Kävästiin kaverin luona Vesalassa vetotreeneissä! Viime talvena Wipe tais kerran käydä kokeilemassa millaista on vetää potkukelkkaa, nyt oli Cecilin vuoro päästä kun likalla tota energiaa riittää.
Oon ollut kipeenä vähän yli viikon, joten aksatreeneihin ei olla menossa. Olikin siis aivan superia päästä treenaamaan jotain, mikä on raskasta koiralle muttei niinkään mulle.

Asteita oli -17 ja välillä -19. Olin pukenut puolet vaatekaapistani, joten kylmä ei tuntunut missään! Muuten oli ihan jees, mitä nyt mulla ja Jenillä tukka kirjaimellisesti valkoisena kun hengitys + kylmä ilma vähän jäähdytti... :D

Ensin kokeiltiin potkukelkalla. Ajeltiin pari kilsaa paikkaan, missä toivottiin olevan enemmän lunta, mutta ei pahemmin kyllä ollut. Cecil ei oikein päässyt juttuun mukaan, eikä Jenin huskya Laekaakaan pahemmin kiinnostanut, kun kelkan veto oli melkein mahdotonta, kun hiekkaa tuntui olevan kaikilla poluilla.
Jollain pimeellä pellolla kävästiin kärräilemässä, mutta ei sekään ollut kauhean kiva epätasaisuuden ja tietenkin sen pimeyden vuoksi. Päätettiin ajella takaisin Vesalaan ja ottaa pyörät käyttöön.

Pyöräily onnistuikin paljon paremmin! Jenillä oli tosi makee maastopyörä, jonka tankoon kiinnitettiin "vetokoukku". Remelit sitten kiinni ja menoksi! En sitten tiedä, että muistiko Sössö kickbikekokeilut vai miten, mutta ei katsellut kertaakaan taakseen ja oli ihan vanhan konkarin oloisena mukana.
Pyöräiltiin vuorotellen Jenin kanssa. Mä tykkäsin ajaa, mutta musta oli kanssa tosi kiva juosta pyörän rinnalla, niin sainpahan itsekin pientä kuntotreeniä :D Sen lisäksi musta oli jotenkin rentouttavampi nähdä joku muu pyörän päällä huutamassa ohjeita Laekalle, kun musta tuntu että mä itse sekoilen ja rikon jotain. Laeka ja Cecil välillä meni rivakalla ravilla ja laukkasivat sitten lopunaikaa.

Videota varten toinen suksi jonnekin kauemmaksi ja antoi lähtöluvan. Laekaa ei nyt konkarina mitään hetsaamista tarvinnut, mutta ei yllättäen Cecilkään! Yhdessä vaiheessa mulla loppui kunto ja Jen jatkoi ajamista. Jäin taakse kävelemään, eikä Ceciliä se hetkauttanut. Pysähtymiskäskyn Jeniltä saadessaan se sitten tuli kyttäämään että millon mä sieltä kaukaa löydän luokse. Onneksi toi on tommonen! Eikä se vilkaissut muakaan kertaakaan silloin kun ajoin. Tästä voi siis oikeasti tulla jotain!

5 Comments:

  1. Jenny said...
    Ooi, nehän menee kivan näkösesti :) Videon loppuosassa Laekalla jo kauhee kiire ku toinen vaa hölkyttelis :D
  2. Rebecca said...
    Joo se loppu on ihan niitä ekoja pätkiä, niin Cecil ei oikein saanut vielä juonesta kiinni että tossa vois tosiaan juostakin! Ja Laekalla joo kiire, kun vetää "vähän" suuremmalla intohimolla :D
  3. Nimetön said...
    :D Juoksit sit kuitenki vierellä vaikka kipeenä. Agilityssäki toki oisit juossu, mut eiks toi nyt ajanu melki saman asian? :D Hihii
    Mut kivan näköistä! Hauska nähdä 'vääränrotuisia' vetämässä :P
  4. BeaTheShepherd said...
    Kivalta näyttää! Meidän Simo on kanssa tommonen kun Laeka "mennään ny stana!!" ja kauhee kiskominen.. onhan sitä vedätetty jo huimat kaks kertaa. ;) Mä en kyllä uskaltais pyöräillä noiden meidän kanssa, oon kamala nynny.
  5. Rebecca said...
    Ano, no joo ei mikään fiksuin idea :D Mutta aksassa täytyy kuitenkin huudella samalla kun juoksee ja heilua joka suuntaan + välillä joutuu spurttaamaan. Niin käy pahemmin voimille.

    Roosa, :D noni! Mun on kyl kans pakko myöntää, et sit kun molemmat juoksi laukalla ja pyörä liikku hiton nopeesti vaikken polkenut ollenkaan, niin tuli vähän semmonen apua -olo :D Toi on kyl hurjan kivaa puuhaa. Lauantaina mennään ottamaan uusiks!




Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.