Will to Win Fantazija & Black Sara's I Will Follow

Valo kelppari ja Ramu labbis

2012-02-10T20:31:00.000+02:00

Treffailtiin Valoa ja Ramua tänään. Oli todella kaunis ilma, vaikka olikin hyvin kylmä. Onneksi kerrospukeutuminen on pop! Harmi vaan, etten tajunnut suojata puhelintani millään. Se ei hyväksynyt latausyrityksiä tuntiin kun valitteli, että akku on ylikuumentunut/kylmentynyt. Kyl se sit taas siitä suostui yhteistyöhön, mut erittäin vastahakoisesti.

täällä loput

Oli kyllä hyvin mukava lenkki :) kiitoksia molemmille seurasta!

Fiilis ja Nanni kylässä

2012-02-04T20:37:00.004+02:00

Eilen Riitta tuli koirineen tänne lenkkeilemään. Koska on koeviikko, niin päästiin aika aikaisin liikkeelle. Sää oli aika xtreme. Ratikatkaan eivät toimineet kunnolla kun pyrytti niin kamalasti :D onneksi kerrospukeutuminen auttoi, eikä sinällään ollut kovin kylmä.
Oli kyl hieman haastavaa kävellä, lunta oli satanut järkyttävästi, mutta pääasia on, että koirat pystyivät hihhuloimaan miten tykkäsivät!
Kiitoksia hurjasti Riitalle mahtavasta seurasta :)

Loput kuvat täällä

Laeka huskyn rehvaus

2012-01-23T16:53:00.001+02:00

Rehvittiin Laeka nimistä siperianhusky narttua ja hänen omistajaansa eilen. Oli kyllä vähintäänkin mielenkiintoista, kun ei saanut missään kävellä kun porukat suksineen oli jo häätämässä pois, vaikkei ladulla tai edes siinä tiellä oltu. Aina se on tätä, kesällä pyöräilijät, talvella hiihtäjät. Oli silti aivan huippua, kunhan päästiin hiihtäjistä!

Käytiin koirapuistoissa, oltiin siellä jonkun aikaa. Laeka ja William löysivät toisensa aika nopeasti, mutta kaksikko innostui leikkimään myös muiden kanssa. Lähdettiin sitten kävelemään siinä toivossa, että löydettäisiin joku paikka, missä ei olisi hiihtäjiä tai muutenkaan eloa.
Kyllä sellainen paikka löytyi hyvin, mutta pari kertaa hiihtäjät tulivat sinnekin, vaikka lunta oli melkein polviin :D se oli kuitenkin hyvä paikka ja viihdyttiin siellä jonkin aikaa. Lapsilla oli oikein hauskaa.

Wil ja Laeka hyppivät ympäri hankia, juoksivat ja tyytyivät myös väkivaltaiseen repimisleikkiin. Välillä kaksikko piti taukoa, upottivat päänsä lumeen tai vaihtoehtoisesti söivät lunta. Ralli alkoi uudelleen aika pian.
Alettiin sitten jäätyä, jatkettiin matkaa sit kallioille. Oli siellä joku erittäin pieni polku, mitä pitkin pääsi tosi mukavasti. Riekkuminen sen kuin jatkui.

Pysähdyttiin sit hetkeks, otettiin kuvia molemmista koirista. Sen aikaa kun otin kuvia Laekasta Wil oli sidottu puuhun. Se sit alkoi ulvomaan kuin viimeistä päivää. Samaa hirveetä, kipeen kuulosta ulvontaa, mitä se harrasti Lahdessakin välillä. Kyllä oli taas niin susimainen meininki Wiltsun kanssa.

Lisää kuvia täällä.

Ei oikein mitään muuta kuulu. Ollaan treffattu Valo kelpietäkin. Oli oikein hauskaa!

Seuraava nly on varmasti huhtikuussa Lahdessa. En enää kyllä jaksa uskoa EH:ta parempaan, mutta eipä sitä koskaan tiedä :D

Kyläilijöitä

2012-01-09T03:01:00.001+02:00

Oona tuli lauantaina Iita shelttinsä kanssa meille yöksi. Pojat olivat hyvin kiinnostuneita Iitasta, neitonen ei ollut kyllä yhtä innoissaan :D Jopa Spidi vaivautui moikkamaan. Yleensä se lähtee hyvin nopeasti piiloon, kun tulee vieraita koiria, mutta Iita oli niin kivan rauhallinen ja sopivan pieni, että uteliaisuus vei voiton.

Katteltiin lehvoja, ja mulla oli niin ihana ja aaw koira sylissä nukkumassa. Mä alan tykästymään sheltteihin ihan todenteolla :D Lahdessa Taika nukku mun sylissä ja mun päällä ja sitä oli niin kiva rapsutella kun se mahtuu ja viihtyy! Okei no Iita on vähän isompi, mut silti se mahtu kivasti ja tuhisi tosi söpösti. Ei kamalat kauhuleffat sit pelottanut niin paljoa kun on ihana merletyyny siinä vieressä, jonka avulla voi peittää silmät kun tulee jännä kohta.

Aamulla kävästiin lenkillä. Oli todella kylmä, vaikka miinusasteita tuskin oli älyttömästi. Se on se, kun koko tää talvi on ollut niin lämmin ja muistuttanut enemmän kevättä kuin talvea. Otettiin jokaisesta erikseen kuvat ja sitten kolmikko pääsi juoksemaan yhdessä. Oli mahtavaa, että Iita oli ihan innolla mukana!

Okei no ei aina.

Vastauksia

2012-01-04T16:08:00.001+02:00

Vastauksia kysymyksiinne!

Parasta Sagurissa?
Sagurissa parasta on se, että se rakastaa joka solullaan. Sagur on yhden ihmisen koira ja vaikka se on kiintynyt perheenjäseniinsä, niin olen silti sille se tärkein. Musta on kanssa mahtavaa, että vaikka se on kokenut paljon elämänsä aikana, eikä tullut meille pentuna tai edes junnuna, vaan 3 vuotiaana, niin se ei ole silti ollut mikään este.

Parasta Williamissa?
Williamissa parasta on se, että se on niin innoissaan. Hoen tätä aina, että Wil on iloinen koira ja että se rakastaa kaikkia yadayada, mutta sen tajuaa kunnolla vasta sitten kun pääsee tapaamaan. Sen mielestä kaikki ovat yhtä rakkaita. Sillä on muutenkin jotenkin tosi naiivi ja jos voi sanoa, niin lapsellinen asenne maailmaan. Maailmassa ei tapahdu Williamin mielestä mitään pahaa ja kaikki on ystäviä. Se on tietenkin tuonnut negatiivisiakin asioita, mm sen ettei se tajua varoa. Välillä tekis mieli tunkea koko koira lasikaappiin, ettei se teloisi itseäänsä tai vaihtoehtosiesti saa jotakuta hulluuden partaalle :D

Huonoin kokemuksesi koiriesi kanssa?
Huonon kokemukseni. Varmaan se, kun Sagurin panta katkes ja se meni mukaan tappelemaan. Siinä oli sit 2 vs 1. Lopulta Sagurin naama vuoti verta, alaetuhammas (mikä on nyt poistettu juuri tämän takia) alkoi kusemaan ja muuta. Se oli hyvin pelottava ja ahdistava tilanne. Siitäkin taitaa olla blogipostaus jossain nurkassa.

Miten aloitit koiraharrastuksesi?
Aloitin koiraharrastukseni joskus 12 vuotiaana Sagurin kanssa tokolla. Tai no jos sitä voi tokoksi edes sanoa... opeteltiin aluksi niitä perusasioita, kun sillä kusi rankasti nekin. Olin koko pienen elämäni toivonut koiraa ja ahmin hirveästi koirakirjoja, jotenkin sitten onnistuin opettamaan Sagurille ALO liikkeitä pikkuhiljaa. Ihan vaan kotitokoa pienen ikuisuuden ja sit pääsin tekemään muutakin! Se suurin vaikutus oli varmaan rallytokon aloittaminen, se oli ensimmäinen ohjattu mihin pääsin mukaan. Rallyn avulla jotenkin toi yhteistyö parani muutenkin ja lähti rullaamaan paremmin.

Onko koskaan käynyt mielessä lopettaa koirailija ihan kokonaan?
On käynyt useastikin. Aina kun tapahtuu jotain epämiellyttävää tekee mieli vaan heittäytyä maahan ja kysyä miksi mä teen tätä :D Ja nyt kun käyn lukiossa ja sen lisäksi vielä oon melkeen kaikki vklät töissä, oon niin väsynyt koko ajan, et tekee mieli vaan nukkua kaikki päivät.

Mikä on ollut vaikein asia opettaa Sagurille/Williamille?
Sagurille vaikein asia on ollut toi kontaktin ottaminen lenkillä. Sillä oli hirveästi ongelmia kun se tuli meille mm toisille koirille räyhääminen ja vetäminen. Pysähdyin sitten aina kun se veti ja odotin niin kauan että se tuli kunnolla lähemmäksi ja otti kontaktia. Sit harjoiteltiin hirvittävän pitkään ohittamista. Ei se enää räyhää paitsi jos iso uros räyhää sille ensin niin se saattaa provosoitua siihen malliin että pärisee takaisin. Normaalitilanteessa se saattaa vähän katsoa toista koiraa, jos se muuttuu tuijottamiseksi niin sanon "ohi" ja sit se katsoo taas eteensä.

Wiltsu on niin sählä, se oppii tosi nopeesti ja tekee innokkaasti, mut se ei _malta_. Se malttaminen, odottaminen ja tarkka työskentely on se vaikein asia. Siis joo, se hakee esineet esineruudusta tarkasti ja vauhdilla. Se odottaa paikkamakuussa ei siinä siis mitään, mut lähinnä tokon perusta, seuraaminen, on ihan kamalan vaikea opettaa.

Miten palkkaat koirasi?
Molemmat on tosi persoja kehuille, mut vähän eri tavalla. Sagur haluaa tehdä oikein, se nauttii kun sitä rapsutellaan ja kehutaan hyvän työn jälkeen. Wil taas vaan saa siitä lisäbuustia, se on sit lajista kiinni et kannattaako hirveesti kehua tai innostaa, jos se on kikseissä jo valmiiksi, koska sit esim tokossa kaikki levii käsiin, kun se sitten innostuu liikaa.

Mut joo, ne pääasiallisemmat palkat. Sagur leikkii kyllä, mutta sillä on sellaisia päiviä ja tietyissä tilanteissa se ei suostu leikkimään. Ks meidän luonnetestivideo.. Sagur mitä mieltä olit leikkimisestä? : [x]kinosti. Siksi mä yleensä palkkaan Saguria nameilla. Se on kyllä nyt hiljalleen oppinut siirtymään leluihinkin päin, mut namit on varmaan se kivoin. Se kuitenkin agikentällä aina innostuu leikkimään nykyisin helpostikin, mikä on loistojuttu, sillä nameilla on vähän rasittava palkkailla. Wiltsu on tosi perso ruoalle, mut se rrrakastaa leluja käsittämättömän paljon. Williamin palkkaan melkein aina lelulla, heittelen sitä pari kertaa tai vaihtoehtoisesti revitään.

Mikä on sinulle rakkain harrastuslaji koiran kanssa?
Rakkain harrastus on kanssa vaikea kysymys, kun mulla ei ole sellaista yhtä päälajia. Ollaan semmoisia jokapaikanhöyliä, tehdään vähän kaikkea, muttei mitään kunnolla.

Musta agility on jotain niin loistavaa, mutten ole päässyt siihen kunnolla sisään, mut se toivottavasti muuttuu 2012. Varmaan se rakkain kaikista on haku, koska porukka on yleisesti ottaen mahtava. Harmi että ei olla tänä vuonna hirveästi treeneissä käyty kun paikoille on vaikea päästä ilman autoa ja normikyyditsijän koira, eli Terra jäi mammalomalle et ei oikeen päästy. Ja nyt sit taas pääsen niin myöhään ja oon niin väsynyt, et mulla ei riitä energia matkata ja sit olla vielä monta tuntia ulkona.

Paras kokemuksesi koiriesi kanssa?
Vaikeaa. Hyvin vaikeaa. On niin monia, enkä osaa päättää. Mun on ihan pakko skipata tää, kun en keksi. Loistohetkiä tosin oli se kun Sagurin kanssa päästiin monessakin asiassa eteenpäin ja sit se ilon hetki, kun S oli PU3 muistaakseni ihan ensimmäisessä näyttelyssään. Wiltsusta on parhaiten jäänyt mieleen sen vauva-aika ja miten ihana ja herttainen pieni pallukka se oli silloin.

Millainen on perus viikko-ohjelmanne (extrapitkät lenkit, aktivoinnit, treenit jne)?
Se riippuu niin koulusta ja siitä onko mulla töitä vklänä. Mut ihan tälleen jos mulla ei ole viikolla töitä ja koulussa ei ole ylimääräistä + sää ei ole ihan kamala, niin: Käyn kouluaamuisin lenkillä joskus vähän ennen seitsemää ja olen yleensä alle puoli tuntia. Olen kotona viimeistään klo 15.00 ja mennään ennen neljää taas lenkille, vedetään vähän reilu tunti-kaks tuntia tai vähän yli ja molemmat pääsee vapaaksi juoksemaan pusikkoon. S ja W leikkii hurjasti ja sit mä leikin molempien kanssa. Voi kanssa olla että käyn äkkiä treenaamassa jotain pientä tokoa tai vastaavaa lähikentillä. Ja sit yöllä klo 22-23 välisenä aikana käydään sit iltalenkillä, mikä kestää aina melkeen se reilu 30min. Silloin Wil vetää vapaana ja Sagur yleensä liinassa. Kesäisin mennään mettään, mut kun on pimeetä niin ei viitti, joten vedetään tätä lähialuetta.
Viikonloppuisin sit taas vien joskus 9-11 ja voidaan olla aamulla 3h ja sit päivälläkin 2h. Iltalenkki harvemmin venyy pidemmäksi.

Mulla olis hakutreenejä yleensä ti, to tai su, yleensä kaks kertaa viikossa. Mut harmillisesti en ole päässyt paikalle. Sen lisäksi keskiviikkoisin olisi tottistreenejä, mutta ne ovat hyvin kaukana, myöhään ja olisin takaisin himassa joskus yhdeltätoista illalla, eikä mulla ole hirveästi varaa siihen, koska aamulla on taas aikainen herätys + mua arveluttaa kulkea niin myöhää juna-asemilla.

Aktivoin molempia päivittäin. Wil on niin dekke, että sen aivosolut alkaa hyrräämään tuhatta ja sataa pienistäkin asioista. Sagur taas on sellainen, et pitää olla oikeesti tosi haastavaa ja jännää, et se vaivautuu, muuten se lollaa ja jättää tekemättä. Molempia myös aktivoin opettamalla niille typeriä asioita, kuten esim Wil ota sukat mun jalasta, Sagur laita valot auki/kiinni, Wil laita sälät takaisin laatikkoon, Sagur missä pallo?

Viikko-ohjelmaan kuuluu myös semmoinen kahdenkeskinen aika, mitä pyrin antamaan joka toinen päivä.
Noi on niin mustasukkaisia toisistaan, että jos rapsuttaa yhtä, niin toinen tulee siihen ja työntää toisen pois. Sagur tekee tätä. William sen sijaan alkaa ärsyttämään Saguria näykkimällä tämän selkää, hyppimällä tämän päällä tai ympärillä ja vetämällä sitä kauluksesta tai korvista. Tää jatkuu kauan ja lopulta kaikki ovat hyvin ärsyyntyneitä ja entistä huomionkipeämpiä.

Molemmat saa sellaista "yhteistä aikaa", eli toinen on muualla ja toisen kanssa sit tehdään kaikkea kivaa kahdestaan ja muistutetaan ettei sitä mihinkään ole unohdettu. Williamille se on käytännössä ihan sama. Tai siis että sen psyyke ei siitä kaadu. Se tulee muutenkin nukkumaan mun viereen ja leikitään niin paljon, että se ei sellaista rauhallista rapsuttelua ja halimista kaipaa erityisemmin, kun se mielummin vaikka juoksis mun kanssa lenkillä kahdestaan tai vastaavaa. Mitä mä teen sit sen kanssa.

Sagur on päinvastainen. S leikkii joo, nukkuu sohvalla mun vieressä joo, vien sitä lenkille välillä ilman Wiltsua mut se haluaa enemmän. Se haluaa että rapsuttelen sitä rauhallisesti, silittelen ja taputtelen. Se haluaa vain olla siinä lähellä tuntitolkulla. Jos tämä ei toteudu se vaan nukkuu ihan mattona tai vaihtoehtoisesti tuijottaa säälittävästi ja surevasti jossain. Sagur on muutenkin sellainen, että se seuraa mua kuin varjo tein mä sit mitä tahansa.

Et vaikka tommonen kuulostaa vähäpätöiseltä ja naurettavalta vastaukselta laittaa viikko-ohjelmaan, mut se on pakko koska muuten on yks syvästi masentunut ja loukkaantunut mies talossa.

Haluaisitko tulevaisuudessa jonkin toisen rotuisen koiran?
Joo. Mua kiinnostais hurjasti tervueren ulkomailta joskus tai sitten aussie. Oon hiljalleen alkanut kallistumaan enemmän siihen aussieen, mutta sen näkee sitten. Mistä sitä tietää jos joskus kymmenen vuoden kuluttua mulla onkin jotain kissan kokoisia moppeja täällä.

Sit kanssa mun salainen ja erittäin pitkäaikainen haave olis saada grey. Mun mielestä englanninvinttikoirat on niin käsittämättömän upeita otuksia ja mä olen hyvin kiinnostunut ratajuoksuista. Ratalinjainen grey olis kyllä niin ehdoton, en usko että näyttelylinjaista ottaisin.

Aiotko antaa Saguria/Williamia jalostuskäyttöön?
Saguria olen antanut kahdesti :D 7 jäi henkiin ekasta ja tokasta jäi 4. Black Sara'sin U2 ja Twilight Moonin M. Enempää en anna Ässää ja Wiltsua tuskin tulen koskaan antamaan, sen näkee sit joskus.

Haluaisitko tulevaisuudessa kasvattaa?
Joo. Mun pitäis kasvattajakurssi käydä ja sitten anoa ofc nimeä, mikä mulla on ollut valmiina aika pitkään :D pitää vain toivoa ettei kukaan ehdi pölläsemään sitä. Mutta joo, todella pienimuotoisesti kyllä kasvattaisin.

Agility vai toko?
Vaikee valinta. Mä tykään agin vauhdikkuudesta, mut oon niin alussa ja itse vielä niin surkea. Tokossakin ollaan toki alussa, mut en koe olevani niin epäonnistunut ohjaaja siinä. Nautin itse molemmista, Sagur nauttii enemmän tokosta ja Wiltsu ei taas tokosta välitä yhtään, mutta agista senkin edestä.

Haluaisitko suuntautua jollekkin alalle, joka on tekemisissä koirien/muiden eläinten kanssa?
Olisi se kieltämättä mielenkiintoista ja haluaisin kyllä, mutta en usko että tulen koskaan pääsemään. Mulla ei toistaiseksi ole hirveästi ideoita mitä mä teen lukion jälkeen, että tähän on hyvin vaikea vastata tarkemmin, kun haluaisin vastata realistisesti, mutten tiedä mitä teen parin vuoden kuluttua :D

Jos saisit valita yhden lajin, missä koirasi (saat valita molemmille oman tai yhteisen lajin) valioutuisi, mikä se olisi? :)
Haluaisin että Sagurista tulisi TVA ja Wiltsusta sit hmmm... kva hausta houkuttelis, mut sanotaan kuitenkin et AVA.

Aiotko yrittää vaikkapa Williamille sertejä tmv, että valioituis?
Olishan se hienoa saada Williamista FIN MVA ja miksei vaikka muistakin maista sertejä. Toi kehittyy kyllä niin hitaasti, et saa nähdä saako koskaan sit yhtään.

Onko käynyt mielessä, että lähtisitte ulkomaille näyttelyyn?
On useastikin! En vaan halua mennä yksin, mut en ole päässyt lyöttäytymään kenenkään kanssa samaan porukkaan tai tungettua koiraa jollekin joka menee.

Minne maahan haluaisit lähteä näyttelyyn ulkomaille?
Venäjä, Ruotsi, Viro, Saksa, Liettua, Latvia. Sit olis niin siistii päästä jonnekin "harvinaisempaan" paikkaan, missä suomalaisia koiria käy vähemmän, mut ne on taas niin kaukana et ei.

Parasta näyttelyissä
Varmaan se et pääsee näkemään toisia rodun yksilöitä ja sit pääsee näkemään tuttuja.

Huonointa näyttelyissä?
Mua puuduttaa ikuinen odotus ja näyttelyissä menee niin kauan pelkkään hengaamiseen ja lagaamiseen että meinaan pudottaa aivoni. Sit kans nyt tulee negatiivista palautetta siitä, että ne ottaa nauhat pois. Sellasille ihmisille, kuten mulle, jotka käyvät näyttelyissä harvoin ne pienet nauhatkin on kivoja. Sit kans mua rasittaa noi hinnat, mun mielestä silkkaa rosvousta, mut jostain ihmeen syystä sen silti maksaa.

Mielestäsi paras/asiallisin tuomari jolla olet koiriasi käyttänyt?
Charlotte Hoier. Aivan ihana tuomari, pitää oikeesti työstään. Jotkut on niin nirppanokkia ja kattoo ihan kuin tuomaroiminen olisi jokin rangaistus. Charlotte on todella paneutunut ja antaa pitkiä arvosteluja, hän tulee myös yksilöarvostelun jälkeen puhumaan että miksi antoi mitäkin ja selittää lisää mitä arvostelussa ei lue. Lisää mun Charlotte hypetystä löytyy Porvoo nly postauksesta.

Ja tuosta vastakohta.
Mun mielestä kaikki tuomarit joilla olen S&W näyttänyt, ovat olleen hyvin asiallisia ja käsitelleet koiria hyvin. Yks oli kyl vähän semmonen, et se katto monia koiria arvostellessa aivan toiseen kehään. Katteltiin penkillä vähän silleen heoo kukkuu täällä on koiria kanssa.

Lahdessa

2012-01-03T04:35:00.004+02:00

Lähdettiin koirien kanssa Ahtialaan 31.12.2011, Lindalle ja Annille. Siellä oli myös Petra Taikoineen ja Kirsi.

Siellä oli lunta! Ihan jesjesjes fiilis kun pääs junasta ulos. Okei no silloin oli ihan muutaman millin, mut oli kuitenkin!

Olin hyvin ylpeä mun miehistä, Sagur oli paljon rauhallisempi kuin yleensä. Olin hyvin ylpeä herrasta! Ei se paukkuarka ole, mutta raketteja se kyllä on yleensä pelännyt. Kyllä se hieman reagoi, mutta oli huomattavasti rauhallisempi ja nukkui. Wiltsua taas ei häirinnyt ollenkaan. Mentiin katsomaan raketteja Wiltsun kanssa. Paukkui aika lähelläkin ja jotkut paukutteli siinä vieressä, ei ollut mitään ongelmaa. Ainoa mikä sitten jännitti oli ne jättimäiset ja hienot, sillä ne sihisivät hyvin pitkään.

Aamulla oltiin Petran kanssa ehkä jotain puolituntia ulkona. Oli niin kylmä ja oltiin varustauduttu ehkä vähän huonosti just silloin, kun ei älytty että on oikeasti niin kylmä :D

Lunta satoi hurjasti enemmän, etenkin yöllä. Seuraavana aamuna vasta olikin lunta, oli myös paljon sumuisempaa. Mentiin sitten Suvin, Petran ja Lindan voimin. Linda otti kuvia, pojat poseeras ja sit Suvi piteli koko porukkaa, paitsi Taitsua, joka hienosti istui kaikkien edessä!

Noomi, Veila, Titja, William ja Sagur. Edessä istuskelee Taika.
Loput kuvat löytyy täältä

Williamin tulosten vahvistus

2011-12-31T00:55:00.000+02:00

En ole postissa vielä kuvia tai muita kivoja saanut, mutta ne ovat varmasti tulossa. Hokasin kuitenkin tuossa hetki sitten, että KoiraNettiin oli ilmestynyt Wiltsun luustokuvaukset ja silmäpeilauksen tulos.

Jos joku muistaa, niin minähän mainitsin, että Williamilla todettiin erittäin lievä CRD, A/B lonkat ja kyynärnivelet 0/0.

Tuli muutos! Hyvin iloinen sellainen! Ei sillä, A/B lonkat ovat todella hyvät, mutta SKL:n porukat katteli että ei kyllä nää on A/A:t! Eli parempaan suuntaan meni :)

Vuosi pulkassa

2011-12-28T21:38:00.000+02:00

Vuosi 2011 on mennyt erittäin nopeasti. Tuntuu myös siltä, ettei oikein olla tänä vuonna mitään saatu aikaiseksi :D vuodesta 2012 pitää tulla parempi, päätin sen juuri. Otan itseäni niskasta kiinni ja alan treenaamaan useammin ja varmemmin. Sama juttu tottistelun ja hakun kanssa, hirveän vähän ollaan käyty tänä vuonna treeneissä, tottistreeneissä ei olla käyty kertaakaan.

Anyways, joulu meni meillä ihan hyvin ja rauhallisesti. Koirat saivat leluja ja herkkuja, niin kuin sai Spidikin. Minä sain uudet putken, mistä olen hyvin iloinen. Olen päässyt kuvailemaan Ninan frettejä ja tänään pääsin räpsimään kohti myös Ninan koiraa Hekaa, kun he piipahtivat täällä. Täältähän tän päivän kuvat löytää. Vesileimattomat Ninan ottamia.

Käveltiin aika tuttu metsäreitti, löydettiin kuitekin toissapäivänä kiva vihreä nurmikenttä, missä sitten heiluttiin. Sagur ja Wil tyypilliseen tapaansa painivat ja Heka pyysi keppiä :D tosin Hekakin taisi jossain vaiheessa innostua juoksemisesta. Kolmikko veti ihan suunnitellun oloista kuviota. Aluksi kolmikko juoksee kasassa, kaikki kääntyvät ympäri, sen jälkeen yksi juoksee suoraa takaisin, kaksi kaartaa vastakaisille reunoille ja juoksevat keskimmäisen perässä :D

Viljami on kasvanut Sakarin ohi, joten Sakke kehitti uuden tavan. Se menee myttyyn ja heittää Williamin alakautta ilmaan tai minne ikinä. Tekniikka on muuten hyvä, paitsi että Wil on niin kung fu, että se yleensä ehtii hypätä jo toiselle puolelle.

Riekkumisen jälkeen otin kaikki ALO liikkeet Sagurin kanssa paitsi paikkiksen ja hypyn. Kyllä musta alkaa tuntumaan vähän nyt siltä, et meidän on pakko se alokas kohta korkata :D ollaan niin ikuisuus näitä nyt renkslattu ja kyllä nää alkaa olemaan sen verran varmoja, et on pakko uskaltaa. Joskus vielä. Ens vuonna.

Williamin kanssa on nyt sit taas tota murkkuilua ilmassa, kaikki tuntuu olevan nyt tosi vaikeeta. Tai en tiedä mitä toi nyt on, mut jotain se on. Toivottavasti menee pian ohi.

Alkoi tulla aika kylmä, niin mentiin kiertelemään. Aurinkokin alkoi jo hieman laskemaan.
Lunta ei näy eikä kuulu, ainoa joulukuumainen elämys oli miinus asteet ja siitä johtuva jää. Aika kämästä ellen sanoisi. Mä nautin talvesta, nautin kylmästä, nautin lumesta. Ja niin nauttii toi colliekaksikkokin. Mä vieläkin elättelen toivoa siitä, että joku hullu takatalvi iskisi ja sit olis lunta taas polviin niin kuin normaalistikin :D

No mitäs me ollaan tänä vuonna saatu aikaiseksi
Sagurin kanssa käytiin:
niissä rally-kisoissa, kolmessa
käytiin myös yhdessä möllitokossa
jopa yhdessä mölliagissa
ja yhdessä näyttelyssä.

Williamin kanssa käytiin:
mätsärissä
pentunäyttelyissä
ja virallisissa

eipä oikein muuta. Mitäs nyt vois pyrkiä 2012

Sagur:
ainakin RTK1.
RTK2 olis kans aika kiva
startataan se toko ALO
startataan myös veteraanikehissä

William:
mennään agikurssille
ehkä jopa johonkin mölliagiin?
möllitokokisakin olisi kiva
mennään muutaman kerran kehään..
..ehkä jopa ulkomaille asti

Ainakin on realistinen lista! On nyt semmonen litania et tommoset pystyy toteuttamaan.

Hyvää ja rauhallista joulua

2011-12-22T13:04:00.001+02:00

Hyvää ja rauhallista joulua sekä menestyksekästä uutta vuotta kaikille blogimme lukijoille!

Kuvien Nina H, lisää

Vuoden videot

2011-12-17T02:12:00.002+02:00

Perjantai-iltana ajattelin tehdä molemmista pojista videot. Projektit venyivät ihan näin lauantaiyöhön asti, mutta eipä se haittaa! Toiseen jäi turhan pitkä pätkä loppuun ja toinen taas ei loppunutkaan niin harmonisesti kuin olisin toivonut.

Vuoden kuvat videoina molemmista. Olen itse napsaissut pari kuvaa, mutta suurin kiitos kuuluu henkilöille Roosa L, Linda T, Anni T, Petra S, Saana P, Jasmine L, Nina H ja Krista R!

Kysy mitä haluat!

2011-12-11T20:43:00.001+02:00

Sen kunniaksi että meidän blogilla on 75 lukijaa (mitä en voi vieläkään käsittää) ajattelin pistää pystyyn kyselypostauksen. Voi kysyä ihan mitä tahansa kunhan ei mene liian henkilökohtaiseksi :D

Aikaa on 1.1.2012 asti! Teen vastauspostauksen sitten erikseen tuon pvmän jälkeen.

kuvan c. Saana P.

Kuvia Williamin Voittajareissusta

2011-12-06T22:37:00.000+02:00

Eli tosiaan kuvia Voittajasta. Kiitoksia hurjasti kaikille kuvaajille 8)

Kuvan Linda Toivonen
Mulle sanottiin että ollaan samannäköisiä.

Näiden kahden kuvan Ilona K
William harjoitusarvostelijan ja tuomarin lääpittävänä. Kyllä oli iloinen kun kuusi kättä näprää ja rapsuttelee.

täältä löytyy loput

Kiireinen viikonloppu

2011-12-05T02:21:00.004+02:00

Lauantaina Oona tuli meille aika aikaisin aamulla. Oltiin suunniteltu Ojankoreissua, joten sinne siis.

Harjoiteltiin jotain pientä ja sitten pikkuisia ratoja otettiin molempien kanssa. Sagurin kanssa keskityttiin keppeihin ja välistävetoihin. Wiltsun kanssa myös treenattiin välistävetoja ja se oli oikeastaan se "suurin" juttu nyt, vaikka toki tehtiin paljon muutakin.
Sagur tajusi nopeammin kuin Wil. Sen kanssa tehtiin semmoista neljän aidan välistävetoja. Oona veti Sagurin kanssa, niin näen paremmin sen liikeradan. Oon niin käsi ohjaamisessa :D mutta jossain välissä mä itsekin kokeilin. Wiltsulla kesti vähän kauemmin tajuta. Hyvin meni ekasta sit tuli hyvin mua päin ja sit kun yritin lähettää uudelleen, niin se jo meni sitten jossain aivan muualla. Tehtiin kahdella aidalla ja sekin tuntui aivan ylivoimaiselta välillä. Palkkasin sitten siitä keskeltä, jolloin Wil näytti ymmärtävän, että kaikki ei ole ohi vaan vielä pitää jatkaa. Muutaman kerran tehtiin niin ja sit en enää heittänyt lelua siitä viimeisestä aidasta läpi. Ja sit kun sekin alkoi menemään eniromaisesti niin otettiin kolmas aita messiin.

Uudella koneella ei ole mitään ohjelmia eikä Youtube suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön, joten nää tulee tämmösissä ihme pätkissä lagaavasta vimeosta. Sagur meni niin hienosti Oonan kanssa noita keppejä ja muita, että videota on nyt lähinnä Sagurin ja Oonan yhteistyöstä!

Mäkin yritin kokeilla noita keppejä, mutta mun ensin pitäisi paremmalla ajalla kuivaharjoitella paljon enemmän :D siksi oli vähän kiire, kun ajateltiin sittenkin mennä pyöriskelemään Winneriin ryhmäkehiin. Kepeistä vielä sen verran, etten ole niitä harjoitellut aikoihin ja sen kyllä huomasi. Se liike oli mulla niin jäistä. Onneksi Oona tietää mitä tekee niin Sagurin kepeistä tuli jotain! Tosi alussahan nuo ovat, mitä kolme kertaa ehkä harjoiteltu. Mutta selkeästikin alkaa jo hiffaamaan 8)

Williamin kanssa otettiin viereisellä kentällä aidoista ja putkista muodostuvaa rataa, missä rimat olivat puoliksi maassa. Meni ihan kivasti, mutta mulla itsellä noi liikkeet tuottaa silleen vaikeuksia, muttei kukaan ole seppä syntyessään. Mukavasti sitten meni loppupeleissä.
Videota Wiltsun kahden aidan vedosta.

Oona otti kasvukuvan Williamista vielä lopuksi.

12kk 2vk

Sunnuntaina herättiin aika aikaisin. Oltiin edellisenä päivänä trimmattu ja harjattu, aamulla sitten pestiin raajat ja vähän tota vatsaa ja lähdettiin Voittajaan. Paikalla vielä poikaa trimmattiin ja muuta. Mentiin kehään tosi kiireellä, pennut loppuivat yllättävän nopeasti. Aluksi meidät merkattiin poissaolleiksi, mutta onneksi saimme tulla kehään vielä. Tuomarina tosiaan Jaana Hartus ja hänellä oli oikeana kätenään harjoitusarvostelija Anita Naif Al-Bachy. Junioriuroksia oli se 8, liikutti onneksi kahdessa osassa niin mahtui kunnolla liikkumaan. Yksilöarvostelussa kokeili jokaisen sentin läpi. Katsoi purennan ja paineli kalloa, näpräsi korvia, paineli runkoa ja näpräsi raajoja, sen lisäksi sääti häntää. Aina kun Hartus pääsi koirassa eteenpäin, harjoitusarvostelija näpräsi melkein samat asiat. Eli kopelointia tuli kaksinkerroin. Wil käyttäytyi tosi kivasti mielestäni.

Tuloksena oli EH ja arvostelu kuuluu näin

"Erittäin hyvän tyyppinen juniori, jolle toivoisin hieman enemmän maskuliinisuutta. Kokoon sopiva raajaluusto. Runko saa vielä täyteläityä. Oikea muotoinen nuoren koiran pää joka saa vielä vahvistua. liikkuu keveästi mutta vielä kapea edestä ja takaa"

Arvostelu on ihan ok. Kyllähän tuo EH harmittaa, mutta joo. Wil ei ole niin kehittynyt. Nyt vaan mietin että viitsiikö sitä enää minnekään viedä tuon ikäisenä, kun nähtävästi junnuksi liian kuikelo. Jospa se sitten olis vähän erilainen ja täyteläisempi kuhan tosta miehistyy.

Kuvia tulee myöhemmin heti kun porukka ehtii laittamaan niitä nettiin.

Melkein terve

2011-11-30T20:51:00.001+02:00

Wipun kanssa kipastiin maanantaina joukkotarkeissa. Oli silmätarkit, lonkkakkuvaus ja kyynärkuvauus. Kasvi laittoi Wiltsun silmiin jotain tippoja. Hienosti poika antoi laittaa eikä pyristellyt vastaan ollenkaan.

Oltiin meidän poppoon ensimmäisiä. Lääkäri oli oikein mukava mies, Wil vähän jänskättää miehiä kun ei oo hirveesti ollut tekemisissä. Muutama tuomari on sitä lääppinyt ja siihen se on jäänytkin. Anyways, nostettiin pöydälle, missä oli sit taas tosi jännää. Peilattiin silmät. Lääkäri kysyi että onko ollut pentuna lievä crd. Sanoin että joo, johon lääkäri totesi että juu kyllä tuolla näyttäisi se olevan, mutta erittäin lievänä. Tosi kiva tietää, että on lievänä :). Peilaus sujui mallikkaasti. Mut silmissä tosiaan lievä CRD edelleenkin, mutta ei sitten muuta.
Putsattiin sitten yhtä eturaajaa ja sit tuli nukutuspiikki. Mä en itse kestä piikkejä ollenkaan, oli pakko katsoa toiseen suuntaan. Mulle tuli taas hyvin huono olo piikistä. En mä edes sitä päätä nähnyt, mutta heikotti silti. Voi :D onneksi kasvi piteli Wiltsua hetken niin pääsin haukkaamaan raitista ilmaa. Tuntui että pyörryn.

Wil oli kivassa unessa sitten. Sille tuotiin semmoinen pahviastia, että jos tulee paha olo. Ihme kyllä Wiltsulle vähän tulikin. Oli vähän kamalaa pidellä sen päätä jotta se saa oksennettua, sillä ei riittänyt enää puhti siihen.

Nostettiin se sinne ihme kuvauspöydälle selälteen niiden ihme pehmustekolmioiden väliin, mun piti sit poistua sieltä. Ei siinä hirveen kauan mennyt. Wiltsua kannettiin pois, mutta se yhtäkkisesti rimpuili ja kömpi sitten todella säälittävästi mun luokse. Mä luulin että sille annettiin jo herätyspiikki, kun se oli niin hereillä, mutta ilmeisesti se vaan halus äkkiä takaisin mamman luokse. Hyvän aikaahan se sitten siinä muiden nukkujien kanssa hörisi. Sille sitten annettiin se herätyspiikki, virkosi aika nopeasti. Heikosti yritti kutsua nukkuvaa siskoaan leikkimään, mutta luovutti kun tajusi ettei vastakaikua oikeen tule, kun toisella on vintti pimeänä.

Saatiin sitten tulokset. Lonkat A/B ja kyynärät 0/0. Toki lopulliset tulee sitten myöhemmin ilmi, et millasina ne tulee sitten takaisin. Toivottavasti pysyisi muuttumattomana.

Agiliitelyä ja peltolenkkejä

2011-11-28T02:15:00.003+02:00

Päätettiin perjantaina yöllä Ninan kanssa mennä lauantaina Ojankoon. Tuntu kamalalta herätä puoli yhdeksältä pitkän valvomisrumban jälkeen, mutta teimme sen :D Kymmeneltä oltiin bussissa matkalla Vantaalle. Huvittavaa on se, että mä osaan HSKH:n kentiltä pois, mutta mä en oikeen koskaan ole löytänyt sinne ilman että eksyn. No mut tällä kertaa löydettiin paikalle melkeen ongelmitta. Oli aika voittaja-fiilis!

Ottettiin ensin Sagur. Sen kanssa otin muutaman hypyn, putkea ja sitten A:ta. Se meni oikein kivasti. Ässä kanssa irtoaa jo paremmin. Ei pidetty rimoja korkealla, aluksi otettiin tosi matalia ja sitten nostettiin osaa vähän ylemmäksi.

Sit Sagur pääsi leikin jälkeen huilaamaan. S tosin väitti, ettei häntä edes väsytä.

Heka tuli ja sitten otin Williamin. Leikittiin aivan mahdottomasti, mulla oli kaksi lelua ja tulee myös olemaan jatkossa. Toisen kanssa leikitään, se voittaa sit otetaan toinen esille, se tulee, laskee ekan maahan samalla kun tarttuu toiseen ja tämä sama toistuu tsiljoona kertaa.

Sitten oli oikein maksimaalinen jeejee -olotila.

Sitten odotettiin hienosti lupaa ja suunnattiin aidalle.

Wiltsun kanssa hurjat leikit taas ja sitten laitettiin odottamaan. Wilkin sitten ilmoitti ettei täs mitään möliöliöli kyl mä jaksan vielä.

Sagurin kanssa siirryin tokokentälle ottamaan muutamia aloliikkeitä. Seuraaminen on ihan ookoota, kyllä huomaa että ei hirveesti olla treenattu, paikka vähän hakusessa ja pitäis hirveesti kaikkea hioa. Onneksi kohta on joululoma, niin sitten taas jaksaa tehdä ja keskittyä :) tavoitteena nyt oikeasti korkata se ALO keväällä, pitäis vaan nyt ihan kunnolla aloittaa taas tuo treenaaminen, hirvee väsymys vaan koko ajan.
Jäävät menee hyvin niissä ei mitään. Päästiin pitkästä aikaa kokeilemaan tokohyppyäkin. Aluks otin kolmella laudalla ja sitten lisäsin vielä yhden.

Otettiin Sagurin kanssa vielä agia tauon jälkeen. Mentiin yhdelle toiselle kentälle, missä oli kiva rata valmiina, koska muilla kentillä ei hirveästi ollut esteitä ja pää hakkas tyhjää. Teimme siitä semmoisia pätkiä ja sitten rata kokonaan. Rata alkaa alhaalta.

Tosiaan osa aidoista ykkösellä ja osa sitten nelosella. Tärkeintä tässä oli kova vauhti ja se että rata tehtäis puhtaasti. Hiljalleen lähdetään korottamaan, ei tässä kuitenkaan mikään kiire ole :)

Wiilepin kanssa kokeiltiin kontakteja, baby-A ja baby-puomi. Ei pelottanut ollenkaan. Otettiin aluksi hihnassa ja kolmannen puomitoiston jälkeen meni jo kuin vanha tekijä. Tarkoituksena oli lähinnä vain totuttaa se ja katsoa, näkeekö se puomissa samanlaisia epämiellyttäviä asioita kuin Sagur silloin alussa, mutta ei se ollut moksiskaan. Veteli kanssa ihan kiitettävällä vauhdilla, palkka odotti toisessa päässä, kontaktit otti molemmilta puolilta hyvin. Hihnaakaan ei pian enää tarvittu. Ensi kerralla otetaan napataan puomipalanen ja laitetaan sen toinen pää jonkun korokkeen päälle kiinni ja yritetään harjoitella juoksareita. En kyllä harmillisesti usko, että mulla riittää talentti niiden opettamiseen muttah :D A:ssakaan ei ollut mitään, otettiin kerran hihnassa, että saisi siihenkin ensikosketuksen ja siinä se sitten.

Vähän pidempi tauko ja Wil uusiksi. Otettiin samaa rataa sen kanssa kuin Sakenkin, mutta pätkissä ja rimat alhaalla.

Lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Mentiin vähän eri reittiä, koirat pääsivät hyvin juoksemaan vapaina. Oli vähän xtreme reitti, siihen sisältyi kolme hirveetä hyppyä, ellei halunnut liukua veteen ja kiivetä siitä sitten kynsin ja hampain mudassa ylös. Koirat tosin sai kiipeämisen näyttämään äärimmäisen helpolta, eikä niitä vesi haitannut, päinvastoin. Mutta me Ninan kanssa hypittiin ne pienet grand canyonit.

Tosi kivat treenit oli! Sai kanssa vähän puhtia tohon treenaamiseen, et eiköhän tästä taas herätä.
Loput kuvat löytyy täältä.

Paljon onnea Wil 1 vuotta!

2011-11-11T00:01:00.004+02:00

Kiitooos Oonalle hienosta kortista :)

Koska Wil on ensimmäinen pentuni ja tämä on hänen ensimmäinen vuotensa, tulee nyt järkyttävä kuvapostaus tästä vuodesta.

William 6vk vanhana. Oli vielä viikon hirvittävä odotus, niin pikkutermiitti muuttaisi meille.

William näytti todella pitkään aivan pieneltä virtahevon ja fretin risteytykseltä.

Lumi ja kylmyys eivät ole olleet koskaan sellaisia asioita, mitä Wil hätkähtäisi.

Nyt sitä ei enää luultu kissaksi, vaan sheltiksi.

Koleet kajaalit ja jalkavaihe.

Sit tapahtui niin, että se muuttui aika paljon, siitä tuli aika iso ja sellainen pyöreys kasvoista vähitellen alkoi hiipumaan

Wipu hienosti VSP-pentu jälleen 8) tällä kertaa vanhemmissa pennuissa.

Paljon onnea siis William ja koko Black Sara'sin U2 pentueelle ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥!

otsikon vaituvan kuvan Roosa L, postauksen ensimmäisen kuvan Linda T, seuraavan Maarit K, seuraavat kaksi Krista R, sitten Rebecca S, seitsemän seuraavaa Linda T, seuraavat kaksi Jasmine L, seuraava Petra S, sitten taas Rebecca S ja kaksi viimeistä Anni T.

Syyspäivä

2011-11-06T22:04:00.001+02:00

Oon ollut tiistaista asti kipeä, mulla on ollut välillä parempia ja välillä huonompia päiviä. Eilen mulla oli tosi hyvä olo, suunniteltiin, että Nina tulee tänne Hekan kanssa morjenstaan. Mulla ei sit tänään enää ollutkaan niin hyvä olo, mut en antanut häiritä! Lämpöä ei ollut, paitsi että nyt taas on. Ja kurkku ei ollut niin kipeä, paitsi et nyt on taas todella. Oli hurjan kiva lenkki kuitenkin ja pojat pääs pitkästä aikaa juoksentelemaan.

Mentiin aluks manskarille. Heka ja William veti siellä ihan hulluna, sit käveltiin isommalle kentälle, missä oli sit paljon enemmän tilaa, et pystyi päästämään kaikki. Wil ja Sagur lähtivät heti heittämään rundia, ne kanssa innostuivat juoksemaan kentän taakse, jonka jälkeen Wil oli aivan tajuttoman kurainen.

Piiiiitkästä aikaa sit tokottelin, en edes muista milloin viimeksi. Wiltsun kanssa ihan näitä perus juttuja, kun ei olla tehty mitään aikoihin. Perusasentoa ja muutamia seuraamisaskelia. Sit otettiin paikkista ja leikittiin. Wil teki tosi kivasti kaikkea.

Sit koska penska täyttää jo ens perjantaina vuoden (...) niin Nina otti kuvan kun pikaisesti posetin sen.

Sit Hekan treenimisen jälkeen otettiin Sagur. Sagur oli niin täpinöissään, et pääsi viimein tekemään jotain. Sen kanssa otettiin aika pitkiä seuraamispätkiä ja sit molemmat jäävät. Sagur teki hurjan kivasti ja oon jätkästä ylpeä. Toi ei vaan jostain kumman syystä enää toimi toi luoksetulo ollenkaan. Se tulee todella hitaasti ja sit se jää siihen mun eteen joko istumaan tai seisomaan, kun ei keksi kummalta puolelta sitä sit menis. Oon opettanut, että tokossa kierretään, mut nyt sit se kiers mua ympäri useesti. Pitäis napata naksutin ja sen kanssa hinkata toi nyt kunnolla. Tuli hirveen iso innostus, kun meni noin hyvin.

Mentiin sit juoksuttamaan koiria ympäri mettiä. Kolmimkko nautti kovasti ja mustakin oli kiva nähdä pitkästä aikaa :) Kuvista kiitoksia Ninalle ja täältä löytyy pari lisää.

Nyt vaan sit pitäis yrittää jollain poppakonstilla tervehtyä huomiseen mennessä.

Sagur the synttärisankari

2011-10-25T00:25:00.001+03:00

Rakas, ihana, komea, kaunis, täydellinen, pitkäkarvainen, hieno, hymyilevä, rohkea, leikkisä, reipas, sylikoira ja taittokorvainen ystäväni on jo seitsemän vuotias.

Siitä on viiden päivän kuluttua myös neljä vuotta, kun Sagur tuli meille tutuiltamme. Sagur on yksi parhaimmista asioista mitä mulle on koskaan tapahtunut.

Syysloma viiden collien kanssa

2011-10-17T20:55:00.005+03:00

Sagurin vaimokkeen omistaja meni poikaystävänsä kanssa Barcelonaan to-su, joten mä lupauduin kaitsimaan niiden laumaa sen ajan, kun sopivasti sattu syysloma siihen.

Ennen kuin he lähtivät, käytiin Heidin kanssa juoksuttamassa koiria sänkipellolla. Se oli toosii iso! Wil oli aivan haltioissaan sisarpuolistaan Pojusta ja Astrasta. Wil on semmonen ikikakara, kömpelö ja häseltäjä, mutta vaan isossa koossa :D. Sagurkin innostui leikkimään pikkuisten kanssa ja Terra sai lauman juoksemaan täysiä. S on sellainen samoilija, se rakastaa uusia paikkoja, uusia hajuja ja tutkimista.

Sagurin ja Terran tytär Astra (12vk)

Oli vähän sellainen "gööö" tunne, kun ensimmäistä kertaa on vastuussa toisten koirista. Mutta hyvinhän se meni! Koirat pääsivät vielä pihalle taapertamaan. Astra ujosteli vielä Wiltsua, vaikka sinällään sitä kiehtoi sen maanisuus. Sagurista tuli Pojun uusi idoli. Se loikki tomerasti Sagurin perässä ja tutki samoja asioita kuin isänsäkin. Terra ernuna toi mulle keppejä, kun taas muut, etenkin porukan junnut, keksivät projektin nimeltä Kaivetaan mahdollisimman syvä kuoppa randomiin hiekkaläjään.

Williamin häntä on ihana puuhka myös Astran mielestä.

Lapset pitävät taukoa, vanhin lapsi jatkaa hommia.

Loppupäivän vaan mätänin sohvalla porukan kanssa.
Sagur ja Wil eivät uskaltaneet kiivetä yläkertaan. Liukkaat kierreportaat eivät houkutelleet, mutta kannoin Sagurin sitten mun seuraksi. Mut fakta on se, että talon rouva Terra kuitenkin päättää kuka nukkuu lattialla ja kuka pääsee sänkyyn mun viereen ;).

Perjantaina suunnittelimme seuraavaa, että kaverini Anni tulee kipaisemaan ja on mahdollisesti yötäkin. Olin ehtinyt syöttämään koirat ja päästämään ne pihalle kun Anni tuli. Mentiin sit kuvailemaan. Nää seuraavat 5 kuvaa on ottanut Anni Tammenlarva!

11kk 1vk. Turkki posahti jostakin.

Astra, Poju, Terra, William ja Sagur

Ajattelin treenata pitkästä aikaa, kun oli kerrankin hyvä moodi siihen. Pellolla on niin epätasainen maasto, että pihalla oli parempi.

Tää tauko on ollut käsittämättömän pitkä, mutta se on tehnyt ihan hyvää! Ei kontakti katkeillut ja intoa riitti.

Katteltiin illalla Pirates of the Caribbean 4. Kainalossa kaksi pentua ja Sagur. Jalkoja lämmitti mukavasti Terra ja varpaita söi kateellinen William, joka siirtyi sitten Annin kainaloon.

Leffan jälkeen katottiin sitten telkkaria kahteen asti ja mentiin nukkumaan. Tällä kertaa roudasin Wiltsun ylös. Onneksi sänky oli niin tilava, että siihen mahtui hyvin kaksi ihmistä ja koira.

Heräiltiin joskus yhdeksältä. Rutiininomaisesti ruokin penskat ja mentiin sitten suoraan pellolle hihhuloimaan ennen kuin Annin piti lähteä.

Loppulauantai meni ihan kivasti. Hautauduin koirien alle löhöilemään ja mähösin muutenkin. Terraa kyllästytti ja leikin sen kanssa pienen ikuisuuden vanhalla autovinkulelulla. Sekään ei oikeen riittänyt, mitä en ihmettele, joten laitoin miehet piiloon ja piilottelin Terralle nameja, mitä se sai sitten etsiä. Pennut katselivat äitiään suurella mielenkiinnolla. Kävin vielä illalla omien poikieni kanssa ulkona. Oli todella kaunista.

Sunnuntaina kun heräsin sama jatkui. Leikin vielä pentujen kanssa ekstrapaljon, kun oli viimeinen päivä. Heitin vielä lenkkiä viisikon kanssa. Se pieni pätkä mitä mentiin hihnoissa oli kyllä kamala :D ei ole mitään mahdollisuutta, ettei tulisi solmuja.

On se kyllä niin isänsä näköinen poika. Kuin kaksi marjaa.

Koirat olivat onnessaan kun omistajat tulivat kotiin. Omat olivat myös innoissaan jälleennäkemisestä. Heidi toi mulle tuliaiseksi kauneimman korun koskaan ja sitten lähdettiin ajelemaan meillepäin.

Oli kyllä todella hauska ja mukava, hieman pidennetty, vkl!

Tunnustus-haaste

2011-10-12T22:28:00.002+03:00

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Hurjan iso kiitos Nealle tunnustuksesta! En tiedä kenen näkökulmasta tätä pitää katsoa, niin tähän tulee kompromissiksi vähän kaikkien.

Mä annan tunnustukseni Katille, Veeralle, Juulialle, Miiralle, Josefiinalle, Jannille, Viiville ja Jasminelle.

1. Wiltsulla on sukkafetissi. Oon harjottanut sitä sillä, että kohotan jalkaa ja sanon sukka, jolloin se vetää sukan jalastani. Wiltsusta se on hurjan kivaa, eikä mun tarvitse vaivautua. Se keksi ton sukkapöllimisen ihan pikkusena. Jalat aina paleli öisin, kun joku varas kävi vetämässä ne pois. Nyt se pöllii käskystä.

2. Sagur kerjää huomiota niin, että hyppää sohvalle, istuu siinä ja tuijottaa todella intensiivisesti, kunnes se huomataan. Sit kun sitä sattuu vilkaisemaan se alkaa vilkuttamaan. Kun sen luokse menee se rojahtaa sun päälle ja örisee tyytyväisenä.

3. Williamin uusin juttu on Spidin korvan kirputtaminen.

4. Sagur on monien äänien mies. Koska koira kuin omistajansa, ulistaan samalla äänen korkeudella yhdessä ja siitä hiljalleen ulistaan lujempaa. Se on idioottimaisin leikki ikinä, mutta! Ps. Äiti vihaa sitä :-----DD

5. Wil on ikuisesti onnellinen. Jatkuvasti "8DDDDDDd". Se on myös niin käsittämättömän avoin, ettei toista. Se on eritavalla avoin kuin Sagur. Sagur menee luokse, mutta William käyttäytyy ihan kaikkia kohtaan tismalleen samalla tavalla. Superavoin.

6. Silloin kun kukaan ei näe, kolmikko hyppää mutsin sänkyyn. Sagur nukkuu pitkälteen, Wiltsu on sen kanssa selät vastakain ja Spidi nukkuu pitkänä joko niin, että pitää päätänsä Sagurin reiden päällä tai keränä sen kainalossa.

7. Koirat käyvät arkisin 10-20min pituisen kierroksen, ellei koulu ala myöhempää.

8. Sagur on yhden ihmisen koira. Missä ikinä mä olen, Sagur on aina siellä. Se seuraa mua kuin varjo. Kun dataan, se nukkuu mun tuolin takana, koska sitä inhottaa ahtaat paikat. Kun mä nukun, se nukkuu joko mun kainalossa (jos on tilaa) tai sitten mun sängyn vieressä. Wil vahtaa kyllä kovasti missä kukakin menee ja seurailee, mutta se malttaa. Sagur taas ei.

Wiltsun eka esineruutu

2011-10-11T22:55:00.001+03:00

En oo ollu hakuporukan treeneissä aikoihin. Heidi tuli hakemaan mua Korson asemalta. Sain pidellä ihanaa Pojua sylissä koko matkan ♥. Wil ei ihan arvostanut ja yritti kaikintavoin tulla häiritsemään.

Tosiaan esineruutua. Vasta mun toka kerta ja Wiltsun eka kerta. Wil teki innokkaasti ja kivasti ekaksi kerraksi! Sille jätettiin näkyville ja se näki kun sälää pudotettiin. Se meni esineen luokse empimättä, otti sen suuhunsa ja lähti tuomaan mulle. Sit kun alettiin leikkimään, niin se teki yllättävästi sitä, että lähti juoksemaan lelu suussa ympäriinsä, välillä juoksi siitä mun ohi "lällällää" -ilmeellä. Tykkään siitä, että Wil ei epäröi ottaa vieraiden ihmisten vieraita esineitä vieraasta paikasta.

Sit porukkaa meni, otettiin vielä sit Wiltsun kanssa vielä kolme ukkoa. Wil ei oo hirveesti tehny, joten pidettiin helppona. Ei sen muuta tarvinnut tehdä, kuin lähteä maalimiehen luokse syömään ja sit siirrytään seuraavaan. Se ampaisi kaikkien luokse kuin salama, mutta se syöminen ei sitä sitten kiinnostanut. Olin niin äimistynyt, ettei mitään rajaa. Mun lapsokainen, joka syö kaikkea ahnaasti ja joka elää syödäkseen ei nyt sit jaksa keskittyä syömiseen. No mut, ens kerralla sit vähemmän ruokaa aamulla tai kokonaan pois.

Tulomatkalla Wil vaan sitten nukkui, mulla oli sit ihana Astra sylissä Pojun sijasta.
En malta odottaa, että pääsen to-su väliseksi ajaksi Sipooseen hoitamaan Astraa, Pojua ja Terraa med Sagur ja William.

Ojangossa

2011-09-18T22:20:00.002+03:00

Janni tuli Panin kanssa hakemaan minua ja Williamia. Ajeltiin sitten Ojankoon reehnimään.

Wiltsu teki kivasti! Vauhtia löytyy ja kiinnostusta, toi juuttipatukka on kyllä ihan loisto, se silmät killissä tarttuu siihen ja roikkuu. Oon ylpee tosta lapsesta, et siltä löytyy taisteluhalua oli paikka tuttu tai tuntematon. Lelupalkkaus on niin helppoa agissa, oon niin onnellinen siitä, et lelut kiinnostaa enemmän kuin namit. Saa huomattavasti helpommin irtoomaan ja fiilikset kattoon.

Otettiin putkea. Ensimmäistä kertaa putki oli sellaisessa kaarrossa. Se ei tosin Wiltsua haitannut, se vaan bugas välillä muuten vaan. Mut ainakin vauhtia piisaa ja intoa!
Kun putki alkoi hahmottumaan kunnolla niin otettiin aita messiin, sen jälkeen otettiin vielä toinen. Toimi mukavasti! Jossain välissä sitten vaihdettiin suuntaa.

Sit mennään lelun luokse.

Otettiin sit kanssa aidoilta putkelle ja sellaista. Sit yleistä heilumista.

Pienen tauon jälkeen toi sit alkoi perseilemään, siis sen huomas, et jotenkin sil oli ihan hirvee murkkukohtaus. Se huiteli, tuli kyllä luokse, mut ei jotenkaan ottanut kontaktia. Se kävi putkessa, meni yhden aidan ja ihmetteli kun mä en juokse sen kanssa. Sit se jotenkin päätti lähteä viereiselle kentälle, vaikkei sitä tuntemattomat koirat ole koskaan kiinnostanut eikä se oo koskaan toisten koirien luokse karannut, mut ilmeisesti kerta se on ensimmäinenkin.
Facepalm......

Ensinäkään tätä satunnaista kuuroutta ei ole tapahtunut niiin moneen kuukauteen. Toivoin tän murkkuperseilyn olevan ohi, mut ei sit näemmä. Sit suuri ongelma on se, et mä en voi tehdä mitään muuta kuin lirkutella, koska jos mä sanon rumasti tai vähääkään tiukemmalla äänellä, niin toi menee lukkoon ja juoksee mua karkuun. Ne naiset sit ystävällisesti yritti häätää, mut Wil oli jotenkin ihan kummallinen. Pahoittelin ja vein Wiltsun jäähylle.

Leikittiin ja sit jossain vaiheessa uskalsin päästää taas vapaaksi. Sit otin kaksi lelua ja juostiin ympäriinsä. Ei otettu sen jälkeen enää mitään.

Mentiin lopuksi sänkipellolle juoksuttamaan koiria. Panin ja Williamin leikki oli rajua, mut se nyt on Williamin mielestä parasta, et joku roikkuu siinä :D se suorastaan provoaa siihen, et joku tarttuu kylkeen tai kaulakarvoihin. Semmosta samaa menoa se on Sagurinkin kanssa, ja kaikkien muidenkin.

Wiltsun filosifia on "mitä rajumpi leikki sen parempi".

Hurjan paljon kiitoksia kuvista ja videoista Jannille!

Erittäin hyvä reissu

2011-09-10T15:32:00.003+03:00

Piti raahautua aivan liian aikaisin aamulla ylös. Johanna tuli Wiltsun siskon Heidin kanssa meitä hakemaan 7.40. Kipastiin kasvilla hakemassa yhden koiran numerolappuset + ketjun & hihnan Sagurille, koska mulla on edelleen vaan yksi ketju ja ohut hihna. Kasvi ei sitten tullutkaan Porvooseen, mutta onneksi trimmausapua löytyi paikanpäältä. Esitin Sagurin sitten itse ja se meni ihan kivasti. En jännittänyt sen erikoisemmin, eniten stressasin Wiltsun esiintymistä sillä se kävi seinillä aamusta asti.

Wiltsun kanssa oli junnuissa vain yksi koira, olisi pitänyt olla kolmaskin junnu, mutta jäi pois. Soopeliuros oli euroopanvoittaja-11 :D vedettiin kerran ympäri yhdessä ja soopeli jäi yksilöarvosteluun, se sai ERI:n, sitten mentiin me.

Tuomari säihkyi kuin aurinko, oli niin iloinen ja miellyttävä nainen. Kysyi tietenkin ikää, rapsutteli ja halaili Wiltsua, Wil oli varmaan onnellisin koira koko maailmassa. Se heilui onnellisena ja nautti saamastaan huomiosta. Tuomari hoki dukti dukti, tsekkasi hampaat eikä niissä ollut mitään ongelmia, olin yllättynyt että tää kamalan pitkä treenaus on vihdoin tuottanut hedelmää. Pysyi semi paikallaan ja antoi tutkia. Näpräili korvia, paineli kroppaa ja puhui pojalle paljon tanskaa. Muutamia sanoja pystyi päättelemään ruotsin pohjalta.
Pyysi edestakaisin ja ympäri. Wil lähti vähän turhan nopeasti, mutta keskittyi sitten kun kerran pysäytin ravin, vaikkei kunnolla päästy edes vauhtiin. Oli se mun mielestä vähän turhan innokasta, etenkin kun tuomari painotti kaikille koko ajan, että rauhallisesti ("don't run like hell!" kommentti pisti hymyilyttämään monia näytteilleasettajia). Mentiin eteen, tutki vielä lisää. Piti todella huvittavaa ääntä, jolloin Wiltsu katsoi sitä korvat höröllä "o.o" ilmeellä. Se kumartui Wiltsua kohti ja katsoi silmät. Ajattelin et oh noes ei se niitä uusiks tsekkais, ellei niissä olis jotain vikaa. Williamin silmät on hirveen kummallisen väriset, ajattelin tietenkin heti, että niissä olisi joku virhe tai jotain. Tuomari kuitenkin hymyili, taputti penskaa ja lähti pois.

Kuulin melkeen kaiken mitä se kehäassarille sanoi. Olin aluksi aika varma, että saatais ERI, mutta kuulemani jälkeen tajusin, että EH sieltä tulee noiden asioiden perusteella. Näytettiin sinistä nauhaa, joten EH tuloksena. Tuomari tuli luokseni, kertoi lisää siitä mitä on Williamista mieltä ja perusteli päätöksensä + arvostelunsa. Musta se oli loistavaa, että tehdään vielä noin. En kaikkea harmikseni muista, mutta sanoi ainakin, että täydellinen pää ja ihana ilme, kaulan pitäisi olla tän verran pidempi (näytti sormillaan varmaan seitsemää senttiä). Sanoi että aivan täydellinen hännänkanto, todella ihana koira, mutta todella kesken. "Kehittyy hitaasti, varmasti valmis vasta 2,5 vuotiaana", Charlotte sanoi ja kätteli minua.

Tässä vielä arvostelu englanniksi ja sitten vapaalla suomennoksella.

"Very happy and charming youngster. Good size but needs to fill out everywhere with time. At the moment his bones are far to fine compared to body. Beautiful ear set. Perfect flat skull and parallel top lines in head. Would prefer longer neck and he is very narrow in chest and body at the moment. Moves sound and free with a correct tail carriage."

Oikein onnellinen ja hurmaava nuorukainen. Hyvän kokoinen, mutta täytyisi kehittyä joka paikasta ajallaan. Tällä hetkellä luusto on aivan liian fine (mietin nyt et miten suomentais, vaihtoehtoja monia) verrattuna runkoon. Kauniit korvat. Täydellinen litteä kallo ja pään linjat yhdensuuntaiset. Toivoisin pidempää kaulaa ja hän on kapea edestä ja ruumiista tällä hetkellä. Liikkuu hyväkuntoisesti ja vapaasti, kantaa häntää oikein.

Ehdottomasti Wiltsu menee tolle uusiksi kunhan hieman miehistyy :D

Sagurin kanssa mentiin tosi kiireellä siihen avojen kokoontumiseen, unohdin vaihtaa lapun ja sit muistin et ah niin se hammastodistus piru vie. Juoksin laukulle ja juoksin kehäsihteerin luokse, joka näytti todella hämmentyneeltä. Selitin, että siinä on eläinlääkärin ja SKL:än lausunto hampaasta J3, mikä on poistettu. Asia oli sitten ok, vei lappusen tuomarille.
Sagur oli ihan raasun näköinen niiden turkikkaiden urosten joukossa. Olin aika varma siitä, ettei tässä hyvin käy. Mentiin sieltä pois, häippäsin puunaamaan, oli jo vähän paremman näköinen, muttei siitä saa samanlaista, koska sillä ei vaan ole sellaista puuhkaa :D mutta mulle ihan riittävästi, joten mikäs siinä. Se oli onneksi jo trimmattu samalla kuin Wiltsu, joten sitä ei tarvinnut pahemmin stressata. Mentiin sinne sit takasin seisoskelemaan, tuli meidän vuoromme.

Sagur esiintyi mielestäni ihan kivasti, tuomari tuli, näpräili, kehuskeli, paineli, rapsutteli, tsekkaili ja kaikkea muuta samaa mitä teki Wiltsullekin. Tosin nyt sillä ei ollut mitään kamalaa merlepentua syömässä sen korvia.

Sagurista löytyi sitten enemmän negatiivista, saatiin kuitenkin myös EH. Oli kuulemma hyvät jutut kuitenkin sen verran hyviä, ettei H:ta.

"Masculine dog of good size. Could be a bit better prepared for showing for example he has a lot of dead long hair around his ears. Dark eyes. Weak under jaw. Quite good head but ears un-acceptable heavy wich spoils the expression. Perfect nape of neck but neck could be longer. Very straight in front. Nice topline but he lacks angulation behind. Quite good croup. Tail of acceptable lenght and he carries it OK. Very interested.

Maskuliininen hyväkokoinen uros. Voisi olla paremmin valmistautunut näyttelyyn, kuollutta pitkää karvaa korvien ympärillä(....). Ihan hyvä pää, mutta korvat ovat aivan liian raskaat, mikä pilaa ilmeen. Tummat silmät. Heikko alaleuka. Täydellinen kaulan kaarto, mutta kaula voisi olla pidempi. Erittäin suora edestä. Hyvä ylälinja, mutta kulmaukset puuttuvat takaa. Ihan hyvä croup (?). Häntä hyväksyttävän pituinen, hännänkanto ok. Erittäin kiinnostunut.

Joo, tosiaan ei korvista tykännyt sitten yhtään.
Se on varmaan jännintä omistaa koira, jolla on tommoset korvat ku Sakella, jotkut rakastaa, jotkut sanoo et njoo meneehän noi, mut ilmeisesti joitakin ne häiritsee paljon, että se pilaa tietyt asiat. Minua yllätti kommentti tummat silmät, koska yleensä olen kuullut sellaista kommenttia, että liian vaaleat silmät. Korvakarvajuttua mä kanssa ihmettelen, oon harjannut noita lävitse ja korvat trimmattiin, en sit tiedä, et jäikö sinne sit jotakin, mutta joo, paremmin se tietää pk collie kasvattajana ja tuomarina :D. Siitä olin todella positiivisesti yllättynyt, ettei valittanut kuinka kämänen turkki sillä on. Kysyi aluksi ikää ja totesi, että vanhin tästä joukosta.

Tuli vielä mun luokse kehän jälkeen, kuten kaikkien koirien kohdalla. Sanoi, että kaulan kaarros on todella kaunis, se on juuri sellainen kuin pitäisi olla, mutta kaula voisi olla hieman pidempi. Kysyi ymmärränkö mitä hän tarkoittaa, sanoin kyllä. Kehui silmiä ja kommentoi jotain muitakin asioita, mutten muista mitä. Sitten vielä mainitsi, että se on suora edestä ja kulmauksia enemmän. Suoruus ja sellainen ahtaus ei kuitenkaan näy liikkeissä. Kätteli ja häippäsin.

Oon todella tyytyväinen molempien arvosteluun ja esiintymiseen. Koko näyttelystä jäi hyvä maku suuhun. Ainakin sai mielipidettä koko rahan edestä :D vien Williamin ehdottomasti uusiksi, jos Charlotte Høier tulee vielä tuomaroimaan. Sitten joskus vuoden päästä.

Sagurin tyttöpennuista kaksi olivat myös näyttelyssä, Pamela ja Heidi. Molemmat saivat EH:n.

Tuomari ei jakanut H:ta kuin muutamalle, mutta ERI:t olivat todella harvassa ja SA:t vielä harvemmassa, siinä mielessä tiukka.

Kuvia tulee myöhemmin, en tosin tiedä onko niitä. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kiitoksia seurasta!

Pikkubeussi ja karvamöttiäinen

2011-09-08T01:02:00.000+03:00

Krista tuli tänne iiihanan pikkulapsokaisensa Yilanin kanssa. Yilan on hurmaava beauceron harlekiini uros. Pojilla toimi juttu hyvin välittömästi. Oli vaan vähän rasittavaa, että noi meinas heittää leikiksi hihnoissa keskellä suojatietä ja muuta. Wil oli pahin provo, Yilanilla oli runsaasti enemmän itsehillintää. Heti kun Wipu pääsi vähän lähemmäksi se alkoi lyömään ja oli melkein kaksinkerroin onnesta. William sai "oman ikäistä seuraa" henkisesti collieni on jäänyt kahdeksan viikkoisen tasolle.
Musta oli hienoa, ettei Yilan jänskännyt yhtään, muitan miten Williamia ahdisti isommat ja aivottomat koirat, ilmeisesti Yilania ei sellainen hetkauta.

Tsuppailtiin metikköön, tarkoituksena olisi mennä läheiselle hiekkakentälle, mutta se oli täynnä jotain ihmisiä harrastamassa urheilua, niin eipä sitten. Jäätiin siihen kuitenkin hetkeksi, lääpin pentua ihan innoissani. Y kiipeili mun syliin ja nuoli mun käsivarsia. Olin ihan onneni huipuilla, ihanaa, että oon nyt päässyt lääppimään paljon pentuja! Viimeksi Terran pennut ja nyt Kristan vauveli :3. William oli todella mustasukkainen, kiehnäsi seitsemän kertaa kamalammin kuin yleensä ja oli selkeästikin närkästynyt siitä, että mä valitsin nyt Yilanin. Tehtiin Kristan kanssa vaihtokaupat. Mä annoin Willin sille ja nostin syliini pikkuisen beussin.

Haahuiltiin mpäriinsä kalliolta toiselle, koska oli satanut, oli aika mutaista, mikä ei ole iloinen asia, sillä Wil *insert iso sydän tähän* muta.

Poitsuilla tuntui olevan todella hauskaa, juoksentelivat ympäriinsä aika paljon. Jossain välissä Yil väsyi ja tuli taas hengailemaan syliin. Sen jälkeen heiteltiin niille risuja ja muita.

Ryyppytoveri.

Lopuksi käytiin siinä hiekkakentällä ennen kuin lähdin saattamaan Kristaa.

Penneli jo 10kk. Mihin tämä aika menee haluan tietää :D Porvoo sen kuin lähestyy. Nyt on jo torstai, sitten on enää perjantai ja aaaaikaisin lauantaina pitää olla jo hereillä roudaamassa collikoita arvosteltavaksi.

Tähän loppuun heitän vielä posekuvan Williamin hienosta siskosta aka Sagurin hienosta tyttärestä Pamelasta. Kuvan on ottanut Juha Järvinen! Kuvassa kaikki pentuluokan palkinnot, minkä kohokohtana on RYP4-pentu.

Porvoo lähestyy

2011-09-04T19:31:00.001+03:00

Porvoon laput tuli. Pitäis vielä pentusen kanssa harjoitella seisomista ja ravaamista. Junnukehissä mitään ei anneta enää anteeksi, näyttely on vielä ulkona, joten en tiedä mitä toi ohjus päättää tehdä. Sen kanssa ollaan harjoiteltu aikoinaan todella paljon, mutta kuten pääerkkarissa huomattiin, ettei se ilmeisesti ole mennyt perille.
Pitäis kans nyt opetella esittämään. Hienosti kuus päivää tässä aikaa. Miten niin jätän asiat viime tippaan? Sagur on sinällään helpompi esittää ja sit taas sinällään ei. Jos sitä joku toinen esittää, sen pitää olla todella määrätietoinen ja sellasella kunnon asenteella "nyt mennään eikä meinata". Jos antaa pikkasenkin periksi tai näyttää Sagurille sen, että nyt ei oikeen oo homma hanskassa, niin se haistattaa pitkät pätkät ja sit ei tapahdu mitään. Sagur tuoja sen sitten esittää, luotan siihen enemmän kuin mun omiin taitoihini :D + saan vähän rentoutua, kun mun täytyy ns pitää huolta vaan yhdestä koirasta.

Mennään Wiltsun siskon Heidin ja sen omistajan kanssa sinne. En tiedä ketkä kaikki kys. pentueesta ovat tulosa, mutta trikki-Heidi ainakin!

Sagur on AVO uroksissa numerolla 406 ja William JUN uroksissa numerolla 392! Tulee kyllä taas hiton miellyttävä aamu. Pitäis herätä jo joskus kuudelta jajajjajsdifocakm. Saa nähdä kuinka monta herätyskelloa mun pitää levittää ympäri kämppää.

Mut joo, syy miks kirjotin tänne on se, että mä otin eilen videota poppoosta! Linssin eteen eksyi myös paheksuva Spidi, joka heräsi siihen, kun kamala merlehirviö hakkasi hännällään.

Päivittelyä

2011-08-24T22:46:00.005+03:00

Blogi on ollut nyt aika hiljaa. Mulla on alkanut lukio ja työt, mulla menee hurjasti aikaa noihin. Koirien kanssa touhuaminen on nyt harmillisesti vähän vähentynyt, koska tän jakson lukujärjestys on hullua tappoa (niin täynnä kuin mahdollista), onneksi tulevat jaksot tulevat olemaan rennompia, että päivien jälkeen jaksaa jopa tehdä jotain.

Monet ovat udelleet mitä meille kuuluu, lyhyesti ja rehellisesti, ei oikeasti kummempaa :D. Oon ollut kamalan väsynyt koko ajan, kun viikonpäivät menee koulussa ja viikonloput töissä. Ollaan menty vähän lyhkäsempiä lenkkejä ja tekeminen on puolittunut, mitä Wil ei tunnu kestävän. Sen on pakko päästä tekemään jotain tai se hajoaa banaaneiksi. Sagur pysyy hyvin koossa, se nyt lähinnä on tylsistynyt tästä tekemättömyydestä ja kaivautuu viereeni löhöämään tuhahtelujen kera.
Wil ei pysy, pakko pakko pakko pakko pakko. Toi soi sen päässä, ihan pakko, nyt tehdä, jotakin, blaargh. Toki mä teen muutenkin, vaikka muistutankin zombieta, mut pienet jututkin ovat jotakin, mut ei riitä pienet jutut, pitää tehdä kunnolla. Oon sit silmät ristissä tehnyt sen kanssa jotakin, keksinyt sille aivojumppaa ja muuta vastaavaa. Hyvä puoli tos on se, et Wiltsua ei haittaa, vaikkei ohjaaja ole parhaimmassa vireessä. Mä en ite kannata sitä, että tekee jotain, jos itellä ei oo aktiivinen ja pirtee fiilis, mut menee toi tolleenkin ja mua itseäni nostattaa se, miten kovasti penska haluaa tehdä asioita mun kanssa. Et väsyneenkin ihmisen saa hereille, mikäli joku tartuttaa iloisuuttansa ja positiivista hyperauraansa muille. Elämän pieniä iloja, eilen illalla kun hiippailtiin ulkona lenkillä, Wiltsu heitti itteensä useampaan otteeseen sivulle, kun pysähdyttiin ja tarjos hirveesti kontaktia kun käveltiin. Pisti kyllä hymyn huuleen.

Wivin kanssa ollaan nyt otettu paljon eteentuloa, sivulle menoa ja paikkista. Se on kyllä mainio ollut tähän mennessä, se ei nouse, vaikka Sagur tulisikin säätämään siihen ympärille. Se kanssa malttaa, eikä ennakoi. En ole tehnyt sen kanssa samoja virheitä, mitä oon tehnyt Sagurin kanssa. Mut tosiaan ei sen kummempaa, ei varsinaisesti olla treenattu, satunnaisesti kesken lenkin jollain kadulla tehdään jotakin ja himassa. Wiltsun perän käyttöön mun pitäis alkaa kiinnittämään enemmän huomiota. Oon katsonut kamalasti opetusvideoita, mut meillä ei ole onnistunut minkään objektin päällä pyörimiset, koska se ei halua edes koskea siihen minkä päälle sen pitäis ns nousta, eikä mulla ole hajuakaan mitä mä siinä tilanteessa teen. Pitäis varmaan kokeilla plan B, eli joku namialusta ja sit sen päällä jotain pyörimistä tai steppaamista tai jotain.

Molemmat koirat on ilmoitettu näyttelyyn Porvooseen. Wiltsu menee kanssa Voittajaan, joten sieltä voi sitten bongata kanssa. Meidän piti mennä myös Hyvinkäälle ja Let's Go näyttelyyn Vantaalle, muttah, vipit vähän unohtu ja sit päivät menivätkin jo ohi ja oli liian myöhäistä ilmoa.
Mut tosiaan et Wil starttaa Porvoossa ja Sagur on todennäköisesti viimeistä kertaa AVO:ssa sitten siellä kanssa, ellei me ens vuonna mennä vielä johonkin kokeilemaan ennen kuin hypätään veteraaneihin.

Agin kanssa en nyt tiedä tarkkaan mitä tapahtuu. Kuten oon aikasemminkin sanonut, että järjestely on ollut aika jännä. Vika tunti siirrettiin ja siitä ilmoitetaan ehkä sit joskus. Saa sit nähdä et mihin kekseliääseen kohtaan ne on keksinyt sen, et pääsenkö edes. Ne tosiaan ilmottaa siitä sitten joskus facebook yhteisössä, että että.... mut jaa, multa on mennyt tohon kyseiseen paikkaan kokonaan maku muutenkin, et saa nähdä miten nyt käy.

Haku jatkuu meillä piakkoin jee \o/. Yks koira per ohjaaja, niin Wil pääsee sitten mukaan ja Sagur jää sit harmillisesti pois. Odottelen oikein innolla hakutreenejä, on ollut hirvee ikävä mettäsamoilua :D.
Sit kun tulee ensimmäinen palkka, niin vois yrittää alottaa jo vähän tottistreenailua yhdessä ryhmässä, kunhan saan kaikki koulukirja-asiat yms rasittavat jutut pois päiväjärjestyksestä ja kattoo sit paljon jää, niin tiedän kuinka usein pääsisin sinne.

Niin ja sit viimeisesksi voisin höpistä trikkinelikosta. Penskat voivat hyvin ja mainiosti. Pentutesteissä kävivät tuossa jokin aika sitten, oikein miellyttäviä tuloksia!
Penskat kävivät tuossa maanantaina muistaakseni silmätarkeissakin. Harmillisesti uroksella on coloboma ja lopuilla sitten crd.
Mettle Melody
Magic Mind
Mystique Moment
Magnificent Man

Neljä pientä pentua marssii

2011-08-12T20:05:00.004+03:00

Kipasin tänään Sipoossa Heidillä moikkaamassa Sagurin ja Terran lapsukaisia. Penskat ovat jo 5vk vanhoja! Ensi viikolla ne viedään pentutestattavaksi :) sitä odotellessa.

Heidin kanssa kävästiin mäkissä, ennen kuin mentiin heille. Pennut olivat päässeet jotenkin ihmeellisesti pentuaitauksesta ulos, vaikka sen oven blokkaa suuri ja ihmeen painava kivi. Jaksoin jotenkin vaivalloisesti itse pidellä sitä, joten pakko kyllä nostaa kuvitteellista hattuani nelikolle, jotka saivat tuon työnnettyä pois edestä.

Pennuille laitettiin ruokaa, jonka aikana syötiin sitten mäkkituliaiset. Penskat päästettiin sen jälkeen ulos. Ei vitsi mitä piipertäjiä! Juoksentelivat ympäriinsä.

Välillä mietin, että onko pussipiruja jossain piilossa? Pennut päästelivät varsin demonisia ääniä aina välillä. Heti kun polvistuin, Poju-poika tuli mun eteen istumaan. Se oli aivan ihana pieni mies! Pallo tykkäsi hengailla itsekseen. Jahtaili lehtiä, maisteli oksia, tutkiskeli kiviä ja juoksenteli ympäriinsä. Jossain vaiheessa se yritti kiivetä mun syliin kuin mount everestiä. Koko nelikko oli mahtava, täysin erilaiset luonteet ja jokainen loistava omalla tavallaan. Odotan innolla mitä noista kasvaa, mahtavia lapsukaisia. Ainakin pääsen yhtä narttua seuraamaan usein, koska se jää Heidille.

Terra-poliisi meni välillä poliisiksi kun leikit muuttuivat rajuksi. Pennut kuuntelivat äitiänsä nätisti kaksi sekuntia, kunnes innostuivat uusiksi.

Mitäs nyt sitte?

Vois alkaa bustaamaan tätä.

Kaksi saa paremman tuloksen.

Pallon kanssa oli kiva leikkiä leopardisorsalla.

Lisää kuvia täällä

Jumping over the high fence that surrounds us

2011-08-12T00:37:00.001+03:00

Spidistä ja Williamista kerrankin yhteiskuvaa! Spidin ilmeestä huomaa, että hän ei ole nyt aivan tyytyväinen tähän, mutta lopulta ne molemmat käpertyivät mun jalkopäähän nukkumaan iloisesti.

Silmien väri vaihtunut 100101 kerran.

Tiistaina olis ollut aksaa, mutta mulla oli aika huono olo, niin jäin pois. Tänään oli taas, mutta olin niin väsynyt töiden takia, enkä olisi jaksanut. Todella huono kombo mennä treenaamaan. Mutta meillä on enää pari kertaa, niin ajattelin, että ehkä se vitutus katoaa ja olis kivaa. Tyhmästi ajateltu myönnän. Mun rasitus tarttui Saguriin, joka teki todella jähmeästi kaiken. Ei olla treenattu noilla luistinratakontakteilla aikoihin, niin ne sit taas jännitti älyttömästi. Kyl se sit lopulta muutamalla toistolla. Loppua kohden alkoi toimimaan paremmin, mut edelleen tosi jähmeetä. Mut joo, aina ei voi mennä kivasti. Mun pitäis kanssa saada omat hermot kuriin, olin itse tosi jäykeä, koska mun alkujäykeys tarttui koiraan ja se, että koira on jäykeä saa mut entistä jäykeemmäksi. Joten joo.

Tapsa oli poissa, joten meillä oli vaan se apuohjaaja siellä kaitsimassa. Treenattiin vähän kontakteja ja se rakensi meille radan.

Vedettiin se yhteensä kolme kertaa, kaksi kertaa silleen, että eka este oli aita ja kerran niin, että eka oli A. Vaihdoin takas Agility Bluesiin, koska värikkyys. Tossa tosiaan sai vähän miettiä miten haluaa ohjata. Mä päätin kuitenkin valssata, koska en jaksa kiertää putken ulkoreunaa. Toistepäin tein sitten niin, että takaaleikkasin. Sagur meni tosi kivasti putkeen, eikä epäröinnyt, vaikkei (muistaakseni ainakaan) olla aikaisemmin tehty tommosta. Vauhtiin pitäis panostaa enemmän.

Lopuksi otetiin myös rengasta, mikä meni tosi kivasti. Mut tosiaan, paljon yritin panostaa siihen vireeseen, mutten saanut sitä millään. En sitten tiedä mistä johtui, on se aikaisemmin nauttinut ja ollut fiiliksissä mukana. Tarjos mulle kanssa hirveesti seuraamista ja muuta. Kaikki taputtelu ja muu innostus ei millään saanut sitä kunnon juoksuun :p pitää toivoa, et ens treenit menis paremmin. Meille on ehkä tulossa joku hierojatyyppi sinne selittämään ja opettamaan, että jos ehkä opittais jotakin.

Meen huomenna kattomaan penskoja. Isoja lapsia jo! Penneleillä on kanssa nimet ja ihanat nimet saivatkin clicks. Huomenna sitten isompi postaus trikkinelikosta

Terra-äiti med vauva.

Lopuksi vielä, että kiitoksia kaikille lukijoille! Yllätyksekseni teitä on jo 62!

Ojanko ja Viikki

2011-08-02T16:04:00.001+03:00

Oltiin poikien kanssa Ojangossa sunnuntaina. En ihan handlannut sitä kävelyä. Taisin vetää ohi ja solmuun monta kertaa, koska lopulta olin niin eksyksissä, ettei mitään rajaa. Puolitoista tuntia seilailin ympäriinsä, kunnes kuulin haukuntaa. Ääniä seuraten löysin lopulta perille.

Treenailtiin Jannin kanssa. Otin Williamin ensin. Ollaan himassa harjoiteltu kiertämistä ja sitä, että on hauskaa olla mamman kanssa. Putken se jo osasikin, pari kertaa veti aluksi ohi. Parin toiston jälkeen se veti putkea kuin vanha tekijä. Selkeästikin putki oli varsin hurmaava, sillä sinne piti pari kertaa varastaakin. Panostettiin nyt siihen, että tehdään kovalla vauhdilla ja tekeminen jatkuu.
Williamin kanssa otettiin myös takaakiertoja, rimat maassa tietenkin. Meni hienosti. Vedettiin kanssa aitoja vaan suoraan. Hienosti veti nekin.
Kokeiltiin kanssa irtoamista niin, että vetää minusta pois päin kahden aidan läpi lelun luokse. Ei epäröinnyt ollenkaan, lönkytti kyllä lelulle, mutta hyvin teki.

Sagurin kanssa tehtiin pieniä juttuja, panostetaan nyt siihen vauhtiin. Toki Sagur oli ymmärrettävästi aika väsynyt, puolitoista tuntia kestää matka + se haahuilu. Tehtiin pieniä juttuja. Paria aitaa, A:ta, puomia, putea ja sellaista.

edit 7.8 Nyt on pätkiä joistain jutuista mitä tehtiin.

Agin pitäisi jatkua sitten taas 9.8 agimestassa. Sitä taitaa olla neljä kertaa vielä jäljellä.

Eilen mentiin Ninan kanssa Viikkiin. Viihdyttiin siellä useampi tunti. Koirat vetelivät vapaina.

Lenkin päätteeksi käytiin vielä kentällä. Nina opasti mua frisbeen käyttöön, oli aika siistiä, en oo aikasemmin koirille viskonut :D otettiin eka Wiltsun kanssa. Katsoi hetken aivan äimistyneenä, otti vähän kiinni ja nykäisi, päästin irti. Tein noin pari kertaa, jonka jälkeen se repi frisbeetä innoissaan. Heitin frisbeetä sivuttain maata kohti. Frisbee lähti vaudilla rengasmaisesti kauas.

Wil lähti innoissaan perään. Toi sitten sitä. Tota harjoitellaan sitten lisää. Pitäis tilata itsellekin tuollaiset.
Treenailtiin kanssa jotain ihan pientä, lyhyttä paikkista, seuraamista ja sellaista.

Sitten otettiin Sagurin kanssa. Se oli todella innoissaan kaikesta. Nappas frisbeeseen heti kiinni, revittiin sitä hetki, tein samalla tavalla kuin Wiltsulle. Pari kertaa heitin sille lyhyitä, mutta korkeita.

Sagurinkin kanssa treenailtiin hieman pitkästä aikaa. Seuraamiset meni ihan kivasti, jäävät toimii kanssa, menee tosi nopeesti maahan, eikä enää ennakoi, samaten seisomisessa, pysähtyy hyvin, eikä ennakoi sitäkään enää luojan kiitos. Ei pahemmin muuta otettu.

Koneen kentällä

2011-07-28T01:52:00.001+03:00

Olipas raskas mätsäri. Mentiin sitten molempien koirien voimin Koneen kentälle mätsäröimään. Oli hurjan kivaa, vaikka mä kämminkin aika lahjakkaasti. Hurjan paljon kiitoksia seurasta kaikille!

Bussimatka oli helvetillinen, ruuhka-aikaan jouduttiin ahtautumaan. Otin kevarinkin mukaan, kun en saa koiria minnekään. Oikeasti varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun lähtee molemmat mukaan.

Koirien kehät meni päällekäin, heitin Wiltsun isoihin pentuihin. Oltiin faaraokoiraa vastaan. Liikutti aika paljon, Wil meni ihan kivasti. Pitäisi ravaamista alkaa taas harjoittelemaan lisää. Tuppautuu menemään turhan kovaa, eikä se näytä kivalta. Saatiin sininen nauha. Ei tuomari oikeastaan sanonut mulle mitään.

Piti äkkiä tyrkätä pentu pois ja rientää Sagurin kanssa isojen kehään. Parina oli kultainennoutaja. Tuomari liikutti pienen ikuisuuden. Oli aivan tukahduttavan kuuma. Yhteensä vedettiin varmaan 3 kertaa yksin, 3 kertaa edetakaisin, kerran kolmio ja vielä parin kanssa 3 vaiko peräti neljä kertaa kehä ympäri. Saatiin Sagurin kanssa sininen nauha.

Pentuja oli paljon, kävelin ohi siitä kehästä ja huomasin et oho, siellä on siniset pennut jo menossa. Mulla ei ollut nameja. Kysyin kehäsihteeriltä, et oon jäänyt paitsi, pääsenkö vielä mukaan. Sanoi että no toki. Pääsin just ja just kehään sisälle, niin tuomari sanoi että kiitos kaikille. Harmittaa kyllä, että meni nauhakehä ohi :/

Nomut ei voi mitään. Sagurin esitti nauhakehässä Riitta. Hienosti meni! Sagur pääsi jatkoon, mutta putosi sitten. Jäätiin BIS-kehään asti, onneksi ei mennyt yhtä myöhään kuin viime kerralla. Taisin olla kotona puoli kaksitoista tai jotain, mutta nyt oli paljon vähemmän osallistujia.
William juoksenteli mätsäripaikalla Aaken kanssa sitten hieman ennen kuin laitettiin kamat kasaan.

Ageilyä

2011-07-17T03:06:00.001+03:00

Ruotsista kotiuduttu, koirat olivat kuulema oikein kivasti hoidossa. Oli kyllä orvot pari tuntia ilman koiria. Talo oli niin tyhjä. Sagur palasi turkki vielä päällään, voi olla, että seuraavan kuukauden sisällä ehkä joku koneen omistaja pääsee ajelemaan. Alan kyllä tulemaan jo toisiin aatoksiin. Olen muutamilta kysellyt, eikä suurta vaikutusta ole näkynyt. Ristiriitaisia kommentteja, mutta mitä nyt seurailin niin eiköhän tuo tolla pärjää. Ja nyt on kesä kuitenkin jo aika pitkällä.

Mentiin Sagurin kanssa Vantaalle Lindalle jälleen. Mentiin heti siitä sitten Ojankoon. Linda otti Nitan kanssa ensiksi yhden sikakivan radan.

Kyllä toi putki-puomi kohta on vammasesti aseteltu tossa Flexitrack piirroksessa. Kello on liian paljon, että mä jaksaisin välittää. Huomasin virheen vasta kun olin sulkenut kys. ohjelman, eli tosiaan putken jälkeen ei mennä puomin läpi, vaan putkesta pääsi suoraan A:lle. Toi saamarin puomi on vaan niin jättimäinen tossa.

Otettiin Sagurin kanssa taas eka pätkissä. Aluksi noi alkuhypyt, sitten putkesta pituuteen ja sitten loput.

Superlaadukkaat kontaktit

Tommi Evilä.

Lindan tekemä megahieno giffi.

Vedettiin sitten koko rata pätkien jälkeen. Kuumuus alkoi iskemään, menokin on sen mukaista. Puomin alastulo fail, tuli rojahtaen, kun niin vauhdikkaasti syöksyi. A:n jälkeinen hyppy on selkeästikin liian lähellä, siinä oli tosiaan ongelmia.

iso kiitos Lindalle videosta!

Mentiin sitten takaisin Lindalle. Hengailtiin siellä, Sagur lähinnä nukkui. Ennen kotiinlähtöä Linda puunasi vielä Sagurin ja otin siitä pozet.

Videon ja kaikkien kuvien Linda Toivonen, paitsi kolmen viimeisen.

Vantaalla

2011-07-13T11:27:00.001+03:00

Meillä on muuten kotisivuilla uusi ulkoasu!

Lähdettiin eilen joskus kahden aikoihin koirien kanssa Lindalle. Tarkoituksena olisi kuvata yhdellä kentällä ja muuta. Matka oli varsin hirveä. Oli kamalasti ihmisiä, vaikka olin varma, ettei siihen aikaa, etenkään siinä bussissa olisi ihmisiä. Ahtauduttiin kahden istuttavaan niin että Sagur oli nurkassa ja jätti-William mun sylissä. Se oli oikein rauhallinen, mutta koska koirat ovat julkista omaisuutta, niin kun ihmiset kävelivät ohi, ne aloittivat sen rapsuttelun ja lässyttämisen. Ihan kun ei olisi tarpeeksi ahdasta ja vaikeeta. Ja sit inistään kun pentu innostuu siitä. Älkää koskeko ilman lupaan plz.

Lähdettiin sitten kentälle päin, mutta se oli aidattu joka puolelta, joten sinne pääseminen oli käytännössä mahdotonta. Jäätiin sitten bussien kääntöpaikalle kuvailemaan. Siinä oli kuitenkin hankala ottaa edes posekuvia epätasaisen maan ja niiden bussien takia. Koiria ei päässyt juoksuttaa minnekään muualle, niin mentiin sitten koirapuistoon.

Juoksutyyli vapaa.

Loppuun vielä hteiskuva poitsuista. Yhdennäköisyys on huomattava.

Kuvien Linda Toivonen. Lisää kuvia täällä

Rändöm + pentukuvia

2011-07-11T11:14:00.004+03:00

Tulee vaihteeeksi todella kuvapainoitteinen postaus. Muutaman viikon vanhoja kuvia ja lopuksi kuvia ihanasta Terra-äidistä ja neljästä kiljukaulasta.

Ehdottomasti Sagurin lempitemppu. Kohta tota turkkia ei varmaan olekaan.. Ollaan parin kuukauden aikana mietitty Sagurin ajelua. Ei olla kuitenkaan tänä vuonna näyttelyihin menossa ja ens vuoteen mennessä tolla on takki taas päällä. Piipahdetaan kerran ehkä AVO:ssa ja hypätään vetskuihin (kyllä, mun rakas on ensi vuoden lokakuussa jo 8). Sagurilla on niin kuuma, se ei jaksa tehdä mitään, se laahaa ja sitä on tosi kamala katsoa. Jätetään sille varmaan sentin turkki, tai parin max. Koirat menevät torstaina kasville hoitoon, pitäisi kysyä, jos se vetelis turkin pois.

Wil on hiljalleen oppinut tajuamaan tän noudon idean.

Nämä kuvat ovat jo pari päivää vanhoja. Palloniska on kaikista äänekkäin ja määräilevin :D Kaikki mönkivät heti ensi miinuuteilta miten sattuu. Ääntä ja tahtoa löytyy kaikilta. Odotan innolla mitä näistä kasvaa!

Kuvahaaste

2011-07-08T22:49:00.004+03:00

Ei olla tehty mitään. Koirilla on ollut todella kuuma, olen harkinnut Sagurin ajelua, mutta kun ei ole mitään millä ajaa, niin joutuu toistaiseksi olemaan tuolla turkilla. Ollaan vaan lenkkeilty pitkin metikköjä. Pystyy olemaan vähän huolettomammin, kun on kunnon suojat koirilla. Ei kaikkia punkkeja pidä poissa, mutta vain ehkä pari on ollut tuon litkun jälkeen.

Veera haastoi meidät kuvahaasteeseen, joten tähän vois vastata.

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten

2. Toisinaan Sagur/William on edustava

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja

8. Ei paljon naurattanut

Oli ties kuinka paljon miinusta ja lunta oli aivan liikaa. Minua ahdisti etenkin Williamin puolesta, se oli niin pikkuinen karvaotus.

9. Tämä on minusta kaunis kuva

10. Lopuksi paras kuva ikinä

Trikkivauvoja

2011-07-07T13:10:00.000+03:00

Yöllä syntyi Sagurin toinen pentue. Pentuja oli 6, mutta yksi syntyi valitettavasti niin alipainoisena, ettei selvinnyt muutamaa tuntia pidempää. Yksi pennuista syntyi kuolleena 4 tuntia siitä, kun muut olivat syntyneet. Upeat neljä tricolor pentua on kuitenkin maailmassa! 3 narttua ja 1 uros (:

Jussiageilyä ja hölmöjä kokeiluja

2011-06-30T02:49:00.017+03:00

Perjantaina lähdettiin molempien pörröjen voimin kohti Hakunilan Ojankoa med Riitta & Fiilis ja Roosa & Muru.

Odoteltiin koirien kanssa bussia keskustassa. Sagur istui rauhassa ja William makasi vieressä. Luoksemme tuli kaksi, mikäli oikein tunnistin niin venäläistä miestä pullot kädessä. Yksi miehistä oli vähän kauempana ja toinen aloitti lässyttämisen.
- Minkä rotuisia?
- Molemmat ovat pitkäkarvaisia collieita.
Tässä vaiheessa mies oli hieman kumartunut ja tarjosi kättä Williamille. Pidin Williä loitommalla, inhoan sitä, kun humalaiset lääppii koiriani.
- Oletko katsonut Koirakuiskaajaa?
- En, mutta tiedän sen.
- Sun kannattais, toi juttu mitä toi koira tekee, toi vetäminen, se pitää saada pois.
Indeed.

Ojankoon oli vähän matkaa pysäkiltä, mikä oli hyvä juttu. Sai kunnon lämpän. William juoksenteli Fiiliksen kanssa maanisena. Metsän varrella Roosa tuli Murun kanssa.

Ojangossa oli ihan älyttömästi väkeä! Olimme aivan varmoja, ettei siellä olisi ketään :D saimme kuitenkin vallattua yhden kentän.

Tuollainen oli ensimmäinen rata. En ole koskaan ottanut ratoja aikaisemmin, eikä ole Ässäkään. Rata vaikutti helpolta, mutta huomasin pian, ettei koira mennytkään niitä :D pätkästiin rata kolmeen osaan. Aluksi 4 ensimmäistä estettä, sitten seuraavat kolme ja viimeiset kolme. Tehtiin kerran niin ja jankattiin vielä tuota pussia. Laahus oli todella painava, vielä painavampi kuin agimestassa ja se on aika hyvin se. Pätkimisen jälkeen Sagur meni kivasti koko radan ilman pätkimistä.

William oli mukana. Ihan vain ottamassa häiriötä. Pysyi hurjan kivasti vapaana, good old days. Se oli ollut mulla _aina_ vapaana, ellei olla jossain missä kulkee järjettömästi autoja. Kuukausi sitten se ilmoitti, että murkku on alkanut. Ihan järkyttävä korvien menetys ja muuta :D emmin, että kehtaanko edes päästää sitä. Mutta hyvä että päästin ja uskalsin luottaa. Leikin sen kanssa ja otettiin pari sivulletuloa. Sen jälkeen tutustutin sen putkeen.

Putki oli kaaamala hirviö aluksi. Putki oli suorana mahd. pienellä. Jätin pennun toiselle puolelle ja yritin houkutella toisesta päästä. Aluksi ei tullut niin millään, kahden kokeilun jälkeen se uskalsi hieman mennä putken sisään, kannustin sen loppuun asti. Sen jälkeen putki oli kiva juttu, etenkin kun saa leikkiä mamman kanssa ja lihapullaa. Vähitellen se meni läpi ilman, että mun piti olla toisessa päässä.

Viereinen kenttä vapautui, menimme sinne rakentelemaan rataa. Se rata pidempi ja haastavampi. Muistaakseni se meni näin

En enää muista otettiinko me tätäkin pätkissä, vai vedettiinkö putkeen, mutta sen muistan, että rata meni todella kivasti. Miinuksia kahdesta viimeisestä esteestä. Kyllä se yleensä menee renkaan ja menee sen hyvin, mutta nyt ei millään, hyppäsi aina renkaan sivulta. Kyllä se sitten pienellä blokkauksella veti ihan renkaan läpikin. Pitäisi treenata paljon, onneksi agitreenit jatkuu jossain vaiheessa.

Takaspäin sitten tallusteltiin. Myöhemmin tulee lisää kuvia ja viimeisestä radasta varmaan videotakin.

Yhteiskuvasta ja Wiltsun putkikuvasta Kiitoksia Roosalle, Sagurin putkikuvasta kiitän Riittaa :). Lisää kuvia täällä, tulee piakkoin lisää.

Hölmöistä kokeiluista. Oltiin keskiviikkona pyörähtämässä HAU Openingissa. Ajattelin ehkä joku kuukausi sitten, että joo ehdottomasti, saadaan varmasti itsemme möllikuntoon, ei möllit hirvittävän haastavia ole. Sitten huomasin, ettei siinä ole mitään järkeä ja olen vieläkin vahvasti sitä mieltä :D kivalla psykauksella aattelin et noh, kerran sitä eletään, mennään katsomaan, et mitä siellä on.
Oli hyppyrata, mikä oli harmillista, mä olisin mielelläni halunnut kanssa kontakteja. Hypyt olivat pienimmällä MAXI korkeudella. Korkeus yllätti. Taisi olla 45cm korkea tai vastaavaa. Sagur ei pudottanut rimoja tai menettänyt korvia. Meni sinne minne ohjattiinkin, vauhtia oli enemmän kuin yleensä. Möllistä ei saanut kielloista hylättyä, 3xkielto-->-15. Mä en tiedä mitä meille tuli, mutta harmillisen monta kieltoa tuli, mahtoi siis tulla monia virhepisteitä kielloista, mutta siis hyl käytännössä. Mun olisi pitänyt ohjata paljon paremmin, olisi pitänyt antaa enemmän ohjeita koiralle, mutta jotenkin siinä jännityksissäni jätin ohjaamisen puolitiehen. En mitään puhdasta rataa olettanutkaan tai mitään muuta. Olen kuitenkin todella tyytyväinen tuosta radasta, vaikka kieltoja tuli paljon. Koira pysyi hyvin hanskassa, ei mennyt haahuilemaan, teki innokkaasti loppuun asti ja yritti parhaansa. Enempää en olisi voinut siltä pyytääkään. Nyt on ainakin koettu ja sitten kun ollaan korkeuksia vielä treenattu lisää, niin eiköhän se siitä!

Jouduin nyt itse piirtämään nuo viivat, kun toi ei toimi kunnolla :D pitäisi vaihtaa ohjelmaa.

Rally-tokoilua Masalassa

2011-06-19T17:16:00.007+03:00

Huh mikä aamu. Laitoin kaksi herätyskelloa seitsemäksi ja laittelin ne eri puolille huonetta, onnistuin kuitenkin nukkumaan pommiin ja heräsin 8.30, kun mun juna lähtee 8.47. Ei siinä ehtinyt mitään tehdä. Mun oli pakko ehtiä siihen, sillä seuraava tulee liian myöhään, joten myöhästyisin pahasti. Mukaan ehti juuri ja juuri koira, rahat, kisakirja-rekkari-rokkari ja siihen se taisi jäädäkin. Tuli järkyttävä kiire, joten juostiin Sagurin kanssa yhtä mittaan reilu kilsa. Alkoi tuntumaan aika pahalta, mutta pakko sitä oli :D

Ehdittiin kuitenkin kivasti. Menimme Claudian kanssa samaa matkaa. Matka taittui ihan kivasti. Nea tuli meitä vastaan Masalan asemalle. Ei oltais muuten hirveen hyvin paikalle varmaan löydetty :D
ALO:ssa oli 24 kisaajaa, joista osa oli poissa. Paikalla oli yllättävän paljon collieita! Niin pk kuin lk/sk. Sagur oli aika haahuilevalla päällä, mutta oon jo niin tottunut siihen, et sillä menee hetki, ennen kuin se on "hereillä". Nopeasti se alkoi sitten tarjoamaan kontaktia ja tekemään, annoin sen kuitenkin hengailla aidassa kiinni aika pitkään, ettei sitten "kulu" ennen vuoroamme.

kännykkälaatuinen kuva alo radasta
Kymmeneltä alkoi rataan tutustuminen. Kävin radan kahdesti ympäri. Eniten ongelmia mulle tuotti spiraali ja edestakaisin pujottelu. En ikinä muista kummalta puolelta, pitääkö se kylttikin käydä ympäri vai mitähäh. Tutuvaiheessa mä kuitenkin osasin, kun kaikki kyltit käytiin läpi aluksi yhdessä, ennen kuin sai haahuilla itsekseen.

Olimme numerolla 23, suoritimme radat toiseksi viimeisinä. Oli kummaa lahnailua, kontakti putosi muutamissa kohdissa, mutta pysyi muuten ihan kivasti. Olisi saanut olla enemmän draivia, mutta ehkä se sieltä, kun kisatilanteisiin tottuu. Vauhti oli mulla kumman hidas, luulin meneväni hyvää vauhtia, mutta kun katsoo videolta, niin käsittämättömän hidasta hiippailua.

Ekalla kyltillä tuli taluttimen kiristys, sitten tuli vielä tokallakin ja kuudennella kyltillä. En itse moisia huomannut ollenkaan. Kymmenennen kyltin kohdalla (pujottelu) Sagur osui vahingossa kylttiin. Mun oma syy, en antanut tarpeeksi tilaa ja raasu oli niin keskittynyt kontaktin pitämiseen. Se ei kuitenkaan pahasti osunut, joten siitäkin meni vain yksi piste.
12 kyltin kohdalla (eteen, oikealta sivulle) kusi taas. En vaan käsitä. Ollaan harjoiteltu sitä nyt paljon ja onnistuu vallan mainiosti. Tehtiin kanssa samaa kun odoteltiin vuoroamme, mut jotenkin se lähti taas haahuilemaan mun ohi. Nostin käden ylös ja sanoin että uusimme. Peruutettiin hieman ja otettiin uusiksi, nyt Sagur teki sen todella hyvin (: uusimisesta menee vain -3 pistettä ja uusia saisi kahdesti kisan aikana. Me ei onneksi tarvittu kuin yksi uusiminen :D
Lopputuloksena oli 93/100p. hyväksytty. Ykkösiä meni ja sitten yksi kolmonen. Aikamme oli 2:04. Sijoitus 9/24.

Rallyreeniä ja porsastelua

2011-06-18T15:54:00.000+03:00

Petra tuli eilen Taika sheltteineen treenaamaan rallya. Meinasin mennä aikataulu vähän tiukoille, kun piti hakea postista mystinen paketti ja sen jälkeen juosta vastaan. Mystisestä paketista löytyi kamera 8)! Hieman myöhäinen synttärilahja, mutta kyllä kelpaa! Nyt ehkä tää inspais mua ottamaan itse kuvia hauveleista ja Spidistä.

Otin molemmat koirat mukaan. Mentiin häkkiin, sillä ei ollut tilaa oikeen muualla ja radan rakentaminen hiekkakentälle oli mahdotonta vähäisen tilan vuoksi. Häkkiin kuitenkin mahtui kivasti. Suunnittelin rataa himassa, otin pätkiä eri videoista ja radoista. Jotenkin se tuntui paperilla olevan maailman selkein juttu, mutta radan rakentaminen olikin jo ihan toista :D en ole koskaan säätänyt itse kylttejä ja se oli kyllä yllättävän haastavaa! Saatiin kuitenkin kiva rata aikaiseksi. Otettiin siihen eteentuloja, saksalaista täyskäännöstä, pujottelua ja muuta. Suoritin Sagurin kanssa radan kahdesti. Selkeästikin tuo eteentulo on jotenkin vammaantunut. Se jää väkisinkin vinoon, vaikka olen palkannut sitä vaikka mistä suunnista molemmista käsistä. Eikä sen pitäisi tietää, että miltä puolelta mennään sivulle, kun rallyssä koiran pitää mennä vasemmalta tai oikealta, riippuen siitä mitä kyltti käskee. Mut joo treeniä lisää, alkaa vaan aika loppumaan, huomenna meillä on jo kisat jaiks! Musta tuntuu, että noissa kylteissä tullaan kusemaan, muttah.

Kokeilin huvikseni Wiltsun kanssa. Koiran, jolla on jatkuvasti niin korkea vire ja yliyritys päällä, ettei pysty keskittymään tarkkoihin juttuihin. Noh, seuraaminen ei meillä ole vielä hanskassa, joten imuttelin sitä kutakuinkin radan läpi, toki välillä käsi kohosi hieman koiran suulta. Hienosti kuitenkin veti sen pienen alkuhäslingin jälkeen. Kaikkein ylpein olen istu, maahan, kierrä koiran ympäri liikkeestä. Wiltsu jäi hienosti sivulle, heittäytyi kauniisti maahan ja odotti nätisti, että kierrän sen ympäri. On se niin taitava lapsi :D

Sagur oli jotenkin vähän depispäällä, niin innostutin sitä käskemällä sitä kiertämään sählymaaleja, käskin sitä kumartamaan, hyppäämään, haukkumaan, depis olikin jo poissa, joten pystyi jotain treenaamaan. Otettiin pikkupätkiä seuraamista, liikkeestä maahan, seiso. Oikeastaan kaikki alo liikkeet paitsi hyppyä. Paikallamakuussa ei ollut ketään koiraa seurana, mutta Petra leikitti ja teki juttuja Taikan kanssa lähellä, eli häiriöstä sekin käy.

Williamin kanssa yritettiin vähän tokoilla. Otin lyhyen paikkiksen. Ollaan harjoiteltu himassa aika paljon, en ole yli minuuttia kehdannut vielä ottaa sisälläkään, joten ulkona vedettiin jotain puolta minuuttia.

Like Petra says, päätöntä noutoa.

Lopuksi leikin vielä kunnolla molempien kanssa. Vanhasta villasukasta on paljon iloa koko perheelle!

Petra otti Williamista ne palkintoposet.

Se alkaa tosissaan näyttämään jo koiralta!

Lähdimme lopuksi vielä heittämään lenkkiä. Kiitoksia kivasta päivästä (: kuvat löytyvät täältä. Kaikkien kuvien Petra S, paitsi se yksi, missä Williamilla on ruusuke suussa.

SCY Pääerikoisnäyttely

2011-06-13T16:13:00.000+03:00

Eilen sunnuntaina olimme Williamin voimin pääerkkarissa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Meinasin ottaa Sagurin turistelemaa, mutta oli niin tajuttoman kuuma päivä, etten viitsinyt ottaa sitä mukaan kitumaan.
Aamulla heräsin joskus puoli seitsemän ja lähdettiin matkaamaan Wiltsun kanssa 7.15. Bussi lähti vasta 8.26, mutta en tiennyt mihin aikaan ratikka tulee ja missä se kys. bussipysäkki ylipäätään oli. Jotenkin ihmeen ilveellä ratikka tuli heti, eikä mennyt kauaa kun löysin oikean bussipysäkinkin. Kello taisi olla siinä vaiheesa 7.45. Pienehkö odotus siinä sitten. Onneksi silloin oli vielä vähän viileää ja Wiltsu osaa ottaa rennosti, nukkui maassa rauhallisesti kunnes bussi tuli.

Olimme yhdeksältä siellä. Pian tuli Wiltsun sisaruksia. Trikit Bella ja Heidi, sen lisäksi blue merle Pamela. Nartuilla ja uroksilla oli eri tuomari. Narttujen kehä alkoi jo 9.30, kun taas urosten 10.00. Pikkupentuja oli nartuissa 11, mutta poissa oli mielestäni kaksi tai yksi. Isoissa pennuissa kaikki 5 olivat paikalla. Uroksia oli pikkupennuissa 1 ja isoissa pennuissa 3, joista yksi oli poissa. Hieman narttuvoittoista, ellen sanoisi :D. Minulla meni kokonaan sisarusten kehä ohi, kun olin itse sähläämässä.

Mulla oli todella kuuma, enkä olisi millään jaksanut tehdä mitään. Yritin hieman puunata, mutta turha tuollaista turkkia on sörkkiä, ei se mitään muutosta tee.
Meidät katottiin ensin. Wiltsu seisoi ihan kivasti. Olin niin kuumissani, ettei sinällään jaksanut hirveästi kiinnostaa ovatko jalat millintarkasti hyvin vai ei, asettelin kuitenkin, kun se tuppasi ottamaan sakemanniasennon. Kivasti se seisoi lopulta.
Mulla oli juustoa nameina, mikä oli ehkä pahin moka ikinä. Oltermannisuikaleet olivat mömmööntyneet sellaiseksi yhdeksi isoksi haisevaksi palloksi. Nomnomnom, kyl Wiltsu tykkäs.

Tuomari oli ehkä miellyttävin ihminen ikinä. Tykkään niin paljon briteistä, kun niillä on käytöstapoja ja ne on niiiiin kohteliaita. Turhankin usein näkee sellaisia tuomareita, jotka vaan viittoo mutrusuuna, ihan kuin tuomaroiminen olisi vankilatuomio ja koirien arvostelu järkyttävää pakkopullaa. Kys. britti oli harvinaisen tarkka! Hyvä homma kyllä, mutta en ole tottunut siihen brittituomareissa, yleensä niillä on vähän semmoinen what ever meininki, kiertäkää vähäsen ja seisokaa hetki. Tämä kävi kaikki perusteellisesti läpi ja niin kävi narttujenkin tuomari. Arvostelut kestivät kauan, mutta oli se sen arvoista, sai niin paljon käsittelytreeniä ja tarkkuus on aina hyvästä.

Tuomari tuli Wiltsun luokse edestä, aluksi se halusi nähdä sen ilmeen. Vaikka piilottelin kättä, tai tein mitä, niin silti Wiltsu nökötti katsoen mun kättä. Tuomari päästi aika hassuja ääniä, jolloin Wiltsu jäi tuijottamaan sitä. Tuomari tuli tutimaan, jolloin W meni rullalle onnesta. Hillitsi itsensä kuitenkin, mutta ei kyllä seissyt enää edustavasti. Steppasi takajaloillaan onnesta, mutta rauhoittui sitten, kun tuomari siirtyi pään hiplaamisesta. Wiltsusta tuntemattoman hampaiden tsekkaajat ovat vieläkin hyhhyh. Antaa mun ja tuttujen katsoa, mutta nyt se taas hieman peruutti ja heitteli päätään. Sai se kuitenkin katsottua, mutta vaikeasti. Tuomari tunnusteli korvat, niskan, litisti pään karvoja, tunnusteli päätä, otsaa, kuono-osaa, kävi eturaajat ja takaraajat läpi niitä kevyesti painaen. Laittoi kädet Williamin selän päälle ja mittaili selkeästikin. Veti käden pitkin häntää testaakseen kiinnityksen ja pituuden. Kokeili Wiltsun lanteita ja kävi sen sentti sentiltä läpi. William käyttäytyi oikein buenosti.

Tuomarilla oli todella vahva aksentti. Englanti on toinen kieleni, mutta jotenkin mulla meni ihan ohi se, mitä se kysyi. Kysyin että voisiko hän toistaa ja sitten sanoi uudelleen. Kysyi siis ikää tietenkin, sitä ne kaikki kysyy :D olin niin kuumissani, ettei aivotkaan toimi. Sanoin, että täytti toissapäivänä 7kk. Pyysi kiertämään kehän ympäri. Sen jälkeen pyysi kolmiota ja sen jälkeen vielä edestakaisin. Wiltsun ravi oli jotain niin kamalaa alussa. Headdeskasin pääni sisällä. Se laukkasi jossain kohdassa ja yhdessä vaiheessa näki kärpäsen ja hyppäsi suu ammollaan sitä kohti. Ei se ole koskaan ennen ollut noin levoton ravattaessa. Kyllä se kolmion ja suoran malttoi, mutta se ympäri oli jotain niin kamalaa.
Olin varma, että noin paskojen liikkeiden jälkeen tulee lähtöpassit, mutta meidät osoitettiin ensimmäiseksi ja saimme kpn! Tuomari onnitteli ja sanoi well done, kehui vielä Williamia. Kehäsihteeri sanoi, että älä karkaa, paras uros pentu valitaan nyt. Tuli hirveä paniikki mihin mä nauhat ja KP ruusukkeen tungen. Heitin sitten kehän laidalle ja menin paikalleni. Olimme blue merle babyä vastaan sitten. Tuomari katsoi hetken. Tuli käsi ojossa mua kohti ja onnitteli..

Olin aivan häkeltynyt. Hieno vilpertti! Kävin hakemassa nauhat ja kp ruusukkeen kehän laidalta, jonka jälkeen poistuimme kehästä. Nartut olivat vielä menossa, Pamela oli viides, Bella oli PEK4 ja Heidi oli PEK2. ROP-pentukehän tuomaroi narttujen tuomari, joten siirryimme viereiseen kehään.

Barry Makepeace, urosten tuomari:
"7 months old blue merle of excellent colour. Very pleasing head. I would prefer a little more stop but this may come with little more maturity. Very pleasing eyes and expression, well placed ears. I like his neck and backline. Good angulation both front and rear. Moves very well and has a very pleasing colour and beautiful length of tail. Really beautiful temperament."

Uusissa arvostelulomakkeissa on myös käytösarvio, raksi meni nro 1, eli rodunomainen lähestyttäessä. Ihastui kovasti Wiltsun väriin. Ymmärrän hyvin pengerhuomautuksen :D.

Narttujen paras pentu oli trikki, oli isopentu kanssa, jos oikein katsoin. Narttujenkin tuomari oli brittiläinen ja kanssa todella miellyttävä. Kysyi kehäsihteeriltä, saako hän tutkia Williamin. Kutsui minut sitten keskelle. Tunnusteli kanssa päätä, raajoja, oli tarkka ilmeestä. Teki samoja ihme ääniä kuin se urostenkin tuomari, että saisi koiran katsomaan suoraan itseensä. Kysyi kanssa ikää. Kävimme tavallaan kahdesti yksilöarvostelun :D ei se mitään, tämä kerta meni paremmin. Pyysi kanssa liikkumaan ympäri ja kolmion. Liikkeet menivät hyvin, paljon paremmin kuin aikaisemmin, ei laukannut tai häslännyt, taisi virta olla lopussa.
Narttu osoitettiin voittajaksi, joten William jälleen hienosti VSP-pentu! Saimme jättimäisen sinivalkoisen ruusukkeen ja ison kahvallisen pokaalin.
Mulla oli kiire pois kehästä, koska kuumuus oli ihan liikaa. Olo oli aivan kamala. Kastelin Wiliamia, se joi paljon, minäkin join paljon. Lähdettiin aika pian. Jäimme katsomaan junnu nartut, jonka jälkeen oli aivan pakko päästä pois.

Kuvia tulee myöhemmin. Kiitoksia rakennekuvasta Linda T!

Bussia odottelimme se 30min. En tiedä sainko auringonpistoksen, mutta olo oli karsea. Onneksi bussimatkan aikana se hieman helpotti kamala hedari ja huimaus, väsytti vaan aivan kamalasti. Tulin himaan, heti toista koiraa viemään ja sitten päikkäreille.

Viimeinen agikerta

2011-06-10T00:53:00.000+03:00

Ainakin toistaiseksi. Meillä on jonkun kuukauden tauko jostain syystä, ja jatkuu sitten 9.7.

Tänään treenit menivät hyvin! Olen todella tyytyväinen ja ylpeä tosta.
Sagur vs kontaktit, 6-0!

Tapsa tuli myöhässä, kun sillä oli joku kokous tjsp, apuohjaaja avas meille oven ja katsoi meidän peräämme. Pyysin Ninaa ja Suvia auttamaan mua puomissa. En oikeasti aijo jättää tota tohon, kun mä _tiedän_, että toi oikeasti osaa sen! Vaikkakin vain sen leveemmän ja matalemman version, mutta kuitenkin.

Ohjeeni oli, että kukaan ei koske koiraan, koska se vain ahdistaa siinä tilanteessa + aiheuttaa mahdollista tukemista, silloin Sagur nojautuu, eikä varmasti aijo liikkua mihinkään. He olivat Sagurin molemmilla puolilla vahtimassa, ettei sille tule halua hypätä alas. Jouduin hihnassa sitä ekat kaksi kertaa suorastaan hilaamaan ylös, kyllä se sitten kipitteli vastahakoisesti. Sen jälkeen se alkoi kävelemään itsekseen. Ylösnousussa todella hitaasti, mutta muuten teki hyvin. Hinkattiin, tehtiin jotain kiwaa putkea siinä. Hinkattiin lisää ja sit se veti puomin ihan kivalla vauhdilla! Kokeiltiin ilman hihnaakin ja meni kuin vettä vaan.

Tosiaan niin ensimmäinen 1h oli ihan vapaavalintaista. Otettiin jotain suoraa muutaman kerran ja sellaista treeniä, että se erkanee minusta. Lähetin sitä eteenpäin. Pyrkimyksenä on saada se irtautumaan musta kunnolla. Se on hankalaa, kun palkkana on yleensä namia, kun ei ole toistaiseksi pahemmin esteiden välissä lelupalkka kelvannut, vaikka kovasti repii lelulapasta kun sitä sille tarjoan. Ainakin vire pysyy :D. Vetelimme putkea, pöytää, pujottelua, A:ta, oikeastaan melkein kaikkea mahdollista, paitsi pussia, kun se ei meinannut mahtua mihinkään :D pientä radanpätkääkin kokeiltiin ja erilaisia yhdistelmiä. Enimmäkseen kyllä jotain suoria ja semmoista aitapyörittelyä. Ei itse rakenneltu mitään, mutta esteitä oli levitelty valmiiksi jo aika hyvin.

Sagur on nyt jo aika hyvin tajunnut tuon pöydän, otin sen tänään kahdesti ja viimeksi otettiin kerran. Haluan, että menee suoraan maahan ja se tajusi sen todella nopeasti. A:kin menee ilman hihnaa loistavasti, kiipeää hyvin ylös, ottaa kontaktit hyvin. Ainoa kompastuskivi on nyt tuo keinu. Sitäkin kokeiltiin lopuksi. Hienosti meni, ei säikähtänyt tömähdystä ja meni hienosti loppuun asti. Otin sen hihnassa ja tulen ottamaan, kunnes este muuttuu varmaksi. Keinu jätettiin hetkeksi ja vedeltiin putki+rengas yhdistelmää.

Lopuksi vielä kokoonnuimme rinkiin ja ohjasimme kolmiota :D jestas siinä meni pää sekaisin. Kahdesti putkeen myötäpäivään ja sitten kahdesti putkeen vastapäivään. Sagur oli aivan uupunut, mutta hienosti teki kuitenkin. Ohjasin jotenkin vamosti, kaikki keskittyminen meni siihen, etten kolahtele esteitä päin. Se loppui sitten siihen. Ens kuussa sitten taas (:

Videota joistain jutuista, mitä harjoiteltiin. Ekassa puomissa jäädyin, kun katsoin ettei S ottanut kontakteja, mietin, että otan uusiksi, mutta miten, kun koira jo painelee tuolla jossakin :D annoin sitten mennä vaan. Ja kun videolta kattoo, niin näemmä otti kontaktit. Videopätkistä kiitokset Ninalle ja Suville.

Agin loputkin esteet

2011-06-08T00:59:00.001+03:00

Paitsi keinu..
Tänään kävimme läpitse loputkin esteet. Keinulle ei Sagurin kanssa menty, lähdettiin puomia harjoittelemaan. Se meni suorastaan huonosti. Alastulo onnistuu ripeästi ja nopeasti, mutta ylöskiipeäminen ei jostain syystä vaan sitten niin millään :p apuohjaaja ei auttanut ollenkaan. Olisin halunnut mennä sen vauhdilla, koska silleen se menisi. Hänen tehtävänä on tukea koiraa, jottei se hyppää tjsp, mutta se houkutteli sitä jatkuvasti eteenpäin, vaikka se on mun hommaa. Koira raasu meni ihan varmasti sekaisin siitä, että kaksi henkilöä yrittävät houkutella sitä liikkumaan ylös. Se kanssa välillä tuki sitä koiraa fyysisesti liikaa. Jos on kapealla ja liukkaalla alustalla ja joku tulee pitelemään käsillään, se voi olla todella ahdistavaa. En tiedä pahentuiko tilanne, mutta kuitenkin. Turhauttavaa, kun ei tuota puomia mene, mutta Ojangossa on vetänyt ihan normipuominkin. Tämä on semmoinen kompastuskivi, mutta kyllä se vielä oppii tykkäämään tosta, kunhan sais tota varmuutta.

Keppejä kokeiltiin muutaman kerran. Hitto miten jäiset kaksi ensimmäistä kertaa... yritin muistella sitä, miten Heidi opetti mulle silloin joskus Ojangossa, mutta enhän mä niitä siinä enää muistanut :D sain palautetta siitä, että mun pitää joustaa polvia ja liikkua vikkelämmin, mutta olin semmonen kanki. Lopulta älysin sen liikkeen ja se meni vallan hyvin! Kepit on todella alussa, mutta jos kävelen takaperin, samalla kun teen jotain zumbaliikkeitä, koira pujottelee hyvin. Eiköhän tämä tästä ajallaan. Palkkasin aina vasta lopussa, koska se oli ihan mussa kiinni, jos huomasi mulla kädessä jotakin. Aluksi mulla olikin kädessä ja sen takia kepit menivät vielä pahemmin päilleen. Parempi siis zumbailla ja sen jälkeen antaa palkka.

Hoidettiin kanssa pussi pois alta. Sitä ei olla koskaan otettu, mutten uskonut sen tuottavan ongelmia. Eikä se tuottanutkaan. Sitä pidettiin aluksi vähän enemmän auki sieltä päästä. Se ei ollut semmoista kevyttä kangasta, vaan semmoista jätesäkkimäistä mustaa muovia, kovempaa ja paksumpaa tosin. Todella kummallinen valinta esteen tekijältä, mutta jos noin raskaasta menee, niin menee mistä vaan. Sagur syöksyi sen hienosti ja vauhdilla. Otettiin muutaman kerran. Hienosti veti pussin vauhdilla läpi, vaikka laahus oli kiinni. Ilmeisesti kaikki mahdolliset putket ja sen tyyliset esteet ovat namnam.

Vikaksi vielä otettiin pöytä, se tosin otettiin kerran. Vaikka tyyli on vapaa, ajattelin, että voisin opettaa Sagurin aina makaamaan pöydälle. Ei mitään ongelmaa hyppäämisessä. Odotti nätisti se 5sek ja laskeutui hyvin. Oli kiva kokeilla pöytääki ekaa kertaa :D se taisi olla mini/medi pöytä, mutta tuskin se maxipöytä tuottaa ongelmia.

Seuraavat ja toistaiseksi vikat treenit ovat torstaina. Sitten on kuukauden valitettava tauko, mutta sitten alkaa taas. Pyritään kuitenkin treenaamaan sen taukokuukauden ajan ja hiomaan noita, etenkin kontakteja. Agikärpänen puraissut lujaa ja kunnolla :D Sagurkin nauttii siitä älyttömästi ja se on tärkeintä. Tai no, älyttömästi tietyistä asioita ja älyttömän vähän tietyistä asioista, kuten esmes siitä puomista.

Rally-toko ALO hyväksytty

2011-06-05T17:38:00.001+03:00

Ei tarvinnut sittenkään säätää alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisi mennyt aivan liian vaikeaksi. Onneksi sain Petran mukaan, se on semmonen suunnistaja ja tiesi muutenkin missä I-HAH:ih kenttä oli, kun treenailee siellä. Taikuri-Taika sheltti tuli mukaan.

Ulkona oli todella kuuma. Sagurin turkki tuntui välillä olevan ihan tulessa, mutta onneksi tuuli suhteellisen paljon ja välillä aurinko meni pilveen. Se joi vettä tajuttomasti, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Kuuluimme jälleen siihen ALO II porukkaan, joten meillä alkoi rataan tutustuminen klo 11. Suoritimme radan neljänneksi viimeisinä.
Rata oli todella kiva! Siellä oli paljon käännöksiä ja semmoisia varmoja kylttejä. Muodoltaan sellainen X, jonka päät on suljettu tai ehkä paremman mielikuvan tuottaa teräväkärkinen kahdeksikko.

Oltiin numerolla 37. Lähtökyltin jälkeen tuli liikkeestä maahan, ei moittimista. Hissinä ja nousi suoraan ylös. Sen jälkeen tuli 360 muistaakseni vasemmalle, ei moittimista siinäkään. Tuli täysikäännös oikealle (täytyi tehdä viistosti). En muista pahemmin muita, mutta oli koira eteen, 1 taakse, 2 taakse ja 3 taakse, koira sivulle ilman istumista ja matka jatkuu, saksalainen täysikäännös, pujottelua, juosten seuraamista ja muuta. Kylttejä oli radalla 20 + Lähtö ja Maali kyltit.

Meidän tulos oli 79/100p. ja sijoituksemme oli 31/40.

Ensimmäinen virhe tuli neljännen kyltin kohdalla. Se oli muistaakseni se, missä koiran piti tulla eteen yadayada tai vaihtoehtoisesti se, missä koira eteen ja sen täytyy kiertää vasemmalta. Minusta se tuli tuossa ekassa vaihtoehdossa. Näytin kädellä kaaren ja sanoin eteen. Sagur ilmeisesti katsoi käsiliikkeeni silleen, että se näytti liikkeeltä "kierrä" joten se oli kiertämässä mua, se ei ehtinyt mun taakse, mutta rintamasuunnan ohi meni kuitenkin. Tulihan se sen korjauksen jälkeen eteen ja liike suoritettiin normaalisti. En tajunnut, että tuosta menee 10 pistettä pois (luokitellaan väärin suoritetuksi tehtäväksi) joten en uusinut sitä. Rallyssä saa uusia kaksi kylttiä niin, että siitä tulee vain -3p. Mutta toisaalta, jos olisin uusinut sen ja sekin olisi mennyt päilleen, niin olisi tullut -13p. Mutta joo.
Seuraava virhe tuli kyltissä 10, mitä en todellakaan muista. Hihnan kiristys oli syynä ja siitä tuli 1virhepiste.
Kolmas virhe oli tismalleen samasta syystä ja tismalleen yhtä suuri, kuin tuo ensimmäinenkin virhe. Tuli kyltissä 13. Siinä oli liikkeenä mun mielestä eteen ja siitä oikealta sivulle.

Jännintä oli se, että eteen tuloa sivulta harjoteltiin just ennen meidän kehää ja kys. päivänä + viime aikoina paljon. Se meni hyvin kehänauhan ulkopuolella. Vika on tuskin koirassa, mä en tiedä mitä tein eri tavalla, mutta uskoisin sen käsikaarroksen olevan se juttu, jänskätyspäissäni tein sen jotenkin epäpuhtaasti ja tämä oli tulos. Hyväksytty oli kuitenkin ja tästä on hyvä jatkaa!

Peruuttaen 6 askelta (1, 2, 3)

Lelu jäi taskuun ja eri paria olevat sukat hups.

täällä pari kuvaa. Kuvat on ottanut Petra, kiitoksia kovasti hänelle seurasta ja kuvista (:

Pentuja, pupeloita, karvalapsia

2011-06-04T14:36:00.001+03:00

Nyt tästä uskaltaa iloita, kun asia on varma (: Terra tyttönen kävi eilen ultrassa ja pentuja näkyi useampi kappale! Pentue syntyy Twilight Moon kennelnimen alle.

Huomenna meillä on rallykisat. En nyt yhtään tiedä miten mä pääsen sinne. Sunnuntaisin ei meidän ratikka kulje ennen seitsemää, joten joudun kävelemään asemalle. Asemalta otan junan, sitten kävelen ja otan metron Herätys on about puoli kuusi. Tulen oikeasti kuolemaan, enkä tiedä miten jaksan :D en ole aamuihmisiä, enkä tiedä miten Sagur jaksaa. Sagurin jaksamus on tietenkin kaikkein tärkeintä, kunhan sillä on energiaa ja intoa, niin kaikki on hyvin, eikä mun zombeilu haittaa. Toivottavasti huomenna ei olisi kamalan kuuma. Kisat ovat ulkona ja joudumme odottamaan 3 tuntia toimeettomana. Pakko ottaa kevythäkki mukaan, älyttömästi vettä ja pyyhe, jospa saisin koiran viilennettyä jotenkin.

Torstaina meillä oli agia. Olen ollut niin väsynyt, etten ole ehtinyt kirjoittamaan aikaisemmin ja koska olen ollut viime aikoina todella väsynyt jatkuvasti.

Harjoiteltiin puomia. Puomi oli todella liukas, emmekä ole ottaneet pahemmin muita puomeja, kuin niitä baby puomeja. Sagur pisti jarrut pohjaan ja istahti. Nostin sen puomin alastulo puomin keskikohtaan. Sagur jäi siihen makaamaan, eikä suostunut liikkumaan. Laitettiin apuohjaajan kanssa kaikki raajat puomille ja Tapsa laittoi sen aikaa puomia pitkin lihapullan paloja. Sagur inhoaa korkeita paikkoja, se inhoaa liukkautta, kaikista eniten se inhoaa ahtautta. Tässä puomissa yhdistyivät kaikki kolme elementtiä :D Sagur oli niin ahdistunut, ettei reagoinut enää nameihin. Mä rapsuttelin sitä ja kehuin ja lässytin. Apuohjaaja ja ohjaaja kehuivat kovasti kanssa ja rapsuteltiin. Sagur sitten uskalsi nousta istumaan ja söi taas. Sitten lähettiin hitaasti alaspäin. Tapsa ja Tiina olivat Sagurin molemmilla puolilla "tukemassa" sitä. Sagur pienen pienillä askeleilla hivuttautui hitaasti, mutta varmasti alas asti. Sitten tuli ihan superbileet. Sitten kun oli taas meidän vuoromme, nostin sen vähän korkeammalle ja lähdimme alas. Se meni paremmin, se ei ahdistunut niin paljoa, jäi heti istumaan ja siitä hitaasti nousi ylös ja hipsutti hieman nopeammin alas. Jälleen suuret bileet. Otettiin kolmannen ja viimeisen kerran. Nostin sen puomin laskuvaiheen huipulle. Se nousi aika nopeasti ylös ja hipsutti ravaten alas pullien perässä. Mahti koira <3 se oppii niin tajuttoman nopeasti.

Otettiin kanssa pituutta, pelkässä pituudessa ei ollut ongelmaa, mutta kun otettiin aita ja sen jälkeen pituus, Sagur kiersi mun puolelta pituuden. Otettiin sitten uusiksi heti perään. Aidan jälkeen mä huomasin, että Sagur meinaa tehdä saman tempun, niin syöksyin muurin vierelle niin, ettei se mahdu siitä välistä. Hyppäshän se sitten sen pituuden :D Kiero ketku, meinas tehdä saman jutun, mutta jalkojen läpi on vaikea päästä, niin helpompi se on sitten hypätä. Sen jälkeen juoksin muurin ohi vähän kauempaa, mutten kuitenkaan ollut semmoisen välimatkan päässä, että se olisi mahtunut taas välistä. Hienosti hyppäsi hienon pituuden.

Kokeiltiin rengasta, se meni todella jäisesti. Sagur veti ketjuista pari kertaa, meni se toiston jälkeen renkaasta, mutta jotenkin ilmeisesti renkaan ja ketjun välistä on paljon hauskempi mennä.
Otettiin kanssa kolmen esteen pätkä. Kutsuhyppy aidan yli, heti vasemmalle kääntyminen ja siitä seuraava aita, sen jälkeen heti putkeen. Meni tosi kivasti! Oon niin ylpeä siitä, miten hyvin toi on pysynyt nää kaikki kerrat. Mulla on ollut kamalia luottamusongelmia ton kanssa vapaanapidossa, mutta nyt se on vähitellen taas noussut huippuunsa, kun menee nykyisin aika kivasti (:

Päivän yllättävin kohokohta oli ehdottomasti A. Kerroin viimeksi, miten liukas se oli ollut ja miten haluttomasti Sagur veti sen. No tällä kerralla se oli alussa tasa todella haluton suorittamaan estettä. Se meni vaikeasti sen yli, liukastellen, mutta meni kuitenkin. Kun taas koiti meidän vuoro, leuka kolahti lattiaan.
Sagur otti kunnolla vauhtia ennen A:ta, (nappas mahtavasti kuitenkin kontaktit) ja kiipesi todella vaivattomasti A:n yli ja laskeutui hienosti ja hillitysti alas jääden 2on2off asentoon palkattavaksi. Siihen oli hyvä jättää, parempaa A suoritusta en olisi voinut toivoa.

Meillä on vielä treenit tiistaina ja torstaina, sitten se jää 1kk tauolle ja jatkuu joskus heinäkuun keskivaiheilla.

Hyvin vai hyvin huonosti?

2011-05-31T21:59:00.000+03:00

Huh miten väsynyt mä olen. Mentiin Sagurin kanssa Malminkartanoon. Ninan ja hänen lk colliensa (sk collie, sk skotlanninpaimenkoira... huoh SKL) kanssa menimme sitten agittamaan hänen äidinsä kyydillä Agi Mestaan.

Tällä kertaa vain Tapani oli paikalla. Hyvin pyöritti silti. Kävi vaan vähän kusisesti. Paikalla oli partis, mikä ahisti Saguria tajuttomasti haukunnallaan, murinallaan ja muulla. S ei ole provosoitunut pitkiin aikoihin tuollaisesta, mutta painetta oli liikaa ja se alkoi räyhäämään. En pysty kuvailemaan sitä tunnetta, kun on tehnyt kovaa työtä koiran kanssa ja palkinto siitä on tämä. Sagur pysyi kivasti kuitenkin hallussa, mutta osan tein hihnassa siksi, koska partis oli liian lähellä, enkä halunnut ottaa riskiä. Partis myös kerran päästettiin Sagurin luokse (yritin väistää) ja S sitten nappasi sitä. Partis nappasi takaisin, mutta se nyt on ymmärrettävää. Saksa käyttäytyi huonosti ja mua ärsytti se. Se on uros joo, kaikenlisäksi tuollaisella asenteella varustettuna ja se on tommonen välillä (harvemmin enää onneksi), mut sit se alkoi käymään ihan kierroksilla. Murisi välillä ihan turhaan keskari villikselle ihan vain siksi, koska sen olemassaolo ilmeisesti siinä tilanteessa rasitti. Kävelytin Saguria ympäriinsä ja rauhoittelin sitä. Otin seuraamispätkiä kauempana sen aikaa, kun muut tekivät. Otettiin kanssa jotain temppuja villiksen lähellä, kuten häpeämistä, kumartamista, treenailtiin kurrea lisää ja jotain tuommoista. Meni siinä jonkin aikaa, mutta lopulta Sagur rauhoittui ja teki huipusti. Tosin, silloinkin, kun käytös oli paskaa, se teki hommansa hyvin.

Harjoiteltiin A-estettä. Se ei ollut puusta vaan jostain todella liukkaasta. Sagur oli aluksi ihan menossa (muisti ilmeisesti et niinjoo tää on tää), mutta kun huomasi A:n olevan erilainen se liukui melkein alas. Melkein kaikilla meidän ryhmän koirilla oli ongelmia sen kanssa, mutta jokainen koira veti hienosti kuitenkin. Saguria tuin ja houkuttelin samalla. S näytti niin siltä, ettei tule kesää, mutta teki silti, vaikka sitä selkeästikin ahdisti liukas pohja, eikä olla muutenkaan hirveästi aitoa A:ta otettu, lähinnä baby-A:ta.

Sitten vuorossa oli putki. Se on Sagurista ihan huippu, joten se ei tuottanut mitään ongelmia. Aluksi se oli vedetty kasaan, sen jälkeen täyteen mittaansa ja sen jälkeen siitä tehtiin U:n tapainen. Käännös oli jyrkempi, muistutti jotain L:kirjainta. Sitä tehtiin molempiin suuntiin taas, että koira tottuu omistajan hengailevan kummallakin puolella. Mulla on edelleen ihan käsi olo kun ohjaan oikealla. Kyllä tähän tottuu, mutta huh millanen mitähähtäh olo oikeasti tulee.
Otettiin sitten semmoinen yhdistelmä aitaa ja putkea. Ohjaaja seisoo aidan ja putken kulmassa, kutsuu koiraa hyppäämään itseänsä päin ja siitä suoraan ohjaa sen itsestään pois päin putkeen. Se oli tosi kiva! Sagur teki tosi mahtavasti sen, irtosi hyvin ja kiersi putkelta takaisin mun luokse ja välillä juoksin siinä putken vierellä, että heti kun koira pääsee putkesta ulos tulee palkka.

Tutustuttiin kanssa muuriin. Me ei olla ennen muuria otettu, mutta nyt sekin on kokeiltu. Se oli todella matala, kun ei kai ollut tarpeeksi palikoita saada sitä suuremmaksi + ryhmässä on pieniä koiria (rotuskaala on todella suuri). Muurissa ei ollut mitään ongelmaa.

Ihan lopuksi vielä tehtiin rinki ja jokainen kävelytti koiransa ringin ympäri hallitusti. Sagurin kanssa vedettiin seuraten ja kivasti meni, ei enää mitään ongelmaa. Toivottavasti ensi kerralla tuo euroopan omistaja -asenne jää Sagurilta kotiin.

Mökillä 27-29.5

2011-05-31T01:24:00.000+03:00

Olin edeltävänä päivänä pakannut suurimman osan kamoista. Päivällä lähdettiin Wiltsun kanssa kauheiden tavarakasojen kera Vantaalle. Jasu tuli hakemaan meidät sieltä. Jasminen Luna oli mun seurana takapenkillä, Capo etupenkillä, Nita, Noomi ja Wil sitten takakontissa. Mökki oli Iittissä, sinne oli siis hieman matkaa, muttei kuitenkaan mitenkään hirvittävän pitkä. Matka taittui ihan mukavasti. Pysähdyttiin kaupalla ja jatkettiin. Oltiin perillä illalla. Mökki oli tosi ihana. Ylempänä yksi ja muutaman metrin päässä toinen mökkerö ("alakerta"). Mökki oli järven vieressä. Koirat juoksivat melkein heti uimaan. Wil kuitenkin pidättäytyi siitä huvista.

W juoksenteli ulkona suurimman osan. Aluksi sitä jänskätti uudet koirat, mutta innostui sitten riehumaan ja teki paljon aloitteita. Eniten se tykkäsi leikkiä Capon kanssa. Painia ja hippaa. Lauma juoksenteli sukkula-Noomin perässä kuin viimeistä päivää, muttei kukaan saavuttanut sitä. Wiltsukin innostui jahdattavaksi ja sitäkin jahdattiin ympäri pusikkoja. Se oli siitä hurjan mukavaa.
Purettiin tavaroita, syötiin, hengailtiin ja pelattiin paljon korttia. Mökkiviikonlopun avainsana taitaa ollakin Järvi.

Seuraava päivä kulki samoissa merkeissä. Kävästiin koirien kanssa illalla pellolla.

Pölliet.

Wiltsu oppi nopeasti epätoivotun tempun. Sillä on paha tapa kerjätä, nyt se meni liiallisuuksiin. Se nosti etutassut pöydälle. Käskettiin se aina alas ja kun se teki sen, niin palkattiin. Se huomasi sen, että jos se tekee jotain tarkoituksella väärin ja sen jälkeen oikein, hän saa palkan. Sitten se lopulta johti siihen, että se steppas edestakaisin ja odotti palkkaa. Siihen loppui palkkaaminen ja lopulta se Willinkin steppaaminen loppui.
Katteltiin loppuillasta Step up 2 ja osittain Napapiirin sankarit. Nukahdin kesken kaiken :D....

Sunnuntaina heräsin jo puoli kahdeksalta. Laitettiin Lindan kanssa puita takkaan, kun oli aika vilpoista. En saanut kyllä enää unta, joten menin ulos istuskelemaan.

Koska sunnuntaina täytin vuosia, syötiin suklaakakkua ennen kuin alettiin tiskaamaan viikonlopun tiskit ja pakkailemaan kamoja kasaan. Jasu oli ihanasti ostanut kakkuun kynttilöitäkin :D

Ennen lähtöä otettiin koirapoppoosta kuva!

Noomi, Nita, William, Luna ja Capo.

Paluumatka meni nopeammin. Torkuin välillä, väsytti ihan tajuttomasti. Päästiin Vantaalle ja hipsuttelin kamojen + Willin kanssa suoraan bussipysäkille.
Kun päästiin himaan Sagur kömpi melkein mun syliin onnesta. Se kanssa pusutteli Wiltsun kanssa, jonka jälkeen W kömpi äidin syliin iloissaan.

Oli tajuttoman mahtava vkl!

Lisää kuvia täällä. Kaikkien kuvien Jasmine L.

Sunnuntaina on sitten rallykisat. Jänskättää nyt jo. Täytyy tarkasti katsoa ettei se vapauta itseäänsä mihinkään, tulisi sitten taas hylly ja kylläpäs se vituttais.

Saksa aksaa

2011-05-26T21:41:00.000+03:00

Aloteltiin tosiaan tiistaina agikurssi. Sitä on kymmenen kertaa, joista 6 ulottuu toukokuu-kesäkuu välille ja loput on sitten kai heinäkuun lopulla tai elokuussa tjsp. Tiistaina piti olla teoriaa, koirat jätettiin kotiin. Siitä infottiin aika huonosti, eli joillain oli kuitenkin koiria mukana. Meidän ohjaaja jäi töistäänsä kiinni, joten kuunneltiin sitä apuohjaajaa 1,5h.

Tänään ohjaaja Tapani Turunen pääsi kuitenkin kivasti paikalle ja oli kyllä tosi kivaa! Ekaksi se vähän selitti mitä tarvitsee kun tulee treenaamaan, mikä tapa palkata on hyvä, miten paljon ohjaaminen merkitsee koiralle ja mihin koira kiinnittää huomiota treenatessa. Siihen meni 45min ja lopulta sitten meille rakennettiin suora, mikä muodostui kahdesta aidasta ja yhdestä okserista. Kaikkien piti ottaa se hihnassa. Ryhmässä on aivan aloittelijoista jatkokurssinkin käyneisiin, joten se talent skaala on suuri, mutta hirveen hyvin kaikki teki. Aluksi tehtiin toi suora kahdesti vasemmalta ja kahdesti oikealta, niin koira tottuu siihen, että ohjaaja voi olla kummalla puolella tahansa. Oli kyllä niin kankea olo olla koiran oikealla puolella ja yrittää ohjata sitä :D lenkeillä tietenkin noin, mutta oli niin hullunkurisen tuntuista muuten. Sagur veti aluksi okserin niin, että se astui siihen väliin, nosteli vain jalkojaan ja kipitti siististi yli. Kun lähdin pieneen juoksuun, niin hyppäsi sitten.

Tuon jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Meidän miniryhmässä oli 5 ja siinä toisessa 4, Tapani ohjasi meitä. Otettiin aluksi ihan yksittäistä aitaa vapaana. Sen jälkeen kun koira hyppäsi luo, niin lähetettiin se itsestä pois päin, koiran täytyy hypyn jälkeen kiertää takaisin ohjaajan luokse. Sitä tehtiin myös vasemmalle ja oikealle, jälleen kerran jäinen olo, mutta hyvin meni. Sitten meille laitettiin kaksi aitaa. Toinen eteen ja toinen sivulle. Ohjaaja menee seisomaan keskelle, koira hyppää ohjaajaa päin ja ohjaaja lähettää sen suoraan hyppäämään uuden aidan itsestään pois päin. Sekin meni oikein buenosti ja sitäkin tehtiin molemmille puolille. Lopulta piti ottaa juoksuaskelia koiraa tavallaan "vastaan". Tuli kieltämättä jalkapallotreenit ihan mieleen jotakin :D kaikki ne liikkeet (rintamasuunta tänne ja kun koira tulee niin jalka eteen ja jousta näin jajajaja) ja ne samat hokemiset kuten "mene vastaan" :D.

Huomenna mennään Wiltsun kanssa sitten sinne Jasun mökille med Nita, Noomi, Capo ja Luna ja sit tietenkin med Jasu ja Linda viettämään sweet sixteeniä sitten.

Hyvinkäällä ja Petikossa

2011-05-23T20:21:00.000+03:00

Lauantaiyönä lähdettiin Lindalle aika extemporena. Meidän piti mennä vasta aamulla, mutta aateltiin kattoa pari leffaa, niin suunnitelmat muuttuivat. Bussissa oli yllättävän paljon väkeä. Matka taittui ihan kivasti, vaikka lauantaihörhöjä liikkuikin Helsingin alueella aika paljon.

Wil oli oikein pätevä! Se ei ollut päivälenkin jälkeen tehnyt yhtään tarpeitaan. Olin ihan varma siitä, että yön aikana pääsee vahinko, mutta ei tullut. Askel sisäsiisteyteen mä luulen.

Aamulla sitten herätys. Jasu tuli pakulla Capon kanssa meitä hakemaan. Sagur ja Capo eivät valitettavasti tulleet hirvittävän hyvin juttuun. Tarkoituksena olisi ensi viikolla lähteä viettämään mun synttäreitä mökille samalla kokoonpanolla (+Luna), mutta Sagur taitaapi jäädä kotiin, kun ei Kapteenia pahemmin sietänyt.

Oli oikein mukavan näköinen nurmikenttä, jonne oli istutettu suojelutreeneihin tarkoitettuja piiloja, tottisesteitä ja mukavasti myös tokoeste! En edes muista millon ollaan Saksan kanssa viimeksi otettu tokoestettä. Oli ihan win olo, kun pääsi pitkästä aikaan sitäkin kokeilemaan.

Ennen riekkumista, otin Wiltsun ulos autosta ja toimittiin häiriönä Nitalle. Willin kanssa otettiin perusasentoa, sivulletuloa, minimaalisia askeleita seuraamista, paikallaoloa ja sellaista. Oli todella kuuma, joten pidin treenituokion lyhyenä. W:n kanssa leikittiin paljon ja pirtsakkanahan se pomppikin kuumuudesta huolimatta. Se on aivan rakastunut tuohon Sagurin saamaan leluun. Williamista otettiin vielä posekuvia. Toisesta korvasta putosi paino, niin on vähän tasapainottoman näköinen.

W takaisin autoon ja Sagur mukaan. Otettiin Saguristakin posekuvat.

Harmittaa niin vietävästi, etten ilmoittanut sitä pääerkkariin :p ehkä sitten ensi vuonna.

Sagurin posetusten jälkeen reenailtiin. Otin jotain pientä, sillä ulkona oli oikeasti todella kuuma ja tuollaisen turkin kanssa läkähtyy helposti. Otettiin pätkä vapaana seuraamista käännösten kera ja liikkeestä maahan.

Meillä olis noi rallykisatkin tässä ihan pian :D kamala jänskätys päällä. Sagur on tehnyt tajuttoman hyvin ja musta tuntuu, että toi vois oikeasti mennä hyvin. Pitäis vaan kattoa ettei toi merkkaa taas tai alan halkomaan hiuksia.

Ja sit treenattiin hyppyä! Aattelin ottaa ihan alusta, kun en uskonut tuon muistavan hypystä enää mitään (ei sen puoleen, en muista mäkään mihin viimeksi jäätiin). Mutta Sagur yllätti! Se ei heti hypännyt pelkällä käskyllä, vaan samalla piti antaa käsimerkki. Yhden toiston jälkeen se sit oli tosi hyvä ja muisti selkeästikin mitä pitää tehdä! Yhdessä vaiheessa meinasi hypätä vielä takasin ja meinasi lähteä ennen käskyä. Hyppiminen on niin hubaa, mutta jakso sit malttaa ja peruuttaa takaisin sivulle.
Tokoeste ei ollut ihan säkää, yksi lauta pois = alle säkäkorkeuden, jättää kys. lauta = yli säkäkorkeudn. Otettiin nyt sitten alle. Hienosti muisti jäädä paikoilleen ja kääntyi rintamasuunta muhun päin. Tapitti kunnes toisin ohjattiin. Mä itse mokasin ja unohdin antaa käskyn seiso, pitäisi nyt muistaa se. En voi käsittää näitä jäätymisiä.

Sitten juoksutettiin vielä koiria. Sagur pääsi viileään ja varjoisaan autoon hengailemaan. Wil innostui hieman ravaamaan Nitan ja Capon perässä. Pikkumiehelle kävi hassusti, kun se juoksi niiden perässä, koirat hyppäsivät veteen ja Wil ei ilmeisesti tainnut tajuta, että siellä oli vettä :D puoli koiraa täysin märkänä. W katsoi aivan depiksissä ympärilleen. Viilensi kuitenkin kivasti, oli taas vähän enemmän puhtia.

Kipastiin sitten mäkkärissä ja sen jälkeen ajeltiin Petikkoon. Kaikki kentät olivat täynnä, joten jäätiin tien varteen ja lähdettiin tsuppailemaan jonnekin. Oli todella kaunista ja vihreää! Wiltsu huomasi Capon ihanuuden ja seurasi tätä alituisesti ympäriinsä, siinä ne jotain pientä leikkikin.

Pörröpallero.

Wil, Nitan jalka, Capo ja Nita.

Kuvista kiitoksia Jasmine L ja Linda T. Lindan ottamissa kuvissa vesileima, muut Jasun ottamia. Lisää löytyy täältä.

Reenausta ja riekkumista

2011-05-19T13:15:00.001+03:00

Ihan heti pitää iloita sitä, että saatiin Sagurin kanssa paikka agilityn alkeiskurssilta!

Meidän mölleistä on videota, mutta se tulee myöhemmin. Olen tapellut sen videon toimimisen kanssa kohta vuorokauden ja edelleen näyttää keskisormea mulle. Mutta en luovuta.

Eilen Nina tuli Hekan ja Lukan kanssa tänne moikkaamaan. Mentiin manskarille treenaamaan. Otettiin aluksi pennut.

Wiltsun kanssa treenailtiin ihan sitä, että kun vapautan sen, niin se tulee myös luokse. Aluksi ei meinannut kiinnostaa ollenkaan tai tuli erittäin hitaasti luokse. Luka ja Heka + Saksa-isä on aivan liian kiinnostavia. Parin toiston jälkeen se alkoi kuitenkin tulemaan ja vauhdilla. Leikittiin paljon sen rakkaalla Kerttu-kettulelulla. Se lelu näyttää niin raadolta, kun W teki sille kirurgisen operaation hampailla. Kerttu on nyt töpö. Harjoiteltiin kanssa sivulle kiepsahtamista ja otettiin minimalisia seuraamis pätkiä. Mä nyt oon ajatellut opettaa tolla ihan eri tavalla ton seuraamisen, ollaan jo vähän aloiteltu himassa, sillä se alku on kovaa rakettitiedettä mulle. Tarttis vaan nyt oikeasti käyttää tuota naksutinta, jotenkin se aina unohtuu :D. Tosiaan pyrkimyksenä olisi saada W pitämään tassuja jonkun esineen päällä ja pyöriä sitä ympäri molempiin suuntiin. Jossain vaiheessa menen itse eteen ja se pysähtyy se pyöriminen mun jalkaan ja lopulta sit vaadin siinä istumista etc, mitä oon videoita kattellut ja kuullut, niin toi on ihan huippu tapa opettaa! Oon aika varma, et toi tapa olis just ideaalinen Williamille.

Sen jälkeen treenivuoroon tuli miekkoset. Sagurin kanssa vedeltiin aloliikkeitä. Pidin huolen siitä, ettei ennakoi yhtään missään kohdassa. Eikä ennakoinutkaan!

Sagurin piinaava odotus. Milloin mä heitän lelun.

Liikkeestä maahan meni kivasti ja nopeasti. Pysyi tattina, ei ennakoinut, ripeä maahanmeno ja seuraaminen oli jeez.

Seuraaminen. Otettiin jonkin verran käännöksiä, juoksuseuraamistakin otettiin ja semmosta. Sagur seuraa kivasti, mutta juostessa se vähän jätättää.

Miekkosten kanssa otettiin vielä paikallamakuuta. Sagur makasi putkeen varmaan reilu kolme minuuttia, mutta välillä vippasin palkkaa. Heka ja Nina ottivat samaa meidän vieressä ja muutaman kerran leikkivät kepillä. Oli todella hyvää häiriötä, että joku leikkii ja riehuu siinä vieressä, kun toinen makaa. Sagur muutaman kerran vilkuili, muttei kummempaa. Lähdin kanssa jossain vaiheessa kävelemään sikin sokin. Pysyi hyvin edelleen.

Ennen kuin poistuttiin hiekkakentältä, otettiin pikaisesti kuvat pöhköistä.

Ikää 6kk 1vk.

Sagur en sijaan 6v 6kk. Karvaa tulee taas! Voisi katsoa jossain vaiheessa Sagurillekin näyttelyitä, kun nakuilukausi alkaa hiljalleen olla ohi.

Mentiin sitten lenkille. Pennut paini ihan kikseissä ympäri pusikkoja, oli kova meno päällä.

Yhdennäköisyyttä havaittavissa.

Kaikkien kuvien Nina H, paitsi Sagurin pääkuva. Lisää löytyy täältä

Möllitokossa 1/4 ALO1

2011-05-15T15:39:00.004+03:00

Oltiin pitkästä aikaa möllitokossa Tiltun koirakoululla (viimeksi oltiin kai joulukuussa). Aluksi ilmoitin Sagurin siihen mölliluokkaan, mutta käsitinkin niin, ettei liikkeiden välissä saa palkata ja siksi vaihdoin jälleen nakkilelu luokkaan. Ensi kerralla sitten mölliluokkaan, kun liikkeiden välissä saakin palkata :D teki mieli vaihtaa taas, mutten enää kehdannut.

Mä olin aivan kuollut, katsoin Euroviisuja ja valvoin vielä vähän myöhempää tyhmyyttäni + aamulla oli aikainen herätys = ei hyvä. Espoossa oli satanut ja maa oli märkä, siellä myös tihkutti kun käveltiin sinne ja tihkutti vielä kun mölli alkoi, ei siinä mitään, koira toimii, tuli vain yllättävän vilpoisaa!
Olin siellä puoli tuntia etuajoissa johtuen siitä, että jos olisin mennyt myöhemmin, olisin myöhästynyt hyvin suurella todennäköisyydellä. Mölli järjestettiin ulkona, kun mätsäri oli ahdattu sisälle ja puoliksi ulos.

Yritin nostaa virettä leikkimällä, mutta oli ihana Lara nahka vieressä, eikä mikään leikkiminen voinut kiinnostaa. Hyvä vire oli onneksi koko ajan. Se sit kanssa alkoi selkeästikin joissain kohdissa yliyrittämään, tunki sivulle ja pienistäkin liikkeistä oli jo ihan menossa, otin pieniä seuraamispätkiä ennen meidän vuoroamme, aattelin jospa rauhottuisi ja olisi tarkempi, mutta eipä oikeastaan.

Luoksepäästävyys -- 10
Paikalla makaaminen -- 10
Seuraaminen -- 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä -- 10
Luoksetulo -- 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä -- 9
Estehyppy -- 9
Kokonaisvaikutus -- 9

149/160p. ALO1 1/4

Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään, kivasti tönötti perusasennossa ja tuijotti mua, tuomari tuli näpräämään, pysyi aloillaan ja antoi ihan avoimesti näprätä.

Paikallamakuu oli se 30sek. Alussa annoin käskyn turhan hiljaa ja meni puoliksi maahan mutta pysyi kuitenkin perusasennon tapaisesas asennossa, sanoin maahan kovempaa ja sitten meni. Tuomari ei tätä huomannut ja siksi ei sakottanut. 10 ei ansaittu, mutta kun tuomari ei huomannut niin ei mahda mitään. Hienosti meni muuten! Pysyi, vaikka vierestä lähti nopeasti dobermanniuros ja toiselta puolelta aika pian sen jälkeen cavaljer. Sagur näytti ruumiinkielellään, ettei sillä ole aikomustakaan nousta, eikä sen ilmeestäkään näkynyt mikään muu kuin ilo ja tarkkaavaisuus.

Seuraaminen kytkettynä oli lyhyt, sen olisi voinut ottaa myös vapaana, mutta kaksi lapparia rähisi aika ikävästi siinä kehän laidalla, niin en viitsinyt, vaikka olisi varmasti pysynytkin. Siinä ei ihmeempää.

Maahanmeno liikkeestä oli Sagurilla nopea, vaikka se yleensä kavahtaakin märkää maata, koira oli kuitenkin jo niin märkä, ettei sitä varmaan pahemmin jaksanut enää kiinnostaa. En täysin kuunnellut ja kävelin liian kauas, mutta eipä siinä mitään :D kuullemma ihan ymmärrettävää, mutta tuomari joka samalla liikkuroi ei ehtinyt vaan reagoida ajoissa.

Luoksetulo on aivan hajalla ja yllätyin, että meni edes noin hyvin. Se on selkeästikin sekaisin rallytokon ansiosta tuota sivulletuloa, tuli luoke ja jäi eteen, sitten kun käskin sivulle niin se kääntyi vasemmalle (ajatteli "koukata" itsensä sivulle) mutta kääntyikin äkisti oikealle ja lopulta kiersi minut ympäri. Toi on ollut meidän yksi vahvimmista liikkeistä, mutta nyt se on päin pärsettä. Täytyy hioa tuota nyt paljon, ettei raasu mene pahemmin sekaisin. S jäi hieman vinoon edessä ja sivulle myös.

Seisominen seuraamisen yhteydessä oli bueno muuuten, mutta se saamari ennakoi sen perusasennon. En voi käsittää, luulin että nää ennakoimisjutut on jo ohi, se ei ole ennakoinut aikoihin ja nyt sit. Mut tosiaan seuraaminen hyvä, jäi kuin seinään eikä ottanut askelia tai muutakaan.

Estehyppy otettiin niin, että koira seuraa, annan hyppykäskyn koira hyppää yli ja seuraaminen jatkuu siitä suoraan kunnes saadaan lupa lopettaa. En halunnut ALOmaista hyppyä siksi, koska viimeksi ollaan kai joskus elo-syyskuussa treenattu estehyppyä. Olin tosi pessimistinen tämän liikkeen suhteen, se on kussut edellissäkin mölleissä, mutta mun hieno mies hyppäsi korkean esteen yli. Ennakoi taas pienesti :p Este oli aika korkea, Sagur oli niin sillä rajalla, että otetaanko yksi lauta pois vai annetaanko olla :D se mitattiin sitten siinä ja aateltiin et no antaa mennä. Säkäänsä korkeamman sitten hyppäsi komeasti. Mulle se oli jo tarpeeksi suuri voitto, vaikka se loppu siitä liikkeestä kusikin. Ei sillä ole väliä miten hyvin toi agiesteitä hyppää, mutta tokoeste on noissa mölleissä ollut jotenkin aivan idioottimainen Sagurin mielestä, että hän ei hyppää ja alkaa heittämään jääräksi. Nyt sit kuitenkin ponkas hienosti ja komeesti jee

Kokonaisvaikutus oli 9. En pahemmin muista enää mitä tuomari sanoi, mutta kivan näköistä, oloista ja koira osaa, antoi neuvoja tuohon ennakoimiseen ja muuta.
Ens kuussa todennäköisesti sitten uusiksi, pitäisi nyt saada tuosta hypystäkin loput kuntoon, niin sitten ei pitäisi liikkeissä olla mitään ongelmaa.

Tuommoisia Sagur sitten repäs. Kaksi luuta ja yhden kruunusolmuilla muodostetun vetolelun, missä on jotain karvaa päällä. Kyseiset luut eivät kelvanneet miekkoselle ollenkaan, onneksi on Wiltsu joka syö vaikka pieniä kiviä jos sille tarjotaan.

Loppupäivä meneekin näissä tunnelmissa. Saguria hymyilyttää ja väsyttää. Meni nukkumaan Jeppe-jääkarhun kanssa sitten sängylle. Itsekin menen lepuuttamaan silmiäni.

Mettämies ja tokopoika

2011-05-14T01:19:00.000+03:00

Olimme tsemppaamassa Williamin kanssa Riittaa ja Fiilistä collieiden tokomestaruudessa. Wiltsu tuli totuttelemaan hälinään ja muuhun. Käyttäytyi ihan mukavasti. Siltä katsottiin siru, mikä oli Willille jännä juttu, malttoi olla paikallaan. Sitä kanssa näprättiin ihan tulevaisuutta ajatellen. Hieman sähläsi, meinasi useasti heittä leikiksi Fiiliksen kanssa, mutta onnistui hillitsemään itsensä jotenkin useiden kehotuksien jälkeen. Siinä sivussa pienesti leikittiin. Niin, että Wiltsu tottuu leikkimään ja keskittymään muhun hälinässä, mutta myös niin, ettei se häiritse kokeessa olevia.

Katteltiin silmät tarkkana collikkoja.

Torstaina oli hakutreenit, Sagur pääs piiiiiitkästä aikaan maastoon. Se oli meille täysin uusi paikka. Tallominen vähän venyi toiselta puolelta, mutta ainakin oli paljon tilaa! Olin maalimiehenä monelle ja mukavaa oli kyllä. Sagurin kanssa otettiin suorapalkkausta, eli ei tarvinnut ilmaista, vaikka Sagur pian alkoikin vapaaehtoisesti haukkumaan, kun hetken päästä muisti mitä pitikään tehdä. Maalimiehet olivat aika hyvin piilossa puskissa/puiden takana ja välimatkaa noin 30m, semmoisessa maastossa se oli oikeasti suht paljon. Sagur ei ensimmäisen luokse oikeen tajunnut mennä, etenkään kun meillä oli pitkä tauko maastotreeneistä, maalimies oli ihan tuntematon ja kys. maasto oli täysin uusi. Se lähti huonosti ja kääntyi takaisin. Katsoi kovin kysyvästi minua, mentiin sitten lähemmäksi, lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopulta se sit hokas et "aa nii tää!" ja meni palkattavaksi maalimiehen luokse. Toisen luokse se meni jo paremmin, mutta vauhti oli nopeaa ravia. Selkeästikin sen verta kujalla oli vielä, ettei laukannut (niinkuin yleensä) maalimiehen luokse. Hienosti kuitenkin löysi ne sieltä, etenkin kaksi viimeistä. Hienosti teki töitä ja todella tyytyväinen olen miekkoseen!

Meillä on sunnuntaina möllitoko, samanlainen nakkilelu luokka, kuin ne aikaisemmatkin. Kesäkuussa mennään jo seuraaviin ja kokeillaan sitten sitä palkatonta ja astetta vaikeutetumpaa. Haluan nyt nähdä kuinka hyvin tämä menee, että tiedän kuinka hyvin pystyn siellä tosi häiriöalttiissa huoneessa sitä ohjaamaan.

Uidaan! Ei todellakaan uida!

2011-05-07T03:01:00.001+03:00

Mentiin poikien kanssa torstaina Pukinmäessä tervehtimässä Ninaa, Hekaa ja Lukaa.

No matka ei sujunut ihan niin kuin piti. Astuin väärään junaan väärästä ohjeistuksesta (tuttu sanoi että "kyllä se K juna sinne menee" joo ei mennyt).
Ruuhka-aikana oli vähän hankala kikkailla kahden koiran kanssa, mutta muuten ihan muksa matka. William on jo vanha tekijä ja Sagur no.. se on vanha tekijä. Nina oli asemalla vastassa ja sit lähedttiin käppäilemään Ogelin suuntaaan. Tarkoituksena oli tarjota mun pehkopalloille uimismahdollisuutta. Sagur on saanut eteensä kerran aikaisemmin sellaisen, muttei tarttunut siihen. William tykkäsi pentuna lillua kupissaan, mutta sitä lukuun ottamatta ei ole koskaan ollut yhteyksissä veteen, paitsi juomismuodossa.

Käveltiin tovi. Sagur oli pitkällä liinalla ja muut vapaana. Yhdessä vaiheessa joutu pitämään molempia hihnassa, kun pyöriä sinkosi joka puolelta. Kahden koiran taluttaminen saman aikaisesti on ihan kamalaa, etenkin jos se toinen vetää toiseen suuntaan ja toinen vetää vierustovereita päin ja meinaa heittää leikiksi + sotkeutuu hihnaan ja lopulta hyppii kuin kenguru ympäriinsä ja meinaa kuristua (hihnakäytös Williamilla 10+!). Sitten päästiin aika rauhalliseen paikkaan ja pystyi pitämään vapaana koko ajan.
Saavuimme kivaan kohtaan, mikä oli kalliokukkula sekotuksen alapuolella. Heka oli ainut joka hyppäsi veteen, pennut eivät viitsineet, vaikka Luka onkin konkari uimisessa, niin ei viitsinyt hypätä niin korkealta (10-20cm vedestä maanpinta). Saguria ei voinut kiinnostaa uiminen tai muukaan yhtään. Se oli alituisesti äärimmäisen kiinnostunut Lukasta, sen haisteleminen kiinnosti paaaaljon enemmän kuin joku epämiellyttävä lilluminen.

Pikkumiehet juoksentelivat ympäriinsä.

W lopulta kävi tutkimassa vettä ja totes et no hyi!

Saksaa vaan hymyilyttää. Kova hymypoika. Junassakin yksi vanhempi naishenkilö hoki, miten iloiselta koirani näyttää ja "se näyttää nauravan! Sillä on varmaan hauskaa!"

Wil on hirvee tosikko. Ei naurata yhtään nih.

Koska tuo kohta Vantaanjoesta ei ollut niin ideaalinen polskutteluun, kiipesimme kalliolle ja ajattelimme löytää paremman paikan. Sagur onnessaan seikkaili ympäriinsä. Leikki lapsostemme kanssa hirveästi hippaa ja innostui painimaan. Sitä kyllä vähän ärsytti, kun Luka ei suostunut alistumaan sille, mutta tyytyi sitten satunnaiseen tönimiseen. Hekalle heitettiin keppiä, kun se on semmonen keppiholisti.

Sagur näki tokaa kertaa Lukaa. Edelleen se on siitä yhtä maaginen otus.

Käveltiin sitten rannalle päin, jonne koiria ei saanut tuoda, mutta tarkoituksena oli jatkaa matkaa siitä eteen päin. William oli ohittanut mukavasti ihmisiä, pyöräilijöitä ja koiria, mutta nyt osui kova haaste. Siinä oli koripallo kenttä siinä rannan vieressä. Ei siinä muuten mitään, mutta aivan siinä reunalla pomputteli mies palloa. Mies ilmeisesti liikkui niin kivasti W:n mielestä ja pallo piti kivaa ääntä ja lenteli, että oli pakko mennä lähemmäs. Kutsuin takaisin, mutta se oli menettänyt korvansa kokonaan. Se yllätyksekseni pysähtyi kuitenkin niin, ettei ollut itse koripallokentällä, eikä se juossut miehen luokse, vaan jäi ehkä metrin päähän. Siinä se heilutteli korvia ja häntä heilutti ruumista. Mies hymyili ja oli loistava, koska ei ottanut pentuun pahempaa kontaktia ja huikkasi vain että söpö pentu. Kutsuin pentua edelleen ja lopulta se sinkosi ohjuksena mun luokse. Vaikka se menikin katsomaan pomputtelua, niin ei kuitenkaan mennyt luokse tai muutakaan säätämään ympärille, mikä on iso plussa.

Pojilla oli hurjan kivaa, harmi että suurin osa yhteiskuvista ja leikkikuvista epäonnistuivat.

Pääsimme hyvään kohtaan, missä Nina oli aikaisemminkin uittanut koiriaan. Siinä oli mutapohja, mikä tietenkin sotki ja vastaavaa, mutta mitäpäs se haittaa. Luka kipaisia uimassa ja Heka roikkui siellä vedessä ekstaasissa. Sagur aluksi sähläsi ja huusi että hitot on menossa tonne. Lopulta se kuitenkin kävi kahlaamassa ja oli yllättävän syvällä! Sagur ei pidä vedestä, mutta ilmeisesti Lukan perässä piti edes hieman mennä. Eturintaa myöten oli vedessä ja siinä tyytyväisenä seisoskeli.
William oli utelias, mutta silti varovainen. Se ei mennyt muiden mukana. Leikin sen kanssa kepillä ja heitin sen siihen kohtaan mistä vesi alkaa. Leikin sen kanssa lisää ja heitin hiljalleen syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta keppi oli niin syvällä, ettei pennulla pitäisi ylettyä jalat enää pohjaan. Silloin tuli stoppi, se selkeästikin halusi, muttei uskaltanut. Pitää joku kerta tehdä niin jossakin, että itse pulahtaa, niin kyllä ne koiratkin sinne tulee.

W on juuri kääntymässä ympäri, että voisi palauttaa kepin minulle.

Minulla oli suht kiire lopulta kotiin, aikakin meni niin nopeasti. Käveltiin sitten asemaa kohti. Otettiin pikaisesti lopuksi kasvukuvat pennuista. Luka on nyt 4kk 3vk ja William on 5kk 3vk. Pikkumiehillä on ikäeroa yksi kuukausi.

Jalkakautta pukkaa, karva on muuttumassa selkeästikin aikuiskarvaksi. Selän päällä on aikuiskarvaa, hännässä myös ja hieman olkien päällä. Muuten vielä höttöpallo. Ja ei, kaulus ei oikeasti ole harmaa, sitä se mutavesi teettää.

Kaikki kuvat on ottanut Nina H. Lisää kuvia löytyy täältä. Minulla itselläni ei ole muutamaan päivään tuo fantazija.kuvat.fi toiminut (ei näytä mitään kuvia) mutta toivottavasti näkyy kuitenkin teille.

Poikkelit maanantaina

2011-04-28T00:48:00.003+03:00

Viimeisen lomapäivän kunniaksi Saanakin jaksoi tulla kanssamme lenkille. Ajattelin aluksi reenailla ihan hiekkakentällä, mutta se oli täynnä auringonpalvojia ja petankkipelaajia. Mentiin sitten häkkiin. Aluksi reenailtiin Sagurin kanssa. Hyvää häiriötreeniä kyllä oli, koska yhdellä auringonpalvojalla oli labbisuros ja myöhemmin kentälle ahtautui kooikkeri ja pieni terrieri, ne treenas hetken ja lähti aika pian. Kontakti tippui jopa parissa askeeessa, sitten vain pyörittiin, mutta hirvittävän hajamielinen oli silti.

Yksi käsi heiluu, yksi käsi on vatsan päällä. Sen jälkeen molemmat kädet laskeutuivat, kun koira oli taas oma itsensä.

Sagur oli aluksi kovin häiriintynyt siitä ja kun liike loppui ja tuli vapautus niin ampaisi kohti. Toki siinä on aita välissä, mutten silti halua, että toi menee edes lähellekään. Kajautin tänne ja sieltähän se nopeasti tuli. Hitaasti, mutta tuli kuitenkin. Leikittiin paljon. Kyllä se pian sen koko labbiksen unohti.

Ja tehtiin sitä maalinkiertämistemppua, se aina innostuu siitä ja saa lisää puhtia.

Sitten se kanssa vaan roikku kiinni ja ärisi kikseissä. Tajuttoman hyvin pysyy. Roikkuu lujaa, eikä päästä irti. Koko koiran pystyy nostamaan monta kymmentä senttiä.

Otettiin liikkeestä seisominen ja heti tuli loistava. Seuraamisen kontakti pysyi koko ajan, hyvä paikka, hyvä vauhti, stop, pysähtyi kuin seinään, ei ennakoinnut ja otti perusasennon heti käskystä. Samaten liikkeestä maahanmeno. Ja häiriön alla oli hyvä ottaa paikallamakuuta. Olin 20m päässä ja sitten lähdin kiertelemään ympäriinsä. Kiersin maaleja, kävelin koiran selän toiselle puolelle etc. Hienosti pysyi, eikä ollut levoton. Se labbis tuli omistajineen aivan siihen viereen möllöttämään, Saksa ei kuitenkaan kiinnittänyt kummoisempaa huomiota.

Sitten oli Villipillin vuoro. Sen kanssa leikin ketulla, se oli aivan kikseissä.

En ole täysin varma mitä tässä kuvassa tapahtuu, mutta ilmeisesti Williamin suusta tulee pehmokettuja.

Aika basic. Kivaa sillä kyllä oli. Otettiin pari kertaa maahan, oli iso virhe lähteä palkkaamaan sitä tolla ketulla :D se oli aivan täpinöissään ja kävi kuumana. Se tuli ihan muhun kiinni ja meni maahan. Mut eipä siinä mitään, näytti vaan hieman jänskältä, kun yritän ottaa etäisyyttä, se juoksee täysiä perässä ja heittää maahan.

Sitten otettiin seuraamista. Palkka jatkui lelulla, kun namit olivat eksyneet jonnekin taskun syvyyksiin. Oli aika hyperaktiivista, mutta tosi hienosti!

Kyllä se jo hieman collielta näyttää!

William oli ihan hyper, niin heittelin sille vielä keppiä ruohikolla. Sagur lähinnä läimi pentua ja halusi pistää painiksi. W oli kuitenkin erilaisten keppien lumoissa, ettei sitä tällä kertaa painiminen kiinnostanut.

Kutsuin luokse ja lähdettiin sitten käppäilemään.
Ihan törkeesti porukkaa joka paikassa. Talvella hiihtäjät ja nyt pyöräilijät, eikä niille tunnu olevan loppua. Soittelin kasvikselle korvapainoaineesta, tuo yksi pirullinen korva on keventynyt järkyttävästi ja on suurimman osan ajasta pystyssä. Rusto on selkeästi vielä suht pehmeä, mutta pahaan suuntaan menossa. Tuo toinen korva on kuitenkin hyvä. Kuvissa tota ei nyt näe, mutta livenä se on selkeä.

Lähdettiin pyöräilijöitä pakoon pusikkoon. Siellä sitten vaellettiin hetki. Sagur oli hetken vapaana ja siellä ne hyöri. Saana otti kanssa yhteiskuvaa, mikä tuntui aivan rakettitieteeltä, koska pennun paikalla olo oli vähän mitä oli. Tajuttoman hyvä tsäkä kävi, just kun sain Sagurin kiinni niin pusikosta tulee miekkonen rähisevän harmaansa kanssa, joka rääkyi pitkällä fleksillä. W juoksi karkuun ja Sagur rähisi takaisin. Ei voi muuta sanoa kuin että luojan kiitos ettei kumpikaan ollut vapaana.

Rauhallinen isä ja poika kuva.

Todellisuus oli kutakuinkin tätä luokkaa.

Kaikkien kuvien Saana P ja lisää löytyy täältä.

Pehkopojat ja Heka

2011-04-24T02:37:00.005+03:00

Nina ja Krista tulivat Hekan kanssa piipahtamaan. Pääs tällä kertaa molemmat jätkät mukaan. Aateltiin hieman tokottaa Sagurin ja Hekan kanssa. Wil pääs mukaan hengailemaan, vaikka otettiin me senkin kanssa jotakin pikkasta.

Täältä löytyy lisää kuvia. Huomenna tulee varmaan lisää.

Ulkona oli käsittämättömän kuuma. Mulla ei edes ollu hirveesti vaatetta päällä. Toppi, huppari ja tuulihousut, sulin ihan kunnolla.
Mentiin tosiaan mettään. Wil pääsi heti vapaaksi kun päästiin ihmisrykelmistä pois. Siellä ne Hekan kanssa hääräs hiekkakentällä. Sagur oli pitkällä wiltsun hihna + sagurin hihna kombolla ja pääsi liikkumaan neljä metriä aika mukavasti.

Reenailtiin hieman. Sagur oli kiinni mötykässä ja huusi siinä kateellisena Williamille rumuuksia. Sen aikaa Wil hääräs mussa kiinni ja tehtiin kaikkea kivaa. Imuttelin ja otin muutamia käännöksiä. Sitten perusasentoa ja leikittiin paljon sen uudella lelulla, minkä olin ostanut sille Nutrosta. Valitettavasti se ei ole Williamista yhtä ihku kuin se kettulelu, joten hääräsin sitten kettulelun kanssa. Leikistä ja imuttelusta on videota, mutta valitettavasti en saa sitä toistaiseksi millään toimimaan, joten sitä tulee joskus.

Wil tiivisti luoksetuloa. Opetan sen tulemaan eteen ja siitä sivulle.

Posea vielä Nutropalkintojen kanssa.

Sitten Wiltsu pääs möhkylään kiinni ja huus kateellisena rumuuksia Sagurille.

"Ohoho jeahhh, tokoa!"

Sagurin kanssa leikittiin just tolla Wiltsun lelulla. Roikku hyvin kiinni ja veti hulluna. Leikkiminen on parantunut huomattavasti. Otettiin jotain kaks seuraamispätkää hihnassa. Hihnaseuraamisessa on hirveen iso hajurako. Hyvä kontakti ja paikka, mutta mun makuun turhan kaukana. Otettiin kansa yks lyhyt paikallamakuu silleen, että hihna lepäs koirassa kiinni. Sagur oli hyvin hanskassa, niin päästin sen vapaaksi. Leikittiin paljon lisää! Heittelin sille sitä lelua. Se haki sitä ihan into pinkeenä ja oli muutenkin iloinen. Sagurinkin treenistä ja leikeistä on videota, mutta samalla lailla epätoiminnassa kuin Wiltsunkin.
Otettiin pari seuraamispätkää käännösten kera. Linda kivana oli opettanut mua kääntymään ilman että sotkeudun omiin jalkoihini, joten nyt se ei näytä enää niin kämäseltä. Täykkäri voisi olla vielä vauhdikkaampi. Mietin että jos opettais sen kokonaan saksalaisena, jospa sais siihen vähän vauhtia sillä tavalla. Pitää kattella. No mut kuitenkin, seuras kivasti! Musta kontakti ja paikka on hyvät, eikä kontakti tippunut kertaakaan, jaksaa seurata pitkiä jaksoja ja muuta.

Vapaana seuraamista. Ja joo, mun lempikengät meni rikki pohjasta.

Otettiin liikkeestä seisomista kahdesti. Ei olla reenitty aikoihin, niin kävellessä heilautin vienosti käden sen kuonon eteen, stoppas kun seinään. Otettiin myöhemmin uusiksi, ilman mitään apuja, sanoin "seis" ja pysähtyi kuin seinään. Otettiin kanssa liikkeestä maahan. Ekalla kerralla jäi istumaan. Palasin tyynesti koiran luokse, tehtiin liike uusiksi ja meni sitten mukavasti maahan. Toi ennakoiminen on myös nyt loppunut. Oon sekotellut paljon ja tehnyt erilaisia juttuja noihin väleihin ja palkannut eri tavoilla, niin se ei enää nouse ilman käskyä. Oon tosi tyytyväinen! Luoksetulon vauhti on parantunut. Hyppyä ei harmi kyllä pystytty tekemään, kun ei ole estettä. Jossain välissä pitäis oikeesti alkaa askartelemaan.

Sit iloissani kaappasin koiran syliin. Ei pistänyt pahakseen, vaikka aluksi näyttikin pitkää naamaa.

Hengailtiin hetken vielä ja sitten mentiin kävelemään. Oltiin kallioilla. Sagur fiilisteli ihan kunnolla. Se yhdessä vaiheessa innoistui sitten juoksemaan Williamin kanssa ympäriinsä. Hirveellä vauhdilla ne siellä heilui.

Jossain vaiheessa ne väsyivät juoksemiseen ja tyytyivät tönimiseen.

Sagurin todellinen luonne näkyy kun se innostuu. Aluks juostaan sivistyneesti, mut sit pompitaan hullun kiilto silmissä.

Heittelin kanssa keppiä. Sagur oli aivan innoissaan. Wiltsukin roudas mulle keppiä, mikä oli varmaan 1/7 osa sen elopainosta. Itsepintaisesti se sitä kuitenkin roudasi.

Sitten mentiin vielä lenkkeilemään ympäri mettää, juteltiin punkeista ja perhosista. Oli tosi kivaa, kiitoksia molemmille!

Jos metsään haluat mennä nyt...

2011-04-19T23:44:00.000+03:00

Tänään oli hakutreenit, ihan metässä. Varattiin siis hyvin aikaa tallomiseen ja vastaaviin. Sagur jäi himaan, koska sillä on vatsa ihan kuralla, kun söi vääriä tuotteita, Wiltsu pääs sitten tilalle.

Matka Korsooseen oli ihmeellinen, ihan törkeesti ihmisiä. Kaikki tosin katsoi aika inhoavasti koiraa ja marmatti et miks joku tommonen villi pentu on täällä hä? No ehkä siksi, että tää on lemmikkivaunu.

Mä olin laittanut jalkaan vääränlaiset kengät, en muistanut noiden olevan tuskalliset. Mulla on rakkuloita ja ihoa lähtenyt aika runsaasti, jatkuvasti kirvelee ja muuta mukavaa, mutta eiköhän tämä tästä. Tallaaminen oli kaikkein hirveintä, etenkin kun oli niin tiheä maasto. Ens kerralla en todellakaan laita noita kenkiä.

Wiltsu oli vikana. Jätkä sai ekaa kertaa liivitkin päälle. Olipas herra virallisen näköinen. No mutta, meni hyvin ja otettiin paljon. Lähetin ja pyrkimys oli saada se juoksemaan maalimiehen luokse, joka on n. 15 askeleen päässä piilossa ja sitten vaan syötetään. Oli jännä nähdä, miten Wilsaa jännitti se pusikko. Siellä oli hirveästi kuivuneita kasveja, ne blokkas paljon ja jos niistä meni niin kuului narahduksia etc. Wil ei ymmärrä, että ne voi myös kiertää. Näki maalimiehen, muttei uskaltanut mennä pusikosta sen luokse. Lähetin lähempää ja sen jälkeen vielä lähempää. Pari onnistui ilman mitään jännityksiä, mutta lopuissa pisti jännäämään. Kyllä se lopulta meni luokse, sillä namien hohdokkuus on vastustamaton. Kotiläksyksi saimme sitten kalliokiipeilyä ja yleistä puskahyppelyä.

Sagurin vatsa meni tosiaan eilen illalla protestiin. Se oli tänään jo parempi, vaikka tuli paljon kuraa lattialle. Eiköhän se tästä (: söikin tuossa tunti sitten safkansa, jätkällä ei varmaan ole enää niin paha olo. Lenkillä oli myös oikein pirteä, leikin sen kanssa, otettiin pieniä tokojuttuja ja hypeltiin.

Vihreää ja valkoista // VSP-pentu

2011-04-18T02:21:00.005+03:00

Joo ei huh mikä päivä :D heräsin jo klo 8 vaikka laitoin herätyksen kymmeneksi. Aamulla jännitti ihan tajuttomasti. Rokkarit, rekkarit ja muut sälät pakkasin mun laukkuun ja vippasin kantokopan kaapin päältä. Pentu kainaloon, kamat kasaan ja sit läks. Ratikalla kopoteltiin ja siirryttiin sitten kävelemään, kun koiraovet olivat juuri täysin toisella puolella. Mulla oli järkyttävän kuuma, pentu oli ylienerginen, kamat painoivat. Onneksi Nea tuli auttamaan mua, oon siitä niin kiitollinen.

Parkkeeraasin Kehä 1 laidalle. Tutun sakemanni oli pian menossa kehään ja sen halusin nähdä. Pian Johanna tuli Heidi-siskon kanssa sieltä. Sen jälkeen Päivi ja hänen tyttärensä tulivat Bella-siskon kanssa ja Kim&Juha Pamela-siskon kanssa.
Kehät olivat aika myöhässä, mutta ei se mitään, ainahan ne ovat. Pitelin Wiltsua niin pitkää kuin mahdollista kopissa, jotta energia riittäisi mahdollisesti pitkään päivään. W ei ole ennen kevythäkissä ollut, mutta meni sinne suosiolla ja osasi käyttäytyä.

Me oltiin ainoa baby pk uros, tuomarina oli Matti Luoso. Luoso oli todella tarkka ja perusteellinen, mikä oli tosi jees! Osasi käsitellä rauhallisesti etc. Katsoi hampaat, veteli kättä pitkin koiraa, testasi kylkiä, litisti hieman päätä, teki pientä sormiliikettä jotta koira katsoisi häntä kohti (ilme näkyy silloin paremmin) ja näpräs vielä korvia. W jaksoi olla aika hyvin aloillaan. Pisti istumaan hampaiden tsekkailun aikana. Positiivista oli se, että tällä kertaa ei yrittänyt syödä tuomaria.

Vedettiin kierros ympäri ja vielä edestakaisin. Meille osoitettiin kunniapalkinto ja punainen nauha. PEK1 KP tuloksena.

Kaksi 7-9kk trikkiurosta meni sitten ja sitä parasta oltiin vastassa. W esiintyi todella hyvin ja maltillisesti. Seistiin hetki. Tuomari äkkiä näpräs vielä koiria. Heilautti sormilla pienen ympyrän. Juostiin sitten kehä ympäri ja meille osoitettiin punainen nauha. Olin todella iloinen! Mun pieni peikkopoika oli PU1! W ei ymmärtänyt, mutta oli oikein innoissaan siitä, että olin innoissani.

W meni sitten hetkeks kopperoon kun tuli nartut. Saana tuli sitten mun seuraksi sinne!
Ekana meni sisko Bella, sitten Heidi ja sitten Pamela. Kaikki saivat KP:n. Tajuttoman mahtavaa! Pamela oli 1, Heidi 2 ja Bella 3. 7-9kk nartut oli seuraavaksi, kaksi soopelia. Pamela voitti sitten sen jäljelle jääneen niistä. Oli sitten Pamela vs William.

Wiltsun päivän saldona oli tosiaan PEK1 KP PU1 VSP-pentu!

Erittäin hyvän tyyppinen uros pentu, jolla hyväilmeinen pää. Alaleuka saa vielä vahvistua. Hyvät korvat. Sopiva kaulan pituus. Hyvät raajat ja käpälät. Vielä kevyt eturinta ja runko. Kulmaukset saavat vielä voimistua. Hyvä sivuaskel. Hyvä käytös.

Sitten oli ROP kas kehä ja Black Sara's sai tosiaan KP.

Kävästiin Saanan kanssa hesessä. Ihan törkeet hinnat, mutta messarilla on varaa kiskoa. Kävästiin kanssa vähän kiertelemässä. Ostin Williamille käsintehdyn punaisen vetolelun palkinnoksi hyvästä päivästä. Pian olikin sitten BIS-kasvattajakehän aika. Siinä ei sitten ollut menestystä. Hienoa oli kuitenkin kipaista siellä. Sen jälkeen tuli RYP kehät. Pamela mahtavasti RYP4! Paljon onnea kaikille sisaruksille (:

Heti kun päästiin kotiin W meni nukkumaan. Heitettiin Sagurin ja Saanan kanssa lenkkiä, ennen kuin menin itsekin kotiin rättiväsyneenä koomailemaan.

täällä lisää kuvia! Kaikkien kuvien Sara N. Kiitoksia kovasti!

Wiltsun eka mätsäri

2011-04-10T23:38:00.001+03:00

Tällä kertaa Wil oli pelkästään mukana. Piti kovasti treenata, koska ensimmäinen pentunäyttely on jo viikon päästä o.o! Lievästi sanottuna kyllä jännittää, mutta tämän päivän ansiosta sain nyt hieman lisävarmuutta siihen, että kaikki menee esiintymisen kannalta hyvin.

Menimme Wiltsun kanssa samaa matkaa Riittan kanssa. Hänellä oli Fiilis mukana. Matka taittu ihan kivasti. W oli vähän sitä mieltä, että nyt pitäisi leikkiä. Herra on kanssa löytänyt äänensä ja aika tuimaan sävyyn yritti komennella, kun ei annettu sitä mahdollisuutta heittää hulluks junassa.

Kävelymatka taittui kivasti. Näimme kentän jo aika kaukaa, tuli autommaatisesta sellainen käsittämätön "oh shit" olo. Koiria ihan sairaasti, vielä enemmän ihmisiä, skeittareita siinä vieressä. Se ihmismäärä oli aivan käsittämätön :D Onneksi pentujen jono oli erikseen ja se meni aika nopeasti. Olimme numerolla 347.

Siinähän sitten odoteltiin. Hengailtiin aika paljon kaikkien kavereiden kanssa (: oli kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Wil oli aivan ekstaasissa uusista ihmisistä. Nina ja Krista tuli Luka bcn kanssa hengailemaan sinne. W oli oikein mielissään, että nyt tuli tuttu leikkikaveri. Pojat innostuivat kaivamaan maata ja muuta mukavaa. Välillä tuntui että käsi irtoaa kohta liitoksistaan, kun pentu pakitti yrittäen saada maksimaalisen vauhdin ennen kuin hyppää Lukan päälle.

Meidän kehä alkoikin sitten lopulta!
Meillä oli parina joku mulle tuntematon rotu. Sillä oli kiharaa karvaa ja muistutti paljon ajeltua villakoiraa, mutta en kyllä yhtään tiedä. Wil esiintyi hyvin ja maltillisesti. Sillä alkoi taas perä liikkumaan, mutta muutaman asettelukerran jälkeen malttoi pitää peräsimensä suorassa. Tuomari lähestyi, häntä alkoi välittömästi heilumaan. Tuomari koski Wiltsuun ja siitä riemu repesi. Se ei enää tönöttänyt nätisti vaan oli se hömelö itsensä, ei hyppinyt, mutta heilui paikallaan, steppasi takajaloillaan ja korvat heiluivat hulluna.
Hampaiden katsominen oli sähläystä. W oli niin innoissaan, ettei malttanut. Tuli vähän läätk olo, kun se antaa oikeasti katsoa hampaat hyvin, mutta nyt ei pyge millään. Tuomari kehoitti minua pitämään koiran alaleuasta jotenkin kummallisesti, joka antaa koiralle tukea ja turvaa. Sitten tuomari sai katsottua hampaat. Kulmurit ovat kuullemma jo vaihtuneet (en ole edes huomannut...) ja hyväkuntoiset hampaat kaikkien kaikkiaan.
Vedettiin edestakaisin. Meni hyvin! Liikkeiden takia oon saanut repiä hiuksia päästäni, kun se veti todella nopeasti laukaksi tai vaihtoehtoisesti kävi mun nilkkoihin. Nyt se kuitenkin ravasi hyvin! Vedettiin vielä kahdesti sen meidän parin kanssa ympäri. Tuomari päätös kesti aika kauan, lopulta antoi meille punaisen.

Tuomari sanoi, että Wiltsulla on hyvät liikkeet ikäisekseen, erittäin hyvä merle väri, turkkia riittävästi ja näin. Olin todella tyytyväinen (: sitten piti jäädä odottelemaan punaisten kehää. Koska olimme aika loppupäässä, niin ei kauaa tarvinnut odottaa. Sinisten nauhakehä tuli ensin ja sitten meidän vuoromme.
Koiria oli punaisissa ihan älyttömästi. Kehä oli myös hirvittävän pieni, koirat juoksutettiin viidessä erässä, kuuluimme siihen viimeiseen erään.
Wil alkoi selkeästi jo väsymään, hienosti jaksoi kuitenkin. Juoksimme kahdesti ympäri ja pääsimme jatkoon! Muutama muukin pääsi lössistä jatkoon, muille sanottiin kiitoksia. Koiria taas seisotettiin ja heitettiin jälleen kaksi kierrosta ympäri. Karsittiin taas ja siitä jälleen jatkoon!
Koiria oli jäljellä enää kahdeksan. W ei millään jaksanut enää. Hyvin jaksoi kuitenkin seistä ja heittää vielä kaksi kierrosta ympäri. Sitten meille sanottiin kiitokset osallistumisesta.

Oli kyllä pennuissa kova taso! En voisi olla yhtään tyytyväisempi. Upeasti olimme kuitenkin seitsemänsiä yli viidestäkymmenestä pennusta!

Menimme katsomaan isojen kehää. Luka ja Wil meinas taas heittää leikiksi. Päätimme lähteä juoksuttamaan penskoja vielä ennen kotiinlähtöä, jospa siitä rauhoittuisivat.
Siellähän ne vetisessä lumessa juoksivat iloisesti :D energiaa näytti riittävän vaikka muille jakaa.

Matka taittuikin sitten kivasti. Kotiin päästyämme penneli nukahti välittömästi.

Kuvia tulossa myöhemmin lisää. Näistä kahdesta kuvasta kiitoksia Saara S!

Wn eka haku + 100 kirjoitus

2011-04-03T15:19:00.001+03:00

Sadas postaus tänne. Ihan hullua, miten paljon tänne on jo juttua tullut.

Anyways.
Perjantaina oltiin hakutreeneissä molempien koirien voimin. Matka meni hyvin, mutta sen jälkeen Saguria otti pattii ahtaus, joten pentu siirrettiin takakontista etupenkille nukkumaan.

Ekana otettiin pennut. Ensiimmäisenä meni 10vk vanha malipentu ja sen jälkeen William. Aluksi ajattelin, että kun tuo pentu leikkii niin hyvin, että jos sitä palkattaisiin lelulla, mutta ilmeisesti se on niin paljon mun perään ja nameilla olisi niin paljon helpompi, että vaihdettiin. W meni hienosti maalimiehien luokse. Se oli kovin innokas. Jätimme kolmanteen pistoon, sillä se meni niin älyttömän innokkaasti. Annoin lähetyssanan ja se ampaisi semmoisen kenguruloikan kera, että siihen oli hyvä lopettaa.

Sagur otettiin viimeisenä. Oli jo aika kylmä ja erittäin pimeää. Tosiaan, kun ei olla treenattu aikoihin, niin ei viitsitty hirveästi Sagurilta vaatiakaan, muutama haukku ja siitä sai palkan. Taas se alussa lähti hiihtämään, tuli kuitenkin hyvin luokse ja kun sen sitten taas lähetti, niin teki hyvin. En mä tiedä vaatiko toi mies sitten aina sen, että se on pakko ottaa vielä kerran haltuun, ennen kuin se alkaa tekemään. Hyvin teki kuitenkin. Meni vauhdilla, hakkui mukavia lyhyitä sarjoja. Pistomäärää en enää muista, mutta +4 ainakin.

Takaisin sitten junalla. Muistaakseni Williamin kolmas junamatka. Meni hyvin! Ei enää piippaa. Ihmiset olivat hieman perjantaifiiliksissä, joten olihan siellä aika epämääräistä, mutta selvääkin porukkaa näytti jossain nurkissa olevan. Ei kuitenkaan väistänyt ketään tai näyttänyt mitään paineistumisen merkkejä, vaikka porukka siellä helui ja huusi.
Koirat olivat aivan uupuneita, kun pääsimme kotiin. Molemmat menivät heti nukkumaan. Kivat treenit tosiaan!

Ensi viikolla onkin sitten mätsäri ja sen jälkeen pentunäyttely! Jännittää jo nyt.

Sagurin treenivideo

2011-04-01T13:59:00.000+03:00

Tosiaan silloin kun oltiin 29. päivä treenaamassa, niin otettiin samalla videota. Kiitoksia kovasti Lindalle videon kuvaamisesta ja tekemisestä!

Sagur trainingfrom inzulolon Vimeo.

Mutaa, posea ja reeniä

2011-03-30T10:56:00.002+03:00

Mentiin molempien poikien kanssa eilen Vantaalle. Oon nyt päättänyt, että hiotaan ihan tosissaan nyt Sagurin kanssa noita liikkeitä ja mennään kisoihin tänä vuonna. Vaikka sitten hakemaan se keskeytetty.

Ilma oli aika hyvä kun lähdin koulusta, bussia odottaessa alkoi satamaan lunta ja ilma kylmeni hetkessä. Mulla oli kamalan kylmä. Päätin sen, että jatkossa, vaikka aurinko kuinka paistais, niin toppaan itseni kunnolla, niin en sitten jäädy.

Mentiin ensiksi kuvaamaan ihan vain Williamia ja Saguria, ilman Nitaa ja Noomia. Nita tekee vieläkin juoksuja ja Noomilla kai oli just juoksut tai jotain (en enää muista miten se meni) niin ei viitsitty ottaa vielä niitä.

William 4kk ja melkein 3vk, mustat merkit ovat alkaneet tummumaan, noita jalkoja pukkaa jostakin ja karva on paksumpaa.

Kirsussa näkyy aavistuksen kokoinen vaaleampi piste, se johtuu täysin tästä säästä ja auringonpuutteesta.

Sagurista ei ole aikoihin otettu rakennekuvaa. Seisoo vähän hassusti, kun on etutassut korkeammalla. Karvaton se on vieläkin, mutta eiköhän se ole taas täydessä turkissa toukokuussa tai viimeistään kesäkuussa.

Sen jälkeen Kati tuli nahkansa Kianan kanssa. Pidettiin treenit koirapuiston vieressä olevalla parkkiksella. Ekana vuorossa oli William.
Leikittiin pääasiassa, hieman imutusta loppuun. Tästä on video, se tulee myöhemmin.
Sen jälkeen vuorossa oli Sagur. Siitä on niin videota, kuin kuvia.

Otettiin Sagurin kanssa paljon seuraamispätkiä, en viitsinyt päästää kokonaan vapaaksi, sillä koirapuistossa oli joku staffimiitti ja sinne lappasi jatkuvasti staffeja ja sen tyyppisiä koiria, osa kun tuli autoista niin kuului kamalaa rähjäystä ja provousta.
Leikittiin Sagurin kanssa aluksi, innostui hyvin. Otettiin muutamia seuraamispätkiä ja tajusin, että mä en osaa kääntyä rennosti, vaan hetkellisesti sekoan askelten kanssa.

Otettiin kerran liikkeestä maahan. Menee nopeasti, sen järkyttävän käsiliikkeen oon saanut pois.

Sen jälkeen oli Kianan, Nitan ja sitten Noomin vuoro treenata. William pääsi autoon, Saguria ei voinut autoon laittaa, sillä Kianalla loppui tiputtelu viikko sitten, Nita on tekemässä juoksuja etc, olisi voinut olla mielenkiintoista :D
Sen aikaa kun tytsyt treenas niin Sagur otti paikallamakuuta. Palkkasin joka 45 sekunti ja välillä vapautin. Pysyi erittäin hyvin, vaikka ehanan tuoksunen narttu heilukin siinä muutaman metrin päässä leikkien ja treenaten. Kyllähän se ääntä piti haukkumalla, mikä tietenkin laskisi pisteitä. Ei se ole ennen sitä tehnyt ja uskon, että johtui turhautumisesta, että hyväntuoksunen narttu on vieressä. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pysyi ja hillitsi itsensä :).

kaikkien kuvien Linda T ja lisää löytyy täältä

Hakhakleikleik

2011-03-27T16:08:00.002+03:00

/noniin, nyt on kuviakin!

Meillä oli tänään piiiiiiiiitkästä aikaa hakutreenit. Ensimmäistä kertaa about neljään kuukauteen tai jotakin. Ei olla päästy paikalle, mutta nyt päästiin ja kivat reenit olikin.

Tänään oli poikkeuksellisen paljon porukkaa, treenit kestivätkin sellaiset neljä tuntia.

Oltiin aika hyvässä paikassa. Tänään oli semmoinen maalimiesharjoittelu, eli harjoiteltiin koirien palkkaamista. Erilaiset koirat vaatii erilaista palkkausta ja maalimiehen pitäisi oppia palkkaamaan kys. koirale sopivalla tavalla. Mä itse olin maalimiehenä ihanalle nuorelle bortsu nartulle Taralle. Se rakastaa vetoleikkejä, joten palkkasin sen leluilla.
Samalla käytiin läpi asioita mitä maalimies saa tehdä ja mitä maalimies ei ehdottomasti saa tehdä ja jos koira käyttäytyy tietyllä tavalla, miten siihen reagoidaan oikein. Koirille treenit olivat ns leikkitreenit. eli ei vaadittu mitään ilmaisua, maalimiehiä oli vain yksi ja se puhtaasti palkkasi heti.

Sagur oli aika jäinen, sillä ei olla treenattu aikoihin. Se ei oikein muutenkaan leiki monien ihmisten kanssa, muuta kuin minun. Hyviä hajuja löytyi, koska yksi nartuista on tekemässä juoksuja, joka oli Sagurin mielestä niiiin jees. Pienen säädön jälkeen se meni ihan kivasti! Se innostui leikkimään jopa meidän treeniohjaajan kanssa, joka oli sille maalimiehenä, vaikka se on yleensä aika tyylikkäästi ignoorannut sen :D Heidin kanssa se kyllä leikkii, se on poikkeus. Lopulta heitettiin Heidi mukaan siihen leikkimään ja saatiin Sagur innostumaan todella. Sagur ei kuitenkaan innostunut leikkimään treeniohjaajamme kanssa, mikäli tämä oli maassa polviltaan, pyrkimyksenä oli saada Sagurin vire nousemaan ja leikkimään. Joten siellä sitten pompittiin ja hypittiin, Sagur oli oikein mielissään.

Mutta tosiaan, kyllä mä olin ylpeä. Kun Sagur meni hyvin maalimiehen luokse se alkoi ilmaisemaan sitä haukkumalla erittäin pitkää sarjaa! Se myös otti myös omatoimisesti etäisyyttä, mikä on hienoa! (Mikään ei ole niin kamalaa, kuin haukkuva koira naaman edessä). Se on selkeästikin tajunnut, mitä pitää tehdä :) ottaa etäisyyttä ja haukkua kunnes toisin ohjataan.

Lähetys.

täältä löytyy loput.

Treenien jälkeen jäin vielä tekemään jotain pientä Sagurin kanssa, otettiin pari lyhyttä seuraamispätkää ja liikkeestä maahanmeno. Siitä on tullut aika nopea ja hyvin pysyi, vaikka häiriötä riitti ihan tarpeeksi.

Sitten vielä iloitsen, että toi mäyrä on tainnut tajuta sivulle kiepsahtamisen. En ole oikeastaan muuta vielä opettanut, kun en koe tässä olevan mitään kiirettä.
Se tulee ensi hakutreeneihin mukaan kanssa. Pääsee leikkimään porukoiden kanssa ja sosiaalistumaan + matkustamaan junassa ja autossa. En kyllä tiedä miten junamatka taittuu noiden molempien kanssa :D toivottavasti ei ole ruuhkaa.

Leikitään leikitään

2011-03-21T15:51:00.000+02:00

Tämä on tämmöinen videopostaus. Otettiin tossa aamulla videota pojista koirapuistossa. Mukana oli tosiaan ystäväni Saana, joka nätisti vilkutti moikat lukijoillemme!

Reissu Vantaalle

2011-03-18T03:15:00.000+02:00

Mentiin Lindalle (nita&noomi) tänään Williamin kanssa. Nita tekee juoksuja, niin jätin Sagurin kotiin. Ens kerralla pääsee sitten mukaan pölkkyilemään!

Matka taittui kivasti bussilla. Bussiväki tuijotti meitä kuin jotain friikkisirkusta, vaikka nätisti käyttäydyttiin molemmat. No sitten saavuttiin Vantaalle ja käveltiin Lindalle. Oltiin hetki sisällä ja mentiin sitten lenkkeilemään koirien kanssa.
Käveltiin pitkin mettään, pyrkimyksenä oli päästä samalle paikalle kuin silloin kesällä 2010, siellä oli semmoisia saamarin pitkiä ja korkeita mäkiä, missä oli loistava kuvata ja oleskella. Sen vieressä on yksi suurempi mäki ja sinne pyrimme. En tiedä voiko sitä edes mäeksi sanoa, kuvaillaan nyt vaikka näin, että se on jokaisen mäenlaskijan unelma.

Käveltiin metikössä.

Kyllä tästä vielä tokocollie leivotaan.

Sitten palkka.

Otettiin Williamin kanssa vielä poseharjoitus, menee jo paremmin. Pitäisi opettaa odottamista. Osaa jo joten kuten asetella itsensä, antaa asetella jos on tarpeen, eli kunhan vielä malttaisi pysyä paikoillaan niin hyvä tulee.

Lisää kuvia täällä

Tryffel, Dusty ja William

2011-03-14T01:04:00.001+02:00

Keskiviikkona Nea ja Linnea tulivat koirineen tänne. Williamia ujostutti tytöt jostain kumman syystä. Rentoutui vasta loppua kohden. Käveltiin kentälle ja päästettiin koirat irti. Tryfla ja Dusty juoksentelivat ympäriinsä, William pidättäytyi leikeistä ja jäi kiehnäämään meidän meidän ympärille. Dllä ja Tllä oli kuitenkin todella hauskaa, niiden leikkejä oli hauska seurata. W kuitenkin halusi leikkiä, mutten tiedä mikä sitä ujostutti.

William 4kk. Seisominen paranee jatkuvasti, aluksi oli kamalia ongelmia noiden jalkojen kanssa. Ei antanut asetella. Vähän kun niihin koski niin alkoi steppaamaan tai perä lähti liukumaan. Lopulta koira oli ihan solmussa ja piti sitten aina yrittää uusiksi. Osaa onneksi jo hieman asetella itse, helpottaa kummasti kun ei tarvitse itse pahemmin säätää. Debyyttinäyttely onkin sitten ensi kuussa.

Alkoi tulla aika kylmä, joten lähdimme kiertelemään. Siinä vaiheessa William sitten alkoi rentoutumaan, yritti kovasti leikkiä tyttöjen kanssa, mutta hihnassa ei tosiaan jaksa alkaa säätämään. Ujostelusta huolimatta olen tyytyväinen siihen, että W lopulta rentoutui ja oli oma itsensä.

Sagurille on tullut vähän enemmän massaa ja hieman tuota karvaa takaisin, minkä se pudotti 2010-2011 vaihteessa. Eiköhän se kesällä ole taas oma itsensä, niin pääsisi kehiinkin pyörimään.

Luka ja Sagur

2011-03-07T23:48:00.001+02:00

Sama porukka, tällä kertaa eri paikka ja collie oli eri. Krista ja Nina tuli neljän jälkeen Luka penskeleen kanssa tänne. Ajateltiin, että tuntemattomista, isoista ja vanhemmista koirista olisi myös hyvä saada jotain irti, joten Saksa sitten mukaan.

Sagur rakastui pentuun välittömästi. Se on hirveä paapomaan pikkupentuja. Samaa se teki Williamille, ennen kuin tämä alkoi käymään hermoille (alkuhuuma kesti 2 päivää, sen jälkeen Sagur ajatteli että ton pienen vois jo viedä pois). Se seurasi Lukaa joka paikkaan, haisteli tätä alituisesti ja käyttäytyi muutenkin ihan kuin Luka olisi ollut jumalahenkilö. Sagur käyttäytyi välillä turhankin ahdistelevasti, mutta sai kyllä pennulta murahduksen jos käyttäytyminen ei miellyttänyt. Sagur oli vain hämillään ja lopettikin hetkeksi.
Vedettiin pientä lenkkiä ja pääsimme sellaiseen paikkaan, missä harvemmin kulkee ketään, joten päästin Sagurin vapaaksi. Siellä se sitten viiletti Lukan perässä ja teki omia juttujaan, niinkuin aina silloin kun se on vapaana, eikä ole käskyn alla. Otin sen haltuun pari kertaa ja tuli hyvin. Pääsimme aika laakealle alueelle sen jälkeen. Siellä haltuun ottaminen oli hankalempaa, sillä Sagur luuli, että otan sen hihnaan. Lopulta se tuli luokseni ja palkkasin, käskin haukkumaan, palkkasin, käskin istumaan, palkkasin ja sitten vapautin. Tätä toistin pari kertaa aina kun tilanne näytti siltä, että Sagur tulisi välittömästi luokseni.

Käveltiin siitä sitten vielä pieni kierros ja otin jotain pientä Sagurin kanssa, kun kerrankin oli sellaista vastustamatonta häiriötä. Kävi vähän turhan kuumana, mutta keskittyi lopulta ihan kivasti. Seuraaminen oli vähän epävarmaa ja perusasennon otti välillä turhan eteen, mutta korjaamalla sai ihan kivaksi.

Jep, porukat pyöräilee täällä jopa talvisin.

Sitten jeejee -palkka. Sagur oli oikein mielissään.

Kaikki kuvat on ottanut Krista R.

Luka ja William 5.3

2011-03-06T22:13:00.001+02:00

Eilen tosiaan käytiin penskan kanssa Ninalla ja Kristalla. Matka taittui kätevästi junalla. Matkustaminen paranee koko ajan.

Nina ja Krista tulivat minua vastaan Luka bc pennun kanssa. Luka on melkein kolme kuukautta vanha, älyttömän suloinen bortsulapsi.
Haahuilimme hyvään paikkaan, missä ei kulje yleensä ihmisiä. Päästimme koirat vapaiksi ja siinä sitten pääsivät tutustumaan toisiinsa. Jostain kumman syystä kaikki Helsingin ihmiset päättivät näemmä tulla juuri nyt haahuilemaan sinne, missä kukaan ei koskaan kulje, joten vaihdoimme paikkaa.
Menimme koulun pihalle ja siellä sitten hengailtiin jonkin aikaa. Pennut juoksentelivat ja painivat lumessa. William härnäsi Lukaa ihan kunnolla, mutta Luka pisti samalla takaisin.

William on aina ollut reilu.

Voodootemppuja.

Otettiin myöskin posekuvaa. William tässä tosiaan 3kk 3vk.

Käveltiin sitten sieltä pois, kun alkoi polvet jäätymään. Mentiin sitten tarhan pihalle ja leikki jatkui siellä. Jostain syystä kaikki lelut ovat minulta hävinneet, joten improvisoin hieman. Otin laukustani penaalini. Heitin sen sitten susille syötäväksi.

Luka meinas pistää maate hetkeksi, poitsu huutaa Williamin korvaan "LOO-PEE-TA!"

Paini kuitenkin jatkui aika nopeasti.

Olimme kutakuinkin lopen uupuneita ja alkoi olla todella kylmä. Menimme Ninan ja Kristan kämpälle.
Williamia ujostutti aluksi hirveästi uusi paikka, se kyllä tutki kaikki paikat, mutta käyttäytyi hieman jäisesti. Asunnossa oli tosiaan meidän kolmen lisäksi Ninan Heka seropi ja Kristan Jadon holsku, sitten vielä Ninan kaksi frettiä Alex ja Toris. Toris on aivan loistava lötkö. En ole kummoisemmin fretteihin tutustunut, mutta oivoi kun olen täysin rakastunut siihen. Se käpertyi syliini ja nuoli käsiäni. Hirveän avoin ja rento elukka. Wil ei oikeen tiennyt mitä mieltä se olisi. Sitä jännitti Toris, samalla se oli älyttömän kiinnostunut, mutta oli varuillaan. Toris tuijotti levollisena Wiliä, kun tämä lähestyi pitkän nokkansa kanssa Torista. Alkujäisyyden jälkeen William ja Toris leikkivät. En olisi koskaan uskonut, että fretti voisi leikkiä koiran kanssa, mutta molemmat selkeästi nauttivat. Toris juoksenteli ja hyppeli Williamin ympärillä. Tämä seurasi sitä joka paikkaan. Olen todella ylpeä pikku pupsistani, se osasi olla nätisti eikä leikkinyt millään tavalla rajusti Toriksen kanssa.

Istuskeltiin pari tuntia juoden kahvia. Wil sai ensimmäistä kertaa raakaa kanan kaulaa, piti siitä kovasti. Veti sen nassuunsa aika nopeasti.

Matka takaisin taittui kanssa mukavasti. Kotiin päästyämme pentu meni nukkumaan ja nukkui sitten koko loppu päivän.

Kuvien Krista R ja Nina H. Lisää kuvia löytyy täältä

Uusi näkö ja lukijoiden arvonta

2011-03-06T01:29:00.001+02:00

Blogiin säädin tosiaan eilen uuden näön. Samalla koristekuvat vaihtuivat ja tietobokseja supistettiin. Tummuus oli pidemmän päälle turhauttava, niin tämmöinen valoisampi piristää.

Sitten tämä lukijoiden arvonta käynnistyy nyt! Se on siis täysin vapaaehtoinen ja siihen osallistutaan kommentoimalla tämän tekstin kommentointilaatikkoon "osallistun" tai jotain vastaavaa. Sinun täytyy olla blogimme lukija, että pääset mukaan. Arvon arvontakoneella voittajan ja tämä saa palkinnoksi Rodeopaketin ja neulotun pehmolelun (käärme, koira tai kissa).

Mikäli lukijalla ei ole tarvetta kaikille kolmelle, niin voi hyvin kieltäytyä. Resurssien takia vain arvonnassa ensimmäiseksi tullut saa palkinnot itselleen. Myöhemmin joskus tulevaisuudessa tulee uusi ja isompi arvonta.
Arvonta umpeutuu 22.3

Piikki, piikki

2011-03-04T21:47:00.001+02:00

Tokat rokotteet annettiin tänään. Aika oli varattu viideksi. Minä hieman möhlin, sillä nukahdin vahingossa sohvalle ja heräsin 16.43. Tuli ihan pienoinen paniikki, mutta onneksi olin vain kuusi minuuttia myöhässä. Pääsimme 17.35 sitten viimein asiaan, siellä oli joku hätätilanne, niin hieman viivästyi.

Penska punnittiin. Puntari jänskätti Williamia, mutta lopulta sääti sen päällä. Käskin istumaan ja siinä sitten nökötti nätisti. 10,1kg löytyy painoa tällä hetkellä! Hienoa hienoa! Kuukausi sitten painoi reilu viisi kiloa, joten lisää on selkeästikin tullut.
Nostin pennun pöydälle, sitä hieman ujostutti. Käytännössä se käyttäytyi ihanteellisesti, oli rauhallinen ja istui nätisti. Mutta Wil on yleensä semmoinen totaalisählääjä, että sen voi luokitella epätavalliseksi käyttäytymiseksi, mutta ei se mitään. Lääkäri tutki hampaat, ikenet ja korvat. Kokeili kylkiä ja palleja. Ja jes, molemmat löytyy! Sanoi vielä, että onpas karvainen otus.

Lääkäri laittoi nappuloita pöydälle muutaman kipaleen ja sen aikaa piikitti. Luuli varmasti, että se pieni kourallinen riittäisi pariksi sekunniksi, mikäli ne laitettaisiin vain pöydälle. Wil hotkaisi ihan käsittämättömän nopeasti kaikki. Ei aristanut neulaa eikä pahemmin reagoinut siihen. Vähän kattoi taakseen, that's it. Rabiesrokote onkin sitten vähän kivuliaampi ja lääkäri laittoi enemmän nameja eteen. Jälleen kerran W veti ne nopeasti eikä lääkäri ehtinyt pahemmin mitään tekemään kun namit jo loppuivat. onneksi yksi pieni nappula oli Williamin ruokahuumassa piiloutunut sen viereen niin sitä se sitten sai jyrsiä nyrkistäni ulos. Vähän säpsähti sitä rabiesrokotusta, mutta ei sen ihmeempää.
Allergiaa ei ole eikä mitään kummallisia tai epätavallisia asioita ole tuon jälkeen tapahtunut, joten voisin olettaa, että kaikki on nyt hyvin. Seuraavan kerran käymme sitten maaliskuussa 2012.

Matkat taittuivat kivasti. Se on aina ennen vinkunut ratikoissa, mutta nyt oli ihan hiljaa. Oli aika rennosti mun sylissä, etenkin paluumatkalla.

Huomenna mennään Williamin kanssa Ninalle leikkimään sen uuden bortsupennun Lukan kanssa! Heka ja Sagur jää tällä kertaa pois.

Rehvitään x2

2011-02-24T22:26:00.001+02:00

Tiistaina rehvittiin Ninan ja Hekan kanssa. En jaksanut ottaa molempia koiria samaan aikaan, sillä ihmisiä kulki paljon ympärillä ja joudun keskittymään 100% Williamiin silloin. W:n ohittaminen on taas parantunut, mutta en pysty keskittymään kahteen koiraan, jos joudun vahtimaan toista jatkuvasti ettei juokse vieraiden luokse. Monesti on nyt taas täällä heittäydytty maahan ja kutsuttu pentua luokse, vaikka yritän miten ohittaa. Takapakkia siis otettu, mutta paranee taas!

William ei pelännyt Hekaa ollenkaan tai liiemmin edes aristellut. Aivan erilaisilla fiiliksillä nyt kuin silloin tammikuussa. Koirat leikkivät ja juoksentelivat ympäriinsä pari tuntia.
Kaikkien kuvien Nina H. Lisää löytyy täältä.

Sitten otettiin tämä "kasvukuva". Sitä eroa ei itse huomaa, mutta nyt havahduin katsomaan jotain vanhaa seisotuskuvaa. Pentuhan on muuttunut täysin! Sillä ei ole enää sellaista virtahepomaista pyöreää naamaa, eikä se näytä enää niin kömpelöltä kuin ennen.

William 3,5kk. Löytyy jo vähän muodokkaampaa nokkaa ja turkkia on tullut hieman lisää. Se on edelleen tuollaista pumpulipörröä, mutta selkään on muodostunut joitain pidempiä karvoja. Mikä on loistava juttu!

Sitten käytiin meillä. Ulkona oli aika kylmä, joten lämmiteltiin hetki. Katseltiin L&W:tä ja Mashia varmaan tunnin ja lähdimme treenaamaan. Jätin Wilsun kotiin ja nappasin Sagurin messiin.
Treeni meni kivasti, ei olla paljoo mitää tehty Sagurin kanssa koulukiireiden ja yleisen väsymyksen takia. Liikkeestä jäävät ovat parantuneet huomattavasti ja olen niin täysin ylpeä tosta, että liikkeestä seiso toimii! Ei mitään maata mullistavaa otettu, joitain seuraamispätkiä erilaisien käännösten kera + muutama jäävä ja luoksetulo. Sitten vaan juostiin äärimmäisen lumista kenttää ympäri. Tuntui ihan reisissä kun spurttaa upottavassa ja syvässä lumessa. Oli se sen arvoista, mulla ei ole aikoihin ollut treenien pätteeksi näin hyvää oloa.
Oli jo niin pimeä, ettei kuvia saatu treeneistä/Sagurista ja Hekasta.

Tänään Camilla tuli Lee enkunvinttarinarttunsa kanssa käymään. Lenkkiä vedeltiin ympäri mettää hihnassa ja ilman. Sagur innostui juoksemaan Leen kanssa. Menimme sellaiselle alueelle, missä ei pitäisi kulkea ketään, etenkään, kun on arkipäivä ja oli aamu. No mutta ilmeisesti jokainen ihminen ajatteli samalla tavalla :D Leellä ja Sagurilla oli kivaa, tulivat erittäin hyvin juttuun.
Kaikki kuvat olen ottanut, lisää löytyy täältä.

Sagur juoksee täysiä Leen takana, yrittää kovasti saavuttaa.

"Leikitään!!". Sagur näyttää kieltä ehdotukselle.

"No kyl me voidaan vähän leikkiä" Sagur sit totes.

Puspus.

Heidi-sisko

2011-02-16T23:01:00.000+02:00

Menimme eilen Williamin kanssa Vantaanlaaksoon moikkaamaan Black Sara's Pop Muzic:ia eli Heidiä. Se on yksi niistä Sagurin pentueeseen syntyneistä trikkinartuista.

Jestas kun oli kasvanut. Aivan yhtä tuima ja tomera luonteeltaan kuin silloin neliviikkoisena :D Aivan eri näköinen kuin William, paljon kehittyneempi. Williamilla on vielä kovin pentumaiset kasvot, Heidi näyttää jo collielta.
Penskat leikkivät aluksi ulkona. Tulivat välittömästi hyvin juttuun ja alkoi kova juoksuralli.

Häntäkättely.

Ulkona oli kuitenkin niin jäätävää, että menimme sisälle. William ja Heidi leikkivät keskenään varmaan reilu tunnin yhteen mittaan. Oli hienoa saada Willielle samanhenkistä seuraa, se nautti kovasti ja sisaruksilla näytti olevan hauskaa.

Jossain välissä pennut väsyivät ja Heidi vetäytyi nukkumaan. William katseli uupuneena ympäriinsä ja päätyi sitten meidän luoksemme hetkeksi. Se ei malttanut levätä. Heidi oli jo täydessä buustissa reilu kymmenen minuutin jälkeen ja ralli jatkui taas. Kaksikosta oli kyllä todella vaikea saada mitään kuvia, kun liikkuivat niin nopeasti, joten pahoittelen kuvien laatua.

Kotona W oli täysin väsynyt ja meni aika nopeasti nukkumaan. Illalla jaksoi vielä leikkiä Sagurin kanssa ja järsiä hirven sääriluuta maanisena.

Let's rally!

2011-02-07T01:43:00.003+02:00

Lauantaina olimme tosiaan starttaamassa rallyuramme. Oli aivan virallinen ALO kisa (taino niin virallinen kuin voi olla, laji ei vielä täysin virallinen) Kirkkonummella. Saanan kera sinne matkasimme aamulla. Olimme numerolla 38 ja kuuluimme ALO II porukkaan. Meidän porukoiden osat starttasivat klo 14.00, joten sai luojan kiitos ihan onnellisesti uinua pitkään. Olen koko viikon ollut aika kipeänä ja minua on väsyttänyt äärimmäisen paljon.

No anyways. Jänskätti aika paljon, alkoi hieman ressaamaan, kun Sagur aloitti piippaamisen ja oli muissa maailmoissa. Ei olla muutamaan kuukauteen käyty missään hallissa, missä olisi paljon koiria ja vilskettä. Eiköhän se sitten muutu, kun käydään useammin. Ainakin toivottavasti.
Ego oli sillä paisunut hallin kokoiseksi, käyttäytyi aivan kuin kaksi vuotta sitten. "Minä olen upein, minä olen mahtavin, minä olen mies!" asenteella meni se päivä :D oli kyllä mielenkiintoista, miten tuo vieläkin jaksaa. Minulle kun väitettiin että 5-6 vuoden iässä pehko urokset lopettaisivat tuon.

Rataan tutustuminen oli jännää, mä olin oikeasti niin tyhmä, kun kävin sen pikaisesti puolitoista kertaa. Ajattelin, että "joo kyllä mä nää kyltit osaan" mut hehe en tullut ajatelleeksikaan, että se järjestys pitää myös muistaa :D onneksi en unohtanu! Kyllä huomasi, että vielä hieman lämpöä löytyy ja jännitys oli jättimäinen. Aivot pelaa. Onneksi spiraalia ei oltu laitettu, en muista kuollaksenikaan miten se tehtiin oikein, enkä youtubevideoita muistanut katsoa. Olisimme aivan varmasti pissineet sen.

Päätin, että nyt vedetään tää rata hienosti, häntä heiluen, iloisesti ja hyvän näköisesti. Pidin käsiä jatkuvasti korkealla, koska halusin pelata varman päälle. Navan kohdalla jompi kumpi käsi/molemmat oli koko radan ajan. Ei saa tietenkään palkata koiraa välissä ja koskemisesta tulee pahasti sakkoa. Hallissa oli paljon koiria ja ihmisiä. Pohjana oli tekonurmi, joka oli varmasti aaivan taivaallisen hajuinen. Vähän haki kontakti, mutta ihan kivasti pysyi. Loppua kohden sit heräsi ja tuijotti silmillään mua aika maireasti. Edisti viimeisen kyltin kohdalla, mutta ei siitä niin rokoteta rallyssä.

Lähdöstä tosiaan mentiin. Olin aivan kset housuissa, että lähdenkö siitä oikein. Siinä ollaan niin tarkkoja, enkä ole rallya harrastanut varmaan vuoteen, enkä liiemmin kylttejä sen jälkeen nähnytkään.

En järjestyksiä muista, mutta muistaakseni sen jälkeen tuli liikkeestä maahan. Koiran pitää mennä hissinä ja nousta ylös suoraan, jos se nousee ylös niin, että istuu ensin niin propseja lähtee, koska se on väärin suoritettu. Sen jälkeen tuli varmaan joku käännös tai jotakin. Kolmannen kyltin kohdalla Sagur seurasi pienen hetken turhan kaukana ja siitä lähti yksi piste. Eli pisteitä sitten 99.

Sitten tapahtui kamala asia.
Mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut, ei treenikentillä ei missään.
Egoilua huipussaan, enkä edes huomannut sitä. En ehtinyt estämään.
Ja sen jälkeen vitutti.

Keskityin kovasti lukemaan neljättä (vaiko viidettä?) kylttiä ja Sagur päätti merkata kentän. Ei nostanut jalkaa ei, vaan veti niinkuin pentu. Aluksi mä luulin, että se jätätti. Sit se rupes polkemaan, houkuttelin sen pois. Tuomari huusi mulle jotakin ja jähmetyin sitten hetkeksi. Sanoi, että jatka vaan joten mä jatkoin.

Täykkäri oli turhan löyhä, mutta muuten ihan kiva. Eteen menot ja sivulle tulot meni kivasti ja MÄ OSASIN LASKEA KOLMEEN.
Mulla on ainaisena ongelmana ollut se kyltti, jossa koira on perusasennossa, otetaan yksi askel ja taas perusasento, sitten kaksi askelta ja perusasento ja sitten kolme askelta ja perusasento. Vaikka mä niitä miten laskin, niin rallyohjaajamme sanoi aina, että otan liian vähän. Tätä oon harjoitellut niska limassa ja oikein meni jee.
Sagur oli tosiaan vähän poissa oleva, eikä keskittynyt. Ei ollut parasta, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että kävimme.

Sit upskeikkaa, saatiin hylätty.
Mä olin jo ihan pilvissä, et jes saatiin ykkönen. Ja kun en ite huomannut mitään virheitä, niin tuskin edes huonoilla pisteillä.
En mä tosiaan tiennyt, että tarpeiden tekemisestä saa hylätyn, mutta ymmärränhän minä sen. Kyllä harmitti ei voi muuta sanoa. Tuntuu, että aina kun menee hyvin tai onnistutaan, niin saadaan hylätty. Sama juttu sen näyttelyn kanssa, Saguria kehutaan maasta taivaisiin ja aattelen et jes eri tulee, mut oho kappas, vaurioitunut hammas. Hylätty. Ja nyt hylätty. En tosiaan hyväksynyt sitä, että Sagur teki tarpeensa kehään, mutta huomasin sen liian myöhään, enkä tajunnut, että siitä saa hylsyn. Olisin muuten nykäissyt sen pois, mutta siitä olisi mennyt pisteitä.
Mut niin, tuomari Tiina sanoi, että hyvin meni rata ja harmillista tämä. Onhan se joo. Mutta ei mahda mitään.
99/100p. lukee lappusessa ja kysyin sitten forkalla, että merkataanko hylsyn jälkeisiä virhepisteitä ja vastaus oli että ei yleensä. En sitten tiedä merkattiinko meillä vaiko ei. Uskoisin että ei, joten tarkkaa pistemäärää en tiedä.
Mutta ei lannistuta ei, tulihan tuo aikamoisena yllätyksenä, kun ei ole koskaan ennen noin tehnyt. Ei mulle ole tullut edes mieleenkään, että sisätiloihin tekisi. Se on semmoinen koira, joka tekee vain syvimpiin puskiin.
Seuraava rally olisi Porvoossa maaliskuussa. Sinne olisi mahtavaa päästä, mutten vielä tiedä miten.

Kuvia tulee Saanalta heti kun laittaa koneelle.
Kiitoksia Saanalle ja Claudialle kivasta seurasta (:

//edit: Kuvia nähtävissä täällä.

Vähän päivälenkiltä kuvia, ettei tulisi aivan kalju postaus. Oli muuten kaunis ilma tänään.

Williamin ekat rokotukset

2011-02-05T02:11:00.003+02:00

William kävi ensimmäistä kertaa rokotettavana. Spidille oli samalla varattu aika kastraatioon + rokotuksiin.
Otettiin taksi, sillä ulkona oli niin järjettömän liukasta. Hurmaava Helsingin kaupunki ajatteli, että voidaan leikkiä taitoluistelijoita tämän päivän, kun hiekottaminen on ilmeisesti niin tavattoman vaikeeta.

Matka meni kivasti, Spidi rääkyi paljon vähemmän kopissaan kuin yleensä, William malttoi olla jopa aloillaan taksin jalkatilassa. Saavuimme eläinlääkäriin hieman myöhässä, sillä taksi tuli noutamaan meidät aikamoisella viiveellä, vaikka lupasi tulla parin minuutin kuluttua (meni 23min, sanoivat että 3-7min)

Poika oli oikein reipas. Punnittiin ja painoa on nyt 5,7kg, mikä on eläinlääkärin mukaan hyvä paino tuolle. Lekuri hoki jatkuvasti miten reipas ja avoin lapsi mulla on. William ei aristellut yhtään, vaikka oli pöydällä ensimmäistä kertaa ja joku tuntematon kuuntelee sydäntä ja näpräilee kehoa muutenkin. Ei mitään ongelmia tai huomauttamista ollut. Kehui terveeksi ja niin poispäin. Otti rokotepiikin valmiksi, sen aikaa syöttelin jotain lääkärin antamia herkkuja W:lle. Poika ei edes huomannut mitään. Herkut sitten loppuivat ja syöksyi sitten lääkärin taskua kohti, kun näki monesti, että sieltä ne namit löytyy.

Spidi minua arvelutti. Se on aina pelännyt julkisia paikkoja ja tuntemattomia ihmisiä. Se oli kuitenkin niin shokissa kaikesta, ettei lähtenyt minnekään pöydältä. Uteliaisuus voitti ja astui varovasti askel kerrallaan pöydälle. Sekin tutkittiin, eikä mitään vikaa ollut. Terve herra <3. Tutkimisen jälkeen sille annetiin joku "torkkupiikki", eli vielä varsinaista nukutusta ei annettu, haluttiin vaan rentouttaa se, siitä se on helpompi nukuttaa tai jotain. Laskin Spidin lattialle ja menin sen viereen kyykkyyn. Se vaappui hieman poissaolevasti jalkojeni alle ja nukahti sinne. Spidi on aina ollut järjetön mammanpoika ja olin todella ylpeä siitä, että käyttäytyi näin hyvin. Oli se kyllä kamalaa katsottavaa. Se ei enää liikkunut, silmät olivat auki, mutta se selkeästi nukkui. Kroppa oli täysin rento ja se lysähti jotenkin kummallisesti. Siirtelin sitä sitten parempaan asentoon ja rapsuttelin, kunnes hoitaja nappasi Spidin mukaan leikkaushuoneeseen. Perusoperaatiohan tämä on, mutta teki pahaa nähdä se siinä kunnossa ja tekee edelleen pahaa nähdä aktiivinen, ketterä, tasapainoilun kuningas näin poissaolevana. Onhan se toki ymmärrettävää leikkauksen jälkeen, mutta tekee silti pahaa.Huomenna Spidin pitäisi olla jo normaali. Nyt se kävelee aika ihmeellisesti ja yrittää olla ns normaalisti, mutta tasapaino on nukutusten, puudutusten ja ties minkä jäljiltä vielä äärimmäisen heikko. Meinasi kaatua tuolilta sivuttain lattialle ja yhdessä vaiheessa meinasi pudota myös Sagurin päälle. Joka kerta olen saanut sen ns pelastettua ja nyt se on lopettanut tuon hiihtämisen ja tyytynyt lepäämiseen. Muutamia kymmeniä minuutteja se saattaa istua ja katsoa eteensä, tajuamatta mistään mitään. Yhtäkkiä se havahtuu johonkin ja "palaa tähän maailmaan". Se myös keinuu kun siihen koskee, mikä on mielenkiintoista. Ehkä se kohta viimein menee nukkumaan ja saa nuo lääketokkurat pois. Suloisinta oli, kun Sagur oli tajuttoman huolissaan Spidistä. seurasi tätä ja katsoi huolestuneen näköisenä Spidiä jatkuvasti ja välillä tökki kuonolla sitä kylkeen. Mutta joo, 12h päästä me olemme Sagurin kanssa Kirkkonummella Rally-tokokisoissa. Jännittää aika järkyttävästi. Toivottavasti menee hyvin. Utopistisena haaveena olisi saada RTK1 tänä vuonna!
William tervehtii.

Team Fiina kohtaa Team Sawin

2011-01-31T23:02:00.007+02:00

Riitta tuli eilen päivällä Fiiliksen ja Nannin kanssa tänne.

Aluksi katsoimme perinteisen häkkikentän, mutta valitettavasti se on nyt jäädytetty (yrittää varmaan luistelukenttää matkia, mutta jää on niin paskaa siellä, ettei sinne kukaan mene luistelemaan), joten kävelimme etiä päin. Sieltä löytyi sitten toinen kenttä, joka oli paaaaaljon suurempi kuin tuo minimaalinen "häkki", se oli jopa aurattu eikä ihmisiä pahemmin kulkenut siitä. Ihmeellistä, miten en ole aikaisemmin käynyt siellä. Oleskelimme siellä sitten hetken ja jatkoimme sitten lenkkiä. Löytyi mahtava lenkkireitti, en ole sielläkään koskaan ennen käynyt. Paljon upottavaa ja koskematonta lunta, mutta sitä kaikkea kierteli kuitenkin pieni tallottu tie. Fiilis ja William juoksentelivat onnellisina ympäriinsä. Olin positiivisesti yllättynyt miten hyvin William oli mukana kaikessa, sillä W oli aristellut Nitaa, Kianaa, Noomia, Jadonia ja Hekaa, mutta ilmeisesti nyt on sitten tullut lisää ikää, eikä enää pelota. Tai jotakin. Nannin häntä taas houkutteli Williä. Meinasi useasti siihen tarttua, mutta semmoisen katseen sai Nannilta, että päätti hillitä itsensä :D. Sagurilla oli vaikeuksia hillitä itseäänsä Fiiliksen lähellä, joten joutui olemaan kiinni suurimman osan ajasta. Fiilis tuoksuu niin hyvältä, että Sagur alkoi hääräämään sen ympärillä niin ärsyttävästi ja kosiskelemaan. Mutta eipä voi mitään, sai ainakin pienen hetken olla vapaana.

Kaikkien kuvien Riitta K, paitsi Williamin rakennekuvien. Lisää kuvia täältä.

Kielikoiria.

Fiilis ja William fiilistelee.

Yritin saada Williamia pysymään hetken paikoillaan sen aikaa, että itse poistun taustalta, se oli varsinainen mission impossible :D lopulta pienen väännön jälkeen se jämähti hetkeksi paikoilleen. Sagur oli tietenkin paljon helpompi siinä.

Palkkalapanen vieressä.

<3 on se kyllä niin hieno.

Olimme hetken täysin tietämättömiä olinpaikastamme, mutta lopulta tajusin missä olimme. Suuntasimme alas lumisilta kallioilta ja ajattelimme hetkeksi pysähtyä treenaamaan. Riitta kokeili Saguria ja Williamia ja minä otin sen aikaa kuvia.
Fiilis ja Nannikin pääsivät posettelemaan. Tarkoituksena oli vielä treenata hieman Sagurin seuraamista, mutta olikin jo kiire kotiin, joten ei ehditty.

William reilu 11,5vka.

Lauantaina olisi sitten Sagurin ensimmäinen rallytoko. Jännitys ei ole aivan vielä iskenyt onneksi. Saana tulee luultavimmin mukaan henkiseksi tueksi ja katsomaan, voipi olla että ihan videota tai kuviakin saadaan (:

The tables have turned

2011-01-26T22:00:00.000+02:00

William tapasi eilen vähän pienemmän koiran. Shelttityttö Taikan. Hassuinta oli se, että koirat olivat saman kokoisia :D. William ei aristellut ollenkaan, päinvastoin. Se oli aivan innoissaan siitä, että kerrankin on jotain pienempiä kavereita.
Taika ei ollut aivan samaa mieltä.

Oli jännä, miten William muuttui leikkisäksi jahtaajaksi ja Taika sellaiseksi, joka haluaa tilanteesta pois ja katsoo inhoavana. Yleensä se on William, joka pötkii ujostuksissaan kauemmaksi.
Pieni lenkki heitettiin, mutta suurimmaksi osaksi olimme kentällä, koska se oli aurattu ja siinä oli parasta leikkiä. Valitettavasti oli jo niin pimeää, ettei kuvia saanut ulkoa millään.

Oli hyvin kylmä, joten siirryimme Saanan ja Petran kanssa meille. Taikalla oli äskettäin loppunut juoksut, joten Sagur piti laittaa eri huoneeseen. Taika haisi vielä niin vahvasti. Tytsä ei tosiaan niin koirapojista välittänyt, mutta kamalan kiinnostunut se oli Spidistä. Spidi ei yllätyksekseni alkanut vinemään tai mennyt karkuun, vaan oli yhtä utelias Taikasta kuin tämä oli Spidistä. Ne aluksi varovasti lähestyivät toisiaan, haistelivat toisiaan ja se olikin about siinä. Rohkea tuo meidän kissapoika. Ehkä se alkaa lopultakin tottumaan, että meillä saattaa ravata ties mitä koiria, isoista pieniin.

Oli todella mukavaa. Petra otti muutamia kuviakin meistä. Koska William täyttää 11vka niin tarvittiin uudet posetuskuvat.

Jatkossa täytyisi laittaa namit muualle kuin käteen. Käy aivan kierroksilla, sen sijaan malttaa seistä rauhassa mikäli namia ei ole kädessä, vaan on jossain muualla. Otin ketjun tuohon mukaan, ei kurista tietenkään, haluan vaan että tottuu erilaisiin pantoihin. Nyt on päässyt molempia pentupantoja kokeilemaan ja tuota ketjua. Ei ole moksiskaan mistään.

Melkeen edustetaan.

Hurrikaanit aamulla

2011-01-24T02:08:00.003+02:00

Saana tuli mukaan aamulenkille.

Will hengaili tyypilliseen tapaansa vapaana. Jouduin kuitenkin ottamaan kiinni, kun päästiin vähän isommalle tielle, missä ihmiset hiihtävät jatkuvasti. Ne tulee lujaa ja leveesti, enkä viitsi silloin pitää harhailevaa pörröpalloa irti. Mentiin häkkiin, kun ajattelin, että olisi kiva treenata, eikä täällä lähistöllä oikein ole sen parempia kenttiä, kun kaikki on jässä tai vaihtoehtoisesti niitä ei ylläpidetä talvisin = polviin asti täysin upottavaa lunta. Siinä olisikin kiva reenata seuraamista :---D ohjaaja ei pääse eteen päin ja koira on säkäänsä myöten hangessa.

Otettiin perus seuraamista. Normitäykkärikäännöksiä ja sitten rallyn 360 käännös. Liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso.

Liike alkaa. Alussa mulla on mitä ilmeisimmin kontakti koiraan, en edes itse huomaa sitä. Pitäisi karsia pois. Mitä videolta katselin niin liikkeen aikana en ota kontaktia, vain alussa ja lopussa.

Alan olemaan jo aika tyytyväinen tähän seuraamiseen (:

Yksi Sagurin mielenkiintoisista ilmeistä.

Williamin kanssa leikittiin paljon kettulelulla ja sitten hansikkaalla.

Imutettiin jälleen. Vinotti aluksi kamalasti ja oli mahdotonta saada sitä suoraan, kun sen takapuoli lähti jotenkin liukumaan väärään suuntaan, kun oli niin täpinöissään.

Näyttäähän se vähän malttamattomalta.

Mut sitten aatteli, että jos tämän kerran rauhoittuisi.

Lällällää.
Yläpuolella olevat kuvat on ottanut Saana P.

Sit jatkettiin matkaa. William joutui tosiaan hetken olemaan kiinni, mutta pääsi pian taas vapaaksi, kun päästiin isoilta poluilta pienempiin.

Päästiin hyvälle paikalle ja päästin Sagurinkin irti. Se lähti kuin ohjus eteen päin ja pomppi lumessa aivan haltioissaan. Viimeksi pääsi 19. päivä vapaana riekkumaan ja nyt tosiaan halusi irrotella kunnolla. Alueella oli yksi pienen pieni polku, mikä siksakkasi ympäriinsä. Muuten oli aivan koskematonta lunta. Oli todella kaunista.

Kova ralli menossa. Taino Williamilla oli. Sagur ravaa hiljaa ja William juoksee minkä jaloistaan pääsee Sagurin kannoilla.

Poikkesimme sitten sivupolulle. Olin tallonut sen 19. päivä ja samat jäljet näkyivät, tosin lunta oli satanut päälle, joten siinä oli yhtä ärsyttävää kävellä. Sagur rakastaa tuollaisia paikkoja ja pomppi hangissa aivan ekstaasissa. William yritti pysytellä perässä, muttei aivan onnistunut. Kivaa oli (:

Lisää kuvia löytyy täältä

Tähän loppuun Sagurin lumihengaus kuvat. Minä olen ottanut kaksi ensimmäistä kuvaa, Saana viimeiset kaksi.

"luntaaa!!"

Näyttää vähän siltä, että eteen päin loikkiminen on raskasta.

Vantaalla

2011-01-22T20:43:00.007+02:00

Sagur tosiaan jäi himaan, koska Nomppapompalla on juoksut. William on vielä niin lapsi ettei mistään mitään tajua.

Matka mua aluksi vähän ressasi mua. Oltiin vain kerran aikaisemmin menty ratikalla ja siinäkin vain yhden pysäkin. Nyt joutuisimme menemään 13min ratikalla ja 30min bussilla. Ajattelin, että kuitenkin tulee matkapahoinvointia tolle ja joudun kuuraamaan jotain bussin lattioita.
Ratikassa meni ihan ookoosti. Vähän vikisi. Onneksi oli aamu, eikä kukaan jaksa lauantai-aamuisin lähteä käppäilemään, joten ihmisiä ei ollut liikkeellä kuin muutama.
Päästiin ratikasta ulos hengissä. Vilkaisin taakseni ja sieltä näkyi meidän bussi kärräävän.
Pentu sylissä yritin lyllertää pysäkille, mutten valitettavasti millään ehtinyt. Jouduimme sitten odottamaan 20 min lumisateessa.
Ihmiset jäivät tuijottelemaan, osa katsoi kovin hämmentyneenä merlepoikaani ja osa hymyili leveästi. Jotkut ihmiset tökkivät toisiaan autoissaan liikennevalojen kohdalla ja jäivät tuijottelemaan röllin näköistä penskaa. Se on semmonen katseen kääntäjä, niinkuin pennut nyt yleensäkin.
Menin istumaan lumisille portaille ja nappasin pennun syliin. En millään jaksanut enää seistä. Willilläkin alkoi jo olla kylmä, kun ei pahemmin liikuttu. Lopulta bussi tuli ja näin alkoi ensimmäinen bussimatkamme.

Joo no aikamoista säätöähän se oli, mutta päästiin hyvin istumaan. Otin sen syliin ja siinä vietettiin sitten tovi. Jälleen hieman vikisi, oli vähän levoton. Aina kun bussin ovet aukesi, se väänteli päätään melkein rullalle ja katsoi lumoutuneena ovia. Loppu matkan se tuijotti sitten ikkunasta, katsoi silmät killissä liikkuvia autoja, ihmisiä, lumisadetta, kaikkea mahdollista. Selkeästi Sagurin poika. Sekin rakastaa katsoa autojen ikkunoista.

No mutta, perillä viimein. Lindalla oli Kiana hoidossa, joten mentiin lenkille Williamin, kahden nahkan ja belgin voimin. Se jälleen hieman aristi vieraita koiria, kun olivat isoja ja innokkaita, tykkäsi tosin juosta niiden perässä.
Nitan häntä oli Williamista ihana. Marssi jalat korkealla, keskittyneen näköisenä Nitan takana ja yritti välillä haukata karvoista kiinni. Ei millään ylettänyt.

Nita ja Kiana vietiin sisälle, Noomi otettiin mukaan. Molemmat olivat vapaana. Noomista Wiltsu oli oikein mielenkiintoinen. William sen sijaan tykkäsi Noomista silloin kun käveli toiseen suuntaan. Juoksi pää viidentenä jalkana Noomin perässä ja marssi myös Nompan häntää kohti maanisen näköisenä. Heti kun Noomi kääntyi niin William pysähtyi ja ravasi toiseen suuntaan. Kivasti kuitenkin meni.

Muutama otos päivän kuvasadosta. Kaikkien kuvien Linda T. Lisää kuvia löytyy täältä.

Vintticollie.

Eräs pikkupoika sanoi tänään aamulla äidillensä, että William on söpö kissa. Kyllähän se vähän ilvekseltä näyttää.

Kova haaste. Posetus hieman epäonnistui. Ei malttanut millään pysyä aloillaan. Sisällä menee hyvin eikä mun tarvitse pitää tuota nyrkkiä sen kuonossa kiinni. Rappukäytävässä ollaan myös harjoiteltu, että tottuu erilaisiin pintoihin.

Tultiin takasin ja kivasti ohitti ihmisiä, KUNNES asian pilasi yksi nainen, joka heittäytyi maahan heti meidät nähtyään ja piti jotain ihme meteliä niin että William meni sen luokse. Jäi rapsuttelemaan sitä pitkäksi aikaa kunnes sain Williamin pois siltä. Sen jälkeen William juoksi kahden miehen luokse rapsutusten toivossa. Kiitos vain sinä keltatakkinen nainen! Tämä tekee erittäin hyvää ohitustreenillemme. On upeasti ohittanut koiria, lapsia, pulkkia ja ties mitä muita, mutta nyt lähti ensimmäistä kertaa viikkoihin tuntemattomien luokse.

Paluumatka menikin jo paremmin. Bussiin päästyämme se sammui syliini. Aluksi yritti kovasti pysytellä hereillä, mikä oli aivan naurettavan näköistä, koska pää nuokkui välillä ihan kunnolla. Lopulta antoi väsymykselle periksi ja asettui hyvään nukkumisasentoon syliini. Ratikassa taas vähän sähläystä, mutta ei niin pahaa kuin menomatkalla.
Loppupäivä onkin kulunut sitten nukkumalla.

Hepulikohtaus

2011-01-21T22:05:00.001+02:00

Ollaan tällä viikolla reenailtu Sagurin kanssa jotain pientä. Pitäisi alkaa valmistautumaan noihin rallykisoihin. Kyyti uupuu vieläkin ja alkaa paniikki iskemään :D onneksi reittiopas on kaveri ja julkisilla putputetaan perille jos ei muuten.

William on about kerran päivässä illalla heittänyt viimeisetkin järjen rippeensä pois ja kuluttanut energiaa käsittämättömällä tavalla. Se juoksee kuin suihkari ympäri huonetta. Hassuinta on se, että jotenkin iltalenkin jälkeen se alkaa. Nyttenkin oltiin 40 minuuttia ulkona koirien kanssa. Williamille se on aika pitkä aika. Sai heilua miten tykkäsi. Päästiin kotiin ja ralli alkaa. Siinä vaiheessa se on pakko laittaa eroon Sagurista, koska se juoksee täysiä päin hampaat ojossa, eikä Sagurin huumori riitä pitkällä tähtäimellä sellaiseen.
Ralli kesti paljon pidempää, mutta vasta aika lopussa älysin metsästää kamerani hyllyltä. Huoneeni on tosiaan totaalisessa kaaoksessa, sitä se teettää kun on vauva kotona :D huomaatte kanssa ihanat migreenivihreät mehiläiskuviolliset pyjamani. Puolustuksekseni totean, että perjantaisin pitää ottaa rennosti!

William tosiaan täytti 10 viikkoa eilen! Onnea jätkälle siis. Huomenna mennään Wiltsun kanssa Lindalle. Sagur on pakko jättää kotiin koska Noomilla on juoksut. Siitä ei tulisi yhtään mitään... paitsi ehkä pina pentuja.

William tapaa Hekan ja Jadonin

2011-01-17T15:38:00.004+02:00

Eilen Heka tuli mammansa Ninan ja Jadon tuli mammansa Kristan kanssa katsomaan vauvaa.

William aluksi hieman ujosteli, mutta pian oli jo suuna päänä vetämässä Hekan ja Jadonin kinttuja kohti. Menimme pienelle pläntille, mikä on oikeastaan ainoa aurattu kohta täällä. Päästin pennun vapaaksi ja Hekakin pääsi. Jadon oli pennun mielestä kamalan pelottava ja siksi oli hihnassa. Lopulta William kyllä lämpeni sillekin ja rakastui mm Jadonin puuhkahäntään. Heka oli aivan innoissaan pennusta ja halusi leikkiä. Suuri koko ja innokas asenne sai Willin välillä paniikkiin, mutta oli mukana seilaamassa ihan hyvin. Ei se kumpaakaan pelännyt, mutta riehumaan se Hekan kanssa ei alkanut. Ehkä se jo ensi kerralla käyttäytyy Jadonia ja Hekaa kohtaan samalla tavalla kuin Saguria :D

Kaikkien kuvien Krista R. Ninan ottamat ja muut Kristan ottamat löytyvät täältä :)

Meni tervehtimään Ninaa.

Sano että "ota syliin".

Heka tykkää, William ei.

Collie on rotu, joka ilmentää älykkyyttä ja eleganttisuutta.

Päivä oli jopa _uuvuttava_ pennun mielestä. William jopa _väsyi_!

William, Heka ja Jadon.

Williamin kanssa otettiin vähän imutusta. Ihan kivasti menee, kätevää kun on hullun ahne koira :D. Haetaan tällä nyt oikeaa paikkaa, vaikken tolta mitään paikan hakua tai muutakaan vielä tietenkään vaadi.

Perusasennon hakua.

High five

2011-01-13T02:26:00.002+02:00

Meillä on uusi otsikkokuva! Kiitoksia erittäin paljon Paulalle siitä (:

Osallistuimme Petsien temppurinkiin. Haasteena oli high five, eli ylä femma. Tässä muutaman sekunnin video meidän tempusta. Kiitoksia Saanalle kuvaamisesta!

Viikolla ollaan tehty kaikenlaista. William osaa nyt noin 98% tehdä paperille ja olen siitä erittäin onnellinen. Ulkoilua ollaan pidennetty ja olen vienyt nuo useammin samaan aikaan ulos. Sagurin kanssa vedetään vielä pidempi lenkki tai juoksulenkki, mutta silleen. Koulut taas jatkuu ja pentu joutuu olemaan aika pitkiä aikoja yksin. Ilahduttavaa on kuitenkin se, ettei se pahemmin vingu tai nitise. Kotiin tullessani pelkään aina millaiseen kuntoon William on huoneeni laittanut, muttei se toistaiseksi ole tuhonnuin kuin yhden kynän jonka repi ties mistä.

Muutama päivä sitten oli kamalan vetistä ja loskaista. William ei tykännyt ollenkaan kävellä siinä ja yritti jotenkin kiivetä lumipenkkoihin vettä piiloon. Pian se kuitenkin huomasi, että se todennäköisesti on kaulaansa myöten vähintäänkin lumessa. Tyytyi sitten lagittamaan keskelle tietä. Metsässä onneksi ei ollut aivan vetistä niin heilui marisematta.
Nyt on ollut sitten kamalan jäistä ja ulkona on aivan mahdoton liikkua luontevasti. Sagur hipsittää fiksuista paikoista, tietää mistä kohdista kannattaa mennä. Kävelen sitten sen perässä. William sen sijaan ajattelee että hänen reittinsä on PALJON parempi kuin Sagurin, liukuu ja liukastelee sitten. Pitää kytätä ettei riko itseään..

Pari päivää sitten käytiin Saanan ja Williamin kanssa metässä, jotain kuviakin saatiin. Oli kyllä käytännössä melkein mahdotonta saada onnistuneita kuvia, kun se liikkuu niin paljon, kitti ei pysy perässä :D

Ikää tässä 8,5vk. Ei meinaa millään malttaa paikallaan. Tassut heiluu, korvat heiluu, häntä heiluu, koira heiluu.
Kuvan Saana P.

Tänään pentu täyttääkin sitten jo yhdeksän viikkoa!

Ilmoitin Sagurin rally-tokokisoihin. Jännittää niin älyttömästi se, että tekeeköhän tuo ilman palkkaa ja saanko vireen hyvin ja silleen. ALO:on tosiaan menossa debytoimaan. Mä olen jo osan ALO kylteista unohtanut.. pitäisi hiukan tiedustella miten nuo spiraalit nyt sitten menivätkään.
Sagurin kanssa ollaan tosiaan nyt taukoiltu. Tehty pieniä seuraamispätkiä ja olen palkannut lapasella, ihan top lelu :D. Pitäisi tästä horroksesta herätä. Koulua on niin pitkään, ettei päivän jälkeen oikeastaan jaksaisi tehdä mitään.

Pikakelaus vuoteen 2010 ja katse vuoteen 2011

2011-01-03T06:19:00.002+02:00

Vuosi 2010 on nyt tosiaan jo ohi, ei siihen osaa vieläkään sopeutua.

En ole koskaan tehnyt mitään lupauksia, enkä tee nyttenkään. Sen sijaan teen jonkunmuotoista suunnitelmaa, mikä sitten toteutuu enemmän tai vähemmän. Sitä ennen muistellaan mitä kaikkea tapahtui 2010.

Nämä eivät ole minkään näköisessä järjestyksessä koska en ole järjestelmällinen.

Syväjäädytysmätsäri tammikuussa(!)
Muutama muukin mätsäri
Muutama näyttely
Pari möllitokoa
Luonnetesti
PetExpo rally-toko esitykset
Uusia kavereita
Agilityn alkeet
Rally-tokon jatkokurssi käyty
Tokossa edistytty, pakitettu, edistytty
Haku aloitettu

Luoksetulo. Harmi ettei tänä vuonna kenttää ole aurattu, ei huvittaisi tarpoa puolen metrin lumihangessa.

Ihanat shelttikaverit.

Palveluskoirien erikoisnäyttelyssä vuoroa odottamassa

Kesällä Nita belgin ja Noomi nahkan + Linda omistajan kanssa tuli paljon hengailtua.

Oli monia rehvejä Heka seropin ja Nina omistajan kanssa!

Saatiin me nyt jonkun verran jotain aikaiseksi! Luonnetesti oli ainakin tärkeä ja olen onnellinen että meni niin hyvin. Olen erittäin onnellinen siitä, että olemme päässeet harrastamaan hakua ja välillä käyneet liitelemässä mielenvirikkeeksi + tutustuneet uusiin koiraihmisiin.

Mitäs sitten tänä vuonna?

Sagur
Tarkoitus olisi kierrellä muutama mätsäri huvikseen
Myöskin muutamia näyttelyitä olisi tarkoitus kierrellä nyt kun hammas asia on ok.
Rally-toko kisoihin suuntaamme ehdottomasti heti kuin jonnekin tänne ilmestyy sellainen.
ALO liikkeet kuntoon ja kokeilemaan johonkin kokeeseen.
Möllitokoja kanssa lisää.
Ehkä joka mölliageja.
Petrataan ja jatketaan hakua.
Opetellaan jotain muitakin tokoliikkeitä kuin ALO ja AVO.
Leirille kesäkuussa!
Pidetään hauskaa! Hengaillaan koirakavereiden kanssa ja riekutaan pitkin metikköjä.

William ehti olla meillä 2010 vain pari päivää joten siitä nyt paha sanoa mitään, mutta ajattelen tässä listauksessa pitkälle.

William
Muutama mätsäri.
Muutama pentunäyttelykin olisi kiva.
Pentutokokurssille ehdottomasti pitäisi päästä jonnekin.
Harjoitellaan kotonakin tokojuttuja.
Leirille kesäkuussa!
Pidetään hauskaa, leikitään ja riekutaan paljon. Tutustutaan maailman ihmeisiin kuten ratikoihin ja vastaaviin. Sosiaalistan mahdollisimman hyvin ja luodaan vahvaa sidettä.

Parin päivän takaisia kuvia. Leikkii lempilelullaan.
Ihan hullua miten se kasvaa niin nopeasti. Nyt on jo tullut lisää korkeutta ja painoa.
Lenkit menee reippaammin, ei enää piiloudu selkäni taakse jänniä asioita vaan itsevarmana kattelee menoa. Eikä enää vedä muiden ihmisten perään. Jää korkeintaan hetkeksi katsomaan ja sitten tulee. Ei enää maanisena hyökkäile naskalihampaillaan kun yrittää syödä tai kun sille laitetaan ruokaa. Hyvä ruokahalu sillä on, aivan toista maata kuin Sagur ja se on MAHTAVA juttu! meillä on muutamaa erilaista penturuokaa ja niitä ollaan sekoteltu, laitettu sekaan lihaa ja vastaavaa. Saanut myös lohiöljyä. Ei vatsa mene miksikään ja kun nyt tottuu syömään jo erilaisia asioita niin toivottavasti sille tulee teräsvatsa.
Kovin ihastunut on hampaisiinsa, kokeilee järsiä kaikkea. Aina välillä unohtaa luun olemassa olon ja sitten kun taas muistaa niin tyytyväisenä sitä sääriluuta jäystää. Nyt myös se vihreä kumilelu miellyttää ja sitä on kiva tappaa. Leikkisessioiden, syömisen ja ulkoilun välissä on nukkuminen ja sitä harrastetaan paljon. Nukkuu söpösti selällään jalat haarallaan ja etutassut epämääräisesti aseteltuna jonnekkin. Sitä on käynyt moikkaamassa nyt kaksi kaveriani eikä mitään ongelmia ole ollut. Intopinkeenä moikkaamassa ja roudaamassa lelujaan myös heille.

Spidikin on jo hyväksynyt pennun täysin. Eilen kun mulla oli pentu sylissä Spidi tuli siihen viereen ja puski Williamia. Will oli aivan paikoillaan eikä uskaltanut mitään tehdä. Fiksu pentu, kissoille ei kannatakaan ryttyillä.

Miten rullailee?

2010-12-31T14:20:00.002+02:00

Rullailee ihan hyvin! Pentu on jo hyvin kotiutunut ja on oikein reipas lapsi. Kova leikkimään ja touhottamaan. Osaa jo nimensä aika hyvin ja tulee luokse kutsuttaessa (naksutin <3) en kuitenkaan ulkona viitsi sen antaa hengailla vapaana päivisin, kun on niin paljon hälinää ja The Bondia ei ole vielä tapahtunut. Kova poika toi on kyllä hiihtämään. Joku tuntematon tulee vastaan, se piiloutui pari ensimmäistä kertaa mun taakse ja katsoi mun jalkojen välistä, mut sitten se juoksee perään kovalla vauhdilla ja siinä on kova harhautus, koska toi tulee olemaan niin ongelmainen juttu myöhemmin. Ulkona ei muita koiria ole pahemmin nähnyt, kaksi villakoiraa ja briardi on mennyt ohi ja vaikka kovasti villakoirien omistaja (täysin ilman lupaa) yritti tyrkyttää niitä koiriaan ton luokse pitkällä hihnalla juoksemalla perässä niin ohitimme ne suhteellisen rennosti. Musta on tajuttoman ärsyttävää miten tyrkytetään omia koiriaan toisen luokse, ite pyrin siihen, että myöhemmin kuten esim teini- ja aikuisiällä toi osais ohittaa ilman mitään ongelmia, mutta sitä vaikeuttaa kovasti se että tyrkytetään räkyttäviä koiria luokse väkisin. Mut joo, aika basic täällä...

Pentu on syönyt hyvin eikä ole sisälle pahemmin mitään tehnyt kun vien sitä ulos aika usein just silleen että ehdin sen kanssa ulos. Paperille olen samalla yrittänyt opettaa, mutta mä myöhästyn _aina_ kun toi pissaa. Mut joo, kyl tää tästä.

Spidi aluksi yritti jotain sähinän tapaista sanoa pennulle, muttei enää ole vihamielinen Williamia kohtaan vaikka kovin inhoavasti sitä usein katsookin. Muttei Spidin sylirutiini tai muukaan ole sotkeutunut, ettei se mitenkään kuolettavan mustasukkainen ole.
Sagur otti myös hyvin vastaan, seuraili pentua varmaan tunnin ihan non-stop vaikka välillä sitä hääsin kauemmaksi, lopulta pennun oli pakko saada vähän unta joten siirsin Sagurin eri paikkaan koska se hyysäs ja häsläs taukoamatta. Pentu on yrittänyt kovasti leikkiä Sagurin kanssa etc, mutta ei S sen päälle pahemmin ymmärrä, mikä on toki harmi. Kyllä se isompien koirien kanssa pystyy esim ulkona juoksemaan, mutta ei sisällä osaa leikkiä toisten koirien kanssa. Jatkuvasta näykkimisestä ja vastaavasta sitten Sagur älähti pennulle. Yritin päästä jo aikaisemmin väliin, kun huomasin että pentu näykkii naskalihampaillaan Ässän häntää, naamaa, roikkuu korvissa ja säärikarvoissa. Aikaisemmin sain sen kutsuttua pois, koska tiedän että Sagurin huumori ei riitä tollaseen. Mutta tuohon en ehtinyt aikaisemmin väliin ja Sagur tosiaan sanoi aivan turhan rumasti pennulle, joka säikähti hetkeksi. Kaikki on kuitenkin ok ja Sagur-isukki on taas sen idoli. Jatkossa kun pentu menee kovin riehakkaaksi niin S taas eri huoneeseen ja leikin sitten pennun kanssa noilla leluilla.

Vaikka sitten jotain aktiivisuudesta. Kuten aijemmin mainitsin niin kova on liikkumaan ja säheltämään. Ei ole toistaiseksi mitään tuhonnut, mutta pureskeli petiään useampaan otteeseen ja yrittää pölliä kissanruokaa. Sinnikäs lapsonen, ei ihan heti mennyt perille että Spidin ruokiin ei kosketa.
Sillä on hyvä taistelutahto mitä nyt voi jo sanoa, repii lelua aivan innoissaan ja innostuu vielä enemmän kun annan sen aina voittaa. Sillä on tuo vihreä rengaslelu, kissapehmolelu, kasvattajalta saatu luun muotoinen jouluaiheinen vinkulelu, tennispallo (jota se jopa jossain vaiheessa kantoi. oli viihdyttävän näköistä) ja kettulelu, joista ehdoton ykkönen on kettulelu. Rakastaa sitä kun se vinkuu, rakastaa kanniskella sitä ympäriinsä ja rakastaa repiä sitä. Sillä on outo tapa kantaa sitä kettulelua. Ei halua että se roikkuu tjsp niin se ahtaa sen suuhunsa kerroksittain. En voi käsittää miten se on sen keksinyt muttah :D
Se kanssa pureskelee paljon mm käsiä ja välillä saalistaa parkavarpaita, mutta kyllä se sitten siirtyy ihan siihen luun pureskeluun.

Mutta tosiaan paljon olen käsitellyt tuota pentua, kattonut hampaita etc. Soittanut ilotulitus cdtäkin paljon, kumpikaan ei ole siitä moksiskaan.

Sagur ei ole jäänyt taka-alalle, ihan normilenkkejä tehdään ja rapsuttelen + leikin sen kanssa aivan kuten aikaisemminkin. Se on ollut vähän mustasukkainen tietenkin mutta näemmä sitä lohduttaa se että mä en ole unohtanut sitä ja elämä jatkuu sillä melkein normaalina.

Vaikea uskoa että tuosta pienestä kasvaa joskus yhtä iso kuin Sagurista.

Niin joo ja ennen kuin kukaan kysyy tai ihmettelee, niin korvat ovat aivan normaalit. Niissä on sitä korvaliimaa ja aseteltu noin, jotta yliraskailta ja hajanaisilta korvilta vältyttäisiin.

Mut tosiaan hyvää uuttavuotta kaikille :)!

Pennuista 6vk kuvia ja William

2010-12-28T02:01:00.002+02:00

Pennuista otettiin viime viikolla kuvia, kuvissa ikää 6vka. Tällä hetkellä penskat ovat melkein 7vka ja luovutus alkaa tällä viikolla. Olemme varanneet muutama kk sitten tästä alustavasti ja pentueen syntymän jälkeen varaus vahvistui. Eli meille on tällä viikolla nyt sitten muuttamassa pehkopallo laumaan.

Neljä ensimmäistä vasemmalta on narttuja ja loput kolme sitten uroksia.

Koska olen kovin laiskalla päällä annan vain linkin kuviin täällä kaikista pupseista kuvia kaksi viimeistä kuvaa on sitten meidän Wiltsusta.

Hyvää ja rauhallista joulua!

2010-12-24T10:35:00.004+02:00

Sagur odottaa jo malttamamattomana että pääsee lahjoja avaamaan. Muutaman iloisen yllätyksen olen ostanut sille. Uusi lelu ja paljon erilaisia herkkuja. Kissa sai joululahjaksi uuden raapimispuun ja jonkun ihmeellisen hilavitkutin lelun, saa nähdä mitä tykkää.

Joulu on alkanut nukkuen ja rentoutuen, lenkillä tonttuiltiin ulkona.

Ei sinällään mitään kummoisempaa joulufiilistä, mutta eiköhän tämä vielä tästä.

Toivotamme hyvää ja hauskaa joulua!

Suuri iloisuuden hetki

2010-12-20T23:34:00.004+02:00

SKL:ältä tuli vastaus hammasta koskien ja asia on pihvi! Lahteen ja Turkuun emme enää ehdi, mutta ei voi mitään. Sivuerikoisnäyttelyyn varmasti ollaan tulossa Lohjalle ja kehiin voi nyt muutenkin mennä ilman mitään huolia :)
Kyllä on helpottunut olo.

Pennut ovat nyt 5,5vk vanhoja. Aika menee tajuttoman nopeasti. Muutamia kuvia penneleistä 5vkn ikäisinä.

Lisää kuvia täällä. Kaikkien kuvien Maarit K.

Möllitoko ova2

2010-12-19T14:41:00.007+02:00

Mentiin jälleen mölleihin, sama paikka, sama luokka, sama aika, sama tuomari, samat säännöt.
Ainoa ero oli siinä, että mua ei olisi millään huvittanut. Mulla oli eilisestä asti todella laiska olo, eikä junalla kärrääminen houkutellut. Psykasin itteeni aamulla kuitenkin silleen, ettei ollut yhtä tyhmä olo kuin illalla.

Sagurilla oli ihan ihme päivä, se oli poikkeuksellisen äkäinen aluksi. Mun oli vaikea rentoutua, kun piti vahtia koiran mielitilaa + yrittää pitää jännityksen kurissa. Jännitys ei kuitenkaan mennyt pois ja jalat oikeasti tärisivät luoksepäästävyydestä asti. En edes tiedä minkä takia :D pelkkä möllihän se on ja treenin vuoksi sinne mennään. Kai mä itse paineistun niin pahasti, se tietenkin tarttuu koiraan.

Luoksepäästävyys 10
Oli hirveitä ongelmia saada koira sivulle. Se vinotti ja kun yritin korjata ja sain hyvään asentoon, niin en ollut samassa linjassa muiden kanssa ja piti alottaa alusta. Kyl se sitten siitä, mutta se ei tietenkään vaikuta arvosanaan sillä liike ei ollut vielä alkanut. Mut itse liike: Koira napitti mua ja tuomari tuli katsomaan. Istui aloillaan vähän vilkaisi tuomaria ja häntä heilui.

Paikalla makaaminen ½min 8
Maahan meni vasta toisella käskyllä, pysyi hyvin paikoillaan, napitti mua koko ajan mitä välillä sitä vilkuilin, perusasennon ennakoi.

Seuraaminen kytkettynä 8,5
Paremmin kuin viimeksi. Oli jännä, että ennen kehään menoa se seurasi hyvin eikä välittänyt mistään mitään. Heti kun päästiin kehänauhojen sisälle niin johan alkoi haistelu. Koira jätätti alussa ja kontakti oli pientä. Sitten sain koiran mukaan ja teki hienosti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
En muista mitä tässä tapahtui. Maahan meni kuitenkin rivakkaasti ja seuraaminen oli hyvää.

Luoksetulo 9,5
Koiralla oli parempi vauhti kuin viimeksi, tuli hyvin eteen, mutta haki turhan kauan perusasennon oikeaa paikkaa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
Se ei tiennyt mitä mitää tehdä. Unohdin antaa seuraa käskyn (...??) ja koira tuli pari askelta epävarmasti mun perässä ja pysähtyi, tuomari laski tämän liikkeestä seisomiseksi. Hienosti seisoi kyllä paikoillaan, katsoi mua silmät suurina "mitä täs tapahtuu" -ilmeellä. Perusasennon taas ennakoi, muttei yhtä pahasti. Koira raasu oli aivan hämmentynyt, kun ei aivan ollut kärryillä että pitääkö seurata valppaana vai jääkö paikoilleen.

Estehyppy 0
En voi käsittää mikä tossa hypyssä on. Nyt se oli jo oikean korkuinen. Korkeuden ei pitäisi olla ongelma, koska treeneissä hyppii saman korkuista + agissa vetelee korkeempiakin. Kieltäytyi hyppäämästä. Kiersi joka kerta esteen. Yritin oikeasti 6 kertaa, eikä millään mennyt yli. En jaksanut tuomaria enempää kiusata, niin jätin asian sikseen.

Kokonaisvaikutus 8,5
Tuomarin mukaan turhaa ennakointia (indeed), mutta koira osaa liikkeet. Hiomisella onnais.

Kumpa toi hyppy onnistuis, niin menis jo paljon paremmin. Mä olen sekoittanut liikkeitä enkä aina edes pyytänyt sivulle etc juuri sen takia, että toi ennakoi niin järkyttävästi, mutta tää ennakoinnin poisto tarvitsee enemmän aikaa, eiköhän se sitten siitä.

ALO2 123/160p.

Oli mahtavaa nähdä Aidanin, Flamman&Tuikun + Laran mammat! Kiitoksia seurasta ja onnittelut (:

Pesupäivä

2010-12-16T23:07:00.003+02:00

Sagur pestiin tänään. Linda (Nita&Noomi) tuli meille visiitille Nitan kanssa ja ajateltiin kokeilla uusia koiranturkinhoitotököttejä Saguriin. Sagur siis pestiin, föönattiin ja leikattiin pahat takut pois (niitä oli kaksi säärihapsujen syövereissä).

Kaiken sen karvan alta löytyy oikeasti pieni mies.

Puunauksen jälkeen sit alkoi leffojen kattominen, Nita keskellä kummankin sylissä, Sagur oikealla puolella mun vieressä ja Spidi kissa odotti käsinojan päällä Sagurin vieressä kärsivällisesti, kunnes Sagur häipyi. Sitten oli kissa sylissä ja Nitan jalat sylissä. Olipahan lämmin, eikä leffa enää pelottanut :D

Sunnuntaina sitten möllit. Jännittää todella paljon!

Syväjäädytystokoa ja hakuvideo! + lukijoille arvonta

2010-12-14T23:54:00.009+02:00

Sovittiin Laran omistajan Ninan kanssa, että treenataan vähän tokoa tossa päivällä.
Matka taittui hyvin, mutta oli omaan makuuni turhan kylmä. Otettiin seuraamisia ja jääviä ja lyhyt paikallamakuu. Jäävät alkaa jo muodostumaan, ei seisomisessa lähde hiipimään ja maahanmeno liikkeestä on varmentunut paljon. Otin myös pari luoksetuloa. Jos joku ihmettelee miksen pyytänyt koiraa sivulle on se, että toi alkaa ennakoimaan luoksetulossa sivulle menoa ja siksi mä välillä otan sitä ja välillä en. Se ennakoi sen niin, että jää puoliksi mun eteen ja menee puoliksi sivulle, eli vinottaa ihan kunnolla. "Pakkaa sekottamalla" olen saanut sen paremmin ja suoremmin eteen. Oon kyllä todella tyytyväinen tohon seuraamiseen, jos vertaa oikeesti siihen mitä se oli esimerkiksi muutama kk sitten tai vaikka puoli vuotta sitten, jolloin en osannut olla rento ja liikuin aivan jähmeänä + saatoin pitää käsiä ylhäällä. On tullut rentoutta enemmän lisää, olen saanut vähennettyä koiraan katsomisen ja koira on lisännyt mun tapittamista. Et ihan (y)!

Ninalle kiitos videokuvauksesta! Jos jotakuta kiinnostaa toi biisi, niin se on Flandre's theme, tunnetummin ehkä "U.K Owen was her?".

Mä vasta nyt huomasin, että Sagurin hakuvideo on laitettu nettiin :----D ja toi on ilmeisesti ollut jo pari kuukautta tuolla (kyllä olen kovin tarkkaavainen). Mutta tosiaan treenivideota päivältä 17.10.2010!
Tämä oli ihan ensimmäisiä haukkukertoja, joten haukkuminen tuossa vielä vähän vaiheessa. Todella kiva katsoa, oli todella kivat treenit! Kuten huomaa olin itse vielä tuossa vaiheessa niin pihalla, etten osannut ilman ohjeistusta liikkua oikein mihinkään :---D harjoittelemalla oppii!
Kuten huomaa, niin collieni on omapäinen. Välillä se oli "Ähähähää jeee metsäääää, lol mä mitään ihmisii jaksa etsiä" ja veteli ihan miten sattuu ympäriinsä. Hyvin tekee silloin kun viitsii keskittyä, mutta onneksi se huitelu on nyt vähentynyt. Toka vika maalimies oli siis pupu, eli näkyvillä ja kun annetaan lähetyskäsky niin lähtee juoksemaan.

Päätin, että sitten kun joskus lukijoita on 30 kappaletta, niin mä järjestän arvonnan (johon täytyy osallistua erikseen, koska oletettavasti kaikkia ei edes kiinnosta), jossa 1-3 henkilöä saa sitten sen palkinnon. Palkintojen määrä riippuu totaalisesti siitä kuinka monta lukijaa osallistuu.
Teen tätä huvikseni, koska tykkään tehdä käsitöitä, joten tarjolla olisi neulottuja kissoja. Värit ja sellaiset ovat vielä kokonaan auki, mutta tämmöisen näköisiä ovat keskimäärin.

Isommasta pienempään. Otan sitten yhteyttä top 1-3 henkilöihin ja kyselen sitten tarkempia tietoja.
Et lukijoille on nyt porkkanaa.

Kesämuistoja ja messari + pentukuvia

2010-12-13T00:23:00.009+02:00

Mennäänpäs vaikka järjestyksessä.
Oltiin silloin joskus kesällä Lindalla ja koirat pääsi juoksemaan metsään. Löytyi kiva peltomainen paikka ja sen jälkeen jatkettiin pimeähkössä metsässä, kunnes löytyi aika kiva viheriöalue, missä oli järjettömästi vihreää ruohoa ja muutenkin oli tasaista. Jännän siitä teki se, kun tie jatkui järkyttävän pitkälle jyrkkänä ylämäkenä. Kuvamateriaalia siis siitä. Näitä katsoessa tulee kesää ihan kunnolla ikävä. Täältä löytyy lisää kuvia. Kaikkien kuvien Linda T.

Lauantaina menimme katsomaan Sagurin ja Ihaan reilu 4vk vanhoja pentuja. Aluksi suunnitelmat olivat aivan muut, mutta nyt järkkääntyi hyvin silleen, että äitikin pääsi mukaan. Olin lauantaina helsinki winnerissä alle tunnin (niin myöhää, ei tarvinnut enää maksaa sisään) ja sit mentiinkin Maaritille päin.
Pennut olivat aivan ihania! Väsyivät aika nopeasti touhuamiseen, mutta pienen tauon jälkeen olivat taas menossa. Otin vuorollaan syliin varmasti jokaisen ja moneen kertaan. Kaikki olivat sellaisia persoonia, ettei voinut olla ihastumatta. Pari niistä nuoli mun kasvoja ja käsiä pienillä kielillään. Ne kanssa nukahti syliin todella nopeasti tai vähintäänkin olivat sammumaisillaan. Silmät hädintuskin pysyi enää auki ja alkoi haukotuttamaan, seuraava näky sen jälkeen oli tyytyväinen ja rauhallinen katse. Vitsi mä tykkäsin :---D olisin voinut varmaan pidellä niitä sylissä useita tunteja. En ole aikaisemmin nähnyt noin nuoria otuksia, on niin vaikea uskoa, että joka ikinen collie on joskus ollut samanlainen. Leikin myös niiden kanssa, kovasti tykkäsivät jahdata kättä ja osa innostui huitomaankin mua. Kaks terroria kutitteli mua jalkapohjasta aina kuin mahdollista.
Kuvia en ottanut, mutta tänään tuli kuvia lapsukaisista, hieman yli 4vka täyttäneet.
Kaikkien kuvien Maarit K ja täältä löytyy lisää

painin makua

Marssiminen on kivaa.

Ilmeisesti suuressa suosiossa oleva lelu.

"..."

"Ei me tuolla mitään tehty 8)"

Sunnuntaina aamulla menin Voittaja 2010 tapahtumaan. Kävelin, kun ratikat toimii aina niin kivasti.. mut tosiaan colliet mulla menikin aikalailla ohi, vaikka mun piti niitä tulla katsomaan. Melkein koko päivän hengailin Lindan (Nita&Noomi) ja Katin (Kiana) kanssa. Kävästiin syömässä hesessä ja kierreltiin kauppoja. Mulla oli reilu 50€, josta on enää jäljellä muutama hassu sentti.
Todella kivaa tavaraa kyllä messarissa tänä(kin) vuonna. Mua harmitti niin paljon, ettei rahaa riittänyt paidan painatukseen. Olisi voinut saada jonkun törkeän upean näköisen mustan hupparin haluamallaan kuvalla. No mut ens vuonna! Yllättävän nopeasti kuitenkin rahaa paloi.
Tämän vuoden saaliina koiran nukkumamatto, karsta, pari lelua, nahkahihna ja -panta.

Heka ja Sagur 6.12

2010-12-09T00:56:00.007+02:00

Meillä oli tosiaan ne hakutreenit sunnuntaina. Maastossa talsittiin. Kamera jäi himaan, muttei niissä treeneissä olisi muutenkaan pystynyt kuvaamaan :---D lumimäärä ja lumisade oli niin rankka. Mut ei se mitään! Ehkä vielä joskus.

Maanantaina (6.12) eli Itsenäisyyspäivänä mentiin Sagurin kanssa Herttoniemeen tapaamaan Heka seropia ja Ninaa. Aluks pelkäsin kuollakseni, etten koskaan saapuisi perille kun noi julkiset jummaa muutenkin + on pyhäpäivä, mut yllättävän hyvin kaikki kulki!
Mentiin Herttoniemen jonnekin ihme metsään ja päästettiin koirat vapaiksi. Käveltiin sellasella seudulla, et pysty pitämään vapaana ilman et kukaan nalkuttaa. Kuljettiin jotain pikkutietä, jollon Sagur vaan haisteli jotain omiaan ja juoksenteli 50m sätellä ihan fiiliksissä, kun oli täysin uusi paikka ja sai tutkia aivan vapaasti.

On siistii kun on lunta.

Valittaa Hekalle kun hän ei saa häntä kiinni.

Ja sit se kyl lopulta sai (kai ny ku Heka pysähty).

Lumisukelluksesta tullut piirto.

Kävi mun luona ja sit lähti ahnaasti Ninan perään.

Sit se totes et ei jeesus kun on KUUMA!

Mut sit sitä taas mentiin!

Heka veteli keppejä sieltä täältä ja vaati leikkimään :D. Sit päästiin sellaselle pläntille, jonne sit "leiriydyttiin" hetkeks silleen, et koirat pystyy leikkimään. Heka juoksi karkuun ja Sagur juoksi perässä. Välissä oli pari puuta ja sitä sit ravas ympäri. Saguria rupes potuttamaan kissa hiiri leikki ja rupes huutamaan Hekalle. Jätkä vaan nauro takasin. Sit Sagur tuli surkeena mun jalkojen juureen ja katto mua silleen et "yhyyyyyyyyyyyy äiti" ilmellä mut nopeesti ampas sit takas perään.

Siinä jossain välissä innostu sit kaivamaan ja Sagur aloitti lumileikkinsä. Heitteli ja hautasi päätään lumeen, jonka jälkeen sit nosti lunta ilmaan ja nappaili niitä suullaan. Tiputtelin sille vähän lunta, mistä se sit innostu mielettömästi. Lumialloja en viitti heittää, kun niissä voi käydä pahasti.

Jatkettiin sit lenkkiä, samaa riekkumista, paitsi et nyt Sagur juoksenteli 60m päässä ja sit juoksi täysiä takas mun luokse, jonka jälkeen ampas sit takas kuudenkymmenen metrin päähän. Kyl se sit väsy ja löntysteli tasasta vauhtia. Sen jälkeen käännytiin jonnekin aktiivisemmalle tielle ja laitoin koiran kiinni, otettiin sopivassa kohdassa posekuvat molemmista. Siellä pyrytti kyllä niin hulluna, että oli miltein mahdotonta saada todella selkeää. Sagurin karvanlähtö jatkuu vielä, mutta on jo hieman luonut itselleen lisää.

Jees, ryhdikkäältä näyttää, vielä kun oppisin asettelemaan jalat kunnolla, niin ei olisi niin venytetyn näköinen.

Oli hurjan kiva päivä. Täältä löytyy lisää kuvia. Kaikkien kuvien Nina H.

Ilmaisutreenit ja pennut 3vk

2010-12-03T23:44:00.004+02:00

Tänään oli ilmaisutreenit pitkästä aikaa. Oli järkyttävän kylmä, vaikka miinusasteita ei ollut edes paljoa. Olin topannut itseni onneksi aika hyvin, että papelin vain varpaista ja sormista.

Sagur ilmaisee siis haukkumalla ja tarkoituksena on tällä hetkellä saada se haukkumaan tiheämmin. Enää ei palkata yhdestä haukusta vaan vaaditaan enemmän.

Terra meni eka, jonka jälkeen oli meidän vuoro. Otin jätkän autosta, alusta alkaen se oli ihan ehehehehee -meiningillä. Lähetin sen ja se meni väärään suuntaan. Jäi sinne haistelemaan, heitin koiran sitten takaisin autoon arestiin ja otettiin toinen koira siinä välissä.
Kun Nala oli mennyt, otin Sagurin uudestaan autosta ja tehtiin sama rutiini. Sen jälkeen asetuin lähetysasentoon ja lähetin koiran. Meni Eijan luokse ja taisi haukahtaa pari kertaa, se ei kuitenkaan keskittynyt siihen kunnolla ja teki keskivertaisesti. Kuullemma kävi myös ikävästi käsiin, kun se yritti järsiä tietänsä läpi ja huitoi tassulla namikättä. Kun teki taas huonosti, niin vein takaisin autoon jäähtymään. Saguria ketutti mielettömästi, mut ihan oikein sille. Kun liivit on päällä tehdään töitä! Otettiin sitten Bandy siinä välissä.
Sitten kolmannen kerran otin Sagurin ulos, jollon se oli paaaljon keskittyneempi. Mahto ketuttaa arestissa oleminen jätkää ja nyt laittoi peliin kaiken. Lähti nopeasti maalimiehen luokse ja haukkui hyvin. Koska Sagur ikävästi käy käsille, se alettiin palkkaamaan taakse. Aluksi sillä oli vähän hakusessa niiden namien löytämisen kanssa, mutta sen jälkeen alkoi keskittymään entistä paremmin, jolloin huomasi namit myös nopeammin. Erittäin tyytyväinen olen! Tajuttoman hyvin hakkui ja hirmuisen nopeasti se tajusi ottaa etäisyyttä. Nyt haukkuu ehkä 50-80cm päässä maalimiehestä. Etäisyys kasvaa sitten ajallaan, seuraavat treenit onkin sitten jo sunnuntaina. Treenit kun on aamulla, niin vois ehkä jotain kuvamatskuakin saada. Olis siistiä saada videota (tai sit ihan valokuvia) Sagurin hakuilusta.

Mut joo, kun meidän vuoro oli ohi, niin megapalkattiin sitten vielä lapasella. Ite joskus yksitoista vuotiaana tein gigalapaset, minne mahtuis varmaan kolme kättä :--D epäonnistuneet ja erittäin karmean näköiset lapaset ovat kuitenkin hyödyllisiä koiranleluja. Retutti sitä kunnolla ja juoksenteli ympäriinsä lapanen suussa ihan fiiliksissä. Innostui kanssa taistelemaan siitä.

Treenien jälkeen päästettiin Sagur ja Terra juoksentelemaan. Pääsivät ekaa kertaa kunnolla riehumaan kahdestaan. Innostuivat hippaleikkiin hyvin nopeasti. Terra thö sukkula veteli hullua vauhtia ja Sagur vetää niin lujaa ku jaloistaan pääsee perässä. Kakkoseksihan se jäi, mut pääsi se välillä kannoille.

Pennut ovat nyt kolme viikkoa vanhoja. Isoja lapsosia jo! Aika menee tajuttoman nopeasti, en voi käsittää miten niistä pienistä on tullut jo noin isoja. Kuvagalleriaa löytyy pentujen kehityksestä.

Pupsit maitobaarissa

Alkaaki sit jo vähän väsyttää.

Ilmiselvä Sagurin tytär :D

Lötkis ♥

Niin juu, ens viikolla oliski sit messari. Olen tulossa ilman koiraa sunnuntaina. Hengailen varmaan colliekehillä ja törsään viimeisetkin roposeni.

Möllitokoon olis tosiaan tarkoituksena mennä 19.12, katsoo nyt jääkö rahaa messarin jäljiltä sit yhtään, et pystyy menemään.

Pennelit 2vk ja uus bloginäkö

2010-11-30T23:20:00.005+02:00

Blogi sai uuden näön 29.11! Kuvan ottanut Linda T ja otsikkokuvan olen itse tehnyt. Saa nähdä kauan menee kyllästymiseen :D

Meidän piti ilmoittautua virallisiin, mutta huomasin, että vip oli jo mennyt. Ehkä sitten johonkin muuhun kokeeseen kokeilemaan. Tavoitteena olisi saada edes ALO3! Onneksi sen ehtii hakemaan myöhemminkin eikä olisi yhtään tietenkään haitaksi saada parempi tulos ;)
Ollaan kuitenkin menossa mölleihin 19.12, hirveä tokokuume koko ajan ja koirakin on innoissaan, kun tehdään jotakin. Ollaan nyt muutamana iltana treenailtu lenkillä tokoa, pääasiassa paikallamakuuta, seuraamista ja jääviä. Suunnitteilla olisi väsätä pahvista tokoeste, niinkuin parilla kaverilla ja tutulla (kyllä varastelen ideoita, olen niin persoonallinen). Pitäisi alkaa tuumasta toimeen, käytävä on täynnä jotain pahvilaatikoita, enää pitäisi suunnitella ja leikellä. Tavoitteena olisi saada siitä estehypystä joku muu, kuin nolla :D. Ollaan menossa mölleihin samaan paikkaan kuin 14.11, sama tuomari ja samat liikkeet. Haetaan treeniä ja kokemusta sitten virallisiin.

Kaikki on toistaiseksi noin yleisesti ottaen tokon saralta mennyt hyvin, tuo ei ole ehtinyt kyllästymään, kun keksin sille aina uusia juttuja tai muutetaan kaikki leikiksi. Vire on korkea, muttei kuitenkaan käy ylikierroksilla. Temput ovat aina kivoja ja tuo ainakin Sagurille hyvää aivojumppaa, jalkojen välistä pujottelu, kahdeksikot yms on ton mielestä järjettömän hauskaa. Olen varmaan viikon ajan treeneihin mukaan leluja ja piilotellut niitä ympäri kenttää. Niitä on nyt lumen takia haastavampi paikantaa, mutta kyllä se ne löytää eikä siinä kauaa mene. Pinkoo aivan täysiä esineen luokse ja tuo sen käteen asti. Muutaman kerran se on pudottanut sen jalkoihini, jolloin hoen käteen sanaa siihen asti että tuo sen käteen. Siitä se yleensä pottuuntuu hiukan, kun ei voi käsittää minkä takia en vaivaudu ottamaan esinettä itse, eihän mun muuta tarvitse tehdä kuin kumartua! Olen tehnyt tätä paljon kotona ja nyt siirsin ulos. Pyrkimyksenä tälle on tietenkin kiva leikkiminen ja kamojen tuominen, mutta myös esineruudun harjoittelu, vaikkei aluetta ole tallattu eikä tavaroissa pahemmin ole muita hajuja kuin minun, mutta koira joutuu silti noutamaan esineen suhteellisen kaukaa ja tuomaan minulle käteen. Uskon vahvasti siihen, että sitten kun esineruutua taas treenataan treeneissä, niin se alkaisi luonnistumaan paremmin. Muistan kuitenkin ne esineruutu treenit ja se ei viitsinyt edes ottaa esinettä suuhun, vaan lähti poukkoilemaan jonnekin metikköön ja leikki jotain omaa kivaa siellä. Nyt se on hirveän kiinnostunut kaikista esineistä mitä ulkoa löytyy (ei ehkä aina hyväkään asia, mutta parempi kuin välinpitämättömyys), ehkä tämä siis tästä!

Pennut ovat nyt 2,5 vk vanhoja. Silmät ovat jo auki ja hurjasti ne ovat kasvaneet. Kuvat otettu 2vk vanhoista pennuista.

Kaikki tossa yhdessä läjässä lukuunottamatta noita kahta ernua.

Pahoittelen kääntynyttä kuvaa, en jaksanut muokata kun photobucket ei suostu yhteistyöhön.
kaikkien kuvien Maarit K.

Vihdoinkin lunta

2010-11-21T15:03:00.004+02:00

Ei enää hukuta loskaan tai liukastella, vaan maassa on ihanaa lunta. Otin pientä videota Sagurin lumileikeistä. Heittelin sille keppiä ja aika fiiliksissä sitä haki.

Mut tosiaan joskus olin maininnut, että olen opettanut Sagurin juoksemaan sählymaalin ympäri. Nyt se osaa myös toiseen suuntaan. Se on muutenkin oppinut irtoamaan ja katsomaan mun ohjausta tarkemmin, joka toivottavasti sit helpottais agissa. Jos ei, niin on tää kyl hauskaa näinkin, et ei siinä mitään. Yllytin sitä myös kaivamaan hokemalla "missä myyrä". Se on koirakaveriltaan Tinkalta oppinut ton kaivamisen aina kun joku sanoo sanan myyrä. Kuten huomaa, Sagur oli niin tohkeissaan lumesta, että samalla yritti syödä lunta kun juoksi. Lopputuloksena hieman sekopäistä pomppimista, mutta pääasia että oli kivaa. Jos joku ihmettelee kieltoa tuolla välissä, niin se johtuu siitä, että Sagur ajatteli kusta tuohon maaliin niin piti kieltää.

Sitten viime viikkoisesta möllitokosta perusasento kuva (tietääkseni kuvassa odottelemme että tuomari tulee arvioimaan luoksepäästävyyttä). Kiitoksia kovasti Nooralle kuvasta (:

Pennelit kohta viikon

2010-11-18T20:35:00.004+02:00

Ihaan ja Sagurin pennut ovat aivan pian viikon vanhoja. Pentue on nyt sitten Black Sara's U2 pentue.

Koko pesue

Kaikkien kuvien Maarit K.

Tänään satoi kunnolla täällä Helsingissäkin lunta, ainakin eilen yöllä ja tänään aamulla. Nythän tuolla on valitettavaa ja märkää loskaa, mutta aamulenkillä ja iltalenkillä oli oikein kivaa. Sagur tyypillisesti juoksenteli lumessa aivan liekeissä ja juoksi välillä ihan täysiä minua kohti, söi lunta, heitteli lunta, jahtasi lunta. Pitäisi jossain välissä Sagurin lumileikkejä kuvata, sen verran jännää katteltavaa kyllä :D Lumi on kyllä melkein kaikkien koirien mielestä tosi jännää ja kivaa, toivottavasti satais nyt silleen lunta, että kanssa pysyis maassa, eikä menisi loskaksi.

Ja sitten, olen Voittajaan menossa joulukuussa, en kyllä koiran kanssa, mutta itsekseni. Jos minut haluaa bongailla, niin nökötän todennäköisesti pehkokehän laidalla koko ajan, ruskeat keskipitkät hiukset ja ruskeat silmät. Vaatetusta paha sanoa, mutta mukana varmasti musta Marimekko laukku, jossa killuu pk collie avaimenperä.

Mätsäreitä olen pari katsonut, osui silmiin mäntsälän mätsäri, joka olisi tuossa talvella. Meinasin intopinkeenä lisätä sitä listaan, mutta sitten muistui se viime vuotinen kamala syväjäädytyskokemus, joten ehkei mennä tällä kertaa uhmaamaan luonnonlakeja. Parkkihalli ei pahemmin halli kyllä ollut, pelkkä katos ja tosi superia olla mätsärissä kun on -23 astetta (y). Mutta olemme ehkä menossa itsenäisyyspäivän mätsäriin, vielä vähän auki, että mikä on rahatilanne ja jaksaako.

Sitten, mä nyt häpeämättömästi kysyn sitä samaa, mitä muutama muukin bloginkirjoittaja on kysynyt. Kuinka aktiivisesti luet tätä blogia? Silloin tällöin, säännöllisesti, epäsäännöllisesti vai? Mitä toivoisit blogiin lisää? Videoita? Kuvia? Metodeja? Kommentoikaa ja kertokaa, voitte vaikuttaa.

Möllitoko

2010-11-14T12:34:00.011+02:00

Tänään meillä oli ekat möllit!
Aamu alkoi todella huonosti. Meikä nukkui pommiin ja heräsi siihen kun kännykkä soi. Tuli niin järkyttävä paniikki, sillä heräsin 8:22 ja juna lähtee keskustasta 8:42. Mulla kestää keskustaan about se 15min ja sit kaikki pukeminen + pakkaaminen yms. Oltiin sovittu Riitan (Nanni&Fiilis) että mentäis samaa matkaa. En todellakaan halunnu myöhästyä, koska se saisi mahdollisesti myös heidät myöhästymään + en ikinä itse löytäisi perille. Heitin äkkiä kaikki kamat laukkuun, laitoin jotain päälle ja lähdin tukka sotkusena ulos. Juostiin ihan koko matka pasilan asemalle, eli n 1,5km. Ei ollut aikaa mennä keskustan kautta. Juna saapuu pasilaan 8.47, joten oli hieman toivoa. En ollut ehtinyt juoda vettä ja olin juuri herännyt, joten paha olo oli hirvittävä ja mun teki mieli vaan luovuttaa se kilpa-ajo aikaa vastaan.
Ihme ja kumma, me oltiin ajoissa Saken kanssa ja jopa odotettiin laiturilla sitä junaa 2min.

Päästiin Kiloon, eikä oltu aivan varmoja minne pitäisi mennä, mutta Riitta oli kerran aikaisemminkin käynyt siellä, joten joku haju kuitenkin oli. Kierreltiin ja kaarreltiin, muttei meinattu löytää. Kello oli puoli kymmenen ja sit alko vähän ahdistamaan se myöhästyminen, koska mölli alkaa nakkileluluokkalaisilla klo kymmeneltä ja ilmottautuminen aloi juuri puoli kymmenen. Kierrettiin vahingossa ylimääränen lenkki, mutta pääasia on että ehdittiin ajoissa paikalle kuitenkin.

Jännitys oli ihan hullu, yritin rauhoittua, jotta se ei tarttuisi koiraan. Otettiin vähän kontaktia ja aivan pienen pieni seuraamispätkä takahuoneessa. Mölli oli sisällä Tiltun koirakoulussa. Lattiat oli peitetty matoissa ja mä niin toivoin, että toi unohtais kokonaan hajut ja keskittyis muhun, ei olla pahemmin päästy treenaamaan sellaisiin paikkoihin, joissa alustana olisi ollut joku muu kuin nurmi/hiekka.
Noora (Aake&Apri) tuli kuvailemaan ja tsemppaamaan. Keskusteltiin siellä takahuoneessa jonkin aikaa. Meidät sit kutsuttiin luoksepäästävyyteen ja paikallamakuuseen. Luoksepäästävyydessä oli koko luokka (9 koiraa) samaan aikaan, paikalla makuu jaettiin kahteen ryhmään. Meidän ryhmä oli jälkimmäinen ja meitä oli siinä 4.

Luoksepäästävyys meni hyvin. Pysyi sivulla, antoi tuomarin koskea ei liikahtanut. Heilautti vähän häntää that's it.
Paikalla makuu ½min tää mua pelotti niin hirveesti. Paikalla makuu meni viimeksi Ojangossa koirankannoksi. Lähti useasti Heidiä moikkaamaan ja pari kertaa Terraakin, vaikka olin lähellä. Annoin käskyn, se meni maahan, mutta nousi takaisin perusasentoon, annoin uuden käskyn meni maahan. Sanoin vielä paikka ja lähdin kävelemään n. 5m päähän (6-7m?). Pysyi hyvin, ei edes aikonut lähteä. Saatiin lupa palata koiran luokse ja sitten se ennakoi. Se tiesi tekevänsä väärin, joten syöksyi takaisin maahan, ja annoin sille sitten käskyn perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä parani ensimmäisen pysähdyksen jälkeen. En tiedä mikä sillä oli, muttei ottanut alussa kontaktia ollenkaan. Mulla alkoi iskemään paniikki, että tästäkö se alamäki alkaa. Käännyttiin vasemmalle ja liike seis. Tiesin, että nyt täytyy saada vire nousemaan tai ei tule yhtään mitään, oli tolla tietenkin vähän paha olokin, kun ripulissa on ollut tämän ja eilisen päivän, mutta silti. Kehuin sitä pirtsakalla äänellä ja se heräs. Sitten alkoi menemään jo paremmin. Käännös oikeaan oli vaikea, koska tilaa oli niin vähän ja se meni todella ahtaaksi. Pelkäsin törmääväni siihen peiliin, siitä tulikin sitten täysikäännös ja liike loppui.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli tosi jees. Koira meni maahan nopeasti ja jäi siihen, eikä ennakoinnut maahanmenoa tai sivulle nousua. Puolikas piste meni turhan voimakkaasta käsiliikkeestä.
Luoksetulo oli jees. Jäi odottamaan nätisti, tuli hyvin eteen ja rivakasti sivulle, mutta se vauhti oli turhan hidas. Yleensä sitä vauhtia riittää, joten se hieman hämmästytti. Puolikas lähti siitä, kun vauhti ei ollut niin nopea kuin olisi voinut olla.
Seisominen seuraamisen yhteydessä jännitti minua hirveästi. Ei olla sitä hirveästi treenattu ja ollaan siinä todella alussa. Seuraaminen meni hyvin ja jäi seisomaan käskyn saatuaan. Mulla on siinä vielä se käden jättö taakse, koska se ei osaa sitä ilman vielä, niin siitä meni puoli pistettä. Ei kuitenkaan haittaa, jos en olisi sitä tehnyt, niin tuskin olisi jäänyt kunnolla. Tähän olen todella tyytyväinen (:
Estehyppy ei mennyt hyvin. Sagur osaa periaatteessa hypätä sen itse, mutta en ollut varma tekeekö se sen, koska ollaan kuitenkin vain kaksi tai kolme kertaa tätä harjoiteltu, eikä ole oikein hanskassa tämä liike. Toinen vaihtoehto oli se, että ohjaaja kävelee vieressä ja käskee koiran hyppäämään. Ajattelin pelata varman päälle, joten otin jälkimmäisen. Este oli todella matala, minulta kysyttiin haluanko korkeammalle ja sanoin että ei. Olisi pitänyt sanoa kyllä. Meni siitä ohi. Nollille se. En kuitenkaan halunnut jättää sitä siihen, joten otettiin se Ässän kanssa uusiksi ja kyllä se sen lopulta hyppäsi.

En tiedä sijaamme. Kokonaisuudessaan tosi kiva ekoiksi mölleiksi ja oli tosi mukavaa. Mulla ei ole aikaisempia kokemuksia minkäänlaisista kisoista, joten tämä oli todella jännittävä kokemus ja eiköhän me mölleihin vielä mennä uudelleen. Olen koirasta ylpeä ja hienosti teki (: treeniä lisää, niin ehkä uskalletaan palkattomaan mölliluokkaan joskus. Tässä möllissä sai palkata namilla ja/tai lelulla liikkeen päätyttyä, ei sen aikana. Vapaana otettiin kaikki muut liikkeet paitsi seuraaminen kytkettynä ja luoksepäästävyys.

Kertoimet olivat erikoiset, eivät noudattaneet sitä normaalia kaavaa, mutta ei ihmekään kun liikkeitä puuttui ja kyseessä oli mölli. Suurin pistemäärä mitä voi saada on 160. Me saimme 128,5/160p, eli ykköstuloksen. Laskettiin nuo kertoimet möllin jälkeen oikeilla kertoimilla ja tulos olisi ollut 160,5/200p. ottakaa huomioon, että vapaana seuruuta ei ollut ja laitoimme sen kohdalle tuossa laskussa saman arvosanan kuin kytkettynä seuruussa.

Tässä pisteet osa-alueittain
Luoksepäästävyys --- 10
Paikalla makaaminen ½ min --- 10
Seuraaminen kytkettynä --- 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä --- 9,5
Luoksetulo - 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä --- 9.5
Estehyppy --- 0
Kokonaisvaikutus --- 8

128,5/160p 1.tulos

Pentu-uutisia ja hammasoperaatio

2010-11-12T15:20:00.003+02:00

Sagurin ensimmäinen pentue syntyi eilen yöllä! Mahtavat 7 pentua on nyt maailmalla ja asustavat Maaritilla Black Sara'sissa ylpeän Ihaa-äitin kera.
Syntyi 4 narttua ja 3 urosta. 2 blue merle narttua, 2 tricolor narttua ja 3 blue merle urosta. Täältä löytyy jotain tietoa ja sinne päivitän jatkossa lisää sitä mukaa kun lisäinfoa tulee (:

Tänään Sagur meni eläinlääkäriin sinne hampaanpoistoon. Samalla putsattiin jälleen hammaskivet, koska se edellinen eläinlääkäri putsasi niin hemmetin huonosti ne, että siellä oli takahampaissa vaikka kuinka paljon. Takahampaiden sisäpuolelta ei kuitenkaan pysty niitä itse pois ottamaan. Hampaat on kuitenkin nyt kunnossa. Vaurioitunut hammas on irrotettu ja kaikki on kutakuinkin hyvin. Lähti SKL:ään kirje ja odotellaan hyväksyntää.
Sagur tällä hetkellä nukkuu pedissään olkkarissa. Se hetken yritti jotain säätää, en tiennyt ettikö se kissaa. Spidi tuli nopeasti katsomaan Saguria ja tämä sitten rauhoittui ja pisti maaten. Huojui seistessään hieman ja näyttää muutenkin ihan jurriselta. Tota on aika kamala katsoa, mutta onneksi se on pian jo sitten parempi :)

Peura ja NN

2010-11-05T22:58:00.009+02:00

Eilen Heidi tuli hakemaan meitä ja heidän kautta sitten ajettiin. Napattiin Terra ja lähdettiin kohti tuntematonta pimeyttä. Treenipaikka oli tällä kertaa jossain metsässä parkkipaikalla, siitä lähti mäki ylöspäin, jossa on lamppuja, niin näki vähän minne kävelee.
Matkalla tällä kertaa osui silmiin peura, joka loikki tien yli. Luojan kiitos on keksitty pitkät valot. Aluksi katoin että joltain on karannut koira, mutta peurahan se olikin :D nyt on bongattu hirvi ja peura, toivottavasti eteen ei osu mitään sen extremempää.

Treenit menivät todella hyvin. Sagur meni ekaksi. Vuorossa oli tosiaan ilmaisua, joten maalimiehet eivät menneet hirveän kauas. Sagur haukkui hyvin ja se oli todella vauhdikas! Viime tai sitä edellisessä treenissä sitä rupes kyllästyttämään, tiesi mitä pitää tehdä, mutta lähti laiskasti. Nyt se teki todella innoissaan. Haukkui jo pieniä sarjoja, ensi kerralla vaaditaan varmaan useampaa haukkua ennen palkkausta. Tähän asti on riittänyt yksi haukku, vaikka se usein haukkuu monta kertaa. Piiloja oli puiden lisäksi puutalon kulma ja pusikko kallioiden päällä. Muutama maalimies haettiin ja sen jälkeen sen kanssa leikittiin sukalla. Leikki älyttömän hyvin. Veti sitä tosissaan ja sitten jossain välissä lähti juoksemaan sitten ympäriinsä. Kutsuin luokse ja laitoin sen autoon.
Olin maalimiehenä kaikille muille paitsi Terralle. Oli jälleen erittäin antoisaa ja älyttömän kivaa. Kaikkien kanssa sain leikkiä lopuksi, mikä oli todella kivaa. En mä tiedä mikä siinä leikkimisessä on niin hienoa :D, tulee aina niin iloinen fiilis, kun näkee miten se koirakin nauttii. Brandyn kanssa oli varsin kiva leikkiä, kun se kanitti sitä lelua ihan tosissaan.

Tänään menin Lindalle (Nita&Noomi). Aateltiin ottaa kuvia Sagurista. Puunattiin sitä hieman ja trimmailtiin ne järkyttävät lumikengät + korvatupsut. Mentiin ulos kolmikon kanssa läheiselle kentälle. Sagurin seisottaminen on parantunut, on paljon helpompi korjata asentoa, kun toinen on sanomassa mitä pitää korjata. Sagur on ottanut ryhtiä ja nyt aletaan treenaamaan sitä naksuttimella. Se seistessä välillä nojaa taakse, jolloin etuosa näyttää hirveän voimattomalta ja yleisvaikutelma aika hajanaiselta. Sitten kun se ottaa kunnolla asennon, niin se on todella tasapainoisen ja voimakkaan näköinen. Vaikka onkin nyt pudottanut lokakuun alussa kaikki karvansa. Kamerasta kuitenkin loppui akku varmaan puolessa minuutissa, kun lataus oli unohtunut. Linda sai otettua pari posetuskuvaa.
Ensi viikolla tai sitä seuraavalla ajattelin mennä Malminkartanoon näyttelytreenaamaan. Siellä on taitavia henkilöitä ohjaamassa ja tarvitsen kipeästi ohjeita, kun ei aina tuo esittäminen luonnistu. Toivottavasti olisi silloin hyvin aikaa, että pääsisi.

Treenattiin vielä hieman tokoa Sagurin kanssa. Nita ja Noomi olivat sidottuna maalin tolppaan ja otettiin Sagurin kanssa paikallamakuuta siinä vieressä. Hienosti pysyi, paljon paremmin kuin Ojangossa. Otettiin seuraamista ja liikkeestä jääviä. Liikkeestä seisominen aloitettiin kokonaan alusta. Liikkeestä maahanmeno meni todella hyvin. Nopea ja suora. Pysyi hyvin maassa eikä ennakoinnut ollenkaan. Olen huomannut, että useat käyttävät liikkeestä mahanmenossa jännää ääntä. se on vähän niinkuin "maaHAN". Se oikeasti toimii paljon paremmin kuin "maa" koska siinä se on usein jäänyt istumaan. Sitä "han" loppua ei huudeta, vaan sanotaan astetta kimeämmällä äänellä. Se maa sana on jotenkin niin pitkä, kun ne a-kirjaimet jatkuvat ikuisuuksiin. Nyt kun sanotaan terävästi tuo loppu, niin tapahtuu heti ja nopeasti. Seuraamisessa käännöksiä hion nyt terävimmäksi ja imutin maalia ympäri. Pitäisi päästä joskus imuttamaan parkkikselle, niin voisi parkkiruutuja pitkin vedellä. Auttaa kovasti tiukkojen käännöksien muodostamiseen. Sitten leikittiin sukalla ja Sakella oli oikein kivaa. Linda treenasi omat koiransa ja palattiin takaisin sisälle.

Sagur pusutteli Noomia ja noomi pusutteli takaisin. Sagur pusutteli myös Nitaa, mutta se ei ollut niin innoissaan. Onnellisena oli mun sylissä. Noomi toi myös tennispalloa välillä Sagurille, muttei tainut ukko oikein tajuta, että Noomi haluaa leikkiä. Se katsoi Noomia häntä heiluen ja pusutteli taas. Nopeasti kolmikko kuitenkin nukahti. Loppu päivä menikin sitten Fergusonia kattellessa ja krypoja tehdessä.

Kolmen kopla

Liitelyä ja tokottelua

2010-10-29T22:47:00.000+03:00

Heidin ja Terran kanssa mentiin HSKH:n kentille treenailemaan agia ja tokoa. Toko meni aika jäisesti, mutta toistoja toistoja. Agi meni tosi jeessisti, hurjasti on tullut enemmän vauhtia!

Ensiksi otettiin tokoa ja siinä ekaksi otettiin paikalla makuu.
Sagur pysyi todella lyhyitä aikoja. Palkkasin sitä usein ja liikuin sen ympärillä. Aina kun se lähti paikaltaan niin noukkasin sen kainaloon ja asettelin sen takaisin siihen asentoon. Koira oli todella innoissaan ja halusi hirveästi tehdä kaikkea. Jossain välissä se juoksi Heidin luokse himmeetä vauhtia ja jäi siihen kiehnäämään. Kainaloon, omalle paikalle, asetetaan makuu asentoon, annetaan käsky ja poistutaan. Tätä saikin toistaa. Ei mennyt hirveen herkästi perille tämä. Sen ilme oli tosin näkemisen arvoinen. Korvat lurpsahtivat ja häntä heilui vienosti, naamalla oli niin hämmentynyt ilme :D. Lopulta se sit juurtu siihen maahan kiinni, ei tainnu enää nouseminen houkutella, kun mamma tulee ja kaappaa.
Otettiin seuruuta, ne menee ihan hyvin. Mua ärsytti se, miten kierroksilla se kävi. Ei se ole muualla kuin tuolla ojangossa huutanut tuohon malliin ja ollut noin vaikea. Käännökset olivat karmaisevat, veti kaameet lenkit. Pitäis huomenna tehdä paljon käännösharjoituksia ja vahvistaa imuttamalla, niin saisi terävät ja nopeat käännökset.
Luoksetulossa varasti, sit kannoin koiran takaisin ja sit tehtiin uusiksi, tuli hyvin, vinotti eteen, niin korjasin.
Liikkeestä jäävät ei toimi, takapakkia mennään tässä. Tehdään ne nyt eri tavalla ja sit menee varmasti paremmin, kun mennään askel taaksepäin, niin lopulta pääsee monta askelta eteenpäin. Iltalenkillä vielä noita harjoiteltiin ja nyt sit pieniä pätkiä harjoitellaan usein, niin eiköhän sit nekin ala muuttumaan sulavammaksi.
Tokohyppyä harjoiteltiin pitkästä aikaa, se meni ihan kivasti ja koira hokasi selkeästikin mitä pitää tehdä. Kovasti on porukka väsäillyt pahvisia, niin mäkin voisin jonkun pahvisen väsätä, niin pystyis treenaamaan muuallakin kuin varsinaisilla treenikentillä.

Sitten loppuun agia. Sagur oli niin innoissaan siitä ja veteli itsekseen putkea ja jäi tuijottamaan minua että "hä eikö me nyt sit mennä seuraaville esteille?". Paikalla pysyy alussa hyvin ja hienosti se radanpätkä meni. Takakierto kusi, huomasin videolla, että ohjasin sen niin epämääräisesti siinä (olin liikaa reunassa), ettei mikään ihmekkään, että koira veti siitä mun vasemmalta puolelta koko ajan :D vielä tekniikka hukassa, mutta treenaamalla sekin. Valssaaminen oli ekan ratakerran ihan hukassa, mutta sitten mä taas muistin sen ja alkoi muodostumaan.
Vauhti oli paljon suurempi, Sagurilla oli myös suhteellisen korkealla ne rimat, ei sillä ole aikaisemmin niin ollut, joten se toi koiralle hieman haastetta. Äärettömän hyvin teki kaikki kerrat viimeistä lukuunottamatta, jolloin se sitten syystä tai toisesta rupesi seuraamaan minua, eikä enää irronnut. Mun pitäisi ens kerralla pitää parempi huoli siitä, etten tee liikaa. Meni niin hyvin ja koira jaksoi vielä joten ajateltiin, että vielä kerran ja sit saa riittää :D hyvinhän se meni kahta vikaa estettä (aitaa) lukuunottamatta jollon se juoksi niiden ohi, vaikka aikaisemmin veti ne. Loppuun asti ohjasin, mut ei siinä tosiaan mitään. Kai sitä rupes kyllästyttämään tai jotakin. Tosi mahtavasti teki kyllä muuten, en voisi tyytyväisempi olla. A-esteellä se otti hyvin kontaktin. Ekaa kertaa kokeiltiin rengasta. Aluksi ihan pelkkää rengasta, teki tosi hyvin, otettiin putkelta renkaalle ja hyppäsi välistä vaikka se nami olisi miten ollut. Tukittiin renkaan sivut, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä läpi. Tosi hienosti kyllä meni!

Tässä vielä treenivideo siitä viimeisestä radanpätkästä (: sopii liberty bell march jotenkin niin hyvin tuonne taustalle, leikkasin musiikin vahingossa liian aikaisin, niin jäi vähän vajaaksi, mutta mitäs pienistä.

Synttäri funfunfun

2010-10-26T19:33:00.000+03:00

Eilen Nina tuli Heka seropinsa kanssa meille. Kävästiin läheisessä metsässä päästämässä hiukan höyryjä ulos. Olen nähnyt viimeksi Hekan tämän ollessa about 4 tai 5 kuukautta. Nyt jätkä on melkein vuoden ja on kasvanut niin älyttömästi :D. Sagur oli erittäin kiinnostunut aluksi nuorukaisesta, mutta kun koirat pääsivät metsään vapaaksi S teki omia juttujaan. Nina yritti kuvailla koirien ravailua, mutta metsän syvyyksissä oli niin pimeää, ettei oikein onnistunut. Aikamme puskissa lymyilimme ja ajattelimme mennä treenaamaan Mansikkamäen kentälle, koska siellä on niin tasaista.

Ajattelin harjoitella hieman liikkeistä jääviä. Liikkeestä maahanmeno on ollut vahvin liikkeemme, mutta nyt se jättää takamuksensa pystyyn. Jää sellaiseen kumartamis/"leikkiinkutsu" asentoon. Otetaan tässä nyt hieman takapakkia, että saadaan se taas nopeaksi ja oikeanlaiseksi. Sen sijaan liikkeestä seisominen alkaa muodostumaan erittäin hyvin. Ei lähde hiipimään ja jää hyvin seisomaan. En ole toistaiseksi tehnyt vielä niin, että palaisin koiran luokse, vaan palkkaan sen heittämällä pallon sen selän yli tai jonnekin muualle, niin lopettaa sen ennakoinnin.

Sagur huutaa mulle koska mulla on pallo ja sillä ei.

Kun koira lopetti komentelemisen tarjosin palloa. Maaninen, mutta tyytyväinen ilme.

Luoksetulo, menin vain 15m päähän ja kutsuin koiran. Vauhtia riitti ja tulee eteen suoremmin.

Seuraaminen menee vapaana paremmin kuin hihnassa, joten treenattiin pitkälti seuraamista hihnassa. Takapäätä pitää treenata enemmän. Käännökset hyvät, mutta täysikäännös täytyisi olla nopeampi. Ihan hienosti pysyi paikallaan ja piti kontaktia yllä. Kädet pysyi mullakin luonnollisena, joka on aika saavutus, kun yleensä mulla on ne aika jäykkänä sivuilla :D. Katseenikin on nyt pois koirasta. Seuraamiset alkavat näyttämään hyviltä.

Liikkeestä maahanmeno onnistui kerran hyvin parin toiston jälkeen ja siihen lopetettiin.

Sit viel vähän leikittiin palloilla ja sellaista. Treenin päätteeksi vedimme vielä lenkin. Oli hurjan kivaa, kiitoksia paljon Ninalle ja Hekalle mahtavasta lenkkiseurasta.

Kaikkien kuvien Nina H. Lisää kuvia kuvagalleriassamme

Sagur 6 vuotta!

2010-10-25T01:45:00.000+03:00

Sagur täyttää tänään 6 vuotta! Onnea paljon myös Fantazija W-pentueen muille koirille!

♥

Suunnitelmissa riekkumista ja hyvää safkaa.

Toktoktokotoko

2010-10-23T16:20:00.000+03:00

Huomenna olisi sen rally-toko kisan viimeinen ilmoittautumispäivä. Pakko todeta, että sekin kisa menee ihan ohi, kun ei kyytiä ole. Harmittaa ihan lahjakkaasti. Jatkuvasti täytyy kisojen korkkaamista lykätä, toivottavasti pk-seudulle tulis nyt jotkut rally kisat, niin päästäis ainakin julkisilla helposti.

No mutta onneksi Espoo ei ole kaukana :) siellä on 14.11 harkkatoko kisat, joissa on namileluluokka, mölliluokka ja epävirallinen alo luokka. Namilelu luokkaan oltaisiin me menossa. Niin moni liike kuitenkin vammaa, enkä halua mennä nolaamaan itteemme menemällä "korkeammalle". Aloitetaan tämmösestä ja sitten mennään korkeammalle mikäli menee hyvin. Täytyisi vaan ruveta nyt sitten treenaamaan liikkeestä seisomista enemmän ja tokohyppyä. Tuskin se arviointi on niin tiukkaa tuossa, että kaikki kaatuisi siihen jos koira ei ekalla käskyllä hyppää tai jää vinoon tai sitten että liikkeestä seisomisesta lähtisi hieman hiipimään tjsp. No mut katsoo sitä sitten. Ainut asia mikä mun pitäis saada selville on se, mitkä bussit sinne vie. Toki kyydillä olisi parasta mennä, eksymisen riski on pienempi yms. Tai sitten vaihtoehtoisesti menisin jonkun kanssa, mutta kaikki menevät omalla kyydillä eikä autoon mahdu :D mutta tätä en halua jättää välistä, joten menen vaikka kävellen sinne Espooseen eksymään.

Eilen treenattiin vähän lähikentällä. Treenattiin nimenomaa liikkeestä jääviä. Ennakointi on onneksi jäänyt paaaljon vähemmälle. Nameja en muistanut ottaa, joten etsin jonkun täydellisen kepin jostakin. Sitä se sitten nouti ja kiskoi. Otettiin luoksarista maahan meno ja siitä koira sitten eteen. Eteentuloon jäi turhan paljon hajurakoa, otin yhden askeleen taaksepäin ja S tiivisti. Oon niin onnellinen, että tuohon edestä sivulle on parantunut. Se ei osaa vielä kiepsahtaa, mutta eiköhän sekin vielä joskus tapahdu. Tokossa se ei kierrä takaa mua, koska se on Sagurilla niin hidas, ei jää maleksimaan, mutta lönköttelee kaikessa rauhassa. Kun se vetää suoraan sivulle "kiepsauttamalla" itsensä, se on paljon nopeampi ja vauhdikkaampi tuolla. Paikka on nyt oikea, eikä se tee enää niin isoa lenkkiä.

Ja sitten vielä. Mä nyt otan itseäni niskasta kiinni ja hoidan ton kapulajutun loppuun!

Aamuhaku

2010-10-17T13:17:00.000+03:00

Tänään oli aamulla ilmaisutreenit. Paikalla oli vetäjän kolme bortsua, joista kaksi osallistuivat. Heidi oli Terran kanssa ja Tarja belggari Zorin kanssa.

Sagur otettiin ekana. Kaks ekaa pistoa oli tosi hyvät, Ässältä vaaditaan jo vähän enemmän, nyt se joutuu haukkumaan useemmin kun kerran, että palkka tulee. Hienosti se meni maalimiehien luokse ja haukkui. Kahden piston jälkeen se sit keksikin, et on paaaaaljon mukavampaa hengailla pitkin mettiä, kun ettiä jotain tylsiä ihmisiä jostain tylsästä metsästä, koska tylsä Rebecca sanoo niin. Se tiesi mitä pitää tehdä, muttei tehnyt. Hain sen sitten sieltä jostain pusikosta haistelemasta ja lähetin uusiksi. Se ei ottanut askeltakaan mihinkään suuntaan. Olin hölmistynyt. Otettiin sitten keskilinjalta pari askelta maalimiestä kohti ja lähetin, sitten se meni sinne. Koska koirasta ilmeisesti rutiininomainen satunnainen haukkuminen on niin tylsää, niin otettiin niin, että maalimies on ihan keskiviivan tuntumassa ja kun annan koiralle "ukko" käskyn, niin maalimies lähtee juoksuun ja koira sitten lähtee tätä jahtaamaan, kunnes huudetaan maahan, jolloin maalimies menee kyykkyyn ja palkkaa koiran. Tämä nostatti Saguria ja siihen sitten lopetettiin, jäi hyvä maku koiralle suuhun.

Maalimiehenä olin sitten kaikille muille koirille, paitsi Terralle ja omalleni, kivaa kyllä oli, vaikka mulla kai oli huono floo, kun jotenkin hajamielinen olin sen liikkumisen suhteen, mutta ens kerralla sitten paremmin (: