Riitta tuli eilen päivällä Fiiliksen ja Nannin kanssa tänne.

Aluksi katsoimme perinteisen häkkikentän, mutta valitettavasti se on nyt jäädytetty (yrittää varmaan luistelukenttää matkia, mutta jää on niin paskaa siellä, ettei sinne kukaan mene luistelemaan), joten kävelimme etiä päin. Sieltä löytyi sitten toinen kenttä, joka oli paaaaaljon suurempi kuin tuo minimaalinen "häkki", se oli jopa aurattu eikä ihmisiä pahemmin kulkenut siitä. Ihmeellistä, miten en ole aikaisemmin käynyt siellä. Oleskelimme siellä sitten hetken ja jatkoimme sitten lenkkiä. Löytyi mahtava lenkkireitti, en ole sielläkään koskaan ennen käynyt. Paljon upottavaa ja koskematonta lunta, mutta sitä kaikkea kierteli kuitenkin pieni tallottu tie. Fiilis ja William juoksentelivat onnellisina ympäriinsä. Olin positiivisesti yllättynyt miten hyvin William oli mukana kaikessa, sillä W oli aristellut Nitaa, Kianaa, Noomia, Jadonia ja Hekaa, mutta ilmeisesti nyt on sitten tullut lisää ikää, eikä enää pelota. Tai jotakin. Nannin häntä taas houkutteli Williä. Meinasi useasti siihen tarttua, mutta semmoisen katseen sai Nannilta, että päätti hillitä itsensä :D. Sagurilla oli vaikeuksia hillitä itseäänsä Fiiliksen lähellä, joten joutui olemaan kiinni suurimman osan ajasta. Fiilis tuoksuu niin hyvältä, että Sagur alkoi hääräämään sen ympärillä niin ärsyttävästi ja kosiskelemaan. Mutta eipä voi mitään, sai ainakin pienen hetken olla vapaana.

Kaikkien kuvien Riitta K, paitsi Williamin rakennekuvien. Lisää kuvia täältä.


Kielikoiria.




Fiilis ja William fiilistelee.

Yritin saada Williamia pysymään hetken paikoillaan sen aikaa, että itse poistun taustalta, se oli varsinainen mission impossible :D lopulta pienen väännön jälkeen se jämähti hetkeksi paikoilleen. Sagur oli tietenkin paljon helpompi siinä.





Palkkalapanen vieressä.

<3 on se kyllä niin hieno.


Olimme hetken täysin tietämättömiä olinpaikastamme, mutta lopulta tajusin missä olimme. Suuntasimme alas lumisilta kallioilta ja ajattelimme hetkeksi pysähtyä treenaamaan. Riitta kokeili Saguria ja Williamia ja minä otin sen aikaa kuvia.
Fiilis ja Nannikin pääsivät posettelemaan. Tarkoituksena oli vielä treenata hieman Sagurin seuraamista, mutta olikin jo kiire kotiin, joten ei ehditty.


William reilu 11,5vka.


Lauantaina olisi sitten Sagurin ensimmäinen rallytoko. Jännitys ei ole aivan vielä iskenyt onneksi. Saana tulee luultavimmin mukaan henkiseksi tueksi ja katsomaan, voipi olla että ihan videota tai kuviakin saadaan (:

William tapasi eilen vähän pienemmän koiran. Shelttityttö Taikan. Hassuinta oli se, että koirat olivat saman kokoisia :D. William ei aristellut ollenkaan, päinvastoin. Se oli aivan innoissaan siitä, että kerrankin on jotain pienempiä kavereita.
Taika ei ollut aivan samaa mieltä.

Oli jännä, miten William muuttui leikkisäksi jahtaajaksi ja Taika sellaiseksi, joka haluaa tilanteesta pois ja katsoo inhoavana. Yleensä se on William, joka pötkii ujostuksissaan kauemmaksi.
Pieni lenkki heitettiin, mutta suurimmaksi osaksi olimme kentällä, koska se oli aurattu ja siinä oli parasta leikkiä. Valitettavasti oli jo niin pimeää, ettei kuvia saanut ulkoa millään.

Oli hyvin kylmä, joten siirryimme Saanan ja Petran kanssa meille. Taikalla oli äskettäin loppunut juoksut, joten Sagur piti laittaa eri huoneeseen. Taika haisi vielä niin vahvasti. Tytsä ei tosiaan niin koirapojista välittänyt, mutta kamalan kiinnostunut se oli Spidistä. Spidi ei yllätyksekseni alkanut vinemään tai mennyt karkuun, vaan oli yhtä utelias Taikasta kuin tämä oli Spidistä. Ne aluksi varovasti lähestyivät toisiaan, haistelivat toisiaan ja se olikin about siinä. Rohkea tuo meidän kissapoika. Ehkä se alkaa lopultakin tottumaan, että meillä saattaa ravata ties mitä koiria, isoista pieniin.

Oli todella mukavaa. Petra otti muutamia kuviakin meistä. Koska William täyttää 11vka niin tarvittiin uudet posetuskuvat.


Jatkossa täytyisi laittaa namit muualle kuin käteen. Käy aivan kierroksilla, sen sijaan malttaa seistä rauhassa mikäli namia ei ole kädessä, vaan on jossain muualla. Otin ketjun tuohon mukaan, ei kurista tietenkään, haluan vaan että tottuu erilaisiin pantoihin. Nyt on päässyt molempia pentupantoja kokeilemaan ja tuota ketjua. Ei ole moksiskaan mistään.



Melkeen edustetaan.

Saana tuli mukaan aamulenkille.

Will hengaili tyypilliseen tapaansa vapaana. Jouduin kuitenkin ottamaan kiinni, kun päästiin vähän isommalle tielle, missä ihmiset hiihtävät jatkuvasti. Ne tulee lujaa ja leveesti, enkä viitsi silloin pitää harhailevaa pörröpalloa irti. Mentiin häkkiin, kun ajattelin, että olisi kiva treenata, eikä täällä lähistöllä oikein ole sen parempia kenttiä, kun kaikki on jässä tai vaihtoehtoisesti niitä ei ylläpidetä talvisin = polviin asti täysin upottavaa lunta. Siinä olisikin kiva reenata seuraamista :---D ohjaaja ei pääse eteen päin ja koira on säkäänsä myöten hangessa.

Otettiin perus seuraamista. Normitäykkärikäännöksiä ja sitten rallyn 360 käännös. Liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso.

Liike alkaa. Alussa mulla on mitä ilmeisimmin kontakti koiraan, en edes itse huomaa sitä. Pitäisi karsia pois. Mitä videolta katselin niin liikkeen aikana en ota kontaktia, vain alussa ja lopussa.


Alan olemaan jo aika tyytyväinen tähän seuraamiseen (:


Yksi Sagurin mielenkiintoisista ilmeistä.

Williamin kanssa leikittiin paljon kettulelulla ja sitten hansikkaalla.

Imutettiin jälleen. Vinotti aluksi kamalasti ja oli mahdotonta saada sitä suoraan, kun sen takapuoli lähti jotenkin liukumaan väärään suuntaan, kun oli niin täpinöissään.


Näyttäähän se vähän malttamattomalta.


Mut sitten aatteli, että jos tämän kerran rauhoittuisi.


Lällällää.
Yläpuolella olevat kuvat on ottanut Saana P.

Sit jatkettiin matkaa. William joutui tosiaan hetken olemaan kiinni, mutta pääsi pian taas vapaaksi, kun päästiin isoilta poluilta pienempiin.

Päästiin hyvälle paikalle ja päästin Sagurinkin irti. Se lähti kuin ohjus eteen päin ja pomppi lumessa aivan haltioissaan. Viimeksi pääsi 19. päivä vapaana riekkumaan ja nyt tosiaan halusi irrotella kunnolla. Alueella oli yksi pienen pieni polku, mikä siksakkasi ympäriinsä. Muuten oli aivan koskematonta lunta. Oli todella kaunista.


Kova ralli menossa. Taino Williamilla oli. Sagur ravaa hiljaa ja William juoksee minkä jaloistaan pääsee Sagurin kannoilla.


Poikkesimme sitten sivupolulle. Olin tallonut sen 19. päivä ja samat jäljet näkyivät, tosin lunta oli satanut päälle, joten siinä oli yhtä ärsyttävää kävellä. Sagur rakastaa tuollaisia paikkoja ja pomppi hangissa aivan ekstaasissa. William yritti pysytellä perässä, muttei aivan onnistunut. Kivaa oli (:

Lisää kuvia löytyy täältä

Tähän loppuun Sagurin lumihengaus kuvat. Minä olen ottanut kaksi ensimmäistä kuvaa, Saana viimeiset kaksi.


"luntaaa!!"

Näyttää vähän siltä, että eteen päin loikkiminen on raskasta.


Sagur tosiaan jäi himaan, koska Nomppapompalla on juoksut. William on vielä niin lapsi ettei mistään mitään tajua.

Matka mua aluksi vähän ressasi mua. Oltiin vain kerran aikaisemmin menty ratikalla ja siinäkin vain yhden pysäkin. Nyt joutuisimme menemään 13min ratikalla ja 30min bussilla. Ajattelin, että kuitenkin tulee matkapahoinvointia tolle ja joudun kuuraamaan jotain bussin lattioita.
Ratikassa meni ihan ookoosti. Vähän vikisi. Onneksi oli aamu, eikä kukaan jaksa lauantai-aamuisin lähteä käppäilemään, joten ihmisiä ei ollut liikkeellä kuin muutama.
Päästiin ratikasta ulos hengissä. Vilkaisin taakseni ja sieltä näkyi meidän bussi kärräävän.
Pentu sylissä yritin lyllertää pysäkille, mutten valitettavasti millään ehtinyt. Jouduimme sitten odottamaan 20 min lumisateessa.
Ihmiset jäivät tuijottelemaan, osa katsoi kovin hämmentyneenä merlepoikaani ja osa hymyili leveästi. Jotkut ihmiset tökkivät toisiaan autoissaan liikennevalojen kohdalla ja jäivät tuijottelemaan röllin näköistä penskaa. Se on semmonen katseen kääntäjä, niinkuin pennut nyt yleensäkin.
Menin istumaan lumisille portaille ja nappasin pennun syliin. En millään jaksanut enää seistä. Willilläkin alkoi jo olla kylmä, kun ei pahemmin liikuttu. Lopulta bussi tuli ja näin alkoi ensimmäinen bussimatkamme.

Joo no aikamoista säätöähän se oli, mutta päästiin hyvin istumaan. Otin sen syliin ja siinä vietettiin sitten tovi. Jälleen hieman vikisi, oli vähän levoton. Aina kun bussin ovet aukesi, se väänteli päätään melkein rullalle ja katsoi lumoutuneena ovia. Loppu matkan se tuijotti sitten ikkunasta, katsoi silmät killissä liikkuvia autoja, ihmisiä, lumisadetta, kaikkea mahdollista. Selkeästi Sagurin poika. Sekin rakastaa katsoa autojen ikkunoista.

No mutta, perillä viimein. Lindalla oli Kiana hoidossa, joten mentiin lenkille Williamin, kahden nahkan ja belgin voimin. Se jälleen hieman aristi vieraita koiria, kun olivat isoja ja innokkaita, tykkäsi tosin juosta niiden perässä.
Nitan häntä oli Williamista ihana. Marssi jalat korkealla, keskittyneen näköisenä Nitan takana ja yritti välillä haukata karvoista kiinni. Ei millään ylettänyt.

Nita ja Kiana vietiin sisälle, Noomi otettiin mukaan. Molemmat olivat vapaana. Noomista Wiltsu oli oikein mielenkiintoinen. William sen sijaan tykkäsi Noomista silloin kun käveli toiseen suuntaan. Juoksi pää viidentenä jalkana Noomin perässä ja marssi myös Nompan häntää kohti maanisen näköisenä. Heti kun Noomi kääntyi niin William pysähtyi ja ravasi toiseen suuntaan. Kivasti kuitenkin meni.

Muutama otos päivän kuvasadosta. Kaikkien kuvien Linda T. Lisää kuvia löytyy täältä.






Vintticollie.


Eräs pikkupoika sanoi tänään aamulla äidillensä, että William on söpö kissa. Kyllähän se vähän ilvekseltä näyttää.






Kova haaste. Posetus hieman epäonnistui. Ei malttanut millään pysyä aloillaan. Sisällä menee hyvin eikä mun tarvitse pitää tuota nyrkkiä sen kuonossa kiinni. Rappukäytävässä ollaan myös harjoiteltu, että tottuu erilaisiin pintoihin.

Tultiin takasin ja kivasti ohitti ihmisiä, KUNNES asian pilasi yksi nainen, joka heittäytyi maahan heti meidät nähtyään ja piti jotain ihme meteliä niin että William meni sen luokse. Jäi rapsuttelemaan sitä pitkäksi aikaa kunnes sain Williamin pois siltä. Sen jälkeen William juoksi kahden miehen luokse rapsutusten toivossa. Kiitos vain sinä keltatakkinen nainen! Tämä tekee erittäin hyvää ohitustreenillemme. On upeasti ohittanut koiria, lapsia, pulkkia ja ties mitä muita, mutta nyt lähti ensimmäistä kertaa viikkoihin tuntemattomien luokse.

Paluumatka menikin jo paremmin. Bussiin päästyämme se sammui syliini. Aluksi yritti kovasti pysytellä hereillä, mikä oli aivan naurettavan näköistä, koska pää nuokkui välillä ihan kunnolla. Lopulta antoi väsymykselle periksi ja asettui hyvään nukkumisasentoon syliini. Ratikassa taas vähän sähläystä, mutta ei niin pahaa kuin menomatkalla.
Loppupäivä onkin kulunut sitten nukkumalla.

Ollaan tällä viikolla reenailtu Sagurin kanssa jotain pientä. Pitäisi alkaa valmistautumaan noihin rallykisoihin. Kyyti uupuu vieläkin ja alkaa paniikki iskemään :D onneksi reittiopas on kaveri ja julkisilla putputetaan perille jos ei muuten.

William on about kerran päivässä illalla heittänyt viimeisetkin järjen rippeensä pois ja kuluttanut energiaa käsittämättömällä tavalla. Se juoksee kuin suihkari ympäri huonetta. Hassuinta on se, että jotenkin iltalenkin jälkeen se alkaa. Nyttenkin oltiin 40 minuuttia ulkona koirien kanssa. Williamille se on aika pitkä aika. Sai heilua miten tykkäsi. Päästiin kotiin ja ralli alkaa. Siinä vaiheessa se on pakko laittaa eroon Sagurista, koska se juoksee täysiä päin hampaat ojossa, eikä Sagurin huumori riitä pitkällä tähtäimellä sellaiseen.
Ralli kesti paljon pidempää, mutta vasta aika lopussa älysin metsästää kamerani hyllyltä. Huoneeni on tosiaan totaalisessa kaaoksessa, sitä se teettää kun on vauva kotona :D huomaatte kanssa ihanat migreenivihreät mehiläiskuviolliset pyjamani. Puolustuksekseni totean, että perjantaisin pitää ottaa rennosti!

William tosiaan täytti 10 viikkoa eilen! Onnea jätkälle siis. Huomenna mennään Wiltsun kanssa Lindalle. Sagur on pakko jättää kotiin koska Noomilla on juoksut. Siitä ei tulisi yhtään mitään... paitsi ehkä pina pentuja.

Eilen Heka tuli mammansa Ninan ja Jadon tuli mammansa Kristan kanssa katsomaan vauvaa.

William aluksi hieman ujosteli, mutta pian oli jo suuna päänä vetämässä Hekan ja Jadonin kinttuja kohti. Menimme pienelle pläntille, mikä on oikeastaan ainoa aurattu kohta täällä. Päästin pennun vapaaksi ja Hekakin pääsi. Jadon oli pennun mielestä kamalan pelottava ja siksi oli hihnassa. Lopulta William kyllä lämpeni sillekin ja rakastui mm Jadonin puuhkahäntään. Heka oli aivan innoissaan pennusta ja halusi leikkiä. Suuri koko ja innokas asenne sai Willin välillä paniikkiin, mutta oli mukana seilaamassa ihan hyvin. Ei se kumpaakaan pelännyt, mutta riehumaan se Hekan kanssa ei alkanut. Ehkä se jo ensi kerralla käyttäytyy Jadonia ja Hekaa kohtaan samalla tavalla kuin Saguria :D

Kaikkien kuvien Krista R. Ninan ottamat ja muut Kristan ottamat löytyvät täältä :)


Meni tervehtimään Ninaa.


Sano että "ota syliin".


Heka tykkää, William ei.


Collie on rotu, joka ilmentää älykkyyttä ja eleganttisuutta.


Päivä oli jopa _uuvuttava_ pennun mielestä. William jopa _väsyi_!


William, Heka ja Jadon.

Williamin kanssa otettiin vähän imutusta. Ihan kivasti menee, kätevää kun on hullun ahne koira :D. Haetaan tällä nyt oikeaa paikkaa, vaikken tolta mitään paikan hakua tai muutakaan vielä tietenkään vaadi.


Perusasennon hakua.

Meillä on uusi otsikkokuva! Kiitoksia erittäin paljon Paulalle siitä (:

Osallistuimme Petsien temppurinkiin. Haasteena oli high five, eli ylä femma. Tässä muutaman sekunnin video meidän tempusta. Kiitoksia Saanalle kuvaamisesta!


Viikolla ollaan tehty kaikenlaista. William osaa nyt noin 98% tehdä paperille ja olen siitä erittäin onnellinen. Ulkoilua ollaan pidennetty ja olen vienyt nuo useammin samaan aikaan ulos. Sagurin kanssa vedetään vielä pidempi lenkki tai juoksulenkki, mutta silleen. Koulut taas jatkuu ja pentu joutuu olemaan aika pitkiä aikoja yksin. Ilahduttavaa on kuitenkin se, ettei se pahemmin vingu tai nitise. Kotiin tullessani pelkään aina millaiseen kuntoon William on huoneeni laittanut, muttei se toistaiseksi ole tuhonnuin kuin yhden kynän jonka repi ties mistä.

Muutama päivä sitten oli kamalan vetistä ja loskaista. William ei tykännyt ollenkaan kävellä siinä ja yritti jotenkin kiivetä lumipenkkoihin vettä piiloon. Pian se kuitenkin huomasi, että se todennäköisesti on kaulaansa myöten vähintäänkin lumessa. Tyytyi sitten lagittamaan keskelle tietä. Metsässä onneksi ei ollut aivan vetistä niin heilui marisematta.
Nyt on ollut sitten kamalan jäistä ja ulkona on aivan mahdoton liikkua luontevasti. Sagur hipsittää fiksuista paikoista, tietää mistä kohdista kannattaa mennä. Kävelen sitten sen perässä. William sen sijaan ajattelee että hänen reittinsä on PALJON parempi kuin Sagurin, liukuu ja liukastelee sitten. Pitää kytätä ettei riko itseään..

Pari päivää sitten käytiin Saanan ja Williamin kanssa metässä, jotain kuviakin saatiin. Oli kyllä käytännössä melkein mahdotonta saada onnistuneita kuvia, kun se liikkuu niin paljon, kitti ei pysy perässä :D

Ikää tässä 8,5vk. Ei meinaa millään malttaa paikallaan. Tassut heiluu, korvat heiluu, häntä heiluu, koira heiluu.
Kuvan Saana P.

Tänään pentu täyttääkin sitten jo yhdeksän viikkoa!

Ilmoitin Sagurin rally-tokokisoihin. Jännittää niin älyttömästi se, että tekeeköhän tuo ilman palkkaa ja saanko vireen hyvin ja silleen. ALO:on tosiaan menossa debytoimaan. Mä olen jo osan ALO kylteista unohtanut.. pitäisi hiukan tiedustella miten nuo spiraalit nyt sitten menivätkään.
Sagurin kanssa ollaan tosiaan nyt taukoiltu. Tehty pieniä seuraamispätkiä ja olen palkannut lapasella, ihan top lelu :D. Pitäisi tästä horroksesta herätä. Koulua on niin pitkään, ettei päivän jälkeen oikeastaan jaksaisi tehdä mitään.

Vuosi 2010 on nyt tosiaan jo ohi, ei siihen osaa vieläkään sopeutua.

En ole koskaan tehnyt mitään lupauksia, enkä tee nyttenkään. Sen sijaan teen jonkunmuotoista suunnitelmaa, mikä sitten toteutuu enemmän tai vähemmän. Sitä ennen muistellaan mitä kaikkea tapahtui 2010.

Nämä eivät ole minkään näköisessä järjestyksessä koska en ole järjestelmällinen.

Syväjäädytysmätsäri tammikuussa(!)
Muutama muukin mätsäri
Muutama näyttely
Pari möllitokoa
Luonnetesti
PetExpo rally-toko esitykset
Uusia kavereita
Agilityn alkeet
Rally-tokon jatkokurssi käyty
Tokossa edistytty, pakitettu, edistytty
Haku aloitettu



Luoksetulo. Harmi ettei tänä vuonna kenttää ole aurattu, ei huvittaisi tarpoa puolen metrin lumihangessa.


Ihanat shelttikaverit.


Palveluskoirien erikoisnäyttelyssä vuoroa odottamassa



Kesällä Nita belgin ja Noomi nahkan + Linda omistajan kanssa tuli paljon hengailtua.



Oli monia rehvejä Heka seropin ja Nina omistajan kanssa!

Saatiin me nyt jonkun verran jotain aikaiseksi! Luonnetesti oli ainakin tärkeä ja olen onnellinen että meni niin hyvin. Olen erittäin onnellinen siitä, että olemme päässeet harrastamaan hakua ja välillä käyneet liitelemässä mielenvirikkeeksi + tutustuneet uusiin koiraihmisiin.

Mitäs sitten tänä vuonna?

Sagur
Tarkoitus olisi kierrellä muutama mätsäri huvikseen
Myöskin muutamia näyttelyitä olisi tarkoitus kierrellä nyt kun hammas asia on ok.
Rally-toko kisoihin suuntaamme ehdottomasti heti kuin jonnekin tänne ilmestyy sellainen.
ALO liikkeet kuntoon ja kokeilemaan johonkin kokeeseen.
Möllitokoja kanssa lisää.
Ehkä joka mölliageja.
Petrataan ja jatketaan hakua.
Opetellaan jotain muitakin tokoliikkeitä kuin ALO ja AVO.
Leirille kesäkuussa!
Pidetään hauskaa! Hengaillaan koirakavereiden kanssa ja riekutaan pitkin metikköjä.

William ehti olla meillä 2010 vain pari päivää joten siitä nyt paha sanoa mitään, mutta ajattelen tässä listauksessa pitkälle.

William
Muutama mätsäri.
Muutama pentunäyttelykin olisi kiva.
Pentutokokurssille ehdottomasti pitäisi päästä jonnekin.
Harjoitellaan kotonakin tokojuttuja.
Leirille kesäkuussa!
Pidetään hauskaa, leikitään ja riekutaan paljon. Tutustutaan maailman ihmeisiin kuten ratikoihin ja vastaaviin. Sosiaalistan mahdollisimman hyvin ja luodaan vahvaa sidettä.



Parin päivän takaisia kuvia. Leikkii lempilelullaan.
Ihan hullua miten se kasvaa niin nopeasti. Nyt on jo tullut lisää korkeutta ja painoa.
Lenkit menee reippaammin, ei enää piiloudu selkäni taakse jänniä asioita vaan itsevarmana kattelee menoa. Eikä enää vedä muiden ihmisten perään. Jää korkeintaan hetkeksi katsomaan ja sitten tulee. Ei enää maanisena hyökkäile naskalihampaillaan kun yrittää syödä tai kun sille laitetaan ruokaa. Hyvä ruokahalu sillä on, aivan toista maata kuin Sagur ja se on MAHTAVA juttu! meillä on muutamaa erilaista penturuokaa ja niitä ollaan sekoteltu, laitettu sekaan lihaa ja vastaavaa. Saanut myös lohiöljyä. Ei vatsa mene miksikään ja kun nyt tottuu syömään jo erilaisia asioita niin toivottavasti sille tulee teräsvatsa.
Kovin ihastunut on hampaisiinsa, kokeilee järsiä kaikkea. Aina välillä unohtaa luun olemassa olon ja sitten kun taas muistaa niin tyytyväisenä sitä sääriluuta jäystää. Nyt myös se vihreä kumilelu miellyttää ja sitä on kiva tappaa. Leikkisessioiden, syömisen ja ulkoilun välissä on nukkuminen ja sitä harrastetaan paljon. Nukkuu söpösti selällään jalat haarallaan ja etutassut epämääräisesti aseteltuna jonnekkin. Sitä on käynyt moikkaamassa nyt kaksi kaveriani eikä mitään ongelmia ole ollut. Intopinkeenä moikkaamassa ja roudaamassa lelujaan myös heille.

Spidikin on jo hyväksynyt pennun täysin. Eilen kun mulla oli pentu sylissä Spidi tuli siihen viereen ja puski Williamia. Will oli aivan paikoillaan eikä uskaltanut mitään tehdä. Fiksu pentu, kissoille ei kannatakaan ryttyillä.



Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.