Ensinäkin hyvää joulua toivottaa lämpimästi koko meidän poppoo! Mentiin tyttöjen kanssa visiitille äidilleni Helsinkiin, missä odottelikin vastassa meidän William ja Spidi :) Joukukorttikuvat jäivät kiireen vuoksi ottamatta.


Spidi oli niin innoissaan siitä, että olin tullut käymään, niin sehän roikkui mun sylissä varmaan kolme tuntia putkeen, kunnes lopulta suostui nousemaan siksi ajaksi että saan syötyä.

Kolmen koiran kanssa lenkkeily oli kyllä ihanaa, vaikkakin tuntui välillä hankalalta kun kaikki vetivät eri suuntiin. Onneksi metsä on lähellä, niin kolmikko pääsi leikkimään vapaana. Valkoista joulua ei nyt tänne tullut, vaan on vähän reilu kaks päivää satanut vettä enemmän tai vähemmän saavista. Koiria se ei onneksi haittaa, paitsi sitten kun päästään takaisin sisälle ja pitäisi kestää pyyhkeellä kuivaus :D Moiran mielestä moinen homma on tylsää ja sitä pyyhettä olis paljon kivempi vain repiä.

Moiran kissakohtaaminen on mennyt Spidin kanssa hyvin, vaikka kissaherra olikin vähän loppu siitä että taas tänne raijataan pentuja. Moira ei ihan ehkä tajua oman tilan kunnioitusta ja sehän ottaa Spidiä pannuun, mutta onneksi se on sinänsä niin tottunut.

Vuoden vika agi

Kipastiin Mösöttimen kanssa vähän aksaamassa. Rata oli kyllä hauska! Siinä sai juosta aika pirusti. Mulla hahmotuskyky riitti ihan ookoosti, koska siinä mielessä paikoittain suoraviivainen. Olin vaan kauheassa kiireessä muutamaan otteeseen, että unohdin mm. koiran ohjaamisen :D Hyvänä esimerkkinä "ai niin persjätössä kannattaisi varmaan katsoa koiraa" ja "vastakäsi on erinomainen keksintö".


Jätettiin taas kontaktit pois, vaikkakin Mösö A:lle kerran juoksi. Tehtiin rataa siis pätkissä. Rengasjuttu oli aika hauska, koska kun Cecil tuli putkesta se ei jotenkaan vaan lukinnut sitä yhtään. Hyvin se sit lopulta meni! Kepit tehtiin käytännössä erillisenä. Ideana olisi ollut jatkaa siitä rataa normaalisti, mutta treenitauko näkyy koiran keppivarmuudessa. Se ei oikein kestä sitä, että otan etäisyyttä. En sitten millään kerennyt mihinkään persjättöihin. Mä sit lennosta huitaisin vain johonkin suuntaan ja hymähdin kun koira meni sinne minne piti, niin vähän tönksähdellen sain jatkettua pätkän loppuun :D Nää takaaleikkaus-tsäkät on kyllä meidän bravuuria.

Takaakierrot olivat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin sellaisella etäisyydellä, että liikkuminen oli avainsana. Mä alussa tein niin, että sen sijaan että olisin kävellyt sivuttain eteenpäin, mä siirryin tavallaan alaviistoon, jolloin eteneminen sinne minne piti oli puolimahdotonta.

Oon kyllä hurjan ylpeä Cecilistä ja jopa hieman itsestäni, vaikka mun oli vaikea välillä keskittyä. Kuntoa vaan ylös ja itseluottamusta enemmän molemmille niin kyl se siitä sit taas!

Mösöttimen villapaita on nyt myös saatu valmiiksi! Otin oppia vatsakappaleen kanssa ja Cecilille tein huomattavasti lyhyemmän kauluksen. Senkin tosin saa kaksinkerroin, mutta ei ole niin muhkea kuin Moiralla.


On toiminut kyllä hyvin kun oon pikaisesti kokeillut ulkona ja sisällä. Tarttis vaan ne kovat pakkaset ja lumikelit tänne Etelä-Suomeenkin tän loskapaskan sijasta, niin pääsis testaamaan kunnolla! Plus olishan se valkoinen joulu aina kivempi kuin tämmöinen harmaa.

Toissaviikon agi

Olin molempien koirien voimin Agility Akatemialla treeneissä. Moiran kanssa harjoiteltiin lähinnä vain hallissa olemista ja leikkimistä. Tyypillinen "kyllä se kotona leikkii" - tilanne tuli aika nopeasti :D Pitäisi löytää aikaa jostain ja käydä leikkimässä eri paikoissa enemmän. Cecilin kanssa treenit eivät olleet helpot! Rata oli mun hahmotuskyvylle aika haastava ja välillä tulikin blackoutteja :D Onneksi käsi käy nopeasti taskulla niin saa koiralle heitettyä palkan.


Tehtiin pätkää 1-7. Poispäinkäännöksen ajoitus ja saksalainen tuotti pieniä ongelmia ja sitä hinkattiinkin aika pitkään. Kepeille haku menee hienosti. Esteeltä 8 tehtiin sitten eteenpäin puomille asti meni ihan ok, siinä ei sinänsä muuta kuin kovaa eteenpäin. loppuosa 22-25 tuottikin sitten ongelmia muiden edestä :D Jos otin 25 liian voimakkaasti niin Cecil kielsi, ja jos otin vähän hellemmin niin koira oli putkessa. Vastakädellä koira kierähti ennen hyppyä ympäri ja muuten sitä vaan ammuttiin putkeen. Hivuttauduin melkein joka yrityksellä liian lähelle hyppyä, jolloin koira ampaisi jo ihan muualle. Saatiin me se lopulta pelaamaan!


Moiran kanssa höpsöteltiin kaikenlaista ja Riitta osallistui palkkaamiseen, minkä vuoksi pätkiä on hyvin vähän. Lähinnä treenattiin sitä että leikitään ja haetaan lelu esteen läpi. Putkistahan likka tykkäsi ja olen kyllä ylpeä sen keskittymiskyvystä, vaikka viereisillä kentillä muut koirat huusivat. Vedettiin siivekkeiden läpi ja sitten muuria pumpeilla. Kotiläksyksi lisää hallihäiriötä, mikä toteutuu työkiireiden jälkeen viimeistään ShowHaun mätsärissä 30. päivä ja sitten etäpalkan opettamista. Moiran kanssa tehtiin pieniä targettikokeiluja ja niitä tullaan jatkamaan.

Viime tiistain agi

kävin tuuraamassa Riittaa. Juha ei ollut paikalla, vaan hänelläkin oli tuuraaja Senni :D

Rata oli varsin kiva! Treenattiin kepeillä poispäinkäännöstä ja Senni osallistui kivasti koiran palkkaamiseen. Ei olla ihan hirveästi tehty sitä keppien jälkeen tai juurikaan ylipäätään Olin myöhässä käsimerkin kanssa, jolloin Cecil kerkesi monta kertaa kääntymään keppien jälkeen ympäri, sen sijaan että olisin saanut työnnettyä sen putkeen.

Pätkä 9-15 oli seuraava mihin keskityttiin. Päällejuoksusta lähdin vähän myöhässä, niin sit ei enää kerennyt valssiin. Sit kun kerkesin hyvin lähtemään päällejuoksusta enkä jäänyt ihailemaan et "vau sehän meni hienosti takaa!" niin en kerennyt valssilta enää eteenpäin.

Oli aivan huikea fiilis kun sai rytmitettyä kaiken oikein ja sai homman pelaamaan. Tuli ihan mielettömän mahtava fiilis ja kiitos siitä Sennille että jaksoi painaa meitä eteenpäin siinä. Pitäisi itse käytännössä yrittää vaan muistella radat paremmin, niin voin keskittyä enemmän tulevaan enkä mennä niinkään este kerrallaan, vaan suunnitella liikkeet jo useampaa estettä silmälläpitäen. Toivottavasti saataisiin ensi treeneistä taas videota!

Toko on hiljalleen nostanut päätä taas meidänkin laumassa :D Kaukoja oon muutenkin treenannut molempien kanssa, ainoastaan etäisyyttä pitäisi saada lisää. Moiran pyllynpyöritysoperaatio edistyy sen verran, että se osaa jo pienellä avulla liikuttaa takakroppaansa ämpärin päällä molempiin suuntiin. Samaten Moiran kanssa ollaan kaikkea pientä kivaa naksuteltu. Lähinnä ollaan keskitytty kuitenkin vain siihen että kasvettaisiin hyviksi koirakansalaisiksi. Cecilin kanssa pitäisi pikkuhiljaa päästä treenaamaan oikeastaan kapulanpitoa ja kaukoja niin setti olisi valmis.

Moira 4,5kk kuva on myös otettu! Moikku on ilmoitettu jo yhteen pentunäyttelyyn, samaten on yks mätsäri kiikarissa ja toinenkin pentunäyttely erkkarissa helmikuussa :) Sinne myös Cecil tulee ehkä ns. lassieluokkaan (koirille joilla on joku pieni virhe, Mösöttimellä pystyt korvat)

Tukkaa sillä on mukavasti! Näyttää siltä että Cecilin pinatausta ei puske läpi vaan tulee ihan ns. normaali turkki. Jalkavahan se on, mutta omaan silmään hurjan kivan näköinen!

Moiran villapaita on valmis! Meidän Instagramiin olikin ilmestynyt jo hetki sitten kollaasi projektista! Tässä tosin saatte nauttia nyt pitkästä aikaa järkkärillä otetuista kuvista :D Mulla on kuvaustaidot kyllä aivan ruostuneet ja putki oli niin pitkä että vaikka koirat juoksivat 3-6m päässä niin silti puuttui aina jonkun korvat tai häntä kuvasta :D









Loput kuvat löytyvät täältä!

Ollaan tässä välissä lähinnä vain lenkkeilty! Black Friday -huuma oli vienyt aika paljon aikaa töissä, mistä syystä myös oma henkilökohtainen treenaaminen on jäänyt erittäin vähille. Mulla on nyt Havaijin auringon kirkkaudella paistava uusi otsalamppukin, niin pääsee käymään synkkinä öinä metsässäkin asti. Lumet on sulanut ja nyt on taas niin syksyinen sää. Meillä on myös huskytyttö Laeka hoidossa. Kokoonpano kasvoi väliaikaisesti yhdellä!


Samaten olen valmistamassa molemmille karvapepuille villapaitaa. Cecilin rotsissa on vatsakappale valmiina ja selkäkappale melkein. Siihen menikin jo se 4 rullaa, joten pari rullaa pitäisi vielä tilata niin saan loput selkäkappaleesta sekä kauluksen. Moiran rotsin aloitin toissapäivänä. Teen siitä huomattavasti huonommin istuvan, ettei heti tarvitse kutoa uutta :D Ohje perustuu useaan sovellukseen, joten saa nähdä millainen katastrofi lopputulos on. Näette sen kuitenkin pian! Täksi viikoksi aijon Moiran paidan saada valmiiksi, Cecilin paita odottaa lankojen puuttumisen vuoksi vielä hetken.

Moira on kova apuri. Ikävä kyllä. Violetti on Mösön ja punaoranssikatastrofi on Moikun. Vatsakappaleeseen kokeilen tuota "helmineuletta" ja yläosaksi tulee joustinneuletta. Moiralle 3o, 3n ja Cecilille 4o, 4n


Moiriksella on nyt myös uusi kaulapanta! Kasvoi noista pentupannoistaan yli. Mulla oli tarkoituksena napata Rukalta vähän saman tyylinen pinkki mitä jo Cecilillä on, mutta ne oli loppu ja mulla oli ostohousut jalassa, joooten päädyttiin Hurtan leveämpään pantaan. Mikä on törkeen mageen hopee-keltainen!


Tässä postauksessa mulla oli tarkoituksena vetää pirun isoa palmikkoa, sekä koko setti pyöröpuikoilla. Pakko sanoa, että toi oli tavattoman aikaa vievää ja koska toi lanka on kamalan paksua, toi koko setti painoi kuin synti. Tein tota varmaan monta kymmentä tuntia ihan liioittelematta ja tossa pari viikkoa sitten totesin että mjaah, ja purin koko roskan. Uusista paitayrityksistä tulee yksinkertaisemmat!

Tiistain agility

Kipastiin Mösöttimen kanssa eilen agitreeneissä tuuraamassa Riittaa! Ensi viikko tuleekin olemaan mielenkiintoinen, kun Moiris tulee myös mukaan :) Silloin tosin tuurataan konkkaronkalla valkkuryhmää. Saa nähdä mitä keksitään pikku-typykän päänmenoksi ja toivottavasti saataisiin siitä jotain videomateriaaliakin!

Ratapiirros c. Agility Akatemia

Kyseessä oli tuurausvuoro alkeis/pentukurssille, jolloin kaksi koiraa oli samaan aikaan kentällä suorittamassa pisteitä. Aluksi tehtiin pätkää 8, 9, 10, 11 ja putki 16 siitä päästä, mikä on keppien vieressä. Jäin hölmösti varmistelemaan rengasta, niin en millään kerennyt valssiin tarpeeksi ajoissa, jolloin Cecil veti esteen 11 väärältä puolelta. Jossain välissä mä huomasin myös että mun pieni prinsessa varastaa lähdössä mitä se ei ole tehnyt esim. about ikinä :D Nyt vaan oli ihan liian kivaa. Pari kertaa palauttelua paikoilleen ja pari kehua paikalla pysymisestä niin johan se taas luonnistui. Lähdin myös aikaisemmin liikkeelle, niin kerkes hyvin heittää koiran vielä takaa.

Juha ehdotti vaikeuttaa niin, että koiran mennessä putkeen mä otan sen toiselta puolelta pakkovalssille kepeille. Olin hetken aivan äimänä, että lähetäänkö me oikeasti kokeilemaan tuollaista. Kisoista on kaksi vuotta aikaa ja ei olla keppejä treenattu tauon jälkeen kuin pari hassua kertaa ja ja ja.... No lähdettiin silti kokeilemaan. Ekalla kerralla olin mahdottoman myöhässä, enkä kerennyt kepeille pakkovalssaamaan kun koira oli jo ulkona putkesta. Seuraavalla kerralla me onnistuttiin. Cecil kääntyi tajuttoman nätisti ja saatiin kepit tehtyä.
Pari toistoa vielä ja viimeinen välikkö jäi kahdesti tekemättä. En ymmärtänyt miksi, mutta huomautettiin että putken pää on niin vikan kepin vieressä, että mun pitäis oikein työntää sitä koiraa vikasta välistä. Sitten onnistui taas sekin. Ei ollut ihan moukan tuuria.

Toinen pätkä oli 20-25. Tämä oli meille aika vaivaton, joskin alkuperäinen ideani oli valssata ennen putkea, mikä oli onneton idea. Kyselin että miksi ideani kusee, sillä Cecil hyppää luonnollisesti niin pitkälle, että valssi ei ole kovin puhdas ja koira meinaa vetää ohi koko ajan. Huomattavasti parempi idea oli tehdä persjättö taikka takaaleikkaus putken jälkeen. Mulla on varsin huonot kokemukset persjätöistä putkilta, joten hieman kurkkua kuivasi. Päätin lopettaa nössöilyn ja ampaisin vaan juoksemaan. Oreniuskin kehui, että ei siinä ollut mitään ongelmaa. Ehdin heittämällä!

Loppuun vielä 20-28. Pyysin yhtä ryhmäläistä palkkaamaan loppuun. Loppusuorissa ei olla koskaan oltu vahvoilla. Edes aikoinaan kisoissa ja se näkyy kisavideoillakin. Anyways valssi muurin jälkeen ja täysillä maaliin. Ihme kyllä kerkesin siihenkin hyvin! Oli aivan mieletön tunne. Hitto että oli hyvät treenit ja Cecil oli aivan mieletön!

Se mitä opimme tai mitä mä opin on se, että älä varmistele liikaa tai epäile sitä mihin pystyy tiiminä. Ei mulla tulis mieleenkään treenata, etenkään näin pitkän tauon jälkeen, mitään pakkovalssia kepeille, mutta niin se vaan onnistui. Ja onnistui vielä hyvin. Samaten niin loppusuoria keskityn treenaamaan, mutta pitäis luottaa myös siihen omaan kykyyn kestää perässä :D

Omistajan uinti

Uimisessa ollut myös parin viikon mittainen tauko työkiireiden vuoksi. En ole viime kertaisen vapaauinnin jälkeen päässyt uimaan, mikä on kyllä harmittanut paljon. Tänään lämpäksi vähän rintaa ja sitten harjoiteltiin käsivetoja. Apuna oli tällä kertaa myös ekaa kertaa räpylät mikä ei vaan anna oikeasti voimaa potkuille, jotta en turhaudu kuoliaaksi kun en pääse eteenpäin, vaan myös korjaa nilkan virheasentoja. Paras. Keksintö. Ikinä.
Hengittäminen on tärkeä taito ja jotenkin se taito unohtuu veden kanssa. Taisin vetää kahdesti vettä nenän kautta ja muuten vaan litran väärään kurkkuun. Välillä olin ihan loppu ja sydän hakkas kahtasataa - veri happea kaivaten. Mut hyvin meni! Oikeasti. Olen hyvin tyytyväinen ja näytti koutsikin olevan.

Kipastiin taas Cecilin kanssa Juha Oreniuksen treeneissä akatemialla. Tuurasin valkkuryhmän osallistujaa ja kyllä taitojen ruostuminen näkyi jo ihan rataan tutustumisessa. Olin katsellut ratapiirrosta jo ennen treeneihin osallistumista, mikä helpotti ehkä hieman.

Ratapiirroksen c. Anna Orenius

Teimme pätkää 1-5 vaikka tarkoituksena oli kyllä ensisijaisesti vetää ihan kepeille asti ja ottaa ne sitten erillisenä. Kontakteja vahvistelin pariin otteeseen ja siitä sitten putkeen. Meille tuotti ongelmia putken ja puomin erottelu vaikka viime viikolla sitä kehuttiin :D Silloin oli vielä haastavammin putken ja puomin suu vierekkäin. Itse radalla ihmettelin kovasti miksi Cecil juoksi voimakkaasti putkeen, mutta kuten videolla näkyy niin työnsin omalla liikkellä koiraa huomaamattani putkeen enkä ottanut koiraa kunnolla haltuun. Mulla oli joku ihan pointti tossa alunperin, halusin varmisella puomia ja siksi juoksin sitä lähemmäksi, mikä samalla ohjasi koiraa putkeen. No, Cecilillä oli muutenkin joku Jee Putkiralli -päivä. Jos nyt jotain positiivista, niin kolmannella yrittämällä Cecilillä oli ihan mageen tiukka linja esteellä kolme!


Harjoiteltiin sitten pätkää 6-12. Aluksi meinasin mennä saksalaisella 7-8 pätkän, mutta putki oli liian tyrkyllä. Jossain välissä vaikka miten huusi "täällä", niin Cecil ampaisi putkeen anyways. Lukitsi sen jo kaukaa. Lähdinkin sitten tolla peruuttelulla. Orenius heitti jossain välissä kun sählättiin putken jälkeistä hyppyä että "parempi, mutta ei hyvä" :D Ongelmaksi jäi se, että lähdin liikkeelle joko liian aikaisin --> koira ei hyppää estettä 7 TAI lähdin liikkeelle liian myöhää --> koira on päätynyt putkeen tai homma tyssää siihen. Videolla pari onnistuneempaa pätkää, huomaa kyllä edelleen, että mun pitäisi lähteä aikaisemmin liikkeelle, mutta jäin varmistelemaan ihan liikaa.

Kyllähän se lopulta siitä! Koira teki hienosti ja hyvällä sykkeellä. Itellä pyöri päässä niin moni asia samaan aikaan, että olisi pitänyt olla turhautumatta, vaikka epäonnistumisia tulikin useampi. Onneksi Riitta otti treenit videolle ja kiitos siitä. Huomaa kyllä välittömästi mitä tein väärin. Vaikka kerrotaan mitä pitää korjata, niin parhaiten sitä ymmärtää oman liikkeen virheellisyydet kun näkee sen itse. Pitäisi olla keskittymättä siihen millainen ohjaaja olen joskus ollut ja koittaa keskittyä enemmän siihen, että pääsen takaisin siihen samaan tilaan JA kehittyä siitä sitten eteenpäin. Muutama rohkaisun sana on onneksi tullut, että se vaatii vaan ehkä parin kuukauden muistuttelun niin pääsee takaisin siihen mitä on joskus ollut. Lähinnä harmittaa että mulla on kadonnut se silmä tässä parin vuoden tauon aikana kokonaan radan hahmottamiseen ja ennen kaikkea siihen missä mun pitäisi itse olla. Nimimerkillä meinaan juosta siivekkeitä päin :D


Moiran 16vk rokotukset oli tiistaina! Rokotukset menivät hienosti ja mimmi painaa 10,3kg! Kaikki oli jälleen kerran hienosti. Ainoa negatiivinen asia on se, että pentu on oppinut hyppäämään itse sängylle, eli nyt Cecil ei pääse sitä enää minnekään pakoon :D Onneksi, kuten kuvassa näkyy, Mösil on keksinyt tytölleen hyvän käyttötarkoituksen - tyyny.

Kävimme tuuraamassa Cecilin kanssa tiistaina Agility Akatemialla Riitan vuoroa alkeisryhmässä. En ole itse kisannut tai treenannut oikeasti varmaan pariin vuoteen. Otettiin suht matalilla rimoilla. Kyseisellä kurssilla on tavallaan ympäri kenttää eri pisteitä, eli kaikki koirat tekevät samaan aikaan jotakin. Treenattiin pelkkiä kontaktipinnan ottoja, kärkyin ja "ampaisin" aina eteenpäin Cecilin jäädessä A:n kontaktille miettimään että tuliko vapautuskäsky vielä vai ei.

Ratapiirroksen c. Anna Orenius

Teimme pätkää 20-27 ihan aluksi. Myönsin jo heti Oreniukselle, etten muista enää juurikaan mitään :D Agility on vähän kuin tanssi, ja näin rytmitajuttomalle oikeesti hankala juttu etenkin kun ei ole hetkeen tehnyt mitään kropanhallintaa vaativaa. Kyl se sit sieltä palautu mukaan! Ja Cecilhän oli aivan liekeissä. Kyl sen niin näkee et tää on sitä mitä se tykkää tehdä. Ongelma omassa ohjauksessa on, että mun juoksulinjat on aivan katastrofaaliset. Meinasin juosta siivekkeitä päin useammin kuin viidesti. Toistoja toistoja, kyllä se siitä sitten!

Muuten homma oli aika selkeä ja lähinnä piti keskittyä siihen, että juoksee hemmetin nopeasti jo ohjaamaan seuraavia esteitä. Esteellä 25 kokeilimme pakkovalssin lisäksi myös saksalaista. Tulen myös tulevaisuudessa pitämään pakkovalssin "heittävän" käden samana. Huomasi jotenkin välittömästi Juhan huomautuksen jälkeen, että jos otan koiran haltuun vasemmalla ja heitän sen myös vasemmalla yli, se menee huomattavasti tiukemmin kuin että ottaisin haltuun vasemmalla ja heittäisin oikealla. Saksalainen oli myös ihan kiva tehdä pitkästä aikaa. Ruosteessa kun olen, niin Cecil pari kertaa osui vähän kantapäilleni, kun en ollut tarpeeksi vikkelä, mutta parilla toistolla sekin oli ihan jees (Y).

Teimme myös pätkää 14-18 mikä oli meille helppo. Yritin näppäränä tyttönä ottaa lyhyttä videota, mutta lopputulos oli katastrofi. Ei vaan se, että radasta ei näy mitään, mutta myös se, että olin vahingossa painanut jotain nappulaa kun jätin puhelimen nojaamaan pulloon --> slowmotion video minkä näkee TÄSTÄ. Ihan hauska loppupeleissä!

Cecil oli niin liekeissä ja kyllä itsellekin tuli semmonen ryöppy hyvänolon tunnetta, ettei mitään rajaa. Mun on tosi vaikea edes kuvailla milloin olen viimeksi tuntenut noin hyvää oloa mistään. Matka Agility Akatemiaan on äärimmäisen pitkä. Se on joko pari bussia ja juna, sekä 3km kävelyä tai sitten kolme bussia ja juna. Etenkin näin talvisin reitti on hieman riski. Nopeimmillaan olen siellä 1,5h ja hitaimmillaan en edes halua kuvitella. Treenit olivat kyllä niin mielettömät, että eiköhän sitä ole pakko vaivautua vaikka sitten julkisilla.

Moira hallissa

Olin entiseltä treenikaverilta ostanut yhden vuoron HSKH:n hallille vapaavuoroon. Riitta osti toisen puolen siitä Gleen kanssa.

Moiran kanssa agendana oli hauskanpito, leikkiminen ja lujaa meneminen! Välillä jäi leikki vähän kesken jos joku koira huusi kentän läheisyydessä oikein kunnolla. Superreipas kuitenkin ja jaksoi keskittyä siihen mitä tehdään!
Putket on nyt valloitettu tokaa kertaa pienen perkeleen elämässä, nyt sitä uskalsi mennä jo kierreputkia jopa ihan ilman että kukaan oli huutelemassa :) Putkiralleista löytyy videota ja siitä kiitos! Varoituksen sana, että videolla on niin korkeita ääniä, että varmasti vahingoittaa kuuloa :D


Puolenvaihdot oli myös homman nimi. Pyysin Riittaa pitelemään Moiraa aloillaan, kun olen kauempana selkä koiraa kohti, ojennan jomman kumman käden ja katson siihen suuntaan jomman kumman "olkani yli". Moira ei epäröinyt hetkeäkään kummalle puolelle se juoksee palkalle. Homma meni niin nappiin, että vaikeutin ottamalla siivekkeen siihen mukaan ja asettumalla ikään kuin siivekkeen taakse "pakkovalssiin".

Iiiihan loppuloppuun odotellessa teimme pari kiertoa, mistä videota. Se olikin huomattavasti hankalampi juttu :D

Kasvukuvia ja treeniä

15,5vk kasvukuva tuli myös otettua! On se kyllä tavattoman kaunis penikka <3 Ensi viikon alussa meillä onkin sitten taas rokotukset. Kohtapuoliin voidaankin alkaa katsomaan mätsäreitä sekä pentunäyttelyitä ensivuodelle!

Moiran kanssa olen ottanut asiakseni antaa sen itse miettiä ja naksutella sen mukaisesti. Olen aina ollut todella huono opettamaan mitään naksuttimella ja joudunkin vähän väliä avaamaan jonkun sivun tai videon netistä miten pitäisi jatkaa. Olen joskus aikoinaan naksutellut jotain pientä ja vahvistellut, mutta nyt olen päättänyt käyttää sitä pääasiallisesti. Moira osaa nyt istu, maahan, seiso, sekä laittaa etutassut ympäri käännetyn kupin päälle. Samaten kapulanpito treeniä hiljalleen ihan vain niin, että toistaiseksi pelkkä kosketus riittää. Pieniä askelia, mutta eiköhän se tästä.


Olimme muutaman päivän Riitalla kyläilemässä. Perus lagaamisen lisäksi teimme muutaman pitkän lenkin ihanassa lumessa ja koitettiin nauttia kylmyydestä. Oli aikamoista mahduttaa niin monta koiraa yhteen kämppään, mutta onneksi kaikki tulevat juttuun keskenään! Yhteisen kaverin lk collie uros Peto oli Riitalla hoidossa ja olikin aivan ihanaa nähdä tuo lempeä jättiläinen ekaa kertaa puoleen vuoteen! Meiningeissä oli mukana siis urhea Petteri-Peto, Fiilis, Glee, Cecil ja Moira. Glee ihan viimeisenä päivänä lämpesi pennulle niin paljon, että paini tämän kanssa sisällä vaikka normaalisti tuon kaltaiset hömpötykset kuuluvat ulos. Taustalla urheat kommentaattorit team RR ja sitten vielä joku elokuva. Koittakaa kestää.

Höpötykset - oma uinti

Mun ehdottomasti heikon osa-alue missään on uiminen. Ala-asteella sitä tuli uitua hallissa ja välillä yläasteellakin kun pakotettiin. Lukiossa osasin jo hangata vastaan ja tässä sitä ollaan. Osaan kroolata, luulin osaavani uida rintaa ja no, luulin osaavani kaikenlaista. Kunnes supersprintti triathlonissa heinäkuun lopulla uidessani avovedessa tajusin siinä puoliksi hukkuessani, että en mä taida osatakaan :D Kävin treenaamassa itsenäisesti, mutta luulin huonoja tekniikkoja oikeiksi sen perusteella, mitä joskus on opetettu.

Soitin suosituksesta huippu-uimarille, joka kouluttaa triathlonisteja ja on nyt ollut kolme kertaa takana. Aloitimme rintauinnin ihan alusta ja isoja keskittymisvaikeuksia muodostaa vasemman nilkan löysyys mikä vaikuttaa takapotkuun aika paljon. Nilkkoja saan pidettyä taittuneena ja jännittyneenä suht pitkään ja oikean nilkan loppuun asti, mutta jotenkin se vasen nilkka ojentuu aivan liian aikaisin. Musta on tullut varsinainen vesipeto ja olenin juossut lähihallilla nyt itsenäisesti 1-2x viikossa. Erinomainen liikuntamuodon vaihtoehto, etenkin kun kun juokseminen ei ole kiinnostanut tuolla höttölumessa yhtään.

Perjantaina siirryttiin vapaauinnin ihmeelliseen maailmaan, mikä oli mulle jotenkin kamalan vaikeaa. Nilkat pitäisi pysyä löysänä ja potkun pitäisi lähteä lonkasta asti, mikä tuntui mahdottomalta. Mulla nousi turhautuminen aika nopeasti, niin siirrytiin käsivetoihin ja keskityttiin hengitystekniikkaan. Kotiläksyksi pyrin ässäämään ne ja venyttelemään jalat (etenkin nilkat) erinomaisesti auki, mikä toivottavasti lisäisi liikkuvuutta ja auttaisi potkuissa :D

Vietettiin pari hienoa päivää Riitan ja suipponokkien luona. Tällä kertaa mulla oli koko kööri mukana. Cecil oli aivan over the moon, kun näki lempparitätinsä pitkästä aikaa. Se oli kamalan mustasukkainen kaikille Riitasta, ja muuttikin asumaan tämän syliin koko visiitin ajaksi. Paitsi toki silloin kun täti petturoi 100-0 ja otti Myyriksen syliin Mösilin sijasta.




Kipaistiin lenkillä mm. Pakkalan kartanolla, missä otettiin sitten kuvia med koirat. Ei ollut kyllä mikään maailman helpoin homma :D etenkin kun oli aika pirun kylmä. Onneksi olin mekko päällä vain hetkellisesti, niin se 20min vielä meni tuolla tuiskussa ja viimassa.

Myös Moirasta sekä Cecilistä otettiin posekuvia! Moira on kasvanut aivan tolkuttomasti! Ja Cecil sen sijaan on aivan raunion näköinen. Tissit vielä vähän roikkuu ja nyt ne viimeisimmätkin karvat tippuivat. Onneksi sillä on yks välikausirotsi ja yks topparotsi olemassa, jos sattuu käymään niin että tulee oikeasti kylmä talvi, niin ainakaan hypotermia ei iske.
Onneksi tuo notkoselkäisyys vähenee kun Mösil on kuntoutunut kokonaan. Lähinnä siis kun lihaskunto nousee entiselleen, niin tasoittuu taas siitä


Moira thö Koira 13,5vk. Pörröinen pieni paholainen.

Fiilis, Glee, Cecil ja Moira






Kuvista iso kiitos Riitalle. Täältä löytyy hieman lisää kuvia sekä kuvat isompana!

Ceciliä tuli hieromaan Janni! Siitä on jo jokunen tovi, kun Ceciliä on viimeksi leivottu. Pieniä jumeja selän/sä'än alueella, sekä takareisissä, mutta mitään aivan mahdottoman kamalaa ei onneksi löytynyt. Saatiin kanssa vinkkejä siihen, miten saatais treenattua syviä lihaksia ja ylipäätään lihaskuntoa takaisin tikkiin.
Cecilistä puheenollen, se onnistui sössimään anturansa muutama päivä sitten metikössä. Siinä roikkuu palanen hieman epämääräisesti. Saimme ohjeeksi pestä sitä joka lenkin jälkeen, antaa sen hengittää ja tietenkin desifioimaan sitä. Mösil on joutunut pitämään kauhukauluria päässä. Tänään se on saanut olla ilman, kun loppui se jalan lussuttaminen


> CECIL JA MOIRA FACEBOOKRYHMÄ kaikille julkinen! Sinne tulee päivityksiä lähes päivittäin :)


Cecil oli vähän sitä mieltä, että on kokenust suurta vääryyttä, syrjintää ja joutunut kärsimään epäkohdista. Kuvatodisteet alla:




Myyris on kyllä huikea likka. Otin sen mukaan ajatuksella "jätän autoon hengaamaan" kun käytiin Peten Koiratarvikkeen Tammiston avajaisissa. Siellä ei silloin niin paljon porukkaa ollut kun me käytiin siellä, niin ajattelin että otan sen sittenkin sisälle. Ihmishälinä ei kovasti häirinnyt, mutta haukkuvat ja rääkyvät koirat hieman jännittivät. Onneksi se palautui todella nopeasti ja leikittiin siellä sitten. Meinasi tarttua kaiken näköistä matkaan, mutta jonot olivat niin kovat etten jaksanut muutaman tarvikkeen takia jonottaa :D onneksi työpaikka on niin lähellä, niin pääsen seilaamaan sinne aika helposti. Kipastiin sitten myös Murren Murkinassa hakemassa kanan kauloja. Aluksi kelasin, että pitää varmaan vähän sulatella niitä pentua varten, mutta kyllä se ne jäisenäkin sai alas. Mösil oli murheen murtama, kun se söi omansa niin nopeasti ja pennulla kesti. Sen oli vaikea käsittää, että miksi ei saisi auttaa Moiraa syömisessä.

Aika katastrofaalista! Nainen ratissa!

Helsinki City Trail 2016


Lauantaina oli osallistumienn HCT16 tapahtumaan! Matkana oli 11km mikä vaikutti ihan helpolta ajatukselta, ja olin puolitosissani tehnyt aikamoisia tavoitteita ajan parantamiseen. Viimeksi olin vastaavanlaisessa tapahtumassa 2.7. Tällä viikolla flunssainen olo on hellittänyt ihan kokonaan, mutta toki muutamien viikkojen treenaamattomuus vei terävyyden. Ja pakko tän jälkeen huilata ihan kiltisti pari viikkoa. Mulla huiteli heti alusta asti sykkeet taivaissa. Loppusuoralla tuli sykehuippu 202, mutta mitä mä vähän väliä vilkuilin kättä, niin ei se 191-197 ollut kovin epätavanomainen. Kestin ihan hyvin alle 188 sykkeellä olon, mutta huomasi heti kun nousi siitä ylöspäin. Jossain välissä teki oikeasti todella pahaa ja oli pakko hetkeksi lopettaa. Ihan pienen hetken mietin keskeyttämistäkin. Geelit oli onneksi mukana ja pidin mun geelinapsimissuunnitelmasta kiinni, sekä osasin kerrankin nesteyttää fiksusti! Ei tullut huonoa oloa, ei nestevajausta, ei mitään negatiivista siltä osalta.

Ennen starttia mua haastateltiin ja siitä tulossa kisavideota myöhemmin. Nyt on loppuvuodelle katottu vähän rennompaa settiä, pyrin myös käymään uimassa kerran viikossa ja oikeasti pitämään kiinni lihaskunnosta myös himassa :D Juoksukin varmaan rullais paremmin. On kans hieman treenikavereita löytynyt! Huomattavasti isompi kynnys jättää menemättä jos muutkin menee.


Kiitos kuvista Karri Jalava ja Onevision.fi Juha Saastamoinen.



Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.