Viime maanantaina Wiltsu vietiin Viikin pieneläinklinikalle. Lääkärin mukaan William on juuri nyt ihanteellisessä kunnossa. Porukat ihastuivat sen iloiseen luonteeseen. Tiedot otettiin ylös ja William jäi sinne 8-15 ajaksi.

Ei löytynyt mitään poikkeavaa, verikokeitakin otettiin ja nyt epäillään kilpirauhasen liikatoimintaa kun vajaatoimintaa ei kyllä ole missään elimessä. Suurin iloisuus on se, että Williamilla ei olekaan kasvainta! Masentavaa taas on toki se, ettei vieläkään tiedetä mikä sillä on.

Nyt täytyy sitten ulostetta tutkia, eli pitää sitä kerätä muutamalta päivältä ja lähettää sinne tutkittavaksi. Jotenkin vähän ällöä hommaa, kun sitä pitää jääkaapissa säilöä... Että nyt vian on pakko olla ruokavaliossa. Se on voinut yhtäkkiä tulla allergiseksi jollekin tai vastaavaa, eikä siksi ruoka imeydy aivan niin kuin pitäisi. Eli vaihtoehtoina on nyt sitten barffaus (mikä olisi aivan mahtavaa) tai sitten se, että trikit jatkaa sillä millä on aina vetänytkin ja Wiltsulle ostettais jotain hypoallergeenistä ruokaa. Tai sitten vähän molempia. Mutta että ennen kuin tähän mihinkään uskaltaa juuta tai jaata sanoa, niin pitäisi odottaa niitä labratuloksia.

Ohjatussa agissa katsottiin missä vaiheessa kontaktit on. Ja keppejä myös katsottiin, muttei ne oikein ole meillä millään mallilla, niin kehitystä ei pahemmin ole tapahtunut. Välistävetotreeniä oli myös. Kolme aitaa rinnakain ja sieltä sitten kumpaakin suuntaan vedeltiin. Cecilillä oli lievästi sanottuna vähän virtaa, kun se ei ollut koko päivänä päässyt tekemään mitään. Aluksi se vaan sääti jotain ja sitten keskittyi kun käskin tiukemmin. Sitten likka kyllä tajusi sen ja veti hienosti kaikki kolme molempiin suuntiin.

Olimme sopineet Maijan ja Oonan kanssa, että meidän ohjattujen jälkeen treenattais jotain rataa, mikäli Cecil jaksaa. Ja jaksoihan se, kun ei näyttänyt missään tuntuvan.

Melkein koko rata saatiin tehtyä! Otettiin pätkä 1-3 ja sitten keinu (4) itsenäisesti. Seuraavaksi piti saada tuo kiva aitasuora tehtyä. Otettiin kuitenkin Cecilille tuohon putki mukaan, eli se oli siinä ensin. Mun täytyi jäädä tarpeeksi kauas, että ehdin juosta ton tyttösen kanssa, mutta en mä kyllä mitenkään meinannut ehtiä vaikka juoksin maanisesti. Kyllä oli upea tunne kun vihdoin ehti ja onnistui. Pätkää 5-16 rampattiin erinäisissä pätkissä, vähän pidemmissä ja lyhyemmissä. 17-19 oli sitten jo aika haastava ton 18 takia, mutta valssilla siitä ja jotenkin vain putkeen. Meidän aksatreenit olivat siinä.
Oli kyllä ihan mielettömän kivat reenit! Maijakin sanoi, ettei ole aikaisemmin Ceciliä noin innoissaan ja nopeena nähnyt. Kyllä sitä itsekin huomasi, että likka antaa parastaan.

Käytiin me Cecilin kanssa mätsärissäkin keskiviikkona. Koiria oli Koneen kentällä aivan mielettömästi eli aika myöhää päästiin kotiin, kun iltamätsäri oli kyseessä.

Meidän parina oli pk collie uros. Tuomari Ate Kolulahti mietti pitkään kummalle heittää sinisen ja kummalle punaisen. Aluksi oli antamassa Cecilille sinistä, mutta pysähtyikin hetkeksi ja vaihtoi nauhat. Nauhakehässä ei ollut enää mitään saumaa. Tulos näin ollen PUN ei sij.

Mulla oli reissu Savonlinnaan torstaina, jolloin Riitta tuli meille hoitamaan kauhukolmikkoa kerä Fiiliksen. Perjantaina palasin illalla pitkän ja väsyttävän päivän jälkeen.
Fiilis oli ihan "O.O" kun Spidi tuli haistelemaan ja puskemaan uutta kaveria. Muuten kyllä meni vallan loistavasti. American Horror Storyn toka tuottari pyöri koko yön ja lopulta lähdettiin Riitan kanssa joskus viideltä aamulla lenkille.



Käytiin sitten seitsemältä nukkumaan. Lyhyiden unien jälkeen matka jatkui Oulunkylään Dobberienmajalle tokopäivään. Riitta tuli hengailemaan ja kuvaamaan.

Tokopäivä oli ihan jees. Nimestään huolimatta kesti ikävä kyllä vain tunnin, eli ei mitenkään hirveästi ehditty tekemään. Olin ilmoittanut Cecilin kisavalmiisiin/kisoihin tähtääviin, mutta hajonta oli silti joukossamme hyvin suuri.

Harjoiteltiin Anu Koivun ohjauksella kaukoja, mitä en ole ennen ottanut, kun ei AVO ole ajankohtainen. Sitten tehtiin jotain noutotreenejä. Mä en tajunnut, että otetaan yhtään avoimen luokan liikettä, joten mulla ei tietenkään kapulaa ollut mukana. Hienosti likka kuitenkin toi reilusti painavampaa kapulaa, kuin mihin on tottunut.
Yksi luoksetulo tehtiin ja loput tehtävät oli lähinnä koiran rietämistä kun tämä istuu/on maassa/seisoo. Aika perusharjoituksia, mitkä olivat kieltämättä hieman tylsiä. Ei harmikseni tehty yhtään seuraamista, paikkista tai oikeastaan ainuttakaan kunnollista liikettä. Hyvää häiriötreeniähän toi periaatteessa oli, muttei käteen tuntunut jäävän mitään erikoisempaa.

Samana päivänä mentiin Riitan kera sitten vielä treenaamaan agilityä ja tokoa Jasun kanssa. Aksassa otettiin irtoamistreenejä. Koiran piti suorittaa itsenäisesti neljä aitaa. Me ei hirveästi ton tyylisiä olla otettu, joten Riitta jäi loppuun lelun kanssa. Kokeiltiin me ilmankin, mutta Cecil ei ymmärtänyt mitä siltä halutaan.
Toinen irtoamistreeni oli sellainen, että on yksi suora putki ja yksi putki J:nä ja koiran täytyy suorittaa molemmat itsenäisesti niin, että ohjaaja jää ensimmäisen putken suulle. Tämäkin tuotti suuria ongelmia alkuun, mutta lopulta se meni vallan mainiosti!

Siirryttiin tokoilemaan. Riitta ja Jasmine teki luoksepäästävyyden Cecilille. Kyllä se sivulla pysyi, mutta aijettä miten sen etujalat steppas. Pääasia että malttoi.
Paikkista ei tehty, mutta Riitta liikkuroi meille melkein kaikki ALO liikkeet. Cecil oli kyllä jo hieman väsynyt mikä näkyi.


Jäävissä on vieläkin vaikeuksia Cecilin epävarmuuden takia. Aikaisemmin se ei oikein suostunut menemään maahan, jolloin käskin sitä maahan, joten nyt se sitten tarjoaa aina maahanmenoa. Et pitäis vaan treenata jääviä enemmän ja saada Cecil jotenkin erottamaan eikä veikkaamaan, kun jostain syystä käskysanaa se ei ota huomioon.


Ennen lähtöä tehtiin vielä pikaiset keppitreenit. Oon nyt harjoitellut lähinnä niin että itse kävelen takaperin, mutta otin mä nyt sitä sivultakin.



Sunnuntaina herättiin Riitan kanssa ikävän myöhää ja tuli mieletön kiire paimennukseen. Heitin Riitan himaan ja matkasin kohti Someroa. Eksyin kyllä ihan 6-0, mutta lopulta löysin paikalle tunnin myöhässä.

Sillä Cecil otti sen epävirallisen taipparin, niin harjoituskertoja on 1 ennen itse taipparia. Treenikerta meni mielettömän hyvin! Koutsikin sanoi, että tää tais olla tää oikein liikkuva likka. Ja kyllähän sitä liikettä olikin. Cecil keräs lampaat hyvin mulle, kun seisoin toisella puolella laidunta ja kierteli niitä muutenkin hyvin eikä enää ajautunut helposti minun luokseni, niin kuin aikaisemmilla kerroilla. Jäi tosi hyvät vibat ja tulevan taipparin läpipääsystä olin aivan varma.

Paimennustaipparissa oli sellainen harjoitusarvostelija, joka ei ole ennen Ceciliä nähnyt. Cessu irtosi hyvin, mutta kyseli ihan liikaa että mitäs nyt tehdään. Todella onnettomat pisteet saatiin, mutta uusintakoetta suositellaan. Lampaanpaskat kyllä taas maistui, tosin sitä veteli kaikki, mutta että välillä kun se jäi syömään niin lammaslauman sitten jätti. Ja kun kielsin tiukasti ja useampaan otteeseen, niin vähän jäi vaisuksi.

Kiinnostus lampaisiin - 2 "Kiinnostunut -> hiukan jännittyy lampailla, kaipaa tukea, jää vajaaksi"
Taipumus hallita lampaita - 1 "Puutteellinen hallintakyky, jättää lauman"
Henkinen kestävyys - 1 "Ei päästy toteamaan 'pehmeä'"
Yhteistyökyky/Ohjattavuus - 3 "Molempien kokemattomuus aiheuttaa ristiriitatilanteita, koira kysyi neuvoa ja tukea."

"Pehmeä nuori ja kokematon koira."
Hylätty

Se, että Ceciliä sanottiin pehmeäksi oli kyllä yllätys. Tiesin kyllä itsekin taipparin aikana, ettei läpi tule menemään. Oma-aloitteisuus tuntui jäävän sinne harjoituskerran puolelle. Taidetaan käydä nyt sitten treeneissä ja saada varmuutta enemmän koiralle ja ehkä sitten ensi keväällä käydään toi taippari hoitamassa ja sitten ehkä jonain kauniina päivänä se paimennuksen esikoe.




Tänään ohjatuissa tehtiin sitten Agirotu 2013 MAXI joukkuerataa hieman muunneltuna, putket oli vähän erilaisilla mutkilla, pari vikaa estettä jätettiin kokonaan pois ja tuli vähän erilaisia ohjauskuvioita eri asetteluilla. Aluksi tehtiin muutamassa pätkässä ja sitten vedettiin kokonaan. Oli kyllä tosi jotenkin edistynyt fiilis, kun saatiin 5min tutustua rataan ja tehdä omat ratkaisumme radan suorittamiseen, kukaan ei neuvonut miten teet minkä kohdan, vaan mietit ja hahmotat ihan itse.

Treenit oli hurjan kivat! Odotellessa tehtiin keppejä hieman. Cecil alkaa selkeästikin hahmottamaan jotenkin keppien ideaa. Voin kulkea rinnalla ja se jo hieman pomppii. Toki käsiavusta ei vielä piiitkään aikaan päästä eroon, mutta alkuhan se tuokin. Kun vauhtia tulee vähän lisää eikä käsiavun tarvitse enää olla niin voimakas, yhdistän ne loput kuusi puikkoa, niin on sitten kaksitoista kasassa.

Sitten kun päästiin taas tekemään rataa, niin tarkoituksena oli vetää se putkeen. Toi koko ratahan on pitkälti suora, eli sai juosta aivan maanisesti. Jalkoja ei oo pahemmin poltellu noin paljon. Näin ratkaisuksi lähettää kolmoselta neloselle ja vitoselle niin, että teen persjätön. Juoksin kuin hullu ja pääsin leikkaamaan just ja just. Seiskalla sitten takaaleikkaus, mikä epäonnistui ensimmäisellä yrittämällä. Otettiin sitten pieni pätkä uudelleen ja takaaleikkauskin saatiin onnistumaan. Toinen mahdoton yhtälö oli kasilta kympille. Ihmeellisellä huitomisella ja käskytyksellä sain koiran irtoamaan ja lähdin spurttaamaan kahdelletoista. Siitä eteenpäin ei enää mitenkään jalat jaksaneet. Suora on liian pitkä ja koira tulee liian vauhdilla, etten päässyt etenemään tarpeeksi pitkälle koiran päästessä ulos putkelta. Matkaa oli varmaan 15m, ei Cecil irronnut vikalle putkelle sitten niin millään. Se käännähti joka kerta putken suulla ympäri ja jäi tuijottamaan minua. Hurjan kivaa oli silti" Yritettiin 12-15, muttei kertaakaan saatu sitä virheettömästi läpi. Otin sitten vikan putken itsenäisenä, eikä siinä mitään ongelmaa ollut. Kivasti kyllä meni, vaikka loppu vähän hyytyikin.

Joo-oh, kaikkea jännää tässä parin päivän aikana on tapahtunut. Mulla oli inssi eilen ja pääsin läpi! Tänään kävin ostamassa auton joten on menopelikin vihdoin ja viimein alla. Sellainen hassunhauskan värinen Volkswagen Golf!

Eilen oltiin treenaamassa ihan vähän vain tokoa Riitan kanssa, kun pidettiin kenraalitreenit (uudelleen... edelliset olikin ilmeisesti kenraalitreenien kenraalit) Fiiliksen SM-kisoja varten. Otettiin Cecilin kanssa ihan vähän paikkista, palkkasin harvemmin tällä kertaa. Hyvin pysyi vaikka pyöriäkin veti edestä ja koiria läheltä. Sitten otettiin luoksaria, siinä sivulletulo on jo parempi, vauhti oli myös ihan kiitettävä, kun laukalla tuli. Joskin voisi olla vielä vauhdikkaampi.


Tänään lähdettiin paimennustaipumuskokeeseen. Eli tällä kertaa ei mikään paimennuspäivä ollut kokeessa. Matka oli pitkä ja aivan järisyttävän kuuma. Perille saapuessamme asteita taisi olla se 31,5 ainakin kun auton mittarista katsottiin. Eikä oikeastaan tuullutkaan.

Cecilin olisi kuulunut odottaa keskellä aluetta ja tulla mun kutsusta, muttei se vaan ottanut kuuleviin korviinsa käskyjä "istu/odota/paikka/paikka nyt oikeesti/hei mä sanoin ISTU". Siinä se vaan kyyläs lampaita, kai se hetken malttoi ja sain sitten luvan vapauttaa koiran. Cecil lähti aluksi hyvin ja keräsi lampaat hienosti ja toi ne mulle. Sit lähdettiin liikkeelle, mut aluks mun liikkuminen oli tosi jäistä, kun lampaat puski polviin ja meinasin kaatua koko ajan. Tyttö teki kuitenkin hyvin, Cecil tietenkin löysi taas nannaa, eli lampaan pasgaa. Olin menossa luokse, niin se väisti, sillä se tiesi että tulee jätösten syömisestä rumaa sanomista. Annoin sitten olla ja käytin käskyä "jätä", mikä olikin paljon järkevämpi tuohon tilanteeseen. Se katto aina kyllä mua vähän silleen et jos mä nyt vähän silti, mut tuli sieltä kyllä ja antoi niiden papanoiden olla. Sit päästiin taas hyvin liikkeelle, Cecil kiersi lampaita hyvin ja minä sain käskyn siirtyä kauas lampaista koiran kanssa ja lähettää koira lampaille. Tein sitten niin.
Aluksi lampaat meinasivat tulla messiin, mutta kun mulla olikin koira messissä niin ei lampaat sitten liikkuneetkaan mun matkassa. Lähetin koiran lampaille ja odotin. Cecilillä oli selkeä idea siinä, se kiersi vauhdikkaasti lampaat ja toi ne sitten mulle. Se on juuri se pointti, että lampaat kierretään, eikä niin että mennään lauman läpi keskeltä tai vastaavaa. Cecil ei myöskään yrittänyt hajottaa laumaa tai muutakaan, ja jos joku lammas oli jostain eksynyt, se kävi koukkaamassa sen takaisin laumaan. Yhdessä vaiheessa lampaat hajosivat pienempiin osiin, kun ilmeisesti lauman sisäinen yhteisymmärrys prakasi hetkittäi ja kolmentunut lauma riensi eri suuntiin, mutta mahtava paimentyttö haki ne samaan kasaan ja toi mulle.

Kaikesta huolimatta, kuten otsikkokin antoi ymmärtää, tulos oli hylätty. Juuri tuon takia, että silloin tehtiin upeasti duunia kun oli paljon liikettä, mutta Cecil ei itse liikuttanut tarpeeksi kovalla innolla, jos kaikki olivat pysähdyksissä. Se silloin jäi vaan lagaamaan, ellen sitten juuri lähettänyt sitä lampaille kauempaa (jolloin sekä minä seison paikoillani ja lampaat ovat laumassa kauempana paikoillaan). Se jonkinlainen oma-aloitteisuus jäi hieman uupumaan.

Saatiin kuitenkin hitosti kehuja tuomarilta ja kehoitettiin tulemaan uusintakokeeseen heinäkuussa samalla kun tuon Williamin lampaille. Ja totesin siihen, että voi olla että nyt oman auton johdosta tuon koko kolmikon. Olisi kiva nähdä miten tuo muumiokin niihin lampaisiin reagoi.

Tässä vielä tuomarin selostus ja kokonaisvaikutelma:
Kiinnostus lampaisiin 2 - Ajoittaista, kun enemmän liikettä kiinnostaa enemmän
Taipumus hallita lampaita 3 Kerää hyvin kun on kiinnostunut
Henkinen kestävyys 3 - Kestää koulutusta
Yhteistyökyky/ohjattavuus 3

"Hieno nuori koira, osaa kerätä lampaita. Kiinnostusta ja kokemusta lisää."

Keskiarvon pitäisi tosiaan olla 3 ≤. Tossahan se jäi se 2,75 eli läheltä piti. Tuossa ylempänä nyt tulikin syyt noihin, eli jos olisi kiinnostusta ollut vielä lisää (ja jaksamusta) niin olisi varmasti päässyt helposti läpi. Yhteistyökyky ja ohjattavuus oli ihme kyllä kolmonen, vaikka olin varma että tulee kakkonen, kun ei se pysynyt edes paikoillaan vaikka mä sitä edellytin siltä. Mutta juuri muu ohjaaminen ja se meidän yhteistyö nyt kuitenkin toimi ja ehkä siksi pysyi kolmosena, vaikka likka odottamisen suhteen olikin menettänyt korvansa kokonaan.