Majaillaan tosiaan Riitan kanssa tovi täällä Tervakoskella, mistä lähdimmekin aamutuimaan ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Ei kyllä matka luonnistunut ihan niin kuin piti :D Rankasti eksyttiin, mutta ajoissa silti perillä! Success.

Tuomareina olivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. Videot löytyvät postauksen lopusta! Ja toisen osan lopussa on myös Haanpään selitykset!

Cecilin siru tarkistettiin, tarkastaja oli mennyt kyykkyyn niin tottahan toki Cecil tunsi tarpeelliseksi pestä tämän naama. Alussa Haanpää otti koiran myös vastaan ja Mössö hyppäsi sitä vasten.
Haanpää vaan hoki mantrana että "Rakastan, rakastan pakastan, pakastan pakastan" mikä oli likasta ehkä ihan parasta. Samalla katsottiin pannan soveltuvuus. Panta todettiin ehkä turhan löysäksi ja otimme toisen pannan, mihin rei'ittimellä tehtiin lisää reikiä. Panta katsottiin useampaan otteeseen sopivaksi. Nyin sitä ihan tosissani, ettei Cecil varmasti saa päätään läpi.

Cecil leikki Haanpään kanssa yllättävän huonosti. Keppi oli kai liian liukas tai liian ohut, patukasta se ei oikein jaksanut innostua eikä se hanskakaan ollut niin kiva kuin olisi voinut olla. Cecil on kyllä leikkinyt toisten ihmisten kanssa, mutta eipä se samalla tavalla kuin minun. Minulle sitten tarjottiin hanska ja sain Cecilin leikkimään. Roikkui hanskassa, muttei oikein itse repinyt. Oli vähän hassu tapaus :D

Kelkka oli mielenkiintoinen! Tiedän aikaisemmista kokemuksista sen, että Cecil tukeutuu minuun valtavasti ja hakee minulta tukea. Tätä samaa on hoettu jokaisessa asiassa mitä me tehdään mm. kun käytiin lampailla. Hirveän melun kyllä Cecil sai aikaiseksi, mutta se nyt oli ihan silkkaa epävarmuutta. Cecil riuhtoi hyvin varhaisessa vaihteessa mun takana. Karmea huuto jatkui edelleen, mutta samalla riuhtominen jatkui.


Sitten kävi se, mitä ei pitänyt käydä :D Panta lähti päältä ja koirahan sinkaisi kentän toiselle puolelle. Olin itse aivan neuvoton, sillä en tiennyt saanko kutsua koiraa, en oikein tiennyt mitä mun pitäisi tehdä. Cecil juoksi Riitan luokse ja puhisi sieltä pari kertaa, mutta tuli sitten ihan itse katsomaan mistä olin aika yllättynyt, sillä kelkka oli selkeästikin hyvin inhottava Cecilin mielestä.
Sain tehtäväkseni maanitella koiraa ihan samalla tavalla kuin normaalissakin olosuhteissa, eli koira pitäisi saada kelkan lähelle. Cecil kerkesi tulemaan ennen kuin kummoista kerkesin sanomaan ja samalla kun maanittelin sitä toiselta puolelta, se oli jo lähestynyt kelkkaa itse. Cecilin onni on uteliaisuus.

Cecil lopulta työnsi päänsä kelkkamiehen "päästä" läpi ja oli ihan sujut, vaikka muistutti edelleen mäyräkoiraa, kun se niin matalana kuljeskeli sen ympärillä. Sain luvan kytkeä koiran ja siirtyä kelkan lähtöpaikkaan.
Kun kävelimme takaisin päin kävi hassu juttu. Matsuoi oli puskassa piilossa "aseineen" ja huppuineen ja heilui siellä jo ennen kuin kelkkakoe oli periaatteessa ohi. Cecil nosti siitä metelin ja Haanpää totesi että "sut on Tarja bongattu jo". Syynä ennenaikaiseen heilumiseen olivat ne lukuisat jäätävän kokoiset muurahaispesät tuomarin piilossa.

Cecil osasi odottaa täten tulevaa, hyökkäys ei tullut niin puskista kuin esim. Sagurille silloin aikoinaan. Cecil taas piti jonkinlaista meteliä, mutta jälleen kerran Mössö silkkaa epävarmuuttaan huuteli ja puhisi sieltä takaa. Matsuoi kun heitti "aseensa" alas ja laski hupun, muuttuikin uhkaavasta avoimeksi, niin Mössöhän hyppäsi sitä vasten ja oli ihan sujut. Mikä nyt ei tullut yllätyksenä, kun se on niin avoin.
Avoimuuden takia ei sille ollut mikään ongelma seurata tuomaria musta pois päin tai muutakaan. Cecil lösähti istumaan Matsuoin viereen, mistä tuli kommentti "aaiijj, äiskä on kouluttanut sua ihan selkeästi" :D

Pressu ja tynnyri olivat muuttuneet tässä vuosien varrella. Minun piti siis seurata merkattua aluetta ja kääntyä heti ympäri kun pressu heilahtaa. Pressua ei nykästy niin rajusti eikä niin korkealle kuin aikaisemmin, mikä sinällään on ehkä ihan hyvä, sillä lukuisia koiria on pistänyt ahdistamaan se ehkä tarpeettoman paljon.

Cecil selkeästikin oli jo aika paineissa, mutta käsitteli sen ihan hyvin. Tynnyri ei ollut niin iso ongelma Cecilille, mutta kyllä se oli hieman epäluuloinen sitä rämisevää peltipurkkia kohtaan.

Pimeä huone oli kyllä jänskä! Se oli jokin vanha saunatila, paljon pimeämpi kuin se missä olimme aikoinaan Sagurin kanssa. Maasta löytyi pressuja ja jotain ämpäreitä ja kauhoja. Koiran piti käytännössä tehdä ] -muotoinen liike tilan sisällä. Valona oli yksi fikkari.
Kuulin askeleita, mutta ilmeisesti pressun kohdalla pysähtyi. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja Cecil jatkoi matkaa. Tuomarit hihittelivät ja kutsuivat Ceciliä hauskaksi, kun se niin kovasti yritti käyttää nenäänsä, mutta katsoi niin epäuskoisena että "eihän tämä nyt VOI olla oikein". Jompikumpi tuomareista sanoikin Cecilille että "oi kyllä, sinne ne kaikki muutkin ovat menneet, usko vaan itteesi". Cecil tepasteli ihan itsekseen luokseni ja olin aivan superylpeä pikkukoirasta. Sain luvan kehua koiraa heti kun se koskettaa minua.

Seinä oli se, mitä mielenkiinnolla olen odottanut. Cecil on hyvin avoin ja pirtsakka otus, mutta siitä löytyy kuitenkin se nuoren koiran epävarmuus, etenkin jos mamma ei ole pelastamassa.
Cecil teki niin kuin arvelinkin - puolustaa itseään, mutta epävarmuuttaan ja onnettomasti. Tilanne oli videolta katsottuna ja Riitan sanoin aika epämukava. Videolla ei kuulu, mutta Cecil murisi ennen puhahtelun aloittamista. Aluksi se oli ihan pelkkä "murr", siten se oli hieman kovempi MURRRR ja sitten se oli jo aika katu-uskottavan kuuloista pärinää.

Cecil näytti selkeästikin siltä, että tilanne oli epämukava. Se pyöri ja hyöri, samalla murisi ja huusi satunnaisesti. Palautteena "hän oli aika kiukkunen :--D"

Laukauksia tuli kaksi. Yksi liikkeessä ja yksi niin, että n. 15m päähän ekasta laukauksesta pysähdyttiin. Ensimmäinen laukaus ei tullut videolle. Koira ei niiannut, mutta reagoi hieman. Pysähdyksissä hieman niiasi ja liikkeellelähdössä taas säpsähti. Se taas nyt oli ihan kuormituksesta johtuvaa se viimeinen säpsähdys. Yllätyin niiaamista laukauksissa, sillä se ei ole aikaisemmin pamauksista välittänyt, mutta eipä se yrittänyt tilanteesta pois tms. niin se on pääasia.

Tulos: 140p. ++ eli laukauskokematon. Osa-alueet näkyvät täällä. Koko testi oli kyllä hyvin Cecilin näköinen! Olisin ehkä odottanut hieman enemmän puolustushalua, mutta se minulla oli perusolettamuksenakin, että se huutelee ja puolustaa nimenomaan epävarmuuden pohjalta eikä aggression. Cecil ei ole arjessa epävarma tai muutenkaan uusissa tilanteissa, mutta esim. lenkeillä on tullut tilanteita, kun yllättäen keskellä pimeää mettää joku on ilmestynyt jostain, jolloin Cecil alkaa puhahtelemaan, täten osasin olettaa jonkinlaista yritystä.

Haanpää kertoi vielä oikein kattavasti perustelut Cecilin pistesaldolle, mikä näkyy myös videolla.

Tiivistettynä tuomarin suusta:
Cecil on avoin ja ihmisrakas. Hieman pehmeä, eli muistaa paremmin eikä tarvitse "koivuhalkoa käyttää" että menee perille, muttei ole liian pehmeä. Eniten lämmitti mieltä se kommentti, että meillä on Mösilin kanssa selkeästikin hyvä suhde ja osaan viedä koiraa. Erittäin vilkas, väistöliikkeet ovat liioiteltuja eikä se palaudu "tosta noin vaan". Häiritsevän vilkas Cecil ei tuomarinkaan mielestä ollut. Cecil oli hieman rauhaton, mutta ei hermostunut. Taistelutahto oli ihan ok, etenkin collieksi erittäin hyvä. Puolustushalu semmoista, että takaa sieltä huuteli eikä luontaisesti tunne puolustustahtoa kuin pienen edestä. Terävyydessä sama juttu, eli "pikkuisen muristiin, pikkuisen sanottiin hauhau" Cecil koittaa olla aktiivinen ja koittaa tehdä asioita, mutta aggressiivisuus puuttuu. Se on osittain siksi, että Cecil on niin avoin. Toimintakyky saattaa kehittyä itseluottamuksen ja elämänkokemusten mukaan paremmaksi, toistaiseksi kohtuullinen eli ihan jees.

Koska edellinen ulkoasumme oli vähän synkkä etenkin näin kesää ajatellen + hieman epäkäytännöllinen, niin tässä hieman pirtsakampi tapaus! Suurkiitos Aino Vakkilaiselle, joka piirsi meille tuon logon :)



Nimikin vaihtui ainakin hetkellisesti jos ei pysyvästi. "Sagur ja Cecil" kun oli ehkä 'hieman' liian tylsä, enkä voi palata siihen Kolmeen muuttujankaan, kun kolmas käy satunnaisesti nykyisin vain hoidossa.

Päätin laittaa pienimuotoista ideariihiä pystyyn tulevista postauksista, joten heitelkää toivepostauksia!

Onko jotain mitä olet aina halunnut kysyä tai saada tarkennusta? Nyt on tosiaan siihen mahdollisuus! Tämä poikkeaa aikaisemmista vastauspostauksista niin, että tällä kertaa kirjoitan ihan koko postauksen ehdotuksen tai kysymyksen ympärille, enkä vastaa mekaanisesti moneen kymmeniin kysymyksiin. Myös videopostauksia esimerkiksi "my day" -tyyliin tai kuten aikaisemmin toivotun tavarapostauksen tyyliin on mahdollinen :)

Jo tulleita toivepostauksia tai yleisiä asiapostauksia ovat mm.
SEY:N positiivilista
MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä
Tavarapostaus (videoiden)
Pinat + siirtoprosessi

Tiivistelmä häppeningeistä!


Keskiviikkona tehtiin ohjatuissa MINI SM-joukkuerata.

Muuri tuotti ongelmia, sillä koiran linjaa piti hieman pyöristää, sillä muuten muurin palikat putoaa. Kakkoselle harjoiteltiin pitkästä aikaa pakkovalssia, mutta linjan pyöristäminen ei silloin oikein luonnistu. Jäinkin sitten ykkösen ja kakkosen väliin.

Jätettiin kepit väliin, sillä niitä pystyy hyvin treenaamaan radan ulkopuolisena. Treenirengas on HI-HA:ssa todella basic, eli rengas on ketjuilla kiinni raameissa. Cecil teki ekalla oikein, mutta olin myöhässä. Sitten se äkkäsi tulla välistä ja sen se kerkesi kerran tekemään. Jäin sitten vahtaamaan renkaan viereen että menee oikean kohteen välistä, jonka jälkeen tulikin mieletön kiire seiskalle päällejuoksuun.

Loppurata olikin aika simppeli, jos 14-16 ei lasketa mukaan. Okseri on vähän ikävä, etenkin kun sen jälkeen pitäis tiukka käännös saada aikaiseksi. Cecil ei pudottanut rimoja! Olin aika varma että okserissa joku heilahtaa, kun käännytään viidelletoista, mut ei! Osasin ajoittaa valssin ajoissa ja merkkasin 16 joten iloisesti se menikin! Turhankin usein mulle käy niin, että valssaan myöhässä ja siitä tulee niin epätoivoisen laaja siitä kaarroksesta.


Torstaina mentiin treenaamaan Claudian kanssa tokoa Helsinkiin. Olen tosiaan etsimässä Cecilille tokoon toista ohjaajaa. Cecil kaipailis semmoista ihan tosissaan iloista ja osaavaa handleria. Me ei oikein Cecilin kanssa tokoon sovita, kun ollaan molemmat epävarmoja :D

Treenaamattomuus näkyi Cecilissä. Se oli myös hieman ihmeissään siitä, että kuka tämä kummallinen täti on ja mitä se musta haluaa. Claudia teki enemmän tai vähemmän ALO-liikkeet, tosin reilusti helpotettuna, kun Cecil ei selkeästikään ollut ihan samalla aukeamalla. Yllättävän hyvin meni kuitenkin ensimmäiseksi kerraksi, etenkin kun ottaa huomioon, että Claudia on Sössölle vieras ihminen ja tokoa viimeksi treenattiin puol ikuisuutta sitten. Pitäis nyt itse ottaa itteeni niskasta kiinni, että saisi maahanmenot jne sellaiseksi mitä ne joskus olivat - nopeita.



Perjantaina kipaistiin Jeminan kanssa treenaamassa aksaa!

Rata oli yllättävän hankala. Aluksi sitä vähän katsoi että hohhoh eihän tässä ihmeellistä, mutta rata oli tavattoman raskas ja nopeatempoinen!

Meille suuria ongelmia tuotti 5-7. En meinannut millään keksiä mitään hyvää tapaa tehdä sitä. Paras olisi varmaan ollut heittää kutonen niin, että koira kiertää oikean siivekkeen (esteen edestä katsottuna), mutta semmoista ei osata niin oli vaan pakko kierittää koiraa :D

Ei tosiaan mitään tyylipuhtainta suoritusta ollenkaan.

Lauantaina mentiin taas Jeminan kanssa treenaamaan! Tällä kertaa ratana I-luokan hypäri!

c. Reetta Mäkelä

Tehtiin tosin ysille muutos! Vaihdettiin rengas okseriksi, sillä rengas oli toisella puolella kenttää ja painoi kuin synti + se ei ole rikkoutuva eikä kumpikaan meistä tuntenut oloonsa kauhean mukavaksi sen ajatuksen kanssa.

Rata oli aika trolli siinä määrin, että siinä sai itse juosta alituisesti ihan täysiä - ei ollut kontakteja hidastamassa ja keskeltä löytyy suora putki.
Isoimmat ongelmmat tuotti alun valssi ja putkijarru. Molemmat ongelmat liittyivät siis hyvin läheisesti suoraan putkeen :D En vaan tajunnut aluksi edes jarruttaa ja videolta näkeekin lopputuloksen: Cecil ei käänny ajoissa ja kaartaa niin kaukaa että pituuden suorittaminen on mahdotonta. Enkä millään lukuisista yrityksista huolimatta osannut ajoittaa valssia niin, että Cecilin linja putkelle oli kaikkea muuta kuin suora. Oli vähän semmoinen "toivotaan toivotaan" -tilanne.


Kuvista ja videosta kiitoksia Jeminalle!

Ensi viikonloppuna onkin luonnetesti ja samalla ollaan menossa Riitan kanssa Tervakoskelle kaitsimaan koiria. Koska Tervakoski sattui olemaan sopivan lähellä Janakkalaa ja treenit ovat mennään paljon paremmin kuin olisin osannut kuvitella, niin meidät tullaan näkemään Agirodussa molempina päivinä todennäköisesti. Olin ilmoittanut Cecilin SM Openiin ja sitten vielä ihan normistartille. Sunnuntaina ollaan ehkä jommassakummassa joukkueessa. Näillä näkymin ALO:ssa, mutta jos yöpaikka menee jo lauantaina, niin voi olla että joudutaan jättämään väliin.

Nyt on kyllä niin monta koiraa talossa ettei pysty oikein enää edes laskuissa! Jasmine tuli koirineen tänne evakkoon hetkeksi, joten menossa mukana esiintyy todennäköisesti ainakin malinuaaaaaa Xena seuraavan parin kuukauden aikana. Sen aikaa kun Capo on täällä, niin Sagur on äidilläni hoidossa, sillä pojat eivät oikeen tulleet aikaisemminkaan juttuun (silloin kun asuin Jasulla Vihdissä pari kuukautta syksyllä 2013), niin ei uskalla riskejä ottaa. Luna ja Capo ilahduttavat meidän arkea vielä pari päivää! Midna-kissakaan ei ole moksiskaan, joten toistaiseksi tämä 5 koiraa, 3 ihmistä ja 1 kissa -menetelmä on toiminut.



Xena nyt periaatteessa menee kyllä kissasta!

Nyt on valkolakki päässä ja osa elämästä jäänyt taakse. Syksyllä käyn kuitenkin vähän korottamassa muutamaa ainetta, mutta muuten sitä mennään eteenpäin!



.... Joo. Cecil on välillä tosi ällöttävä. Herttainen, mutta ällöttävä.

Agilitytreeneissä oli vieraileva koutsi Saija Mustonen. Rata oli mielettömän kiva! Sai ihan tosissaan juosta ja pyöriä sinne tänne :D

Mustonen kiinnitti hyvin paljon huomiota linjoihin ja ohjauksen puhtauteen. Hyvin saatiin niistoihin sujuvuutta ja vitosen pyörittämistä mun kohdalta nätimmäksi. Teen hirveän suureleisiä liikkeitä mun käsillä enkä pyörittäessä pysy paikoillani, vaan teen itsekin jonkinlaisen ympyrän. Nyt siirrettiin käsi alas ja tein itsekin huomattavasti tiukemman käännöksen, niin johan oli nopeampaa ja siistimmän näköistä. Saatiin törkeästi kehuja et Cecil vähän yllätti olemalla sähäkämpi kuin rotutoverinsa yleensä ja vauhtia riittää!

A:lle kokeiltiin kaikenlaista ja kelattiin sitä, että jokin kehikkotekniikka vois olla paras juoksareihin. Sitä nyt sit pitäis lähteä treenaamaan. Onneksi sitä pystyy tekemään ihan himassakin.

Tokalla kierroksella vedettiin sitten 14-->. Perjättö 15-16 väliin, sit heitto takaa ja ihan törkeellä kiireellä eteenpäin. Päällejuoksu 18 ja sen jälkeen olis pitänyt persjättää taas ja heitellä valssien ja leikkauksien kera koiraa eteenpäin kohti loppusuoraa.
Päällejuoksut eivät sentään olleen enää päälleperuutuksia, mutta eivät kyllä päällejuoksuja nähneetkään :---D Muistan etäisesti sen, että juoksin niin pirun täysiä aivan hätäseen kentän laidalta toiseen ja jotain pieniä käsiliikkeitä sain samalla tehdyksi. Eipä siinä mitään, Cecil tajus homman juonen, mutta kerkesi liian edelle. Se hyppäs jo estettä 20 kun itse olin esteen 18 ja 19 välissä.

Uusiksi ja kutakuinkin sama stoori. Kerkesin vähän pidemmälle ja Cecil otti esteen 20, mutten enää muistanut itse valssata enkä oikein taipunut enää mihinkään. Eipä tolla lopulla kuulemma ollut niin hirveää merkitystä :D Päästiin kyllä hurjan pitkälle ja Mössö jaksoi painaa vaikka ulkona oli tajuttoman hiostava ja kuuma ilma.



Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.