Kipastiin starttaamassa MAXI II luokka ensimmäistä kertaa Ojangossa BAT:in kisoissa viime sunnuntaina. Jännitys oli aivan hirveä! Katsoi täristen ratoja mitkä tuomari Vesa Sivonen oli kehitellyt. Ei sinällään ohjauksellisesti haastavia, mutta kovia ansoja!

A agilityrata.

Näytti melkein tuolta. Putkien väärät päät olivat kovasti tyrkyllä eikä radalta tullut yhtään puhdasta suoritusta.

En oikein tiedä mikä niihin keppeihin on yhtäkkiä tullut. Siitä asti kun opetin kepit alusta takaperinketjuttamalla niissä ei ole ongelmaa ollut. Nyt Cecil veti tokaan väliin eli siitä vitonen. Olisi pitänyt rauhoittaa hypyn jälkeen (ottaa kunnoll haltuun) kun nyt se hyppäs pitkälle ja se olikin melkein sitten siinä. Cecilillä oli iiihan liikaa virtaa, joten mun piti ihan kunnolla saada koira rauhoittumaan ennen kuin pystyin lähettämään uudelleen kepeille. Ja yksi rimakin putosi eli siitä toinen vitonen. Koiralla oli hyvä draivi ja Cecil oli hyvin kuulolla, mutta itse olin aivan jähmeänä.
Tolkuttomasti hävittiin aikaa kun koira pyöri edessäni vähän väliä ympäri kun ohjaukseni olivat mitä sattuu. Tuloksena 10 ja aika -3,41m/s. Aika paljon siinä kerkes aikaa menemään kun pyöriskeltiin ympyrää :---D

B agilityrata olikin teknisesti paljon vaikeampi. Neljännen esteen jälkeen poistuin radalta. Tilanteena oli taas siis kepit ja niiden toimimattomuus. Kepit olivaat 90 asteen kulmassa 3. estettä eli putkea nähden. Jouduin siis tasapainoilemaan kahden asian kanssa

... Menenkö näyttämmään kädellä oikeaa väliä eli vedänkö koiran läpi

... Vai annanko koiralle reilusti tilaa ja annan sen itse hakea

Olen aikaisemmin puuttunut keppeihin ja siitä on sanottu että se häiritsee ja sotkee koiraa. Eli pitäisi antaa tilaa jotta koira saa sen oman rytmin siihen. Mutta toisaalta jos en näytä sitä sille väliä niin hakeeko se sitten väärään väliin? Jälkimmäinen oli se mitä sitten tapahtui. Koitin itsepintaisesti muutamaan otteeseen lähettää koiraa kepeille, joka kerta sisään tokasta välistä. Olin jo niin hämmentyneen ahdistuneen sekaisin. Että kun kepit saatiin vihdoin suoritettua niin sipsutin pois. Tuloksena siis hyl.

Hyvä maku jäi kuitenkin ekalta radalta vaikka sähläsinkin ihan kunnolla! Eihän tää jännitys mene ohi kuin kisaamalla :D pakko päästä sellaiseen zen-mielentilaan. Nyt on katottu kisa tän kuun loppuun!

Jenna Caloanderin koulutus 17.11


Käytiin Cecilin kanssa Nauravan koiran hallilla Riihimäellä aivan supermahtavan Caloanderin opeissa! Cecil sai lempinimen hullu-collie ja likan kääntymiskykyä kehuttiin hurjasti! Samaten draivia ja halua tehdä. Treeniaikaa oli n. 20min ja siinä kerittiin tutustua mm. japanilaiseen, kokeilemaan piiiiiitkästä aikaa twistiä, ja treenaamaan kunnolla sylkkäriä.

4 ja 5 väliin mun aluksi piti vaan tehdä puolivalssi tai vastaavaa, mutta Jennakin totesi että etenkin isolla koiralla hankalampi toteuttaa. Treenattiinkin sitten minulle täysin vierasta liikettä eli japanilaista. Japanilaisessa koiran linjaa huijataan. Kuten videoltakin näkyy että mulla oli aika pahoja ajoitus- ja juoksulinjaongelmia :D Hyvähän siitä tosin lopulta tuli!

Kympin jälkeen ajateltiin aluksi persjättöä, mutta sitä kokeiltuamme Caloander totesi että menee niin tiukille ja koira hyppää jaloille että keksitään ehdottomasti jotain muuta.

11 taas kokeiltiin hyyvin monia asioita joiden termeistä en kyllä ole kovin selvillä. Monet eivät niistä toimineet kun jään liian eteen jolloin pusken koiraa väkisinkin seuraavan hypyn väärälle puolelle.

Välistävetoja vähän muistuteltiin kun ei meinannut millään luonnistua. Kun saan rytmitettyä ne askeleet oikein niin sitten ei ole ongelmaa :D

Loppuaika treenailtiin sylkkäriä. Cecil on kuitenkin hyvin kääntyvä joten sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Likka oli muutenkin jo aika väsynyt, joten oli oikein mahtavaa että päästiin treenaamaan lyhyttä pätkää missä lähinnä on pointtina käyttää kroppaa. Sen jälkeen tehtiinkin tuplasylkkäri ja lopetettiin esteelle 18!

Ohjeeksi saatiin nostaa hiljalleen rimaa sylkkäriin. Eiköhän näitä moovsseja uskalla jossain vaiheessa käyttääkin kunhan tulee vähän enemmän selkärangasta.

... Sanottiin viisaasti Chic Choixin blogissa. Osuu ja uppoaa ainakin yhteen collieen paremmin kuin hyvin.

Syy pitkään päivitystaukoon on se, että tilanne on tämä kiitoksia Williamin

Ei sillä, kyllähän tuo on vielä melkein siedettävä, mutta nyt se vuotaa pinkkiä ja violettia, eli näkyvissä on enää 1/3 näytöstä.

Sagur täytti 10v 25.10! Herra on toki aina ollut täysi kymppi, mutta nyt on sitä ikänsäkin puolesta. Eipä ikä tuossa koirassa oikein näy. Se juoksee, temmeltää ja painii samalla tavalla kuin aina ennenkin. Toki Sakke on hieman painunut kasaan ja kuono on levinnyt. Jäbä näyttää välillä vähän siltä että sitä olis pistelty ampiaiskeolla turpaan.

Hengailin koirien kanssa Riitalla vähän reilu kuukauden. William piti päänsä kasassa kaikesta huolimatta, Sagur oppi nukkumaan epämukavasti nojatuolissa ja Cecil kävi töissä Mustissa ja Mirrissä missä se sai paljon rapsutuksia ja herkkuja! Ilme kyllä kertookin, että tais olla aika mukavaa :D


"Äiti kato mää meen töihin!!!! T. Mösöl


Treenaaminen on jäänyt varsin marginaalisen vähäiseksi. On hyvä lukea tuota aikaisempaa postausta, missä on hurjasti intoa ja varmuutta. Mehut on vaan menneet aivan kokonaan asumisjärjestelyihin ja töihin, ettei edes takapihatokoa ole jaksettu ottaa. Pääasia kuitenkin on, että koirat ovat päässeet nauttimaan päivittäin lähes 10km lenkeistä.

Agilityä ollaan tehty sentään edes aavistuksen verran. Päästin hollantilaisen tuomarin Ton van der Laarin koulutukseen. Tehtiin kolmenlaisia pieniä rataharjoituksia, missä keskityttiin hyvin paljon kahdella kädellä ohjaamiseen ja käännöksiin.

Huomasin että ohjaaminen oli ehkä vähän sekavaa ja epävarmaa. Olin kyllä erittäin tyytyväinen Cecilin A:han ja käännökset olivat useassa kohdassa huimasti paremmat, kun niihin nyt on oppinut kiinnittämään hurjasti enemmän huomiota.

Ensimmäistä pätkää treenattiin iäisyys siitä syystä, että Cecil hyppäsi putken jälkeisen hypyn aina keskeltä, eikä läheltä siivekettä. Yritin kaikintavoin niin suullisesti kuin kropallisestikin saada laskeutumispaikka toiseksi, mutten hanskannut sitä. Loppuakohti kyllä parani! van der Laar kysyi yhdessä vaiheessa että lähteekö Cecil hänen mukansa :D Vastaus oli "I think she will" eli aikalailla ehdoton ehkä. Ja kyllähän se menikin!

Kisakiikarit on laitettu päähän. Mennään vähän makustelemaan 16.11. Jännitys on taas aivan huipussaan kun kakkosluokka on taas niin uusi eikä sitä ole sinänsä tullut seurattua. Suurin osa kisaduuneista olen tehnyt ratahenkilönä joko 1. ta 3. luokille. En sinänsä oikein tiedä mitä kakkosluokasta pitäisi odottaa, mikä jännittää entisestään! Jossain välissä pitäs päästä kenraalitreenit tekemään ennen h-hetkeä.



Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.