H:n saimme tosiaan tästä(kin) näyttelystä. Tuomarina oli amerikkalainen, minä vasta jälkikäteen huomasin sen (muuten en olisi ilmoittanut Saguri tuonne), mutta mikäs siinä.

Eilen Linda pesi koiran ja minä toimin assistenttina, föönattiin ja harjailtiin samalla, jotta turkki palautuu oikeaan laatuunsa, eikä muotoudu sellaiseksi häröksi peruukiksi. Nukkumaan mentiin aika aikaisin, koska aamulla piti herätä aikaisin.

Automatka taittui mukavasti. Mä taisin suurimmaksi osaksi olla unessa ja havahduin satunnaisesti hereille siihen, että joku tunkee muurahaiskarhunokkaansa mun korvaan.

Sää oli surkein mahdollinen. Oli jäätävän kylmää ja satoi ihan hemmetisti. Oltiin ulkona varmasti alle viisi minuuttia ja oltiin ihan kurasia, minä etenkin olin jäässä. Erittäin jäässä.

Kehä löytyi aika helposti. Urosten kehä oli narttujen kehän vieressä, laitettiin häkki ja muut kamppeet narttukehän reunaan, kun siinä sattui olemaan mukavasti tilaa.
Mulla oli joku iha ihmeellinen hysteria päällä yhdessä vaiheessa, mutta se meni ajan kanssa kuitenkin ohi. Ostin harjan ja sitten toisenkin ja yritin turkkia puunata kuntoon, mikä vähän feilasi, kun ei oikein ollut turkkia mitä pöyhiä (koira oli salakavalasti flattaantunut :D).

Siinä aikani pöyhin ja huomasin, että nyt menee avo urokset kehään.
Tuli ihan pienoinen kiire.
Nopeesti ravasin kehään ja siinä me kaikki seisotettiin koiriamme, mulla puuttu taas namit, kun en niitä ehtinyt ottaa mukaan, joten pantomiimilla mennään. Esitin, että minä mutustan jotain, niin siitä Linda tajusi tuoda minulle nameja kehään. Mä en olisi ikinä itse varmaan ite hoksannut niin nopeasti.
No joka tapauksessa, yksilöarvostelu alkoi, joten mulla oli sairaasti aikaa tehdä jotain. Mentiin harjottelemaan seisomista ja asettelua, jonka jälkeen juttelin Kaisan kanssa. Kyllä se Kamu on ihana nuori mies, viimeksi näin siitä kuvia, kun se oli ihan pieni pentu ja nyt se on jo junnu. On se jännä miten aika rientää!
Kysyin, että jos Kaisa voisi neuvoa mua puunaamaan ton koiran niin, että se näyttäisi hiukan paremmalta. Hän neuvoi "mene juttelemaan tuolle naiselle, jolla on musta takki ja valkoiset tennarit".
No joo, sitten tuli tämä iso juttu, että kehtaakko, vaiko eikö kehtaa. Päädyin siihen, että mikäpäs siinä.
Kyllä naista aluksi nauratti kovasti, mutta erittäin ystävällisesti kaappasi mukaansa sakset ja kampoja, jonka jälkeen alkoi kunnon puunaus ja collien trimmaamisen pikakurssi. Erittäin paljon vinkkejä ja neuvoja sain, toivottavasti multakin onnistuisi vielä joskus tuo saksiminen yhtä hyvin kuin hänellä.

Sitten olikin enää aikaa kaapata lihapullat ja mennä kehään.

No se meni hyvin. Sagur maltto olla aloillaan ja esiintyi edukseen, hiukan nojasi liikaa taakse jossain kohdissa. Antoi tuomarin kokeilla rakennetta ja ne peruskaurat. Häntä nous välillä ylös päin, mutta piti sen kyllä riittävän alhaalla. Ravissa ei kai noussut kummemmin, esim mitenkään radikaalisesti selkälinjan yläpuolelle.

Me saatiin kyllä kiva arvostelu, en mä paljoo kummempaa odottanutkaan jenkkituomarilta, etenkään tolle koiralle. H:n tosiaan antoi, eikä meillä olis voinut oikeestaan paremmin mennä, joten ei se yhtään haittaa :D

Arvostelu kuuluu
very good type, could have better head and expression, it is too light, excellent bodyproportians, too narrow in front, should have more reach and drive, corrrect coat, excellent temperament, eli ainakin tykkäsi jostain!

Kehän jälkeen annoin sille vettä, jonka se joi oikein ahnaasti. Pyörin katsomassa pehko narttuja, jonka jälkeen kipaisin Oonan ja Janitan luona shelttikehällä. Oli tuomarina älyttömän tiukka ruotsalainen tuomari. Iiristä kehuttiin kovasti ja minusta se on aivan älyttömän upea. Sekin sai H:n. Arvostelu vaikutti ruotsiksi paljon paremmalta, mutta kun käytiin se suomentamassa, niin siitä tulikin aika huolestuttava. Mutta hienosti Iiris esiintyi ja on kyllä kummallista, että niin hieno koira kuin Iiris saa H:n.

Löyty niistä kojuista erittäin mielenkiintoisia ja kivoja tavaroita. Harmi että varat tuppautuivat olemaan niin rajalliset. Ostin muutaman kilon koiranruokaa, jonka pitäisi olla erittäin hyvää.

Sitten oli vielä aikaa, kehät oli loppu suurimmaksi osaksi D(?) -hallista, niin mentiin sinne sitten pyörimään. Yritettiin siinä ottaa jotain seuraamisen tapaista, koira kävi äkkiä liian kuumana, joten mentiin istuskelemaan. Muutama seisotus otettiin siinä tyhjässä kehässä.




kuvien Linda T




kuvien Viivi S


kyllä hymyilyttää

Oli kyllä tosiaan erittäin väsyttävä matka. Sagur oli heti kotiin päästyään ja syötyään kellahtanut nukkumaan.

Lisää kuvia kuvagalleriassamme. Kuvia tulossa lisää myöhemmin, niin tänne kuin fantazija.kuvat.fihin.

Kaikkien kuvien c. Saana P. Kiitoksia paljon jälleen kerran.

Treenailtiin jonkin aikaan. Vire pysy hyvin päällä ja kunnon keppileikki oli paikallaan aina välillä. Vapaana en viittinyt pitää, kun koiria lenkkeili vähän joka suunnassa. Välttimätti ei olis lähtenyt perään, mutta riskiä en ota.

Treenailtiin rallya ja tokoa.
Pujottelu meni hyvin. Tötsät oli nyysitty, joten jouduin turvautumaan isoihin jääkimpaleisiin. Vedeltiin edestakas ja suoraa. Kokeiltiin kanssa spiraalia, mutta mä tein kivan ohjaajavirheen ja sitten tajusin, että mä en ees muista miten spiraali tehtiin oikein.
Seuraaminen edistyy meillä hyvin. Oma paikka on löytynyt kivasti ja kontakti pysy hienosti. Täyskäännöskin meni kivasti, siihen pitäisi saada vielä reilusti tarkkuutta. Käännökset meni kivasti niissä ei kummosempaa ongelmaa. Pidin yhdessä vaiheessa kättä ylhäällä, jotta kontakti pysyisi varmasti, mutta huomasin, että seuraamispätkät menivät hyvin ilman apukäsiä, joten pidin kädet seläntakana.
360 käännös vas ja oik + oikealta sivulle nääkin meni tosi muksasti! Ässä piti kovaa kontaktii oikealta puolelta sivulle tulossa, kerran tais jäädä haahuilemaan hetkeksi selän taakse, mut kyl se siitä havahtu. 360 käännökset meni hyvin oikealle puolelle, mutta vasemmalle ne eivät menneet niin hyvin, sitä pitäisi tosiaan hioa. Se kai vähän säikkyi, kun mun kömpelöt lumikengät tais olla liian pelottavat.
eteentulo ja siinä liikkuminen koira tuli kivasti sivulta eteen, mutta vinotti vähän, onneksi se ei oo enää niin vino (naksutin on kiva vempain), siinä sitten minä peruutin askeleen, koira seuraa edessä tiiviisti ja istahtaa, sitten otan kaksi askelta --> sama rumba ja sitten kolme askelta --> sama rumba. Tiiviisti kyllä pysyi. pitelin siinä apukättä, kun tuo edessäoleminen on jotenkin nykyään tuollaista haahuilua. Syksyllä tää meni tosi kivasti, mut nyt tää on jotenkin jäistä.

Tykkäsin sit kovasti tehdä Kaunotar ja Kulkuri Disney leffan innoittamana saman jutun Sagurin kanssa. Tämä tosin oli aivan erilainen. Leikin nimi on 'Hähää, mulla onkin nakkia ja sulla ei'


Tässä vielä päivän kuvasatoa









Totaalisesti X-kuvia

Mentiin sitten Lindalle ja Nitalle yöksi. Koirien kanssa käytiin pistäytymässä kääntöpaikalla ja siellä otettiin muutamia seisotuksia niin Nitasta kuin Saguristakin. Seisotukset alkavat jo luonnistumaan ja Sagurkin jaksaa malttaa olla paikoillaan.


Kuvat aukenevat isommiksi. Kuvien Linda T

Leikkailtiin kanssa hiukan kynsiä ja trimmailtiin tassukarvoja, jotka ovat päässeet rehottamaa. Lopullinen trimmaaminen hoidetaan sitten Tampereella.

Koska oli niin kaunis ilma, niin aattelin kylmyydestä huolimatta kävästä pikkusella juoksulenkillä aamulla. Sitten aika ekstemporesti aattelin Saanan voimin lähteä päivällä lenkille lähimetsään. Käveltiin siellä jonkin aikaa ja lopulta aateltiin treenaamisen tapastakin yrittää. Oli hyvä koiran olla taas vähän vapaana, vaikka Saguria olisi ennemminkin houkutellut kodin lämpö, kuin jäätävä lumi. Tennispallo oli messissä, mutta siihen se ei syttynyt haluamallani tavalla, joten namit otettiin käyttöön. Kättä en ole vielä haihduttamassa, sillä käsiliikkeet toimii Ässällä parhaiten. Pikkuhiljalleen sitten, turha sitä on liian nopeasti edetä :).
Seuraaminen menee paremmin, mutta Sagur hiukan jättätti, oli puol askelta tai askeleen jäljessä. Sen lisäksi vedettiin pari kertaa luoksetuloa, matka oli n. 20m. Kaks kertaa lähti paikoiltaan, ehdin kääntymään, niin koira jo juoksee pää viidentenä jalkana luokse. Ilmeettömästi mitään sanomatta asetin sen uudelleen istumaan. Luoksetulo oli onnistuessaan onnistunut. Pitäisi jossain vaiheessa ottaa taas ulkonakin maassa odotusta. Sisällä ollaan vedetty kahteen minuuttiin asti ja siitä vähän ylikin, mutta myös parinkymmenen sekunnin odotuksia. Ulkona on tällä hetkellä sen verta kylmä, etten mä viitti käskeä sitä odottamaan lumessa maassa.

Sakke sai vähän hengailla ja innostui kuin innostuikin lopulta tennispallosta. Ihmettelinkin miten se voi vastustaa kanariankeltaista, kutsuvaa tennispalloa.

Lopuksi aattelin hiukan seisottaa. Karva on järkyttävässä kunnossa edelleen, mutta eiköhän se siitä kasva taas pian.

Päivän kuvasatoa. Osa kuvista ja jotain ekstraa löytyy meidän kuvat.fi:stä isompana.











Ei mitään loistokasta, mut tästä se lähtee. Oikeen odottelen kevättä ja kesää, niin pääsisi kunnolla treenaamaan, ilman että on topattu päästä varpaisiin.

No mutta ollaanhan me tänään jopa tehty jotain. Nappasin Saanan mukaan lenkille ja ajateltiin pistäytyä kentällä irrottelun ja treenaamisen merkeissä.


Eteentulo oli aluksi aika kaameen näköstä, mutta pienellä korjauksella se änki itseensä lähemmäksi. Kädet pidän toistaiseksi ulkona vielä esillä, sillä aluksi pyrin saamaan kaiken toimimaan ja sen jälkeen haihdutan käden ja oman kontaktini.
Perusasennossa pyöriminen onnas hyvinkin ja siitäkin on muuttunut paljon tiiviimpi. Seuraaminen valitettavasti vähän tökki. Aluks meni hyvin, mutta alusta oli niin luminen ja liukas, että esim mä en meinannut pysyy pystyssä.

Luoksetulo oli hyvin onnistunut. Välimatka se 20m. Jätin sen siihen odottamaan ja lähdin ensimmäisellä yrityksellä kävelemään n. kahdenkymmenen metrin päähän, mut kas ollakaan kun mä käännyn niin toinen jo hölkkää sieltä. Joo ei. Uus yritys ja sitte toimi tosi hyvi. Vauhti oli hyvä ja poitsu on oppinut jarruttamaan ajoissa. Istahti eteen ja siitä siirtyi sivulle. Oon päättänyt opettaa uudelleen sivulletulon. Eli ei niin, että koira kiertää oikealta puolelta sivulle, vaan että se tavallaan ujuttautuu(?) viereen. Rallyssaha joutuu kiertämään vähän jokasuunnasta, mutta musta tää olis nyt ideaalisin, sillä se on nopeampi, näyttää paremmalta ja kontakti pysyy paljon parempana, kun koira ei joudu kiertämään selän takaa.


Posetukset oli aika must, mutta otettiin ne kotimatkalla, jolloin oltiin aika jäässä. Nätti poikahan se on ja raajatkin ovat löytäneet melkein oikean paikkansa.
Piti ottaa tennispallo mukaan, jotta sais tota vähän sytyteltyy, mutta lapanen hoiti saman homman. Tässä vielä hiukan X -kuvia ja lapasen retkutuskuvia. Kiitoksia kovasti Saana P.lle kuvista!





Käveltiin muutama kilometri hiihtolatujen vieressä kohti pientä ja jäätynyttä vesiputousta. Viime vuonna oli sen verran lämmin talvi, ettei vesiputous ollut jäässä, mutta iloksemme se tänä vuonna oli. Hohti kirjaimellisesti turkoosina, etenkin kun aurinko paistoi siihen.

Kävästiin vähän höyryjä päästämässä. Kiitoksia Saana P. kuvien ottamisesta!

Osa kuvista löytyy kuvagalleriastamme isompana. Olen ensinäkin pahoillani kuvien pimeydestä ja ruman hihnan näkymisestä.



Iloittiin lumesta.


Syyllisen näköinen ilman syytä.

Eilen yöllä ekstemporesti sovittiin yks mätsärireissu. Eihän mun pitänyt sinne päinkään mennä, mutta mikäs siinä kun kyydinkin sain ja hyvää matkaseuraa. Sovittiin sitten niin, että olisin Lindalla siinä yhdeksältä. Puolkymmeneltä tulis sitten Lindan kaveri Noora meidät hakemaan.

No siis en ole todellakaan mikään aamuvirkku. Laitoin herätyksen jo kuudeksi, kun minun piti äkkiä ravata pankkiautomaatille nostamaan hiukan käteistä mätsäriä varten. No kuinka ollakaan, ofc siinä on just silloin joku toimintahäiriö. Onneksi saatiin sovittua maksujutut sunmuut, joten automaatin toimimattomuus ei onneks reissua kaatanut. Mutta lisää mutkia tuli matkaan.

Odoteltiin ässän kanssa pysäkillä sellaset kakskymmentä minuuttia. Mulla oli toi näyttelykoppero mukana ja sen kantaminen teki oikeasti kipeää käsille. Saavuttiinhan me lopulta jopa ajoissa Lindalle.
"Noni kaikki mukana. Onks sul rokotustodistukset?" no siis hups :D pahin asia mitä voi unohtua mätsäristä on rokotustodistus ja mulla jäi se hitto himaan. No ei siinä muuta kun että soitto Nooralle ja siltä kysyttiin, että jos voitais käydä meidän kautta, että saatais koirakin sisään mätsäriin.
Ulkona sitten odoteltiin Nooran ja hänen holskunsa Baileyn saapumista, kun yhtäkkiä lumi värjäyty verestä. Punaisia pisaroita siellä täällä. Joo okei kiva.. Nitalla oli takatassusta kaksi kynttä auki ja etutassusta yksi kynsi auki. Äkkiä ravaaminen takasin Lindalle hakemaan vessapaperia ja odotus jatkui.

Mäntsälän S-marketin parkkihalli löytyi pienen etsinnän jälkeen. Ensimmäinen shokki oli se, ettei se ollutkaan lämmin ja mukava paikka, toinen shokki oli se, että mäntsälässä oli hiukan yli -20 astetta kylmää ja kolmas shokki oli se, että koko se parkkihalli oli niin jäässä, ettei siellä pystynyt oikein olemaan pystyssä kaatumatta.

Päätimme Lindan kanssa pistäytyä autoon lämmittelemään, sillä olimme aivan varmoja, että ei meidän vuoromme kehässä vielä ala piiiiitkään aikaan.
No mutta miten kävikään, miten kävikään: tultiin ulos autosta, käveltiin takaisin parkkihallille ja siellä jo kuulutettiinkin Nitaa kehään. Äkkiä sitten nakkia taskuun ja menoksi. Muutaman sekunnin kuluttua kehäsihteeri tuli ilmoittamaan, että minä olen pariton, joten minun pitäisi mennä kehään kolmanneksi. Okei, mä meen! Tuomari katteli läpitte meitä kolmea ja kehäsihteeri juoksi kuiskaamaan jotain tuomarille, joka käveli sitten luokseni ja ilmoitti, että minulla onkin pari, joten kehävuoroni ei olekkaan vielä. Okei, odottelen.

No mutta, sitten mentiin kehään. Vastassa meillä oli belgianpaimenkoira groenendael. Mä huomasin sen, että kun olin niin kalikka ja liikuntakyvytön + välinpitämätön, niin meillä meni kehässä oikein hyvin, sillä jännitys väkisinkin unohtui. Ravattiin siinä ympyrä yhdessä ja sitten se pyysi meitä ottamaan edestakaiset liikkeet. Nopeasti ei voitu pienessä kehässä, liukkaalla lattialla ja kylmillä jaloilla mennä, mutta Sagur liikku tosi hyvin! Tuomari sanoi kehäsihteerille että collie voittoon ja meille tuli siis punainen nauha!

Punaisten kehä oli pieni ja erittäin ahdas. S rupes selkeestikin jäätymään kiinni lattiaan :D nosteli etujalkaansa pystyyn kuin joku pointteri ja oli erittäin ahdistuneen näköinen, kun yksi tanskandoggi änki kuonoaansa peräosaa kohti ajoittain. Tuomari valkkasi finaaliin muutaman koiran, mutta valitettavasti emme kuuluneet siihen ryhmään.
Ei tosin hirveästi haittaakkaan, hienosti meni kehät meillä ja nyt oon saanut hirveesti itsevarmuutta esittämiseen.