Kiitooos Oonalle hienosta kortista :)
Rakas, ihana, komea, kaunis, täydellinen, pitkäkarvainen, hieno, hymyilevä, rohkea, leikkisä, reipas, sylikoira ja taittokorvainen ystäväni on jo seitsemän vuotias.
Siitä on viiden päivän kuluttua myös neljä vuotta, kun Sagur tuli meille tutuiltamme. Sagur on yksi parhaimmista asioista mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Sagurin vaimokkeen omistaja meni poikaystävänsä kanssa Barcelonaan to-su, joten mä lupauduin kaitsimaan niiden laumaa sen ajan, kun sopivasti sattu syysloma siihen.
Ennen kuin he lähtivät, käytiin Heidin kanssa juoksuttamassa koiria sänkipellolla. Se oli toosii iso! Wil oli aivan haltioissaan sisarpuolistaan Pojusta ja Astrasta. Wil on semmonen ikikakara, kömpelö ja häseltäjä, mutta vaan isossa koossa :D. Sagurkin innostui leikkimään pikkuisten kanssa ja Terra sai lauman juoksemaan täysiä. S on sellainen samoilija, se rakastaa uusia paikkoja, uusia hajuja ja tutkimista.
Sagurin ja Terran tytär Astra (12vk)
Oli vähän sellainen "gööö" tunne, kun ensimmäistä kertaa on vastuussa toisten koirista. Mutta hyvinhän se meni! Koirat pääsivät vielä pihalle taapertamaan. Astra ujosteli vielä Wiltsua, vaikka sinällään sitä kiehtoi sen maanisuus. Sagurista tuli Pojun uusi idoli. Se loikki tomerasti Sagurin perässä ja tutki samoja asioita kuin isänsäkin. Terra ernuna toi mulle keppejä, kun taas muut, etenkin porukan junnut, keksivät projektin nimeltä Kaivetaan mahdollisimman syvä kuoppa randomiin hiekkaläjään.
Williamin häntä on ihana puuhka myös Astran mielestä.
Lapset pitävät taukoa, vanhin lapsi jatkaa hommia.
Loppupäivän vaan mätänin sohvalla porukan kanssa.
Sagur ja Wil eivät uskaltaneet kiivetä yläkertaan. Liukkaat kierreportaat eivät houkutelleet, mutta kannoin Sagurin sitten mun seuraksi. Mut fakta on se, että talon rouva Terra kuitenkin päättää kuka nukkuu lattialla ja kuka pääsee sänkyyn mun viereen ;).
Perjantaina suunnittelimme seuraavaa, että kaverini Anni tulee kipaisemaan ja on mahdollisesti yötäkin. Olin ehtinyt syöttämään koirat ja päästämään ne pihalle kun Anni tuli. Mentiin sit kuvailemaan. Nää seuraavat 5 kuvaa on ottanut Anni Tammenlarva!
11kk 1vk. Turkki posahti jostakin.
Astra, Poju, Terra, William ja Sagur
Ajattelin treenata pitkästä aikaa, kun oli kerrankin hyvä moodi siihen. Pellolla on niin epätasainen maasto, että pihalla oli parempi.
Tää tauko on ollut käsittämättömän pitkä, mutta se on tehnyt ihan hyvää! Ei kontakti katkeillut ja intoa riitti.
Katteltiin illalla Pirates of the Caribbean 4. Kainalossa kaksi pentua ja Sagur. Jalkoja lämmitti mukavasti Terra ja varpaita söi kateellinen William, joka siirtyi sitten Annin kainaloon.
Leffan jälkeen katottiin sitten telkkaria kahteen asti ja mentiin nukkumaan. Tällä kertaa roudasin Wiltsun ylös. Onneksi sänky oli niin tilava, että siihen mahtui hyvin kaksi ihmistä ja koira.
Heräiltiin joskus yhdeksältä. Rutiininomaisesti ruokin penskat ja mentiin sitten suoraan pellolle hihhuloimaan ennen kuin Annin piti lähteä.
Loppulauantai meni ihan kivasti. Hautauduin koirien alle löhöilemään ja mähösin muutenkin. Terraa kyllästytti ja leikin sen kanssa pienen ikuisuuden vanhalla autovinkulelulla. Sekään ei oikeen riittänyt, mitä en ihmettele, joten laitoin miehet piiloon ja piilottelin Terralle nameja, mitä se sai sitten etsiä. Pennut katselivat äitiään suurella mielenkiinnolla. Kävin vielä illalla omien poikieni kanssa ulkona. Oli todella kaunista.
Sunnuntaina kun heräsin sama jatkui. Leikin vielä pentujen kanssa ekstrapaljon, kun oli viimeinen päivä. Heitin vielä lenkkiä viisikon kanssa. Se pieni pätkä mitä mentiin hihnoissa oli kyllä kamala :D ei ole mitään mahdollisuutta, ettei tulisi solmuja.
On se kyllä niin isänsä näköinen poika. Kuin kaksi marjaa.
Koirat olivat onnessaan kun omistajat tulivat kotiin. Omat olivat myös innoissaan jälleennäkemisestä. Heidi toi mulle tuliaiseksi kauneimman korun koskaan ja sitten lähdettiin ajelemaan meillepäin.
Oli kyllä todella hauska ja mukava, hieman pidennetty, vkl!
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Hurjan iso kiitos Nealle tunnustuksesta! En tiedä kenen näkökulmasta tätä pitää katsoa, niin tähän tulee kompromissiksi vähän kaikkien.
Mä annan tunnustukseni Katille, Veeralle, Juulialle, Miiralle, Josefiinalle, Jannille, Viiville ja Jasminelle.
1. Wiltsulla on sukkafetissi. Oon harjottanut sitä sillä, että kohotan jalkaa ja sanon sukka, jolloin se vetää sukan jalastani. Wiltsusta se on hurjan kivaa, eikä mun tarvitse vaivautua. Se keksi ton sukkapöllimisen ihan pikkusena. Jalat aina paleli öisin, kun joku varas kävi vetämässä ne pois. Nyt se pöllii käskystä.
2. Sagur kerjää huomiota niin, että hyppää sohvalle, istuu siinä ja tuijottaa todella intensiivisesti, kunnes se huomataan. Sit kun sitä sattuu vilkaisemaan se alkaa vilkuttamaan. Kun sen luokse menee se rojahtaa sun päälle ja örisee tyytyväisenä.
3. Williamin uusin juttu on Spidin korvan kirputtaminen.
4. Sagur on monien äänien mies. Koska koira kuin omistajansa, ulistaan samalla äänen korkeudella yhdessä ja siitä hiljalleen ulistaan lujempaa. Se on idioottimaisin leikki ikinä, mutta! Ps. Äiti vihaa sitä :-----DD
5. Wil on ikuisesti onnellinen. Jatkuvasti "8DDDDDDd". Se on myös niin käsittämättömän avoin, ettei toista. Se on eritavalla avoin kuin Sagur. Sagur menee luokse, mutta William käyttäytyy ihan kaikkia kohtaan tismalleen samalla tavalla. Superavoin.
6. Silloin kun kukaan ei näe, kolmikko hyppää mutsin sänkyyn. Sagur nukkuu pitkälteen, Wiltsu on sen kanssa selät vastakain ja Spidi nukkuu pitkänä joko niin, että pitää päätänsä Sagurin reiden päällä tai keränä sen kainalossa.
7. Koirat käyvät arkisin aamulla 10-20min pituisen kierroksen, ellei koulu ala myöhempää.
8. Sagur on yhden ihmisen koira. Missä ikinä mä olen, Sagur on aina siellä. Se seuraa mua kuin varjo. Kun dataan, se nukkuu mun tuolin takana, koska sitä inhottaa ahtaat paikat. Kun mä nukun, se nukkuu joko mun kainalossa (jos on tilaa) tai sitten mun sängyn vieressä. Wil vahtaa kyllä kovasti missä kukakin menee ja seurailee, mutta se malttaa. Sagur taas ei.
Janni tuli Panin kanssa hakemaan minua ja Williamia. Ajeltiin sitten Ojankoon reehnimään.
Wiltsu teki kivasti! Vauhtia löytyy ja kiinnostusta, toi juuttipatukka on kyllä ihan loisto, se silmät killissä tarttuu siihen ja roikkuu. Oon ylpee tosta lapsesta, et siltä löytyy taisteluhalua oli paikka tuttu tai tuntematon. Lelupalkkaus on niin helppoa agissa, oon niin onnellinen siitä, et lelut kiinnostaa enemmän kuin namit. Saa huomattavasti helpommin irtoomaan ja fiilikset kattoon.
Otettiin putkea. Ensimmäistä kertaa putki oli sellaisessa kaarrossa. Se ei tosin Wiltsua haitannut, se vaan bugas välillä muuten vaan. Mut ainakin vauhtia piisaa ja intoa!
Kun putki alkoi hahmottumaan kunnolla niin otettiin aita messiin, sen jälkeen otettiin vielä toinen. Toimi mukavasti! Jossain välissä sitten vaihdettiin suuntaa.
Sit mennään lelun luokse.
Otettiin sit kanssa aidoilta putkelle ja sellaista. Sit yleistä heilumista.
Pienen tauon jälkeen toi sit alkoi perseilemään, siis sen huomas, et jotenkin sil oli ihan hirvee murkkukohtaus. Se huiteli, tuli kyllä luokse, mut ei jotenkaan ottanut kontaktia. Se kävi putkessa, meni yhden aidan ja ihmetteli kun mä en juokse sen kanssa. Sit se jotenkin päätti lähteä viereiselle kentälle, vaikkei sitä tuntemattomat koirat ole koskaan kiinnostanut eikä se oo koskaan toisten koirien luokse karannut, mut ilmeisesti kerta se on ensimmäinenkin.
Facepalm......
Ensinäkään tätä satunnaista kuuroutta ei ole tapahtunut niiin moneen kuukauteen. Toivoin tän murkkuperseilyn olevan ohi, mut ei sit näemmä. Sit suuri ongelma on se, et mä en voi tehdä mitään muuta kuin lirkutella, koska jos mä sanon rumasti tai vähääkään tiukemmalla äänellä, niin toi menee lukkoon ja juoksee mua karkuun. Ne naiset sit ystävällisesti yritti häätää, mut Wil oli jotenkin ihan kummallinen. Pahoittelin ja vein Wiltsun jäähylle.
Leikittiin ja sit jossain vaiheessa uskalsin päästää taas vapaaksi. Sit otin kaksi lelua ja juostiin ympäriinsä. Ei otettu sen jälkeen enää mitään.
Mentiin lopuksi sänkipellolle juoksuttamaan koiria. Panin ja Williamin leikki oli rajua, mut se nyt on Williamin mielestä parasta, et joku roikkuu siinä :D se suorastaan provoaa siihen, et joku tarttuu kylkeen tai kaulakarvoihin. Semmosta samaa menoa se on Sagurinkin kanssa, ja kaikkien muidenkin.
Wiltsun filosifia on "mitä rajumpi leikki sen parempi".
Hurjan paljon kiitoksia kuvista ja videoista Jannille!
Piti raahautua aivan liian aikaisin aamulla ylös. Johanna tuli Wiltsun siskon Heidin kanssa meitä hakemaan 7.40. Kipastiin kasvilla hakemassa yhden koiran numerolappuset + ketjun & hihnan Sagurille, koska mulla on edelleen vaan yksi ketju ja ohut hihna. Kasvi ei sitten tullutkaan Porvooseen, mutta onneksi trimmausapua löytyi paikanpäältä. Esitin Sagurin sitten itse ja se meni ihan kivasti. En jännittänyt sen erikoisemmin, eniten stressasin Wiltsun esiintymistä sillä se kävi seinillä aamusta asti.
Wiltsun kanssa oli junnuissa vain yksi koira, olisi pitänyt olla kolmaskin junnu, mutta jäi pois. Soopeliuros oli euroopanvoittaja-11 :D vedettiin kerran ympäri yhdessä ja soopeli jäi yksilöarvosteluun, se sai ERI:n, sitten mentiin me.
Tuomari säihkyi kuin aurinko, oli niin iloinen ja miellyttävä nainen. Kysyi tietenkin ikää, rapsutteli ja halaili Wiltsua, Wil oli varmaan onnellisin koira koko maailmassa. Se heilui onnellisena ja nautti saamastaan huomiosta. Tuomari hoki dukti dukti, tsekkasi hampaat eikä niissä ollut mitään ongelmia, olin yllättynyt että tää kamalan pitkä treenaus on vihdoin tuottanut hedelmää. Pysyi semi paikallaan ja antoi tutkia. Näpräili korvia, paineli kroppaa ja puhui pojalle paljon tanskaa. Muutamia sanoja pystyi päättelemään ruotsin pohjalta.
Pyysi edestakaisin ja ympäri. Wil lähti vähän turhan nopeasti, mutta keskittyi sitten kun kerran pysäytin ravin, vaikkei kunnolla päästy edes vauhtiin. Oli se mun mielestä vähän turhan innokasta, etenkin kun tuomari painotti kaikille koko ajan, että rauhallisesti ("don't run like hell!" kommentti pisti hymyilyttämään monia näytteilleasettajia). Mentiin eteen, tutki vielä lisää. Piti todella huvittavaa ääntä, jolloin Wiltsu katsoi sitä korvat höröllä "o.o" ilmeellä. Se kumartui Wiltsua kohti ja katsoi silmät. Ajattelin et oh noes ei se niitä uusiks tsekkais, ellei niissä olis jotain vikaa. Williamin silmät on hirveen kummallisen väriset, ajattelin tietenkin heti, että niissä olisi joku virhe tai jotain. Tuomari kuitenkin hymyili, taputti penskaa ja lähti pois.
Kuulin melkeen kaiken mitä se kehäassarille sanoi. Olin aluksi aika varma, että saatais ERI, mutta kuulemani jälkeen tajusin, että EH sieltä tulee noiden asioiden perusteella. Näytettiin sinistä nauhaa, joten EH tuloksena. Tuomari tuli luokseni, kertoi lisää siitä mitä on Williamista mieltä ja perusteli päätöksensä + arvostelunsa. Musta se oli loistavaa, että tehdään vielä noin. En kaikkea harmikseni muista, mutta sanoi ainakin, että täydellinen pää ja ihana ilme, kaulan pitäisi olla tän verran pidempi (näytti sormillaan varmaan seitsemää senttiä). Sanoi että aivan täydellinen hännänkanto, todella ihana koira, mutta todella kesken. "Kehittyy hitaasti, varmasti valmis vasta 2,5 vuotiaana", Charlotte sanoi ja kätteli minua.
Tässä vielä arvostelu englanniksi ja sitten vapaalla suomennoksella.
"Very happy and charming youngster. Good size but needs to fill out everywhere with time. At the moment his bones are far to fine compared to body. Beautiful ear set. Perfect flat skull and parallel top lines in head. Would prefer longer neck and he is very narrow in chest and body at the moment. Moves sound and free with a correct tail carriage."
Oikein onnellinen ja hurmaava nuorukainen. Hyvän kokoinen, mutta täytyisi kehittyä joka paikasta ajallaan. Tällä hetkellä luusto on aivan liian fine (mietin nyt et miten suomentais, vaihtoehtoja monia) verrattuna runkoon. Kauniit korvat. Täydellinen litteä kallo ja pään linjat yhdensuuntaiset. Toivoisin pidempää kaulaa ja hän on kapea edestä ja ruumiista tällä hetkellä. Liikkuu hyväkuntoisesti ja vapaasti, kantaa häntää oikein.
Ehdottomasti Wiltsu menee tolle uusiksi kunhan hieman miehistyy :D
Sagurin kanssa mentiin tosi kiireellä siihen avojen kokoontumiseen, unohdin vaihtaa lapun ja sit muistin et ah niin se hammastodistus piru vie. Juoksin laukulle ja juoksin kehäsihteerin luokse, joka näytti todella hämmentyneeltä. Selitin, että siinä on eläinlääkärin ja SKL:än lausunto hampaasta J3, mikä on poistettu. Asia oli sitten ok, vei lappusen tuomarille.
Sagur oli ihan raasun näköinen niiden turkikkaiden urosten joukossa. Olin aika varma siitä, ettei tässä hyvin käy. Mentiin sieltä pois, häippäsin puunaamaan, oli jo vähän paremman näköinen, muttei siitä saa samanlaista, koska sillä ei vaan ole sellaista puuhkaa :D mutta mulle ihan riittävästi, joten mikäs siinä. Se oli onneksi jo trimmattu samalla kuin Wiltsu, joten sitä ei tarvinnut pahemmin stressata. Mentiin sinne sit takasin seisoskelemaan, tuli meidän vuoromme.
Sagur esiintyi mielestäni ihan kivasti, tuomari tuli, näpräili, kehuskeli, paineli, rapsutteli, tsekkaili ja kaikkea muuta samaa mitä teki Wiltsullekin. Tosin nyt sillä ei ollut mitään kamalaa merlepentua syömässä sen korvia.
Sagurista löytyi sitten enemmän negatiivista, saatiin kuitenkin myös EH. Oli kuulemma hyvät jutut kuitenkin sen verran hyviä, ettei H:ta.
"Masculine dog of good size. Could be a bit better prepared for showing for example he has a lot of dead long hair around his ears. Dark eyes. Weak under jaw. Quite good head but ears un-acceptable heavy wich spoils the expression. Perfect nape of neck but neck could be longer. Very straight in front. Nice topline but he lacks angulation behind. Quite good croup. Tail of acceptable lenght and he carries it OK. Very interested.
Maskuliininen hyväkokoinen uros. Voisi olla paremmin valmistautunut näyttelyyn, kuollutta pitkää karvaa korvien ympärillä(....). Ihan hyvä pää, mutta korvat ovat aivan liian raskaat, mikä pilaa ilmeen. Tummat silmät. Heikko alaleuka. Täydellinen kaulan kaarto, mutta kaula voisi olla pidempi. Erittäin suora edestä. Hyvä ylälinja, mutta kulmaukset puuttuvat takaa. Ihan hyvä croup (?). Häntä hyväksyttävän pituinen, hännänkanto ok. Erittäin kiinnostunut.
Joo, tosiaan ei korvista tykännyt sitten yhtään.
Se on varmaan jännintä omistaa koira, jolla on tommoset korvat ku Sakella, jotkut rakastaa, jotkut sanoo et njoo meneehän noi, mut ilmeisesti joitakin ne häiritsee paljon, että se pilaa tietyt asiat. Minua yllätti kommentti tummat silmät, koska yleensä olen kuullut sellaista kommenttia, että liian vaaleat silmät. Korvakarvajuttua mä kanssa ihmettelen, oon harjannut noita lävitse ja korvat trimmattiin, en sit tiedä, et jäikö sinne sit jotakin, mutta joo, paremmin se tietää pk collie kasvattajana ja tuomarina :D. Siitä olin todella positiivisesti yllättynyt, ettei valittanut kuinka kämänen turkki sillä on. Kysyi aluksi ikää ja totesi, että vanhin tästä joukosta.
Tuli vielä mun luokse kehän jälkeen, kuten kaikkien koirien kohdalla. Sanoi, että kaulan kaarros on todella kaunis, se on juuri sellainen kuin pitäisi olla, mutta kaula voisi olla hieman pidempi. Kysyi ymmärränkö mitä hän tarkoittaa, sanoin kyllä. Kehui silmiä ja kommentoi jotain muitakin asioita, mutten muista mitä. Sitten vielä mainitsi, että se on suora edestä ja kulmauksia enemmän. Suoruus ja sellainen ahtaus ei kuitenkaan näy liikkeissä. Kätteli ja häippäsin.
Oon todella tyytyväinen molempien arvosteluun ja esiintymiseen. Koko näyttelystä jäi hyvä maku suuhun. Ainakin sai mielipidettä koko rahan edestä :D vien Williamin ehdottomasti uusiksi, jos Charlotte Høier tulee vielä tuomaroimaan. Sitten joskus vuoden päästä.
Sagurin tyttöpennuista kaksi olivat myös näyttelyssä, Pamela ja Heidi. Molemmat saivat EH:n.
Tuomari ei jakanut H:ta kuin muutamalle, mutta ERI:t olivat todella harvassa ja SA:t vielä harvemmassa, siinä mielessä tiukka.
Kuvia tulee myöhemmin, en tosin tiedä onko niitä. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kiitoksia seurasta!
Krista tuli tänne iiihanan pikkulapsokaisensa Yilanin kanssa. Yilan on hurmaava beauceron harlekiini uros. Pojilla toimi juttu hyvin välittömästi. Oli vaan vähän rasittavaa, että noi meinas heittää leikiksi hihnoissa keskellä suojatietä ja muuta. Wil oli pahin provo, Yilanilla oli runsaasti enemmän itsehillintää. Heti kun Wipu pääsi vähän lähemmäksi se alkoi lyömään ja oli melkein kaksinkerroin onnesta. William sai "oman ikäistä seuraa" henkisesti collieni on jäänyt kahdeksan viikkoisen tasolle.
Musta oli hienoa, ettei Yilan jänskännyt yhtään, muitan miten Williamia ahdisti isommat ja aivottomat koirat, ilmeisesti Yilania ei sellainen hetkauta.
Tsuppailtiin metikköön, tarkoituksena olisi mennä läheiselle hiekkakentälle, mutta se oli täynnä jotain ihmisiä harrastamassa urheilua, niin eipä sitten. Jäätiin siihen kuitenkin hetkeksi, lääpin pentua ihan innoissani. Y kiipeili mun syliin ja nuoli mun käsivarsia. Olin ihan onneni huipuilla, ihanaa, että oon nyt päässyt lääppimään paljon pentuja! Viimeksi Terran pennut ja nyt Kristan vauveli :3. William oli todella mustasukkainen, kiehnäsi seitsemän kertaa kamalammin kuin yleensä ja oli selkeästikin närkästynyt siitä, että mä valitsin nyt Yilanin. Tehtiin Kristan kanssa vaihtokaupat. Mä annoin Willin sille ja nostin syliini pikkuisen beussin.
Haahuiltiin mpäriinsä kalliolta toiselle, koska oli satanut, oli aika mutaista, mikä ei ole iloinen asia, sillä Wil *insert iso sydän tähän* muta.
Poitsuilla tuntui olevan todella hauskaa, juoksentelivat ympäriinsä aika paljon. Jossain välissä Yil väsyi ja tuli taas hengailemaan syliin. Sen jälkeen heiteltiin niille risuja ja muita.
Ryyppytoveri.
Lopuksi käytiin siinä hiekkakentällä ennen kuin lähdin saattamaan Kristaa.
Penneli jo 10kk. Mihin tämä aika menee haluan tietää :D Porvoo sen kuin lähestyy. Nyt on jo torstai, sitten on enää perjantai ja aaaaikaisin lauantaina pitää olla jo hereillä roudaamassa collikoita arvosteltavaksi.
Tähän loppuun heitän vielä posekuvan Williamin hienosta siskosta aka Sagurin hienosta tyttärestä Pamelasta. Kuvan on ottanut Juha Järvinen! Kuvassa kaikki pentuluokan palkinnot, minkä kohokohtana on RYP4-pentu.
