Pidettiin viiden collikan lenkki. Mukaan tuli Riitan molemmat koirat mun oman poppoon lisäksi. Alkuperäinen suunnitelma oli kaljulle vetskulenkille, nyt kun Nannikin on veteraani ja ajeltu, mutta nuorisokin pääsi messiin.

Käveltiin siellä täällä ja lapsoset sai juosta vapaana. Jossain vaiheessa otettiin kaikista rakennekuvatkin. Kaikki kuvat on nähtävissä täällä






Kiitoksia Wiltsun esittämisestä Riitalle.

Wiltsu, Nanni, Fiilis, Sagur ja Cecil. Muut kattoo sinne minne pitäiskin paitsi mun trikit tuijottaa mua eikä namia.

Pääsette näkemään kans vähän tätä säätöä mitä tää yhteiskuva piti sisällään:


Tajuttiin kyl nopeesti et tää asettelu ei toiminut. Cecil hivuttautui aina lähemmäs ja lähemmäs Fiilistä niin ettei Fiiliksestä lopulta näkynyt mitään. Sen lisäksi toi likka istuu niin leveesti ettei Sagur mahtunut kiinni...



Nanni oli sitä mieltä et "HUOH voisko sen kuvan jo ottaa"


... Ja Cecil taas sitä mieltä että hän menee kyllä maahan sorge.

Kyllä Goleman tietää kirjassaan Tunneäly!

Huh kylläpä oli pitkä päivä. Lähdettiin kuudelta jo matkaan, kun bussit kulkee vähän vammasesti. Voi kuitenkin olla, että ens kerralla lähdetään myöhemmällä, uskoisin että sillä vielä ehtisi. 22.14 takasin kotiin ja pojat ulos, kyllä väsyttää!

Meidät jaettiin kahteen pienempään ryhmään. Aluksi tehtiin pussia. Cecil ei millään jaksanut odotella pussin toisessa päässä, vaan varasti joka kerta ja kiersi pussin. Koutsi piti sitten Cecilistä kiinni pussin toisella puolella ja mä siirryin pussin toiseen päähän, jota yksi meidän ryhmäläisistä piti vähän raollaan. Cecil tuli tosi nätisti läpi sen kummempia ihmettelemättä. Sitten pussin suuta vähän laskettiin niin että se osuu vähän päähän ja selkään. Sen enempää ei pussia otettu.

Harjoiteltiin sit kans vähän hyppyä, tosin ilman puomia. Cecil osasi hienosti juosta läpi, mutta se ei oikeen meinaa irrota lelulle syystä että lelu on tylsä kun se ei liiku. En ole aikaisemmin edes huomannut tuollaista, että kuollut lelu on vammanen ja et sen pitää liikkua. Ei siinä silleen mitään tässä vaiheessa, kun mähän voin ite jatkaa sitä liikettä juoksemalla lelu kädessä eikä siinä mitään. Tosin onhan tuolla jossain tennispallo homehtumassa, et sehän liikkuu heitonkin jälkeen.
Läpijuoksun lisäksi otettiin vielä takaakiertoa molemmilta puolilta. Meni ihan mukavasti :) Hyvin älysi, mut mä en. Yhdessä vaiheessa vasemmalta ohjatessa mulla oli oikea jalka edessä vasemman sijaan. Tajusin sen kyllä itsekin heti kun olin sen tehnyt, jotenkin niin refleksinomaista!

Sitten siirryimme toiseen pikkuryhmään missä harjoiteltiin putkea ja pöytää. Putkihan on Cecilille tuttua hommaa viime kesästä, mutten sitten yhtään kyllä tiennyt että muistaako se siitä yhtään mitään. Putki oli täydessä mitassaan suorana. Ceciliä pideltiin toisella puolella ja kutsuin sen. Cecil tuli tosi innokkaasti joten tehtiin loput niin, että mä lähetin sitä eri etäisyyksiltä ja vielä putken eri puolelta. Ihan loppuun otettiin vielä putkea niin että se oli vähän vähemmän suora. Ei siinäkään mitään ongelmia.

Pöytää en oo itsekään treenannut pieneen ikuisuuteen. Viimeksi Sagurin kanssa silloin kauan sitten. Pöydällä oli targetti ja sen päälle heiteltii aina namia kun koira pysyi. Cecil hyppäs pöydälle rohkeasti sen kummempia ihmettelemättä ja pysyi myös nätisti.

Ihan loppuun treenattiin vielä luoksetuloa. Ryhmäläiset rivissä ja kaksi kerrallaan kutsui koiraansa luokse n. 5-10m etäisyydeltä. Tää oli ihan hyvää treeniä tokonkin kannalta. Cecil pysyi sivulla vaikka tänne käskyjä kuului muualta ja tuli luokse myös ihan tyypilliseen tapaan sitten kun oma vuoromme koitti.

Jälleen oli puoli kuudelta lähtö Terhin ja Jedin kyydillä kohti Someron paimennuskoulua.

Aamiaisen jälkeen pian oli jo meidän vuoro, meitä taisi olla paikalla 12 tai 13 ja olimme numerolla kolme. Olin aika optimistinen Cecilin suoritukseen viime kerran perusteella, mutta toisin kävi.
Cecil lähti aluksi ihan hyvin matkaan, tällä kertaa ensimmäisellä kierroksella lampaita oli 9 kipaletta, eli reilusti enemmän kuin viimeksi. En muista tuotiinko sitten jo tokalla uudet lampaat vai kolmannella, niitä oli sitten enää kai viisi. Ensimmäisellä kierroksella oli vielä liina kiinni, eikä kukaan vielä päässyt ohjaamaan lampaita niinkuin normaalisti, eli ohjaaja lampaiden eteen ja koira toiselle puolelle. Tyttönen oli tyypilliseen tapaan kiinnostunut, mutta nyt tuli jotain niin mahdottoman mukavaa eteen, ettei sitä mitenkään voinut sivuttaa.

Nimittäin lampaan papanat.



Ekalla kiekalla se ei ollut niiiiin kiinnostunut jätöksistä ja keskittyi tekemiseenkin onneksi. Silti oli aika laiskaa ja nenä usein maassa. En oikein tiedä mitä mä olisin tehnyt niissä tilanteissa :|, kun koiraa ei sinällään viitsi kieltääkään, ettei siltä mee motivaatio kokonaan tohon hommaan etenkin kun ollaan näin alussa, eikä tuoda pois ennen jotakin onnistumista. Kannustaminen auttoi ensimmäisellä kierroksella unohtamaan sen paskan syömisen.

Idioottimaisena ihmisenä, mulla oli tosi ärsyyntynyt fiilis tokalla kiekalla jo valmiiksi. Cecil kuunteli vielä vähemmän ja oli entistä tiiviimmin maassa kiinni, mikä tietenkin lisäsi mun turhautumista. Yritin olla kannustava, mutta en mä pysty koiralta piilottamaan niitä mun todellisia tunteita.
Se meni kyllä aika pahasti reisille. Kielsin sitä entistä enemmän ja lopulta vaan jätin siihen. Mua turhauttaa mun oma turhautuminen. Onneksi kakkoskierroksen jälkeen tuli tauko, niin sain kasattua ajatuksiani. Käytiin kans syömässä lounasta, joten ehkä siinä "hyvä ruoka, parempi mieli" - sanonnassa on jotain perää kun mieli koheni reilusti.

Kolmannelle kierrokselle otin sitten vielä ton sauvankin messiin ihan sitä varten, että jos se alkaa nappailemaan niitä papanoita sieltä, niin mä voin lämästä siihen viereen tai tehdä muuten jonkun kieltoliikkeen. Tiedän että koirani kestää sen, ja niin se kestikin. Ei tarvinnut kuin kaksi kertaa tavallaan herättää toi penska, niin johan se rupes toimimaan.

Se meni sit oikeesti hyvin!


Taipparit meillä on nyt sit 26.6 ja William on ilmoitettu paikkupäiville (ja taipparin ottaa siinä mahdollisesti mikäli kaikki menee hyvin) 21.7. Saa nähdä milloin Sakke-ukkokin pääsis kokeilemaan :)

Terhi otti vielä Cecilistä 1v rakennekuvaa.

Loput kuvat löytyvät täältä

Riitta tuli Fiiliksen kanssa käymään. Treenattiin ihan pikapikapikaisesti aluksi hyppyä. Tai oikeastaan Riitta treenas, me vaan hengailtiin ja otettiin minimaalisia seuraamispätkiä. Cecilillä on kiinnostus tokoon ihan nollassa, niin taidetaan pitää pientä taukoa tosta lajista.

Lähdettiin käymään meillä heittämässä estehyppykamat ja sit suunnattiin kallioille ja pusikkoon. Taidettiin kaks tuntia vaan kävellä ympäriinsä siellä metsässä




Cecil näyttää Riitan sanoin 30cm säkäkorkeudeltaan suuremmalta tässä kuvassa :---D Onneksi illuusion luo tosiasiassa se, että Cecil roikkuu puoliks tolla tukilla ja Fiilis on nätisti silleen niinkuin pitääkin.



Siirryimme sitten vielä pelloille, missä otettiin paikkista. Loppuaika menikin sitten tennispalloja jahdatessa.

Fiilis hirrrrveenä ja hurrrrjana vesipetona pulahti jonnekin ja Cecil oli tyypilliseen tapaan ihan mukana, muttei uittanut muuta kuin puolet eturuumiistaan.

Loput kuvat löytyvät täältä

Kaverini Saana, joka on myös piirtänyt tämän blogin otsikkokuvan, piirsi nyt myös profiilikuvat koirille! Kuvia klikkaamalla pääsee kys. koiran tietosivulle (kotareille).

Haettiin agipaikkaa Cecilin kanssa ja meidät kutsuttiin sitten testitilaisuuteen maanantaina. Kuten oon muistaakseni edellä todennut, että oltiin silloin luustokuvauksissa, joten se ei ihan toiminut. Tänään se testitilaisuus sitten oli järkätty vain meille.

Cecil oli tyypilliseen tapaan ihan jeejeejee kun ohjaajamme saapui kentälle tervehtimään. Valkku kehui heti alkuun Cecilin avoimuutta ja sosiaalisuutta.

Minua pyydettiin käskemään koiraa odottamaan, menemään sopivan välimatkan päähän ja kutsumaan koiraa luokse. Multa kysyttiin heti alkuun, että pysyykö se. Mä vastasin rehellisesti etten usko. Se kyllä tietää ettei saa varastaa luokse, mut se varastaa silti. Sen näkikin tossa testitilaisuudessa, että se tuli luvatta vähän ujon näköisenä luokse. Palautin sen maahan odottamaan kahdesti. Kolmas kerta näemmä toden sanoi sillä Cecil malttoi odottaa paikallaan siihen asti että sain kutsuttua sen. Cessu juoksi sivulle hyvällä vauhdilla, vaikkei tuolla todellakaan pääpointtina ollut mikään tokomainen toiminta.

Sitten valkun häiriökoira otettiin esille odottamasta ja minua pyydettiin kulkemaan Cecilin kanssa heidän ympäri, jonka jälkeen me pysähdymme ja meidät kierretään ympäri. Cecil ei vilkaissutkaan valkkariin kun kiersimme seuraten heidät ympäri ja taisi meidän odotellessa vilkaista valkkaria kerran.

Agiohjaaja Juuso totesi, että hän on nyt nähnyt jo tarpeeksi ja tervetuloa joukkoon. Cecil kiipesi vaihteeksi taas syliin ja sai paljon kehuja. Treenit meillä alkaakin jo maanantaina! Oon kyllä todella innoissani :)

Käytiin tänään tosiaan Mevetissä kuvauttamassa lonkat ja kyynäreet sekä peilattiin silmät.

Silmien tuloksena ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia kuten saattoi odottaakin!


Cecil ei aluksi meinannut sitten niin millään nukahtaa. Lopulta lamput sammu ja vietiin röntgeniin. Alustavat tulokset ovat B/B ja 0/0 eli terveet! Voidaan siis hyvillä mielin jatkaa harrastuksia. Toki nämä ovat vasta alustavat, täytyy vaan toivoa että SKL on samaa mieltä tai jos ei ole, niin laittaa ylöspäin.