Puolikuntoisena kävästiin Riitan kanssa Ojangossa. Mä otin Cecilin kanssa ALO liikkeitä, vaikkei mitenkään koemaista treeniä tehty. Riitta teki vieressä luoksaria Fiiliksen kanssa samalla kun Cecil teki paikkista. Välimatka koiraan oli lyhyt, jolloin onnistuin viskomaan koiralle pirtsakammin nameja. Rento paikkis vaikka vierestä lähtikin koira pinkomaan ohjaajansa luokse.

Ne jäävät ne jäävät ne jäävät! Nyt se meni sentään maahan kunnolla ja vaihdoin ihan kokonaan seiso-käskyn stopiin. Tuntuu toimivan paljon paremmin. Sitten se on alkanut ennakoimaan, jolloin tehtiin tiheäpalkkaista perusseuraamista, jotta se normi kiva seuraaminen tuntuu pikkucolliesta yhtä kannattavalta kuin ne jäävät! Kyllä mulla palasi usko näihinkin liikkeisiin.

Muut toimiikin sitten ihan kivasti! Olen päättänyt että annan itselleni luvan enää treenata kerran ennen ensiviikon koitosta ja sitten annan vaan olla.

Koska tokoilua oltiin otettu tarpeeksi ja aksa houkutteli, niin kokeiltiin me vähän sitäkin! Oli pieni ja mielettömän helppo rata, missä ei tarvinnut luojan kiitos kamalasti juosta kun en järkevän näköisesti siihen edes kykene. Cecil ei kyllä ihan vauhdikkaimmillaan ollut, mutta kivaa sillä tuntui olevan!

P.S. Muistakaapas kysellä!

Hejsan alla! Viimeisin Kysy mitä vain -postaus oli joskus joulukuussa 2011 ja vastaukset julkaisiin tammikuussa 2012. Voisi olla korkea aika korkkailla uutta!

Elikkäs! Kysymysten määrällä ei ole mitään rajaa, heitelkää niin paljon kuin sielu sietää ja lupaan vastailla kaikkiin vaikkei koiriin liittyisikään. Anonyymeillä on myös täysi oikeus kysellä.
Aikaa on 21.8 asti. Voipi olla että jossain vaiheessa lukee lukijoille myös arvonta pitkästä aikaa, kunhan keksin jonkun erinomaisen porkkanan teille.

Ällösöpö William motivoi teitä kysymään. Kuinka voit sanoa ei?


Koska jalkani on luultua huonommassa kunnossa lenkkeily on rajoittunut korttelin ympäri pyörimiseen kolmesti päivässä. Cecil on aiheuttanut harmaita hiuksia. Likka on alkanut härnäämään Spidiä tosissaan, tuhoamaan paikkoja, härnäämään väsynyttä Williamia ja jopa Saguria. Onneksi Maija tarjoutui treenaamaan Ceciliä ja viemään sen pidemmälle. Sille kun ei millään riitä pelkät hihnalenkit, enkä minä pysty viemään sitä minnekään missä sitä voisi vapaana pitää. Saatiin sitten semmoinen idea eilen, että Maija voisi viedä Cecilin mätsäriin ja sitten leikkimään aussiepaussie Naurun kanssa. En voisi olla yhtään kiitollisempi ja onnellisempi! Likka vetäisi SIN ei sij. Maijan terveisillä "Cessu oli kyllä söpö" ja ulkomuototuomarin Säde Hohterin terveisillä "kalaöljyllä turkki kuntoon!"

Ihan tosi mahtavat agitreenit! Tehtiin tosi lyhyehköä rataa ja teemana oli kontaktit. A:ta oli kanssatreenailijoiden toiveesta hieman madallettu, joten se ei ollut yhtä jyrkkä. Muuten ihan normit esteet kentällä!

Radalla oli kaksi mahdollista loppua. Koska keinutreeni on aina tervetullutta niin treenattiin mielummin sitä pätkää. 4 ja 5 oli oikeasti paljon lähempänä toisiaan että mahdollisuutena oli valssi tai sitten persjättö jos onnistuu. Oon piirtänyt ihan väärin ton, mutten jaksa enää korjata. Pahoittelen. Ohjaaja siis siirtyy puomin oikealle puolelle tosi sujuvasti nelosen valssin jälkeen.

Tai ainakin pitäis. Mä en suoriutunut. Olin kauheen myöhässä ja sit kun olin ajoissa niin heiluin muuten vaan hölmösti. Saatiin kyllä homma lopulta toimimaan ja voi että se meni makeesti ja vauhdilla! Pöytääkin päästiin treenaamaan pitkästä aikaa. Otettiin se tosin itsenäisenä kun en oo laiskuuttani sitä kauheasti hinkannut. Hyvin se sen silti muisti.

Kivasti meni. Mä päätin sit ihan loppuloppuloppuun ottaa toi rata tota pidemmän kautta, siinä tulee kaikkea kivaa kuten suoraa putkea ja muuta, mikä toisi putkihullulle Cecilille kivan loppuhuipennuksen treeneihin. Meni aivan superkivasti! Kunnes päästiin putkelle.

Putkella piti persjättö tehdä, mä tietenkin kiihdytin niin nopeaksi kuin pääsin. Jotain outoa kuitenkin tapahtui. Cecil tuli jostain syystä sitten hieman päin. Likka juoksi myös pirun lujaa. Ei Cecil osunut kuin aivan olemattomalla voimalla mua pohkeeseen, mutta molemmilla oli vauhti niin suuri, että mä sitten lensin kuin leppäkeihäs.

Ei siinä mitään. Palkkasin koiran ja sit huomasin myöhemmin että mun jalka oli ihan veressä. Multa kysyttiin että sattuko mua. Vastasin rehellisesti että ei. Mä kuuntelin parannusvinkit ohjaamiseen ja sain neuvoja vielä omaan liikkumiseen, siirryin sen jälkeen pakkaamaan kamoja hyvällä moodilla. Oltiin tokavikoa ja treenit lopullaan, joten paikalla ei ollut mun lisäksi enää kuin yksi treenaaja. Tuijotin sitten hetken mun jalkaa. Iho ihan säpäleinä. Veri vuotaa pitkin säärtä. Ei mua vieläkään sattunut, mutta tajusin että pian sattuu.

Hyville ystäville ei ole mikään ihme tämäkään insidentti, hakkaan itseäni jatkuvasti hiekkaan tai keppeihin tai kulmiin. Huuhtelin sitä ihan kunnolla heittämällä vettä päälle, mutta se vuoti heti taas veriseksi. Yritin loppulämppää tehdä, mutta jalka ei vaan taivu. Himaan ajaminen oli tuskaa. Puolessa välissä matkaa rupesi tuntumaan aivan uskomattoman pahalta. Jarrutuksissa vinkaisin kivusta, kun ei tota vaan kestä.

Himassa vielä huomasin, että ton kaiken veren ja ihon ja sohjon alla on yksi kivenmurikka. Sitä sai ihan kunnolla kaivaa tuolta, kun se oli kunnolla jumissa. Jalka on onneksi nyt jo niin puutunut, ettei pahemmin enää tunnu. Onneksi sain treenikaverilta kiristyssiteen, että sillä saa ainakin olon miellyttävämmäksi!

Eilen tuli soitto, että niin moni on perunut, että me päästäis meidän miljoonannelta varasijalta kokeeseen (varasijalla 5 tai 6). Olin vääntynyt kysymysmerkiksi. Mekö kokeeseen? Nyt jo? Apua eihän tässä olla treenattu edes kunnossa aikoihin. Tuleekohan siitä mitään.
Kaikesta huolimatta sanoin että joo toki. Hieno homma. Kiva. Olen maailman kamalin kisajännittäjä, joten sinällään tämä puun takaa tullut ehdotus oli ihan hyvä. Eihän mulla ole edes aikaa pilata koirani liikkeitä! Tuntuu tosin että rintalasta ja vatsalaukku räjähtää jännityksestä. Todellinen jännitys iski tosin minuun vasta koeaamuna.

Ahdistavaa on ehkä se, etten ole ehtinyt laatimaan mitään sotasuunnitelmaa; mitä mä otan mukaan, miten mä liikutan Cecilin ennen, miten mä riehutan sitä ennen omaa vuoroa, miten mä edes pääsen sinne, mitä mä teen missäkin mokatilanteessa. Mutta ehkä sinällään tämä on omaksi parhaakseni :D Mitään persoonallisia kauhuskenaarioitakaan en ole yksinkertaisesti vaan ehtinyt laatimaan päässäni. Mitä nyt nää perus että jos paikkiksessa joku tulee Cecilin luokse tai käy kimppuun tai jotain muuta.

Luojan kiitos Norakin oli tulossa, eli ihan yksin mun ei tarvinnut panikoida tai olla kisapaikalla.

Tuomarina oli aivan mielettömän ihana Riikka Pulliainen. Häntä on hirveän kivaksi kehuttu, mutten ajatellut hänen olevan noin pirtsakka. Kivasti tuli palautetta liikkeidenkin välissä jos niitä halusi kuunnella. Sain myös hyviä vinkkejä jääviin, kun ne meni siis aivan päin helvettiä.
Ihan kivasti kokonaisuudessaan, vaikka nollia on enemmän kuin laki sallii! Oon tosi ylpeä pikkuisesta ja hieman ylpeä myös itsestäni, etten mennyt ihan möksmöks kun mikään ei tuntunut menevän niin kuin strömsössä. Oli myös todella kuuma päivä, mikä ehkä vei vähän mehuja. 28 alkaa olla kyllä reilusti liikaa, etenkään kun ei tuullut. Mutten silti usko että Cecil olisi tehnyt yhtään sen paremmin viileämmässäkään. Siitä näki sen hämmennyksen ja itsekin jännityksissäni sekoilin.

Luoksepäästävyys - 10
Tuomari jo kehätarkastuksessa rapsutteli Ceciliä ja lirkutteli sille. Sama jatkui luoksepäästävyydessä, joten Cecil tietenkin sitten nousi ja pusutteli. Kovasti ollaan tehty hommia ton kitkemiseksi, mutta ei lirkuttelua voi mikään voittaa.

Paikalla makaaminen - 0
Naamapalmu. Molemmilla puolilla sakemanni eikä siinä mitään. Toinen vähän kuopi välillä maata mikä ei häirinnyt Ceciliä. Toisella puolella oleva sen sijaan huusi ja ulisi mikä paineisti Ceciliäkin. Eipä onneksi huutanut yhtäjaksoisesti. Sakemanni nousi varmaan 1 min paikkeilla, jos edes oli ehtinyt mennä niin kauan aikaa. Siitä ehkä 30sek kuluttua Cecil ei enää kestänyt ja nousi myös. Näin kyllä jo likasta, että se on tosi ahdistunut ja hämillään kun toinen nousi ja mamma tuli hakemaan. Sitten sekin nousi, heti kun lähestyin koiraa Cecil veti maahan ilmeellä ":D en mä liikkunut äiti hei luulet vaan".

Seuraaminen kytkettynä - 8,5
No oli vähän semmonen olo et mihin mä tän hihnan laitan kun ei hirveästi hihnaseuraamista olla otettu. Ihan ookoon näköistä kokonaisuudessaan ja paikoittain tosi hyvää. Oon äärimmäisen tyytyväinen vasemmalle käännöksiin, kun ne on kussut ihan urakalla. Ei ollut kyllä sitä cecilmäistä meininkiä, mutta ihan perushyvää.

Seuraaminen taluttimetta - 8
Odotin tästä paljon parempaa. Ihan ekaan pysähdykseen asti aivan jär-kyt-tä-vää lahnausta, mutta sitten yhtäkkiä se heräsi et oho kappas tää on tätä ja teki tosi hyvin loppupätkän.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 0
Jääviä ollaan otettu tosi vähän, mutta kyllä mä ajattelin että se menee. Ennakoi aivan mielettömästi sitä kohtaa. Annoin käskyn ja jäi seisomaan.

Luoksetulo - 9
Laukalla vauhdikkaasti luokse! Perusasento oli aika kämänen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0
No voi hyvää päivää näitä jääviä. Se jäi seisomaan olin ihan et oh yes! Mut sit kännyin ja kävelin kohti niin se veti maahan, kun luuli tehneensä sitten väärin. Eikä ottanut loppuperusasentoakaan. Kyllä sen niin huomasi että vaikka mä kuinka kuvittelin että jäävät on kondiksessa, niin aivan hirvittävän kesken ne on kun koira on aivan hämillään liikkeiden protokollasta

Estehyppy - 7
Harmittaa kieltämättä. Hyvin hyppäs ekalla kuten kuuluukin, jäi kyllä hieman vinoon joo. Palasin koiran luokse ja olin ihan et noni nyt sentään joku liike onnistuu mutta ei. Se ennakoi _perusasennon_. Aivan uskomatonta! En ole koskaan ikinä milloinkaan ottanut hypyn jälkeen perusasentoa, koska halusin välttää tämän :D.

Kokonaisvaikutus - 9 Kiva pari kuulemma ollaan kaikesta huolimatta! Ei nyt ihan lost case näemmä.

ALO3, 109p.

Ei nyt periaatteessa semmoinen tulos mihin kannattais tyytyväinen olla, mutta kyllä mä silti olen. 17.8 on sitten seuraava koe ja sieltä toivottavasti sitten se ykkönen. Tosin siihen kokeeseen olen kunnolla varautunutkin ja nyt tiedän mitä pitää korjailla! Jääviä reilusti pitää vahvistaa ja harjoitella sellaisia paikkiksia, että vierestä nousee koira.

Jottei ihan kuvaton teksti tule, niin eilen me käytiin Jasun kanssa treenaamassa vähän aksaa. Jälleen irtoamisharjoituksia ja sitten vietiin likat uimaan. Tässä hieman kuvasatoa!

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni jalostustarkissa. Tarkistajana oli Mari Palgi. Palgi sanoikin, että William kannattaisi tuoda uudelleen 2-3v kuluttua. Nyt sillä on turkki niin surkeassa kunnossa + se on ajeltu ja edelleen hirveän kehittymätön.

Kuvista iso kiitos Linda Toivonen!

WILLIAM
Säkäkorkeus - 56cm
Rungon pituus - 57,7cm
Rinnan syvyys - 25cm
Rinnan leveys - 12,5cm


1. Koko - Alle keskikoon 55-56cm
2. Korkeus/pituus - 0,97
3. Rakenetyyppi - Keskivahva
4. Sukupuolileima - Selvä
5. Kivekset - Isot
6. Purenta - Leikkaava ja täydellinen
7. Hampaat - Täysi hampaisto
8. Pigmentti - Tumma
9. Pään kiila - Hyvä
10. Otsapenger - Moitteeton
11. Kallo - Litteä
12. Kuono - Hyvin pyöristynyt ja sileä, laskeva kuononkärki
13. Huulet - Tiiviit
14. Alaleuka - Sopiva
15. Silmät - Keskiruskeat
16. Korvat - 1/3 taittuneet, oikea-asentoiset, pienet, hieman pyöreät
17. Kaula - Oikeanpituinen, hyväasentoinen
18. Ylälinja - Kiinteä ja lihaksikas, aavistuksen kaareva kohti lannetta
19. Selkä - Lyhyt
20. Lanne - Lihaksikas ja pyöreä
21. Lantio - Hieman luisu
22. Häntä - Pitkä, alas kiinnittynyt
23. Kulmaukset - Riittävät ja tasapainossa
24. Etuosa - Viisto lapa, sopiva lapakulma, puutteellinen eturinta
25. Eturaajat - Suorat, sopivan viistot välikämmenet
26. Rintakehä - Kapea ja kehittymätön
27. Vatsalinja - Normaali
28. Takaosa - Hieman kapea, riittävästi kulmautunut
29. Takaraajat - Riittävän matalat kintereet
30. Käpälät - Tiiviit, soikeat
31. Liikunta sivusta - Lyhyehkö askel, löysyytä, riittävä työntö
32. Liikunta edestä - Astuu ristiin
33. Liikunta takaa - Hieman ahdas
34. Luonne - Ystävällinen, iloinen ja vilkas
35. Yleiskunto - Laiha
36. Turkki - Runkoa myötäilevä, sopiva, karkea
37. Turkin väri - Hyvä, puhdas blue merle pohjaväri, hyvä marmorointi

Muuta huomioitavaa:
Suositellaan uusintatarkistus 2-3 vuoden kuluttua

CECIL
Säkäkorkeus - 55cm
Rungon pituus - 58,5cm
Rinnan syvyys - 25cm
Rinnan leveys - 12cm



1. Koko - Yli keskikoon 55-56cm
2. Korkeus/pituus - 0,94
3. Rakenetyyppi - Keskivahva
4. Sukupuolileima - Selvä
5. Kivekset - -
6. Purenta - Leikkaava ja täydellinen
7. Hampaat - Täysi hampaisto
8. Pigmentti - Tumma
9. Pään kiila - Hyvä
10. Otsapenger - Hieman pitkä
11. Kallo - Litteä
12. Kuono - Hyvin pyöristynyt ja sileä
13. Huulet - Tiiviit
14. Alaleuka - Riittävä
15. Silmät - Keskiruskeat, keskikokoiset, hieman pyöreät
16. Korvat - Alas kiinnittyneet, pystyt yksi tai molemmat
17. Kaula - Oikeanpituinen, hyväasentoinen, hyvä kaulan kaari
18. Ylälinja - Ryhdikäs, aavistukset kaareva kohti lannetta
19. Selkä - Keskipitkä
20. Lanne - Lihaksikas ja pyöreä, sopiva pituus
21. Lantio - Hieman luisu
22. Häntä - Riittävän pitkä, alas kiinnittynyt
23. Kulmaukset - Hyvin kulmautunut
24. Etuosa - Viisto lapa, pysty olkavarsi, puutteellinen eturinta
25. Eturaajat - Suorat, lihaksikkaat, sopivan viistot välikämmenet
26. Rintakehä - Hyvin kehitynyt, syvyys sopiva
27. Vatsalinja - Normaali
28. Takaosa - Lihaksikas, leveä, riittävästi kulmautunut
29. Takaraajat - Riittävän matalat kintereet, sopiva leveys
30. Käpälät - Tiiviit, soikeat
31. Liikunta sivusta - Vaivaton, keskipitkä askel, riittävä työntö
32. Liikunta edestä - Hieman kapea, löysät kyynärpäät, huolimaton, löysä
33. Liikunta takaa - Hyvä
34. Luonne - Ystävällinen, iloinen ja vilkas
35. Yleiskunto - Normaali
36. Turkki - Runkoa myötäilevä, karkea, puutteellinen pohjavilla
37. Turkin väri - Hyvä

Jälkeä käytiin taas tekemässä Maijan ja Satun kanssa. Tällä kertaa oli ihan nappuloita kourassa, niin ei muurahaisarmeija vienyt Cessun eväitä.



Cecil oli kyllä aivan mielettömän makea! Se vain mupelsi sitä lättyä turpaansa eikä välittänyt yhtään mistään. Meidän takaa huristeli mopo todella läheltä ja lujaa mistä mä itse häiriinnyin, mutta toi likka tuskin edes huomasi sitä. Sama huristelija veti vielä meidän edestä. Ceciliä kiinnosti yhtä paljon kuin ekalla kerralla.

Koko jälkeä ei videolla näy. Lähtö oli vähän jäinen kun en ole itsekään varma miten se pitäisi osoittaa. Osoitan myös jäljen alun koiralle aivan avuttoman huonosti :D Näytän liian ylös ihan kuin olisin sitä maalimiehelle lähettämässä. Noh, pikkujuttuja! Hienosti se itse löysi jäljen alun ja lähti sitä seuraamaan. Kova tuhina kävi ja aivot jylläs. Koska Cecil ei yrittänyt oikeastaan palata taaksepäin, pystyin ottamaan koiraan hieman etäisyyttä. Muutamaan otteeseen astuin vierelle, kun se meinasi kääntyä eksyneiden nappuloiden luokse.

Videon lopun osoittelu johtuu siitä kun kyselin että mikä se ilmaistava keppi noista kaikista risuista oikein oli. Löytyihän se sitten sieltä!

Loppuun käytiin vielä lenkillä ja koirat pääs uimaankin!


Lisää kuvia löytyy täältä!

Puolen vuoden kehätauon jälkeen pääsi nuoret kehään. Riitta tuli Fiiliksen kanssa auttamaan lauantaina koirien laitossa. Koirat pestiin ja föönattiin (kyllä, jopa Cecil). William näytti oikein karvaiselta juuri föönattuna, muttei pysynyt sellaisena aamuun asti. Karvat on tosissaan vähän tippunut ja kaikkien verikokeiden takia eturaajoista hieman ajeltu karvoja. Suurin ongelma oli kuitenkin vatsakarvojen puuttuminen, sillä nehän oli ajeltu erinäisten operaatioiden vuoksi. Hieman sänkeä oli ehtinyt kasvaa, mutta eipä se paljon hyödyttänyt.

Laiteltiin Riitan ja Wilman kanssa Wiltsua kuntoon. W oli tyypilliseen tapaansa hyvin hermostunut näyttelypaikalla. Tultiin ajoissa juuri sitä varten, että se kerkeäisi rauhoittumaan. Kyllähän se rauhoittuikin! Riitan treenatessa Williamia kaikki oli vallan loistavasti. Mutta jotenkin ennen kehää piippaaminen, kiehnääminen ja se levottomuus nosti päätään.

Tuomarina oli äärimmäisen miellyttävä Maija Sylgrén. Todella iloinen nuori nainen, joka katsoi purennan tarkasti (hyvä että edes joku vielä jaksaa), liikutti riittävästi ja sanelutti todella pitkän arvostelun. Noi olikin ne syyt, miksi maksoin itseni kipeäksi Cecilin ilmosta. Halusin pitkän ja kattavan arvostelun.


W oli jälleen tyypilliseen tapaansa varsin innoissaan kun tuomari tuli tutkimaan. Häntä heilui ja huiski, mutta ei onneksi häirinnyt tuomarin työtä. Harmi kun W ei tossa mielentilassa suostu mitään syömään tai huomioi mitään järkevää, niin korvia on vaikea saada valppaaksi samalla tavalla kuin treenatessa, mistä tulikin sitten huomautus, että asento olisi turhan hajanainen.

Etenkin tässä kuvassa vatsakarvojen ajelun huomaa. Vähänhän sille oli jätetty housuihin ja eturaajojen taakse, mutta muuten se on ihan pelkkää sänkeä.

"Niukassa pohjavillassa esitetty kauniin värinen blue merle-uros, jonka päänlinjat voisivat olla yhdensuuntaisemmat. Hieman haja-asentoiset korvat. Oikea purenta. Riittävä kaula. Rinta-- voisi olla pidempi ja -- lyhyempi. Lyhyt rintalasta. Hieman pysty olkavarsi. Hieman korkea kinner. Sivuliike voisi olla tasapainoisempi. -- Oikea karvanlaatu. Reipas käytös." EH2

Cecilille en osannut odottaa yhtään mitään. Lähinnä toivon että tulisi edes se hyvä, muttei se hylättykään ollut pois suljettu vaihtoehto mm. pohjavillan ja korvien vuoksi. Yritin mä jotain epätoivoista harjojen kanssa, mutta tota turkkia ei saa yhtään pörröisemmäksi kun paksuahan toi ei ole, niin annoin olla. Kunhan käytös olisi asiallista niin olis jo superkiva!

Pokkana mentiin junnujen kokoomaan seisoskelemaan junnuturkkisten narttujen kanssa. Sylgrén pyysi pari kertaa ympäri. Ilmeisesti monen tunnin odotus ja kuumuus oli auttanut, sillä Cecil malttoi juosta miellyttävällä tavalla. Liiankin usein se tuntuu vetelevän true nahkastylellä mun edessä kaula pystyssä. Näinhän mä sen oon usein juoksuttanutkin, mutta nyt oli jonkinlainen kompromissiravi. Vähän se kyllä joissain kohdissa nosti laukalle kun takana että edessä oli superkivoja kavereita!

Yksilöarvostelussa katsoi hyvin tarkkaan hampaat. Yllättävää oli, että Cecil käänteli päätään kun hampaita yritettiin katsoa. Niitä huulia sorkittiin siitä huolimatta pois tieltä, mikä oli kyllä todella hyvä juttu, koska pitää siihenkin tottua. Sen verta kauan katsoi että aloin jo vähän huolestumaan että puuttuuko sieltä suusta jotain :D


Oon kyllä mielettömän tyytyväinen siihen, että Cecil malttoi tuijotella eteensä, eikä mennyt aivan mahdottomaksi kun häntää mittailtiin ja paineltiin koiraa ympäriinsä. Ilmettä tuomari katsoi pitkään. Myöhemmin tuli katsomaan vielä uudelleen ilmeen ja hymy vaan levisi. Tässäkin olin jo hieman huolissani, että ei kai se nyt niin koomisen näköinen ole.


"15kk raajakas nuori narttu, jolla miellyttäväilmeinen pää. Hieman kevyet haja-asentoiset korvat. Kuonon selkä voisi olla suurempi. Keskiruskeat silmät. Oikea, mutta niukka purenta. Hyvä kaula. Rintakehä tarvitsee lisää tilavuutta. Pysty olkavarsi. Riittävät takakulmaukset. Kevyt sivuliike. Vähän pohjavillaa. Kaunis väri. Syvä musta, erinomaiset tan-merkit. Miellyttävä käytös." EH-

Siinä vaiheessa kun sinistä läpyskää näytettiin niin oli kyllä niin bileet. Etenkin kun tuomari monille jakoi sitä H:ta ihan surutta! Kilpailuluokkaan meillä ei kyllä mitään asiaa enää ollut, kun loput neljä junnua oli erit saanut. Ei sillä, tämä on enemmän kuin tolta koiralta osaisin odottaa.

Nyt jää kehät taas hetkeksi. Pitää odotella että Wiltsulla kasvaa tukka. Sagurin kanssahan voisi periaatteessa jossain käydä jos jaksaisi. Harmittaa vaan, kun noita Cecilin korvia pitää varmaan vielä viikon hoitaa, kun ensi perjantaina on jalostustarkki ja sieltä tulee kyllä noottia pystyistä korvista.

Kiitoksia Wilmalle ja Riitalle hurjasti avusta. Etenkinkin Riitalle suuri kiitos Williamin esittämisestä. Täältä löytyy jotain kuviakin!