Mun jalka on oikeastaan entisellään, eli aika huonossa hapessa. Olen ollut jälleen saikulla, mikä onneksi loppui ennen pentunäyttelyä. Riitta on kyllä lahja kaikille, sillä hän trimmasi, pesi ja föönasi penskan. Mun tehtävänä oli oikeastaan vaan istua ja pitää seuraa. Moiran mielestä täti oli ihan kamala kiduttaja ja Myyris tuleekin muistamaan 14.1 päivän Kidutusten Päivänä. Edes edeltävä perjantai 13. ei vetänyt Moiran mielestä vertoja lauantai 14.

Moiralla oli myös hienoimmista hienoin kylpytakki päällä! Föönaamisen jälkeen pupelo oli varsin tuuhea kultakutri

Moira oli aivan tavattoman reipas pieni pehkis. Meni Riitan kanssa todella nätisti - toki Riitta on Myyriksen lempitäti - mutta silti mua vähän jännitti reaktio, kun tilanne oli aivan vieras. Itse istuskelin lattialla kun penkkejä ei ollut eikä jalkapöytä meinanut kestää. Sain muutaman hassun räpsynkin otettua.

Moira 5,5kk ensimmäistä kertaa kehässä


Tuomarina oli Johan Juslin. Hän katsoi Moiran tarkasti läpi hännänpäätä myöten, kirjaimellisesti :D

"Erittäin kaunispiirteinen pää ja ilme. Hyvä kaula. Tarvitsee vankemman etuosan. Saisi olla raajakkaampi. Vahva lanne. Hyvät takakulmaukset. Litteät etukäpälät."


Tuloksena PEK1 muttei kunniapalkintoa. Ehkä joskus olisi jäänyt harmittamaan, mutta nyt ei voi olla muuta kuin ylpeä pienestä ketusta. Kaapelitehtaalla raikui, hallitreeniä ei kuitenkaan kauheasti ole ja aivan järkyttävä haukku kuului joka suunnasta. Se oli vaan innoissaan kopeloinnista ja arvostelukin oli todella hyvä!

Seuraava kehä onkin sitten varmaan mätsäri kuun lopussa Vantaalla ja kehässä sitten taas collieiden erikoisnäyttelyssä. Vielä on vähän auki ilmoitanko Cecilin ns. lassieluokkaan, missä saa olla myös virheellisiä koiria. Cecilillä kun toi korvapolitiikka on aina ollut vähän pysty :D Agi on nyt tauolla, vaikkakin elättelen toivoa ihmeparantumisesta, niin pääsisi ehkä mölleihin ulkopuolisena jännittämään. Saa nähdä miten mun jalan tilanne etenee, jospa jossain vaiheessa pääsisi taas tavalliseen arkeen kiinni.

Oltiin menossa lopuvuodesta mätsäriin, oltiin korkkaamassa tän vuoden alussa kunnolla agitreenit, olin suunnitellut puoli maraton treenini, uintitreenit kesän triathloneja varten. Kaikenlaista oltiin tekemässä. Sit mä 28.12 kaaduin metsässä Moiran kera rähmälleni. Tuntu kipu. Käärin lahkeet - ei verta. Otin kengän pois - hirvee veri pulppuaminen :D Istuin hetken, verilammikko sen kuin suureni. Raahauduin sisälle. Käytävä veressä. Menin vessaan istumaan kun taju meinasi lähteä. Vessa veressä. Soitto kämppikselle ja koitin vain pysyä tajuissani. Lanssilla peijakseen, todetaan sentin syvyinen reikä jalkapöydässä, kengän läpi jalkaan mennyt todennäköisesti joku terävä oksa, sillä lasinsiru olisi tehnyt repaleisempaa jälkeä. Pari tikkiä jalkaan. Teipit päälle. Sit lepoa. Kävely oli täysin mahdotonta ja jalkapöytä on siitä paha, että sinne pumppaa niin tiuhaan tahtiin verta, että se alkoi myös vuotamaan helposti. UV meni sängyssä maatessa ja niin suurimmaksi osaksi kaikki päivät. Viikko kului, tikit piti poistaa torstaina ja kas kummaa se onkin tulehtunut. Lisää nappeja naamaan, täysi liikkumiskielto neljäksi päiväksi ja nyt jännitellään että miten käy. Olen kirjaimellisesti käynyt takapihalla juoksuttamassa koiria, joten liikunta on taattu. Riitta tuli suipponokkineen käymään kuvaamassa ja juoksuttamassa piskejä. Matkaa minulla ehkä vaivaiset 20m. Se riitti jo hyvin.

Koska kuvat ovat todella ällöttäviä, pieni koostekuvaus löytyy linkin takaa. Neljäs kuva ylhäältä on jalka hyvässä kunnossa! Haavan koko on pienentynyt, turvotus hieman laskenut, mätä ja tikit poissa... :D Ei silti mikään kaunis ilmestys.

Piristykseksi tähän nyt koirien riehumiskuvia ja Moirasta uusi rakennekuva <3 Ikää nyt neitosella 5kk 2vk. Ensi sunnuntaina onkin sitten se pentunäyttely edessä. Riitta onneksi esittää Moiran, mulla ei varmaan jalka vielä silloinkaan kestä.

Kuvat isompana nähtävissä täällä

Ensinäkin hyvää joulua toivottaa lämpimästi koko meidän poppoo! Mentiin tyttöjen kanssa visiitille äidilleni Helsinkiin, missä odottelikin vastassa meidän William ja Spidi :) Joukukorttikuvat jäivät kiireen vuoksi ottamatta.


Spidi oli niin innoissaan siitä, että olin tullut käymään, niin sehän roikkui mun sylissä varmaan kolme tuntia putkeen, kunnes lopulta suostui nousemaan siksi ajaksi että saan syötyä.

Kolmen koiran kanssa lenkkeily oli kyllä ihanaa, vaikkakin tuntui välillä hankalalta kun kaikki vetivät eri suuntiin. Onneksi metsä on lähellä, niin kolmikko pääsi leikkimään vapaana. Valkoista joulua ei nyt tänne tullut, vaan on vähän reilu kaks päivää satanut vettä enemmän tai vähemmän saavista. Koiria se ei onneksi haittaa, paitsi sitten kun päästään takaisin sisälle ja pitäisi kestää pyyhkeellä kuivaus :D Moiran mielestä moinen homma on tylsää ja sitä pyyhettä olis paljon kivempi vain repiä.

Moiran kissakohtaaminen on mennyt Spidin kanssa hyvin, vaikka kissaherra olikin vähän loppu siitä että taas tänne raijataan pentuja. Moira ei ihan ehkä tajua oman tilan kunnioitusta ja sehän ottaa Spidiä pannuun, mutta onneksi se on sinänsä niin tottunut.

Vuoden vika agi

Kipastiin Mösöttimen kanssa vähän aksaamassa. Rata oli kyllä hauska! Siinä sai juosta aika pirusti. Mulla hahmotuskyky riitti ihan ookoosti, koska siinä mielessä paikoittain suoraviivainen. Olin vaan kauheassa kiireessä muutamaan otteeseen, että unohdin mm. koiran ohjaamisen :D Hyvänä esimerkkinä "ai niin persjätössä kannattaisi varmaan katsoa koiraa" ja "vastakäsi on erinomainen keksintö".


Jätettiin taas kontaktit pois, vaikkakin Mösö A:lle kerran juoksi. Tehtiin rataa siis pätkissä. Rengasjuttu oli aika hauska, koska kun Cecil tuli putkesta se ei jotenkaan vaan lukinnut sitä yhtään. Hyvin se sit lopulta meni! Kepit tehtiin käytännössä erillisenä. Ideana olisi ollut jatkaa siitä rataa normaalisti, mutta treenitauko näkyy koiran keppivarmuudessa. Se ei oikein kestä sitä, että otan etäisyyttä. En sitten millään kerennyt mihinkään persjättöihin. Mä sit lennosta huitaisin vain johonkin suuntaan ja hymähdin kun koira meni sinne minne piti, niin vähän tönksähdellen sain jatkettua pätkän loppuun :D Nää takaaleikkaus-tsäkät on kyllä meidän bravuuria.

Takaakierrot olivat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin sellaisella etäisyydellä, että liikkuminen oli avainsana. Mä alussa tein niin, että sen sijaan että olisin kävellyt sivuttain eteenpäin, mä siirryin tavallaan alaviistoon, jolloin eteneminen sinne minne piti oli puolimahdotonta.

Oon kyllä hurjan ylpeä Cecilistä ja jopa hieman itsestäni, vaikka mun oli vaikea välillä keskittyä. Kuntoa vaan ylös ja itseluottamusta enemmän molemmille niin kyl se siitä sit taas!

Mösöttimen villapaita on nyt myös saatu valmiiksi! Otin oppia vatsakappaleen kanssa ja Cecilille tein huomattavasti lyhyemmän kauluksen. Senkin tosin saa kaksinkerroin, mutta ei ole niin muhkea kuin Moiralla.

On toiminut kyllä hyvin kun oon pikaisesti kokeillut ulkona ja sisällä. Tarttis vaan ne kovat pakkaset ja lumikelit tänne Etelä-Suomeenkin tän loskapaskan sijasta, niin pääsis testaamaan kunnolla! Plus olishan se valkoinen joulu aina kivempi kuin tämmöinen harmaa.

Toissaviikon agi

Olin molempien koirien voimin Agility Akatemialla treeneissä. Moiran kanssa harjoiteltiin lähinnä vain hallissa olemista ja leikkimistä. Tyypillinen "kyllä se kotona leikkii" - tilanne tuli aika nopeasti :D Pitäisi löytää aikaa jostain ja käydä leikkimässä eri paikoissa enemmän. Cecilin kanssa treenit eivät olleet helpot! Rata oli mun hahmotuskyvylle aika haastava ja välillä tulikin blackoutteja :D Onneksi käsi käy nopeasti taskulla niin saa koiralle heitettyä palkan.


Tehtiin pätkää 1-7. Poispäinkäännöksen ajoitus ja saksalainen tuotti pieniä ongelmia ja sitä hinkattiinkin aika pitkään. Kepeille haku menee hienosti. Esteeltä 8 tehtiin sitten eteenpäin puomille asti meni ihan ok, siinä ei sinänsä muuta kuin kovaa eteenpäin. loppuosa 22-25 tuottikin sitten ongelmia muiden edestä :D Jos otin 25 liian voimakkaasti niin Cecil kielsi, ja jos otin vähän hellemmin niin koira oli putkessa. Vastakädellä koira kierähti ennen hyppyä ympäri ja muuten sitä vaan ammuttiin putkeen. Hivuttauduin melkein joka yrityksellä liian lähelle hyppyä, jolloin koira ampaisi jo ihan muualle. Saatiin me se lopulta pelaamaan!


Moiran kanssa höpsöteltiin kaikenlaista ja Riitta osallistui palkkaamiseen, minkä vuoksi pätkiä on hyvin vähän. Lähinnä treenattiin sitä että leikitään ja haetaan lelu esteen läpi. Putkistahan likka tykkäsi ja olen kyllä ylpeä sen keskittymiskyvystä, vaikka viereisillä kentillä muut koirat huusivat. Vedettiin siivekkeiden läpi ja sitten muuria pumpeilla. Kotiläksyksi lisää hallihäiriötä, mikä toteutuu työkiireiden jälkeen viimeistään ShowHaun mätsärissä 30. päivä ja sitten etäpalkan opettamista. Moiran kanssa tehtiin pieniä targettikokeiluja ja niitä tullaan jatkamaan.

Viime tiistain agi

kävin tuuraamassa Riittaa. Juha ei ollut paikalla, vaan hänelläkin oli tuuraaja Senni :D

Rata oli varsin kiva! Treenattiin kepeillä poispäinkäännöstä ja Senni osallistui kivasti koiran palkkaamiseen. Ei olla ihan hirveästi tehty sitä keppien jälkeen tai juurikaan ylipäätään Olin myöhässä käsimerkin kanssa, jolloin Cecil kerkesi monta kertaa kääntymään keppien jälkeen ympäri, sen sijaan että olisin saanut työnnettyä sen putkeen.

Pätkä 9-15 oli seuraava mihin keskityttiin. Päällejuoksusta lähdin vähän myöhässä, niin sit ei enää kerennyt valssiin. Sit kun kerkesin hyvin lähtemään päällejuoksusta enkä jäänyt ihailemaan et "vau sehän meni hienosti takaa!" niin en kerennyt valssilta enää eteenpäin.

Oli aivan huikea fiilis kun sai rytmitettyä kaiken oikein ja sai homman pelaamaan. Tuli ihan mielettömän mahtava fiilis ja kiitos siitä Sennille että jaksoi painaa meitä eteenpäin siinä. Pitäisi itse käytännössä yrittää vaan muistella radat paremmin, niin voin keskittyä enemmän tulevaan enkä mennä niinkään este kerrallaan, vaan suunnitella liikkeet jo useampaa estettä silmälläpitäen. Toivottavasti saataisiin ensi treeneistä taas videota!

Toko on hiljalleen nostanut päätä taas meidänkin laumassa :D Kaukoja oon muutenkin treenannut molempien kanssa, ainoastaan etäisyyttä pitäisi saada lisää. Moiran pyllynpyöritysoperaatio edistyy sen verran, että se osaa jo pienellä avulla liikuttaa takakroppaansa ämpärin päällä molempiin suuntiin. Samaten Moiran kanssa ollaan kaikkea pientä kivaa naksuteltu. Lähinnä ollaan keskitytty kuitenkin vain siihen että kasvettaisiin hyviksi koirakansalaisiksi. Cecilin kanssa pitäisi pikkuhiljaa päästä treenaamaan oikeastaan kapulanpitoa ja kaukoja niin setti olisi valmis.

Moira 4,5kk kuva on myös otettu! Moikku on ilmoitettu jo yhteen pentunäyttelyyn, samaten on yks mätsäri kiikarissa ja toinenkin pentunäyttely erkkarissa helmikuussa :) Sinne myös Cecil tulee ehkä ns. lassieluokkaan (koirille joilla on joku pieni virhe, Mösöttimellä pystyt korvat)

Tukkaa sillä on mukavasti! Näyttää siltä että Cecilin pinatausta ei puske läpi vaan tulee ihan ns. normaali turkki. Jalkavahan se on, mutta omaan silmään hurjan kivan näköinen!

Moiran villapaita on valmis! Meidän Instagramiin olikin ilmestynyt jo hetki sitten kollaasi projektista! Tässä tosin saatte nauttia nyt pitkästä aikaa järkkärillä otetuista kuvista :D Mulla on kuvaustaidot kyllä aivan ruostuneet ja putki oli niin pitkä että vaikka koirat juoksivat 3-6m päässä niin silti puuttui aina jonkun korvat tai häntä kuvasta :D

Loput kuvat löytyvät täältä!

Ollaan tässä välissä lähinnä vain lenkkeilty! Black Friday -huuma oli vienyt aika paljon aikaa töissä, mistä syystä myös oma henkilökohtainen treenaaminen on jäänyt erittäin vähille. Mulla on nyt Havaijin auringon kirkkaudella paistava uusi otsalamppukin, niin pääsee käymään synkkinä öinä metsässäkin asti. Lumet on sulanut ja nyt on taas niin syksyinen sää. Meillä on myös huskytyttö Laeka hoidossa. Kokoonpano kasvoi väliaikaisesti yhdellä!

Samaten olen valmistamassa molemmille karvapepuille villapaitaa. Cecilin rotsissa on vatsakappale valmiina ja selkäkappale melkein. Siihen menikin jo se 4 rullaa, joten pari rullaa pitäisi vielä tilata niin saan loput selkäkappaleesta sekä kauluksen. Moiran rotsin aloitin toissapäivänä. Teen siitä huomattavasti huonommin istuvan, ettei heti tarvitse kutoa uutta :D Ohje perustuu useaan sovellukseen, joten saa nähdä millainen katastrofi lopputulos on. Näette sen kuitenkin pian! Täksi viikoksi aijon Moiran paidan saada valmiiksi, Cecilin paita odottaa lankojen puuttumisen vuoksi vielä hetken.

Moira on kova apuri. Ikävä kyllä. Violetti on Mösön ja punaoranssikatastrofi on Moikun. Vatsakappaleeseen kokeilen tuota "helmineuletta" ja yläosaksi tulee joustinneuletta. Moiralle 3o, 3n ja Cecilille 4o, 4n

Moiriksella on nyt myös uusi kaulapanta! Kasvoi noista pentupannoistaan yli. Mulla oli tarkoituksena napata Rukalta vähän saman tyylinen pinkki mitä jo Cecilillä on, mutta ne oli loppu ja mulla oli ostohousut jalassa, joooten päädyttiin Hurtan leveämpään pantaan. Mikä on törkeen mageen hopee-keltainen!


Tässä postauksessa mulla oli tarkoituksena vetää pirun isoa palmikkoa, sekä koko setti pyöröpuikoilla. Pakko sanoa, että toi oli tavattoman aikaa vievää ja koska toi lanka on kamalan paksua, toi koko setti painoi kuin synti. Tein tota varmaan monta kymmentä tuntia ihan liioittelematta ja tossa pari viikkoa sitten totesin että mjaah, ja purin koko roskan. Uusista paitayrityksistä tulee yksinkertaisemmat!

Tiistain agility

Kipastiin Mösöttimen kanssa eilen agitreeneissä tuuraamassa Riittaa! Ensi viikko tuleekin olemaan mielenkiintoinen, kun Moiris tulee myös mukaan :) Silloin tosin tuurataan konkkaronkalla valkkuryhmää. Saa nähdä mitä keksitään pikku-typykän päänmenoksi ja toivottavasti saataisiin siitä jotain videomateriaaliakin!
Ratapiirros c. Agility Akatemia
Kyseessä oli tuurausvuoro alkeis/pentukurssille, jolloin kaksi koiraa oli samaan aikaan kentällä suorittamassa pisteitä. Aluksi tehtiin pätkää 8, 9, 10, 11 ja putki 16 siitä päästä, mikä on keppien vieressä. Jäin hölmösti varmistelemaan rengasta, niin en millään kerennyt valssiin tarpeeksi ajoissa, jolloin Cecil veti esteen 11 väärältä puolelta. Jossain välissä mä huomasin myös että mun pieni prinsessa varastaa lähdössä mitä se ei ole tehnyt esim. about ikinä :D Nyt vaan oli ihan liian kivaa. Pari kertaa palauttelua paikoilleen ja pari kehua paikalla pysymisestä niin johan se taas luonnistui. Lähdin myös aikaisemmin liikkeelle, niin kerkes hyvin heittää koiran vielä takaa.

Juha ehdotti vaikeuttaa niin, että koiran mennessä putkeen mä otan sen toiselta puolelta pakkovalssille kepeille. Olin hetken aivan äimänä, että lähetäänkö me oikeasti kokeilemaan tuollaista. Kisoista on kaksi vuotta aikaa ja ei olla keppejä treenattu tauon jälkeen kuin pari hassua kertaa ja ja ja.... No lähdettiin silti kokeilemaan. Ekalla kerralla olin mahdottoman myöhässä, enkä kerennyt kepeille pakkovalssaamaan kun koira oli jo ulkona putkesta. Seuraavalla kerralla me onnistuttiin. Cecil kääntyi tajuttoman nätisti ja saatiin kepit tehtyä.
Pari toistoa vielä ja viimeinen välikkö jäi kahdesti tekemättä. En ymmärtänyt miksi, mutta huomautettiin että putken pää on niin vikan kepin vieressä, että mun pitäis oikein työntää sitä koiraa vikasta välistä. Sitten onnistui taas sekin. Ei ollut ihan moukan tuuria.

Toinen pätkä oli 20-25. Tämä oli meille aika vaivaton, joskin alkuperäinen ideani oli valssata ennen putkea, mikä oli onneton idea. Kyselin että miksi ideani kusee, sillä Cecil hyppää luonnollisesti niin pitkälle, että valssi ei ole kovin puhdas ja koira meinaa vetää ohi koko ajan. Huomattavasti parempi idea oli tehdä persjättö taikka takaaleikkaus putken jälkeen. Mulla on varsin huonot kokemukset persjätöistä putkilta, joten hieman kurkkua kuivasi. Päätin lopettaa nössöilyn ja ampaisin vaan juoksemaan. Oreniuskin kehui, että ei siinä ollut mitään ongelmaa. Ehdin heittämällä!

Loppuun vielä 20-28. Pyysin yhtä ryhmäläistä palkkaamaan loppuun. Loppusuorissa ei olla koskaan oltu vahvoilla. Edes aikoinaan kisoissa ja se näkyy kisavideoillakin. Anyways valssi muurin jälkeen ja täysillä maaliin. Ihme kyllä kerkesin siihenkin hyvin! Oli aivan mieletön tunne. Hitto että oli hyvät treenit ja Cecil oli aivan mieletön!

Se mitä opimme tai mitä mä opin on se, että älä varmistele liikaa tai epäile sitä mihin pystyy tiiminä. Ei mulla tulis mieleenkään treenata, etenkään näin pitkän tauon jälkeen, mitään pakkovalssia kepeille, mutta niin se vaan onnistui. Ja onnistui vielä hyvin. Samaten niin loppusuoria keskityn treenaamaan, mutta pitäis luottaa myös siihen omaan kykyyn kestää perässä :D

Omistajan uinti

Uimisessa ollut myös parin viikon mittainen tauko työkiireiden vuoksi. En ole viime kertaisen vapaauinnin jälkeen päässyt uimaan, mikä on kyllä harmittanut paljon. Tänään lämpäksi vähän rintaa ja sitten harjoiteltiin käsivetoja. Apuna oli tällä kertaa myös ekaa kertaa räpylät mikä ei vaan anna oikeasti voimaa potkuille, jotta en turhaudu kuoliaaksi kun en pääse eteenpäin, vaan myös korjaa nilkan virheasentoja. Paras. Keksintö. Ikinä.
Hengittäminen on tärkeä taito ja jotenkin se taito unohtuu veden kanssa. Taisin vetää kahdesti vettä nenän kautta ja muuten vaan litran väärään kurkkuun. Välillä olin ihan loppu ja sydän hakkas kahtasataa - veri happea kaivaten. Mut hyvin meni! Oikeasti. Olen hyvin tyytyväinen ja näytti koutsikin olevan.

Kipastiin taas Cecilin kanssa Juha Oreniuksen treeneissä akatemialla. Tuurasin valkkuryhmän osallistujaa ja kyllä taitojen ruostuminen näkyi jo ihan rataan tutustumisessa. Olin katsellut ratapiirrosta jo ennen treeneihin osallistumista, mikä helpotti ehkä hieman.

Ratapiirroksen c. Anna Orenius
Teimme pätkää 1-5 vaikka tarkoituksena oli kyllä ensisijaisesti vetää ihan kepeille asti ja ottaa ne sitten erillisenä. Kontakteja vahvistelin pariin otteeseen ja siitä sitten putkeen. Meille tuotti ongelmia putken ja puomin erottelu vaikka viime viikolla sitä kehuttiin :D Silloin oli vielä haastavammin putken ja puomin suu vierekkäin. Itse radalla ihmettelin kovasti miksi Cecil juoksi voimakkaasti putkeen, mutta kuten videolla näkyy niin työnsin omalla liikkellä koiraa huomaamattani putkeen enkä ottanut koiraa kunnolla haltuun. Mulla oli joku ihan pointti tossa alunperin, halusin varmisella puomia ja siksi juoksin sitä lähemmäksi, mikä samalla ohjasi koiraa putkeen. No, Cecilillä oli muutenkin joku Jee Putkiralli -päivä. Jos nyt jotain positiivista, niin kolmannella yrittämällä Cecilillä oli ihan mageen tiukka linja esteellä kolme!


Harjoiteltiin sitten pätkää 6-12. Aluksi meinasin mennä saksalaisella 7-8 pätkän, mutta putki oli liian tyrkyllä. Jossain välissä vaikka miten huusi "täällä", niin Cecil ampaisi putkeen anyways. Lukitsi sen jo kaukaa. Lähdinkin sitten tolla peruuttelulla. Orenius heitti jossain välissä kun sählättiin putken jälkeistä hyppyä että "parempi, mutta ei hyvä" :D Ongelmaksi jäi se, että lähdin liikkeelle joko liian aikaisin --> koira ei hyppää estettä 7 TAI lähdin liikkeelle liian myöhää --> koira on päätynyt putkeen tai homma tyssää siihen. Videolla pari onnistuneempaa pätkää, huomaa kyllä edelleen, että mun pitäisi lähteä aikaisemmin liikkeelle, mutta jäin varmistelemaan ihan liikaa.

Kyllähän se lopulta siitä! Koira teki hienosti ja hyvällä sykkeellä. Itellä pyöri päässä niin moni asia samaan aikaan, että olisi pitänyt olla turhautumatta, vaikka epäonnistumisia tulikin useampi. Onneksi Riitta otti treenit videolle ja kiitos siitä. Huomaa kyllä välittömästi mitä tein väärin. Vaikka kerrotaan mitä pitää korjata, niin parhaiten sitä ymmärtää oman liikkeen virheellisyydet kun näkee sen itse. Pitäisi olla keskittymättä siihen millainen ohjaaja olen joskus ollut ja koittaa keskittyä enemmän siihen, että pääsen takaisin siihen samaan tilaan JA kehittyä siitä sitten eteenpäin. Muutama rohkaisun sana on onneksi tullut, että se vaatii vaan ehkä parin kuukauden muistuttelun niin pääsee takaisin siihen mitä on joskus ollut. Lähinnä harmittaa että mulla on kadonnut se silmä tässä parin vuoden tauon aikana kokonaan radan hahmottamiseen ja ennen kaikkea siihen missä mun pitäisi itse olla. Nimimerkillä meinaan juosta siivekkeitä päin :D


Moiran 16vk rokotukset oli tiistaina! Rokotukset menivät hienosti ja mimmi painaa 10,3kg! Kaikki oli jälleen kerran hienosti. Ainoa negatiivinen asia on se, että pentu on oppinut hyppäämään itse sängylle, eli nyt Cecil ei pääse sitä enää minnekään pakoon :D Onneksi, kuten kuvassa näkyy, Mösil on keksinyt tytölleen hyvän käyttötarkoituksen - tyyny.