Petra tuli eilen Taika sheltteineen treenaamaan rallya. Meinasin mennä aikataulu vähän tiukoille, kun piti hakea postista mystinen paketti ja sen jälkeen juosta vastaan. Mystisestä paketista löytyi kamera 8)! Hieman myöhäinen synttärilahja, mutta kyllä kelpaa! Nyt ehkä tää inspais mua ottamaan itse kuvia hauveleista ja Spidistä.

Otin molemmat koirat mukaan. Mentiin häkkiin, sillä ei ollut tilaa oikeen muualla ja radan rakentaminen hiekkakentälle oli mahdotonta vähäisen tilan vuoksi. Häkkiin kuitenkin mahtui kivasti. Suunnittelin rataa himassa, otin pätkiä eri videoista ja radoista. Jotenkin se tuntui paperilla olevan maailman selkein juttu, mutta radan rakentaminen olikin jo ihan toista :D en ole koskaan säätänyt itse kylttejä ja se oli kyllä yllättävän haastavaa! Saatiin kuitenkin kiva rata aikaiseksi. Otettiin siihen eteentuloja, saksalaista täyskäännöstä, pujottelua ja muuta. Suoritin Sagurin kanssa radan kahdesti. Selkeästikin tuo eteentulo on jotenkin vammaantunut. Se jää väkisinkin vinoon, vaikka olen palkannut sitä vaikka mistä suunnista molemmista käsistä. Eikä sen pitäisi tietää, että miltä puolelta mennään sivulle, kun rallyssä koiran pitää mennä vasemmalta tai oikealta, riippuen siitä mitä kyltti käskee. Mut joo treeniä lisää, alkaa vaan aika loppumaan, huomenna meillä on jo kisat jaiks! Musta tuntuu, että noissa kylteissä tullaan kusemaan, muttah.

Kokeilin huvikseni Wiltsun kanssa. Koiran, jolla on jatkuvasti niin korkea vire ja yliyritys päällä, ettei pysty keskittymään tarkkoihin juttuihin. Noh, seuraaminen ei meillä ole vielä hanskassa, joten imuttelin sitä kutakuinkin radan läpi, toki välillä käsi kohosi hieman koiran suulta. Hienosti kuitenkin veti sen pienen alkuhäslingin jälkeen. Kaikkein ylpein olen istu, maahan, kierrä koiran ympäri liikkeestä. Wiltsu jäi hienosti sivulle, heittäytyi kauniisti maahan ja odotti nätisti, että kierrän sen ympäri. On se niin taitava lapsi :D

Sagur oli jotenkin vähän depispäällä, niin innostutin sitä käskemällä sitä kiertämään sählymaaleja, käskin sitä kumartamaan, hyppäämään, haukkumaan, depis olikin jo poissa, joten pystyi jotain treenaamaan. Otettiin pikkupätkiä seuraamista, liikkeestä maahan, seiso. Oikeastaan kaikki alo liikkeet paitsi hyppyä. Paikallamakuussa ei ollut ketään koiraa seurana, mutta Petra leikitti ja teki juttuja Taikan kanssa lähellä, eli häiriöstä sekin käy.

Williamin kanssa yritettiin vähän tokoilla. Otin lyhyen paikkiksen. Ollaan harjoiteltu himassa aika paljon, en ole yli minuuttia kehdannut vielä ottaa sisälläkään, joten ulkona vedettiin jotain puolta minuuttia.

Like Petra says, päätöntä noutoa.



Lopuksi leikin vielä kunnolla molempien kanssa. Vanhasta villasukasta on paljon iloa koko perheelle!

Petra otti Williamista ne palkintoposet.


Se alkaa tosissaan näyttämään jo koiralta!

Lähdimme lopuksi vielä heittämään lenkkiä. Kiitoksia kivasta päivästä (: kuvat löytyvät täältä. Kaikkien kuvien Petra S, paitsi se yksi, missä Williamilla on ruusuke suussa.

Eilen sunnuntaina olimme Williamin voimin pääerkkarissa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Meinasin ottaa Sagurin turistelemaa, mutta oli niin tajuttoman kuuma päivä, etten viitsinyt ottaa sitä mukaan kitumaan.

Olimme yhdeksältä siellä. Pian tuli Wiltsun sisaruksia. Trikit Bella ja Heidi, sen lisäksi blue merle Pamela. Nartuilla ja uroksilla oli eri tuomari.


Tuomari oli ehkä miellyttävin ihminen ikinä. Tykkään niin paljon briteistä, kun niillä on käytöstapoja ja ne on niiiiin kohteliaita. Turhankin usein näkee sellaisia tuomareita, jotka vaan viittoo mutrusuuna, ihan kuin tuomaroiminen olisi vankilatuomio ja koirien arvostelu järkyttävää pakkopullaa. Kys. britti oli harvinaisen tarkka! Hyvä homma kyllä, mutta en ole tottunut siihen brittituomareissa, yleensä niillä on vähän semmoinen what ever meininki, kiertäkää vähäsen ja seisokaa hetki. Tämä kävi kaikki perusteellisesti läpi ja niin kävi narttujenkin tuomari. Arvostelut kestivät kauan, mutta oli se sen arvoista, sai niin paljon käsittelytreeniä ja tarkkuus on aina hyvästä.

Tuomari tuli Wiltsun luokse edestä, aluksi se halusi nähdä sen ilmeen. Vaikka piilottelin kättä, tai tein mitä, niin silti Wiltsu nökötti katsoen mun kättä. Tuomari päästi aika hassuja ääniä, jolloin Wiltsu jäi tuijottamaan sitä. Tuomari tunnusteli korvat, niskan, litisti pään karvoja, tunnusteli päätä, otsaa, kuono-osaa, kävi eturaajat ja takaraajat läpi niitä kevyesti painaen. Laittoi kädet Williamin selän päälle ja mittaili selkeästikin. Veti käden pitkin häntää testaakseen kiinnityksen ja pituuden. Kokeili Wiltsun lanteita ja kävi sen sentti sentiltä läpi. William käyttäytyi oikein buenosti.

Tuomarilla oli todella vahva aksentti. Englanti on toinen kieleni, mutta jotenkin mulla meni ihan ohi se, mitä se kysyi. Kysyin että voisiko hän toistaa ja sitten sanoi uudelleen. Kysyi siis ikää tietenkin, sitä ne kaikki kysyy :D olin niin kuumissani, ettei aivotkaan toimi. Sanoin, että täytti toissapäivänä 7kk. Pyysi kiertämään kehän ympäri. Sen jälkeen pyysi kolmiota ja sen jälkeen vielä edestakaisin. Wiltsun ravi oli jotain niin kamalaa alussa. Headdeskasin pääni sisällä. Se laukkasi jossain kohdassa ja yhdessä vaiheessa näki kärpäsen ja hyppäsi suu ammollaan sitä kohti. Ei se ole koskaan ennen ollut noin levoton ravattaessa. Kyllä se kolmion ja suoran malttoi, mutta se ympäri oli jotain niin kamalaa.
Olin varma, että noin paskojen liikkeiden jälkeen tulee lähtöpassit, mutta meidät osoitettiin ensimmäiseksi ja saimme kpn! Tuomari onnitteli ja sanoi well done, kehui vielä Williamia. Kehäsihteeri sanoi, että älä karkaa, paras uros pentu valitaan nyt. Tuli hirveä paniikki mihin mä nauhat ja KP ruusukkeen tungen. Heitin sitten kehän laidalle ja menin paikalleni. Olimme blue merle babyä vastaan sitten. Tuomari katsoi hetken. Tuli käsi ojossa mua kohti ja onnitteli.

Olin aivan häkeltynyt. Hieno vilpertti! ROP-pentukehän tuomaroi narttujen tuomari, joten siirryimme viereiseen kehään.

Barry Makepeace, urosten tuomari:
"7 months old blue merle of excellent colour. Very pleasing head. I would prefer a little more stop but this may come with little more maturity. Very pleasing eyes and expression, well placed ears. I like his neck and backline. Good angulation both front and rear. Moves very well and has a very pleasing colour and beautiful length of tail. Really beautiful temperament."

Uusissa arvostelulomakkeissa on myös käytösarvio, raksi meni nro 1, eli rodunomainen lähestyttäessä. Ihastui kovasti Wiltsun väriin. Ymmärrän hyvin pengerhuomautuksen :D.

Narttujen paras pentu oli trikki, oli isopentu kanssa, jos oikein katsoin. Narttujenkin tuomari oli brittiläinen ja kanssa todella miellyttävä. Kysyi kehäsihteeriltä, saako hän tutkia Williamin. Kutsui minut sitten keskelle. Tunnusteli kanssa päätä, raajoja, oli tarkka ilmeestä. Teki samoja ihme ääniä kuin se urostenkin tuomari, että saisi koiran katsomaan suoraan itseensä. Kysyi kanssa ikää. Kävimme tavallaan kahdesti yksilöarvostelun :D ei se mitään, tämä kerta meni paremmin. Pyysi kanssa liikkumaan ympäri ja kolmion. Liikkeet menivät hyvin, paljon paremmin kuin aikaisemmin, ei laukannut tai häslännyt, taisi virta olla lopussa.
Narttu osoitettiin voittajaksi, joten William jälleen hienosti VSP-pentu! Saimme jättimäisen sinivalkoisen ruusukkeen ja ison kahvallisen pokaalin.
Mulla oli kiire pois kehästä, koska kuumuus oli ihan liikaa. Olo oli aivan kamala. Kastelin Wiliamia, se joi paljon, minäkin join paljon. Lähdettiin aika pian. Jäimme katsomaan junnu nartut, jonka jälkeen oli aivan pakko päästä pois.

Kuvia tulee myöhemmin. Kiitoksia rakennekuvasta Linda T!

Bussia odottelimme se 30min. En tiedä sainko auringonpistoksen, mutta olo oli karsea. Onneksi bussimatkan aikana se hieman helpotti kamala hedari ja huimaus, väsytti vaan aivan kamalasti. Tulin himaan, heti toista koiraa viemään ja sitten päikkäreille.

Paitsi keinu..
Tänään kävimme läpitse loputkin esteet. Keinulle ei Sagurin kanssa menty, lähdettiin puomia harjoittelemaan. Se meni suorastaan huonosti. Alastulo onnistuu ripeästi ja nopeasti, mutta ylöskiipeäminen ei jostain syystä vaan sitten niin millään :p apuohjaaja ei auttanut ollenkaan. Olisin halunnut mennä sen vauhdilla, koska silleen se menisi. Hänen tehtävänä on tukea koiraa, jottei se hyppää tjsp, mutta se houkutteli sitä jatkuvasti eteenpäin, vaikka se on mun hommaa. Koira raasu meni ihan varmasti sekaisin siitä, että kaksi henkilöä yrittävät houkutella sitä liikkumaan ylös. Se kanssa välillä tuki sitä koiraa fyysisesti liikaa. Jos on kapealla ja liukkaalla alustalla ja joku tulee pitelemään käsillään, se voi olla todella ahdistavaa. En tiedä pahentuiko tilanne, mutta kuitenkin. Turhauttavaa, kun ei tuota puomia mene, mutta Ojangossa on vetänyt ihan normipuominkin. Tämä on semmoinen kompastuskivi, mutta kyllä se vielä oppii tykkäämään tosta, kunhan sais tota varmuutta.

Keppejä kokeiltiin muutaman kerran. Hitto miten jäiset kaksi ensimmäistä kertaa... yritin muistella sitä, miten Heidi opetti mulle silloin joskus Ojangossa, mutta enhän mä niitä siinä enää muistanut :D sain palautetta siitä, että mun pitää joustaa polvia ja liikkua vikkelämmin, mutta olin semmonen kanki. Lopulta älysin sen liikkeen ja se meni vallan hyvin! Kepit on todella alussa, mutta jos kävelen takaperin, samalla kun teen jotain zumbaliikkeitä, koira pujottelee hyvin. Eiköhän tämä tästä ajallaan. Palkkasin aina vasta lopussa, koska se oli ihan mussa kiinni, jos huomasi mulla kädessä jotakin. Aluksi mulla olikin kädessä ja sen takia kepit menivät vielä pahemmin päilleen. Parempi siis zumbailla ja sen jälkeen antaa palkka.

Hoidettiin kanssa pussi pois alta. Sitä ei olla koskaan otettu, mutten uskonut sen tuottavan ongelmia. Eikä se tuottanutkaan. Sitä pidettiin aluksi vähän enemmän auki sieltä päästä. Se ei ollut semmoista kevyttä kangasta, vaan semmoista jätesäkkimäistä mustaa muovia, kovempaa ja paksumpaa tosin. Todella kummallinen valinta esteen tekijältä, mutta jos noin raskaasta menee, niin menee mistä vaan. Sagur syöksyi sen hienosti ja vauhdilla. Otettiin muutaman kerran. Hienosti veti pussin vauhdilla läpi, vaikka laahus oli kiinni. Ilmeisesti kaikki mahdolliset putket ja sen tyyliset esteet ovat namnam.

Vikaksi vielä otettiin pöytä, se tosin otettiin kerran. Vaikka tyyli on vapaa, ajattelin, että voisin opettaa Sagurin aina makaamaan pöydälle. Ei mitään ongelmaa hyppäämisessä. Odotti nätisti se 5sek ja laskeutui hyvin. Oli kiva kokeilla pöytääki ekaa kertaa :D se taisi olla mini/medi pöytä, mutta tuskin se maxipöytä tuottaa ongelmia.

Seuraavat ja toistaiseksi vikat treenit ovat torstaina. Sitten on kuukauden valitettava tauko, mutta sitten alkaa taas. Pyritään kuitenkin treenaamaan sen taukokuukauden ajan ja hiomaan noita, etenkin kontakteja. Agikärpänen puraissut lujaa ja kunnolla :D Sagurkin nauttii siitä älyttömästi ja se on tärkeintä. Tai no, älyttömästi tietyistä asioita ja älyttömän vähän tietyistä asioista, kuten esmes siitä puomista.

Ei tarvinnut sittenkään säätää alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisi mennyt aivan liian vaikeaksi. Onneksi sain Petran mukaan, se on semmonen suunnistaja ja tiesi muutenkin missä I-HAH:ih kenttä oli, kun treenailee siellä. Taikuri-Taika sheltti tuli mukaan.

Ulkona oli todella kuuma. Sagurin turkki tuntui välillä olevan ihan tulessa, mutta onneksi tuuli suhteellisen paljon ja välillä aurinko meni pilveen. Se joi vettä tajuttomasti, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Kuuluimme jälleen siihen ALO II porukkaan, joten meillä alkoi rataan tutustuminen klo 11. Suoritimme radan neljänneksi viimeisinä.
Rata oli todella kiva! Siellä oli paljon käännöksiä ja semmoisia varmoja kylttejä. Muodoltaan sellainen X, jonka päät on suljettu tai ehkä paremman mielikuvan tuottaa teräväkärkinen kahdeksikko.



Oltiin numerolla 37. Lähtökyltin jälkeen tuli liikkeestä maahan, ei moittimista. Hissinä ja nousi suoraan ylös. Sen jälkeen tuli 360 muistaakseni vasemmalle, ei moittimista siinäkään. Tuli täysikäännös oikealle (täytyi tehdä viistosti). En muista pahemmin muita, mutta oli koira eteen, 1 taakse, 2 taakse ja 3 taakse, koira sivulle ilman istumista ja matka jatkuu, saksalainen täysikäännös, pujottelua, juosten seuraamista ja muuta. Kylttejä oli radalla 20 + Lähtö ja Maali kyltit.

Meidän tulos oli 79/100p. ja sijoituksemme oli 31/40.

Ensimmäinen virhe tuli neljännen kyltin kohdalla. Se oli muistaakseni se, missä koiran piti tulla eteen yadayada tai vaihtoehtoisesti se, missä koira eteen ja sen täytyy kiertää vasemmalta. Minusta se tuli tuossa ekassa vaihtoehdossa. Näytin kädellä kaaren ja sanoin eteen. Sagur ilmeisesti katsoi käsiliikkeeni silleen, että se näytti liikkeeltä "kierrä" joten se oli kiertämässä mua, se ei ehtinyt mun taakse, mutta rintamasuunnan ohi meni kuitenkin. Tulihan se sen korjauksen jälkeen eteen ja liike suoritettiin normaalisti. En tajunnut, että tuosta menee 10 pistettä pois (luokitellaan väärin suoritetuksi tehtäväksi) joten en uusinut sitä. Rallyssä saa uusia kaksi kylttiä niin, että siitä tulee vain -3p. Mutta toisaalta, jos olisin uusinut sen ja sekin olisi mennyt päilleen, niin olisi tullut -13p. Mutta joo.
Seuraava virhe tuli kyltissä 10, mitä en todellakaan muista. Hihnan kiristys oli syynä ja siitä tuli 1virhepiste.
Kolmas virhe oli tismalleen samasta syystä ja tismalleen yhtä suuri, kuin tuo ensimmäinenkin virhe. Tuli kyltissä 13. Siinä oli liikkeenä mun mielestä eteen ja siitä oikealta sivulle.

Jännintä oli se, että eteen tuloa sivulta harjoteltiin just ennen meidän kehää ja kys. päivänä + viime aikoina paljon. Se meni hyvin kehänauhan ulkopuolella. Vika on tuskin koirassa, mä en tiedä mitä tein eri tavalla, mutta uskoisin sen käsikaarroksen olevan se juttu, jänskätyspäissäni tein sen jotenkin epäpuhtaasti ja tämä oli tulos. Hyväksytty oli kuitenkin ja tästä on hyvä jatkaa!

Peruuttaen 6 askelta (1, 2, 3)



Lelu jäi taskuun ja eri paria olevat sukat hups.

täällä pari kuvaa. Kuvat on ottanut Petra, kiitoksia kovasti hänelle seurasta ja kuvista (:

Nyt tästä uskaltaa iloita, kun asia on varma (: Terra tyttönen kävi eilen ultrassa ja pentuja näkyi useampi kappale! Pentue syntyy Twilight Moon kennelnimen alle.

Huomenna meillä on rallykisat. En nyt yhtään tiedä miten mä pääsen sinne. Sunnuntaisin ei meidän ratikka kulje ennen seitsemää, joten joudun kävelemään asemalle. Asemalta otan junan, sitten kävelen ja otan metron Herätys on about puoli kuusi. Tulen oikeasti kuolemaan, enkä tiedä miten jaksan :D en ole aamuihmisiä, enkä tiedä miten Sagur jaksaa. Sagurin jaksamus on tietenkin kaikkein tärkeintä, kunhan sillä on energiaa ja intoa, niin kaikki on hyvin, eikä mun zombeilu haittaa. Toivottavasti huomenna ei olisi kamalan kuuma. Kisat ovat ulkona ja joudumme odottamaan 3 tuntia toimeettomana. Pakko ottaa kevythäkki mukaan, älyttömästi vettä ja pyyhe, jospa saisin koiran viilennettyä jotenkin.

Torstaina meillä oli agia. Olen ollut niin väsynyt, etten ole ehtinyt kirjoittamaan aikaisemmin ja koska olen ollut viime aikoina todella väsynyt jatkuvasti.

Harjoiteltiin puomia. Puomi oli todella liukas, emmekä ole ottaneet pahemmin muita puomeja, kuin niitä baby puomeja. Sagur pisti jarrut pohjaan ja istahti. Nostin sen puomin alastulo puomin keskikohtaan. Sagur jäi siihen makaamaan, eikä suostunut liikkumaan. Laitettiin apuohjaajan kanssa kaikki raajat puomille ja Tapsa laittoi sen aikaa puomia pitkin lihapullan paloja. Sagur inhoaa korkeita paikkoja, se inhoaa liukkautta, kaikista eniten se inhoaa ahtautta. Tässä puomissa yhdistyivät kaikki kolme elementtiä :D Sagur oli niin ahdistunut, ettei reagoinut enää nameihin. Mä rapsuttelin sitä ja kehuin ja lässytin. Apuohjaaja ja ohjaaja kehuivat kovasti kanssa ja rapsuteltiin. Sagur sitten uskalsi nousta istumaan ja söi taas. Sitten lähettiin hitaasti alaspäin. Tapsa ja Tiina olivat Sagurin molemmilla puolilla "tukemassa" sitä. Sagur pienen pienillä askeleilla hivuttautui hitaasti, mutta varmasti alas asti. Sitten tuli ihan superbileet. Sitten kun oli taas meidän vuoromme, nostin sen vähän korkeammalle ja lähdimme alas. Se meni paremmin, se ei ahdistunut niin paljoa, jäi heti istumaan ja siitä hitaasti nousi ylös ja hipsutti hieman nopeammin alas. Jälleen suuret bileet. Otettiin kolmannen ja viimeisen kerran. Nostin sen puomin laskuvaiheen huipulle. Se nousi aika nopeasti ylös ja hipsutti ravaten alas pullien perässä. Mahti koira <3 se oppii niin tajuttoman nopeasti.

Otettiin kanssa pituutta, pelkässä pituudessa ei ollut ongelmaa, mutta kun otettiin aita ja sen jälkeen pituus, Sagur kiersi mun puolelta pituuden. Otettiin sitten uusiksi heti perään. Aidan jälkeen mä huomasin, että Sagur meinaa tehdä saman tempun, niin syöksyin muurin vierelle niin, ettei se mahdu siitä välistä. Hyppäshän se sitten sen pituuden :D Kiero ketku, meinas tehdä saman jutun, mutta jalkojen läpi on vaikea päästä, niin helpompi se on sitten hypätä. Sen jälkeen juoksin muurin ohi vähän kauempaa, mutten kuitenkaan ollut semmoisen välimatkan päässä, että se olisi mahtunut taas välistä. Hienosti hyppäsi hienon pituuden.

Kokeiltiin rengasta, se meni todella jäisesti. Sagur veti ketjuista pari kertaa, meni se toiston jälkeen renkaasta, mutta jotenkin ilmeisesti renkaan ja ketjun välistä on paljon hauskempi mennä.
Otettiin kanssa kolmen esteen pätkä. Kutsuhyppy aidan yli, heti vasemmalle kääntyminen ja siitä seuraava aita, sen jälkeen heti putkeen. Meni tosi kivasti! Oon niin ylpeä siitä, miten hyvin toi on pysynyt nää kaikki kerrat. Mulla on ollut kamalia luottamusongelmia ton kanssa vapaanapidossa, mutta nyt se on vähitellen taas noussut huippuunsa, kun menee nykyisin aika kivasti (:

Päivän yllättävin kohokohta oli ehdottomasti A. Kerroin viimeksi, miten liukas se oli ollut ja miten haluttomasti Sagur veti sen. No tällä kerralla se oli alussa tasa todella haluton suorittamaan estettä. Se meni vaikeasti sen yli, liukastellen, mutta meni kuitenkin. Kun taas koiti meidän vuoro, leuka kolahti lattiaan.
Sagur otti kunnolla vauhtia ennen A:ta, (nappas mahtavasti kuitenkin kontaktit) ja kiipesi todella vaivattomasti A:n yli ja laskeutui hienosti ja hillitysti alas jääden 2on2off asentoon palkattavaksi. Siihen oli hyvä jättää, parempaa A suoritusta en olisi voinut toivoa.

Meillä on vielä treenit tiistaina ja torstaina, sitten se jää 1kk tauolle ja jatkuu joskus heinäkuun keskivaiheilla.

Olin edeltävänä päivänä pakannut suurimman osan kamoista. Päivällä lähdettiin Wiltsun kanssa kauheiden tavarakasojen kera Vantaalle. Jasu tuli hakemaan meidät sieltä. Jasminen Luna oli mun seurana takapenkillä, Capo etupenkillä, Nita, Noomi ja Wil sitten takakontissa. Mökki oli Iittissä, sinne oli siis hieman matkaa, muttei kuitenkaan mitenkään hirvittävän pitkä. Matka taittui ihan mukavasti. Pysähdyttiin kaupalla ja jatkettiin. Oltiin perillä illalla. Mökki oli tosi ihana. Ylempänä yksi ja muutaman metrin päässä toinen mökkerö ("alakerta"). Mökki oli järven vieressä. Koirat juoksivat melkein heti uimaan. Wil kuitenkin pidättäytyi siitä huvista.


W juoksenteli ulkona suurimman osan. Aluksi sitä jänskätti uudet koirat, mutta innostui sitten riehumaan ja teki paljon aloitteita. Eniten se tykkäsi leikkiä Capon kanssa. Painia ja hippaa. Lauma juoksenteli sukkula-Noomin perässä kuin viimeistä päivää, muttei kukaan saavuttanut sitä. Wiltsukin innostui jahdattavaksi ja sitäkin jahdattiin ympäri pusikkoja. Se oli siitä hurjan mukavaa.
Purettiin tavaroita, syötiin, hengailtiin ja pelattiin paljon korttia. Mökkiviikonlopun avainsana taitaa ollakin Järvi.

Seuraava päivä kulki samoissa merkeissä. Kävästiin koirien kanssa illalla pellolla.


Pölliet.




Wiltsu oppi nopeasti epätoivotun tempun. Sillä on paha tapa kerjätä, nyt se meni liiallisuuksiin. Se nosti etutassut pöydälle. Käskettiin se aina alas ja kun se teki sen, niin palkattiin. Se huomasi sen, että jos se tekee jotain tarkoituksella väärin ja sen jälkeen oikein, hän saa palkan. Sitten se lopulta johti siihen, että se steppas edestakaisin ja odotti palkkaa. Siihen loppui palkkaaminen ja lopulta se Willinkin steppaaminen loppui.
Katteltiin loppuillasta Step up 2 ja osittain Napapiirin sankarit. Nukahdin kesken kaiken :D....

Sunnuntaina heräsin jo puoli kahdeksalta. Laitettiin Lindan kanssa puita takkaan, kun oli aika vilpoista. En saanut kyllä enää unta, joten menin ulos istuskelemaan.

Koska sunnuntaina täytin vuosia, syötiin suklaakakkua ennen kuin alettiin tiskaamaan viikonlopun tiskit ja pakkailemaan kamoja kasaan. Jasu oli ihanasti ostanut kakkuun kynttilöitäkin :D

Ennen lähtöä otettiin koirapoppoosta kuva!


Noomi, Nita, William, Luna ja Capo.

Paluumatka meni nopeammin. Torkuin välillä, väsytti ihan tajuttomasti. Päästiin Vantaalle ja hipsuttelin kamojen + Willin kanssa suoraan bussipysäkille.
Kun päästiin himaan Sagur kömpi melkein mun syliin onnesta. Se kanssa pusutteli Wiltsun kanssa, jonka jälkeen W kömpi äidin syliin iloissaan.

Oli tajuttoman mahtava vkl!

Lisää kuvia täällä. Kaikkien kuvien Jasmine L.

Sunnuntaina on sitten rallykisat. Jänskättää nyt jo. Täytyy tarkasti katsoa ettei se vapauta itseäänsä mihinkään, tulisi sitten taas hylly ja kylläpäs se vituttais.

Aloteltiin tosiaan tiistaina agikurssi. Sitä on kymmenen kertaa, joista 6 ulottuu toukokuu-kesäkuu välille ja loput on sitten kai heinäkuun lopulla tai elokuussa tjsp. Tiistaina piti olla teoriaa, koirat jätettiin kotiin. Siitä infottiin aika huonosti, eli joillain oli kuitenkin koiria mukana. Meidän ohjaaja jäi töistäänsä kiinni, joten kuunneltiin sitä apuohjaajaa 1,5h.

Tänään ohjaaja Tapani Turunen pääsi kuitenkin kivasti paikalle ja oli kyllä tosi kivaa! Ekaksi se vähän selitti mitä tarvitsee kun tulee treenaamaan, mikä tapa palkata on hyvä, miten paljon ohjaaminen merkitsee koiralle ja mihin koira kiinnittää huomiota treenatessa. Siihen meni 45min ja lopulta sitten meille rakennettiin suora, mikä muodostui kahdesta aidasta ja yhdestä okserista. Kaikkien piti ottaa se hihnassa. Ryhmässä on aivan aloittelijoista jatkokurssinkin käyneisiin, joten se talent skaala on suuri, mutta hirveen hyvin kaikki teki. Aluksi tehtiin toi suora kahdesti vasemmalta ja kahdesti oikealta, niin koira tottuu siihen, että ohjaaja voi olla kummalla puolella tahansa. Oli kyllä niin kankea olo olla koiran oikealla puolella ja yrittää ohjata sitä :D lenkeillä tietenkin noin, mutta oli niin hullunkurisen tuntuista muuten. Sagur veti aluksi okserin niin, että se astui siihen väliin, nosteli vain jalkojaan ja kipitti siististi yli. Kun lähdin pieneen juoksuun, niin hyppäsi sitten.

Tuon jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Meidän miniryhmässä oli 5 ja siinä toisessa 4, Tapani ohjasi meitä. Otettiin aluksi ihan yksittäistä aitaa vapaana. Sen jälkeen kun koira hyppäsi luo, niin lähetettiin se itsestä pois päin, koiran täytyy hypyn jälkeen kiertää takaisin ohjaajan luokse. Sitä tehtiin myös vasemmalle ja oikealle, jälleen kerran jäinen olo, mutta hyvin meni. Sitten meille laitettiin kaksi aitaa. Toinen eteen ja toinen sivulle. Ohjaaja menee seisomaan keskelle, koira hyppää ohjaajaa päin ja ohjaaja lähettää sen suoraan hyppäämään uuden aidan itsestään pois päin. Sekin meni oikein buenosti ja sitäkin tehtiin molemmille puolille. Lopulta piti ottaa juoksuaskelia koiraa tavallaan "vastaan". Tuli kieltämättä jalkapallotreenit ihan mieleen jotakin :D kaikki ne liikkeet (rintamasuunta tänne ja kun koira tulee niin jalka eteen ja jousta näin jajajaja) ja ne samat hokemiset kuten "mene vastaan" :D.

Huomenna mennään Wiltsun kanssa sitten sinne Jasun mökille med Nita, Noomi, Capo ja Luna ja sit tietenkin med Jasu ja Linda viettämään sweet sixteeniä sitten.