c. Anna Orenius
14. pituus oli rengas. 9/25 oli aita ja 20 muuri

Jepujee semmosta rataa. Kaikki tuntui vaan hajoavan käsiin aluksi. Puomi tuntui vaikealta enkä edes ymmärtänyt että missä universumissa nyt on puomista tullut ongelma. Siis ihan oikeasti mitä ihmettä :D? Kontaktit on just ollu Cecilistä kivoja, kun niistä saa hurjasti palkkaa. Nyt se jänskätti älyttömästi puomia ja veti sen niin hitaasti kuin voi vaan vetää.

Cecil myös meni aivan _alituisesti_ 4. esteelle eli putkeen vaikka piti mennä 8. eli pituudelle. Huusin sitä mun käteen mutta silti se aina oli menossa selän taakse. Kyllähän se käteen aina tuli, mutta käväsi ainakin jollain tasolla selän takana. Toki koiran hypätessä aidan takaa sillä on suora linja putkelle, mutta ohjausta pitäisi silti vähän kuunnella. Muutaman kerran toistettiin sitä että otan sen haltuun siihen eteen ja jatkettiin sitten vain eteenpäin, sillä Cecil oli tavattoman paineistunut siitä "mene pituudelle älä mene putkeen" koska toistettiin sitä ihan rehellisesti yli 20 kertaa ja mulla alkoi aivot sulamaan. Siitä ei vaan tullut mitään ja haluttiin kuitenkin penskalle joku kiva pätkä. Juhaltakin tuli palautetta, että on se kumma kun koira ei tule siihen valssiin. Mä annoin niin selkeitä ohjeita siihen että mistä tullaan ja silti joka kerta putkeen. Et hirveesti pitää sitä treenata et siihen kans tullaan. Harmi kun itsenäinen treenaaminen jää vähän tauolle kun esteet on viety ulkoa pois. Ollaanhan me treenattu, aivan järisyttävästi, mut ei näemmä sit tarpeeksi tai jotain, en edes tiedä. No eipä voi kyllä tosiaankaan mitään ja jatkettiin sitten vain eteenpäin ja niissä saatiin ihan ok pätkää. Paljon jätettiin kyllä välistä ja edettiin hullulla vauhdilla vaan vaikeat kohdat yli kun Sössö oli ihan angst.

Tehtiin sitten pätkää 10-13 ja 22-27. Oli kiva saada loppuun onnistuneita pätkiä!

7 Comments:

  1. Katri said...
    Vaikka epäonnistuineiden ratapätkien julkaisu tuntuu vähän nihkeältä, olisi ollut kiva nähdä, millä tapaa tuon 6-7-8-sarjan ohjasit. Oma koira on erittäin tarkka myös siitä, mitä kohtaa katson silmilläni kaiken käsiohjailun, jalkojen ja kropan lisäksi. Usein valsseissa pidän katseen kohti koiran laskeutumispaikkaa, ja sillä on todella suuri vaikutus ja ilman tuota laskeutusmipaikan toljotusta koiran imeytyy selän taakse.

    Lisäksi kannattaa muistaa, että kaikille koirille kaikki tilanteet eivät suju vaan kannattaa kokeilla erilaisia versioita. Esim. 6-7-8 kannattaa kokeilla myös ilman valssia, etenkin jos koiran pystyy lähettämään takaakiertoon seiskalle ilman, että itse joutuu menemään kovin lähelle. Siitä ehtii helposti nopeankin koiran kanssa juoksemaan 9-10 ilman että joutuu tekemään puolenvaihtoa siinä. :)

    Tällaisia ideoita tuli mieleeni. Tietysti mahdotonta pelkän piirroksen pohjalta sanoa miltä rata oikeasti sitten tuntui suorittaa. :)
  2. Rebecca said...
    Katri, kiitoksia kommentistasi!

    Aluksi en amatööriyttäny katsonut koiraa hirveän tarkkaa. Orenius huomautti minulle siitä ja pidin sille kontaktin, näytin kädellä selkeästi ja seison melkein putken suulla tiellä. Myönnettäköön, että olisin voinut katsoa vielä tiukemmin ja tarkemmin koiraa ja laskeutumispaikkaa, mutta jotenkin siinä tilanteessa en sitten vaan näemmä yrittänyt tarpeeksi :D Koira kävi silti selän takana. Piirroksessa ei näy se, että kun koira hyppää esteen takaa niin sillä on suora linja putkelle. Koiran olisi silti pitänyt kuunnella ohjausta, mutta putki veti liikaa puoleensa. Eikä Cecil ollut ainoa, mutta ongelmaksi tuli se, että me ei päästy millään yli tosta kohdasta.

    Aluksi joo kokeiltiin tota, että pysyn pituuden oikealla puolella, mutta Cecil vetäsi aivan täysiä putkeen. Ja sitten todettiinkin että se joka kerta vaikeutuu kun koira keksii sen putken eli valssi on melkein ainoa vaihtoehto.
  3. Rebecca said...
    Niin ja sitä piti vielä sanoa, että voin kyllä tehdä koosteen noista yrityksistä ja lähettää sulle vaikka sähköpostiin jos kiinnostaa (yritin ettiä blogistasi yhteystietojasi mutten löytänyt)? Itsellänihän noi kaikki pätkät on ihan sitä varten että näen mitä olen itse tehnyt ja tiedän mitä en tee jatkossa ja miten pitäisi paremmin liikkua.
  4. Anonyymi said...
    Mikä biisi videolla?
  5. Rebecca said...
    Ano, Daft Punk:in Harder Better Faster Stronger :)
  6. Katri said...
    Täytyykin lisäillä sähköposti blogiin näkyville, mutta se on katri.ojaniemi@gmail.com. En tiedä miten osaan videolta analysoida, mutta ainahan sitä voi kokeilla :) Orenius on kyllä varmasti hyvä kouluttaja, joten varmasti on osannut antaa hyviä vinkkejä, paljon parempia kuin minä koskaan.

    Omalla koiralla on tosiaan tärkeää katsoa juuri sitä laskeutumispaikkaa, mikä on itselleni myös vaikeaa, kun yleensä tykkään katsoa koiraa :D Jotkut koirat vain vaativat hieman erilaisempaa ohjausta kuin toiset, minullakin tämä nuorempi on täysin erilainen kuin aiempi agiltykoirani ja siksi lajin joutuu aloittamaan vähän niinkuin alusta jokaisen koiran kanssa. Rasittavaa ja ihanaa samaan aikaan. :)
  7. Rebecca said...
    Jep semmoista se on kyllä aina :D mäkin oon kolmen koiran kanssa tokoa harrastanut enemmän tai vähemmän ja aina ihan perusasioista lähtien tuntuu olevan erilaiselta. Syntyy sellainen epätoivo et mitenniin tää nyt on näin vaikeeta kun oon tän aikaisemminkin jo tehnyt :D Mutta kaikki on niin yksilöitä ja toiset vaatii vähän erilaista ohjausta.




Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.