Pahoittelut taas hiljentyneestä päivitystahdista. Olin huhtikuun lopusta 3vk eteenpäin lähes kokonaan vuoteenomana ja täysin liikuntakiellossa kun polveni sisäsyrjä on turvonnut. Agitreenejä jäi välistä huolella, mikä harmitti. Tässä kooste hyvin kiireisestä parista kuukaudesta:

Moiran luustokuvat

Aina yhtä jännittävää! Moira oli nukutuksesta herättyään koko päivän ilmeisen sekaisin ja vaisu. Juuri ja juuri sai syötyä ja meni sitten takaisin nukkumaan. Onneksi oli jo seuraavana päivänä kondiksessa.
Isosti haluaisin kehua miten nopeasti tulokset nykyään tulevat! Taisi olla jo seuraavana vaiko sitä seuraavana päivänä koiranetissä. Täältä siis nähtävissä ja tulokset tosiaan A/A, 0/0 <3

Epäonnistunut rally-kisa

Kävimme HSKH:n järjestämissä rallykisoissa Cecilin kanssa. Treenit ovat menneet oikein mallikkaasti ja koira teki kehänauhojen ulkopuolella todella nätisti ja täpäkästi. Siis oikeasti mielettömän energisesti. Ihan niin kuin treeneissä. Mutta mun pääkopassa vääränlaisesti pyöri se ajatus, että jos me tää tehdään niin me saadaan koulari. Meillä on mahdollisuus koulariin. Apua apua apua.

No kuinka ollakaan, mentiin kehänauhojen sisäpuolelle ja mun flash backit meidän äärimmäisen epämiellyttäviin tokokokeisiin palasi neljän vai peräti viiden vuoden takaa suoraan päin naamaan. Koira paineistuu, mä yritän hirveästi kannustaa, mutta koska iskee paniikki niin se ei ole aitoa. Meinasin jättää kesken. Mulla oli todella paha mieli ja tuntui vaan niin yksinkertaisen kamalalta. Äsken me osattiin? 2min sitten se seurasi täpäkkänä vierellä niin kuin aina. Nyt se laahustaa ja tekee todella epävarmasti.

No eipä siitä tulosta tullut. Ainoa mikä tuli oli todella epävarma olo. Kun luokka oli ohi, kysyin että saanko mennä radalle tekemään. Heti kun päästiin kehänauhojen sisäpuolelle takaisin niin koira rupesi taas empimään. Mutta sitten hirvesti leikittiin, tehtiin muutamia pätkiä ja uudet bileet pystyyn. Pidin tätä hyvin merkillisenä. Mutta sain sitten kommenttia muutamalta, että nyt olin rento ja itsevarma. Kun menin radalle kisatilanteessa, olin aivan järjettömän jäykkä sekä kohmeinen. Cecil on kuitenkin ohjaajapehmeä koira. Se kestää sen vaikka pommi räjähtäisi vieressä ja palautuisi siitä nopeasti, mutta pienetkin muutokset mun käytöksessä saa sen mielistelemään ja varpailleen. Muussa kuin agissa, sillä siinä kierrokset ovat niin korkealla.

Jäädään siis treenaamaan ja katellaan kisoja joskus.

Agilityhommia

Tehotiimin leirit ovat olleet todella opettavaisia. Olimme kesäkuun alussa sellaisessa jälleen kerran. Päivä oli kyllä sinänsä todella haasteellinen. Oli mielettömän kuuma ja HSKH:n alueella on niin huonosti varjoa. Onneksi oli häkki ja laitoin sen lopulta semmoisen ison hiekkakasan ja metsän väliin. Siinä tuuli mukavasti ja oli pieni keinotekoinen varjo. Olin myös hankkinut toukokuussa molemmille koirille Hurtan viilennysvaljaat. Ne ovat oikeasti aivan parhaat! Ne viilentävät pääasiassa oleellisemmat alueet, eli rinnan ja osan vatsasta.

Leirit ovat opettaneet minua keskittymään huomattavasti enemmän koiran linjoihin. Olen aina ennen mennyt radalle sillä asenteella, että missä kohdassa teen mitäkin. Nyt minua on koulittu ja minua on vaadittu ajattelemaan kunnolla sitä, että missä koira menee ja liikkuu. Vauhtia löytyi muutamilta ensimmäisiltä seteiltä, mutta kun leiri kestää 10-18 niin eipä siinä koira (eikä ohjaajakaan) loputtomiin jaksa. Pidettiin rimat muistaakseni jossain 40-45cm, sillä päivä on tosiaan pitkä ja raskas kaikille.

Mites treeneissä?

Moira oli viime viikolla mukana. Sen kanssa ollaan treenattu lähinnä irtoamista palkalle. Nyt tehtiin 4-6 esteen pätkiä. Se menee jo 40-45cm rimoja vaivatta. Varmasti pian ollaan ihan 50cmkin. Hiljalleen nostetaan, kun ei noita treenikertoja ole oikeasti mielettömän montaa alla. Likka on varsin nopea ja näppärä!

Cecil on tehnyt todella upeasti ja keppeihin olen todella tyytyväinen. En enää edes ajattele, että se jättäisi ne kesken. Nyt päästään taas keskittymään enemmän niihin erilaisiin lähetyskulmiin ja ohjauksiin. Kontakteista keinu on paras. Muut ovat vielä hieman hitaita. Puomin nopeus on parantunut, mutta A on haaste.

Käytännön harjoittelu - kisat

Hetken mielenjohteesta päätin ilmoittaa meidät kisoihin. Meillä on treeneissä menneet kepit ja kontaktit niin hyvin ja minun oikeasti täytyy treenata jännittävissä tilanteissa pääkoppaani. Eikä tähän ihan hirvesti ole muita vaihtoehtoja kuin se, että menee niihin tilanteisiin.

Kyseessä olivat HAU:n kisat. Meillä oli ulkona ja epikset olivat sitten hallissa. Minulla oli tarkka suunitelma siitä, miten tutustun rataan, mitä teen ennen rataa ja sen jälkeen. Kaikki oli hyvin suunnitelmallista. Ja se toimi.
Ongelmanani on ollut marraskuun kisoissa ja talven treeneissä se, että mä en muista ratoja. Mä en yksinkertaisesti vaan muista. Nyt olen paljon katsonut ratapiirroksia, koittanut opetella niitä ja sitten ulkomuistista "piirtää" se mahdollisimman hyvin- Tämä on auttanut! Sillä näissä kärkeloissa ei tullut kertaakaan semmoista oloa, että olisin epävarma siitä minne pitääkään mennä.

Pidin kuulokkeita korvilla. Katsoin aluksi tutustuessani koiran linjoja pelkästään. Mitä se koira näkee missäkin, mihin se koira tippuu hypätessään, mitä vaihtoehtoja sille aukeaa. Sen jälkeen tutustuin rataan niin, että missä minun täytyy olla missäkin. Olin myös päättänyt, että menen joka kerta minun alkuperäisellä ohjaamisidealla enkä lähde muuttamaan niitä. Helposti sitä kokemattomana katsoo muita että "hei, toi on muuten hyvä idea - ehkä mä teen noin". Ja sitten kaikkein tärkein, mitä minulle hoetaan - luota koiraan. Kyllä se osaa. Se on mahtava.

Agiradalta 15vp. Olen eri mieltä keinun ylösmenosta, mutta eipä se tuossa konkurssissa haittaa. Rimapudotus oli omaa hölmöyttäni. Cecil ei koskaan pudota, mutta noh. 60cm rimat ja itse olen lähes paikallani. Koira ikään kuin ilmasta putosi riman päälle. Muuten aivan mielettömän törkeän kivan tuntuinen rata!


Hyppyrata. Oikeasti aivan fantastinen. Mieletn flow, oikeasti nopeaa ja hallittua tekemistä meiltä. Todella todella todella harmittava 5vp kielto omaa typeryyttäni, sillä en ohjannut loppuun asti vaan töksäytin. Näin se menee. Mutta fiilis oli radan jälkeen aivan katossa. Nostatti paljon itsetuntoa ja siitä sai kunnolla lisäboostia treenaamiseen.


Ikävä kyllä kesäkaudella ei oikein tunnu pk-seudulla olevan kisoja, niin keskitytään treenaamiseen ja katellaan sitten joskus uusiksi! Hyvä fiilis jäi ja nyt lähinnä oon ottanut projektiksi naksutella Moiralle ja aloittaa naksuttelu uudelleen myös Cecilille. Oon ollut todella laiska naksuttelemaan (mulla on ollut avaamaton Pro Dogin naksutin mun pöydällä ehkä joku pari kuukautta :D) mutta nyt täytyy vaan saada siitä jonkinlainen rutiini! Nyt kun on noutokapulakin hankittu, niin ehkä sitä tokoa jaksaa. Joskus. Ehkä vähän. Jos vähän kävis alokkaassa ihmettelemässä