Hyllyllylylylylyly.

Keuhkoputkentulehdus on jumalatonta yskää lukuunottamatta päihitety. Ja koska ei ollut muuta kuin yskää jäljellä, niin tsuppailtiin Tehis cuppiin Riitan kanssa. Tuomarina oli Matti Levanto. Monet ovat hehkuttaneet Levannon helppoja ratoja, mutta nämä eivät kyllä olleet sitä :D Haastetta tuotti meille ihan liikaa, vaikka treeneissä ollaan paljon monimutkaisempia ratoja ja pätkiä vedetty.

Käytiin kaksi starttia MAXI-mölleissä. Molemmissa joitain ok kohtia, mutta katastrofaalista meininkiä silti. Ensimmäiseltä radalta kävelin ulos. A veti puoleensa aivan käsittämättömän voimakkaasti, vaikka putki oli tarjolla. Lopulta C ei katsonut enää edes ohjausta vaan meni sinne A:lle kaikesta huolimatta. Kolmesti jaksoin yrittää, mutta ei.
Mulle huomautettiin, että mun rintamasuunta oli peräti kahdesti A:lle päin ja yhdessä vaiheessa otin jopa askeleen sen suuntaan. Ei siis ihmekään, että koiraa hämmensi! Itse en ole noin tarkkasilmäinen :D
Tokalta mulle tuli ihan kummallisia ohjausvirheitä, koira unohtui ja kielsi tavattoman monta kertaa.
Mölli-MEDI ulkopuolisena käytiin myös, kun halusin saada jonkinlaisen hyvän viban tekemiseen. Ihan käsittämätöntä säätöä oli edelleen, mutta ainakin muistin radan! Kieltoja tuli tuhat, kun mun ohjaus on aivan katastrofaalista :D Ihan oikeasti jos vielä aijon mennä kipeänä mölleihin tai mihinkään karkeloihin, niin sitokaa mut tuoliin nippusiteillä.
Siniseen putkeen lähetys oli tollainen liru. Ja koska musta ei lähtenyt ääntä, niin en mitään erityisempää osannut koiralle sanoakaan.

Videomateriaalia 1. radalta, MEDI-mölleistä ja MEDI-kisaavista

Riitta meni Fiiliksen kanssa luonnollisesti kisaaviin, joiden alkamista saatiinkin odotella. Rata näytti tosi kivalta, joten päätin ilmoittautua Cecilin kanssa MEDI-kisaaviin ulkopuolisena jotta päästäis vähän kokeilemaan tylsyyttämme toista rataa ja mä pääsisin palkkaamaan kontakteista. Kepit olis ollu tarjolla, mutta muutin rataantutustumisessa rataa niin, että vedän kasilta suoraan yhdelletoista. Olin suunnitellut jotain todella sujuvaa, mutta toteutus ei ihan toiminut :D Oletin enkä ohjannut.

Mutta joo, toivottavasti treeneissä menis perjantaina paremmin. Parit treenit tässä onkin jäänyt välistä!

Ei luoja mä olen tyhmä. Siis ihan oikeasti nyt jos katottais sanakirjaa, niin siellä olis tyhmän kohdalla vaan mun kuva.

Edellisessä postauksessa valittelin flunssaa ja totesin meneväni kentälle perjantaina siitä huolimatta. Kun olihan mulla ihan hieman parempi olo torstaina, niin kaipa sitä voi jo mennä ulos kunnolla? No ei voi.
Ok no perjantaina oli vielä kamalampi olo, mutta halusin niin kovasti päästä tekemään jotain kun olen vaan heilunut sängyn pohjalla niistämässä puolta elopainostani pihalle. Ja kun treenitkin olin luovuttanut muualle, kun enhän mä voi näin pahassa flunssassa mennä agittamaan.

No! Käytiin treenaamassa Roosan ja kumppaneiden kanssa tokoa, ja sitä saakelin agia (ihan vähän vaan eihän se voi ketään haitata eihän?).

Tokoilu nyt oli vaikeaa, kun multa oli jo perjantaina melkein kokonaan ääni pois. Treenattiin ihan jotain pientä, mutta välttelin kaikkea mikä liittyi seuraamiseen, sillä en halua keskittyä enää siihen, kun opetan sen uudelleen. Roosa vähän seuruuti Ceciliä ja intoa riitti, vaikka paikka seilasi Ojangon ja Oulun välillä! Tein myös jotain pientä hassua Roosan Simon kanssa, joka on kyllä hauska tapaus!

Otin Williaminkin kentälle. Ketään ei ollut missään, joten Wipetin oli aika rentoutunut kaveri. En nyt tosissani jätkän kanssa mitään ottanut, seuraamispätkiä ja jääviä. Lähinnä vaan rapsuttelin ja innostin jätkää.

Oli niin sulaa ja tarpeeksi lämmintä, koiratkin oli hyvin lämpätty niin ajattelin että nyt vois treenata keppejä. Rakennettiinhan me Roosan kanssa ihan pieni ja simppeli ratakin, mitä ei tosin Cecilin kanssa vedetty, kun mulla halkes keuhkot. Keskityttiin sitten vaan keppeihin ja ne menee paremmin.

Ei kyllä ehkä olis kannattanut, mutta minkä sille voi kun tekee mieli eikä omaa minkäänlaista itsehillintää :D Illalla olo oli kuin kolmen junan alle jääneellä ja lauantaiaamuna olo oli vielä karmeampi, niin suksimpa sitten päivystykseen.

Nyt on sitten keuhkoputkentulehdus ja antibiootit kourassa. Onneksi sentään oli todella kiva päivä, muuten harmittais vietävästi.

Roosa otti paljon kuvia! Loput nähtävissä täällä! Wilpua vähän jänskätti Simo, mutta innostui sitten lopulta hieman painimaan aina välillä! Reilukerho myös kokoontui -> Simo roikkuu William karvoissa toisella puolella ja Cecil Williamin kyljessä/jaloissa toisella. Ei ole helppoa olla pieni-William!

Sagur pääs iloiseen yhteiskuvaan! Siitä on tavattoman kauan aikaa, kun kolmikosta on viimeksi otettu yhteiskuvaa! Lenkin ajaksi jätin Sagurin kuitenkin autoon, kun olisi inhonnut Simoa varmaan koko sydämestään.

Näin näemmä ainakin Helsingissä! Maa ei ole läheskään joka paikassa märkää, luntakaan ei oikein ole missään ja jopa ahdistava jää on sulanut. Suunnitelmana oli päästää koirat vähän juoksemaan höyryjä pihalle, kun en ole kovan flunssan takia päässyt koko viikkona vippaamaan noita kunnon lenkille. Ajelin Viikkiin ja miittailtiin Cecilin kanssa bordercollie Kaapon ja sheltti Medyan kanssa. Toki Taikakin oli mukana, mutta se oli paljon mielummin rapsuteltavana.
Juoksusession jälkeen kävin äidillä hakemassa Williamin. Huomenna mennään Ojankoon treenaamaan tokoa ja harrastamaan yleistä riehumista! Williamkin pääse piiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa tuollaisiin karkeloihin mukaan!

Ohjatuissa oli Juhan sijasta Jouni Orenius koutsaamassa! En ole ennen Jounin opeissa ollut ja on kyllä pakko päästä uudelleen! Musta on muutenkin kiva olla eri kouluttajien opeissa, kun jokainen näkee eri virheet ja omaa oman tapansa kouluttaa.


Olin suunnitellut aloittavani ihan eri tavalla. Ajattelin mennä kauemmas keskemmälle kakkosen ja ykkösen väliin, mutta Jouni oli todennut aikaisemmalle, että kannattaa vaan asettua samaan linjaan ykkösen kanssa ja olla tekevinään valssia. Tämä toimikin hitosti paremmin ja varmemmin - koira lukitsee ykkösen helposti heti kun nytkähtää vasemmalle, sitten jo kääntyy ympäri ja alkaa pinkomaan kakkosen kautta kolmoselle!

Kolmosella, kuten videolla näkyy, niin mä peruuttelen molemmilla kerroilla. Jouni huomautti tästä, että pitäis vaan heittää se koira sieltä takaa, pitää jalkaterät menosuuntaan, mutta samalla olla hieman kiertyneenä koiraan päin ja vetää se vastakäden kera yli sieltä. Olen liikaa fokusoitunut peruutteluun ja sitä pitäis vähentää keksimällä muuta. Kokeiltiin sitten tota! Yhdessä en vetänyt koiraa tarpeeksi yli ja Cecil kiersi esteen. Muissa sitten jo melkein näytti siltä miltä kai piti. Näistä pätkistä ei ole kuvamatskua.

Aluksi koitin valssata radan joka kohtaan, mutta niistä ei nyt tullut yhtään mitään :D Cecil veti väärille esteille kun Jounin sanoin "kaikki esteet ovat tässä sille tarjolla". Persjättöjä tehtiin sitten urakalla! Videollakin näkyy, että mun linjat eivät ole erityisen puhtaat ja persjätöt ovat aivan liian myöhässä. Jollain ihmeen ilveellä Sössö sieltä tuli kuitenkin niihin ohjauksiin.

Rengaspirulainen taas ongelmana! Maanantaina meni täysin mallikkaasti joka kerta ja on mennyt muuallakin. Orenius selitti sitä samaa mitä mäkin olen miettinyt, että tämän kyseisen renkaan ympärillä on paljon tilaa. Muissa renkaissa on usein jotain remeleitä siinä ympärillä, tossa on ohuet ketjut pystysuoraan eikä muuta. Vaatii vaan näemmä enemmän treeniä, vaikka hurjasti ollaan treenattukin.
Peitettiin sitten reunat siivekkeillä ja otettiin rengas yksin. Cecil hyppäsi renkaan kehikon ja siivekkeen välistä. Kyllä menin vähän hiljaiseksi kun ei uskoisi koiran edes vitsillä punkevan sellaisesta välistä, etenkin kun kokoa Cecililtä kuitenkin löytyy. Sit vaan uusiksi ja meni kivasti! Otettiin hypyn takaa. Sitten putken kautta. Toinen siivekkeistä poistettiin. Ja sitten toinen. Rengas toimi sen jälkeen. Hinkattiin sitä loppuaika. Kyllä on masentavaa kun ei tiedä mitä mieltä tosta pitäisi olla. Ihan törkeästi me ollaan erilaisilla treenattu, mutta ilmeisesti toi on vaan Cecilistä supermälsä.

Oli kyllä hurjan kivat treenit vaikka välillä tuntuikin epätoivoiselta toi liikkuminen. Jouni selitti paljon sitä missä tilanteissa mitäkin ohjauskuviota kannattaa käyttää ja mitä vältellä esim. juuri siksi, ettei koira jatka eteenpäin ei-toivottuun suuntaan. Törkeästi sitä oppi noin lyhyessä ajassa! Cecil teki aivan mahtavasti koko treenin, vaikka keräsikin A:n palautuksista!

SEY:llä (Savon sanomat) on ollut ehdotuksena positiivilista eläimille, missä kiellettäisiin heidän mukaansa "eksoottiset" eläimet, joiden ulkopuolelle jäisi ehkä juuri ja juuri parista hassusta ponista muutamaan hassuun kissaan ja koiraan. On kuitenkin edelleen hieman epäselvää, että mitkä kaikki lasketaan eksoottisiksi eläimiksi ja millä perusteilla. Positiivilista on toistaiseksi tarkoittanut tai keskittynyt tuotanto- ja turkiseläinten rehujen valvontaan. Tarkennuksena, että tässä tekstissä positiivilistalla tarkoitan sitä listaa, mikä on suunnitteilla uuden eläinsuojelulain tueksi.

Jokainen tätä blogia lukenut tietää, etten omista yhtäkään "eksoottista" eläintä, vaikka kiinnostusta käärmeisiin on muutaman vuoden ajan ollut. Olen kuitenkin ottanut asiasta selvää mielenkiinnon ja yleissivistyksen vuoksi. Mitä enemmän positiivilistasta luen, sitä enemmän hämmennystä tilanne aiheuttaa. Tuntuu nyt jo siltä, että minä olen enemmän perillä kuin päättäjät, sillä päättäjien teksteistä näkyy räikeästi se, ettei asioista tiedetä mitään ja mikä pahinta - asioista ei ole otettu selvää.

Kati Pulli maalailee kauhukuvaa siitä, miten joillakin olisi apinoita ja fenekkejä lemmikkieläimenä, että joillain muutamilla on hänen käsittääkseen jo haisunäätä, että miettikääpäs mihin se johtaa! Tämän varjolla positiivilista pitäisikin laatia mahdollisimman nopeasti. Varmasti joidenkin mielestä se johtaisia pian siihen, että Suomessa on niitä jääkarhuja lemmikkeinä takapihalla, niin kuin me aina ulkomailla läpällä heitetään tovereille. Pulli on selkeästikin sitä mieltä, että muutaman eksoottisen eläimen salliminen johtaisi lopulta siihen, että asunnosta löytyy marsujen ja koirien lisäksi kohta miekkavalas.
Olen samaa mieltä tietenkin siitä, että apinat, aavikkoketut, haisunäädät ja pesukarhut sietäisi jättää ihan takavasemmalle. Olen myös sinikettujen ottamista vastaan, vaikka tiedän niitä olevan yllättävän useallakin lemmikkinä. Minun mielestäni on tosin aivan absurdia rinnastaa neitokakadun omistaminen aavikkoketun omistamiseen.

"Minusta on käytävä kunnolla läpi, voidaanko tällaisten eläinten hyvinvointi taata." - Kati Pulli
Tämä oli surullisen huono heitto Pullilta. Eihän minkään eläimen hyvinvointia voida taata. Kissoja saa ilmaiseksi tyyliin säkissä eikä kukaan välitä missä tiloissa nekin ovat asuneet. Ihan jatkuvasti saa lehdistä lukea, miten on taas joku 50 kissaa löydetty surkeassa kunnossa kuolemansairaina jostain asunnosta ja miten yli puolet on pitänyt lopettaa siihen paikkaan. Sen lisäksi kuka tahansa pystyy hyväuskoiselle koirankasvattajalle selittämään maat ja taivaat siitä, miten koiralla on tilaa elää ja miten paljon sen kanssa lenkkeillään tai vaihtoehtoisesti kasvattaja selittää tuota koiraa haaveilevalle. Ja kas kummaa koira saattaakin löytyä nälkiintyneenä jostain takapihan nurkasta tai siitä tulee pelkopurija. Ensinäkin takaaminen on mahdotonta ja toiseksi jos kerran aletaan takaamaan eksoottisten eläinten hyvinvointi, niin miksei samaa takuuta saa vaikkapa hevosille? Miten takaaminen edes onnistuisi ja miksi takaaminen on ekvivalentti kieltolistan kanssa.

Samaan hengenvetoon todetaan, että "liiton mukaan uudessa laissa pitäisi hakea ratkaisuja myös koirien ja kissojen pimeään pentukauppaan sekä löytöeläinongelmaan." Miksi haukata näin monta isoa projektia kerralla, kun pimeä pentukauppa ja löytöeläinongelmat ovat olleet ainainen ongelma? Miksi tästä tiedoitetaan positiivilistan yhteydessä?
Nyt kaiken tämän lisäksi yritetään pitää jotain sallittujen eläinten listaa, mikä jättää väkisinkin "hyväksyttäviä" lemmikkejä ulkopuolelle. En esimerkiksi kaloista hirveästi tiedä, mutta sen tiedän, että lajikirjo on aivan älyttömän valtava. Pystyykö SEY takaamaan, että kaikki lajit käydään läpi? Tätä on todella vaikea uskoa.

Belgia otetaan kaikissa lehtikirjoituksissa esille (tässä kirjoituksessa mm. Belgian positiivilistasta enemmän), mutta vain yhdessä ilmoitetaan että Belgialla on nisäkkäiden positiivilista. "Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Belgiasta, jossa nisäkkäiden positiivilista on jo käytössä" - SEY:n tiedoite
Jos kerran Belgiassa on nisäkkäiden positiivilista ja se on levittäytymässä, niin miksi ihmeessä täällä oltaisiin kieltämässä useita kala-, lintu- ja herppilajeja? Ainakin viimeksi kun tarkistin niin mikään noista ei ole nisäkäs. Jonkun nisäkäspositiivilistan minä ehdottomasti ymmärtäisin (mutten ymmärrä miksi osa jyrsijöistä pitää kieltää) mikäli on aitoa pelkoa siitä, että joku nappaa "eksoottisen nisäkkään" takapihalleen, mille ei voi tarjota sen kaipaavaa elinympäristöä ja virikkeitä.

Surullisinta on se, että jos kielletään tietyt lajit mitä jo löytyy Suomesta lemmikkinä, niin miten käy lemmikin hoidolle? Uskaltaako sitä esimerkiksi tarpeen vaatiessa viedä eläinlääkärille? Tässä herppi.netin neuvottelukunnan vastaus tuo lohtua asiaan ja toivon syvästi (mikäli positiivilista on toteutumassa) että näin toimitaan.

Vaarallisinta mitä vaan voidaan tehdä on kieltäminen. Kiellot johtaa lopulta vain ja ainoastaan tiskin alta pyörittämiseen ja se jos mikä tekee hallaa eläimille.

SEY tietenkin on eläinten asialla ja huoli eläinten hyvinvoinnista on aina positiivista. Ikävä kyllä positiivilista ei aja hyvinvointia, vaikka sen laatijat ovat varmasti näin toivoneet. Fiksuinta olisikin, että SEY kuulisi harrastajia ja olisi yhteistyössä heidän kanssa. Vain tällöin hätiköidyt päätökset voitaisiin eliminoida ja tietoisuus saataisiin leviämään.

Kalojen, herppien ja lintujen pitäminen on itsessään jo niin kallista, hankkiminen vaikeaa ja ylläpito vielä kalliimpaa ja hankalempaa, ettei näistä kannata hirveästi huolestua. Valta osa on todella fiksua ja osaavaa porukkaa ja elävät tälle harrastukselleen. Toki mätiä omenoita löytyy joka puolelta, mutta suhteessa varmasti vähemmän.

Mikäli SEY on huolissaan lemmikkieläinten hyvinvoinnista, tulisi sen suuntaa katseensa niihin eläinkauppoihin, missä myydään eksoottisia eläimiä lemmikeiksi keskinkertaisista oloista. Olen nähnyt Faunattarissa hämähäkkejä pienissä terraarioissa, yli 10 gerbiiliä pienessä terraariossa ja undulaatteja surullisen pienissä häkeissä. Kun ei kissoja ja koiriakaan saa ostettua eläinkaupan hyllyiltä, niin miksi sitten näitä? Jos eksoottisten eläinten hyvinvoinnista ollaan oikeasti huolissaan, niin miksi jättiläistuhatjalkaisen saa ilman minkäänlaista kuulustelua kaupan hyllyltä? Niitä kun voisi saada kattavien hoito-ohjeiden ja elinikäisen tuen kera kasvattajalta.

Positiivilistalla on toistaiseksi liian yksipuolinen kuva. Juuri se kuva, mikä tuo stereotypiat kansan silmiin - otetaan eksoottinen eläin koska se on makean näköinen, laiminlyödään koska ei osata tai välitetä = eläimellä on surkein mahdollinen elämä. Tämä kauhuskenaario käy toteen vain murto-osassa harrastajista. Nämä harrastajat ovat yhteisöllisiä, avuliaita, tavattoman osaavia ja jakavat kaiken tietämyksensä myös internetissä mm. foorumeilla tai omilla sivuillaan. Jos eksoottisiin eläimiin on yhtään aitoa kiinnostusta, niin tuskin sen hoitoa laiminlyödään. Jos eläin tuntuu liian haastavalta, niin jättää ottamatta. Lajikirjo on aivan loputon eli eiköhän sieltä löydy joku muu yhtä mukava eksoottinen eläin, jolle pystyy tarjoamaan kaiken sen, mitä kyseinen eläin tarvitsee.

Päivitetty 21.2.2014 - ajatusvirhe korjattu kuudennesta kappaleesta.

Päästiin nyt toukokuun alkuun saakka tuuraajiksi meidään vanhaan agiryhmään. Cecil oli aivan intopiukeena nähdessään meidän vanhaa koutsia piiiiitkästä aikaa. Tällä kokoonpanolla onkin ohjatut treenit Ojangossa sitten joka toinen viikko.

Rata oli about tämmöinen. Tykkäsin siitä kyllä tosi paljon, kun piti vähän väliä spurttailla maanisena ympäriinsä.

Punainen piste osoittaa sen, mihin ohjaaja jää seisomaan. Voin kyllä myöntää, että epäilin onnistumista äärettömästi. Ei olla mitään vastaavaa ikinä treenattu. Sun pitäis nelosen "takaa" ohjata koira kolme, tän tasoiselle aika vaikeasti, aseteltua estettä. Tekniikkana mennä nelosen vasemman puoleiseen siivekkeen taakse, kutsua koira, ottaa oikealla hetkellä askel vasemmalle vaihtaen kättä oikeaan ja sit vaan hieman odoteltiin.
Kolmas kerta todensanoi meidän kohdalla. Ekalla kerralla liikuin liian myöhään, Cecil teki pienen vekin kakkosen jälkeen, mutta meni reilusti jo kakkosen ohi. Tokalla kerralla taas tein liian aikaisin, jolloin Cecil tuli ykkösen ja kakkosen välistä. Koutsi sanoi, että jos nyt ei kolmannella mene, niin helpotetaan siirtymällä esim. kolmosen taakse/eteen. Ja piru vie sehän tuli sieltä! Sama toistettiin vielä kerran kepeille asti.

Mua tietenkin huolestutti rengas, koska se nyt on ollut meillä aikamoinen ahdistus. Ihme kyllä rengas meni vallan mallikkaasti kun vaan luotin koiraan. Muutenhan toi meni aika jees, kauhea kiire tuli vaan 19 kohdalla, kun piti saada koira takaakiertoon. Missään vaiheessa ei siitä kohdasta saatu sujuvan tuntuista saatikka näköistä. Jotenkin puserrettiin se läpitte ja siitä loppuun.

Toisella treenipätkällä kokeiltiin taas tota samaa alkua ja se meni heti ekalla aivan hemmetin hyvin! Koutsikin totesi, että paree ottaa vielä uusiksi, ettei vaan ollut tuuria :D Sama juttu vielä uusiksi ja jatkettiin ihan normaalisti eteenpäin kepeille asti. Tää toka treenipätkä meni muutenkin paremmin, ei enää takkuiltu missään kohdassa. Saatiin jopa rengas suoritettua osana rataa ongelmitta. Nousi ihan usko tän rengasongelman ylittämiseen.

Huonoja ideoita on monenlaisia. Tää aluks tuntu hyvin huonolta idealta, mutta päätinpä silti lähteä ja hyvä niin!

Rata oli täytetty aidoilla ja esteitä oli 23. Toki seassa oli kontakteista puomi ja A, kepit, sekä muutamia putkia, mutta siihen ne jäivätkin. Me tehtiin Cecilin kanssa ensimmäistä kymmentä estettä, siksi kuvassa näkyy vain ne. Orenius tarjosi kaksi vaihtoehtoa: joko voidaan hinkata puhtaammaksi ekaa kymmentä tai jatkaa eteenpäin.
Totesimme molemmat, että jo tossa ekan kymmenen esteen kohdalla tulee paljon erilaisia ohjauksia, mitä olis järkevintä hioa kivemmaksi. Että vaikka saatiinkin se puhtaana pariin otteeseen, niin olisi hyvä saada sitä rytmikkäämmäksi ja sujuvammaksi

Hyvinhän se lopulta meni alkuvaikeuksien jälkeen. Lähetin takaakiertoon liian aikaisin, jolloin koira kielsi (en osaa piirtää - kolmonen oli kauempana niin putkesta kuin kakkosestakin). Sitten tulikin ongelmia ehtimisessä tohon persjättöön. Oltais päästy paljon helpommalla, jos olisin osannut ajatella sitä mun omaa juoksulinjaani paremmin. Yritin liikaa leikata tai juoksin liian suoraan, koira oli tällöin vaikea ohjata siististi vitoselle.
Kasissa jarrutuksen ajoitus oli tärkeää. Mulle kävi yhdessä välissä niin, etten sanonu mitään. Koira luonnollisesti päätyi hyppäämään kauas :D

Nää treenit oli kyllä todella kivat ja myös todella antoisat! Ainahan noista treeneistä mä olen saanut jotain irti, mutta nyt keskityttiin todella yksityiskohtaisesti jokaiseen liikkeeseen. Usein on niin kova kiire eteenpäin, ettei keskity katsomaan onnistuneiden pätkien ohjausvirheitä. Agility on siitä hieno laji, että aina voi parantaa.