Nonniiiiiin. Mitä siitä on jo 1v ja 8kk kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Arvonta on suoritettu ajat sitten, lauman kokoonpano on muuttunut, olen itse muuttunut ja kaikenlisäksi vielä muuttanut.

Lyhyestä virsi kaunis: työt veivät vahvasti kaiken vapaa-ajan tavoitteelliselta treenaamiselta. Edelleen olen samassa paikassa töissä, mutta muuton ansiosta olen päässyt paremmalle paikalle niin töitä kuin treenejäkin ajatellen. Autostakin jouduin luopumaan kun oli niin kallista pitää, niin ei päässyt oikein treenikentillekään. Hetken mä mietin et jos olis vaan sitten kirjoitellut lenkeistä ja peruselämästä. Mutta en tiedä olisiko se taas ollut itselleni niin mielenkiintoista. Kuvia ja muuta kuitenkin olen päivitellyt edelleen ahkerasti meidän Instagramiin, joten sieltä on pystynyt jonkinlaisesti eloa seuraamaan.

Sagur 25.10.2004 - 15.12.2015

Minulla on äärimmäisen suuri uutinen ja se on, että Sagur menehtyi viime joulukuussa 15. päivä. Sakari oli 11v ja 2kk menehtyessään. Tilanne oli äärimmäisen äkillinen, eikä ollut oikein mitään tehtävissä. Sagur oli ollut pari päivää hieman vaisu, muttei mitenkään hälyttävästi. Yhtäkkisesti aamuyöllä 14. ja 15 päivän välissä se alkoi kaatuilemaan. Sagur kiidätettiin Viikin eläinsairaalaan, jossa sai nopeasti hoitoa. Sagurin syke oli taivaissa ja sillä oli korkea kuume. Lääkärin mukaan Sagurilla olisi jotain neurologista, mikä vaatisi kyllä nukutuksen ja magneettikuvauksen. Sen takaraajat eivät enää toimineet oikein ja koiran oli kovin vaikea pysyä pystyssä. Anoin apua päätöksen teossa, vaikka tiesin että ainoa joka voi päätöksen tehdä on minä. Mietin pitkään että pystyisikö Saguria edes ultraamaan ja katsomaan mikä sillä on. Ikävä kyllä se aika mitä olimme päivystyksessä klo 01-07 Sagurin yleiskunto heikkeni niin huomattavasti (makasi vain kyljellään jähmettyneenä ja silmät lasittuneena), että oli parempi päästää se pois. Päätös oli yhtiä vaikeimpia mitä olen koskaan joutunut tekemään, mutta en ole hetkeäkään katunut sitä.

Sagur on antanut minulle niin paljon ja ollut paras ystäväni siitä asti kun olen ollut 12v pieni tyttö. Sagur tuhkattiin ja uurna löytyy kotoa.



Viimeiset pusut.

William?

Wiltsukkainen on viettänyt vaan erinomaista kotikoiran elämää ja rälläillyt niin Spidin kuin Cecilinkin kanssa. Kun muutin pois uudemman kerran kotoa tuossa kesäkuussa 2016, niin William jäi äidilleni. Se on ollut ehkä aina enemmän äitini koira, ja siellä se saa elää rutiininomaista elämää, mikä on sopinut Jampalle aina paremmin. Ja se ei myöskään ole koskaan yksin, kun sen elämää on piristämässä vanha 14 vuotias kattimme Spidi. Välillä olen käynyt hoitamassa niitä ja olen syyskuun alussa menossa viikoksi kotiin, niin pallottelen taas Williamia siellä.

Cecil

Cecil, mun elämäni valo, voi oikein hyvin. Oikeastaan se voi yhdessä vaiheessa varsin paksusti, sillä se oli astutettu. Cecil synnytti 25.7.2016 9 pentua! Kaksi soopelia ja seitsemän tricolouria.




2 soopeli narttua, 4 tricolour urosta ja 3 tricolour narttua oli jakauma. Synnytys meni äärimmäisen hyvin ja Mösil on ollut aivan mahtava äiti. Hienosti on noinkin iso katras saatu hoidettua :)

Lisää kuvia täällä
Yhdistelmä KoiraNetissä

---?

Kyllä. Mulle tulee pentu! Pentu on syntynyt 25.7.2016, joten luovutus ei ole vielä muutamaan viikkoon. Pupelon nimeä ei ole vielä kiveenhakattu, joten sen pidän toistaiseksi omana tietonani. Pentu on Cecilin tytär, toinen soopelipennuista. Tulen treenaamaan sitä tavoitteellisesti agilityä mikäli terveyden kanssa ei ole ongelmia. Samalla myös höpsötellään rally-tokoa, mahdollisesti tokoa. Kehissä tullaan myös kulkemaan huomattavasti aktiivisemmin kuin Cecilin kanssa.

Blogin jatko

Blogi tulee olemaan aktiivisempi. Ulkoasu muuttuu heti kun jaksan sille jotain näin lomalla tehdä. Treenipostauksiakin alkaa tulemaan, kun asun nyt paremmalla paikalla, ettei treenikentille enää mene julkisilla 2h per suunta :D

Koska olen itsekin tässä vähän vajaa kahdessa vuodessa muuttunut, niin blogi tulee myös käsittelemään niitä tapahtumia missä olen itse mukana. Mitään mun perusarkea ei tietenkään, mutta joistain juoksutapahtumista ehdottomasti. Olen innostunut nyt polkujuoksuun, ihan juoksuun ja olen yhden lyhyen triathloninkin vetänyt. Triathloniin tulen treenaamaan vahvasti 2017 kesää varten.

Ei tässä muuta kuin moikka vaan vanhoille ja uusillekin lukijoille! Mulle on tänä aikana tullutkin aika paljon viestiä blogin jatkosta. Toivon että olette edelleen yhtä kiinnostuneita kuulumisista.

Hyvää joulua kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille lukijoille! En itse kerinnyt joulukuvia ottamaan, mutta Cecilin hoitopaikasta Riitalta tuli superkiva joulukuva minkä tähän törkeästi varastan. Kuvassa komeilee Cecil, Fiilis ja Nanni! Koirapojat William ja Sagur sekä kissaukko Spidi on kanssa hengessä mukana toivotuksissa!

Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden

Ja sinä toit minulle sen

__________________________________________

ARVONTA vielä käynnissä!

Cecil on nyt pari päivää ollut Riitalla hoidossa kun sillä on juoksut ja William sekosi niistä aika pahasti. Harmittaa kyllä niin vietävästi että likka pihtas niitä noin kauan :/ Mösil ei ole nyt kotona viettämässä joulua.
Mössö oli Riitan kanssa Mustissa ja Mirrissä. Oli kuulemma hyvin väsynyt sen jälkeen!


Poikien kanssa ollaan vaan lenkkeilty paljon! Unohdin jo miten rentouttavaa on taluttaa vain kahta koiraa... :D Erinomaisena uutisena on, että voitin töissä yhden kilpailun niin tuli sitten hankittua uusi objektiivi! Saan siis piiiiiiitkästä aikaa moneen kuukauteen otettua kuvia (olin myynyt kitin jo viime vuonna pois ja 70-200mm kesällä). En ole vielä kertaakaan päässyt kokeilemaan tuota uutta putkeloa, mutta viimeistään ensi viikolla. Saa tännekin vähän muita kuin puhelinkuvia.

HUIHAI hyvät lukijat! Lupailin tuossa jokunen aika sitten että sitten kun 200 lukijaa napsahtaa niin tulis arvontaakin kehiin! Ja miettikää tätäkin blogia olen pitänyt jo viisi vuotta. Jossain vaiheessa pitää saada jotain nostalgiapostaustakin aikaiseksi sillä on sattunut aivan käsittämätön määrä kaikenlaista näiden vuosien aikana.



Näyttelyhihnan on ystävällisesti tehnyt Tmi Salmiakkitassu. Se on kauniin kuparinen hihna, missä on lämminsävyisiä helmiä taaten sen, että käy koiralle kuin koiralle!

Ohjeet

... Ovat yksinkertaiset. Ilmoita monella arvalla olet mukana ja ilmoita tietekin sähköpostiosoitteesi mistä sinut saa sitten kiinni mikäli arpaonni suosii!

1. arpaa varten
- Sinun täytyy olla blogin rekisteröitynyt lukija eli kerro millä nimellä luet blogia.

2. arpaa varten
- Sinun täytyy keksiä 2 kysymystä tulevaa kysymyspostausta varten. Se voi liittyä mihin tahansa kunhan on asiallinen eikä liity liian filosofisiin asioihin ;)

3. arpaa varten
- Sinun täytyy keksiä jokin postausehdotus. Se voi liittyä esimerkiksi johonkin asia-aiheeseen, kuvahaasteeseen, mitä ikinä!

ARVONTA PÄÄTTYY 23.12.2014 klo 23.59 JA VOITTAJA ILMOITETAAN VIIMEISTÄÄN 26.12.2014!

Startattiin tokat kakkoskisat HSKH:lla tällä kertaa! Tuomarina oli Arto Laitinen.

Jännitys taas kangisti ohjaajan. Onneksi oli Riitta mukana joka osasi kertoa että mistä onneton suoritus johtui. Olin ihan jähmeä ja otin koiraa haltuun ihan joka esteellä tarpeettomasi, mikä sai Cecilin epävarmaksi ja hidastamaan reilusti. Cecilillä mm. sekosi askeleet ja levähti päin rengasta, mikä onneksi oli helposti hajoava, eli mitään ikävämpää ei sattunut! Olin myös niin jännittynyt, että sorruin yliohjaamiseen. Pelkäsin niin paljon että Cecil vetää väärään putken päähän, joten otin sitä tavattomasti hanskaa ja lähetin niin sivusta, että Mössö heitti putken takaakiertona.... :D

Kävelin kuitenkin kentältä ulos kun puomin kontakti hypättiin törkeästi yli. Hinkattiin sitä kahdesti ja sitten ulos. HYL siis tuloksena ja äärimmäisen pettynyt olo omaan suoritukseen. Ja tarkoitan puhtaasti itseäni, en koiraa. En voi ymmärtää miksi pitää saada jostain noin pienestä asiasta kuin agilitykisoista karmea paskahalvaus ja olla jäykkänä kuin rautakanki :D Mielikuvaharjoittelut on tehty, rentoutuminen tehty, tultu tarpeeksi ajoissa, radan olisin osannut vaikka unissani, ei ollut kamalan sokkeloinen. Lähinnä vaan oli pirunmoinen kiire jokapaikkaan ja putket hollilla.

Toka startti tuntui reilusti paremmalta. Mua vaan ahdisti niin toivottomasti ohjauskuviot, mutta yritin vain pitää mielessä sen että Cecil kääntyy kyllä hyvin eikä katsastele muita esteitä, joten en edes alkuun tehnyt mitään vastakäännöstä tai valssia mikä olisi eliminoinut esteen 4. Sai myös pitää vähän tempoa yllä! Itse luulin että rata oli 0 siihen viimeiselle putkelle asti. Kerkesin paniikissa (kuvittelemani nolla niin lähellä) niin säätää jotain jolloin Mösil käännähti putken edessä ympäri. Itse olin katsonut vierestä että olisi ottanut kontaktit puomilla, mutta tuomari antoi molemmista vitoset ja alasmenokontaktin ottamattomuus näkyy myös videolla. Oon liikaa kunnostanut A:ta että puomi nyt hajoaa käsiin.
Mutta! Kepit toimivat hyvin molemmilla radoilla! Ja tajusin antaa törkeästi tilaa omatoimiseen hakemiseen!

Lapussa lukee 5 ja K eli 10, mutta videolla tuomari nostaa kätensä 3 kertaa, joten en sitten tiedä onko tulos wanha kunnon 10 vai 15.

Videota tokalta radalta. Ekan radan video alkoi keskeltä ja loppui lyhyeen joten sitä muutaman sekunnin pätkää on turha julkaista. Kyllä ainakin hyvä mieli jäi tokalta radalta.

Eipä muutaku kontaktit kuntoon, pää yhtä kylmäksi kuin sää ja sit uus yritys! Mössö oli kyllä hurjan pätevä liitoeläin!

Kipastiin starttaamassa MAXI II luokka ensimmäistä kertaa Ojangossa BAT:in kisoissa viime sunnuntaina. Jännitys oli aivan hirveä! Katsoi täristen ratoja mitkä tuomari Vesa Sivonen oli kehitellyt. Ei sinällään ohjauksellisesti haastavia, mutta kovia ansoja!

A agilityrata.

Näytti melkein tuolta. Putkien väärät päät olivat kovasti tyrkyllä eikä radalta tullut yhtään puhdasta suoritusta.

En oikein tiedä mikä niihin keppeihin on yhtäkkiä tullut. Siitä asti kun opetin kepit alusta takaperinketjuttamalla niissä ei ole ongelmaa ollut. Nyt Cecil veti tokaan väliin eli siitä vitonen. Olisi pitänyt rauhoittaa hypyn jälkeen (ottaa kunnoll haltuun) kun nyt se hyppäs pitkälle ja se olikin melkein sitten siinä. Cecilillä oli iiihan liikaa virtaa, joten mun piti ihan kunnolla saada koira rauhoittumaan ennen kuin pystyin lähettämään uudelleen kepeille. Ja yksi rimakin putosi eli siitä toinen vitonen. Koiralla oli hyvä draivi ja Cecil oli hyvin kuulolla, mutta itse olin aivan jähmeänä.
Tolkuttomasti hävittiin aikaa kun koira pyöri edessäni vähän väliä ympäri kun ohjaukseni olivat mitä sattuu. Tuloksena 10 ja aika -3,41m/s. Aika paljon siinä kerkes aikaa menemään kun pyöriskeltiin ympyrää :---D

B agilityrata olikin teknisesti paljon vaikeampi. Neljännen esteen jälkeen poistuin radalta. Tilanteena oli taas siis kepit ja niiden toimimattomuus. Kepit olivaat 90 asteen kulmassa 3. estettä eli putkea nähden. Jouduin siis tasapainoilemaan kahden asian kanssa

... Menenkö näyttämmään kädellä oikeaa väliä eli vedänkö koiran läpi

... Vai annanko koiralle reilusti tilaa ja annan sen itse hakea

Olen aikaisemmin puuttunut keppeihin ja siitä on sanottu että se häiritsee ja sotkee koiraa. Eli pitäisi antaa tilaa jotta koira saa sen oman rytmin siihen. Mutta toisaalta jos en näytä sitä sille väliä niin hakeeko se sitten väärään väliin? Jälkimmäinen oli se mitä sitten tapahtui. Koitin itsepintaisesti muutamaan otteeseen lähettää koiraa kepeille, joka kerta sisään tokasta välistä. Olin jo niin hämmentyneen ahdistuneen sekaisin. Että kun kepit saatiin vihdoin suoritettua niin sipsutin pois. Tuloksena siis hyl.

Hyvä maku jäi kuitenkin ekalta radalta vaikka sähläsinkin ihan kunnolla! Eihän tää jännitys mene ohi kuin kisaamalla :D pakko päästä sellaiseen zen-mielentilaan. Nyt on katottu kisa tän kuun loppuun!

Jenna Caloanderin koulutus 17.11

Käytiin Cecilin kanssa Nauravan koiran hallilla Riihimäellä aivan supermahtavan Caloanderin opeissa! Cecil sai lempinimen hullu-collie ja likan kääntymiskykyä kehuttiin hurjasti! Samaten draivia ja halua tehdä. Treeniaikaa oli n. 20min ja siinä kerittiin tutustua mm. japanilaiseen, kokeilemaan piiiiiitkästä aikaa twistiä, ja treenaamaan kunnolla sylkkäriä.

4 ja 5 väliin mun aluksi piti vaan tehdä puolivalssi tai vastaavaa, mutta Jennakin totesi että etenkin isolla koiralla hankalampi toteuttaa. Treenattiinkin sitten minulle täysin vierasta liikettä eli japanilaista. Japanilaisessa koiran linjaa huijataan. Kuten videoltakin näkyy että mulla oli aika pahoja ajoitus- ja juoksulinjaongelmia :D Hyvähän siitä tosin lopulta tuli!

Kympin jälkeen ajateltiin aluksi persjättöä, mutta sitä kokeiltuamme Caloander totesi että menee niin tiukille ja koira hyppää jaloille että keksitään ehdottomasti jotain muuta.

11 taas kokeiltiin hyyvin monia asioita joiden termeistä en kyllä ole kovin selvillä. Monet eivät niistä toimineet kun jään liian eteen jolloin pusken koiraa väkisinkin seuraavan hypyn väärälle puolelle.

Välistävetoja vähän muistuteltiin kun ei meinannut millään luonnistua. Kun saan rytmitettyä ne askeleet oikein niin sitten ei ole ongelmaa :D

Loppuaika treenailtiin sylkkäriä. Cecil on kuitenkin hyvin kääntyvä joten sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Likka oli muutenkin jo aika väsynyt, joten oli oikein mahtavaa että päästiin treenaamaan lyhyttä pätkää missä lähinnä on pointtina käyttää kroppaa. Sen jälkeen tehtiinkin tuplasylkkäri ja lopetettiin esteelle 18!

Ohjeeksi saatiin nostaa hiljalleen rimaa sylkkäriin. Eiköhän näitä moovsseja uskalla jossain vaiheessa käyttääkin kunhan tulee vähän enemmän selkärangasta.

... Sanottiin viisaasti Chic Choixin blogissa. Osuu ja uppoaa ainakin yhteen collieen paremmin kuin hyvin.

Syy pitkään päivitystaukoon on se, että tilanne on tämä kiitoksia Williamin

Ei sillä, kyllähän tuo on vielä melkein siedettävä, mutta nyt se vuotaa pinkkiä ja violettia, eli näkyvissä on enää 1/3 näytöstä.

Sagur täytti 10v 25.10! Herra on toki aina ollut täysi kymppi, mutta nyt on sitä ikänsäkin puolesta. Eipä ikä tuossa koirassa oikein näy. Se juoksee, temmeltää ja painii samalla tavalla kuin aina ennenkin. Toki Sakke on hieman painunut kasaan ja kuono on levinnyt. Jäbä näyttää välillä vähän siltä että sitä olis pistelty ampiaiskeolla turpaan.

Hengailin koirien kanssa Riitalla vähän reilu kuukauden. William piti päänsä kasassa kaikesta huolimatta, Sagur oppi nukkumaan epämukavasti nojatuolissa ja Cecil kävi töissä Mustissa ja Mirrissä missä se sai paljon rapsutuksia ja herkkuja! Ilme kyllä kertookin, että tais olla aika mukavaa :D

"Äiti kato mää meen töihin!!!! T. Mösöl

Treenaaminen on jäänyt varsin marginaalisen vähäiseksi. On hyvä lukea tuota aikaisempaa postausta, missä on hurjasti intoa ja varmuutta. Mehut on vaan menneet aivan kokonaan asumisjärjestelyihin ja töihin, ettei edes takapihatokoa ole jaksettu ottaa. Pääasia kuitenkin on, että koirat ovat päässeet nauttimaan päivittäin lähes 10km lenkeistä.

Agilityä ollaan tehty sentään edes aavistuksen verran. Päästin hollantilaisen tuomarin Ton van der Laarin koulutukseen. Tehtiin kolmenlaisia pieniä rataharjoituksia, missä keskityttiin hyvin paljon kahdella kädellä ohjaamiseen ja käännöksiin.

Huomasin että ohjaaminen oli ehkä vähän sekavaa ja epävarmaa. Olin kyllä erittäin tyytyväinen Cecilin A:han ja käännökset olivat useassa kohdassa huimasti paremmat, kun niihin nyt on oppinut kiinnittämään hurjasti enemmän huomiota.

Ensimmäistä pätkää treenattiin iäisyys siitä syystä, että Cecil hyppäsi putken jälkeisen hypyn aina keskeltä, eikä läheltä siivekettä. Yritin kaikintavoin niin suullisesti kuin kropallisestikin saada laskeutumispaikka toiseksi, mutten hanskannut sitä. Loppuakohti kyllä parani! van der Laar kysyi yhdessä vaiheessa että lähteekö Cecil hänen mukansa :D Vastaus oli "I think she will" eli aikalailla ehdoton ehkä. Ja kyllähän se menikin!

Kisakiikarit on laitettu päähän. Mennään vähän makustelemaan 16.11. Jännitys on taas aivan huipussaan kun kakkosluokka on taas niin uusi eikä sitä ole sinänsä tullut seurattua. Suurin osa kisaduuneista olen tehnyt ratahenkilönä joko 1. ta 3. luokille. En sinänsä oikein tiedä mitä kakkosluokasta pitäisi odottaa, mikä jännittää entisestään! Jossain välissä pitäs päästä kenraalitreenit tekemään ennen h-hetkeä.