Reissattiin Riitan kanssa Kirkkonummelle KKK:n agiepiksiin aamulla. Cecilillä oli kaks starttia ja kisat meni kokonaisuudessaan ihan mukavasti kaikesta huolimatta. Ekalta tuli 5 ja tokalta 10, oltiin neljänsiä. Ajat päivitän myöhemmin, sillä mulla ei ole niistä mitään aavistusta. Tuomarina oli Tiia Söderholm.

Unohdin jo ekan putken kohdalla että mitä pitäisi tehdä. Ja se näkyy videolla :D Meinasin tehdä persjätön jo siinä, mutta muistinkin ettei se nyt tässä ollut alkuperäisenä plääninä.

Virhe tuli mun omasta ohjausmokasta ja saman virheen toistin vielä uudelleen toisella startilla. Ohjasin ihan kummallisesti tai pikemminkin jätin ohjaamatta. Tokan toinen femma tuli putkikiellosta, kun katsoin koiran lähteneen putkelle, mutten keskittynyt tarpeeksi jännityksissäni, niin aloittelin jo seuraavaa liikettä ennen kuin koira oli putkessa niin pipariksihan se sitten meni ja kielto tuli.

Kaikkien kaikkiaan jäi tosi mahtava fiilis! Koira oli nopea ja toka startti meni reilusti nopeammin vaikka virheitä tulikin enemmän! Huimaa kehitystä on myös tapahtunut viimemölleihin! Kontaktit menee jo paljon nopeammin, varmemmin ja paremmin (hakee niihin paremmin, puomille ei tarvitse tukea) :)

Oli kyllä piristävää kun palkintojen jaossa tuomarin kätellessä tuli kommenttia että hienosti meni, harmi se yks kohta mikä kaatoi sitten kaiken. Ja olihan se harmi! Suurempi harmi oli se, etten tajunnut jotenkaan siinä tilanteessa jäädä hinkkaamaan sitä että se menisi oikein. Onneksi sen voi liittää vaikka osaksi seuraavaa treenirataa ja miettiä sitten että miten päin mun pitäisi ollakaan jotta koira ymmärtäisi mitä siltä toivon.

Kuvista sekä videoinnista kiitos Riitta Kekkonen vaikka noissa mun vesileima näkyykin!

Pitkästä aikaa oli tosi hyvät treenit tällä vikolla! Eilen treenailtiin Riitan kanssa aavistuksen verran tokoa ja tänään oli aksaa vuorossa. Matkalla satoi aivan kaatamalla ja meinattiinkin melkein kääntyä takaisin, mutta ajateltiin että ehkä se siitä sitten hellittää. Mitään rataa en jaksanut alkaa rakentamaan, vaan pidettiin pieni ajatusriihi että mitäs sitä keksisi Ceclin päänmenoksi.

Ihan hyvinhän se loppupeleissä meni! Olin välillä auttamattoman myöhässä ja hämy-A tuotti vaikeuksia, mutta onneksi penska ei hairahtanut sinne asti.

+ Olin pari viikkoa sitten tilannut Siniltä pari avaimenperää Cecilistä. Aksa-versio on kyllä ikävä kyllä napsahtanut poikki, mutta sen onneksi saa helposti korjattua kunhan keksisin liiman jostain.

Käytiin trikkien kera Viikissä lenkkeilemässä. Sagurista otettiin samalla 9v posekuva ja Cecilistä kasvukuvaa! Herra näyttää upealta vaikka itse sanonkin. Tuli jostain syystä kauhea kehäkuume, kun papparainen näyttää yllättävän hyvältä!

click

Sagurmies on jo yhdeksän! Toivottavasti edessä on vielä monia hienoja vuosia.



Kyllä se vanhakin jaksaa!





/muoks. 16.56 Tässä vielä tältä päivältä kuvia. William tuli hoitoon täksi päiväksi joten kolmikko pääsi bilettämään kunnolla!


Cecil, William ja Sagur

Kävästiin tänään aksaamassa. Cecilillä oli hurjasti virtaa! Kentällä oli jonkunlainen rata valmiina niin suoritettiin sitten sitä.

Kolmonen tuotti välillä ongelmia, en ohjannut tarpeeksi ja Cecil veti esteen ohi. Putkea myös haki huonosti, veti aluksi poikkeuksetta koko ajan A:lle. Hinkattiin sitten kolmosta ja nelosta niin, että se alkoi menemään. Jäin itse viidennen esteen vasemmalle puolelle, eli se toi Cecilille hieman enemmän haastetta.



Riitta haastoi meidät kysymyshaasteeseen, tässä tämä sitten.

1. Jos sinun pitäisi muuttaa ulkomaille, mihin maahan muuttaisit?
- Irlantiin tai Britteihin.

2. Kolme maata, joihin et haluaisi matkustaa? Miksi?
- Minnekään missä on sotia, tuhoa tai muuten vaan todella korruptoitunutta. Ja ihan vaan itsesuojeluvaiston vuoksi. Tähän sopii reilusti enemmän kuin kolme.

3. Kumpi on söpömpi, pentu vai veteraani-ikäinen koira?
- Vaikea kysymys. Vetskut on tosi symppiksiä ja niin pentumaisia, kun ne tulee ihan höperöiksi, haluaa pusuja ja tulla syliin. Pennut taas aiheuttaa aina aww-momentin. Vastaan kuitenkin vetskut.

4. Liittyykö unelma-ammattisi eläimiin? Miksi/miksi ei?
- Ei liity. Mä en haluaisi omistaa elämääni muiden lemmikkien hoitamiseen.

5. Pelottavin hetki koirasi kanssa?
- Se kun William sai jonkun kohtauksen sen ollessa kai 9kk vanha tai vastaavaa. Olin täysin varma että se oli syönyt myrkkyä ulkoa. Ei kuitenkaan mitään poikkeavaa pojasta onneksi löytynyt. En kuitenkaan tiedä vieläkään mikä sillä sitten oli. Testejä ja kokeita tehtiin, muttei mitään terveydellistä ongelmaakaan löytynyt.

6. Luetko paljon muita eläinblogeja?
- En lue muita eläinblogeja kuin koirablogeja.

7. Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa? Perustelut.
- Sekoituksessa. En halua asua enää keskellä ei mitään. Pitkät välimatkat ovat väsyttäviä ja tulevat todella kalliiksi. Ja joku aina kuitenkin omistaa ne metsät ja pellot eikä halua sinne ulkopuolisia, joten jos maalla asuisin niin pitäis olla omaa tonttia siihen malliin että on kiva lenkkeillä. En kuitenkaan missään betoniviidakossa halua asua, koska vihaan kävellä asfaltilla tai missään missä on vastaantulijoita, haluan päästää koiria vapaaksi eikä missään sitä viitti harjoittaa jos autoja ajaa ohi jatkuvasti tai on kamala hälinä.

8. Missä asioissa haluaisit kehittyä koiranomistajana?
- Kaikissa. Koskaan ei voi olla koiranomistajana valmis. Suurin kehittämisen kohde on kuitenkin kärsivällisyys.

9. Pahin pelkosi?
- Kuolema.

10. Missä (elämäntilanteessa) luulet olevasi 3 vuoden päästä?
- Olisin yliopistossa, en kuitenkaan usko että Helsingissä. En osaa muusta sanoa, elämäni on muuttunut niin suuresti kahden kuukauden aikana, etten osaa enää tehdä muuta kuin elää päivä kerrallaan ja elää hetkessä. En uskalla edes veikata.

11. Mikä on mielestäsi paras valokuva lemmikistäsi? Miksi?

Sagurista paras on siksi, koska S rakastaa juoksemista ja riekkumista. Sen silmät aina tuikkii kun se pääsee rellestämään. Parasta on, ettei mikään ole muuttunut vuosien varrella. Edelleen pian 9 vuotiaana se jaksaa juosta muiden perässä.

Williamista otin lemppari posekuvan. Kuva on suorastaan lumoava. Minulle tulee välittömästi lämmin olo, kun mietin sitä synkkää ja lumista talvea, kun mun pitkäaikainen haave kävi toteen. William on edelleen yhtä pentumainen kuin tuossa valokuvassa.

Cecilistä paras on ehdottomasti tuo kyseinen aksakuva. Se näyttää lentävän. Näen sen ilmeestä jotenkin sen aidon ilon, että tehdään jotain kivaa yhdessä. Siitä tulee aina lämmin fiilis.

Esittelyssä tavarat! Hirveesti on pantoja ja treenikamppeita kyselty, mutten ole saanut aikaiseksi kun ei huvita kuvata kännykällä miljoonaa turhaa tavaraa. Huomasin sitten erinomaisen idean Elsin blogissa, että nää tavarathan voi tosiaan esitellä vaikkapa videolla! Kiitoksia videoinnista Riitalle. Hauskaa oli ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen vaikka piti videoida kahteen otteeseen ja nauratti ihan koko ajan.

Alemmassa videossa on sitten pieleen menneitä kohtauksia jos niitä tykkää katsella. Ja niitä oli järjettömästi.
Toivottavasti videosta tuli mieluinen :) ja jos teillä on jotain ideoita muille videopostauksille niin kirjoittakaa kommenttia! Olisi kans kiva saada jonkinlaista kommenttia uudesta ulkoasusta.



ps. tuli totaalinen black out. Lampunvarjostin = kauluri.

Tänään käytiin sitten silmäpoliklinikalla Viikissä kun meillä oli ysiksi sinne aika. Päästiin jonnekin jännään huoneeseen missä oli erinäisiä tarvikkeita. Cecilin vointia kysyttiin ja kerroin että välillä ihan kirsikanpunaiset, vilkkuluomet näkyy tai tulee kokonaan iiriksen päälle, rähmii älyttömästi, vuotaa ja koira yrittää hinkkaa itseään se lampunvarjostin päässään pitkin tasoja ja kulmia koska sitä kutittaa eikä pääse rapsuttamaan itseään.

Cecil nostettiin pöydälle ja sorkkiminen alkoi. Aluksi katottiin ihan vaan jollain valolla ja peilailtiin. Ilmenikin että sillä on haavauma sidekalvossa. Totesin että meille sanottiin päivystyksessä että sarveiskalvossa ja mulla lukee myös papereissa että sillä on nimenomaa sarveiskalvossa repeämä. No eipä siinä. Vähän sitä ihmeteltiin että miten ihmeessä päivystävällä tuli tommoinen vika, mut eipä siinä nyt sinällään.

Likkaa kehuttiin hirveesti! Et ihanan pirtee, avoin, rauhallinen käsiteltävä ja hirveen kaunis. Lääkärit oli kans aivan loistavia kun niiltä lens semmosta läppää että huhhuh :D. Cecilin silmä rupesi yhtäkkiä kunnolla vuotamaan puudutuspiikin jälkeen niin toinen lääkäreistä sanoi että apua tulva ja jossain vaiheessa yksi lääkäreistä totesi että kiusa se on pienikin kiusa.
Alaluomessa on viilto mikä on tullut hampaasta, mutta se menee kyllä ohi oikeilla tipoilla. Alaluomen alle pujotettiin valkoiset paperilaput mitkä muuttuivat sinisiksi. Koko vilkkuluomi kaivettiin esille ja sen alle katsottiin. Sieltä löytyi poikkeuksellisen paljon imukudosta mikä on kuulemma tyypillistä nuorille koirille ja sen lisäksi sieltä löytyi keltaisia täpliä. Mulle lääkäri esitteli vielä sitä vilkkuluomea ja pääsin katsomaan sen sisäpuolelle. Oli kyllä karun näköistä :D
Silmiin sitten heitettiin hirveät määrät jotain mönjää mikä muuttui vihreäksi ja sitten tapahtui jotain mistä en ymmärtänyt mitään ja lopputulos on että kaikki on hyvin! Saatiin kortisonitippoja ja niillä sitten menee.

Kävimme hakemassa Sagurin tänne uuteen kotiin. Keskustelimme äitini kanssa Williamista ja päädyimme siihen että ehkä sen on parempi jäädä äidille. Se on muutenkin aina ollut enemmän äidin perään ja sillä on ollut todella hyvä äidin kanssa Viikissä. Se on tasaisempi siellä, vatsa on pysynyt kurissa ja se kauhea stressitärinä on vähentynyt. Ja pääsen katsomaan sitä milloin tahansa joten eipä siinä. Ja sillä on seurana Spidi.