Williamin tilanteesta ensin. Labratulokset ja muut tuli. Williamilla ei ole kilpirauhasen liikatoimintaa, ei parasiitteja eikä mitään muutakaan. Lymfooma on myös nyt lopullisesti poissa laskuista, mikä on kyllä helpotus, koska sitä ei pysty hoitamaan. Veriarvot ovat myös normaalit, paitsi se folaatti. Kuitenkin näiden mukaan se folaatti ei ole huolestuttavan matala, että niitä vitamiineja tarttis missään nimessä syöttää, koska se taas sotkee muita juttuja. Giardia on nyt myös täysin poissuljettu juttu, vaikkei sitä nyt pitkään aikaan ole epäiltykään, mutta kun se ulostetutkimus tehtiin, niin ei sitäkään voi olla.

Se mitä tiedetään on, että ohutsuolen alkuosassa on vika. Se periaatteessa voisi olla joku i:llä alkava harvinainen sairaus minkä nimeä en muista, mutta sen todennäköisyys on niin pieni + kaikki oireet eivät täsmää, eli sekin on hyvin epätodennäköinen. Jos ripulointi jatkuu, niin pitää ohutsuolesta ottaa koepala jotain bakteerijuttua varten.
Huomaa mitän paljon ymmärsin lääkärin selityksistä!

Tilanne kuitenkin muuttuu vaikeaksi, kun lääkärin mukaan William ei saisi kuukauteen syödä mitään muuta kuin hypoallergeenista ruokaa. Siis absoluuttisesti yhtään mitään muuta. Ei nameja, ei luita, ei lihoja, ei kotiruokaa, ei yhtään mitään muuta kuin sitä tiettyä nappulaa, jotta saadaan ulostetutkimuksesta paremmat arvot.

Järkevintähän on siirtyä kokonaan raakaruokintaan, sillä jos ongelmana on varastopunkki, niin eihän se auta vaikka mitä nappulaa syöttäisi. Noissakin on kuitenkin viljaa ja raakaruokintaa ollaan muutenkin mietitty pitkään, että jos nyt Wiltsun sais kokonaan ja trikit vaikka 50/50.

Eilen käytiin Riitan kanssa aksaamassa. Oli kyllä yllättävän kuuma eikä pieni tuulenvire hirveästi hyödyttänyt loppupeleissä yhtään.
Ratana oli joku MAXI II rata. Jossain välissä olisi ollut puomikin, muttei sitä jaksettu siirtää niin kepit tehtiin kahdesti. Loppupeleissä ei mikään hirveän vaikea, paitsi 13-16 ja toi kasi. Olen siis piirtänyt väärin minkä itse huomasin vasta. Että koira siis hyppää aidan keppien puolelta putkea päin, kääntyy ja rientää sitten kepeille.

Tein ekalla kerralla 1-12 ja sitten pätkissä samaa pätkää, kepit erikseen luonnollisesti ja kerran 12-19. Pääsin mä Fiilistäkin kokeilemaan! Onneksi koira osasi enemmän kuin ohjaaja niin ei mun mokat sen menoa haitannut :D.

Oli kyllä kiva saada videolle tekemistä! Naurattaa suorastaan toi oma heiluminen, että miten epäpuhtaan näköistä se on.

Mukana samassa läjässä on niitä videoita, mitä Jasu otti lauantaina. Eli putki-irtoaminen ja neljän sarja eteen. Kepit meillä myös edistyy hyvää vauhtia! Heti kun ite tajusin miten siinä kannattais heilua niin johan koirakin tajusin. Aavistuksen verran on tullut lisää vauhtia :)

Käytiin pienellä jäähdyttelylenkillä ja koirat pääsivät jonnekin kuopille pulahtamaan. Ei oikein ollut mitään mitä heittää, paitsi jotain satunnaisia tikkuja.



Uinnin jälkeen käytiin sitten vielä Megaeläimessä hakemassa Wipelle sitä safkaa ja Cecilille piti saada uusi hihna. Hyvästi siis ihqpinq hihna, mikä katkesi kolmeen osaan jotenkin täysin maagisesti. Nyt on kourassa semmoinen järkkypaksu Hurtan hihna. Pitäis ehkä joskus jaksaa hankkia vähän sopivampi panta, kun nyt toi hihna on niin tumma ja reilusti paksumpi kuin itse panta.

Viime maanantaina Wiltsu vietiin Viikin pieneläinklinikalle. Lääkärin mukaan William on juuri nyt ihanteellisessä kunnossa. Porukat ihastuivat sen iloiseen luonteeseen. Tiedot otettiin ylös ja William jäi sinne 8-15 ajaksi.

Ei löytynyt mitään poikkeavaa, verikokeitakin otettiin ja nyt epäillään kilpirauhasen liikatoimintaa kun vajaatoimintaa ei kyllä ole missään elimessä. Suurin iloisuus on se, että Williamilla ei olekaan kasvainta! Masentavaa taas on toki se, ettei vieläkään tiedetä mikä sillä on.

Nyt täytyy sitten ulostetta tutkia, eli pitää sitä kerätä muutamalta päivältä ja lähettää sinne tutkittavaksi. Jotenkin vähän ällöä hommaa, kun sitä pitää jääkaapissa säilöä... Että nyt vian on pakko olla ruokavaliossa. Se on voinut yhtäkkiä tulla allergiseksi jollekin tai vastaavaa, eikä siksi ruoka imeydy aivan niin kuin pitäisi. Eli vaihtoehtoina on nyt sitten barffaus (mikä olisi aivan mahtavaa) tai sitten se, että trikit jatkaa sillä millä on aina vetänytkin ja Wiltsulle ostettais jotain hypoallergeenistä ruokaa. Tai sitten vähän molempia. Mutta että ennen kuin tähän mihinkään uskaltaa juuta tai jaata sanoa, niin pitäisi odottaa niitä labratuloksia.

Ohjatussa agissa katsottiin missä vaiheessa kontaktit on. Ja keppejä myös katsottiin, muttei ne oikein ole meillä millään mallilla, niin kehitystä ei pahemmin ole tapahtunut. Välistävetotreeniä oli myös. Kolme aitaa rinnakain ja sieltä sitten kumpaakin suuntaan vedeltiin. Cecilillä oli lievästi sanottuna vähän virtaa, kun se ei ollut koko päivänä päässyt tekemään mitään. Aluksi se vaan sääti jotain ja sitten keskittyi kun käskin tiukemmin. Sitten likka kyllä tajusi sen ja veti hienosti kaikki kolme molempiin suuntiin.

Olimme sopineet Maijan ja Oonan kanssa, että meidän ohjattujen jälkeen treenattais jotain rataa, mikäli Cecil jaksaa. Ja jaksoihan se, kun ei näyttänyt missään tuntuvan.

Melkein koko rata saatiin tehtyä! Otettiin pätkä 1-3 ja sitten keinu (4) itsenäisesti. Seuraavaksi piti saada tuo kiva aitasuora tehtyä. Otettiin kuitenkin Cecilille tuohon putki mukaan, eli se oli siinä ensin. Mun täytyi jäädä tarpeeksi kauas, että ehdin juosta ton tyttösen kanssa, mutta en mä kyllä mitenkään meinannut ehtiä vaikka juoksin maanisesti. Kyllä oli upea tunne kun vihdoin ehti ja onnistui. Pätkää 5-16 rampattiin erinäisissä pätkissä, vähän pidemmissä ja lyhyemmissä. 17-19 oli sitten jo aika haastava ton 18 takia, mutta valssilla siitä ja jotenkin vain putkeen. Meidän aksatreenit olivat siinä.
Oli kyllä ihan mielettömän kivat reenit! Maijakin sanoi, ettei ole aikaisemmin Ceciliä noin innoissaan ja nopeena nähnyt. Kyllä sitä itsekin huomasi, että likka antaa parastaan.

Käytiin me Cecilin kanssa mätsärissäkin keskiviikkona. Koiria oli Koneen kentällä aivan mielettömästi eli aika myöhää päästiin kotiin, kun iltamätsäri oli kyseessä.

Meidän parina oli pk collie uros. Tuomari Ate Kolulahti mietti pitkään kummalle heittää sinisen ja kummalle punaisen. Aluksi oli antamassa Cecilille sinistä, mutta pysähtyikin hetkeksi ja vaihtoi nauhat. Nauhakehässä ei ollut enää mitään saumaa. Tulos näin ollen PUN ei sij.

Mulla oli reissu Savonlinnaan torstaina, jolloin Riitta tuli meille hoitamaan kauhukolmikkoa kerä Fiiliksen. Perjantaina palasin illalla pitkän ja väsyttävän päivän jälkeen.
Fiilis oli ihan "O.O" kun Spidi tuli haistelemaan ja puskemaan uutta kaveria. Muuten kyllä meni vallan loistavasti. American Horror Storyn toka tuottari pyöri koko yön ja lopulta lähdettiin Riitan kanssa joskus viideltä aamulla lenkille.



Käytiin sitten seitsemältä nukkumaan. Lyhyiden unien jälkeen matka jatkui Oulunkylään Dobberienmajalle tokopäivään. Riitta tuli hengailemaan ja kuvaamaan.

Tokopäivä oli ihan jees. Nimestään huolimatta kesti ikävä kyllä vain tunnin, eli ei mitenkään hirveästi ehditty tekemään. Olin ilmoittanut Cecilin kisavalmiisiin/kisoihin tähtääviin, mutta hajonta oli silti joukossamme hyvin suuri.

Harjoiteltiin Anu Koivun ohjauksella kaukoja, mitä en ole ennen ottanut, kun ei AVO ole ajankohtainen. Sitten tehtiin jotain noutotreenejä. Mä en tajunnut, että otetaan yhtään avoimen luokan liikettä, joten mulla ei tietenkään kapulaa ollut mukana. Hienosti likka kuitenkin toi reilusti painavampaa kapulaa, kuin mihin on tottunut.
Yksi luoksetulo tehtiin ja loput tehtävät oli lähinnä koiran rietämistä kun tämä istuu/on maassa/seisoo. Aika perusharjoituksia, mitkä olivat kieltämättä hieman tylsiä. Ei harmikseni tehty yhtään seuraamista, paikkista tai oikeastaan ainuttakaan kunnollista liikettä. Hyvää häiriötreeniähän toi periaatteessa oli, muttei käteen tuntunut jäävän mitään erikoisempaa.

Samana päivänä mentiin Riitan kera sitten vielä treenaamaan agilityä ja tokoa Jasun kanssa. Aksassa otettiin irtoamistreenejä. Koiran piti suorittaa itsenäisesti neljä aitaa. Me ei hirveästi ton tyylisiä olla otettu, joten Riitta jäi loppuun lelun kanssa. Kokeiltiin me ilmankin, mutta Cecil ei ymmärtänyt mitä siltä halutaan.
Toinen irtoamistreeni oli sellainen, että on yksi suora putki ja yksi putki J:nä ja koiran täytyy suorittaa molemmat itsenäisesti niin, että ohjaaja jää ensimmäisen putken suulle. Tämäkin tuotti suuria ongelmia alkuun, mutta lopulta se meni vallan mainiosti!

Siirryttiin tokoilemaan. Riitta ja Jasmine teki luoksepäästävyyden Cecilille. Kyllä se sivulla pysyi, mutta aijettä miten sen etujalat steppas. Pääasia että malttoi.
Paikkista ei tehty, mutta Riitta liikkuroi meille melkein kaikki ALO liikkeet. Cecil oli kyllä jo hieman väsynyt mikä näkyi.


Jäävissä on vieläkin vaikeuksia Cecilin epävarmuuden takia. Aikaisemmin se ei oikein suostunut menemään maahan, jolloin käskin sitä maahan, joten nyt se sitten tarjoaa aina maahanmenoa. Et pitäis vaan treenata jääviä enemmän ja saada Cecil jotenkin erottamaan eikä veikkaamaan, kun jostain syystä käskysanaa se ei ota huomioon.


Ennen lähtöä tehtiin vielä pikaiset keppitreenit. Oon nyt harjoitellut lähinnä niin että itse kävelen takaperin, mutta otin mä nyt sitä sivultakin.



Sunnuntaina herättiin Riitan kanssa ikävän myöhää ja tuli mieletön kiire paimennukseen. Heitin Riitan himaan ja matkasin kohti Someroa. Eksyin kyllä ihan 6-0, mutta lopulta löysin paikalle tunnin myöhässä.

Sillä Cecil otti sen epävirallisen taipparin, niin harjoituskertoja on 1 ennen itse taipparia. Treenikerta meni mielettömän hyvin! Koutsikin sanoi, että tää tais olla tää oikein liikkuva likka. Ja kyllähän sitä liikettä olikin. Cecil keräs lampaat hyvin mulle, kun seisoin toisella puolella laidunta ja kierteli niitä muutenkin hyvin eikä enää ajautunut helposti minun luokseni, niin kuin aikaisemmilla kerroilla. Jäi tosi hyvät vibat ja tulevan taipparin läpipääsystä olin aivan varma.

Paimennustaipparissa oli sellainen harjoitusarvostelija, joka ei ole ennen Ceciliä nähnyt. Cessu irtosi hyvin, mutta kyseli ihan liikaa että mitäs nyt tehdään. Todella onnettomat pisteet saatiin, mutta uusintakoetta suositellaan. Lampaanpaskat kyllä taas maistui, tosin sitä veteli kaikki, mutta että välillä kun se jäi syömään niin lammaslauman sitten jätti. Ja kun kielsin tiukasti ja useampaan otteeseen, niin vähän jäi vaisuksi.

Kiinnostus lampaisiin - 2 "Kiinnostunut -> hiukan jännittyy lampailla, kaipaa tukea, jää vajaaksi"
Taipumus hallita lampaita - 1 "Puutteellinen hallintakyky, jättää lauman"
Henkinen kestävyys - 1 "Ei päästy toteamaan 'pehmeä'"
Yhteistyökyky/Ohjattavuus - 3 "Molempien kokemattomuus aiheuttaa ristiriitatilanteita, koira kysyi neuvoa ja tukea."

"Pehmeä nuori ja kokematon koira."
Hylätty

Se, että Ceciliä sanottiin pehmeäksi oli kyllä yllätys. Tiesin kyllä itsekin taipparin aikana, ettei läpi tule menemään. Oma-aloitteisuus tuntui jäävän sinne harjoituskerran puolelle. Taidetaan käydä nyt sitten treeneissä ja saada varmuutta enemmän koiralle ja ehkä sitten ensi keväällä käydään toi taippari hoitamassa ja sitten ehkä jonain kauniina päivänä se paimennuksen esikoe.




Tänään ohjatuissa tehtiin sitten Agirotu 2013 MAXI joukkuerataa hieman muunneltuna, putket oli vähän erilaisilla mutkilla, pari vikaa estettä jätettiin kokonaan pois ja tuli vähän erilaisia ohjauskuvioita eri asetteluilla. Aluksi tehtiin muutamassa pätkässä ja sitten vedettiin kokonaan. Oli kyllä tosi jotenkin edistynyt fiilis, kun saatiin 5min tutustua rataan ja tehdä omat ratkaisumme radan suorittamiseen, kukaan ei neuvonut miten teet minkä kohdan, vaan mietit ja hahmotat ihan itse.

Treenit oli hurjan kivat! Odotellessa tehtiin keppejä hieman. Cecil alkaa selkeästikin hahmottamaan jotenkin keppien ideaa. Voin kulkea rinnalla ja se jo hieman pomppii. Toki käsiavusta ei vielä piiitkään aikaan päästä eroon, mutta alkuhan se tuokin. Kun vauhtia tulee vähän lisää eikä käsiavun tarvitse enää olla niin voimakas, yhdistän ne loput kuusi puikkoa, niin on sitten kaksitoista kasassa.

Sitten kun päästiin taas tekemään rataa, niin tarkoituksena oli vetää se putkeen. Toi koko ratahan on pitkälti suora, eli sai juosta aivan maanisesti. Jalkoja ei oo pahemmin poltellu noin paljon. Näin ratkaisuksi lähettää kolmoselta neloselle ja vitoselle niin, että teen persjätön. Juoksin kuin hullu ja pääsin leikkaamaan just ja just. Seiskalla sitten takaaleikkaus, mikä epäonnistui ensimmäisellä yrittämällä. Otettiin sitten pieni pätkä uudelleen ja takaaleikkauskin saatiin onnistumaan. Toinen mahdoton yhtälö oli kasilta kympille. Ihmeellisellä huitomisella ja käskytyksellä sain koiran irtoamaan ja lähdin spurttaamaan kahdelletoista. Siitä eteenpäin ei enää mitenkään jalat jaksaneet. Suora on liian pitkä ja koira tulee liian vauhdilla, etten päässyt etenemään tarpeeksi pitkälle koiran päästessä ulos putkelta. Matkaa oli varmaan 15m, ei Cecil irronnut vikalle putkelle sitten niin millään. Se käännähti joka kerta putken suulla ympäri ja jäi tuijottamaan minua. Hurjan kivaa oli silti" Yritettiin 12-15, muttei kertaakaan saatu sitä virheettömästi läpi. Otin sitten vikan putken itsenäisenä, eikä siinä mitään ongelmaa ollut. Kivasti kyllä meni, vaikka loppu vähän hyytyikin.

Töiden jälkeen käytiin taas treenaamassa Jasminen ja Xenan kanssa aksaa ja tokoa.

Jasu oli jo väsäämässä iloista rataa kun saavuin. Löytyi takaakiertoja ja sylkkäreitä ja persjättöä jajaja! Kaikkea hauskaa. Mulla meni kyllä pieni iäisyys ennen kuin pääsin kolmannen esteen ohjattua järkevästi. Juoksin koiran eteen tai jäädyin. Mutta kyllä se sitten lähti rullaamaan! Cecil ohjautui yllättävän hienosti ja vauhtia riitti ainakin pariin ekaan kertaan kuumuudesta huolimatta.





Ton jälkeen otettiin hieman irtoamisharjoituksia. Jasu teki sellaisen iloisen linjan, mitä ei saanut ylittää. Suora putki ja käännös vasemmalle tai oikealle, sitten hypätään kolme aitaa.

video ilmestyy kuvaa klikkaamalla

Viimeiseksi otettiin vähän tokoa. Otin hyvin lyhyitä seuraamispätkiä lähinnä suoraan ja luoksarin. Piristävää oli se, että vaikka oli hyvin kuuma ja oltiin otettu aksaa ennen tokottelua, Cecil kuitenkin tuli laukalla luoksarin.



Sitten olikin loppulämppä ja kotimatka! Jasu otti mielettömän upeita kuvia tytöistä. Kaikki loput nähtävissä täällä

Toissapäivänä käytiin Maijan ja Oonan kanssa aksaamassa illasta. Ratana meillä oli Agirodun mini rata hieman improvisoituna. Piirsin tähän sen radan mitä me tehtiin Cecilin kanssa. Ei sitä kyllä putkeen tehty missään vaiheessa.


Heti ekat ongelmat alko kolmannella. Koira veti putkeen varmaan tuhat kertaa ja sitten sen huomasi koirasta, ettei se ottanut ohjausta näkeviin silmiinsä, vaan katsoi sitä putkea himoitsevana. Otettiin sitten kakkos esteeltä, muttei sekään toiminut. Sitten kakkosesteen edestä, mutta eeei. Kyllä se sinne putkeen halusi siitä huolimatta. Jatkuvasti päilyili sitä. Kyllä se lopulta älysi mennä A:lle, mutta ei kuitenkaan kokeiltu kolmoselta suoraan lähetystä neloselle. Ei sillä etteikö se olisi sitä luultavasti osannut, mutta Cecil oli hieman möks möks lukuisista toistoista ja epäonnistumisista, että päätettiin helpottaa ja jatkaa matkaa kivoimmille pätkille.

Eli lähetin neloselle ja pingoin vitoselle ja siitä jatkettiin sitten eteenpäin kasille asti. Otettiin vain sitä pätkää pariin kertaan ja yritettiin vetää kasilta sitten takaisinpäin, mutten vaan millään mitenkään missään välissä ehtinyt vitoselle. Huidoin sitten kuin hullu että mene mene, muttei vaan ollut mitään saumaa tohon, vaikka kutosen hyppäs kyllä, muttei enää vitosta vaan kääntyi ympäri. Hauskaa kuitenkin oli!

Puomi otettiin itsenäisenä muutamaan otteeseen ja jatkettiin sitten puomilta normaalisti aidan yli ja putkeen. Mutta sitten tapahtui jotain hassua. Se mörköikä näkyi juuri nyt, kun yhtäkkiä musta u-putki olikin karmea mörkö. Se oli juoksemassa sinne, mutta sitten kääntyikin ympäri eikä vaan mitenkään halunnut tulla sieltä. Oikaistiin putkea hieman ja sitten se oli taas ok. Helpotettiin vielä enemmän ja vaikeutettiin sitten taas. Kaikki meni hyvin, mutta kun se taas oli u-mutkalla, niin ei, jarrut eikä mitenkään halunnut tulla läpi. Mikä oli mielettömän hassua, kun ollaan hyvin paljon mustillakin putkilla treenattu, mutta en nyt sitten tiedä että oliko kenttäkin jo niin pimeä, että se musta putki vaikutti karmaisevalta tai vastaavaa. Selkeästikin pitää treenata enemmän pimeällä ja pimeämmillä putkilla useammin.

Jatkettiin sitten eteenpäin, pariin otteeseen vedettiin 9-13 jotta se kontaktihullu koira varmasti menee sinne minne haluan. Ja kyllähän se menikin! Keinu otettiin sitten itsenäisenä. Loppuaika hinkattiin 4-8-4.

Tänään ajoin aamulla treenaamaan. Vedettiin simppeliä rataa mikä oli pitkälti aika suoraviivainen!

Puomille hidastin ja saattelin aika pitkälle, kun sitä ei älyttömästi olla otettu osana rataa. En kyllä mitenkään ehtinyt tokan putken jälkeen mihinkään. Hyvin Cecil kuitenkin haki itsenäisesti kutosen ja seiskan, vaikka huitelinkin monta metriä takana.

Aloitettiin kans keppitreenit. Päätin nyt kuitenkin opettaa suorilla, kun mulla ei riitä järki kujakeppeihin.
Ikävästi kuvattu puhelimella, joten laatu ei ole häppönen + 1/4 radasta puuttuu, mutta onpahan jotain kuitenkin! Vauhtia on ainakin tullut hurjasti lisää.

Käytiin eilen aamulla Riitan kanssa Firan kuopilla uimassa ja sitten poksuteltiin pienelle lenkille.



Ceciliin on kyllä iskenyt ihan maaninen uintihimo! Se tepasteli nopeasti veteen ja kelluskeli pitkiäkin matkoja. William on kyllä edelleen sitä mieltä, että uiminen on aivan luonnonlakien vastaista. Kyllä se taas kahlaamaan tuli, mutta oli täysin onnellinen juostessaan Cecilin ja Fiiliksen kanssa ympäri rantaa.
Välillä meitä kyllä hirvitti, kun trikkikaksikko ui meitä kohti hullunkiilto silmissä. Pari kertaa taidettiin koirista ottaa osumaa (tai no mä ainakin otin kahdesti), kun pitihän sitä luokse tulla. Lopulta meininki oli ihan kuin jossain Tappajahai-leffassa. Kaks likkaa kirkuu ja ui paniikissa pakoon, kun jokin hiippailee nopeasti kohti.



Facessa tuli yks kommentti, missä oli kerrottu kuvan tapahtumat oikein tyhjentävästi: "Cecil, William ja Nanni näyttää just siltä että ne repeilee jollekin salaiselle karvacollieiden sisäpiirivitsille jota Fiilis ei vaan tajuu tai sille ei oo kerrottu".

Oli meillä aksaakin eilen! Tehtiin ensimmäistä kertaa rataa ohjatuissa. Aluksi se näytti jotenkin niin mielettömän helpolta, mutta kyllä siinä huomasi että haastavahan se oli!

Kakkosella koira otetaan pakkovalssilla aidan yli putkeen. Kutosella sitten persjättö pitäis onnistua tekemään ja lähettämään koiran seiskalle samalla kun itse pinkoo kasille tekemään toista persjättöä. Kympillä sitten vielä takaakierto ja palkka.

Cecil ei meinannut ollenkaan tajuta tokan esteen pakkovalssia. Se ei ohjautunut mun käden luokse, vaan hyppäsi kakkosen yli mun selän takaa suoraan, vaikka tarkoituksena oli kiertää esteen vasen siiveke ennen hyppyä. Pari kertaa palkkasin sitten siitä, kun koira ohjautui oikein luokseni. Sitten rata jatkui pirtsakkaaksi renkaaseen asti.
Renkaaseen asti koska rengas olikin sitten jälleen kerran masentava puikkonokan mielestä. Pari kertaa vedin läpi namin kera ja sitten se luonnistui hyvin. Kutosen persjättö onnistui hyvin, mutta seuraavalle hypylle saattelin liian pitkälle, mikä johti nopeasti siihen, etten voinut mitenkään millään koskaan ehtiä tekemään kasiputkella persjättöä. Mun piti sitten merkata seiska siinä vaiheessa kun koiran naama näkyy jotenkin putkelta ja juosta huluna kasiputken ohi jotta persjättö onnistuisi. Ja onnistuihan se! En vaan osannut ohjata koiraa kakkosesteelle, vaan se juoksi mun vasemmalta puolelta ohi. Sitten vaan uudelleen ja takaakierto. Hienostihan se sitten lopulta meni, vaikkei putkeen otettukaan, mutta ihan mukavasti meni pätkissä.

Halusin saada ajatuksia vähän muualle, niin käytiin treenaamassa tokoa ja agilityä Jannin kanssa. Paikkis oli jotain aivan katastrofaalista. Likka vaan valui mun luokse. Kävin nappaamassa sen syliin ja laitoin takaisin maahan. Ja sit se tuli sieltä taas. Ja vielä tiesi ettei niin saa tehdä! Katsoi niin "8<<"-ilmeellä kun koira voi vaan katsoa. Kyllä se sen sitten pysyi, mutta kävin välillä palkkaamassa ja asento oli niin kiero että käärmeetkin olis ollut kateellisia.
Jotain pieniä seuraamispätkiä ja sitten estehyppyä. Nyt jäi kivan kauaksikin. Harjoiteltiin me ihan vähän noutoakin HSKH:n omalla (järjettömän syödyllä) kapulalla, jottei se totu vain ja ainoastaan niihin meidän omiin. Enhän mä vielä mitään erikoista siltä vaadi. Kunhan hakee mielettömällä vauhdilla luvan kanssa ja tuo käteen asti niin palkka lentää.

Aksaakin ihan hieman. Otettiin tämmöistä pientä pätkää.

Ihan eka kerta meni aivan mielettömän hyvin! Jäin suoraan putken eteen, jolloin Cecil joutui tulemaan itsenäisesti noi kaksi ekaa estettä, mitkä ovat kyllä aika mielenkiintoisessa kulmassa. Siitä sitten valssilla putkeen ja käännös mun luokse neljänneltä esteeltä.
Sitten se alkoi tökkimään sen ekan loistavan kerran jälkeen. Kulma olikin yhtäkkiä hirveän vaikea. Enkä sitten enää saanut sitä sellaiseen hyvään linjaan odottamaan mun ohjausta. Siirryin sitten kahden hypyn väliin ja ohjasin siitä sitten. Tossakin oli aluksi pieniä ongelmia, mutta sitten se meni. Videomatskuakin löytyy! Tossa vaan huomaa sen, että mä olin niin riemastunut onnistumisesta, että juoksin koiran eteen ja meinasin vetää päin putkea.


Williamin labratulokset tulivat jo. Niiden piti tulla vasta tulevalla viikolla tai sitä seuraavalla, mutten todellakaan valita nopeudesta. Mitä nopeammin tää tilanne saadaan selvitetyksi sen parempi. Eläinlääkärin viestistä olennaisimmat pätkät:

Verinäytteen perusteella Williamilla ei ole haimatulehdusta eikä haiman vajaatoimintaa (haimatulehdus aiheuttaa yleensä äkillisen oksentelutaudin/ kipuilun/ voimattamuuden ja haiman vajaatoiminta olisi voinut puolestaan selittää Williamin laihtumisen). B12-vitamiini on normaali, mutta folaatti on alhainen.
Veren folaattipitoisuus laskee vasta vaikean ja pitkäaikaisen imeytymishäiriön seurauksena. Muutos viittaa ohutsuolen alkuosan sairauteen.
Pelkän verinäytteen perusteella ei voi tehdä kuitenkan yksinään diagnoosia, vaan suosituksena olisikin nyt aiemmin mainitut röntgenkuvat ja vatsaontelon ultraäänitutkimus. Joskus lisätutkimuksena myös suoliston tähystys ja biopsioiden otto suolistosta.--

Epäilynä on tällä hetkellä ikävä kyllä kasvain--

-- Kun tämä oireilu on saatu kuriin, vaihtaisin ruoan hitaasti viikon sisällä toiseen valmisteeseen (esim. jokin allergiaruoka tai runsaammin energiaa sisältävä ruoka). Vitamiinikuuri olisi myös suositeltavaa esim. Aptus Multidog pakkauksen ohjeen mukaan ilman reseptiä apteekista.
Toivottavasti folaatti saataisiin myös nousemaan vitamiinikuurilla (muuta hoitokeinoa ei oikeastaan ole folaatin nostamiseksi). Matolääkekuuri perheen jokaiselle koiralle on myös suositeltavaa esim. Axilur 5 päivää.

Kävimme ostamassa sellaista läskimömmöä että oksat pois. Trikitkin saivat lisää lihaa, mutta Wipelle ostettiin sellaista 70% rasvaa sisältävää lihaa, että jospa paino lähtisi nousuun sitten kun folaatti-arvot ovat kunnossa. Aptus Multidogia myös löytyy. Koin helpommaksi ostaa pillereinä sen, mutta pillerit ovat yllättävän isoja ja 1pilleri/5kg elopaino, niin niitä joutuu popsimaan ihan kunnolla. Onneksi William ei pahemmin kysele, jos se on piilotettu ruokaan.
Axiluria myös tarttui käteen kolme pakettia. Koirat on kyllä tosin madotettu 2-3vk sitten (unohtamatta Spidiä!), mutta kaiken varalta ihan kaikille.
Perjantaina käydään sitten vielä ostamassa jotain erikoisruokaa Williamille. Yritettiin nyt apteekista jotain safkoja katsoa, mutta kaikki ruoat oli lähinnä tähdätty iho-ongelmista kärsiville ja sairaaloisen lihaville koirille. Mun taas pitäis saada koira lihoamaan. Eläinkaupat onneksi aukeavat vklän jälkeen, niin jostain sitten käydään etsimässä jotain todella hyvää pienelle pojalle.

Huomenna lähtee soitto Viikin pieneläinsairaalaan ja varaillaan sitten aikoja ultraan ja röntgeniin.

Kävästiin Jasminen ja Xena-malin kanssa uimassa ja treenaamassa. Ei meillä tosin mitään uimakamoja mukana ollut, mutta ei se haitannut! Me Jasun kanssa eksyttiin kahlaamaan ja koirat ui. Tosin kyllähän tossa hommassa kastui, kun kaksi märkää koiraa juoksee päin ja ravistelee vettä joka paikkaan.


Yritin olla kiinnostava.

Lenkin jälkeen pistäydyttiin Ojangossa pikatreeneissä. Cecilin toko muodostui hyvin lyhyistä seuraamispätkistä, jäävistä ja estehypystä. Estehyppy on jo todella valmis, mikä on iloista! Ainoa asia mikä on huono jatkon kannalta on se, että Cecil kääntyessään valuu lähelle estettä. Vaikka mä olen targetin heittänyt kauas ja palkannut sen siitä että se jää kauas niin ei :D nyt yhtäkkiä käännähdetään siihen esteen eteen. En usko että se AVO:ssa tulee pääsemään sieltä esteen takaa takaisin jos se jää ihan esteeseen kiinni, vaikka on niitäkin koiria nähty. Targetti pitäisi taas ottaa esiin ja painottaa sitä kauas jäämistä.



Minimaalisesti otettiin agilityä loppuun, kun vielä näytti hieman energiaa riittävän. Cecil otti puomin hyvin kerrasta. Oon useasti nähnyt, kun mennään ekaa kertaa treeneissä kontaktille, niin se ei meinaa mennä. Sitten sitä pitää avustaa ja sit se taas menee iloisesti ja nätisti. Mutta nyt se meni täysin rennosti heti ekalla.

Hieman harjoiteltiin myös hyppyneliötä, tosin neljäs hyppy jätettiin molemmilla kerroilla tekemättä.
Takaakerto parin yrityksen jälkeen onnistui kun käski vähän kovempaa ja ohjasin ylidramaattisesti kropalla. Silloin se irtoskin jo aika hyvin. Ennen kolmatta hyppyä pieni jarrutus, että se koira ei lähde kiertämään sitä. Toi vaan oli tollasta säätämistä. Loppusäätö kivan päivän päätteeksi :) Pieni eläin oli oikein onnellinen.