H:n saimme tosiaan tästä(kin) näyttelystä. Tuomarina oli amerikkalainen, minä vasta jälkikäteen huomasin sen (muuten en olisi ilmoittanut Saguri tuonne), mutta mikäs siinä.

Eilen Linda pesi koiran ja minä toimin assistenttina, föönattiin ja harjailtiin samalla, jotta turkki palautuu oikeaan laatuunsa, eikä muotoudu sellaiseksi häröksi peruukiksi. Nukkumaan mentiin aika aikaisin, koska aamulla piti herätä aikaisin.

Automatka taittui mukavasti. Mä taisin suurimmaksi osaksi olla unessa ja havahduin satunnaisesti hereille siihen, että joku tunkee muurahaiskarhunokkaansa mun korvaan.

Sää oli surkein mahdollinen. Oli jäätävän kylmää ja satoi ihan hemmetisti. Oltiin ulkona varmasti alle viisi minuuttia ja oltiin ihan kurasia, minä etenkin olin jäässä. Erittäin jäässä.

Kehä löytyi aika helposti. Urosten kehä oli narttujen kehän vieressä, laitettiin häkki ja muut kamppeet narttukehän reunaan, kun siinä sattui olemaan mukavasti tilaa.
Mulla oli joku iha ihmeellinen hysteria päällä yhdessä vaiheessa, mutta se meni ajan kanssa kuitenkin ohi. Ostin harjan ja sitten toisenkin ja yritin turkkia puunata kuntoon, mikä vähän feilasi, kun ei oikein ollut turkkia mitä pöyhiä (koira oli salakavalasti flattaantunut :D).

Siinä aikani pöyhin ja huomasin, että nyt menee avo urokset kehään.
Tuli ihan pienoinen kiire.
Nopeesti ravasin kehään ja siinä me kaikki seisotettiin koiriamme, mulla puuttu taas namit, kun en niitä ehtinyt ottaa mukaan, joten pantomiimilla mennään. Esitin, että minä mutustan jotain, niin siitä Linda tajusi tuoda minulle nameja kehään. Mä en olisi ikinä itse varmaan ite hoksannut niin nopeasti.
No joka tapauksessa, yksilöarvostelu alkoi, joten mulla oli sairaasti aikaa tehdä jotain. Mentiin harjottelemaan seisomista ja asettelua, jonka jälkeen juttelin Kaisan kanssa. Kyllä se Kamu on ihana nuori mies, viimeksi näin siitä kuvia, kun se oli ihan pieni pentu ja nyt se on jo junnu. On se jännä miten aika rientää!
Kysyin, että jos Kaisa voisi neuvoa mua puunaamaan ton koiran niin, että se näyttäisi hiukan paremmalta. Hän neuvoi "mene juttelemaan tuolle naiselle, jolla on musta takki ja valkoiset tennarit".
No joo, sitten tuli tämä iso juttu, että kehtaakko, vaiko eikö kehtaa. Päädyin siihen, että mikäpäs siinä.
Kyllä naista aluksi nauratti kovasti, mutta erittäin ystävällisesti kaappasi mukaansa sakset ja kampoja, jonka jälkeen alkoi kunnon puunaus ja collien trimmaamisen pikakurssi. Erittäin paljon vinkkejä ja neuvoja sain, toivottavasti multakin onnistuisi vielä joskus tuo saksiminen yhtä hyvin kuin hänellä.

Sitten olikin enää aikaa kaapata lihapullat ja mennä kehään.

No se meni hyvin. Sagur maltto olla aloillaan ja esiintyi edukseen, hiukan nojasi liikaa taakse jossain kohdissa. Antoi tuomarin kokeilla rakennetta ja ne peruskaurat. Häntä nous välillä ylös päin, mutta piti sen kyllä riittävän alhaalla. Ravissa ei kai noussut kummemmin, esim mitenkään radikaalisesti selkälinjan yläpuolelle.

Me saatiin kyllä kiva arvostelu, en mä paljoo kummempaa odottanutkaan jenkkituomarilta, etenkään tolle koiralle. H:n tosiaan antoi, eikä meillä olis voinut oikeestaan paremmin mennä, joten ei se yhtään haittaa :D

Arvostelu kuuluu
very good type, could have better head and expression, it is too light, excellent bodyproportians, too narrow in front, should have more reach and drive, corrrect coat, excellent temperament, eli ainakin tykkäsi jostain!

Kehän jälkeen annoin sille vettä, jonka se joi oikein ahnaasti. Pyörin katsomassa pehko narttuja, jonka jälkeen kipaisin Oonan ja Janitan luona shelttikehällä. Oli tuomarina älyttömän tiukka ruotsalainen tuomari. Iiristä kehuttiin kovasti ja minusta se on aivan älyttömän upea. Sekin sai H:n. Arvostelu vaikutti ruotsiksi paljon paremmalta, mutta kun käytiin se suomentamassa, niin siitä tulikin aika huolestuttava. Mutta hienosti Iiris esiintyi ja on kyllä kummallista, että niin hieno koira kuin Iiris saa H:n.

Löyty niistä kojuista erittäin mielenkiintoisia ja kivoja tavaroita. Harmi että varat tuppautuivat olemaan niin rajalliset. Ostin muutaman kilon koiranruokaa, jonka pitäisi olla erittäin hyvää.

Sitten oli vielä aikaa, kehät oli loppu suurimmaksi osaksi D(?) -hallista, niin mentiin sinne sitten pyörimään. Yritettiin siinä ottaa jotain seuraamisen tapaista, koira kävi äkkiä liian kuumana, joten mentiin istuskelemaan. Muutama seisotus otettiin siinä tyhjässä kehässä.




kuvien Linda T




kuvien Viivi S


kyllä hymyilyttää

Oli kyllä tosiaan erittäin väsyttävä matka. Sagur oli heti kotiin päästyään ja syötyään kellahtanut nukkumaan.

Lisää kuvia kuvagalleriassamme. Kuvia tulossa lisää myöhemmin, niin tänne kuin fantazija.kuvat.fihin.