Majaillaan tosiaan Riitan kanssa tovi täällä Tervakoskella, mistä lähdimmekin aamutuimaan ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Ei kyllä matka luonnistunut ihan niin kuin piti :D Rankasti eksyttiin, mutta ajoissa silti perillä! Success.
Tuomareina olivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. Videot löytyvät postauksen lopusta! Ja toisen osan lopussa on myös Haanpään selitykset!
Cecilin siru tarkistettiin, tarkastaja oli mennyt kyykkyyn niin tottahan toki Cecil tunsi tarpeelliseksi pestä tämän naama. Alussa Haanpää otti koiran myös vastaan ja Mössö hyppäsi sitä vasten.
Haanpää vaan hoki mantrana että "Rakastan, rakastan pakastan, pakastan pakastan" mikä oli likasta ehkä ihan parasta. Samalla katsottiin pannan soveltuvuus. Panta todettiin ehkä turhan löysäksi ja otimme toisen pannan, mihin rei'ittimellä tehtiin lisää reikiä. Panta katsottiin useampaan otteeseen sopivaksi. Nyin sitä ihan tosissani, ettei Cecil varmasti saa päätään läpi.
Cecil leikki Haanpään kanssa yllättävän huonosti. Keppi oli kai liian liukas tai liian ohut, patukasta se ei oikein jaksanut innostua eikä se hanskakaan ollut niin kiva kuin olisi voinut olla. Cecil on kyllä leikkinyt toisten ihmisten kanssa, mutta eipä se samalla tavalla kuin minun. Minulle sitten tarjottiin hanska ja sain Cecilin leikkimään. Roikkui hanskassa, muttei oikein itse repinyt. Oli vähän hassu tapaus :D
Kelkka oli mielenkiintoinen! Tiedän aikaisemmista kokemuksista sen, että Cecil tukeutuu minuun valtavasti ja hakee minulta tukea. Tätä samaa on hoettu jokaisessa asiassa mitä me tehdään mm. kun käytiin lampailla. Hirveän melun kyllä Cecil sai aikaiseksi, mutta se nyt oli ihan silkkaa epävarmuutta. Cecil riuhtoi hyvin varhaisessa vaihteessa mun takana. Karmea huuto jatkui edelleen, mutta samalla riuhtominen jatkui.
Sitten kävi se, mitä ei pitänyt käydä :D Panta lähti päältä ja koirahan sinkaisi kentän toiselle puolelle. Olin itse aivan neuvoton, sillä en tiennyt saanko kutsua koiraa, en oikein tiennyt mitä mun pitäisi tehdä. Cecil juoksi Riitan luokse ja puhisi sieltä pari kertaa, mutta tuli sitten ihan itse katsomaan mistä olin aika yllättynyt, sillä kelkka oli selkeästikin hyvin inhottava Cecilin mielestä.
Sain tehtäväkseni maanitella koiraa ihan samalla tavalla kuin normaalissakin olosuhteissa, eli koira pitäisi saada kelkan lähelle. Cecil kerkesi tulemaan ennen kuin kummoista kerkesin sanomaan ja samalla kun maanittelin sitä toiselta puolelta, se oli jo lähestynyt kelkkaa itse. Cecilin onni on uteliaisuus.
Cecil lopulta työnsi päänsä kelkkamiehen "päästä" läpi ja oli ihan sujut, vaikka muistutti edelleen mäyräkoiraa, kun se niin matalana kuljeskeli sen ympärillä. Sain luvan kytkeä koiran ja siirtyä kelkan lähtöpaikkaan.
Kun kävelimme takaisin päin kävi hassu juttu. Matsuoi oli puskassa piilossa "aseineen" ja huppuineen ja heilui siellä jo ennen kuin kelkkakoe oli periaatteessa ohi. Cecil nosti siitä metelin ja Haanpää totesi että "sut on Tarja bongattu jo". Syynä ennenaikaiseen heilumiseen olivat ne lukuisat jäätävän kokoiset muurahaispesät tuomarin piilossa.
Cecil osasi odottaa täten tulevaa, hyökkäys ei tullut niin puskista kuin esim. Sagurille silloin aikoinaan. Cecil taas piti jonkinlaista meteliä, mutta jälleen kerran Mössö silkkaa epävarmuuttaan huuteli ja puhisi sieltä takaa. Matsuoi kun heitti "aseensa" alas ja laski hupun, muuttuikin uhkaavasta avoimeksi, niin Mössöhän hyppäsi sitä vasten ja oli ihan sujut. Mikä nyt ei tullut yllätyksenä, kun se on niin avoin.
Avoimuuden takia ei sille ollut mikään ongelma seurata tuomaria musta pois päin tai muutakaan. Cecil lösähti istumaan Matsuoin viereen, mistä tuli kommentti "aaiijj, äiskä on kouluttanut sua ihan selkeästi" :D
Pressu ja tynnyri olivat muuttuneet tässä vuosien varrella. Minun piti siis seurata merkattua aluetta ja kääntyä heti ympäri kun pressu heilahtaa. Pressua ei nykästy niin rajusti eikä niin korkealle kuin aikaisemmin, mikä sinällään on ehkä ihan hyvä, sillä lukuisia koiria on pistänyt ahdistamaan se ehkä tarpeettoman paljon.
Cecil selkeästikin oli jo aika paineissa, mutta käsitteli sen ihan hyvin. Tynnyri ei ollut niin iso ongelma Cecilille, mutta kyllä se oli hieman epäluuloinen sitä rämisevää peltipurkkia kohtaan.
Pimeä huone oli kyllä jänskä! Se oli jokin vanha saunatila, paljon pimeämpi kuin se missä olimme aikoinaan Sagurin kanssa. Maasta löytyi pressuja ja jotain ämpäreitä ja kauhoja. Koiran piti käytännössä tehdä ] -muotoinen liike tilan sisällä. Valona oli yksi fikkari.
Kuulin askeleita, mutta ilmeisesti pressun kohdalla pysähtyi. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja Cecil jatkoi matkaa. Tuomarit hihittelivät ja kutsuivat Ceciliä hauskaksi, kun se niin kovasti yritti käyttää nenäänsä, mutta katsoi niin epäuskoisena että "eihän tämä nyt VOI olla oikein". Jompikumpi tuomareista sanoikin Cecilille että "oi kyllä, sinne ne kaikki muutkin ovat menneet, usko vaan itteesi". Cecil tepasteli ihan itsekseen luokseni ja olin aivan superylpeä pikkukoirasta. Sain luvan kehua koiraa heti kun se koskettaa minua.
Seinä oli se, mitä mielenkiinnolla olen odottanut. Cecil on hyvin avoin ja pirtsakka otus, mutta siitä löytyy kuitenkin se nuoren koiran epävarmuus, etenkin jos mamma ei ole pelastamassa.
Cecil teki niin kuin arvelinkin - puolustaa itseään, mutta epävarmuuttaan ja onnettomasti. Tilanne oli videolta katsottuna ja Riitan sanoin aika epämukava. Videolla ei kuulu, mutta Cecil murisi ennen puhahtelun aloittamista. Aluksi se oli ihan pelkkä "murr", siten se oli hieman kovempi MURRRR ja sitten se oli jo aika katu-uskottavan kuuloista pärinää.
Cecil näytti selkeästikin siltä, että tilanne oli epämukava. Se pyöri ja hyöri, samalla murisi ja huusi satunnaisesti. Palautteena "hän oli aika kiukkunen :--D"
Laukauksia tuli kaksi. Yksi liikkeessä ja yksi niin, että n. 15m päähän ekasta laukauksesta pysähdyttiin. Ensimmäinen laukaus ei tullut videolle. Koira ei niiannut, mutta reagoi hieman. Pysähdyksissä hieman niiasi ja liikkeellelähdössä taas säpsähti. Se taas nyt oli ihan kuormituksesta johtuvaa se viimeinen säpsähdys. Yllätyin niiaamista laukauksissa, sillä se ei ole aikaisemmin pamauksista välittänyt, mutta eipä se yrittänyt tilanteesta pois tms. niin se on pääasia.
Tulos: 140p. ++ eli laukauskokematon. Osa-alueet näkyvät täällä. Koko testi oli kyllä hyvin Cecilin näköinen! Olisin ehkä odottanut hieman enemmän puolustushalua, mutta se minulla oli perusolettamuksenakin, että se huutelee ja puolustaa nimenomaan epävarmuuden pohjalta eikä aggression. Cecil ei ole arjessa epävarma tai muutenkaan uusissa tilanteissa, mutta esim. lenkeillä on tullut tilanteita, kun yllättäen keskellä pimeää mettää joku on ilmestynyt jostain, jolloin Cecil alkaa puhahtelemaan, täten osasin olettaa jonkinlaista yritystä.
Haanpää kertoi vielä oikein kattavasti perustelut Cecilin pistesaldolle, mikä näkyy myös videolla.
Tiivistettynä tuomarin suusta:
Cecil on avoin ja ihmisrakas. Hieman pehmeä, eli muistaa paremmin eikä tarvitse "koivuhalkoa käyttää" että menee perille, muttei ole liian pehmeä. Eniten lämmitti mieltä se kommentti, että meillä on Mösilin kanssa selkeästikin hyvä suhde ja osaan viedä koiraa. Erittäin vilkas, väistöliikkeet ovat liioiteltuja eikä se palaudu "tosta noin vaan". Häiritsevän vilkas Cecil ei tuomarinkaan mielestä ollut. Cecil oli hieman rauhaton, mutta ei hermostunut. Taistelutahto oli ihan ok, etenkin collieksi erittäin hyvä. Puolustushalu semmoista, että takaa sieltä huuteli eikä luontaisesti tunne puolustustahtoa kuin pienen edestä. Terävyydessä sama juttu, eli "pikkuisen muristiin, pikkuisen sanottiin hauhau" Cecil koittaa olla aktiivinen ja koittaa tehdä asioita, mutta aggressiivisuus puuttuu. Se on osittain siksi, että Cecil on niin avoin. Toimintakyky saattaa kehittyä itseluottamuksen ja elämänkokemusten mukaan paremmaksi, toistaiseksi kohtuullinen eli ihan jees.
Olimme SCY:n alaosaston järkkäämässä luonnetestissä eilen, eli 10.08.2010. Nitan ja Noomin omistaja Linda oli mukana. Nompparellinomsku oli kanssa mukana, tosin turistina.
Linda kuvasi Sagurin testin, videot löytyvät viestin lopusta. Pimeästä huoneesta ei ole videokuvaa.
Olimme ensimmäisiä, joten jännitti vielä enemmän. Menimme testipaikalle ja ten pyydetyt jutut. Olin kamalan hajamielinen, kun yritin keskittyä olemaan mahdollisimman neutraali, ettei koira hermostuisi, että unohdin kokonaan ajattelun. Noh, siinähän se meni. Tuomarit olivat todella mukavia ja kivoja. Kyselivät alussa kaikenlaista ja semmosta.
Luoksepäästävyys oli jees, aika välinpitämättömältä vaikutti alussa, mutta katto ne sitä avoimuutta ja ystävällisyyttä etc muissakin kohdissa.
Leikkiminen oli kyllä aika säälittävän näköistä. Kepeillä ja pehmeällä punotulla lelulla (absoluuttisesti Sagurin lempparit) koitettiin leikittää, muttei jaksanut innostua, sillä hajut oli niin ihmeen mahtavat.
Kelkka oli todella yllättävä! Olisin kuvitellut, että Sagur olisi hetken kattonut ja tyytynyt paniikkiin taikka piiloutumiseen. Mun mies oli aluksi tosi pitkää mun edessä ja yritti vaikuttaa äärimmäisen varmalta ja uhkaavalta (hermostunut se kyllä oli selkeästi). Haukkui sitä kelkkaa koko ajan, mikä oli tosi hyvä! Kelkka tuli tarpeeksi lähelle, niin Sagur väisti paniikissa. Ikinä ennen ei ole noin vetänyt ja mä haparoin siinä kohdassa. Meinasin lentää kumoon, eikä Sagur ole ikinä saanut mua edes sellaiseen pisteeseen, että tuntuis edes menevän jalat alta. Noh, joka tapauksessa. Sagur on niin utelias ja muuta, että tuli ihan omatahtoisesti kyttäämään sitä kelkkaa. Kauempaa se kyllä tykkäs kattoa. Kun menin kyykkyyn, niin Ässäkin uskaltautui lähemmäksi. Mutta aijettä oikeasti rupesi naurattamaan melkein, kun se hiha tuulen voimasta vähän heilahti ja Sagur alkoi haukkumaan sitä "MÄ OON KOVA JÄTKÄ!1" huutoa. Sagur ignoorasi kelkan, eikä pelännyt sitä sen jälkeen. Kelkan jälkeen tuli se
kun pömpelin takana on uhkaava henkilö ja minä kävelen koirani kanssa rennosti pömpeliä kohti. Se oli mun lemppari kohta koko testissä (tykkäsin kanssa pimeestä huoneesta sairaasti). Sain ohjeita, että kun huudetaan "Seis / Pysähdy" niin pysähdyn ja sitten oon zombiena siinä ja sellasta. Tässä vaiheessa mä kyllä tiesin, että Sagur puolustaa mua. En tosin arvellut, että niin kivaasti. Se tuli mun eteen eikä missään vaiheessa mennyt sivulle tai taakse. Jossain välissä se meni poikittainkin mun eteen ja kun uhkaaja pääsi tarpeeksi lähelle niin Sagur puolusti entisestään. Heti kun uhkaaja oli heittänyt "aseensa" pois ja sanoi pari ystävällistä sanaa, niin Sagur rauhottui ja antoi tuomarin koskea, eikä siitä äskeisestä aggressiivisesta näystä ollut tietoakaan. Sitten jätin Sagurin uhkaajalle (aka avustavalle tuomarille) ja kävelin ehkä joku 20m koirasta pois. Sagur seisoskeli rentona sen tuomarin kanssa ja sain tehtäväkseni kutsua sen. Kovin innokkaasti se sieltä kyllä tuli. Kadutti jälkeen päin, etten ollut antanut lupaa laskea sitä vapaaksi. Alussa minulta kysyttiin, mutta jostain syystä sanoin että antaa olla kiinni. Nooh, minkäs epävarmuudelle voi. Tuli kuitenkin luokse erittäin kovalla vedolla, käyttäytyi hyvin avustavan tuomarin käsissä ja se on pääasia.
Kutsun seuraavaa osiota kammokujaksi, koska sitä se periaatteessa on koiralle. Eli siis vedetäämn jotain pressua tjsp ja kävelen koiran kanssa kapeaa polkua ja pressun jälkeen vieritetään tynnyri. Pressua se säikähti paljon, mutta palautui nopeasti. Tynnyristä se meni enemmän sekaisin ja varoi sitä paljon enemmän. Käveltiin kammokuja uusiksi, pressun kohdalla käveli aivan normaalisti ja oli muutenkin aika rentona. Tynnyrin kohdalla nopensi askeleitaan. Kovasti se siitä räminästä paineistuin. Sain tyynnytellä sitä ja sitten kävin tutustuttamassa sen siihen tynnyriin. Aluksi hiukan säikkyi sitä ja lopulta oli erittäin välinpitämätön.
Sitten oli pimeä huone. Se oli mielenkiintoinen ja erittäin pimeä :--D törmäsin itse jossain vaiheessa johonkin seinään. Se huone muistutti hieman jotain labyrinttiä. Oven suulla minun piti kutsua koiraa ja ovi laitettiin kiinni. Koira jäi ulkopuolelle tuomarin kanssa, itse hiippailin huoneen perälle avustavan tuomarin kanssa ja istuuduttiin penkeille. Sagur päästettiin huoneeseen, enkä oikein tiedä mitä tapahtui, kun ei nähnyt. Kuului läheneviä askeleita, mutta sitten ne stoppasi. Sain ohjeeksi yskäistä ja niiskaista pari kertaa. Avustava tuomari rapisutti maata, mutta Sagur ei tullut. Kuullemma varoi sitä pressua mikä on maassa (kyllä, se on pehmeä, luuli varmaan että kohta se pressu hyökkää tai jotain vastaavaa niin kuin "kammokujassa"..). Sain kutsua sitä pari kertaa ja viidennellä huudolla se sitten tuli. Huvittavinta oli se, että kun se löysi perille. Se katsoi mua pari sekuntia semmosella "o.o no onpas sulla hassut hengailupaikat" ja sitten se lähti. Mua rupes naurattaa ihan hirveesti, onnistuin kuitenkin jotenkin hillitsemään itseni.
Sagur kytkettiin metalliketjuun seinään ja minun piti mennä oven taakse, mistä Sagur ei kuule, eikä näe, eikä haista minua. Mullahan ei ollut mitään hajua mitä tapahtui, mutta äänien perusteella ei tapahtunut mitään. Videolta sitten näin sen ja rupesi taas naurattamaan. Tuomari hyppää puskasta ja Sagur ignooraa sen. Tuomari huitoo kepillä ja kaikkea, Sagur vaan hymyilee ja kattoo semmosella B) ilmeellä. Tuomari kopautti kerran kepillä seinään ja yritti parhaansa olla mahdollisimman uhkaava. Sagur kerran vilkaisi seinään ja tuijotti tuomaria jotenkin huvittuneena. Eli joo, Sagur ei puolusta ilmeisestikään itseään sitten niin ollenkaan. Positiivista tässä on se, että Sagur ei pelännyt uhkaajaa, se vaan piti sitä ihan perus ihmisenä joka vähän hengasi siinä edessä.
Laukaisut mua pelotti kaikista eniten. Ne oli niin semmosia joko tai. Ukkosta se pelkää paljon, ilotulitteita vielä enemmän, mutta kovia pamauksia ei niinkään. Tosin, ei Sagur ole aikaisemmin kuullut pamauksia aseesta joten tilanne oli eri. Maassa oli ilmeisesti joku hemaisevan nartun haju, kun se siihen jäi kiinni.. Liikkeessä se ei reagoinnut pahasti laukaukseen, mutta kun olimme paikallamme, niin reagoi, muttei tosiaankaan niin pahasti kuin olisin luullut.
Tuomarit lähtivät toimistoon ja se odottaminen oli niin totaalisen hirveetä. Meni siinä jonkun aikaa, muttei kuitenkaan kestänyt hirveän kauaa. Tuomari selitti näkökulmansa koiran luonteesta ja kävimme jokaisen osion läpi ja hän kertoi pisteet. Osa-alueiden pisteet voit katsoa täältä. Hienosti Sagurilla meni ja oli kyllä kiva kuulla, että puolustushalu on hyvä ja että koira on avoin, ystävällinen etc. Tuomari vielä sanoi, että mulla ja Sagurilla on hyvä suhde, joka toi hymyn huulille. Vielä enemmän olin ekstaasissa kun kuulin lopputuloksen. +157 ja laukauskokematon! Siis oho oikeesti waaaaaauu! Pitkästä aikaa hyviä uutisia. Etenkin se, että Sagur sai ++ laukauksista oli mahtava juttu! Sillä ei myöskään ollut missään vaiheessa yhtään miinusta, joka on varsin hyvä juttu.
Luonnetestivideot pätkin kahteen osaan, sillä muuten siitä olisi tullut liian pitkä tuubiin.
