Joo-o. Saatiin pari päivää sitten säpöä, että on tullut sen verran peruutuksia, että meille olisi paikka. Mä olin ihan jeejee! Saatiin just kivaan vaiheeseen toi Wiltsun hyppykin! Eilen treenattiin vielä pari kertaa sen verran että lautoja oli säkäkorkeuteen asti, eikä ollut mitään ongelmaa.

Heti kun päästiin Agimestaan odottelemaan, William aloitti kamalan ulinan ja haukunnan. Lukuisista häiriötreeneistämme huolimatta se ei vaan kestä täysin uusia treenipaikkoja. Oli kyseessä sitten näyttely, mätsäri tai toko. Mulle tuli heti sellainen olo, että haluaisin lähteä pois. William ei suostunut syömään eikä tekemään oikeastaan yhtään mitään muuta, kuin päästelemään ääniä. Ajattelin, että ehkä se siitä ehtii rauhoittumaan ajan kanssa.
No jaa, eipä se oikeastaan.

Tuomarina oli meillä Eija Voutilainen, vetänyt mulle hakutreenejä silloin aikoinaan kun vielä niihin pääsin (paikalle pääseminen rajoittunutta koska ei löydy autoa). Wiltsu käyttäytyi niin hermostuneesti, että päätin jättää ainakin paikkiksen välistä. En todellakaan halua mennä pilaamaan muiden suoritusta. Wiltsu oli niin kuppi nurin, että päätin vain antaa olla. Ollaan jo maksettu, mutta ihan sama. Menin sitten tuomarin puheille ja totesin, että me jäädään pois. Wiltsu käy sellaisilla kierroksilla, eikä keskity mihinkään etten mä millään uskalla tehdä sen kanssa mitään. Eija kivasti sitten sanoi, että otetaan kaikki sitten helpotettuna ja jankataan siihen asti että se tehdään oikein, ei luovuteta.

Semmoinen diili siis. Harmitti vaan niin mielettömästi, koska mä tiedän että Wiltsu osaa. Se osaa mielettömän hyvin! Mutta noi tilanteet tuntuu olevan sille vaan niin liikaa, kun se ottaa liikaa häiriötä ja reagoi siihen tolla tavalla. Rally-mölleissähän se reagoi sillä tavalla, että meni lukkoon ja lopetti tekemisen. Nyt se reagoi sillä tavalla että hauhahuahahuahauauauauuu.

Ofc tästä tuli sellainen nollarivi. Oon kuitenkin tyytyväinen siihen, että tuomarin ohjeiden avulla pystyin olemaan rauhallisesti. Lopulta ei jännittänyt yhtään.

Luoksepäästävyys 10 - Koira nousi seisomaan. Tuomari sanoi, että seuraavalla kerralla mun pitäis käskeä se takaisin istumaan.

Paikalla makuu 1min 0 - Otin hihnanmitan päässä. Wiltsu oli niin karmeassa mielentilassa, että en halunnut ottaa sitä riskiä että se nousisi. Hyvin pysyi, mutta ei se rauhallinen makaaminen ollut. Vastakkaisesta kehästä kuului vielä "tänne" käsky, jolloin yksi koirista juoksi omistajansa luokse. Wiltsu tosin oli niin kierroksilla, ettei se olis varmaan mistään noussut. Karmean levoton se kyllä oli.

Seuraaminen kytkettynä 0 - Montakohan miljoonaa käskyä jouduin antamaan siinä lopussa. Seuraaminen meni yllättävän kivasti kun miettii miten toi käyttäytyi. Ärsytti mielettömästi noi täykkärit, niiden takia menikin tuo nollaksi kun käskin Wiltsua monesti. Se osaa kääntyä hienosti ja käyttää peräpäätään kun teen täykkärin vasemmalle. Nyt se ei suostunut mitenkään keskittymään siihen ja teki järkyttävän uukkarin, eikä edes suostunut kunnolla väistämään, kun yritin kääntyä. Seuraamispätkä loppui täykkäriin. Mulle sanottiinkin, että jos en olisi yrittänyt korjata sitä vielä uudelleen, oltais saatu femma. Juoksukohdat meni tosi kivasti.

Seuraaminen taluttimetta 0 - Hyvin pitkälti samanlaista kun toi taluttimen kanssakin. Nolla tuli siitä, että se yritti kusta johonkin. Ainaisena ongelmana on ollut ton kanssa se, että kun se paineistuu se alkaa lorottelemaan ja vatsa menee sekaisin. Juoksinkin sen kanssa jatkuvasti ulkona. Onneksi ei ehtinyt, mutta yritys oli tarpeeksi ja siitä nolla.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 - Miljoona käskyä jälleen. Seuraaminen oli kamalaa, sillä se ei tullut mukana. Se jäi seisomaan hämmentyneen näköisenä heti aluksi. Wiltsu kävi sellaisilla kierroksilla, että se alkaa ennakoimaan aivan kamalalla tavalla. Se sit pysähtyi vielä uudelleen ja lopulta kun tuli käsky maahan, mikä on siis Williamin lempiliike se jäi sitten seisomaan. Mä käskytin vielä uudelleen sen maahan. Palasin vierelle, pysyi maassa ja otti perusasennon hyvin. Nollahan tosta olis pitänyt tulla, mutta kyllä mä säälifemman otan.

Luoksetulo 7 - Jee jotain sentään edes tyydyttävästi! Wiltsu tuli aivan mahtavalla vauhdilla sieltä. Laukkasi ihan loppuun asti. Siinä lopussa se vaan ikävä kyllä ei tullut sivulle, kuten ollaan harjoiteltu tuhat kertaa, että kun sanotaan tänne niin juostaan perusasentoon. Se jäi vinottain seisomaan ja annoin sitten käskyn sivulle. Se sit jäi istumaan suoraan mun eteen. Kyllähän se harmitti, että se keksi tommoisen tempauksen tehdä, mutta vauhdilla tuli kuitenkin, että jostain voin olla tyytyväinen!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Joo. Tää alko kutakuinkin samalla tavalla kuin jäävä maahanmenokin. Annoin sivu käskyn (meidän seuraa-käsky) ja Wiltsu jäi seisomaan aivan jähmeänä että mitähähtäh. Annoin uudelleen, tuli vierelle, mutta pysähtyi heti taas. Lopulta päätin, että ihan sama nyt, meno on jo nolla. Taputin sitten mun reittä ja kutsuin uudelleen. Pysähtyi taas heti. Sit lopulta sain sen liikkumaan, annoin seiso käskyn. Kävelin siihen asti että matka riittää, palasin koiran luokse ja perusasennon otti sitten tomerasti.

Estehyppy 0 - Estehyppy oli kyllä iso pettymys. Saatiin toi estehyppy kivaan vaiheeseen, että hyppäsi ilman targettia kauniisti oman säkäkorkeutensa korkuisen esteen ja jäi kauniisti seisomaan. Vaan ei käynyt tässä näi. Se kiersi sen esteen ja yritti etsiä selkeästikin targettia, sillä nuuhki maata hätääntyneenä. Otin sen kanssa uudelleen. Oli ponnistamassa mutta yhtäkkiä kiersikin taas. Tuomari sanoi että nyt ei anneta periksi ton kokeiluille vaan ota pannasta kiinni ja vedä se siitä yli. Wiltsu sitten hyppäsi yli ja sitten tuomari sanoi että vielä toiseen suuntaan. Tää oli mielenkiintoinen, sillä Wiltsu yritti edelleen väistää sitä hyppäämistä. Sain sen sitten yli ja otettiin vielä kerran ja se oli sitten siinä.

Kokonaisvaikutelma 6 - Liikkeiden selityksien perusteella ei varmaan ole vaikea ymmärtää miksi. Punainen lanka kadoksissa ihan tyysti.
Pisteet: 47/200p.

Aluksi mua tietenkin harmitti mielettömästi. Kisatilanteessa mulla kyllä loppui jännitys heti paikkiksen jälkeen. Tiesin, että tullaan hakemaan nollat kaikista. Mulla ei ollut mitään odotuksia. Halusin vain saada Williamin hermot kasaan ja yrittää ymmärtää sitä ja auttaa sitä siistimpään työskentelyyn.

Onneksi mä tiedän, että tästä pääsee vain ylöspäin. Treenikaveritkin ovat sanoneet, että ovat päässeet eteenpäin sellaistenkin koirien kanssa, jotka ovat pelänneet kaikkea ja kaikkia, menneet lukkoon ja seuranneet muutaman metrin ohjaajan takana. Kovalla työllä päässeet siihen pisteeseen, että virallisistakin on tullut tuloksia. Ei se helppoa tule olemaan ja se on fakta, mutta ei pidä luovuttaa. Minäkään en aijo luovuttaa.

Tuomarikin sanoi, että ainoa tapa miten ton saa tosta pois on, että käyn sen kanssa vaan useammin ja teen loppuun asti vaikka miten käy, vaikka se miten vuotaisi yli, niin yritän vaan rauhoitella sitä ja vaikka se miten menisi paniikkiin, yritän vaan innostuttaa sitä. Seuraavan kerran mennään varmaan maaliskuussa. Hotsittaisi tosin mennä Cecilin kanssa silloin, enkä tiedä kuinka fiksua olisi ilmoittautu kahden koiran kanssa. Sen näkee sitten kun maaliskuu on lähempänä.