Kyllä! Minäkin tunnen lusikkani soppaan. Mun puolelta koiraihmisen propagandaa aiheeseen!

Kaikki jotka vähääkään käyttävät internettiä, ovat varmasti huomanneet Ylen mahtavan propagandaohjelman MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä.

Tämä on sosiaalisessa mediassa räjähtänyt käsiin siitä asti, kun Yle julkaisi ensimmäisen aiheeseen liittyvän artikkelin. Enkä voisi olla yhtään tyytyväisempi! Kasvattajat ja harrastajat ovat ottaneet Yleen yhteyttä ja aihe on todella kuuma aihe tällä hetkellä. Toivon niin syvästi, että väärät kuvat ehditään oikaisemaan, ennen kuin typeriä säädöksiä keksitään tehdä.

Koirista tietämättömät ahdistuvat tuollaisesta lietsomisesta nyt luonnollisestikin ja tunnetut kukkahattutädit, joihin kaikki olemme törmänneet, menettävät varmaan viimeisimmätkin järjen rippeet isojen koirien pelosta. Mm. lehdissä juuri oli maininta siitä, että weimarinseisoja on lopetettu, sillä puraisi pienempää koiraa, joka yritti viedä weimarilta keppiä suusta. Mitä ihmettä ja miljoona kirosanaa? Pikkukoirien varjeleminen keinolla millä hyvänsä ja toisten syyttely on niin arkipäiväistä, että mua ottaa päähän. Mä nykyisin pelkään kuollakseni pienempien koirien kohtaamista, sillä niillä on usein suuri ego tai muuten vain heiveröisiä ja kun lopulta niitä joku näpäyttää tai vahingossa tönäisee niin että pienempi säikähtää, niin johan ovat omistajat huutamassa korvauksia ja vaatimassa koiran lopetusta. Tuokin tapaus oli aivan selvä: toinen koira yritti ottaa toiselta keppiä suusta. En aivan törkeän montaa koiraa tiedä, jotka eivät näpäyttäisi tuttua, saatika ihan oikeasti tuntematonta koiraa siitä, että lelua yritetään kaivaa suusta. Jos kyseessä olisi ollut kaksi isoa koiraa, tapaus olisi varmaan kädenpuristuksella hoidettu. Tosin pienelle koiralle tuli joku haaveri mikä piti tikata, niin tietenkin purijan omistaja on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuvat kulut. Sen sijaan lopettaminen on aika xtremeä.

Alussa nainen kertoo nyyhkytarinan siitä, miten koira oli käynyt kimppuun ja koiralla oli painoa 60kg. Kyllä joo, jos ton kokoinen koira kävisi kimppuun niin hirveästi kenelläkään olisi mitään saumaa semmoisen kanssa. Tapaus on surullinen, kyllä. Mutta yhden yksilön huonosta käytöksestä on täysin turha syyttää koko rotua tai kokonaista tyyppiä, että nyt kaikki dogot ja bullit ja mastiffit on karmeita tappahirviöitä, koska yks samantapaisesta rodusta on tehnyt jotain hörhöä. Sormen kuuluisi aina osoittaa ihmistä. Koira ei valitse ihmistään. Koira on sellainen millaiseksi ihminen sen tekee. Toki luonnehäiriöisiä syntyy ja niille nyt ei vaan voi mitään, mutta jos ääritapaukset poistetaan, niin ihminen on se tässä vastuussa, ei todellakaan koira.
Koko "dokumentissa" ei mainita kertaakaan kaikkia niitä hyviä puolia, mitä koirat ovat tuoneet Suomelle. Mm. etsijäkoirat ovat löytäneet eksyneitä tavattoman monia. Muistan ainakin jonkun metsään eksyneen ja jonkun pienen lapsen etsintäoperaation, tullissa koirat ovat tehokkaampia kuin yksikään ihminen, puhumattakaan poliisikoirista.
Ei keskitytä ollenkaan siihen, että yleisen hyödyn lisäksi koira tuo paljon iloa ihmisille iästä riippumatta. Etenkin nuorille lapsille ja vanhuksille. Tai mun mielestä ei ole mitään yhtä liikuttavaa, kuin iloinen lapsi, jonka kainalossa on yhtä iloinen koira.

Mä määräisin MOT:in tekijöille aimo annoksen elokuvaa Hachico ja Marley and Me. Johan niiltäkin tulisi varmaan jonkinlainen myötätunto sieltä kylmästä koiria vihaavasta ja pelkäävästä sydämestä.

Suhteellisen alussa todetaan sentään jotain fiksua. Todetaan, että kaikki eivät ole soveliaita koiran omistamiseen, etenkään jos koira on haastava. Olen siitä samaa mieltä, ettei kellä tahansa pitäisi olla oikeutta hankkia "munan jatkeeksi" koiraa. Mutta olen sitä mieltä, ettei tolla perusteella pidä hankkia yhtään mitään koiraa. Olen myös sitä mieltä, että kaikille ei pitäisi luovuttaa minkäänlaista koiraa, oli rotuna sitten mikä tahansa.

MOT:in ainoa tarkoitus oli saada tietämätön kansa kannattamaan tiettyjen rotujen kieltämistä, sillä mm. Tanskassa ja Saksassa on monet molossirodut kielletty. En tiedä hiertääkö näitä Ylen MOT:in ihmisiä se, ettei Suomessa ole kieltoja tietyille roduilla ja tällä tavalla toivotaan ihmisten tulevan tähän "sano ei kaikille" -projektiin.
Ensimmäisenä sätitään kanariandoggi maankoloon. Näytetään suojeluvideota siitä, mikä varmaan näyttää tietämättömän silmiin joltain tahalliselta taisteluun yllyttävältä provokaatiolta. "--Esitetään väkivaltaisia tilanteita" oli juontajan toteaminen siihen, kun koira puri juuttihihaa. Ihan oikeasti koko toi juttu on koiralle leikkiä.
Ei hohhoijaa.

Surullisinta ja suorastaan oksettavinta on se, että suurin osa Ylen sivuilla käytetyistä materiaaleista on jostain Messaritapahtumasta. Kuka ihan oikeasti tuntee olonsa mukavaksi sillä, että ottaa kuvia mukavista ja ystävällisistä koirista, jotta niiden naama pääsee komeilemaan jonkun "TAPPAJAKOIRA HYI KAUHIA VAROKAA!!" tekstin viereen.
Mot ei edes tajua sitä ironiaa minkä ne luo noissa videopätkissään! Myötähäpeä ihan tosissaan vallitsee mut. Ihan tosissaan näyttää videota siitä, kun "vaarallinen" dogo argentino vetelee jossain Koira 2013 tapahtumassa aivan kuten mikä tahansa muukin koira. Jos koira olisi kamala vaarallinen luonnevikainen ihmissurmaaja, niin tuskimpa se rennosti liitelisi tuolla monen kymmenen tuhannen ihmisen ja koiran tapahtumassa.

Mua kieltämättä jopa ahdistaa SKL:n puheenjohtajan asenne tohon. Ensinäkin hän aloittaa toteamalla, ettei tiedä aiheesta oikein mitään, eikä ole perehtynyt siihen. No miksi hitossa sinne ei hankittu jotain joka tietäisi? Ihan oikeasti tonne olis voinut yhtä hyvin hankkia lähi-Siwan Eskon puhumaan tuntemuksistaan kanariandoggeista.
Kaipa sillä on katsojille jotain arvoa, että ihan SKL:n pj on telkkarissa puhumassa jonkun ällösöpön kultsupennun kanssa. Mua lähinnä vaan hävetti ja suoraan sanottuna propsit tippu ku lehmän häntä pj:tä kohtaan.

Kysymykset "tarvitaaks niitä todella?" ja "miks niit pitää tuoda tänne?" on musta aivan naurettavia! Etenkin, kun lausahdukset tulevat SKL:n puheenjohtajan suusta. Murto-osa Suomen huimasta koiraluvusta on ns. mitään varten. Murto-osa on virkakoirina tai työkoirina, suurin osa on vain seuraksi. Mun mielestä on typerää kyseenalaistaa sitä, että miksi joku haluaa dogo argentinon. No miksi joku haluaa corgin? Tai villakoiran? Tai kettuterrierin? Jotkut haluavat harrastaa jotain ja jotkut eivät. Mä en ole perehtynyt molossityyppisten käyttötarkoituksiin sen enempää, kuin että vartioida varmasti osaavat ja iso osa pyörii kehissä.

Ja sitten rinnastetaan rikosrekisterin omaavat koiranomistajat jotenkin sekopäiksi. Ymmärrän kiellon silloin, jos henkilö on pidätetty jostain eläinrääkkäyksestä, tahallisesta tappeluttamisesta etc. Mutta jos on joku kännisekoilu tai rattijuopumus joskus ollut 10v sitten, niin siltä pitää evätä haastavien koirien omistaminen? Ihan tavattoman kapeakatseista.

Saksan mallin hypetystä vahvistetaan sillä, että saksalaisia haastatellaan. "Yllättävästi" asiaa käsitellään vain yhdeltä kantilta, nimenomaa siltä negatiiviselta. Kerrotaan mm. staffeista ja bulleista todella ilkeää settiä. Toki tapausesimerkki on surullinen, staffi oli tappanut lapsen. Sen sijaan ei ole mainittu sanallakaan että miksi. Ihan oikeasti yhdessäkin lehtiartikkelissa oli muutama vuosi sitten, että saksanpaimenkoira kävi lapsen kimppuun, kun se saamarin natiainen oli niitannut 15 niittiä koiran korvaan. Haloo vanhemmat, haloo vastuu!
Mutta koska en tunne staffitapausta ollenkaan, niin voihan toki olla, että staffi kävi lapsen kimppuun ilman että lapsi olisi eläintä jollain tasolla rääkännyt. En kyllä edelleenkään tajua, että miksei kukaan ollut pysäyttämässä: jos koira oli perheen, niin miksi vanhemmat jättävät pienen lapsen kahden kesken koiran kanssa, jos koira oli ulkopuolinen, niin missä omistaja?

Olen tavannut varmaankin 15 staffia ja muutaman bullin. Jos ne kaikki olisivat sekopäisiä, niin luulisi että olisin edes yhteen sekopäiseen koiraan törmännyt. Suurin osa noista on satuttanut mua vaan kovalla heiluvalla hännällä sääriin ja loput särkeneet mun sydämen söpöydellään. En kyllä kiellä sitä, etteikö noista kilipäisiä löydy. Mutta kilipäisiä löytyy oikeasti jokaisesta rodusta.

Inhottavinta on se, että luvut ovat vääristeltyjä. Se todettiin jopa jossain sellaisessa roskalehdessä kuin Iltalehti. Tilastot ja luvut on heitetty vaan ihan hatusta, täysin mututuntumalta.
En kiellä sitä, etteikö jonkinlaisia tappelutilanteita ole ollut. Joku staffin kaltainen oli mm. käynyt belgin kimppuun metrossa ja pistänyt tätä tosi roimasti pataan. Mutta samalla oon nähnyt lukuisia collietappeluita, sakemannitappeluita, russelitappeluita yms. Omieni kimppuun on eniten käyneet sakemannit, en mä silti leimaa jokaista sakemannia psykopaattitappajiksi. Vaikka useampi on käynyt antamassa mm. Sagurille turpiin 6-0 useamman kerran, niin ne nyt vaan oli mätiä omenoita isossa puutarhassa.
Mua ärsyttää eniten se, että nää taistelutilanteet on valikoitu. Muistan täysin elävästi kultaisennoutajan joka oli käynyt lapsen kimppuun. Miksi kukaan ei itke tossa "dokkarissa" että yhyy kultsut on ilkeitä ne pitäis lopettaa?

Stereotypiat heitellään faktoilla, nähdään mitä halutaan.

Ainoa fiksu ihminen tossa ohjelmassa edes jollain tasolla on Jonas Donner ja pisteet sille siitä. Puhuu käyttötarkoituksesta ja esittelee rodut sellaisena kuin ne on. Faktat pöytään: kerrotaan mitä niillä on tehty. Donner myös lisää, että koirasta voi tulla tosi kiva kumppani, mutta vaatii oikeat kädet.

MOT ottaa Kokoomuksen Hemmilän aiheeksi aluksi jonkinlaisena sankarina: Hemmilä haluaa kieltää tietyntyyliset rodut.
Tämä kääntyy nopeasti Hemmillää vastaan: Hemmilä on sen verta fiksu, että otti asioista selvää tutki mm. taustoja, kuunteli niitä jotka tietävät aiheesta jotain etc. niin perui lakialoitteensa.
MOT väittää, että Hemmilä perui lakialoitteensa painostuksen vuoksi. Painostus antaa todella todella todella ikävän mielikuvan. Hemmilän puheenvuoro myös luetaan todella sarkastiseen ja inhottavaan sävyyn. Niin käsittämättömän lapsellista.

Oma kantani on että mitään rotua ei pitäisi kieltää, mutta kasvattajilla on vastuu siitä, mihin ne koirat menevät. Toki kuka tahansa voi selittää ummet ja lammet roskaa, mutta kasvattajan pitäisi katsoa sitä, ettei vaikeaa koiraa luovuteta ensimmäiseksi koiraksi, eli tulevalla omistajalla pitäisi olla jotain näyttöä.
Tällä en viittaa edes puoliksi vitsillä molossityyppisiin, vaan ihan kaikkiin haastaviin rotuihin. Jokaisesta koirasta voi tulla ongelmakoira. Ikävä kyllä pienissä roduissa tätä harvoin huomataan ja isoihin rotuihin halutaan kiinnittää vähän turhankin paljon huomiota. Eniten huomiota tietenkin keräävät kaikki ne rodut, joita ulkopuoliset pitävät "taistelukoirina" ja pelkäävät jo valmiiksi, ilman että ovat perehtyneet rotuun, saatika yksilöön ollenkaan.