Meillä oli tosiaan ne hakutreenit sunnuntaina. Maastossa talsittiin. Kamera jäi himaan, muttei niissä treeneissä olisi muutenkaan pystynyt kuvaamaan :---D lumimäärä ja lumisade oli niin rankka. Mut ei se mitään! Ehkä vielä joskus.

Maanantaina (6.12) eli Itsenäisyyspäivänä mentiin Sagurin kanssa Herttoniemeen tapaamaan Heka seropia ja Ninaa. Aluks pelkäsin kuollakseni, etten koskaan saapuisi perille kun noi julkiset jummaa muutenkin + on pyhäpäivä, mut yllättävän hyvin kaikki kulki!
Mentiin Herttoniemen jonnekin ihme metsään ja päästettiin koirat vapaiksi. Käveltiin sellasella seudulla, et pysty pitämään vapaana ilman et kukaan nalkuttaa. Kuljettiin jotain pikkutietä, jollon Sagur vaan haisteli jotain omiaan ja juoksenteli 50m sätellä ihan fiiliksissä, kun oli täysin uusi paikka ja sai tutkia aivan vapaasti.

On siistii kun on lunta.


Valittaa Hekalle kun hän ei saa häntä kiinni.


Ja sit se kyl lopulta sai (kai ny ku Heka pysähty).


Lumisukelluksesta tullut piirto.


Kävi mun luona ja sit lähti ahnaasti Ninan perään.


Sit se totes et ei jeesus kun on KUUMA!


Mut sit sitä taas mentiin!

Heka veteli keppejä sieltä täältä ja vaati leikkimään :D. Sit päästiin sellaselle pläntille, jonne sit "leiriydyttiin" hetkeks silleen, et koirat pystyy leikkimään. Heka juoksi karkuun ja Sagur juoksi perässä. Välissä oli pari puuta ja sitä sit ravas ympäri. Saguria rupes potuttamaan kissa hiiri leikki ja rupes huutamaan Hekalle. Jätkä vaan nauro takasin. Sit Sagur tuli surkeena mun jalkojen juureen ja katto mua silleen et "yhyyyyyyyyyyyy äiti" ilmellä mut nopeesti ampas sit takas perään.


Siinä jossain välissä innostu sit kaivamaan ja Sagur aloitti lumileikkinsä. Heitteli ja hautasi päätään lumeen, jonka jälkeen sit nosti lunta ilmaan ja nappaili niitä suullaan. Tiputtelin sille vähän lunta, mistä se sit innostu mielettömästi. Lumialloja en viitti heittää, kun niissä voi käydä pahasti.


Jatkettiin sit lenkkiä, samaa riekkumista, paitsi et nyt Sagur juoksenteli 60m päässä ja sit juoksi täysiä takas mun luokse, jonka jälkeen ampas sit takas kuudenkymmenen metrin päähän. Kyl se sit väsy ja löntysteli tasasta vauhtia. Sen jälkeen käännytiin jonnekin aktiivisemmalle tielle ja laitoin koiran kiinni, otettiin sopivassa kohdassa posekuvat molemmista. Siellä pyrytti kyllä niin hulluna, että oli miltein mahdotonta saada todella selkeää. Sagurin karvanlähtö jatkuu vielä, mutta on jo hieman luonut itselleen lisää.

Jees, ryhdikkäältä näyttää, vielä kun oppisin asettelemaan jalat kunnolla, niin ei olisi niin venytetyn näköinen.

Oli hurjan kiva päivä. Täältä löytyy lisää kuvia. Kaikkien kuvien Nina H.