Puolen vuoden kehätauon jälkeen pääsi nuoret kehään. Riitta tuli Fiiliksen kanssa auttamaan lauantaina koirien laitossa. Koirat pestiin ja föönattiin (kyllä, jopa Cecil). William näytti oikein karvaiselta juuri föönattuna, muttei pysynyt sellaisena aamuun asti. Karvat on tosissaan vähän tippunut ja kaikkien verikokeiden takia eturaajoista hieman ajeltu karvoja. Suurin ongelma oli kuitenkin vatsakarvojen puuttuminen, sillä nehän oli ajeltu erinäisten operaatioiden vuoksi. Hieman sänkeä oli ehtinyt kasvaa, mutta eipä se paljon hyödyttänyt.
Laiteltiin Riitan ja Wilman kanssa Wiltsua kuntoon. W oli tyypilliseen tapaansa hyvin hermostunut näyttelypaikalla. Tultiin ajoissa juuri sitä varten, että se kerkeäisi rauhoittumaan. Kyllähän se rauhoittuikin! Riitan treenatessa Williamia kaikki oli vallan loistavasti. Mutta jotenkin ennen kehää piippaaminen, kiehnääminen ja se levottomuus nosti päätään.
Tuomarina oli äärimmäisen miellyttävä Maija Sylgrén. Todella iloinen nuori nainen, joka katsoi purennan tarkasti (hyvä että edes joku vielä jaksaa), liikutti riittävästi ja sanelutti todella pitkän arvostelun. Noi olikin ne syyt, miksi maksoin itseni kipeäksi Cecilin ilmosta. Halusin pitkän ja kattavan arvostelun.
W oli jälleen tyypilliseen tapaansa varsin innoissaan kun tuomari tuli tutkimaan. Häntä heilui ja huiski, mutta ei onneksi häirinnyt tuomarin työtä. Harmi kun W ei tossa mielentilassa suostu mitään syömään tai huomioi mitään järkevää, niin korvia on vaikea saada valppaaksi samalla tavalla kuin treenatessa, mistä tulikin sitten huomautus, että asento olisi turhan hajanainen.
Etenkin tässä kuvassa vatsakarvojen ajelun huomaa. Vähänhän sille oli jätetty housuihin ja eturaajojen taakse, mutta muuten se on ihan pelkkää sänkeä.
"Niukassa pohjavillassa esitetty kauniin värinen blue merle-uros, jonka päänlinjat voisivat olla yhdensuuntaisemmat. Hieman haja-asentoiset korvat. Oikea purenta. Riittävä kaula. Rinta-- voisi olla pidempi ja -- lyhyempi. Lyhyt rintalasta. Hieman pysty olkavarsi. Hieman korkea kinner. Sivuliike voisi olla tasapainoisempi. -- Oikea karvanlaatu. Reipas käytös." EH2
Cecilille en osannut odottaa yhtään mitään. Lähinnä toivon että tulisi edes se hyvä, muttei se hylättykään ollut pois suljettu vaihtoehto mm. pohjavillan ja korvien vuoksi. Yritin mä jotain epätoivoista harjojen kanssa, mutta tota turkkia ei saa yhtään pörröisemmäksi kun paksuahan toi ei ole, niin annoin olla. Kunhan käytös olisi asiallista niin olis jo superkiva!
Pokkana mentiin junnujen kokoomaan seisoskelemaan junnuturkkisten narttujen kanssa. Sylgrén pyysi pari kertaa ympäri. Ilmeisesti monen tunnin odotus ja kuumuus oli auttanut, sillä Cecil malttoi juosta miellyttävällä tavalla. Liiankin usein se tuntuu vetelevän true nahkastylellä mun edessä kaula pystyssä. Näinhän mä sen oon usein juoksuttanutkin, mutta nyt oli jonkinlainen kompromissiravi. Vähän se kyllä joissain kohdissa nosti laukalle kun takana että edessä oli superkivoja kavereita!
Yksilöarvostelussa katsoi hyvin tarkkaan hampaat. Yllättävää oli, että Cecil käänteli päätään kun hampaita yritettiin katsoa. Niitä huulia sorkittiin siitä huolimatta pois tieltä, mikä oli kyllä todella hyvä juttu, koska pitää siihenkin tottua. Sen verta kauan katsoi että aloin jo vähän huolestumaan että puuttuuko sieltä suusta jotain :D
Oon kyllä mielettömän tyytyväinen siihen, että Cecil malttoi tuijotella eteensä, eikä mennyt aivan mahdottomaksi kun häntää mittailtiin ja paineltiin koiraa ympäriinsä. Ilmettä tuomari katsoi pitkään. Myöhemmin tuli katsomaan vielä uudelleen ilmeen ja hymy vaan levisi. Tässäkin olin jo hieman huolissani, että ei kai se nyt niin koomisen näköinen ole.
"15kk raajakas nuori narttu, jolla miellyttäväilmeinen pää. Hieman kevyet haja-asentoiset korvat. Kuonon selkä voisi olla suurempi. Keskiruskeat silmät. Oikea, mutta niukka purenta. Hyvä kaula. Rintakehä tarvitsee lisää tilavuutta. Pysty olkavarsi. Riittävät takakulmaukset. Kevyt sivuliike. Vähän pohjavillaa. Kaunis väri. Syvä musta, erinomaiset tan-merkit. Miellyttävä käytös." EH-
Siinä vaiheessa kun sinistä läpyskää näytettiin niin oli kyllä niin bileet. Etenkin kun tuomari monille jakoi sitä H:ta ihan surutta! Kilpailuluokkaan meillä ei kyllä mitään asiaa enää ollut, kun loput neljä junnua oli erit saanut. Ei sillä, tämä on enemmän kuin tolta koiralta osaisin odottaa.
Nyt jää kehät taas hetkeksi. Pitää odotella että Wiltsulla kasvaa tukka. Sagurin kanssahan voisi periaatteessa jossain käydä jos jaksaisi. Harmittaa vaan, kun noita Cecilin korvia pitää varmaan vielä viikon hoitaa, kun ensi perjantaina on jalostustarkki ja sieltä tulee kyllä noottia pystyistä korvista.
Kiitoksia Wilmalle ja Riitalle hurjasti avusta. Etenkinkin Riitalle suuri kiitos Williamin esittämisestä. Täältä löytyy jotain kuviakin!
