Halusin vielä tännekin esitellä Linda Toivonen Photography ottamia kuvia Mianesta. Kuvat on napattu kolmisen viikkoa sitten. Oli mahtavaa saada pennusta vielä talvisia kuvia, kun pian kuvien ottamisen jälkeen kevät yritti saapua etelään ja niin saapui myös loskakelit. Onneksi nyt on jo aika kuivaa, vaikka aamulla hieman yrittikin sataa vielä lunta.
Loput kuvat nähtävissä täältä
Mitä ollaan tässä välissä tehty niin aika pitkälti opeteltu olemaan hyviä koirakansalaisia, mutta olen myös treenannut kaikille jonkin verran jumppaamista. Riemu-kaupasta olen hommannut pari puolipalloa, minkä päällä on hyvä tasapainotella. Mianella tosin mahtuu molemmat tassut yhteen palloon hyvin.. :D Cecilin kanssa nyt ollaan muutenkin jumppailtu paljon, mutta kyllä nuo puolipallot on kivat. Moirakin alkaa hiljalleen hiffaamaan jutun juonen. Sitten mitä näitä nyt perus pyöreän rahin päällä pyörimisiä ja muita.
Ehkä tällaisena minulle uutuutena tuli targetin koskemiset valitulla tassulla niin että se asetetaan suht korkealle joko koiran vasemmalle tai oikealle puolelle. Näin joutuu koira tasapainoilemaan, liikkumaan laajemmin, mutta myös käyttäään vähän corea. Toki ajatuksena olisi, että jossain vaiheessa targetti häivytetään pois ja koira oppisi antamaan läpsyjä laajemmalle alalle, mutta aloitellaan tästä :) Collieille sinänsä helppo rasti, kun on tuo läpsäisy sinällään tutumpaa, mutta Moiralla lähti taas vähän yliyrittämiseksi niin koitettiin sitten monesti maahanmenoa ja käden kosketuksia nenällä jne.
Aikansa siinä saa odottaa, että Moira lopulta keskittyy ja yrittää vähän katsoa ja kuunnella vihjeitä. Cecil sen sijaan oppi yllättävän nopeasti! Toki hänellä on high fivet hyvin jo hallussa, mutta hyvin hiffasi myös toisen tassun käyttämisen, kun ensisijaisesti tarjoaa oikeanpuoleista. Mianelle koitetaan samaa myöhemmin.
Mianen kanssa proggigsena meillä on laatikkoon meneminen. Tämä on meille molemmille pientä hakemista, kun en ole ennen opettanut koiraa laittamaan jalkoja laatikkoon ja etenkin noiden takajalkojen löytäminen on vähintäänkin eksoottista. Kyllä ne hiljalleen alkaa sieltä löytymään! Kiva nähdä mitä tästä tulee. Sitten kun ollaan saatu kaikki jalat laatikkoon niin harjoitellaan myös koottua istumista ja ylipäätään asennonvaihtoja pienemmällä alustalla. Katsotaan mitä tulee!
Kipaistiin Riitan luona moikkaamassa Fiilistä ja Gleetä. Cecil sai jäädä kotiin, ettei elo kävisi liian ahtaaksi, mutta pentu pääsi mukaan. En voisi kyllä olla pennusta ylpeämpi, miten se hanskas aivan jokaisen tilanteen ja jopa uuteen laumaan sopeutumisen.
Moira hengaili Riitan kanssa välillä töissä, ettei sille tulisi liian pitkää yksinoloaikaa. Se leikki Mustissa ja Mirrissä, haahuili siellä ja nukkui vaikka välillä siellä on aikamoinen härdelli. Se myös sai rällätä pitkin poikin. Sisällä se leikki kovasti Fiiliksen ja Gleen leluilla, mistä välillä sai nahkasisaruksiltaan pahoja katseita :D Meistä tehtiin myös ihana julkaisu minkä näkee TÄÄLTÄ
Pari Ojankoreissua
Cecilin kanssa ollaan jatkettu sillä linjalla, että juostaan tiuhaa ravia, jotta lihaskunto palaa. Samaten se on saanut veetää rallia pitkin mettiä ja pusikoita. Liikkuvuus on ollut likalla hyvää. Kipastiin Riitan ja nahkiaisten voimin Ojangossa muistaakseni kai parisen viikkoa sitten. Otettiin ihan pieniä pätkiä tokoa ja leikittiin kentällä.
Kokeilin treenata myös hieman Fiilistä lievittääkseni agikuumetta! Tuli kyllä aivan mieletön fläsäri ja hyvänolontunne tosta touhusta :D En malta odottaa jospa vuodenvaihteen jälkeen (tietenkin Cecilistä riippuen) pääsisi jo vaikka varovasti aloittelemaan ja keväällä ehkä jopa taas kisaamaan! Käveltii sitten vielä 5km lenkki loppuun, missä koirat sai vähän ralleilla ympäriinsä pitkin poikin.
6.10 käytiin samalla kokoonpanolla treenaamassa, mutta nyt myös Moira pääsi mukaan! Lähinnä vaan maskotiksi fiilistelemään kenttää, tottumaan siihen että jossain koirat haukkuvat ja siihen että kentällä tekee joku. Mimmi oli aika huikea! Leikittiin kentällä, otettiin kasvukuvaa ja treenattiin suoraa putkea. Myyris tajusi sen todella nopeasti ja juoksikin sitä läpitte kuin vanha tekijä! Cecilin kanssa jatkettiin leikkimislinjalla ja muutamalla hassulla tempulla.
Yhteislenkki/Community run 4.10 - omistajan hölötykset
Osallistuin ensimmäiseen yhteislenkkiin. En ole pariin viikkoon juossut hieman flunssaisen olon vuoksi. Tiesin että olen varmaan hieman heikossa hapessa, mutta lihasten löysyys yllätti. Kävin urheiluhierojalla viime viikolla ja hän varoittelikin siitä, että saattaa se "terävyys" puuttua hetken. Vaikka olin välineurheillut parhaani mukaan, niin silti tyhmästä päästä kärsi koko keho. Vaikka minulla oli tuulen- sekä vedenpitävä takki, kosteutta siirtävä pitkähihainen sekä pitkät kalsarit, kompressiosäärystimet, fleece, hikipanta, kaulahuivi ja muutenkin olin itseni täyteen pakannut, niin ei jotenkaan käynyt pienessä mielessäkään ottaa vaihtovaatteita. Mulla menee kuitenkin se reilu tunti Helsingistä nykyisin kotiin, niin ei hitsi vie mikä jäätyminen iski! Ensi viikon lauantaina on 10km rupeama Helsinki City Trailissa ja toivottavasti siihen mennessä olen omaksunut mm. aivojen käytön ja maalaisjärjen :DLyöttäydyin hitaimpaan ryhmään ja pidin kunnialla häntäpäätä. Nenä valui, mutta hengittäminen sujui ja muutenkin juoksu tuntui hyvältä. Harmittaa että Suunto oli jäänyt kotiin lataukseen, niin en tiedä vauhtia tai sykettä. Edellä mainittu terävyys puuttui ja pohkeet väsyivät todella nopeasti kaiken sen siksakkailun vuoksi :D Lopulta ne tuntuivat painavan melkein sementtiä. Onneksi meidän ryhmänjohtajat pistivät koko meidän ainakin 20 päisen hitaimpien ryhmän oikomaan tietyissä kohdissa Paloheinän pusikoissa, sillä aurinko alkoi hiljalleen laskemaan. Reissu olisi huipentunut Paloheinän mäkeen, minkä mä kuitenin skippasin kun en kokenut olevan aivan täysissä voimissa. Tunnistin vaan, että jalat leikkaa kiinni ja painoin loppuakohti liian lujalla temmolla (mistä mulle sanottiinkin), niin bensa loppui :D
Kuvassa näkyy tuo vähän yli tunnin polkujuoksulenkki taukoineen päivineen. Ja sitten vielä tuo aivan ihana Paloheinän mäki
Aamulla Terhi tuli Roxyn ja Jedin voimin hakemaan mua, Wiltsua ja Ceciliä Tuusulaan Nuppulinnaan. Matka sujui aika jeessisti! Olimme ensimmäisten joukossa, sinne alkoi tulemaan porukkaa aikalailla ja koiralauma sen kuin kasvoi. Aluksi sen piti olla pentunäytsitreenit, mutta pentuja taisi olla se viisi ja loput olivatkin aikuisia. Koiria taisi olla kaksikymmentä tai enemmän :---D en yhtään enää hahmota. Collieita oli hurjasti, mutta löytyi myös ernuja. Mm yksi isovillakoira, belgianpaimenkoira tervueren, islanninlammaskoira, sheltti, beaglekin taisi jossain vilahtaa ja olikohan vielä muita.
Aluksi koirat saivat vaan hengailla jättimäisellä pihalla. Cecil, tervu ja issikka heti löys yhteisen sävelen ja tsuppailivatkin sitten kolmistaan aika paljon.
Nata: how about no?
Cecil otti vähän damagea.
Sit harjoiteltiin sitä kehäkäyttäytymistä. Oli nartut ja urokset erikseen, tuomarina toimi Kaisa. Koirat kopeloitiin läpi ja ravautettiin ympäri kentää siihen asti että sen tekee oikein. Me Wiltsun kanssa juostiin sitä vähän useamman kerran, kun löytyi liikaa draivia et meinasi lähteä käsistä. Se seisoi kyllä varsin mukavasti! Arto vielä kopeloi sen mun pyynnöstä, kun Wiltsu ei oo silleen niin miehiin tottunut, mut eipä se ollut moksiskaan siitäkään.
Nartuissa Cecil oli kyllä semmoinen persoona että. Musta tuntuu että pentunäyttelyssä se käyttäytyy ihan samalla tavalla ja kiipeää tuomarin syliin :D lopulta neiti sai kasattua itsensä ja keskittyi taas namiin. Hampaiden katsomista ei olla pahemmin harjoiteltu, joten likka vähän väisteli. Kropan kopelointi oli Cessusta jotain niin ihanaa, kuten Wiltsustakin. En ollut varma oliko hihnan päässä ankerias vai koira. Ravaaminen taas sujui varsin mallikkaasti, mistä olin itsekin hyvin yllättynyt kun ei olla sitä treenattu.
Lisää kuvia täällä. Cecilin ja Wiltsun "kehäkuvia" tulossa myöhemmin.
Ens viikolla onkin sit se rallymölli, pitäis käydä Petran kans viel treenaamas ainaki kerran ennen sitä.
Joku niin huono idea oikeasti mennä julkisilla Petikkoon :D mutta niin me vaan Riitan kanssa suksittiin aamulla sinne. Mulla oli mukana vain William ja Riitalla Fiilaripiilari.
No mitäs, aamu kahdeksalta oli lähtö ja kolmella bussilla viimein pääsi sinne minne pitikin. piti sitten kävellä pari kilsaa sinne paikalle.
Koiria ei ollut mitenkään älyttömästi, isoja taisi olla vähän reilu 20. Oli kaksi tuomaria kerralla, yksi tsekkasi ekan ja toinen tokan. Sit ne yhdessä mietti että mitä annetaan ja kummalle. Ihan kätevä tapa!
Koska Riitta on reipas niin tyrkkäsin Williamin sille. Riitta esitti Wiltsun hienosti parikehässä, mutta mä sitten nauhakehässä kun Wiltsu ja Filtsu sai molemmat punaiset.
Meidän tulos oli PUN-. William esiintyi vallan mainiosti! Kuten kuvistakin huomaa, että nurmikko oli äärimmäisen mutainen. Ei se sinällään haitannut, mutta se oli hyvin liukas. Parikin ihmistä kaatui kumoon ja useat liukastelivat. Onneksi muta ei koirien menoa haittaa!
Kehien jälkeen menimme juoksuttamaan vielä koiria, metsässä vasta vetistä olikin. Ihan serenameininki. Onni on kumisaappaat!
Onneksi William on niitä koiria jotka keskittyvät siihen mihin juoksevat..
Kiitoksia mielettömästi mahtavasta seurasta jälleen kerran :)
Mätsärikuvat löytyvät täältä
Tämä on tämmöinen videopostaus. Otettiin tossa aamulla videota pojista koirapuistossa. Mukana oli tosiaan ystäväni Saana, joka nätisti vilkutti moikat lukijoillemme!
Saana tuli mukaan aamulenkille.
Will hengaili tyypilliseen tapaansa vapaana. Jouduin kuitenkin ottamaan kiinni, kun päästiin vähän isommalle tielle, missä ihmiset hiihtävät jatkuvasti. Ne tulee lujaa ja leveesti, enkä viitsi silloin pitää harhailevaa pörröpalloa irti. Mentiin häkkiin, kun ajattelin, että olisi kiva treenata, eikä täällä lähistöllä oikein ole sen parempia kenttiä, kun kaikki on jässä tai vaihtoehtoisesti niitä ei ylläpidetä talvisin = polviin asti täysin upottavaa lunta. Siinä olisikin kiva reenata seuraamista :---D ohjaaja ei pääse eteen päin ja koira on säkäänsä myöten hangessa.
Otettiin perus seuraamista. Normitäykkärikäännöksiä ja sitten rallyn 360 käännös. Liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso.
Liike alkaa. Alussa mulla on mitä ilmeisimmin kontakti koiraan, en edes itse huomaa sitä. Pitäisi karsia pois. Mitä videolta katselin niin liikkeen aikana en ota kontaktia, vain alussa ja lopussa.
Alan olemaan jo aika tyytyväinen tähän seuraamiseen (:
Yksi Sagurin mielenkiintoisista ilmeistä.
Williamin kanssa leikittiin paljon kettulelulla ja sitten hansikkaalla.
Imutettiin jälleen. Vinotti aluksi kamalasti ja oli mahdotonta saada sitä suoraan, kun sen takapuoli lähti jotenkin liukumaan väärään suuntaan, kun oli niin täpinöissään.
Näyttäähän se vähän malttamattomalta.
Mut sitten aatteli, että jos tämän kerran rauhoittuisi.
Lällällää.
Yläpuolella olevat kuvat on ottanut Saana P.
Sit jatkettiin matkaa. William joutui tosiaan hetken olemaan kiinni, mutta pääsi pian taas vapaaksi, kun päästiin isoilta poluilta pienempiin.
Päästiin hyvälle paikalle ja päästin Sagurinkin irti. Se lähti kuin ohjus eteen päin ja pomppi lumessa aivan haltioissaan. Viimeksi pääsi 19. päivä vapaana riekkumaan ja nyt tosiaan halusi irrotella kunnolla. Alueella oli yksi pienen pieni polku, mikä siksakkasi ympäriinsä. Muuten oli aivan koskematonta lunta. Oli todella kaunista.
Kova ralli menossa. Taino Williamilla oli. Sagur ravaa hiljaa ja William juoksee minkä jaloistaan pääsee Sagurin kannoilla.
Poikkesimme sitten sivupolulle. Olin tallonut sen 19. päivä ja samat jäljet näkyivät, tosin lunta oli satanut päälle, joten siinä oli yhtä ärsyttävää kävellä. Sagur rakastaa tuollaisia paikkoja ja pomppi hangissa aivan ekstaasissa. William yritti pysytellä perässä, muttei aivan onnistunut. Kivaa oli (:
Lisää kuvia löytyy täältä
Tähän loppuun Sagurin lumihengaus kuvat. Minä olen ottanut kaksi ensimmäistä kuvaa, Saana viimeiset kaksi.
"luntaaa!!"
Näyttää vähän siltä, että eteen päin loikkiminen on raskasta.
Vedettiin porukalla leikkinäyttelyt, mä taisin sen kyl ottaa turhan leikisti, sillä mä tein kaiken väärin, vaikka "oikeissa" tilanteissa osaisin toimia oikein. Mulle sanottiin edestakaisin ja kolmio, niin mä vedin kolmion ja edestakas. Noh, pitäis ens kerralla ottaa hiukan enemmän tosissaan.
Sagur seiso ihan kivasti, tassuja se ei meinannut antaa mun kunnolla asetella. Takatassut meni hyvi, mut etutassuja siirteli. Ryhdikkyyttä on tullut lisää ja "väärällä puolella" seisottaminen ei oo enää mulle niin ylitsepääsemättömän vaikeeta :D
Tokotettiin pitkin treenejä aina välillä. Sagurin seuraaminen meni ihan ookoosti. välillä piti käsiapua antaa. Eteentulo on vinontunut ja se pienistäkin käsiliikahduksista yrittää tulla sivulle. Sitten se kanssa ennakoi, mut kyl tää tästä.
Otettiin liikkeestä maahanmeno ja hyvin pysy paikoillaan. Jatkoin koirasta eteen päin ja sen jälkeen kävelin koirasta ohi sen taakse ennen kuin palasin koiran luokse. Ei noussut ja vasta käskystä nous sivulle, et (y) oon tosi tyytyväinen.
Heittelinpä sille sit palloa. Hienosti haki ja MELKEIN MALTTOI jopa tuoda sen mulle, mut sit se äkkäs Remin ja juoksi pallo suussa sit tän luokse.
Nyt on sit treenattu hiukan pk erkkariin. Blaaaaaaaaaaah, sekin on jo kahden päivän päästä. Ei toki ees jännitä tai mitään.
Perjantaina Lindalle ja Nitalle. Nykyää se on Lindalle, Nitalle ja Noomille. Ihanaa päästä kattomaan nahkavauvaa :3
Kuveja.
ravas ja häntä pysy alhaalla(!). Tätä treenattu hulluna...
... mut sit se häntä nous myöhemmi
pää. Kyl on järkyttävässä trimmissä noi korvakarvat.
seiso
hän on oikeasti susi
kaikki yhdessä. Vasemmalta oikealle; Juulia, Rena, Sagur, Rem, Mili ja Aake.
Koska oli niin kaunis ilma, niin aattelin kylmyydestä huolimatta kävästä pikkusella juoksulenkillä aamulla. Sitten aika ekstemporesti aattelin Saanan voimin lähteä päivällä lenkille lähimetsään. Käveltiin siellä jonkin aikaa ja lopulta aateltiin treenaamisen tapastakin yrittää. Oli hyvä koiran olla taas vähän vapaana, vaikka Saguria olisi ennemminkin houkutellut kodin lämpö, kuin jäätävä lumi. Tennispallo oli messissä, mutta siihen se ei syttynyt haluamallani tavalla, joten namit otettiin käyttöön. Kättä en ole vielä haihduttamassa, sillä käsiliikkeet toimii Ässällä parhaiten. Pikkuhiljalleen sitten, turha sitä on liian nopeasti edetä :).
Seuraaminen menee paremmin, mutta Sagur hiukan jättätti, oli puol askelta tai askeleen jäljessä. Sen lisäksi vedettiin pari kertaa luoksetuloa, matka oli n. 20m. Kaks kertaa lähti paikoiltaan, ehdin kääntymään, niin koira jo juoksee pää viidentenä jalkana luokse. Ilmeettömästi mitään sanomatta asetin sen uudelleen istumaan. Luoksetulo oli onnistuessaan onnistunut. Pitäisi jossain vaiheessa ottaa taas ulkonakin maassa odotusta. Sisällä ollaan vedetty kahteen minuuttiin asti ja siitä vähän ylikin, mutta myös parinkymmenen sekunnin odotuksia. Ulkona on tällä hetkellä sen verta kylmä, etten mä viitti käskeä sitä odottamaan lumessa maassa.
Sakke sai vähän hengailla ja innostui kuin innostuikin lopulta tennispallosta. Ihmettelinkin miten se voi vastustaa kanariankeltaista, kutsuvaa tennispalloa.
Lopuksi aattelin hiukan seisottaa. Karva on järkyttävässä kunnossa edelleen, mutta eiköhän se siitä kasva taas pian.
Päivän kuvasatoa. Osa kuvista ja jotain ekstraa löytyy meidän kuvat.fi:stä isompana.
Ei mitään loistokasta, mut tästä se lähtee. Oikeen odottelen kevättä ja kesää, niin pääsisi kunnolla treenaamaan, ilman että on topattu päästä varpaisiin.
