Olimme SCY:n alaosaston järkkäämässä luonnetestissä eilen, eli 10.08.2010. Nitan ja Noomin omistaja Linda oli mukana. Nompparellinomsku oli kanssa mukana, tosin turistina.

Linda kuvasi Sagurin testin, videot löytyvät viestin lopusta. Pimeästä huoneesta ei ole videokuvaa.

Olimme ensimmäisiä, joten jännitti vielä enemmän. Menimme testipaikalle ja ten pyydetyt jutut. Olin kamalan hajamielinen, kun yritin keskittyä olemaan mahdollisimman neutraali, ettei koira hermostuisi, että unohdin kokonaan ajattelun. Noh, siinähän se meni. Tuomarit olivat todella mukavia ja kivoja. Kyselivät alussa kaikenlaista ja semmosta.

Luoksepäästävyys oli jees, aika välinpitämättömältä vaikutti alussa, mutta katto ne sitä avoimuutta ja ystävällisyyttä etc muissakin kohdissa.
Leikkiminen oli kyllä aika säälittävän näköistä. Kepeillä ja pehmeällä punotulla lelulla (absoluuttisesti Sagurin lempparit) koitettiin leikittää, muttei jaksanut innostua, sillä hajut oli niin ihmeen mahtavat.
Kelkka oli todella yllättävä! Olisin kuvitellut, että Sagur olisi hetken kattonut ja tyytynyt paniikkiin taikka piiloutumiseen. Mun mies oli aluksi tosi pitkää mun edessä ja yritti vaikuttaa äärimmäisen varmalta ja uhkaavalta (hermostunut se kyllä oli selkeästi). Haukkui sitä kelkkaa koko ajan, mikä oli tosi hyvä! Kelkka tuli tarpeeksi lähelle, niin Sagur väisti paniikissa. Ikinä ennen ei ole noin vetänyt ja mä haparoin siinä kohdassa. Meinasin lentää kumoon, eikä Sagur ole ikinä saanut mua edes sellaiseen pisteeseen, että tuntuis edes menevän jalat alta. Noh, joka tapauksessa. Sagur on niin utelias ja muuta, että tuli ihan omatahtoisesti kyttäämään sitä kelkkaa. Kauempaa se kyllä tykkäs kattoa. Kun menin kyykkyyn, niin Ässäkin uskaltautui lähemmäksi. Mutta aijettä oikeasti rupesi naurattamaan melkein, kun se hiha tuulen voimasta vähän heilahti ja Sagur alkoi haukkumaan sitä "MÄ OON KOVA JÄTKÄ!1" huutoa. Sagur ignoorasi kelkan, eikä pelännyt sitä sen jälkeen. Kelkan jälkeen tuli se
kun pömpelin takana on uhkaava henkilö ja minä kävelen koirani kanssa rennosti pömpeliä kohti. Se oli mun lemppari kohta koko testissä (tykkäsin kanssa pimeestä huoneesta sairaasti). Sain ohjeita, että kun huudetaan "Seis / Pysähdy" niin pysähdyn ja sitten oon zombiena siinä ja sellasta. Tässä vaiheessa mä kyllä tiesin, että Sagur puolustaa mua. En tosin arvellut, että niin kivaasti. Se tuli mun eteen eikä missään vaiheessa mennyt sivulle tai taakse. Jossain välissä se meni poikittainkin mun eteen ja kun uhkaaja pääsi tarpeeksi lähelle niin Sagur puolusti entisestään. Heti kun uhkaaja oli heittänyt "aseensa" pois ja sanoi pari ystävällistä sanaa, niin Sagur rauhottui ja antoi tuomarin koskea, eikä siitä äskeisestä aggressiivisesta näystä ollut tietoakaan. Sitten jätin Sagurin uhkaajalle (aka avustavalle tuomarille) ja kävelin ehkä joku 20m koirasta pois. Sagur seisoskeli rentona sen tuomarin kanssa ja sain tehtäväkseni kutsua sen. Kovin innokkaasti se sieltä kyllä tuli. Kadutti jälkeen päin, etten ollut antanut lupaa laskea sitä vapaaksi. Alussa minulta kysyttiin, mutta jostain syystä sanoin että antaa olla kiinni. Nooh, minkäs epävarmuudelle voi. Tuli kuitenkin luokse erittäin kovalla vedolla, käyttäytyi hyvin avustavan tuomarin käsissä ja se on pääasia.
Kutsun seuraavaa osiota kammokujaksi, koska sitä se periaatteessa on koiralle. Eli siis vedetäämn jotain pressua tjsp ja kävelen koiran kanssa kapeaa polkua ja pressun jälkeen vieritetään tynnyri. Pressua se säikähti paljon, mutta palautui nopeasti. Tynnyristä se meni enemmän sekaisin ja varoi sitä paljon enemmän. Käveltiin kammokuja uusiksi, pressun kohdalla käveli aivan normaalisti ja oli muutenkin aika rentona. Tynnyrin kohdalla nopensi askeleitaan. Kovasti se siitä räminästä paineistuin. Sain tyynnytellä sitä ja sitten kävin tutustuttamassa sen siihen tynnyriin. Aluksi hiukan säikkyi sitä ja lopulta oli erittäin välinpitämätön.
Sitten oli pimeä huone. Se oli mielenkiintoinen ja erittäin pimeä :--D törmäsin itse jossain vaiheessa johonkin seinään. Se huone muistutti hieman jotain labyrinttiä. Oven suulla minun piti kutsua koiraa ja ovi laitettiin kiinni. Koira jäi ulkopuolelle tuomarin kanssa, itse hiippailin huoneen perälle avustavan tuomarin kanssa ja istuuduttiin penkeille. Sagur päästettiin huoneeseen, enkä oikein tiedä mitä tapahtui, kun ei nähnyt. Kuului läheneviä askeleita, mutta sitten ne stoppasi. Sain ohjeeksi yskäistä ja niiskaista pari kertaa. Avustava tuomari rapisutti maata, mutta Sagur ei tullut. Kuullemma varoi sitä pressua mikä on maassa (kyllä, se on pehmeä, luuli varmaan että kohta se pressu hyökkää tai jotain vastaavaa niin kuin "kammokujassa"..). Sain kutsua sitä pari kertaa ja viidennellä huudolla se sitten tuli. Huvittavinta oli se, että kun se löysi perille. Se katsoi mua pari sekuntia semmosella "o.o no onpas sulla hassut hengailupaikat" ja sitten se lähti. Mua rupes naurattaa ihan hirveesti, onnistuin kuitenkin jotenkin hillitsemään itseni.
Sagur kytkettiin metalliketjuun seinään ja minun piti mennä oven taakse, mistä Sagur ei kuule, eikä näe, eikä haista minua. Mullahan ei ollut mitään hajua mitä tapahtui, mutta äänien perusteella ei tapahtunut mitään. Videolta sitten näin sen ja rupesi taas naurattamaan. Tuomari hyppää puskasta ja Sagur ignooraa sen. Tuomari huitoo kepillä ja kaikkea, Sagur vaan hymyilee ja kattoo semmosella B) ilmeellä. Tuomari kopautti kerran kepillä seinään ja yritti parhaansa olla mahdollisimman uhkaava. Sagur kerran vilkaisi seinään ja tuijotti tuomaria jotenkin huvittuneena. Eli joo, Sagur ei puolusta ilmeisestikään itseään sitten niin ollenkaan. Positiivista tässä on se, että Sagur ei pelännyt uhkaajaa, se vaan piti sitä ihan perus ihmisenä joka vähän hengasi siinä edessä.
Laukaisut mua pelotti kaikista eniten. Ne oli niin semmosia joko tai. Ukkosta se pelkää paljon, ilotulitteita vielä enemmän, mutta kovia pamauksia ei niinkään. Tosin, ei Sagur ole aikaisemmin kuullut pamauksia aseesta joten tilanne oli eri. Maassa oli ilmeisesti joku hemaisevan nartun haju, kun se siihen jäi kiinni.. Liikkeessä se ei reagoinnut pahasti laukaukseen, mutta kun olimme paikallamme, niin reagoi, muttei tosiaankaan niin pahasti kuin olisin luullut.

Tuomarit lähtivät toimistoon ja se odottaminen oli niin totaalisen hirveetä. Meni siinä jonkun aikaa, muttei kuitenkaan kestänyt hirveän kauaa. Tuomari selitti näkökulmansa koiran luonteesta ja kävimme jokaisen osion läpi ja hän kertoi pisteet. Osa-alueiden pisteet voit katsoa täältä. Hienosti Sagurilla meni ja oli kyllä kiva kuulla, että puolustushalu on hyvä ja että koira on avoin, ystävällinen etc. Tuomari vielä sanoi, että mulla ja Sagurilla on hyvä suhde, joka toi hymyn huulille. Vielä enemmän olin ekstaasissa kun kuulin lopputuloksen. +157 ja laukauskokematon! Siis oho oikeesti waaaaaauu! Pitkästä aikaa hyviä uutisia. Etenkin se, että Sagur sai ++ laukauksista oli mahtava juttu! Sillä ei myöskään ollut missään vaiheessa yhtään miinusta, joka on varsin hyvä juttu.

Luonnetestivideot pätkin kahteen osaan, sillä muuten siitä olisi tullut liian pitkä tuubiin.