Pahoittelut taas hiljentyneestä päivitystahdista. Olin huhtikuun lopusta 3vk eteenpäin lähes kokonaan vuoteenomana ja täysin liikuntakiellossa kun polveni sisäsyrjä on turvonnut. Agitreenejä jäi välistä huolella, mikä harmitti. Tässä kooste hyvin kiireisestä parista kuukaudesta:

Moiran luustokuvat

Aina yhtä jännittävää! Moira oli nukutuksesta herättyään koko päivän ilmeisen sekaisin ja vaisu. Juuri ja juuri sai syötyä ja meni sitten takaisin nukkumaan. Onneksi oli jo seuraavana päivänä kondiksessa.
Isosti haluaisin kehua miten nopeasti tulokset nykyään tulevat! Taisi olla jo seuraavana vaiko sitä seuraavana päivänä koiranetissä. Täältä siis nähtävissä ja tulokset tosiaan A/A, 0/0 <3

Epäonnistunut rally-kisa

Kävimme HSKH:n järjestämissä rallykisoissa Cecilin kanssa. Treenit ovat menneet oikein mallikkaasti ja koira teki kehänauhojen ulkopuolella todella nätisti ja täpäkästi. Siis oikeasti mielettömän energisesti. Ihan niin kuin treeneissä. Mutta mun pääkopassa vääränlaisesti pyöri se ajatus, että jos me tää tehdään niin me saadaan koulari. Meillä on mahdollisuus koulariin. Apua apua apua.

No kuinka ollakaan, mentiin kehänauhojen sisäpuolelle ja mun flash backit meidän äärimmäisen epämiellyttäviin tokokokeisiin palasi neljän vai peräti viiden vuoden takaa suoraan päin naamaan. Koira paineistuu, mä yritän hirveästi kannustaa, mutta koska iskee paniikki niin se ei ole aitoa. Meinasin jättää kesken. Mulla oli todella paha mieli ja tuntui vaan niin yksinkertaisen kamalalta. Äsken me osattiin? 2min sitten se seurasi täpäkkänä vierellä niin kuin aina. Nyt se laahustaa ja tekee todella epävarmasti.

No eipä siitä tulosta tullut. Ainoa mikä tuli oli todella epävarma olo. Kun luokka oli ohi, kysyin että saanko mennä radalle tekemään. Heti kun päästiin kehänauhojen sisäpuolelle takaisin niin koira rupesi taas empimään. Mutta sitten hirvesti leikittiin, tehtiin muutamia pätkiä ja uudet bileet pystyyn. Pidin tätä hyvin merkillisenä. Mutta sain sitten kommenttia muutamalta, että nyt olin rento ja itsevarma. Kun menin radalle kisatilanteessa, olin aivan järjettömän jäykkä sekä kohmeinen. Cecil on kuitenkin ohjaajapehmeä koira. Se kestää sen vaikka pommi räjähtäisi vieressä ja palautuisi siitä nopeasti, mutta pienetkin muutokset mun käytöksessä saa sen mielistelemään ja varpailleen. Muussa kuin agissa, sillä siinä kierrokset ovat niin korkealla.

Jäädään siis treenaamaan ja katellaan kisoja joskus.

Agilityhommia

Tehotiimin leirit ovat olleet todella opettavaisia. Olimme kesäkuun alussa sellaisessa jälleen kerran. Päivä oli kyllä sinänsä todella haasteellinen. Oli mielettömän kuuma ja HSKH:n alueella on niin huonosti varjoa. Onneksi oli häkki ja laitoin sen lopulta semmoisen ison hiekkakasan ja metsän väliin. Siinä tuuli mukavasti ja oli pieni keinotekoinen varjo. Olin myös hankkinut toukokuussa molemmille koirille Hurtan viilennysvaljaat. Ne ovat oikeasti aivan parhaat! Ne viilentävät pääasiassa oleellisemmat alueet, eli rinnan ja osan vatsasta.

Leirit ovat opettaneet minua keskittymään huomattavasti enemmän koiran linjoihin. Olen aina ennen mennyt radalle sillä asenteella, että missä kohdassa teen mitäkin. Nyt minua on koulittu ja minua on vaadittu ajattelemaan kunnolla sitä, että missä koira menee ja liikkuu. Vauhtia löytyi muutamilta ensimmäisiltä seteiltä, mutta kun leiri kestää 10-18 niin eipä siinä koira (eikä ohjaajakaan) loputtomiin jaksa. Pidettiin rimat muistaakseni jossain 40-45cm, sillä päivä on tosiaan pitkä ja raskas kaikille.

Mites treeneissä?

Moira oli viime viikolla mukana. Sen kanssa ollaan treenattu lähinnä irtoamista palkalle. Nyt tehtiin 4-6 esteen pätkiä. Se menee jo 40-45cm rimoja vaivatta. Varmasti pian ollaan ihan 50cmkin. Hiljalleen nostetaan, kun ei noita treenikertoja ole oikeasti mielettömän montaa alla. Likka on varsin nopea ja näppärä!

Cecil on tehnyt todella upeasti ja keppeihin olen todella tyytyväinen. En enää edes ajattele, että se jättäisi ne kesken. Nyt päästään taas keskittymään enemmän niihin erilaisiin lähetyskulmiin ja ohjauksiin. Kontakteista keinu on paras. Muut ovat vielä hieman hitaita. Puomin nopeus on parantunut, mutta A on haaste.

Käytännön harjoittelu - kisat

Hetken mielenjohteesta päätin ilmoittaa meidät kisoihin. Meillä on treeneissä menneet kepit ja kontaktit niin hyvin ja minun oikeasti täytyy treenata jännittävissä tilanteissa pääkoppaani. Eikä tähän ihan hirvesti ole muita vaihtoehtoja kuin se, että menee niihin tilanteisiin.

Kyseessä olivat HAU:n kisat. Meillä oli ulkona ja epikset olivat sitten hallissa. Minulla oli tarkka suunitelma siitä, miten tutustun rataan, mitä teen ennen rataa ja sen jälkeen. Kaikki oli hyvin suunnitelmallista. Ja se toimi.
Ongelmanani on ollut marraskuun kisoissa ja talven treeneissä se, että mä en muista ratoja. Mä en yksinkertaisesti vaan muista. Nyt olen paljon katsonut ratapiirroksia, koittanut opetella niitä ja sitten ulkomuistista "piirtää" se mahdollisimman hyvin- Tämä on auttanut! Sillä näissä kärkeloissa ei tullut kertaakaan semmoista oloa, että olisin epävarma siitä minne pitääkään mennä.

Pidin kuulokkeita korvilla. Katsoin aluksi tutustuessani koiran linjoja pelkästään. Mitä se koira näkee missäkin, mihin se koira tippuu hypätessään, mitä vaihtoehtoja sille aukeaa. Sen jälkeen tutustuin rataan niin, että missä minun täytyy olla missäkin. Olin myös päättänyt, että menen joka kerta minun alkuperäisellä ohjaamisidealla enkä lähde muuttamaan niitä. Helposti sitä kokemattomana katsoo muita että "hei, toi on muuten hyvä idea - ehkä mä teen noin". Ja sitten kaikkein tärkein, mitä minulle hoetaan - luota koiraan. Kyllä se osaa. Se on mahtava.

Agiradalta 15vp. Olen eri mieltä keinun ylösmenosta, mutta eipä se tuossa konkurssissa haittaa. Rimapudotus oli omaa hölmöyttäni. Cecil ei koskaan pudota, mutta noh. 60cm rimat ja itse olen lähes paikallani. Koira ikään kuin ilmasta putosi riman päälle. Muuten aivan mielettömän törkeän kivan tuntuinen rata!


Hyppyrata. Oikeasti aivan fantastinen. Mieletn flow, oikeasti nopeaa ja hallittua tekemistä meiltä. Todella todella todella harmittava 5vp kielto omaa typeryyttäni, sillä en ohjannut loppuun asti vaan töksäytin. Näin se menee. Mutta fiilis oli radan jälkeen aivan katossa. Nostatti paljon itsetuntoa ja siitä sai kunnolla lisäboostia treenaamiseen.


Ikävä kyllä kesäkaudella ei oikein tunnu pk-seudulla olevan kisoja, niin keskitytään treenaamiseen ja katellaan sitten joskus uusiksi! Hyvä fiilis jäi ja nyt lähinnä oon ottanut projektiksi naksutella Moiralle ja aloittaa naksuttelu uudelleen myös Cecilille. Oon ollut todella laiska naksuttelemaan (mulla on ollut avaamaton Pro Dogin naksutin mun pöydällä ehkä joku pari kuukautta :D) mutta nyt täytyy vaan saada siitä jonkinlainen rutiini! Nyt kun on noutokapulakin hankittu, niin ehkä sitä tokoa jaksaa. Joskus. Ehkä vähän. Jos vähän kävis alokkaassa ihmettelemässä

Päästiin Cecilin kanssa ensimmäistä kertaa osallistumaan HSKH:n Tehotiimin leiriin. Leirissä oli kolme kouluttajaa, jotka kierretään pienryhmissä läpi. Päivä kesti 9-18, joten vaati kyllä paljon jaksamista koiralta kuin itseltäkin.


Ensimmäisenä oli vuorossa kouluttaja Tiia Neuvonen. Rataa tehtiin kolmessa osassa - pointtina oli mennä mennä lujaa. Haasteena oli myös, ettei rataa oltu numeroitu. Tämä oli aivan loistavaa treeniä itselle, koska mun radanlukutaito on heikentynyt. En myöskään muista ratoja. Sain videota kun vedettiin pätkissä! Lopulta vedettiin koko homma vielä alusta loppuun :) Tehtiin tosi hienosti yhdessä ja tuntui että ollaan molemmat samalla kartalla.

Toisena oli vuorossa Taija Mäkelän rata. Tämä tuntui todella haasteelliselta ja pyrkimyksenä olikin tehdä pari juttua hyvin. Ensimmäisenä oli kaksi hyppyä ja siitä käännös kolmannelle mikä oli käytännössä kahden välissä. Tämä edellytti koiralta sivulle irtoamista. Kävin merkkaamassa tokan hypyn (okseri) ja siirryin sivulle odottamaan. Cecil meni ihan nätisti, mutten kauhean paljoa voinut ottaa etäisyyttä. Harjoiteltiin myös ajoitusta, mikä oli paljon hankalampaa. Tehtiin kolmea pätkää monesti, jotta saisimme ajoituksen kuntoon. Kroppaa oli jotenkin todella hankala liikuttaa enkä ihan aina ymmärtänyt mitä minulta toivotaan. Cecil jaksoi superhienosti kyllä painaa! Ja kepit onnistuivat kivasti silloin kun en itse valunut sisäänmenon tielle. Sain myös aivan älyttömästi ajatuksia siihen miten tulee jatkossa treenata ja miten pitäisi keskittyä huomattavasti enemmän linjoihin. Sen sijaan että miettii omaa ohjaamista, pitäisi miettiä miten se koira liikkuu radalla, mitä se koira näkee ja miten mun pitää liikkua suhteessa siihen. Tuntuu jotenkin todella ilmiselvältä, mutta myönnän aina ajatelleeni hieman enemmän sitä että missä mun täytyy liikkua. Pitäisi pikemminkin ajatella että missä koira liikkuu, mitä se koira näkee ja miten mun pitää olla suhteessa siihen.

Kolmas setti oli jo lähempänä viittä ja aivan katastrofaalinen setti. Kouluttajana oli Hannamari Nieminen. Hänen rataa ei saatu etukäteen, vaan se tuli yllätyksenä. Pointtina oli päästä rataa mahd. pitkälle ja mikäli tekee hylkäävän virheen niin juoksee radalta ulos. Tämä oli hauskaa! Ekaa rataa päästiin ehkä kolme estettä kun Cecil ampaisi kehyksettömän renkaan ohi ja loikkasi perus aidan yli. Tokaa rataa päästiin ehkä muutamaa estettä pidemmälle, mutta johonkin putkisysteemiin kaatui jos oikein muistan.
Kolmas setti oli siksi niin katastrofaalinen, että mulle ei enää tuohon aikaa päivästä kun oltiin treenattu niin mahottoman kauan. Koira myös selkeästi oli yliväsynyt. Sillä se ei mm irronnut enää edes putkiin. Olisi pitänyt tajuta se tokan kouluttajan jälkeen, että ehkä on parempi vaan lähteä kotiin, vaikka onkin koko päivästä maksanut. Ei oikein tullut onnistumisia ja itseä rupesi jotenkin turhauttamaan - suurimpana syynä se oma väsymys. Tästä on jotain videoklippejä, mutta se on siis niin rehellistä sekoilua että eipä siitä saanut mitään irti edes itse. Yleensä niitä virheklippejä on just parasta katsoa, koska näkee missä ne omat mokat tulee! Nyt suurimpana mokana oli se, että koitti väkisin vääntää jotain kasaan :D

Käteen jäi paljon! Kävimme Riitan kanssa treenaamassa sunnuntaina Ojangossa ulkokentillä yksittäisiä juttuja. Katsoin nyt jo vähän fiksummpin sitä meininkiä että missä koiran linja menee ja mitä se missäkin kohdassa näkee. Isona shout outtina on kontaktit! Cecil hirveästi niitä räiskii ja ihan puhtaasti sen takia että mä niin harvoin olen aidon oikeasti niitä vaatinut. Nyt se jäi tavallaan seisomaan ja hiljalleen valutti 2 on 2 off. Ei tietenkään toistaiseksi mikään ideaalisin tilanne! Mutta paranemaan päin!
Sunnuntain treeneistä videota meidän instassa. Niin pikanen klippi ettei jaksa tubeen sitä änkeä. Tehtiin myös putki-puomi erottelua :)
Moira oli myös mukana. Sen kanssa keskityttiin siihen, että palkka tulee muualta. Se silloin supermöllien epiksissä oli niin mussa kiinni. Nyt saatiin tehtyä 3-4 estettä kerralla ja hienosti lukitsi eteen tulevia esteitä. Tietyt putket ovat haastavia jos mun oma liike stoppaa. Se on vielä niin mussa kiinni. Siksi pamautin putken kattoon videolla :---D Hiljaa hyvä tulee.

Ihan alkuun tyrkkään pari treenivideota tylysti tähän Instasta, sillä en jaksa näitä muokkailla ja laittaa Youtubeen. Tässä Moiran viimeisin rallytreeni. Mimmiä vähän avustin kädellä, mutta voi kun se osaa taitavasti! Ja se keskittyy <3
Tässä pätkittynä ratojen parhaimmat palat. Instagram ei anna ladata noita reilu 1,5min videoita ja meiän ratasuoritukset korjauksineen päivineen kestivät about sen verran.

Asiaan. Vietettiin pääsiäinen aika lungeissa tunnelmissa. Lauantaina käytiin pitkällä lenkillä, sekä kipaistiin Ellin ja koirien luona. Sunnuntaina mietin että lähtiskö agiepiksiin molempien kanssa. Meillä on ollut Cecilin kanssa taas treenitaukoa aivan järjettömästi. Treenit ovat joka toinen tiistai ja onnistuin olemaan helmikuusta n. puolet influenssan kourissa, mikä verotti kolme viikkoa minulta. Aina kun luuli olevansa kunnossa, niin tuntuikin yhtäkkiä että keuhkot puristuvat kasaan. En voi suositella, 0/5 kokemus :D

Sain lopulta myö Riitan huijattua mukaan koiriensa kanssa, joten matka kohti Agria eläinvakuutus areenaa alkoi (ent. Racinel areena). Otin Moiralle 2x supermöllirataa ja Mösölle kilpailevien 2 starttia. Tuli hieman kiire, kun oli 6 koiraa ennen Cecilin starttia samaan aikaan kun Moiran supermölliradalla oli rataantutustuminen. Onneksi se oli helppo 13 esteen pyöritys. Mutta ei se kyllä meille ollut helppo. Moira ei ymmärrä pienen treenimääränsä vuoksi irtoamista ja roikkuikin aika visusti minussa kiinni. Ja kun ei estehakuisuuttakaan ole niin joudun aikalailla viemään sen joka esteelle. Mikä ei taas toimi, koska toi koira on niin nopea. Mutta hauskaa oli! Ja ne kohdat mitkä onnistuivat oli superkivoja <3 Odotan vaan että päästäis ulos treenaamaan niin ruvetaan leipomaan tosta agikoiraa. Hain toki sille ryhmäpaikkaa, mutta katsotaan riittääkö talkootunnit.


Moira oli Suuri Palkintokoira kun voitti maxien supermölliarvonnan :--D Kerrankin kävi tuuri! Saatiin kanakääreinen puruluu, narupallo ja paristoilla toimiva pantaan kiinnitettävä punkkikarkoitin. Luu on syöty ja narupallo odottaa seuraavia treenejä.

Cecil oli aika mieletön. Hyvä energia ja tehtiin koko ajan yhdessä. Ekalla radalla kontaktit kusivat aivan 100-0. Keinulla meinasin jatkaa, mutta palautinkin sen sille. Kolmas kerta toden sanoin ja jäi sitten 2o2o. Kepit oli aika hankalassa kulmassa MUTTA ME ONNISTUTTIIN! Ihan mieletön olo koska noi on niin semmoset et ei koskaan tiedä :D Juoksin kiljuen kolme vikaa estettä kun olin niin onnellinen.
Tokalla radalla kontaktit olivat hyvät! Keinu rasahti alas ja koira jäi 2o2o. Puomilla himmaili hirveästi. Lopulta valui 2o2o ja silittelin Cecilin päätä palkaksi. Sen sijaan nyt kepit kusivat ja meni vasta kolmannella. Tällä kertaa tuli semmoisesta välistä ulos mistä ei yleensä tule ja videolla näkyi jotain ihan ihme settiä. Mut tässäkin sama - toistoa toistoa toistoa.

Mielettömän hyvää treeniä meille kaikille! Koska vaikka oli epikset niin mun kädet tärisivät jännityksestä. Saa koirat tottua siihen, että kaikki on hyvin vaikka mutsi onkin vähän rikki :D

Maanantaina käytiin suipponokkien kanssa lenkillä. Pyysin Riittaa ottamaan kameran mukaan, sillä mun likoista ei ole kameralaatuisia kuvia otettu aaaaaikoihin. Nauttikaamme siis niistä!



Eilen oli hurjat kahden startin rallykisat Ojangossa! Aluksi harkitsin ilmoittavani molemmat koirat molempiin startteihin, mutta laskeskelin että en a) jaksa olla siellä seitsemää tuntia b) hintakin tuli aika suolaiseksi kun piti se lisenssikin nyt heittää kehiin :D.
Olemme tässä joulun jälkeen olleet hieman treenitauolla työkiireiden takia! Muutamaan otteeseen ollaan käyty treenailemassa kyllä. Moiran kanssa jo hieman AVO-juttuja ja Cecilin kanssa lähinnä käännöksiä. Peräpään käyttö ei kovin hääviä, sitä pitääkin treenata ihan huolella ennen kuin siirrytään avoa pidemmäksi.




Moira oli ensin! ALO-luokka ja tuomarina Tiia Hämäläinen. Rata oli oikein kiva! Moikulle vaikeuksia tuotti radan hyvin pitkät seuraamispätkät. Ei olla vielä niin paljon treenattu niitä. Loppuakohden rupesi Myyris hieman haaveilemaan - muuten meni tosi kivasti! Ikävä kyllä pudotin hihnan kesken spiraalin :---D Jähmetyin hetkeksi kun rupesin miettimään etten vahingossakaan koske koiraan ja tulikohan tästä nyt hylly. Onneksi tuli vaan -10p.
TULOS ALO HYV 75p. ----> RTK1!!
Nyt pidetäänkin pieni kisatauko Moikun kanssa ennen ylempään luokkaan siirtymistä. Se on kuitenkin vähän häslääjä ja huolettaa se että jos se keksii lähteä kentältä leikkimään jonnekin niin siinä aika nopeasti tulee kilpailukieltoa. Ostin Moiralle lahjaksi pitkän lelun minkä päässä on kaninkarvaa. Ai että se kyllä rakastui siihen. Se sai sen kojulta vielä ihan itse valita! Otin siitä huonoa videota mikä näkyy tässä. Toivon että saisin jossain vaiheessa parempaa missä en itse kuvaa+leikitä, koska hitsi et se rrrrrakastaaaaa tota lelua.

Tuomarina Pia Heikkinen. Cecilin kohdalla mun jännitys oli muuttunut aivan naurettavaksi. Mulla tärisi kädet ja oli ihan kylmää hikeä. Lämppäsin sitä ja meni siis kehänauhojen ulkopuolella ihan normaaliin cecilmäiseen tapaan. Mösötin kuitenkin paineistui heti tokalla kyltillä. Kovasti tsemppasin koiraa loppuun asti, mutta se piristyi vasta kun päästiin radan loppupäässä juosten pujottelemaan. Meillä on pari viimeisintä treeniä mennyt hieman huonommin ja siksi mä nyt jännitin niin tavattomasi mikä aiheutti sen että koirakin jännittää. Cecil on semmoinen, että mun outo käytös tai tunnetila vaikuttaa välittömästi siihenkin. Meinasin 7. kyltillä keskeyttää kun tuntui niin kamalalta että koira ei halunnut mukaan. Keskityin siihen, että meillä ei ole kiire ja että venaillaan hetki radalla perusasennossa, jutellaan mukavia, ja koitetaan uusiksi. Cecil ei myöskään enää pyörähtänyt, vaikka juuri ennen kehää heittelin sitä kahteen suuntaan ja pyysin pyörimään :D Oli kyllä niin katastrofirata - ja harmittaa ettei Mösötin selkeästikään nauttinut, vaan sillä oli vähän huoli päällä!

Kisan jälkeen kävin leikkimässä Cecilin kanssa ulkona, kipaistiin vähän lenkillä ja heittelin sille keppiä. Oli se sitten jo melkein normaalina. Edelleen hieman mielistelevä, mutta muuten ok. Pyysin sitten ulkona tekemään vähän jotain varmoja juttuja ja hirveät bileet jokaisesta. Venailtiin kilpailukirjaa sylikkäin syrjässä. Kilpailukirjat jaettiin ja tapahtui jotain aivan uskomatonta, mikä oli että saatiin tulos! Hyvä ettei leuka tippunut maahan!

TULOS AVO HYV 73p.

Eli ollaan enää yksi hyväksytty vaille koularia! Kannatti olla luovuttamatta. Nyt eksytäänkin sitten ravaamaan hetki epävirallisissa. Mua ei Cecilin kanssa alokasluokassa jännittänyt kuin hieman, mutta nyt jännittää aivan sairaasti mikä näkyy ihan selkeästi tekemisessä :D Niin opinpahan tavoille ja on sitten taas yhtä hauskaa kehänauhojen sisäpuolella kuin alokasluokassa!

Muuta kuluneen kuukauden tapahtunutta, niin käytiin Moiran kanssa Juha Oreniuksen treeneissä viime viikolla. Mimmi yllätti todella paljon! Koitan saada sille jotain tuurausvuoroja alkeis/alkeisjatkokurssille missä harjoitellaan lähinnä ohjauksiin tulemista ja hallintaa. Kontaktit ja kepit saa odottaa keväälle.



Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.