Heilahdettiin HSKH:n mölleissä Tehis cupissa. Jännitti jo törkeesti ennen möllien alkamista, mikä purkautui mulla tällä perus "apua-jalka-tärisee-holtittomasti" -jutulla. Rata oli aika selkeä, mutta kova kiire tuli useammassakin kohdassa joten haastava se oli silti! Tuomarina oli Janne Karstunen!
Eka startti oli _fiasko_ niin monella eri tasolla :D Eka fiaskonaihe oli se, että mä jäin odottelemaan ja varmistelemaan koiraa aivan epätoivoisen paljon. Tää johti siihen, että putken jälkeisellä suoralla mulla ei ollut niin minkään valtakunnan mahdollisuuttakaan missään universumissa ehtiä ohjaamaan Ceciliä. No tuli sitten kieltoja. Eipä siinä. Pitäis luottaa enemmän, kyllä se koira osaa.
Mut sitten kävi jotain niin idioottimaista... Unohdin radan. Ihan oikeasti ei ollut mikään hetkellinen "apua minne pitää mennä?" vaan ihan kunnon "äasjdfpaselfjsk? Ootas hetki meitsi miettii." Mä pysähdyin ja jäin etsimään niitä esteitä :D. Mutta joo, semmoista sattuu ja niin pois päin!
Toka startti oli ohjaukseltaan samanlaista tökeröä puskemista. En saanut missään vaiheessa hyvää rytmiä ja jäin jälleen varmistelemaan pituutta likaa, sillä se ei ollut täysin samassa linjassa. Tuli taas aivan hullu kiire, mikä näkyy hulluna spurttina. Oltais voitettu varmasti monia sekunteja, jos olisin tehnyt valssit ajoissa ja edes jollain tavalla pysynyt ylipäätään mukana. Cecil hiihteli milloin missäkin, kun en lähtenyt kääntymään ajoissa. On kyllä ihme ja kumma, että koira tuli kuitenkin ohjauksiin :D
Videota tokalta startilta. Nopeuttahan on tullut reilusti lisää. Asia mikä oikeasti järkytti oli tuo, miten huonosti se otti kontaktin A:lla lopussa. Ei sillä, että sen kontaktit muutenkaan olisi mitenkään nätit. Ne on varsin hirvittävät. Mutta toi laskeutuminen A:lta lopussa on kyllä ruma, sillä koira osui tsäkällä jollain yhdellä tassulla kontaktille.
Sillä virtaa vielä oli, niin otettiin kaksi starttia putkikisaan joista tais tulla sitten 2xhyl. Eka hylätty rata oli semmoinen etten oikein keskittynyt ja päätin pokkana leijeröidä. Cecil kuitenkin haki niin paljon mielummin siihen kivaan keltaiseen miniputkeen kuin pelottavaan mustaan putkeen, että hirveästi ei ohjaukset enää kiinnostaneet. Sen lisäksi en vahtinut koiran tekemistä tarpeeksi, vaan jätin sen täysin selän taakse.
Toka startti olikin paljon kivempi! En leijeröinyt enää yhtään, vaan juoksin miljoona kertaa mustan ja keltaisen läpi. Lopulta tämä muuten kiva ja vauhdikas rata loppui siihen, että itse ohjasin ihan tietoisesti mustaan putkeen, kun sekosin jotenkin hieman taas järjestyksessä. Noh, mutta jäi tosi kiva mieli, kun koira haki nyt kunnolla siihen mustaan keltaisen sijasta.
