Tänään käytiin sitten silmäpoliklinikalla Viikissä kun meillä oli ysiksi sinne aika. Päästiin jonnekin jännään huoneeseen missä oli erinäisiä tarvikkeita. Cecilin vointia kysyttiin ja kerroin että välillä ihan kirsikanpunaiset, vilkkuluomet näkyy tai tulee kokonaan iiriksen päälle, rähmii älyttömästi, vuotaa ja koira yrittää hinkkaa itseään se lampunvarjostin päässään pitkin tasoja ja kulmia koska sitä kutittaa eikä pääse rapsuttamaan itseään.

Cecil nostettiin pöydälle ja sorkkiminen alkoi. Aluksi katottiin ihan vaan jollain valolla ja peilailtiin. Ilmenikin että sillä on haavauma sidekalvossa. Totesin että meille sanottiin päivystyksessä että sarveiskalvossa ja mulla lukee myös papereissa että sillä on nimenomaa sarveiskalvossa repeämä. No eipä siinä. Vähän sitä ihmeteltiin että miten ihmeessä päivystävällä tuli tommoinen vika, mut eipä siinä nyt sinällään.

Likkaa kehuttiin hirveesti! Et ihanan pirtee, avoin, rauhallinen käsiteltävä ja hirveen kaunis. Lääkärit oli kans aivan loistavia kun niiltä lens semmosta läppää että huhhuh :D. Cecilin silmä rupesi yhtäkkiä kunnolla vuotamaan puudutuspiikin jälkeen niin toinen lääkäreistä sanoi että apua tulva ja jossain vaiheessa yksi lääkäreistä totesi että kiusa se on pienikin kiusa.
Alaluomessa on viilto mikä on tullut hampaasta, mutta se menee kyllä ohi oikeilla tipoilla. Alaluomen alle pujotettiin valkoiset paperilaput mitkä muuttuivat sinisiksi. Koko vilkkuluomi kaivettiin esille ja sen alle katsottiin. Sieltä löytyi poikkeuksellisen paljon imukudosta mikä on kuulemma tyypillistä nuorille koirille ja sen lisäksi sieltä löytyi keltaisia täpliä. Mulle lääkäri esitteli vielä sitä vilkkuluomea ja pääsin katsomaan sen sisäpuolelle. Oli kyllä karun näköistä :D
Silmiin sitten heitettiin hirveät määrät jotain mönjää mikä muuttui vihreäksi ja sitten tapahtui jotain mistä en ymmärtänyt mitään ja lopputulos on että kaikki on hyvin! Saatiin kortisonitippoja ja niillä sitten menee.

Kävimme hakemassa Sagurin tänne uuteen kotiin. Keskustelimme äitini kanssa Williamista ja päädyimme siihen että ehkä sen on parempi jäädä äidille. Se on muutenkin aina ollut enemmän äidin perään ja sillä on ollut todella hyvä äidin kanssa Viikissä. Se on tasaisempi siellä, vatsa on pysynyt kurissa ja se kauhea stressitärinä on vähentynyt. Ja pääsen katsomaan sitä milloin tahansa joten eipä siinä. Ja sillä on seurana Spidi.