Ojankotouhuja sunnuntaina. Olin hyvin 2/3 varma etten mene. Ei oikein huvittanut ja sen lisäksi sää on koko viikon ollut luokaton. Mut sit mietin, että William ei ole ollut kirjaimellisesti varmaan vuosiin missään hömpöttelemässä (Williamin tekemistä ei voi oikein kutsua treenaamiseksi tai tekemiseksi :--D) ja se lähtee viikon sisällä takas äidille. Joten pakkasin kimpsut ja kampsut ja sit lähettiin. Riitta oli aivan yhtä sekaisin ja lähti seuraksi. Kuvia säästä huolimatta saatiin jonkin verran. Täällä näkyy loput kuvat.
William. Noh. Leikittiin paljon ja hypeltiin tasajalkaa. Juostiin pari putkea ja tehtiin ehkä jollain 30cm rimoilla peräti takaakiertoa ja hyppy :D Se villitsi poikaa kovin. Tehtiin maailman lyhyimpiä seuraamispätkiä ja hypittiin tasajalkaa vähän lisää. Parasta.
Moiran kanssa leikittiin paljon ja jatkettiin eteenlähetyksiä targetille, sekä hyppyjen kanssa pyörittelyä. Vauhtia tuli jotenkin aivan kamalasti lisää viime kerrasta! Se teki raivolla ja tunteella.
Vertaan tietenkin Moiraa paljon Ceciliin. Mikä on monellakin tapaa epäreilua. Epäreilummaksi tekee myös sen, etten kunnolla edes muista millaista oli treenata aivan alusta koiraa :D Hämmennyin jossain vaiheessa siihen, kun Myyris kielsi putkea jatkuvasti. Minulle hyvin huomautettiin että mun liike pysähtyy. Muistin että ai niin! En voi missään tapauksessa olettaa, että Moira olisi vielä kovin estehakuinen. Vaikka putket ja kaikki ovatkin parasta maailmassa, niin se tarvitsee silti tukea multa.
Agility tietysti jää Moiralta tauolle sitten kun ulkokentillä ei voi enää olla. Ehkä muutaman tuurausvuoron voisi Agility Akatemialle ottaa, missä treenataan aivan aaaaivan alkeisjuttuja kuten sitä mikä on este. Katotaan sitten ensi ulkokaudella, kun Moira on kuvattu ja muuta, jos aloittais treenaamaan sitten kunnolla. Vauhtia ja intoa ainakin löytyy - se on tärkeää.
Koska oli aika luokaton sää, niin Cecilin kanssa tehtiin muutamaan otteeseen lyhyitä pätkiä ja sitten sen lisäksi keppejä eri kulmista yksikseen ja normaalin hypyn jälkeen. Se ei stiplannut kertaakaan vikaa väliä mikä oli aika mieletöntä ja mieltä kohottavaa! Tämäkin saatiin aikaiseksi ihan sillä, että en puuttunut sen keppeihin. Mulla on ollut huonona tapana tulla jotain häräämään siihen vikoille väleille, kun takaraivossa pirut uskottelee mulle, että se tulee välistä pois niin kuin joskus on tullut.
Rata oli melko suoraviivainen. Pari päällejuoksua, takaakiertoa ja pakkovalssi. Pakkovalssi on sellainen, mitä ollaan nyt otettu tehotreeniin, sillä se olisi niin mahtava kisoissa. Kokeilin alkuun vauhtilähtöä useasti. Aluksi se päätyi siihen, että olin niin auttamattoman myöhässä päällejuoksussa. Se muuttui takaakierroksi ja liikkeen pysähtymiseksi. Cecil hakee esteitä hyvin, vaikkei ole mikään irtoavin koira, mutta renkaalle se ei kyllä hae kauhean kummoisesti. Lopulta päädyin ratkaisuun mikä näkyy videolla. Ei sillä, olisin voinut olla päällejuoksuissa enemmän edellä, mutta jään kai varmistelemaan liikaa. Saman näkee myös videolla putken vastakäännöksessä. Ei ole mitään syytä mennä niin pitkälle ja siitä syystä olin auttamattoman myöhässä toisessa putkessa :D
Tiistaina alkaa tosiaan meidän ohjatut agit! On kyllä ihana päästä jonkun silmän alle, joka voi huomauttaa huonoista ratkaisuista, ehdottaa parempia ja joka näkee virheet kentällä.
