Tänään tuli kisakirje BAT:in agikisoihin! Mulla tutisee nyt jo puntit ja samalla vatsassa möllyää. Siitä on paria viikkoa vaille tasan kolme vuotta kun oon viimeks kisoissa ollut ja hyi kauhea millanen tunne :---D Olenkin työpäivän aikana jokaisella tauolla lukenut psyykkausartikkeleita ja oon nyt ehkä hieman koittanut kasata itseäni.
Me mennään tekemään omaa juttua meitä varten. Mun ainoa tavoite on nyt saada tsekattua mitkä kaikki (monet monet monet) asiat vaativat lisätreeniä. Kun ja jos virheitä tulee, mä silti haluan vaan tuntea sen meidän yhteistyön ja saada kiksit siitä. Ihan sama vaikka hyllyä pukkaa, kunhan rata tuntuu hyvältä! Tiedän että mun jalat painaa lauantaina satatonnia vähintäänkin ja tuun tekemään aivan käsittämättömän typeriä ratkaisuja kentällä. Todennäköisesti myös ohjaan normaalia heikommin, kun oon niin jähmeenä. Mut sitä mennään treenaamaan ja siihen tottuu.

Tartun koiranäyttely 4.-5.11

Elli otti perjantaina Moiran mukaan kohti Viroa. Moiraa kuurattiin Riitan kanssa torstaiyönä huolella ja kyllähän sitä karvaa vaan siis lähtee. Karvaa lähtee niin maan perkeleesti. Ja se näkyy molemmissa arvosteluissa.
4.11 Tuomarina Valentinas Stiklius
"Very good type, very good format, head by breed, very tight ears, good topline, good ribcage, needs more showtraining, needs more coat" - EH

Vähän vastatuulta. Kevyet korvat muuttuivat vielä pystymmäksi
5.11 Tuomarina Nikola Konrad
"Bitch with good body. Correct head and teeth. Correct deep but not wide chest for age. Good topline. Correct angulations. Little outside in the rear legs. In the lack of coat." - ERI JUK2
Tuomari oli vielä kehän jälkeen sanonut Elli the handlerille että "I am so sorry". Se selkeästikin tykkäsi Moirasta hurjasti, mutta hävisi lopulta. SA jäi myös saamatta, tuomari vippasi sen kaikille luokkavoittajille.

Olen supertyytyväinen siihen, miten Moira on käyttäytynyt reissussa. Hallin pohja oli käytännössä jotai kiveä tms. eikä likkaa haitannut se yhtään! Likka oli myös asiallinen niin automatkalla, hotellissa kuin laivallakin. On se niin hieno ja reipas pieni :) Tuo erinomainen oli jo enemmän mitä oletin. Myykyltä on oikeasti lähtenyt aivan kaikki ja loput on kirjaimellisesti karvan varassa kiinni. Täten nyt myös vähän 50/50 ajatuksena messari on myös ohi. Ajattelin että ehkä jos sittenkin, mutta päädyin nyt siihen, että Moira pääsee kehiin joskus ensi vuoden alkupuolella!

Moira patsastelee Ellin kanssa

Agiliitely

Kun kiikutin Moiran perjantaina Ellille, menin itse Cecilin kanssa treenaamaan aksaa. Sain ihan pientä videota otettua treeneistä. Lähinnä tehotreenattiin keinua ja keppejä. Etenkin kun kisat ovat ihan pian ja nuo ovat varmaan ne kompastuskivet. Niistä ei ole videota, tuli ihan hienoja onnistumisia! Videolla lähinnä pieni pätkä mitä hutastiin muutamaan otteeseen.


Ohjatuissa olikin sopivasti keinutehotreeniä :D Rataan kuului keinun vetäminen neljä tai viis kertaa. Koska Cecil veti sitä välillä rämisten keinua alas, se päätettiin palkata 2o2osta. Rata tuntui tosi hyvältä, vaikka saatiinkin onnistumisia lähinnä pätkissä! Cecil tuli tosi makeesti ohjauksiin ja tuntu et oltiin nopeita :) Kelasin että perjantaina ennen duunia käyn tekemässä jonkinasteisen kenraalitreenin ja sit se on siinä.
Videon ekassa pätkässä mulla oli ajatuksena tehdä takaaleikkaus, mutta lähinnä näyttää vaan siltä että ajan koiran päälle. Wanha khunnon valssi vedettiin sitten väliin ja sehän onnistu ihan kivasti! Huomasin nyt vasta myös, mitä ei treeneissä hokattu, että välillä likka ei osu ollenkaan keinun kontaktipinnalle ylöstullessa. Sille pitää katsoa joku rytmitys. Cecil vetää niin isolla laukalla, että nykäsee tommosesta näemmä yli.

Puolisen vuotta lyhykäisyydessään:
- Moira täytti vuoden 25.7.
- Teimme Cecilin ja Moiran kanssa ensimmäistä kertaa agilityä sitten joulun tuossa eilen
- Moira kävi näyttelemässä toissapäivänä
- Itse olen juossut nyt puolimaratonin kesäkuun alussa, supersprintti triathlonin kesäkuun keskivaiheilla, polkujuoksua heinäkuussa
- Moiran kanssa on herätty treenaamaan edes hieman
- William ja Spidi ei muutakaan mun luokse, mutta William oli kyllä hoidossa kolme viikkoa ja tulee varmasti toistekin!
- Aloitin uudessa työpaikassa tämän viikon alussa



William on hirveästi reipastunut! Sisällä leikki paljon - etenkin Myyriksen kanssa. Ulkona ei sitten ihan uskaltanut ottaa osaa tyttöjen rajuihin painiotteluihin vaan tyytyi hajujen ihmeelliseen maailmaan! Koirien kanssa on myös käyty muutamaan otteeseen uimassa piiiiiitkästä aikaa! Moikun mielestä vesi on aivan käsittämättömän ällöttävää, mutta Cecil - vanha vesipeto! - oli aaivan kikseissä! Itsekin uskalsin heittää talviturkin kesäkuun alussa.


Koirakaverukset! Vasemmalta oikealle Cecil, Moira, Fiilis, Glee ja Merlin

Ennen Kiira-myrskyä oltiin Riitan kanssa treenaamassa Ojangossa agilityä. Ei olla kumpikaan käyty siellä varmaan iäisyyksiin. Agendana lähinnä vaan hauskanpito ja muistuttelu. Tehtiin suuuperlyhyt rata missä pointtina oli vaan täysiä meneminen ja irtoaminen. Näissä kyllä onnistuttiin :D Moiran kanssa treenattiin vähän väliä pienempiä pätkiä lähinnä targetilla. Ollaan treenattu lähinnä vain rallya jne, niin se on kovin paljon mussa kiinni. Hienosti se targetille irtoaa, ja kun Riitta toimi apparina niin saatiin vauhtiakin kun pystyy paremmin hetsaamaan.

Erikoisnäyttely 11.8

Moira korkkasi JUN luokan toissapäivänä Espoossa collieiden erikoisnäyttelyssä. Tuomarina oli brittiherra Geoff Duffield GB. Junnunarttuja oli 9, joista Moira meni kehään ensimmäisenä. Siinä tuli vähän kiire, kun pikkupentujen kasvari siirrettiinkin lennosta toiselle tuomarille, enkä ollut varautunut ihan vielä menemään kehään :D Myyris esiintyi superhienosti ja antoi tuomarin käsitellä. Sen jälkeen kun tuomari nosti etutassut ilmaan, niin Moira rupesin vääntelemään ja rimpuilemaan käsittelyssä.


"1 year 1 month sable, needs to clear in stop. Good earcarriage. A bit uncooperative. Good depth of chest. Well arched neck. Good lenght of back. Would prefer more drive from rear, as she is little close behind." - EH

Paljon arvostelussa oli hyvääkin! Katellaan vielä loppuvuodelle jotain kehähommia. Nyt kyllä tota tukkaa lähtee aivan järjettömästi (sopivasti heti kun Cecil lopetti karvojen pudottamisen :D) niin ehkä lähempänä vuodenvaihdetta

Viime päivityksestä onkin jo aikaa! Jalan tilanne väliaikaisesti taas huononi, mutta nyt se on hyvällä mallilla! Ei olla oikein tehty siksi muuta kuin lenkkeilty varoen, etenkin näillä liukkailla säillä, ja siksi postausväli taas piteni! Agivalkku piti jalan ja aikataulujen vuoksi perua. Mutta ei se mitään! Aikaa riittää ja aina voi tehdä juttuja myöhemmin. Onneksi jengi on ollut niin töissä kuin vapaa-ajallakin ymmärtäväisiä tän tilanteen kanssa.
Uutisia sen verran, että muutto on edessä ensi viikolla! Olen viimeiset pari viikkoa vaan tuijotellut Ikean, Jyskin ja Sotkan kuvastoja innoissani. William ja kissaherra Spidi palaavat huostaani. Cecilillä tosin alkoi nyt juoksut, eli pojat palaavat luokseni todennäköisesti maaliskuun lopussa. Otan molemmat ukot avosylin vastaan.

Lähdettiin koirien kanssa Riitalle jo torstai-iltana ja erkkari oli lauantaina. Perjantaina alkoi Moiran puunaus, likka ei ollut tällä kertaa yhtä loppu kuin viimeksi puunaamisen suhteen :D Korvat nyt edelleen ovat kevyet ja hoitamista jatketaan. Ehkä ne joskus vielä siitä. Pesu meni kivuttomammin ja nyt kun mulla on kunnolliset ohennussakset niin saatiin nätisti trimmattua.

Näyttelypaikkana oli ShowHaw Vantaan Tammistossa mikä oli kyllä aivan naurettavan pieni tila tuollaiselle tapahtumalle. Monethan siellä valittivat ja ihan aiheesta. Yli 200 koiraa oli paikalla ja ties kuinka paljon ihmisiä. Riitta treenasi Moiralla ja kyllä se vähän reagoi ympärillä tapahtuvaan, mutta oli superreipas! Keskittyminen parani kyllä hetki hetkeltä :) Koko se näyttelypäivä kesti yli 10h ja mulla alkoi menemään ehkä vähän tunteisiin siinä klo 14.30 jälkeen, etenkin kun eräs koira oli jo arvosteltu, mutta sitä arvostelun saamista paperisena piti odottaa reilu tunti. Tarkoituksena ei ollut jäädä loppuun asti, mutta etenkin loppuakohden kaikki oli levällään, niin oli käytännössä pakko jäädä. Mösötin odotti kyllä nätisti ilman huolia Riitalla, Riitan koirat oli mukana ja Moira nukkui oman kehänsä jälkeen tyytyväisenä häkissä.

Suipponokkaklaani 3,5h lenkillä

Pentuja oli pikkupentunartuissa 11. Moiran tulos PEK-. Tuomarina Ulla Bergh-Persson Ruotsista. Oli todella osaava tuomari ja käpälöi huolellisesti koirat läpi. Arvostelu oli myös hyvin pitkä, eli sai sille 40€ menetykselle kuitenkin jotain vastinetta!

"6 månader. Ännu något outvecklad valp. Trevligt huvud med flat panna. Bra ögon. Något ostabila öron, tillräckligt Lång hals, goda kroppsproportioner. Önskar lite kraftigare benstömme rör sig. Ok bak, men mycket ostabilt fram. Trevligt temperament"

6 kuukautta. Silti hieman kehittymätön. Kaunis pää ja litteä kallo. Hyvät silmät. Hieman epätasapainoiset korvat. Oikeanlainen pitkä kaula ja hyvät rungon mittasuhteet. Toivoisin voimakkaampaa luustoa. Hyvät liikkeet takaa, mutta epätasapainoiset edestä. Hieno luonne.
Ihan kiva arvostelu! Vaikka välillä mietityttää näissä pentukehissä että kuinka kehittynyttä koiraa sitten haetaan. Olen kyllä ylpeä tuosta pikkuisesta. Pian se on 7kk ja sitten päästäänkin jo isoihin pentuihin. Kiitoksia Riitalle jälleen Moiran handlaamisesta!


Minäkin pääsin kehässä kierähtämään. Esitin Timonan nahkan paras narttu -kehässä, niin pääsin itsekin vähän kierähtämään kehänauhan toisella puolella :)

Kiitoksia blogipostauksen kuvista Suvi Lehdolle! Lisää kuvia tulee varmasti tähän kansioon, kun saadaan lisää kuvia.

Mun jalka on oikeastaan entisellään, eli aika huonossa hapessa. Olen ollut jälleen saikulla, mikä onneksi loppui ennen pentunäyttelyä. Riitta on kyllä lahja kaikille, sillä hän trimmasi, pesi ja föönasi penskan. Mun tehtävänä oli oikeastaan vaan istua ja pitää seuraa. Moiran mielestä täti oli ihan kamala kiduttaja ja Myyris tuleekin muistamaan 14.1 päivän Kidutusten Päivänä. Edes edeltävä perjantai 13. ei vetänyt Moiran mielestä vertoja lauantai 14.

Moiralla oli myös hienoimmista hienoin kylpytakki päällä! Föönaamisen jälkeen pupelo oli varsin tuuhea kultakutri

Moira oli aivan tavattoman reipas pieni pehkis. Meni Riitan kanssa todella nätisti - toki Riitta on Myyriksen lempitäti - mutta silti mua vähän jännitti reaktio, kun tilanne oli aivan vieras. Itse istuskelin lattialla kun penkkejä ei ollut eikä jalkapöytä meinanut kestää. Sain muutaman hassun räpsynkin otettua.

Moira 5,5kk ensimmäistä kertaa kehässä


Tuomarina oli Johan Juslin. Hän katsoi Moiran tarkasti läpi hännänpäätä myöten, kirjaimellisesti :D

"Erittäin kaunispiirteinen pää ja ilme. Hyvä kaula. Tarvitsee vankemman etuosan. Saisi olla raajakkaampi. Vahva lanne. Hyvät takakulmaukset. Litteät etukäpälät."


Tuloksena PEK1 muttei kunniapalkintoa. Ehkä joskus olisi jäänyt harmittamaan, mutta nyt ei voi olla muuta kuin ylpeä pienestä ketusta. Kaapelitehtaalla raikui, hallitreeniä ei kuitenkaan kauheasti ole ja aivan järkyttävä haukku kuului joka suunnasta. Se oli vaan innoissaan kopeloinnista ja arvostelukin oli todella hyvä!

Seuraava kehä onkin sitten varmaan mätsäri kuun lopussa Vantaalla ja kehässä sitten taas collieiden erikoisnäyttelyssä. Vielä on vähän auki ilmoitanko Cecilin ns. lassieluokkaan, missä saa olla myös virheellisiä koiria. Cecilillä kun toi korvapolitiikka on aina ollut vähän pysty :D Agi on nyt tauolla, vaikkakin elättelen toivoa ihmeparantumisesta, niin pääsisi ehkä mölleihin ulkopuolisena jännittämään. Saa nähdä miten mun jalan tilanne etenee, jospa jossain vaiheessa pääsisi taas tavalliseen arkeen kiinni.

Mun ei alunperin edes pitänyt mennä koko karkeloihin, sillä tiellä oli työt ja tuhat muutakin estettä. Elsi pyysi multa Ceciliä JH-koiraksi, joten nyt oli aivan pakko pakko PAKKO päästä sitä sitten katsomaan :D

FCI-säännöillä mentiin, eli ei ollut nuorempia tai vanhempia jaoteltu. Junior handlereita oli aivan mieletön määrä, joten ne oli porrasteltu ja jaoteltu ryhmiin. Elsi pääsi treenailemaan hyvissä ajoin Cecilin kanssa. Etsittiin sopiva juoksurytmi ja katsottiin miten koira toimii. Cecilin saa nojaamaan enemmän eteenpäin sillä, että pitelee namia hieman kauempana naamasta ja antaa koiran kurottautua namia kohti. Muuta siinä ei oikein ollut. Elsi harjoitteli Cecilin raajojen siirtämistä mikäli se ei itse siirrä niitä oikein jnejne. Parivaljakko näytti yhdessä oikein hyvältä!

Cecil oli varsin onnellinen saamastaan huomiosta ja hyppikin pusujen toivossa Elsiä vasten. Elsi raukka ei päässyt mitenkään koiran korvapesua pakoon, sillä Cecil oli kahdella jalalla handlerinsa pituinen :---D Onneksi Elsiä ei haitannut, vaan suorastaan innostutti koiraa enemmän. Tästähän likka innostui, sillä yleensä korvapesujen vuoksi kaikki kiljuvat ja parkuvat.
Ja kyllähän sen sivusta huomasi, että parivaljakko piti toisistaan. Yhteistyö oli saumatonta ja iloisen näköistä!

Tänään sitten kisasin Mösilö the Cecilin kanssa jatkoon pääsemättä, mutta olin itse suoritukseen aivan älyttömän tyytyväinen!

Mösilö the Cecil on sitä mieltä että "Mmmmm nameja".

Matkaan ei tarttunut mitään tavaraa tai muutakaan sälää. Ilmeisesti siellä oli paljon messutarjouksia, muttei löydetty niitä kyllä pahemmin. Riitta sitten treenasi Cecilillä ja Fiiliksellä parikilpailua huvikseen, vaikkei niitä koskaan saa mihinkään ilmoitettua, kun ovat eri rotuisia ja samaa sukupuolta :D Hyvin se kuitenkin meni ja kyllähän se aikaa tappo, kun piti tunti saada johonkin hävitettyä. Nimittäin pitihän sitä jäädä ryhmät ja BIS-katsomaan!
Nyt on sitten tietenkin aivan sairaaloinen kehäkuume päällä, joten oon jo katsonut loppuvuodeksi muutaman näyttelyn, missä vois noita poikia pyörittää.

ACP-katselmus eli vähintään 25% Corydon collieiden katselmus järjestettiin tänä vuonna ihanasti vähän lähempänä! ACP-klubi on siis lyhyesti sanottuna Corydon-kennelin sukuisten koirien kerho. Katselmus järjestetään kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa, joten se kerää yleensä sankoin joukoin ihmisiä. Tämä oli ensimmäinen kertani ACP-katselmuksessa, sillä ne on järjestetty liian kaukana silloin autottomalle ja alaikäiselle ihmiselle (viimeksi eli 2011 järjestettiin Kuopiossa). Lauantaina oli urokset ja nyt sunnuntaina sitten nartut. Koiria yhteensä oli 81 ilmoitettu, mutten narttujen lukumäärää tiedä.

Tuomarina oli Miranda Blake eli Corydon-kennelin pitäjä Iso-Britanniasta

William sekä Sagur ovat melkein 100% Corydon-sukua. Sagurin isä on jo heti Corydon-kennelnimeä kantava koira ja emän puolelta tulee neljännessä polvessa. Williamin isä on Sagur joten isän isä on jo suora Corydon ja emän puolelta ensimmäinen tulee jälleen neljännessä polvessa.
Corydon koirat ovat siis niitä koiria, joista periaatteessa suurin osa kaikista Euroopan collieista ovat lähtöisin. Corydon koirat ovat erittäin tunnettuja maailmalla ja kasvattajat arvostettuja.

Jännä puoli tässä on se, että jopa minun puoliksi sileäkarvainen collie Cecil on 25% Corydon kun tarpeeksi pitkälle sukuja laskettiin. Nahkojen puolelta niitä ei luonnollisesti tule, mutta pehkopuolelta jo aika pian. 4. polvessa tulee sama ensimmäinen Corydon, joka on sama kuin Sagurin isä. Tämä nyt johtuu siitä, koska Sagurin sisko on Cecilin isän emä.

Mulla oli rahallisesti niin tiukkaa silloin kun ilmoittautuminen alkoi ja päättyi, joten en pystynyt ilmoittamaan koiriani mukaan. Mutta koska Cecil on sijoitus, niin sijoittaja ilmoitti Cecilin ikäluokkaan (2v-4v) ja lisäkilpailuun paras häntä ja liike.

Paras häntä ja liike kilpailussa Cecilhän on erittäin lupaava. Sillä on todella nahkamaiset liikkeet, eli draivia löytyy enemmän kuin peruspehkolta ja häntäkään sillä ei nouse selkälinjan yläpuolelle. Meidät kuitenkin käteltiin jo heti alkumetreillä ulos, sillä häntä on liian lyhyt.
Olin aivan puulla päähän lyöty, sillä Cecilillähän on ihan tajuton rokkipiiska toi häntä :D Mun oli ihan pakko itsekin kokeilla ja joo piruvie. Cecilin häntäluu on juuri ja juuri kintereelle. Tämä on siis toivottua, mutta sen mielellään pitäisi olla pidempi. Ilmeisesti noi häntäkarvat sitten hämää hirveesti. Noh eipä siinä!

Ikäluokassa 2v-4v oli 10 koiraa ilmoitettuna. Viisi valitaan jatkoon ja ne pääsevät automaattisesti kaikki paras narttu -kehään. Cecil ei tähän joukkoon kuulunut. Cecil sai kuitenkin ihan huippuarvostelun:

Very elegant tricolour bitch. Correct coat type. Excellent black colour. Her head is balanced, but needs to be more refined. Her eyes are too light in colour and her ears are too light. She could do a little more front angulation and a little less weight. Moves very nicely.

Korvathan ovat periaatteessa pystyt tai ainakin melkein. Pehmeät päät sillä kyllä on korvissa, mutta eivät taitu mitenkään fiksusti. Olin yllättynyt että turkista tuli pelkkiä kehuja! Oli kyllä hyvin paikkansapitävä arvostelu ja Miranda katsoi koiran hyvin tarkkaan läpi painellen, silmäillen ja painellen vielä vähän lisää.
Tuo "voisi pudottaa hieman painoa" oli melkoinen yllätys. Kovasti se sitä paineli ja pitkään mietti. Mutta kun itsekin kokeilin niin tottahan se on. Ilmeisesti tämä viikko äidilläni on aiheuttanut Cecilin läskistymisen, kun äiti heittää koko ajan nameja ja tähteitä koko kolmikolle heti kun silmä välttää. Lenkkien pituus on myös lyhentynyt näiden kuumien päivien takia, kun ei millään pysty olemaan tuolla helteessä, kun mittarit paukkuu 34 astetta. Onneksi ensi viikolla pitäisi välillä olla vähän viileämpää, niin pudotetaan sitten noi pienet ylimääräiset lihat luiden ympäriltä ennen kisoja!

Ajeltiin Riitan kanssa Harjavaltaan aamutuimaan. Mukana oli Sagur-papan lisäksi William-poika ja Riitan Fiilis. Aluksihan mun piti ilmoittaa Cecilkin sinne, mutta hyvä etten, sillä siellä oli semmoiset 97 pitkäkarvaista collieta.

Williamin mielenlaatu on parantunut huomattavasti! Se oli näyttelypaikalla hyvin iloinen ja huomattavasti fokusoituneempi. Se suostui syömään, se keskittyi eikä huutanut kuin päätön hyena.

William on myös saanut enemmän tukkaa ja onkin varsinainen tukkajumala tällä hetkellä. Wipsutin on myös saanut vähän lisää lihaa luiden päälle mikä on pelkkää plussaa, kun se oli sairastaessaan laihtunut merkittävästi.

Good size, correct shape of head, almond eyes, correct eyes, short neck, short in croup, straight angulations in both side. High set tail of good lenght, good coat quality. Nice clean blue colour, in movement with slightly carriage of tail.
EH AVK-

Wiltsu vielä eilen kenraalitreeneissä piti häntää oikein hienosti selkälinjan jatkeena niin kuin olisi tarkoituskin, mutta se kiihtyy kuitenkin muista koirista sen verran tuollaisissa isommissa tapahtumissa, että häntä on välillä kuin malamuutilla. Tosin sitten kun Wiltsu rauhottui ja laski häntänsä, niin sitten se heiluikin koko ajan ja tietenkin oli hieman selkälinjan yläpuolella. Oli niin ihanaa nähdä, että William oikeasti nautti näyttelypaikalla ja oli jotenkin kasassa. On se hieno mies! Avoimia uroksia oli paljon! Luettelossa puolitoista sivua. Eihän tuo yleensä ole huima määrä, mutta pieneksi ryhmikseksi on.



Veteraaneja oli nartuissa 5 ja uroksissa 2. Sagur oli todella innokas, sama stoori oikeastaan kuin viime mätsärissä: hirveesti liikaa virtaa ja sit sählätään. Melkein se malttoi odottaa paikoillaan aina satunnaisesti. Meidät osoitettiin ensimmäiseksi mikä tuli aivan järjettömänä yllätyksenä, sillä meidän kilpakumppanimme oli käsittämättömän komea!
Ei enää paras vetsku -kehässä pärjätty, mutta saatiin jo paljon enemmän kuin olisin voinut kuvitella.

Good size and body proportions, exc shape of head, nice dark eyes, shorter neck, exc topline, straight upperarm, correct angulation behind. Exc coat quality, balanced in movement.
ERI1 VSP-vet
Sagur sai aivan mielettömän hyvän arvostelun mistä ei voi olla kuin tyytyväinen.

Lisää kuvia löytyy täältä. Kiitoksia Sanna R:lle Sagurin liikekuvasta!

Puolen vuoden kehätauon jälkeen pääsi nuoret kehään. Riitta tuli Fiiliksen kanssa auttamaan lauantaina koirien laitossa. Koirat pestiin ja föönattiin (kyllä, jopa Cecil). William näytti oikein karvaiselta juuri föönattuna, muttei pysynyt sellaisena aamuun asti. Karvat on tosissaan vähän tippunut ja kaikkien verikokeiden takia eturaajoista hieman ajeltu karvoja. Suurin ongelma oli kuitenkin vatsakarvojen puuttuminen, sillä nehän oli ajeltu erinäisten operaatioiden vuoksi. Hieman sänkeä oli ehtinyt kasvaa, mutta eipä se paljon hyödyttänyt.

Laiteltiin Riitan ja Wilman kanssa Wiltsua kuntoon. W oli tyypilliseen tapaansa hyvin hermostunut näyttelypaikalla. Tultiin ajoissa juuri sitä varten, että se kerkeäisi rauhoittumaan. Kyllähän se rauhoittuikin! Riitan treenatessa Williamia kaikki oli vallan loistavasti. Mutta jotenkin ennen kehää piippaaminen, kiehnääminen ja se levottomuus nosti päätään.

Tuomarina oli äärimmäisen miellyttävä Maija Sylgrén. Todella iloinen nuori nainen, joka katsoi purennan tarkasti (hyvä että edes joku vielä jaksaa), liikutti riittävästi ja sanelutti todella pitkän arvostelun. Noi olikin ne syyt, miksi maksoin itseni kipeäksi Cecilin ilmosta. Halusin pitkän ja kattavan arvostelun.


W oli jälleen tyypilliseen tapaansa varsin innoissaan kun tuomari tuli tutkimaan. Häntä heilui ja huiski, mutta ei onneksi häirinnyt tuomarin työtä. Harmi kun W ei tossa mielentilassa suostu mitään syömään tai huomioi mitään järkevää, niin korvia on vaikea saada valppaaksi samalla tavalla kuin treenatessa, mistä tulikin sitten huomautus, että asento olisi turhan hajanainen.

Etenkin tässä kuvassa vatsakarvojen ajelun huomaa. Vähänhän sille oli jätetty housuihin ja eturaajojen taakse, mutta muuten se on ihan pelkkää sänkeä.

"Niukassa pohjavillassa esitetty kauniin värinen blue merle-uros, jonka päänlinjat voisivat olla yhdensuuntaisemmat. Hieman haja-asentoiset korvat. Oikea purenta. Riittävä kaula. Rinta-- voisi olla pidempi ja -- lyhyempi. Lyhyt rintalasta. Hieman pysty olkavarsi. Hieman korkea kinner. Sivuliike voisi olla tasapainoisempi. -- Oikea karvanlaatu. Reipas käytös." EH2

Cecilille en osannut odottaa yhtään mitään. Lähinnä toivon että tulisi edes se hyvä, muttei se hylättykään ollut pois suljettu vaihtoehto mm. pohjavillan ja korvien vuoksi. Yritin mä jotain epätoivoista harjojen kanssa, mutta tota turkkia ei saa yhtään pörröisemmäksi kun paksuahan toi ei ole, niin annoin olla. Kunhan käytös olisi asiallista niin olis jo superkiva!

Pokkana mentiin junnujen kokoomaan seisoskelemaan junnuturkkisten narttujen kanssa. Sylgrén pyysi pari kertaa ympäri. Ilmeisesti monen tunnin odotus ja kuumuus oli auttanut, sillä Cecil malttoi juosta miellyttävällä tavalla. Liiankin usein se tuntuu vetelevän true nahkastylellä mun edessä kaula pystyssä. Näinhän mä sen oon usein juoksuttanutkin, mutta nyt oli jonkinlainen kompromissiravi. Vähän se kyllä joissain kohdissa nosti laukalle kun takana että edessä oli superkivoja kavereita!

Yksilöarvostelussa katsoi hyvin tarkkaan hampaat. Yllättävää oli, että Cecil käänteli päätään kun hampaita yritettiin katsoa. Niitä huulia sorkittiin siitä huolimatta pois tieltä, mikä oli kyllä todella hyvä juttu, koska pitää siihenkin tottua. Sen verta kauan katsoi että aloin jo vähän huolestumaan että puuttuuko sieltä suusta jotain :D


Oon kyllä mielettömän tyytyväinen siihen, että Cecil malttoi tuijotella eteensä, eikä mennyt aivan mahdottomaksi kun häntää mittailtiin ja paineltiin koiraa ympäriinsä. Ilmettä tuomari katsoi pitkään. Myöhemmin tuli katsomaan vielä uudelleen ilmeen ja hymy vaan levisi. Tässäkin olin jo hieman huolissani, että ei kai se nyt niin koomisen näköinen ole.


"15kk raajakas nuori narttu, jolla miellyttäväilmeinen pää. Hieman kevyet haja-asentoiset korvat. Kuonon selkä voisi olla suurempi. Keskiruskeat silmät. Oikea, mutta niukka purenta. Hyvä kaula. Rintakehä tarvitsee lisää tilavuutta. Pysty olkavarsi. Riittävät takakulmaukset. Kevyt sivuliike. Vähän pohjavillaa. Kaunis väri. Syvä musta, erinomaiset tan-merkit. Miellyttävä käytös." EH-

Siinä vaiheessa kun sinistä läpyskää näytettiin niin oli kyllä niin bileet. Etenkin kun tuomari monille jakoi sitä H:ta ihan surutta! Kilpailuluokkaan meillä ei kyllä mitään asiaa enää ollut, kun loput neljä junnua oli erit saanut. Ei sillä, tämä on enemmän kuin tolta koiralta osaisin odottaa.

Nyt jää kehät taas hetkeksi. Pitää odotella että Wiltsulla kasvaa tukka. Sagurin kanssahan voisi periaatteessa jossain käydä jos jaksaisi. Harmittaa vaan, kun noita Cecilin korvia pitää varmaan vielä viikon hoitaa, kun ensi perjantaina on jalostustarkki ja sieltä tulee kyllä noottia pystyistä korvista.

Kiitoksia Wilmalle ja Riitalle hurjasti avusta. Etenkinkin Riitalle suuri kiitos Williamin esittämisestä. Täältä löytyy jotain kuviakin!

/(typo korjattu Cecilin arvostelusta, olin sen suoraan Facesta tänne laittanut ja sinne kirjoitin ennakoivalla tekstillä joten selkäänsä on nyt muuttunut selkälinjaksi)

Olimme tänään Cecilin kanssa Lahden RN:ssä, ensimmäistä kertaa isoissa pennuissa, viimeistä kertaa pentuluokassa.

Aamu ei kyllä lähtenyt hyvin käyntiin. Mä nukuin pommiin, olin jotenkin onnistunut unissani hakemaan pöydältä huutavan puhelimen sänkyyn ja jotenkin vierimään sen päälle. Iloisesti sitten nukuin liian pitkään, kunnes lopulta heräsin seitsemänteen soittoon. Kymmenessä minsassa nopeasti loput kamat kasaan, hampaiden pesu ja vaatteiden vaihto. Kovasta kiireestä huolimatta mitään ei unohtunut kotiin!

Pentuja oli 16, uroksia 9 ja narttuja 7. Tuomarina oli Eeva Resko.

Cecil kokoomakehässä pisti vähän leikiksi. Yleensä se on ravannut oikein rauhassa ja kauniisti, mutta nyt oli vaan liian kivaa ja edessä oli vielä rakas sisko Tata, niin kyllä sitä piti vähän hypehdellä kojoottimaisesti.
Yksilöarvostelussa normaaliin tapaan jännitti se, miten paljon Cecil tulee tuomaria rakastamaan, paljon, hyvin paljon, vai aivan hillittömästi. Resko ei onneksi ollut mitenkään poistyöntävä ja otti ihan avosylin vastaan Cecilin pusut. Tyttö ei aluksi meinannut millään pysyä paikoillaan kun tuomari kävi sitä läpi. Onneksi lihapullan voima on vahva, niillä sai Cecilin keskittymään vain siihen seisomiseen.

Ravailtiin edestakaisin ja sitten ympäri. Liikkui tosi mukavasti ja rauhallisesti. Palattiin sitten tuomarin eteen seisomaan, siinä sitten vierähtikin tovi.




Kuvista kiitoksia Emma T ja Nina H.

Meidät käteltiin ensimmäisten joukossa ulos. Kävin hakemassa arvostelun, yllätty kyllä positiivisesti! En voisi yhtään tyytyväisempi olla :) löysi koirasta juuri ne virheet mitä siinä on.

Hyvän tyyppinen, hyvät mittasuhteet omaava narttupentu. Hyvä pää, alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hieman pyöreät silmät. Melkoisen kevyet haja-asentoiset korvat. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hyvä runko ja selkälinja. Kaula voisi kiinnittyä kauniimmin lapoihin. Riittävät takakulmaukset. Kaunis vaivaton ravi. Oikeanlaatuinen karva. PEK-

Nyt sitten vuorossa onkin kehätauko, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Keskitytään nyt muihin juttuihin Cecilin kanssa, pääasiassa tokoon.
Loput Lahtikuvat löytyy täältä

Kierähdettiin tosiaan Winnerissä tänään molempien poikien kera. Sagurilla lähtee tosiaan tupottain karvaa edelleen. Mun pitäisi ihan oikeasti vaan luovuttaa näiden talvinäyttelyiden kanssa ja olla menemättä niihin. Wiltsu oli kans vähän kaljumpi mitä se normisti on.

Wiltsu oli odotellessa ehtinyt vetää aikamoiset kierrokset. Ravailtiin sitten jonkin aika edestakaisin ympäri messaria että jospa se alkuhuuma laantuisi. Esiintyi turhan löysästi eikä oikein millään keskittynyt. Ihan reippaasti muuten.

Erttäin hyvä tyyppi, keskikokoinen uros, hyvälinjainen pää, luusto saisi olla voimakkaampi. Hieman lyhyt kaula, hyvä ylälinja, suora edestä, liikkuu ahtaasti takaa. Ei näyttelykunnossa.
H

Williamin kuvan ottaja Josefina L.!
Sieltä tosiaan napsahti Williamin ensimmäinen H. Luuston voimakkuudesta ei ole ennen tullut sanomista, mutta joo toi kaula on ongelmana etenkin jos se esiintyy epäryhdikkäästi jolloin se näyttää aivan tappikaulalta. Ei näyttelykunnossa kommentti on tosta turkista. Että aikamoisen niukassa. Ei onneksi arvostelussa pelkkää huonoa ollut.
Williamista tulee kuvia myöhemmin heti kun saan niitä käsiini!

Sagur pääsi ensimmäistä kertaa veteraaneihin, siellä oli viisi koiraa. Sagur esiintyi todella mukavasti ja reippaasti.

Erittäin hyvä tyyppi, keskikokoinen, urosmainen pää, hyvä korvien asento, riittävä kaulanpituus. Hyvä rintakehä. Haluaisin enempi takakulmauksia. Häntä saisi olla pidempi
EH3



Kuvista kiitoksia Iida H.!
Oon tosi tyytyväinen jätkänpätkään! Eipä tossa oikeastaan mitenkään hirveästi mitään negatiivista ollut!

Meinasin ilmoittaa kolmikon tai kolmikosta osan Lahteen mutta joo ehkä mä jätän noi karvanlähtöilijät himaan enkä vie niitä mihinkään ennen kesää. Voisi ehkä mennä sitten tuon luonnollisesti karvattoman kanssa pentuihin kun se vielä sinne pääsee.

Olimme tänään ensimmäisessä ja todennäköisesti myös viimeisessä pentunäyttelyssämme Cecilin kanssa. Tyttösellä oli hyvin jännä päivä, heti aamusta menimme Helsingin keskustaan ja otimme sieltä sitten ratikan. Takaisin messarista tulimme vielä junalla, joten hyvin jänniä kulkuvälineitä olemme tänään käyttäneet!

Paikalla oli neljä Honey Melon pentua, piti olla viisi, mutta yksi jättäytyikin pois. Oli mahtavaa nähdä Cecilin trikkiveli Arska ensimmäisen kerran! Trikikaksikko oli varsin kloonatun näköinen :D toinen tietenkin uroksena maskuliinisempi, voimakkaampi ja kookkaampi, mutta muuten kyllä täysin samasta muotista.

Tuomarina oli Rune Fägerström, jota voi sanoa varsin miellyttäväksi ja ihanaksi tuomariksi! Kohteli koiria varsin hyvin, jatkuvasti oli hymyssä suin ja oli myös sekä ystävällinen että kärsivällinen.



Cecil ei ole varmaan koskaan seisonut noin hienosti mitä se tuolla seisoi! Tyttönen kyllä pisti parastaan :) minun olisi pitänyt ravata hieman nopeampaa, mutta en siinä tilanteessa sitä silloin tajunnut. Mutta hienosti ravasi silti, vaikka vauhti olisi voinutkin olla vähän nopeampi. Hampaat antoi katsoa varsin mallikkaasti, eikä yrittänyt tuomarin syliinkään kömpiä. Tyytyi vaan heiluttamaan häntää vimmatusti ja tuijottamaan namia kuin transsissa. Tosi pätevä pentu!

Penskojahan siellä oli 27, narttuja 14, yksi oli poissa. Pikkupentuja, missä Cecilkin oli, oli 9. Cecil ei sitten enää sijoittunut, se päätyi hienosti kyllä viidenneksi. Eli tuloksena PEK- loistavalla arvostelulla
"6kk, vielä hyvin kesken kehityksen. Tarvitsee lisää aikaa, mutta kehys on hieno. Sopiva koko. Erinomainen pää, jossa kaunis ilme. Hyvä kaula. Niukat mutta tasapainoiset kulmaukset edessä ja takaa. Vielä kapea runko, joka näkyy liikkeessä. Rauhallinen, miellyttävä luonne."

Honey Melonilla oli vielä KAS-kehä. Tyttönen jaksoi vielä hienosti pusertaa siinäkin. KAS1 KP ROP-kas oli sitten se tulos : Tässä pientä liikevideota, kiitoksia hurjasti Petralle! Kuvista kiitos Linda!