Aamulla lähdettiin Wiltsun voimin lenkille Katin yhdeksän viikkoisen saksanpaimenkoirapentunsa kanssa. Cyttää aluksi hieman jänskätti, mutta oli sitten ihan mukana, kun huomasi, ettei tukkajumala olekaan ilkeä. Kaksikko leikki hieman kahdestaan ja sitten pallolla. Lopuksi William vielä löysi jonkun supersiistin kepukan mikä suussa se veti hullua rallia ympäriinsä.




Lenkin päätteeksi kävin hakemassa Sagurin ja Cecilin hetkeksi mukaan. Cyttä tottui trikkikaksikkoon hyvin. Kierrettiin hetki vielä metsässä, missä Cyttä innostui leikkimään Cecilinkin kanssa.


Myöhemmin suunnattiin Cecilin kanssa Ojankoon Maijan ja Oonan kanssa.

Rakenneltiin Maijan kehittelemää rataa, josta me Cecilin kanssa tehtiin pieniä pätkiä. Tää ratapiirros on täysin hävyttömästi pöllitty luvatta Maijan blogista. Tässä vaan on kätevästi rata kokonaisuudessaan.

Cecil teki muutaman kerran puomia. Mä olin ihan varma että oltiin treenattu normipuomia, muttei me oltukaan. Otettiin sitä muutaman kerran edestakaisin ja se menee ihan ok alkuvaikeuksien jälkeen. Sitten otettiinkin tuota ihanaa hyppyneliötä mikä oli kyllä ehkä siistimmistä pyörittelyistä mitä olen toistaiseksi päässyt tekemään. En hirveästi osaa liikkeitä saatika ohjata koiraa järkevästi, mutta kova oli yritys ja jankkaamisen jälkeen päästiin etenemään! Otettiin tota kyllä pätkissä, eikä käyty sitä neliötä yhtenäisenä kun tuli niin monta mokaa että Ceciliä alkoi jo masentamaan. Helpotettiin pyörittelyä ja onnistumisista sitten iso palkka, kivastihan se lopulta meni.






Seuraava opeteltava asia oli persjättö, mitä ei olla kyllä koskaan harrastettu. Otettiin esteeltä numero 8 esteelle numero 9 ja sieltä vielä kerran superonnistuneen yrityksen kunniaksi esteeseen numero 10. Cecilin kyllä pitäisi irrota ihan menettelevästi jotenkin, mutta saattelen sitä aivan tarpeettoman pitkälle kun en vaan osaa jotenkaan luottaa että se oikeasti menee sinne. Niinpä Maija piirteli mulle viivoja minkä yli en saanut ylittää, eli oli pakko sitten huitoa aidalta paniikissa putken suuntaan, jotta voittaisin pikkupaimenen juoksukisassa. Pari kertaa meinasin juosta tosissani yli, muttei se näyttänyt Ceciliä haittaavan.

Lopulta mä voitin tytön juoksukisassa ja pääsin juoksemaan putken ohi ja vaihtamaan kättä ennen kuin likka ehtii putkesta ulos. Sit lens pallo palkaksi. Tätä taidettiin kai kahdesti tai kerran tehdä, kunnes taas meinasin juosta koiran yli. Kyllä oli niin god of hellfire olo kun persjättö onnistui ja sain siitä vielä ohjattua toiselle esteelle. Pieni askel yhteiskunnalle, pirun iso askel meille!

Ihan loppuun harjoittelimme estettä 14, eli putkea. Tarkoituksena oli lähettää aina enemmän ja enemmän putken takaa ja koiran olisi tarkoituksena irrota onnistuneesti putkelle. Maija auttoi koiran palkkaamisessa heittämällä Cecilille palloa kun se tuli ulos. Ollaan me aikaisemminkin harjoiteltu putkea eri kulmista, mutta nyt se putki ei ollut suora. Aluksi se haki sinne hyvin, mutta sitten mun liike jotenkin aina töksähteli mitä kauemmaksi mä siirryin. Cecil oli jo myös todella väsynyt, että se oli vähän sellaista lönköttelyä. Helpotettiin sitten reilusti ja jätettiin siihen.

Hyvän loppulämpän sai kun nuoriso pääsi leikkimään jonnekin päin Hakunilan heinikkoja. Cecilin kuvista mielettömän paljon kiitoksia Oona Mäki! Muut kuvat löytyvät täältä.