Olin huomannut, että meille oli tullut joku paketti! En todellakaan muistanut, että Hurtta (& co.) lupasi lähettää pienen paketin meille! Yllätyin kyllä todella, kun avasin sen. Paketissa oli reilusti enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. Ja mukana oli söpö lappu "[o]ikein hyvää uutta vuotta!"

Kuvan jellona on suoraan kuin jostain kauhuelokuvasta; siinä on 19 vinkuvaa osaa joten taitaa olla sanomattakin selvää, ettei Cecil saa riepotella sitä muualla kuin treenikentillä :D muuten hajoaa viimeisetkin järjen rippeet multa.

Käytiin eilen Maijan ja aussiekaksikon kanssa treenaamassa tokoa. Kyllä, tokoa. Siitä taitaa olla 3kk kun viimeksi mentiin vartavasten treenaamaan tokoa Cecilin kanssa minnekään. Noh, sen kyllä huomasi, ettei olla aikoihin mitään kunnollista otettu, ellei lasketa mun ja Riitan satunnaisia pikaisia yötokoja.

Estehyppy oli se millä aloitettiin. Sössöllä oli vähän aksamoodi päällä. Haukkui, eikä muistanut pysähtyä suoraan esteen taakse, vaan valui esteen sivulinjalle. Haukkumalla tosin Cecil ei päässyt tekemään mitään. Mä en siedä sitä, jos koira ääntelee millään tavalla tokossa, joten sama päti tähänkin.
Lopulta ekalla käskyllä ei edes mennyt. Joka kerta kun jätti hyppäämättä, niin lähdin kävelemään ja otettiin uudelleen.
Koira ei vaan muistanut, tai muuten vaan oli keskisormi pystyssä. Päätettiin siis helpottaa, joten Maija palkkasi Sössöä toisella puolella, jotta likka hyppäisi keskelle. Lopulta palkkasin sitä itse esteen edestä kunhan likka oli hypännyt yli. Kai se olisi muutaman toiston kuluttua näyttänyt taas siltä miltä pitäisi, muttei liikaa kerralla.

Seuraaminen voi vitsi tota virran määrää! Pomppyhyppyloikkaloikka. Kun sain rauhoitettua niin seuraaminen oli ihan perusmeitä! Eli ihan hyvää! Tosin Maija totesi että ensimmäisen pätkän alussa C poikitti silmiinpistävästi, muttei enää muissa pätkissä. Mun pitäisi itse harjoitella tempoa, sillä kun saan sen oikean temmon päälle niin kaikki on hyvin, mutta kun mun tempo heittelehtii, niin Cecilistä tulee hieman epävarma ja jätättää.
Seuruutin monia pätkiä ja Maija seuruutti yhden kokonaisen kaavion. Kaikki meni hyvin.

Seuruusta seis, maahanmenoa ei edes otettu. Jatkossa liikkeellelähdöt eri jalalla kuin seuraaminen. Cecil jätätti alussa, kun oli kerännyt aika paljon painetta ja muuttui taas epävarmaksi. En kyllä tiedä miksi se paineistui nyt, kun ei se äsken seuraamisessa ollut yhtään ahdistunut. Maija antoi lähtökäskyn, mä lähdin kävelemään ja koira jäi. Se hieman hiipi sieltä, muttei uskaltanut tulla ihan luokse asti. Odoteltiin että se tulee mun rinnalle, Maija seuruutti vielä hetken ja antoi käskyluvan. Pysähtyi hyvin.

Jatkossa pitää tehdä hirveästi liikkeellelähtötreenejä ja vetää aina ihan törkeät bileet siitä. Se lähtee hyvin normaalisti liikkeelle, mutta kun ollaan jonkin aikaa treenattu, niin se ei tule kunnolla mukaan ja näyttää taas ihan piessyltä. Eli niitä sitten jatkossa paljon.

Ruutu ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Hetsasin lelulla törkeästi, jätin lelun ruutuun ja sitten vaan lähetys juuri ja juuri ruudun ulkopuolelta ja sitten hieman kauempaa. Tää oli Cecilistä ihan parasta, kun se ei tajua sen liittyvän tokoon... :D Tosin ei meidän kohdalla tule liittymäänkään pitkään aikaan.

Paikkamakuu med Nauru. Vieressä vielä treenasi joku omia koiriaan, joten häiriö oli riittävä. Cecil ei paikkiksessa ollut lainkaan paineissa. Mua hämmentää se, miten se kisoissa on aivan itku kurkussa ja näyttää niin hakatulta kun koira voi ikinä näyttää. Mutta nyt treeneissä kaikki oli hyvin ja se napitti ihan normaalisti, eikä edes näyttänyt hakatulta kun kävelin välillä luokse palkkaamaan. En kyllä ymmärrä mitä ton päässä liikkuu.

Vaikka tokomasennus iski muutama kuukausi sitten, on nyt taas pieni innostuksen puuska iskenyt. Taidan kuitenkin ensin vain kasvattaa Cecilin itsevarmuutta nyt tokon suhteen tekemällä kaikesta reilusti helpompaa ja minimoimalla virheet sitä kautta.