Me käytiinkin nyt jo paimentamassa tossa eilen 20.4. Aluksihan meidän piti mennä vasta 5.5, mutta mulle tuli soitto perjantai-iltana, että joku on perunut haluisinko tulla. Pienten järjestelyjen jälkeen sanoin kyllä.

Terhi (Roxyn (Cecilin isä) ja Jedin (Cecilin veli) omistaja) tuli hakemaan mua puol kuus ja lähdettiin ajamaan kohti Someroa. Automatka taittui oikein mukavasti. Mukana oli Terhiltä Jedi-veli, niin ei Cecilin tarvinnut automatkaa viettää yksin takakontissa.

Syötiin siellä aamupalaa ja suunnittelimme että kuka menee milloinkin. Koiria oli paikalla 11 ja me olimme numerolla 9. En ollut ennen nähnyt livenä koiria paimenhommissa, joten kaikki oli minulle täysin tuntematonta. Onneksi oli kahdeksan koiraa ennen meidän koitosta niin sain otettua vähän mallia ja suunnitella omaa säätämistäni.

Ensimmäisellä kierroksella oli 4 lammasta aitauksessa. Aitauksen ympärillä oli avustajapaimenbortsut Swedu ja Tiikeri.

Ihan eka kerta kehikon sisällä ja ekaa kertaa käveltiin lampaita kohti. Cecil oli jo aika skarppina.

Heti sekaan vaan!

Ensimmäisillä kerroilla koiralla pidetään valjaat ja liina. Liinasta aluksi pidetään kiinni jonka jälkeen se lasketaan sitten maahan. Mulla on ollut todella hyvä kutina päivästä eikä Cecil pettänyt luottamustani! Parin sekunnin jälkeen kun astuimme kehikkoon Cecil kyyläsi lampaita jo tarkkana. Se ei epäröinnyt ollenkaan mennä lampaiden sekaan, eikä osoittanut mitään epämiellyttävääkään käytöstä, joten sain ohjeen laskea liina maahan.

Hankalinta koko hommassa oli lampaiden ohjaaminen. Lampaat liikkuivat sinne minne menin vain ja ainoastaan jos koira oli toisella puolella kuin ohjaaja. Cecilin ohjaaminen lampaiden taakse oli todella vaikeaa (jatkuvasti tuli samalle puolelle tai jäi 90 asteen kulmaan) ja siksi jumituimmekin usein jonkinlaisiin nurkkiin. Sisälle kutsuttiin kehikon ulkopuolella kiertelevä Swedu joka ohjaili lampaita keskemmälle, jotta pääsisimme taas jatkamaan. Swedun lähdön jälkeen lauma jotenkin hajosi niin, että yksi meni aika kauas. Cecil näppäränä likkana kävi koukkaamassa sen siihen laumaan. Meillä meni ensimmäinen kierros mielettömän hyvin ja päätimme jättää siihen. Olin kyllä niin ylpeä pikkulikasta ja kehuja tuli muiltakin paljon.


Taituri-Swedu tuli auttamaan ohjauksessa. Mä en saanut lampaita liikkumaan eikä lampaat liikkuneet Cecilinkään vuoksi kun oltiin koko ajan samalla puolella. Pyörät taas pyöri kun Cecil otti mallia Swedusta :----D

Sitä sopii pohtia että mitä mä tässäkin säädän.

Toiselle kierrokselle vaihdettiin lampaat. Nyt niitä oli kolme, joista tämä yksi musta lammas oli kyllä aika mielenkiintoinen. Se ei hakeutunut laumaan ja oli hyvin usein nokka kohti koiraa ja tuijotti tuimasti. Ennen sisään menoa mulle sanottiin, että koska Cecil oli niin taitava ensimmäisellä kierroksella niin ei tarvitse valjaita eikä liinaa ollenkaan. Kaikki meni aluksi vallan mainiosti, mutta sitten lampaat säikähtivät jotain ulkopuolelta ja hajosivat kokonaan toisistaan ja lähtivät juoksemaan eri suuntiin. Cecilillä heräs vähän saalisvietti tossa vaiheessa ja lähti yhden lampaan perään. Ei se luojan kiitos yrittänyt niitä napata tai muutakaan (oli sen verran lähellä että olisi pystynyt). Rauhoitin tilannetta pitkällä sauvalla mikä napataan mukaan ennen kehään menoa, tilanne oli pian ohi. Jatkettiin vielä hetki että saadaan joku mukava suoritus aikaiseksi ennen kuin lopetamme toisen kerran, ettei Cecilille jää päällimmäisenä muisto kieltämisestä.
Toiselta kierrokselta on videota, mutta paimennusvideot ovat vain omaan käyttöön joten niitä ei täällä tulla julkaisemaan ;)

Kolmas kierros alkoi lounaan jälkeen. Samat kolme lammasta oli laitumella. Musta lammas oli jatkanut samaa linjaa, eli tepasteli laumasta ulos milloin huvitti ja meni syömään keskelle. Ne kaksi jäljelle jäävää lammasta eivät seuranneet mustaa, vaan jäivät sinne mistä musta oli lähtenytkin. Musta lammas ei myöskään ollut erityisen helposti liikuteltavissa, eli vaikka koirat yrittivät saada sitä liikkumaan, niin se vaan tuijotti tuimasti takaisin pieneltä etäisyydeltä minkä mm. Cecil koki uhkaavaksi ja siksi muuttuikin epävarmaksi.

Cecil ja evvk-lammas
Cecil tosiaan tuntui heti oudolta kolmannella kierroksella. Tiesin kyllä että päivä oli väsyttävä ja vastaavaa, mutta se vaikutti vähän huolestuneelta. Mietin että johtuiko se siitä kepistä, että olinko ollut sen kanssa liian raju toisella kierroksella vai missä oli vika. Vein sauvan pois, mutta se edelleen käyttäytyi varovaisesti. Syyksi selvisi se samainen musta lammas. Se oli tsuppaillut Ceciliä päin aika pokkana ja tuijotti tuimasti. Tytöllä oli itseluottamus tässä vaiheessa kadonnut, enkä oikein tiennyt että mitä pystyisin tekemään. Kutsuttiin sitten Swedu sieltä ulkoringistä kiertelemästä jälleen sisäpuolelle auttamaan. Cecil sai kuulemma selkeästikin heti lisää itseluottamusta kun Swedu tuli helppimään ja otti Swedusta malliakin!
Bortsu laittoi lampaita vähän liikkeelle, eikä musta lammas sitä ruvennut uhmaamaan kun vastassa oli taitava koira, jonka jälkeen Swedu kutsuttiin vähän kauemmaksi jotta Cecil pääsisi taas vauhtiin. Sain kehoituksen ohjata lampaat vielä tiettyyn pisteeseen ja lopettamaan siihen. Loppu meni vallan mainiosti ja hyvillä mielin poistuimme laitumelta. Mäkin olin vähän paremmin perillä lampaiden ohjaamisesta.


Seuraava paimennuskerta onkin sitten edessä 5.5 ja lauantain perusteella mennään ehdottomasti taippariinkin silloin 26.6. Tekisi hirvittävästi mieli mennä Wiltsunkin kanssa lampaille, näkemäni perusteella Wiltsu vois olla ihan pätevä tossa touhussa.

Ihan lopuksi otimme vielä yhteiskuvia näistä sukulaisista. Paikalla oli siis Jedi-veljen lisäksi Arska-veli ja äiti Pina.

Se kaikista valokuvauksellisin on Cecil ;)!

Kaikista kuvista kiitoksia Terhille ja loput löytyvät täältä