Puolisen vuotta lyhykäisyydessään:
- Moira täytti vuoden 25.7.
- Teimme Cecilin ja Moiran kanssa ensimmäistä kertaa agilityä sitten joulun tuossa eilen
- Moira kävi näyttelemässä toissapäivänä
- Itse olen juossut nyt puolimaratonin kesäkuun alussa, supersprintti triathlonin kesäkuun keskivaiheilla, polkujuoksua heinäkuussa
- Moiran kanssa on herätty treenaamaan edes hieman
- William ja Spidi ei muutakaan mun luokse, mutta William oli kyllä hoidossa kolme viikkoa ja tulee varmasti toistekin!
- Aloitin uudessa työpaikassa tämän viikon alussa



William on hirveästi reipastunut! Sisällä leikki paljon - etenkin Myyriksen kanssa. Ulkona ei sitten ihan uskaltanut ottaa osaa tyttöjen rajuihin painiotteluihin vaan tyytyi hajujen ihmeelliseen maailmaan! Koirien kanssa on myös käyty muutamaan otteeseen uimassa piiiiiitkästä aikaa! Moikun mielestä vesi on aivan käsittämättömän ällöttävää, mutta Cecil - vanha vesipeto! - oli aaivan kikseissä! Itsekin uskalsin heittää talviturkin kesäkuun alussa.


Koirakaverukset! Vasemmalta oikealle Cecil, Moira, Fiilis, Glee ja Merlin

Ennen Kiira-myrskyä oltiin Riitan kanssa treenaamassa Ojangossa agilityä. Ei olla kumpikaan käyty siellä varmaan iäisyyksiin. Agendana lähinnä vaan hauskanpito ja muistuttelu. Tehtiin suuuperlyhyt rata missä pointtina oli vaan täysiä meneminen ja irtoaminen. Näissä kyllä onnistuttiin :D Moiran kanssa treenattiin vähän väliä pienempiä pätkiä lähinnä targetilla. Ollaan treenattu lähinnä vain rallya jne, niin se on kovin paljon mussa kiinni. Hienosti se targetille irtoaa, ja kun Riitta toimi apparina niin saatiin vauhtiakin kun pystyy paremmin hetsaamaan.

Erikoisnäyttely 11.8

Moira korkkasi JUN luokan toissapäivänä Espoossa collieiden erikoisnäyttelyssä. Tuomarina oli brittiherra Geoff Duffield GB. Junnunarttuja oli 9, joista Moira meni kehään ensimmäisenä. Siinä tuli vähän kiire, kun pikkupentujen kasvari siirrettiinkin lennosta toiselle tuomarille, enkä ollut varautunut ihan vielä menemään kehään :D Myyris esiintyi superhienosti ja antoi tuomarin käsitellä. Sen jälkeen kun tuomari nosti etutassut ilmaan, niin Moira rupesin vääntelemään ja rimpuilemaan käsittelyssä.


"1 year 1 month sable, needs to clear in stop. Good earcarriage. A bit uncooperative. Good depth of chest. Well arched neck. Good lenght of back. Would prefer more drive from rear, as she is little close behind." - EH

Paljon arvostelussa oli hyvääkin! Katellaan vielä loppuvuodelle jotain kehähommia. Nyt kyllä tota tukkaa lähtee aivan järjettömästi (sopivasti heti kun Cecil lopetti karvojen pudottamisen :D) niin ehkä lähempänä vuodenvaihdetta

Ollaan tässä välissä lähinnä vain lenkkeilty! Black Friday -huuma oli vienyt aika paljon aikaa töissä, mistä syystä myös oma henkilökohtainen treenaaminen on jäänyt erittäin vähille. Mulla on nyt Havaijin auringon kirkkaudella paistava uusi otsalamppukin, niin pääsee käymään synkkinä öinä metsässäkin asti. Lumet on sulanut ja nyt on taas niin syksyinen sää. Meillä on myös huskytyttö Laeka hoidossa. Kokoonpano kasvoi väliaikaisesti yhdellä!

Samaten olen valmistamassa molemmille karvapepuille villapaitaa. Cecilin rotsissa on vatsakappale valmiina ja selkäkappale melkein. Siihen menikin jo se 4 rullaa, joten pari rullaa pitäisi vielä tilata niin saan loput selkäkappaleesta sekä kauluksen. Moiran rotsin aloitin toissapäivänä. Teen siitä huomattavasti huonommin istuvan, ettei heti tarvitse kutoa uutta :D Ohje perustuu useaan sovellukseen, joten saa nähdä millainen katastrofi lopputulos on. Näette sen kuitenkin pian! Täksi viikoksi aijon Moiran paidan saada valmiiksi, Cecilin paita odottaa lankojen puuttumisen vuoksi vielä hetken.

Moira on kova apuri. Ikävä kyllä. Violetti on Mösön ja punaoranssikatastrofi on Moikun. Vatsakappaleeseen kokeilen tuota "helmineuletta" ja yläosaksi tulee joustinneuletta. Moiralle 3o, 3n ja Cecilille 4o, 4n

Moiriksella on nyt myös uusi kaulapanta! Kasvoi noista pentupannoistaan yli. Mulla oli tarkoituksena napata Rukalta vähän saman tyylinen pinkki mitä jo Cecilillä on, mutta ne oli loppu ja mulla oli ostohousut jalassa, joooten päädyttiin Hurtan leveämpään pantaan. Mikä on törkeen mageen hopee-keltainen!


Tässä postauksessa mulla oli tarkoituksena vetää pirun isoa palmikkoa, sekä koko setti pyöröpuikoilla. Pakko sanoa, että toi oli tavattoman aikaa vievää ja koska toi lanka on kamalan paksua, toi koko setti painoi kuin synti. Tein tota varmaan monta kymmentä tuntia ihan liioittelematta ja tossa pari viikkoa sitten totesin että mjaah, ja purin koko roskan. Uusista paitayrityksistä tulee yksinkertaisemmat!

Tiistain agility

Kipastiin Mösöttimen kanssa eilen agitreeneissä tuuraamassa Riittaa! Ensi viikko tuleekin olemaan mielenkiintoinen, kun Moiris tulee myös mukaan :) Silloin tosin tuurataan konkkaronkalla valkkuryhmää. Saa nähdä mitä keksitään pikku-typykän päänmenoksi ja toivottavasti saataisiin siitä jotain videomateriaaliakin!
Ratapiirros c. Agility Akatemia
Kyseessä oli tuurausvuoro alkeis/pentukurssille, jolloin kaksi koiraa oli samaan aikaan kentällä suorittamassa pisteitä. Aluksi tehtiin pätkää 8, 9, 10, 11 ja putki 16 siitä päästä, mikä on keppien vieressä. Jäin hölmösti varmistelemaan rengasta, niin en millään kerennyt valssiin tarpeeksi ajoissa, jolloin Cecil veti esteen 11 väärältä puolelta. Jossain välissä mä huomasin myös että mun pieni prinsessa varastaa lähdössä mitä se ei ole tehnyt esim. about ikinä :D Nyt vaan oli ihan liian kivaa. Pari kertaa palauttelua paikoilleen ja pari kehua paikalla pysymisestä niin johan se taas luonnistui. Lähdin myös aikaisemmin liikkeelle, niin kerkes hyvin heittää koiran vielä takaa.

Juha ehdotti vaikeuttaa niin, että koiran mennessä putkeen mä otan sen toiselta puolelta pakkovalssille kepeille. Olin hetken aivan äimänä, että lähetäänkö me oikeasti kokeilemaan tuollaista. Kisoista on kaksi vuotta aikaa ja ei olla keppejä treenattu tauon jälkeen kuin pari hassua kertaa ja ja ja.... No lähdettiin silti kokeilemaan. Ekalla kerralla olin mahdottoman myöhässä, enkä kerennyt kepeille pakkovalssaamaan kun koira oli jo ulkona putkesta. Seuraavalla kerralla me onnistuttiin. Cecil kääntyi tajuttoman nätisti ja saatiin kepit tehtyä.
Pari toistoa vielä ja viimeinen välikkö jäi kahdesti tekemättä. En ymmärtänyt miksi, mutta huomautettiin että putken pää on niin vikan kepin vieressä, että mun pitäis oikein työntää sitä koiraa vikasta välistä. Sitten onnistui taas sekin. Ei ollut ihan moukan tuuria.

Toinen pätkä oli 20-25. Tämä oli meille aika vaivaton, joskin alkuperäinen ideani oli valssata ennen putkea, mikä oli onneton idea. Kyselin että miksi ideani kusee, sillä Cecil hyppää luonnollisesti niin pitkälle, että valssi ei ole kovin puhdas ja koira meinaa vetää ohi koko ajan. Huomattavasti parempi idea oli tehdä persjättö taikka takaaleikkaus putken jälkeen. Mulla on varsin huonot kokemukset persjätöistä putkilta, joten hieman kurkkua kuivasi. Päätin lopettaa nössöilyn ja ampaisin vaan juoksemaan. Oreniuskin kehui, että ei siinä ollut mitään ongelmaa. Ehdin heittämällä!

Loppuun vielä 20-28. Pyysin yhtä ryhmäläistä palkkaamaan loppuun. Loppusuorissa ei olla koskaan oltu vahvoilla. Edes aikoinaan kisoissa ja se näkyy kisavideoillakin. Anyways valssi muurin jälkeen ja täysillä maaliin. Ihme kyllä kerkesin siihenkin hyvin! Oli aivan mieletön tunne. Hitto että oli hyvät treenit ja Cecil oli aivan mieletön!

Se mitä opimme tai mitä mä opin on se, että älä varmistele liikaa tai epäile sitä mihin pystyy tiiminä. Ei mulla tulis mieleenkään treenata, etenkään näin pitkän tauon jälkeen, mitään pakkovalssia kepeille, mutta niin se vaan onnistui. Ja onnistui vielä hyvin. Samaten niin loppusuoria keskityn treenaamaan, mutta pitäis luottaa myös siihen omaan kykyyn kestää perässä :D

Omistajan uinti

Uimisessa ollut myös parin viikon mittainen tauko työkiireiden vuoksi. En ole viime kertaisen vapaauinnin jälkeen päässyt uimaan, mikä on kyllä harmittanut paljon. Tänään lämpäksi vähän rintaa ja sitten harjoiteltiin käsivetoja. Apuna oli tällä kertaa myös ekaa kertaa räpylät mikä ei vaan anna oikeasti voimaa potkuille, jotta en turhaudu kuoliaaksi kun en pääse eteenpäin, vaan myös korjaa nilkan virheasentoja. Paras. Keksintö. Ikinä.
Hengittäminen on tärkeä taito ja jotenkin se taito unohtuu veden kanssa. Taisin vetää kahdesti vettä nenän kautta ja muuten vaan litran väärään kurkkuun. Välillä olin ihan loppu ja sydän hakkas kahtasataa - veri happea kaivaten. Mut hyvin meni! Oikeasti. Olen hyvin tyytyväinen ja näytti koutsikin olevan.

Kävimme tuuraamassa Cecilin kanssa tiistaina Agility Akatemialla Riitan vuoroa alkeisryhmässä. En ole itse kisannut tai treenannut oikeasti varmaan pariin vuoteen. Otettiin suht matalilla rimoilla. Kyseisellä kurssilla on tavallaan ympäri kenttää eri pisteitä, eli kaikki koirat tekevät samaan aikaan jotakin. Treenattiin pelkkiä kontaktipinnan ottoja, kärkyin ja "ampaisin" aina eteenpäin Cecilin jäädessä A:n kontaktille miettimään että tuliko vapautuskäsky vielä vai ei.

Ratapiirroksen c. Anna Orenius
Teimme pätkää 20-27 ihan aluksi. Myönsin jo heti Oreniukselle, etten muista enää juurikaan mitään :D Agility on vähän kuin tanssi, ja näin rytmitajuttomalle oikeesti hankala juttu etenkin kun ei ole hetkeen tehnyt mitään kropanhallintaa vaativaa. Kyl se sit sieltä palautu mukaan! Ja Cecilhän oli aivan liekeissä. Kyl sen niin näkee et tää on sitä mitä se tykkää tehdä. Ongelma omassa ohjauksessa on, että mun juoksulinjat on aivan katastrofaaliset. Meinasin juosta siivekkeitä päin useammin kuin viidesti. Toistoja toistoja, kyllä se siitä sitten!

Muuten homma oli aika selkeä ja lähinnä piti keskittyä siihen, että juoksee hemmetin nopeasti jo ohjaamaan seuraavia esteitä. Esteellä 25 kokeilimme pakkovalssin lisäksi myös saksalaista. Tulen myös tulevaisuudessa pitämään pakkovalssin "heittävän" käden samana. Huomasi jotenkin välittömästi Juhan huomautuksen jälkeen, että jos otan koiran haltuun vasemmalla ja heitän sen myös vasemmalla yli, se menee huomattavasti tiukemmin kuin että ottaisin haltuun vasemmalla ja heittäisin oikealla. Saksalainen oli myös ihan kiva tehdä pitkästä aikaa. Ruosteessa kun olen, niin Cecil pari kertaa osui vähän kantapäilleni, kun en ollut tarpeeksi vikkelä, mutta parilla toistolla sekin oli ihan jees (Y).

Teimme myös pätkää 14-18 mikä oli meille helppo. Yritin näppäränä tyttönä ottaa lyhyttä videota, mutta lopputulos oli katastrofi. Ei vaan se, että radasta ei näy mitään, mutta myös se, että olin vahingossa painanut jotain nappulaa kun jätin puhelimen nojaamaan pulloon --> slowmotion video minkä näkee TÄSTÄ. Ihan hauska loppupeleissä!

Cecil oli niin liekeissä ja kyllä itsellekin tuli semmonen ryöppy hyvänolon tunnetta, ettei mitään rajaa. Mun on tosi vaikea edes kuvailla milloin olen viimeksi tuntenut noin hyvää oloa mistään. Matka Agility Akatemiaan on äärimmäisen pitkä. Se on joko pari bussia ja juna, sekä 3km kävelyä tai sitten kolme bussia ja juna. Etenkin näin talvisin reitti on hieman riski. Nopeimmillaan olen siellä 1,5h ja hitaimmillaan en edes halua kuvitella. Treenit olivat kyllä niin mielettömät, että eiköhän sitä ole pakko vaivautua vaikka sitten julkisilla.

Moira hallissa

Olin entiseltä treenikaverilta ostanut yhden vuoron HSKH:n hallille vapaavuoroon. Riitta osti toisen puolen siitä Gleen kanssa.

Moiran kanssa agendana oli hauskanpito, leikkiminen ja lujaa meneminen! Välillä jäi leikki vähän kesken jos joku koira huusi kentän läheisyydessä oikein kunnolla. Superreipas kuitenkin ja jaksoi keskittyä siihen mitä tehdään!
Putket on nyt valloitettu tokaa kertaa pienen perkeleen elämässä, nyt sitä uskalsi mennä jo kierreputkia jopa ihan ilman että kukaan oli huutelemassa :) Putkiralleista löytyy videota ja siitä kiitos! Varoituksen sana, että videolla on niin korkeita ääniä, että varmasti vahingoittaa kuuloa :D


Puolenvaihdot oli myös homman nimi. Pyysin Riittaa pitelemään Moiraa aloillaan, kun olen kauempana selkä koiraa kohti, ojennan jomman kumman käden ja katson siihen suuntaan jomman kumman "olkani yli". Moira ei epäröinyt hetkeäkään kummalle puolelle se juoksee palkalle. Homma meni niin nappiin, että vaikeutin ottamalla siivekkeen siihen mukaan ja asettumalla ikään kuin siivekkeen taakse "pakkovalssiin".

Iiiihan loppuloppuun odotellessa teimme pari kiertoa, mistä videota. Se olikin huomattavasti hankalampi juttu :D

Kasvukuvia ja treeniä

15,5vk kasvukuva tuli myös otettua! On se kyllä tavattoman kaunis penikka <3 Ensi viikon alussa meillä onkin sitten taas rokotukset. Kohtapuoliin voidaankin alkaa katsomaan mätsäreitä sekä pentunäyttelyitä ensivuodelle!

Moiran kanssa olen ottanut asiakseni antaa sen itse miettiä ja naksutella sen mukaisesti. Olen aina ollut todella huono opettamaan mitään naksuttimella ja joudunkin vähän väliä avaamaan jonkun sivun tai videon netistä miten pitäisi jatkaa. Olen joskus aikoinaan naksutellut jotain pientä ja vahvistellut, mutta nyt olen päättänyt käyttää sitä pääasiallisesti. Moira osaa nyt istu, maahan, seiso, sekä laittaa etutassut ympäri käännetyn kupin päälle. Samaten kapulanpito treeniä hiljalleen ihan vain niin, että toistaiseksi pelkkä kosketus riittää. Pieniä askelia, mutta eiköhän se tästä.


Olimme muutaman päivän Riitalla kyläilemässä. Perus lagaamisen lisäksi teimme muutaman pitkän lenkin ihanassa lumessa ja koitettiin nauttia kylmyydestä. Oli aikamoista mahduttaa niin monta koiraa yhteen kämppään, mutta onneksi kaikki tulevat juttuun keskenään! Yhteisen kaverin lk collie uros Peto oli Riitalla hoidossa ja olikin aivan ihanaa nähdä tuo lempeä jättiläinen ekaa kertaa puoleen vuoteen! Meiningeissä oli mukana siis urhea Petteri-Peto, Fiilis, Glee, Cecil ja Moira. Glee ihan viimeisenä päivänä lämpesi pennulle niin paljon, että paini tämän kanssa sisällä vaikka normaalisti tuon kaltaiset hömpötykset kuuluvat ulos. Taustalla urheat kommentaattorit team RR ja sitten vielä joku elokuva. Koittakaa kestää.

Höpötykset - oma uinti

Mun ehdottomasti heikon osa-alue missään on uiminen. Ala-asteella sitä tuli uitua hallissa ja välillä yläasteellakin kun pakotettiin. Lukiossa osasin jo hangata vastaan ja tässä sitä ollaan. Osaan kroolata, luulin osaavani uida rintaa ja no, luulin osaavani kaikenlaista. Kunnes supersprintti triathlonissa heinäkuun lopulla uidessani avovedessa tajusin siinä puoliksi hukkuessani, että en mä taida osatakaan :D Kävin treenaamassa itsenäisesti, mutta luulin huonoja tekniikkoja oikeiksi sen perusteella, mitä joskus on opetettu.

Soitin suosituksesta huippu-uimarille, joka kouluttaa triathlonisteja ja on nyt ollut kolme kertaa takana. Aloitimme rintauinnin ihan alusta ja isoja keskittymisvaikeuksia muodostaa vasemman nilkan löysyys mikä vaikuttaa takapotkuun aika paljon. Nilkkoja saan pidettyä taittuneena ja jännittyneenä suht pitkään ja oikean nilkan loppuun asti, mutta jotenkin se vasen nilkka ojentuu aivan liian aikaisin. Musta on tullut varsinainen vesipeto ja olenin juossut lähihallilla nyt itsenäisesti 1-2x viikossa. Erinomainen liikuntamuodon vaihtoehto, etenkin kun kun juokseminen ei ole kiinnostanut tuolla höttölumessa yhtään.

Perjantaina siirryttiin vapaauinnin ihmeelliseen maailmaan, mikä oli mulle jotenkin kamalan vaikeaa. Nilkat pitäisi pysyä löysänä ja potkun pitäisi lähteä lonkasta asti, mikä tuntui mahdottomalta. Mulla nousi turhautuminen aika nopeasti, niin siirrytiin käsivetoihin ja keskityttiin hengitystekniikkaan. Kotiläksyksi pyrin ässäämään ne ja venyttelemään jalat (etenkin nilkat) erinomaisesti auki, mikä toivottavasti lisäisi liikkuvuutta ja auttaisi potkuissa :D

Eilen tuli soitto, että niin moni on perunut, että me päästäis meidän miljoonannelta varasijalta kokeeseen (varasijalla 5 tai 6). Olin vääntynyt kysymysmerkiksi. Mekö kokeeseen? Nyt jo? Apua eihän tässä olla treenattu edes kunnossa aikoihin. Tuleekohan siitä mitään.
Kaikesta huolimatta sanoin että joo toki. Hieno homma. Kiva. Olen maailman kamalin kisajännittäjä, joten sinällään tämä puun takaa tullut ehdotus oli ihan hyvä. Eihän mulla ole edes aikaa pilata koirani liikkeitä! Tuntuu tosin että rintalasta ja vatsalaukku räjähtää jännityksestä. Todellinen jännitys iski tosin minuun vasta koeaamuna.

Ahdistavaa on ehkä se, etten ole ehtinyt laatimaan mitään sotasuunnitelmaa; mitä mä otan mukaan, miten mä liikutan Cecilin ennen, miten mä riehutan sitä ennen omaa vuoroa, miten mä edes pääsen sinne, mitä mä teen missäkin mokatilanteessa. Mutta ehkä sinällään tämä on omaksi parhaakseni :D Mitään persoonallisia kauhuskenaarioitakaan en ole yksinkertaisesti vaan ehtinyt laatimaan päässäni. Mitä nyt nää perus että jos paikkiksessa joku tulee Cecilin luokse tai käy kimppuun tai jotain muuta.

Luojan kiitos Norakin oli tulossa, eli ihan yksin mun ei tarvinnut panikoida tai olla kisapaikalla.

Tuomarina oli aivan mielettömän ihana Riikka Pulliainen. Häntä on hirveän kivaksi kehuttu, mutten ajatellut hänen olevan noin pirtsakka. Kivasti tuli palautetta liikkeidenkin välissä jos niitä halusi kuunnella. Sain myös hyviä vinkkejä jääviin, kun ne meni siis aivan päin helvettiä.
Ihan kivasti kokonaisuudessaan, vaikka nollia on enemmän kuin laki sallii! Oon tosi ylpeä pikkuisesta ja hieman ylpeä myös itsestäni, etten mennyt ihan möksmöks kun mikään ei tuntunut menevän niin kuin strömsössä. Oli myös todella kuuma päivä, mikä ehkä vei vähän mehuja. 28 alkaa olla kyllä reilusti liikaa, etenkään kun ei tuullut. Mutten silti usko että Cecil olisi tehnyt yhtään sen paremmin viileämmässäkään. Siitä näki sen hämmennyksen ja itsekin jännityksissäni sekoilin.

Luoksepäästävyys - 10
Tuomari jo kehätarkastuksessa rapsutteli Ceciliä ja lirkutteli sille. Sama jatkui luoksepäästävyydessä, joten Cecil tietenkin sitten nousi ja pusutteli. Kovasti ollaan tehty hommia ton kitkemiseksi, mutta ei lirkuttelua voi mikään voittaa.

Paikalla makaaminen - 0
Naamapalmu. Molemmilla puolilla sakemanni eikä siinä mitään. Toinen vähän kuopi välillä maata mikä ei häirinnyt Ceciliä. Toisella puolella oleva sen sijaan huusi ja ulisi mikä paineisti Ceciliäkin. Eipä onneksi huutanut yhtäjaksoisesti. Sakemanni nousi varmaan 1 min paikkeilla, jos edes oli ehtinyt mennä niin kauan aikaa. Siitä ehkä 30sek kuluttua Cecil ei enää kestänyt ja nousi myös. Näin kyllä jo likasta, että se on tosi ahdistunut ja hämillään kun toinen nousi ja mamma tuli hakemaan. Sitten sekin nousi, heti kun lähestyin koiraa Cecil veti maahan ilmeellä ":D en mä liikkunut äiti hei luulet vaan".

Seuraaminen kytkettynä - 8,5
No oli vähän semmonen olo et mihin mä tän hihnan laitan kun ei hirveästi hihnaseuraamista olla otettu. Ihan ookoon näköistä kokonaisuudessaan ja paikoittain tosi hyvää. Oon äärimmäisen tyytyväinen vasemmalle käännöksiin, kun ne on kussut ihan urakalla. Ei ollut kyllä sitä cecilmäistä meininkiä, mutta ihan perushyvää.

Seuraaminen taluttimetta - 8
Odotin tästä paljon parempaa. Ihan ekaan pysähdykseen asti aivan jär-kyt-tä-vää lahnausta, mutta sitten yhtäkkiä se heräsi et oho kappas tää on tätä ja teki tosi hyvin loppupätkän.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 0
Jääviä ollaan otettu tosi vähän, mutta kyllä mä ajattelin että se menee. Ennakoi aivan mielettömästi sitä kohtaa. Annoin käskyn ja jäi seisomaan.

Luoksetulo - 9
Laukalla vauhdikkaasti luokse! Perusasento oli aika kämänen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0
No voi hyvää päivää näitä jääviä. Se jäi seisomaan olin ihan et oh yes! Mut sit kännyin ja kävelin kohti niin se veti maahan, kun luuli tehneensä sitten väärin. Eikä ottanut loppuperusasentoakaan. Kyllä sen niin huomasi että vaikka mä kuinka kuvittelin että jäävät on kondiksessa, niin aivan hirvittävän kesken ne on kun koira on aivan hämillään liikkeiden protokollasta

Estehyppy - 7
Harmittaa kieltämättä. Hyvin hyppäs ekalla kuten kuuluukin, jäi kyllä hieman vinoon joo. Palasin koiran luokse ja olin ihan et noni nyt sentään joku liike onnistuu mutta ei. Se ennakoi _perusasennon_. Aivan uskomatonta! En ole koskaan ikinä milloinkaan ottanut hypyn jälkeen perusasentoa, koska halusin välttää tämän :D.

Kokonaisvaikutus - 9 Kiva pari kuulemma ollaan kaikesta huolimatta! Ei nyt ihan lost case näemmä.

ALO3, 109p.

Ei nyt periaatteessa semmoinen tulos mihin kannattais tyytyväinen olla, mutta kyllä mä silti olen. 17.8 on sitten seuraava koe ja sieltä toivottavasti sitten se ykkönen. Tosin siihen kokeeseen olen kunnolla varautunutkin ja nyt tiedän mitä pitää korjailla! Jääviä reilusti pitää vahvistaa ja harjoitella sellaisia paikkiksia, että vierestä nousee koira.

Jottei ihan kuvaton teksti tule, niin eilen me käytiin Jasun kanssa treenaamassa vähän aksaa. Jälleen irtoamisharjoituksia ja sitten vietiin likat uimaan. Tässä hieman kuvasatoa!

Jälkeä käytiin taas tekemässä Maijan ja Satun kanssa. Tällä kertaa oli ihan nappuloita kourassa, niin ei muurahaisarmeija vienyt Cessun eväitä.



Cecil oli kyllä aivan mielettömän makea! Se vain mupelsi sitä lättyä turpaansa eikä välittänyt yhtään mistään. Meidän takaa huristeli mopo todella läheltä ja lujaa mistä mä itse häiriinnyin, mutta toi likka tuskin edes huomasi sitä. Sama huristelija veti vielä meidän edestä. Ceciliä kiinnosti yhtä paljon kuin ekalla kerralla.

Koko jälkeä ei videolla näy. Lähtö oli vähän jäinen kun en ole itsekään varma miten se pitäisi osoittaa. Osoitan myös jäljen alun koiralle aivan avuttoman huonosti :D Näytän liian ylös ihan kuin olisin sitä maalimiehelle lähettämässä. Noh, pikkujuttuja! Hienosti se itse löysi jäljen alun ja lähti sitä seuraamaan. Kova tuhina kävi ja aivot jylläs. Koska Cecil ei yrittänyt oikeastaan palata taaksepäin, pystyin ottamaan koiraan hieman etäisyyttä. Muutamaan otteeseen astuin vierelle, kun se meinasi kääntyä eksyneiden nappuloiden luokse.

Videon lopun osoittelu johtuu siitä kun kyselin että mikä se ilmaistava keppi noista kaikista risuista oikein oli. Löytyihän se sitten sieltä!

Loppuun käytiin vielä lenkillä ja koirat pääs uimaankin!


Lisää kuvia löytyy täältä!

Williamin tilanteesta ensin. Labratulokset ja muut tuli. Williamilla ei ole kilpirauhasen liikatoimintaa, ei parasiitteja eikä mitään muutakaan. Lymfooma on myös nyt lopullisesti poissa laskuista, mikä on kyllä helpotus, koska sitä ei pysty hoitamaan. Veriarvot ovat myös normaalit, paitsi se folaatti. Kuitenkin näiden mukaan se folaatti ei ole huolestuttavan matala, että niitä vitamiineja tarttis missään nimessä syöttää, koska se taas sotkee muita juttuja. Giardia on nyt myös täysin poissuljettu juttu, vaikkei sitä nyt pitkään aikaan ole epäiltykään, mutta kun se ulostetutkimus tehtiin, niin ei sitäkään voi olla.

Se mitä tiedetään on, että ohutsuolen alkuosassa on vika. Se periaatteessa voisi olla joku i:llä alkava harvinainen sairaus minkä nimeä en muista, mutta sen todennäköisyys on niin pieni + kaikki oireet eivät täsmää, eli sekin on hyvin epätodennäköinen. Jos ripulointi jatkuu, niin pitää ohutsuolesta ottaa koepala jotain bakteerijuttua varten.
Huomaa mitän paljon ymmärsin lääkärin selityksistä!

Tilanne kuitenkin muuttuu vaikeaksi, kun lääkärin mukaan William ei saisi kuukauteen syödä mitään muuta kuin hypoallergeenista ruokaa. Siis absoluuttisesti yhtään mitään muuta. Ei nameja, ei luita, ei lihoja, ei kotiruokaa, ei yhtään mitään muuta kuin sitä tiettyä nappulaa, jotta saadaan ulostetutkimuksesta paremmat arvot.

Järkevintähän on siirtyä kokonaan raakaruokintaan, sillä jos ongelmana on varastopunkki, niin eihän se auta vaikka mitä nappulaa syöttäisi. Noissakin on kuitenkin viljaa ja raakaruokintaa ollaan muutenkin mietitty pitkään, että jos nyt Wiltsun sais kokonaan ja trikit vaikka 50/50.

Eilen käytiin Riitan kanssa aksaamassa. Oli kyllä yllättävän kuuma eikä pieni tuulenvire hirveästi hyödyttänyt loppupeleissä yhtään.
Ratana oli joku MAXI II rata. Jossain välissä olisi ollut puomikin, muttei sitä jaksettu siirtää niin kepit tehtiin kahdesti. Loppupeleissä ei mikään hirveän vaikea, paitsi 13-16 ja toi kasi. Olen siis piirtänyt väärin minkä itse huomasin vasta. Että koira siis hyppää aidan keppien puolelta putkea päin, kääntyy ja rientää sitten kepeille.

Tein ekalla kerralla 1-12 ja sitten pätkissä samaa pätkää, kepit erikseen luonnollisesti ja kerran 12-19. Pääsin mä Fiilistäkin kokeilemaan! Onneksi koira osasi enemmän kuin ohjaaja niin ei mun mokat sen menoa haitannut :D.

Oli kyllä kiva saada videolle tekemistä! Naurattaa suorastaan toi oma heiluminen, että miten epäpuhtaan näköistä se on.

Mukana samassa läjässä on niitä videoita, mitä Jasu otti lauantaina. Eli putki-irtoaminen ja neljän sarja eteen. Kepit meillä myös edistyy hyvää vauhtia! Heti kun ite tajusin miten siinä kannattais heilua niin johan koirakin tajusin. Aavistuksen verran on tullut lisää vauhtia :)

Käytiin pienellä jäähdyttelylenkillä ja koirat pääsivät jonnekin kuopille pulahtamaan. Ei oikein ollut mitään mitä heittää, paitsi jotain satunnaisia tikkuja.



Uinnin jälkeen käytiin sitten vielä Megaeläimessä hakemassa Wipelle sitä safkaa ja Cecilille piti saada uusi hihna. Hyvästi siis ihqpinq hihna, mikä katkesi kolmeen osaan jotenkin täysin maagisesti. Nyt on kourassa semmoinen järkkypaksu Hurtan hihna. Pitäis ehkä joskus jaksaa hankkia vähän sopivampi panta, kun nyt toi hihna on niin tumma ja reilusti paksumpi kuin itse panta.

Käytiin eilen aamulla Riitan kanssa Firan kuopilla uimassa ja sitten poksuteltiin pienelle lenkille.



Ceciliin on kyllä iskenyt ihan maaninen uintihimo! Se tepasteli nopeasti veteen ja kelluskeli pitkiäkin matkoja. William on kyllä edelleen sitä mieltä, että uiminen on aivan luonnonlakien vastaista. Kyllä se taas kahlaamaan tuli, mutta oli täysin onnellinen juostessaan Cecilin ja Fiiliksen kanssa ympäri rantaa.
Välillä meitä kyllä hirvitti, kun trikkikaksikko ui meitä kohti hullunkiilto silmissä. Pari kertaa taidettiin koirista ottaa osumaa (tai no mä ainakin otin kahdesti), kun pitihän sitä luokse tulla. Lopulta meininki oli ihan kuin jossain Tappajahai-leffassa. Kaks likkaa kirkuu ja ui paniikissa pakoon, kun jokin hiippailee nopeasti kohti.



Facessa tuli yks kommentti, missä oli kerrottu kuvan tapahtumat oikein tyhjentävästi: "Cecil, William ja Nanni näyttää just siltä että ne repeilee jollekin salaiselle karvacollieiden sisäpiirivitsille jota Fiilis ei vaan tajuu tai sille ei oo kerrottu".

Oli meillä aksaakin eilen! Tehtiin ensimmäistä kertaa rataa ohjatuissa. Aluksi se näytti jotenkin niin mielettömän helpolta, mutta kyllä siinä huomasi että haastavahan se oli!

Kakkosella koira otetaan pakkovalssilla aidan yli putkeen. Kutosella sitten persjättö pitäis onnistua tekemään ja lähettämään koiran seiskalle samalla kun itse pinkoo kasille tekemään toista persjättöä. Kympillä sitten vielä takaakierto ja palkka.

Cecil ei meinannut ollenkaan tajuta tokan esteen pakkovalssia. Se ei ohjautunut mun käden luokse, vaan hyppäsi kakkosen yli mun selän takaa suoraan, vaikka tarkoituksena oli kiertää esteen vasen siiveke ennen hyppyä. Pari kertaa palkkasin sitten siitä, kun koira ohjautui oikein luokseni. Sitten rata jatkui pirtsakkaaksi renkaaseen asti.
Renkaaseen asti koska rengas olikin sitten jälleen kerran masentava puikkonokan mielestä. Pari kertaa vedin läpi namin kera ja sitten se luonnistui hyvin. Kutosen persjättö onnistui hyvin, mutta seuraavalle hypylle saattelin liian pitkälle, mikä johti nopeasti siihen, etten voinut mitenkään millään koskaan ehtiä tekemään kasiputkella persjättöä. Mun piti sitten merkata seiska siinä vaiheessa kun koiran naama näkyy jotenkin putkelta ja juosta huluna kasiputken ohi jotta persjättö onnistuisi. Ja onnistuihan se! En vaan osannut ohjata koiraa kakkosesteelle, vaan se juoksi mun vasemmalta puolelta ohi. Sitten vaan uudelleen ja takaakierto. Hienostihan se sitten lopulta meni, vaikkei putkeen otettukaan, mutta ihan mukavasti meni pätkissä.

Kävästiin Jasminen ja Xena-malin kanssa uimassa ja treenaamassa. Ei meillä tosin mitään uimakamoja mukana ollut, mutta ei se haitannut! Me Jasun kanssa eksyttiin kahlaamaan ja koirat ui. Tosin kyllähän tossa hommassa kastui, kun kaksi märkää koiraa juoksee päin ja ravistelee vettä joka paikkaan.


Yritin olla kiinnostava.

Lenkin jälkeen pistäydyttiin Ojangossa pikatreeneissä. Cecilin toko muodostui hyvin lyhyistä seuraamispätkistä, jäävistä ja estehypystä. Estehyppy on jo todella valmis, mikä on iloista! Ainoa asia mikä on huono jatkon kannalta on se, että Cecil kääntyessään valuu lähelle estettä. Vaikka mä olen targetin heittänyt kauas ja palkannut sen siitä että se jää kauas niin ei :D nyt yhtäkkiä käännähdetään siihen esteen eteen. En usko että se AVO:ssa tulee pääsemään sieltä esteen takaa takaisin jos se jää ihan esteeseen kiinni, vaikka on niitäkin koiria nähty. Targetti pitäisi taas ottaa esiin ja painottaa sitä kauas jäämistä.



Minimaalisesti otettiin agilityä loppuun, kun vielä näytti hieman energiaa riittävän. Cecil otti puomin hyvin kerrasta. Oon useasti nähnyt, kun mennään ekaa kertaa treeneissä kontaktille, niin se ei meinaa mennä. Sitten sitä pitää avustaa ja sit se taas menee iloisesti ja nätisti. Mutta nyt se meni täysin rennosti heti ekalla.

Hieman harjoiteltiin myös hyppyneliötä, tosin neljäs hyppy jätettiin molemmilla kerroilla tekemättä.
Takaakerto parin yrityksen jälkeen onnistui kun käski vähän kovempaa ja ohjasin ylidramaattisesti kropalla. Silloin se irtoskin jo aika hyvin. Ennen kolmatta hyppyä pieni jarrutus, että se koira ei lähde kiertämään sitä. Toi vaan oli tollasta säätämistä. Loppusäätö kivan päivän päätteeksi :) Pieni eläin oli oikein onnellinen.