Kipastiin viime viikolla Purinalla MAXI kisaavien möllirata. Tuomarina ja radan suunnittelijana Ville Liukka. Palkintona oli Ville Liukan koulutus, joten se houkutteli paikalle paljon ihmisiä!

MAXI supermöllien piti alkaa 20.00, mutta paikalle saavuttuamme Maijan kanssa huomasimme, että vasta MINI kisaavia palkittiin. Omaa vuoroamme saimme odotellakin sitten reilusti pidemmän tovin.

c. Ville Liukka
Rata oli hieman vaikea. Etenkin keinu - keppi asetelma minua huolestutti, sillä ei pahemmin olla treenattu ohjauksia keinulta eikä otettu kisatilanteessa keppejä "väärältä" puolelta.

1. startti alkoi joskus 23.30 ja se oli aluksi hyvän tuntuinen. Maijakin totesi, että se meidän meininki näytti aluksi tosi varmalta ja semmoselta että "nyt hei tehään tää", mutta jostain ihmeen syystä aloin epäröimään - sähläsin käsillä jotain ja koira tuli välistä pois. Otettiin kepit uudelleen ja ne menivät sitten hyvällä vauhdilla ja puhtaasti.

En tiedä mistä se johtui etten oikein ohjannut loppurataa. Mulla ei oikein pyörinyt päässä mikään ja koiralla oli aivan törkeästi virtaa. En suoristanut ennen puomia ja Cecil osui siihen jotenkin huonosti, mistä syystä se sitten "menetti otteensa" puomilla eli puomin ylöstulovaiheessa siltä lipesi jalka hyvin ruman näköisesti ja meinasi pudota alas. Juuri ja juuri Cecil sai tasapainonsa takaisin ja pääsi puomille.
Lipeäminen näytti kuitenkin sen verta pahalta, että en jatkanut rataa, vaan lähdimme radalta pois eli tuloksena hyl. Katsoin heti koiran polvet ja liikutin koiraa. Mikään ei näyttänyt olevan koiralla onneksi vialla.

2. startti alkoi joskus 00.10 :D Olin aivan tavattoman väsynyt, mutta lähdin todella hyvillä fiiliksillä. Silleen että nyt en hermoile keppejä tai muutakaan ja oon hereillä ja ohjaan. Ihan helppoa!

No mä onnistuin heilauttamaan kättä kun heilauttelin hyttysiä pois, niin Cecil otti tämän lähtölupana ja tuli. Käännyin ympäri niin koira oli jo 1-2 välissä. En tiedä mikä ihme mulle tuli kun jatkoin rataa. Tiesin kyllä sen, ettei Cecil koskaan varasta lähdöissä, mutta olisi mun silti pitänyt palauttaa se koira paikoilleen. Olihan siellä joo pimeää ettei koirakaan varmaan kunnolla nähnyt. Mutta silti!

Keinu meni paremmin, mutta kepit stiplasivat rajusti. Lähetin koiran varmaan 6 kertaa kepeille (eli tuloksena hyl), mutta se jäi vaan haukkumaan ja pyörimään siihen eteen. Koitin saada koiraa käteen, mutta se jäi vaan haukkumaan. Virtaa oli aivan liikaa ja mulla tahtoa suorittaa liian vähän. Meni väärästä välistä, mutta jatkoi hirveällä vauhdilla keppejä eteenpäin mun kutsuista huolimatta. Rauhoitin koiran keskittymään ja jatkoimme rataa. Tässä vaiheessa mulle iski aivan mieletön epävarmuus ja harmitus, kun me ollaan nyt niin paljon treenattu keppejä ja ne menee treeneissä hyvin. Vaikeatkin keppikulmat.

Kuten arvata saattaa niin loppurata ei ollut ollenkaan kivan näköistä. Koko loppurata meni niin sohien, koska en vaan päässyt siinä tilanteessa yli siitä harmituksesta. Lisää pettymyksiä tuotti se, että Cecil kielsi puomin. Kaipa se sen verran oli kerännyt sitten painetta keppien lukuisista uusimista ja säikähtänyt sen verran sitä liukastumista mikä tapahtui ekalla startilla. Otettiin puomi sitten uusiksi eikä siinä mitään. Siinä väsymyksen kourissa mulle alkoi jo olemaan ihan samaa. Loppurata nyt meni hyvin, kun siinä ei mitään kummosta ollut.

Lopputuloksena kyllä itsetutkiskelun paikka. Maijakin totesi, ettei voi edes vitsillä sanoa, että "kyllä se treeneissä osaa" sillä se on ihan erilainen tilanne. Kaipa jotenkin liian naiivina tuudittauduin siihen ajatukseen, että kaikki kisatilanteet menevät yhtä hyvin kuin aikaisemmatkin möllit tai viime kisat.

Mun pitäisi ehdottomasti itse muistaa aina vaikka miten harmittais ja väsyttäis, et kilpaileminen on ihmistä varten - koiralle riittää kiva touhuilu yhdessä.

Koiralla nyt onneksi oli kivaa ja radan jälkeen kävin sen kanssa muutamat kepit tekemässä. Mössö sai superpalkkaa jokaisen jälkeen ja sit lähdettiin Maijan kanssa jäähdyttelemään koiria.


Oon majaillut äidin luona nyt viikon, joten päätin mennä treenaamaan 19.7 koko porukalla. Riitta tuli mukavasti mukaan ja kuvasi koko homman. Otin kolmikon kanssa tokoa ja ihan aavistuksen verran aksaa.

Jotain tommosta valmista radanpätkää kierreltiin. Cecilin kepit olivat tosi makeet ja hienosti teki vaikka varmasti jo väsytti sillä toistoja tuli paljon. Puomia varmistelin ihan kybällä ja teinkin sitten sitä, että siellä oli targetti tai vaihtoehtoisesti menin sitä paijaamaan. Lopussa sitten kun otti reippaasti, niin vapautin nopeasti ja heitin eteenpäin. Oikein onnistuneet treenit mielestäni! Vauhti oli tosi jeessiä.
Cecilin toko oli hyvin pienimuotoista. Mulla nyt pointtina oli saada sitä intoa takaisin, koska se on ollut niin masentavan näkönen elukka tokon parissa. Nythän se painais eteenpäin tuhatta ja sataa. Parasta on, että häntäkin heiluu korkealla! Ei oikeasti voisi lämmittää enempää sydäntä. Toi edistäminen on toki ongelma, et siihen pitää jossain välis keksiä jotain.

Williamin toko ja agi oli kyllä eeppistä. En muista milloin viimeksi olisin sen kanssa edes agia ottanut :D Toko sujui ihan jees! William kesti keskittyä tosi hyvin, vaikka välillä haahuili. Sit vähän imutin nappuloilla sitä. Jääviä harjoiteltiin ja muisti todella hienosti! Seuraamisen heitin aikalailla tahallani läskiksi, koska pääasia on että Wiltsulla on superhauskaa.
Agi oli aika söpöä! William oli aivan kikseissä! Se yritti epätoivoisesti etsiä U-putkesta sisääntuloa vaikken sitä mitenkään ohjannut mihinkään, vaan laskin rimoja alemmaksi. Kyllä se hyvin muisti putket ja veteli niitä ihan vinksin vonksin vailla huolia.

Joku ehkä vaikeempi juttu oli se focus eteenpäin. Pentuna ja nuorena ton kanssa tein paljon erilaisia pyörityksiä, niin eihän se katso eteensä yhtään. Pitäiskin sit jatkossa kun käydään treenaamassa niin ottaa ehdottomasti ihan jokaiseen välikköön etäpalkka.

Sagurin toko ja agi oli tyypilliseen tapaan pienimuotoista. Lähinnä pyysin ihan muutamia käännöksiä ja lyhyitä seuraamispätkiä ja sit taas leikittiin viis minsaa. Jäävät tehtiin jälleen hienosti ja jotain häärättiin. Agi taas koostu siitä, että rimat oli tietenkin pois ja että Sagur pääsi juoksemaan mutkaputkesta kahden siivekkeen läpi. Ei jäbä olis voinut olla onnellisempi!

Kuten olette toivoneet niin Sagurin ja Williamin puuhailuista on nyt hieman videota. Ikävä kyllä mulla ei ole mitään piuhaa mukana täällä äidillä, niin en voi siirtää koneelle, mutta niitä on vuorossa varmasti lähiaikoina.

Saatiin Veeralta ja Eedlalta seuraavanlainen haaste :)

1. Laita kuvia koiran pentuajasta.
2. Kerro minkälainen koira oli suloisena pentuna, mitä hassuja tapoja sillä oli?
3. Haasta kolme koirablogia!

Minä haastan Bea the Shepherdin, Murun lauman ja Nanni & Fiiliksen

Sagurista ei valitettavasti ole yhtään pentumateriaalia, sillä koira tuli meille aikuisena enkä ole saanut käsiini keltään sen pentukuvia. Joten keskitytään noihin vähän nuorempiin.

Lisäsin myös joitain supersöpöjä videoita molempien junnujen pentuajoilta :)

William

On ollut aivan samanlainen pentuna mitä se on nykyäänkin. Hirveän utelias ja hömelö. Kaikki on järjettömän mielenkiintoista ja vaikka jokin asia jännittäisikin, niin uteliaisuus vie lopulta kyllä voiton. Wiltsu kans tykkäs hirveesti läheisyydestä ja sitähän se diggailee edelleenkin. Mitä lähempänä niin sen parempi. Wiltsu oli myös jo tuolloin aika kömpelö, mutta silti todella ketterä. Se on ihan rehellisesti leikkisin koira mitä olen koskaan nähnyt. Se provoaa hyvin lahjakkaasti muut hippaleikkiin ja saa jäyhemmätkin koirat painimaan. Ja tätä se on harrastanut ihan pikkupennusta asti ja sitähän se tekee edelleen.





Wiltsulla oli tapana hakata tassulla mua selkään jos se kaipas huomiota. Wipe myös piti pientä mölinää, muttei koskaan haukkunut ja W kans toi mulle kaikenlaisia tavaroita yhtenään. Ja mikään ei kyllä ole muuttunut noista ajoista.

Wipsu on kanssa ollut mun mielestä ihan rehellisesti söpöin pentu ikinä. Siis ihan rehellisesti en ole koskaan nähnyt niin suloista pentua. Ja helppohan tietenkin mun on sanoa, kun se on mun oma koira, mutta olen niin syvästi ja aidosti tätä mieltä, etten tule koskaan saamaan yhtä suloista, hömppää ja kaunista pentua.

Cecil

Ei ole loppupeleissä ulkonäöllisesti muuttunut paljonkaan. Hieman on tullut karvaa lisää, mutta samanlainen järkäle-tolppa se on edelleen. Cecil on kuitenkin onneksi kaunistunut tässä ajan mittaan, vaikka se onkin aina ollut mun silmissä ihana prinsessa. Luonteelta se oli vauhdikas ja menevä. Koko ajan suksimassa jonnekin, koko ajan hakemassa sälää mulle ja leikkimässä. Cecil muistutti paljon Williamia tuohon aikaan. Kaikki oli yhtä jeejeetä ja jokainen päivä oli uusi seikkailu.

Cecil oli pennusta asti myös hyvin läheisyyden haluinen, kuten Williamkin, mutta Cecil oli sitä samaa potenssiin ainakin 23. Pentuajoista on aika vähän kerrottavaa, sillä mikään ei ole oikein muuttunut. Se on kaiken lisäksi edelleen aika pennun näköinenkin.


Cecilistä ja Williamista tuli sellainen Dream Team. Molemmat yhtä kaistapäisiä ja koirarakkaita eli ne yhdessä tuumin sitten rallattelivat ympäriinsä ihan aina. Williamia ei koskaan ikinä häirinnyt Cecilin pentumaisuus ja Sössön loputon tarve saada Wiltsulta huomiota mm. repimällä tätä kauluksesta tai häiritsemällä jotenkin muuten. Cecil myös hyvin varhaisessa vaiheessa nousi niskan päälle, välillä myös ihan kirjaimellisesti ;). Tämä ei kuitenkaan Williamia häirinnyt, sillä se on aika tottunut tossuna olemiseen eikä koskaan ole ollut muutenkaan dominoiva.

Cecilin maneereja on rapsutusten kerjääminen, outoihin asentoihin vääntyminen ja pusuttelu. Cessu ei ole mikään pienin koira eikä erityisen kevytkään, se silti pienestä pitäen änki syliin ja tekee sitä edelleen. Penskana se toi aina ties mistä pusikoista mitä milloinkin ja rakasti tavaroiden kanniskelua. Ja kuten aijemmin mainitsin, niin mikään ei ole muuttunut. Cecil edelleen roudaa kamaa ja saattaa yhden lyhyen 15min lenkin aikana kantaa seitsemää eri keppiä samalla kun etsii entistä parempaa. Talvi olikin, ainakin aikoinaan vauva-Cecilille, raskasta aikaa, kun kaikki kävyt ja kepit ovat hautautuneet.

Kävästiin tänään aksaamassa. Cecilillä oli hurjasti virtaa! Kentällä oli jonkunlainen rata valmiina niin suoritettiin sitten sitä.

Kolmonen tuotti välillä ongelmia, en ohjannut tarpeeksi ja Cecil veti esteen ohi. Putkea myös haki huonosti, veti aluksi poikkeuksetta koko ajan A:lle. Hinkattiin sitten kolmosta ja nelosta niin, että se alkoi menemään. Jäin itse viidennen esteen vasemmalle puolelle, eli se toi Cecilille hieman enemmän haastetta.



Riitta haastoi meidät kysymyshaasteeseen, tässä tämä sitten.

1. Jos sinun pitäisi muuttaa ulkomaille, mihin maahan muuttaisit?
- Irlantiin tai Britteihin.

2. Kolme maata, joihin et haluaisi matkustaa? Miksi?
- Minnekään missä on sotia, tuhoa tai muuten vaan todella korruptoitunutta. Ja ihan vaan itsesuojeluvaiston vuoksi. Tähän sopii reilusti enemmän kuin kolme.

3. Kumpi on söpömpi, pentu vai veteraani-ikäinen koira?
- Vaikea kysymys. Vetskut on tosi symppiksiä ja niin pentumaisia, kun ne tulee ihan höperöiksi, haluaa pusuja ja tulla syliin. Pennut taas aiheuttaa aina aww-momentin. Vastaan kuitenkin vetskut.

4. Liittyykö unelma-ammattisi eläimiin? Miksi/miksi ei?
- Ei liity. Mä en haluaisi omistaa elämääni muiden lemmikkien hoitamiseen.

5. Pelottavin hetki koirasi kanssa?
- Se kun William sai jonkun kohtauksen sen ollessa kai 9kk vanha tai vastaavaa. Olin täysin varma että se oli syönyt myrkkyä ulkoa. Ei kuitenkaan mitään poikkeavaa pojasta onneksi löytynyt. En kuitenkaan tiedä vieläkään mikä sillä sitten oli. Testejä ja kokeita tehtiin, muttei mitään terveydellistä ongelmaakaan löytynyt.

6. Luetko paljon muita eläinblogeja?
- En lue muita eläinblogeja kuin koirablogeja.

7. Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa? Perustelut.
- Sekoituksessa. En halua asua enää keskellä ei mitään. Pitkät välimatkat ovat väsyttäviä ja tulevat todella kalliiksi. Ja joku aina kuitenkin omistaa ne metsät ja pellot eikä halua sinne ulkopuolisia, joten jos maalla asuisin niin pitäis olla omaa tonttia siihen malliin että on kiva lenkkeillä. En kuitenkaan missään betoniviidakossa halua asua, koska vihaan kävellä asfaltilla tai missään missä on vastaantulijoita, haluan päästää koiria vapaaksi eikä missään sitä viitti harjoittaa jos autoja ajaa ohi jatkuvasti tai on kamala hälinä.

8. Missä asioissa haluaisit kehittyä koiranomistajana?
- Kaikissa. Koskaan ei voi olla koiranomistajana valmis. Suurin kehittämisen kohde on kuitenkin kärsivällisyys.

9. Pahin pelkosi?
- Kuolema.

10. Missä (elämäntilanteessa) luulet olevasi 3 vuoden päästä?
- Olisin yliopistossa, en kuitenkaan usko että Helsingissä. En osaa muusta sanoa, elämäni on muuttunut niin suuresti kahden kuukauden aikana, etten osaa enää tehdä muuta kuin elää päivä kerrallaan ja elää hetkessä. En uskalla edes veikata.

11. Mikä on mielestäsi paras valokuva lemmikistäsi? Miksi?

Sagurista paras on siksi, koska S rakastaa juoksemista ja riekkumista. Sen silmät aina tuikkii kun se pääsee rellestämään. Parasta on, ettei mikään ole muuttunut vuosien varrella. Edelleen pian 9 vuotiaana se jaksaa juosta muiden perässä.

Williamista otin lemppari posekuvan. Kuva on suorastaan lumoava. Minulle tulee välittömästi lämmin olo, kun mietin sitä synkkää ja lumista talvea, kun mun pitkäaikainen haave kävi toteen. William on edelleen yhtä pentumainen kuin tuossa valokuvassa.

Cecilistä paras on ehdottomasti tuo kyseinen aksakuva. Se näyttää lentävän. Näen sen ilmeestä jotenkin sen aidon ilon, että tehdään jotain kivaa yhdessä. Siitä tulee aina lämmin fiilis.

Esittelyssä tavarat! Hirveesti on pantoja ja treenikamppeita kyselty, mutten ole saanut aikaiseksi kun ei huvita kuvata kännykällä miljoonaa turhaa tavaraa. Huomasin sitten erinomaisen idean Elsin blogissa, että nää tavarathan voi tosiaan esitellä vaikkapa videolla! Kiitoksia videoinnista Riitalle. Hauskaa oli ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen vaikka piti videoida kahteen otteeseen ja nauratti ihan koko ajan.

Alemmassa videossa on sitten pieleen menneitä kohtauksia jos niitä tykkää katsella. Ja niitä oli järjettömästi.
Toivottavasti videosta tuli mieluinen :) ja jos teillä on jotain ideoita muille videopostauksille niin kirjoittakaa kommenttia! Olisi kans kiva saada jonkinlaista kommenttia uudesta ulkoasusta.



ps. tuli totaalinen black out. Lampunvarjostin = kauluri.

Saatiin Emmalta, Petralta sekä Riitalta haasteet. Samat säännöt kahdessa ekassa, mutta Riitan haasteessa sitten muistellaankin ihanaa kesää tämän ankean alkavan syksyn alla seitsemän kuvan kera.
Kesä koostui:


Kavereista.


Uimisesta.


Lepäämisestä.


Treeneistä.


Kehäkettuilusta.


Metsälenkeistä.


Onnistumisista

Haasteen säännöt:
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.


1. Mikä on teidän lempiharrastus koirasi kanssa?
- Agility! Se on niin vauhdikasta ja kivaa, oon niin syttynyt tolle lajille.

2. Haluaisitko harrastaa/kokeilla jotain sellaista lajia, jota ette vielä tällä hetkellä harrasta?
- Haluaisin useitakin! Haluaisin päästä kunnolla harrastamaan vetoa kickbikellä, sit haluaisin ainakin kokeilla raunioita ja vepeä.

3. Miellätkö koiraharrastuksen omalla kohdallasi välineurheiluksi? :D
- En.

4. Kuinka päädyit juuri kyseiseen koiraan (yksilöön)?
- Saguriin päädyttiin sattuman kautta. William vaikutti lupaavalta pennulta, se oli niin touhukas ja menossa ja kauhean pirtsakka. Cecil taas tuli meille vähän vanhempana ja mitä sitä pari kertaa kävin katsomassa niin vaikutti karmealta ja hurmaavalta termiitiltä että menetin nopeasti sydämeni sille.

5. Minkä rotuista koiraa et voisi koskaan ottaa, perustele?
- Lyttynokkia ihan yleisesti ottaen. Mua hirvittää jo nyt kuunella joissain tapahtumissa sitä rohinaa siinä määrin että mua alkaa melkein itkettämään sen koiran elo. En kykenisi kauaa sellaista pitämään mun vierellä.

6. Käytätkö koiraasi koirapuistossa ja mitä mieltä olet niistä?
- En käytä ja olen sitä mieltä että karmeeta paskaa. Yleensä tilat ovat hirveän pienet, sit siellä on yleensä just niitä koiria jotka ei osaa käyttäytyä ja typeriä omistajia jotka eivät ymmärrä mistään mitään ja tuovat juoksuisen narttunsa tai kamalan tappelupukarinsa sinne.

7. Mikä on koirasi pahin tapa? Entä sen tuhmin teko?
- Sagurin pahin tapa on haukkuminen ja tuhmin teko alusvaatteiden pölliminen. Williamin pahin tapa on hakkaaminen, eli se istuu vierelle ja alkaa hakkaamaan tassuilla. Sen tuhmin teko on muistikortin rikkominen. Cecilin pahin tapa on möliseminen ja tuhmin teko on mun passin pahoinpitely.

8. Mitä lempinimiä koirallasi on?
- Sakke, Sakari, Saku, Susu, Sasu, Ukko, Miekkonen. Wiltsu, Will, Wilhelm, Wipe, Vilja, Wouwou, Vila, Poika. Cessu, Prinsessa.

9. Jos itse olisit koira, minkä rotuinen olisit?
- Aa miten vaikee kysymys. Olisin varmaan hieman ylipainoinen afgaaninvinttikoira. Mulla tätä hiuspehkoa riittää, rakastan asioiden perässä juoksemista (jalkapallo aikoinaan), olen aika omapäinen yms.

10. Paras asia jonka koirasi on sinulle opettanut?
- Koskaan ei loppupeleissä voi tietää mitä saa, samaten että kärsivällisyys on kaikkein tärkeintä.

11. Paras / jollain tapaa itsellesi erityisen tärkeä koirakuva? (lisää/linkitä)
- Mä muistan kun Linda otti tän mä olin sairaan ärsyyntynyt koska vihasin tätä kuvaa. Mun mielestä mulla oli tukka huonosti ja naama niin vänkyrällä että sen katsominen ahdisti. Nyt taas kun tosta on kulunut 3 vuotta niin olen sitä mieltä että se on aika suloinen kuva loppupeleissä, koska Sagurin ja mun suhde paistaa tosta kuvasta; Se on mulle tärkeintä koko maailmassa, ja Saken ilmeestä päätellen tunne on molemminpuoleinen


1. Pystytkö olemaan koiriesi kanssa johdonmukainen ja täsmällinen koulutuksessa, vai sorrutko välillä menemään helpomman kautta (esim. vetämisen kanssa, jaksatko harjoitteluvaiheessa aina reagoida epätoivottuun käytökseen vai saatatko sallia hihnan kiristyä kiireisellä aamulenkillä)?
- Epätoivottuun käytökseen en aina jaksa reagoida jos oon ite äärettömän väsynyt, mutta lenkeistä on paha sanoa mitään kun ainoa joka kiskoo on Cecil ja se yleensä vetelee vapaana.

2. Kuinka kiinnostunut olet koirien ruokinnasta? Syynäätkö esimerkiksi ruokapussien kyljet tarkkaan, vai ostatko sitä mitä sattuu saamaan?
- Olen aina ollut, mutta en ole saanut mahdollisuutta toteuttaa sitä. Olen mä keskivertonappulaa noille syöttänyt kauan, kuten ANF:ia ja Carnilovea, mutta nyt ainoaksi ja oikeaksi olen todennut Orijenin. Kuppiin heittelen lihaa ja Orijennappulaa. Kokonaan raa'alle ei varmaan siirrytä lähitulevaisuudessa, mutta toistaiseksi tämä systeemi on käynyt ihan päteväksi, vaikka kallistahan Orijen on.

3. Uskotko siihen, että esimerkiksi liian vahva penturuoka vääntää jalkoja? Vai pidätkö sitä enemmän normaalina kehitysvaiheena, joka poistuu kasvun myötä?
- Vääränlainen ruokinta kyllä vaikuttaa pennun kehitykseen ja voi aiheuttaa pahaa tuhoa.

4. Minkä luonteenpiirteen poistaisit koirastasi/koiristasi, jos saisit valita?
- Sagurista ton itsepäisyyden, Cecilistä en varmaankaan mitään, Williamista ton sairaaloisen epävarmuuden mikä vaikuttaa koko sen elämään.

5. Minkä hetken haluaisit elää uudestaan koirasi/koiriesi kanssa?
- Ei tule mitään erityisen spesifiä mieleen.

6. Onko koiraharrastus aiheuttanut kyyneliä tai harmaita hiuksia? Jos kyllä, niin miten.
- Joo on. Ja siis epäonnistumiset, veriset semmoiset. Ja sit se kun joku ei vaan toimi eikä millään keksi että miksi. Ja sit tietyt koiraihmiset on aiheuttanu harmaita hiuksia.

7. Hoidatko koirasi täysin itse, vai saatko esim. lenkitysapua tai rahallista avitusta perheenjäseniltä/ystäviltä jne?
- En ole koskaan saanut mitään apua perheenjäseniltä rahallisissa tai muutenkaan. Nyt olen saanut ystäviltä apua noiden lenkitykseen jos joudun olemaan koulun jälkeen töissä, jolloin olen aamusta yöhön poissa kotoa.

8. Tykkäätkö ostella uusia tarvikkeita ja leluja, vaikka kaapeista löytyisikin käyttökelpoisia tuotteita?
- En tykkää, koska olen äärettömän pihi :--D

9. Mikä antaa motivaatiota harrastamiseen?
- Yhteinen hauskanpito, kehityksen näkeminen.

10. Löytyykö koiriltasi viralliset terveystulokset? Miksi kyllä, miksi ei?
- Löytyy joo koko porukalta. Sagur oli valmiiks tsekattu ennen kuin se tuli meille, kyynäriä ei silloin ollut pakko kuvata pehkoilla niin sitä ei ole tehty. William taas siksi koska halusin tietää mitä koirasta löytyy tulevien harrastusten vuoksi. Ja Cecil on sijoitus niin sijoittaja tietenkin halusi siksi ja mun oma motiivi siinä taas on noi harrastukset, etten mä uskaltais koiran kanssa hirveästi mitään rasittavaa tehdä ellen mä tiedä millainen sen koiran luusto on.

11. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi kasvattajan?
- Sagur tuli sattumalta, eli en kasvattajaa valinnut. Tutulta kasvattajalta otin sitten Williamin ja Cecilin sijoitukseen.

En kerkeä ketään haastamaan ja mun kysymykset olis varmaan aika samanlaiset mitä tässä on jo monien blogeissa esille tullut!

Aksat jäi tosiaan tänään välistä. Olimme puoli seitsemältä Jannilla, joka on valmistunut urheilukoirahierojaksi (piilomainontaa)!

Perusteellisen tutkimisen ja pienen haastattelun jälkeen koira laitettiin kyljelteen ja hierominen alkoi. Cecil oli vähän sitä mieltä että ihan tylsää ja yritti joko nousta tai kierähtää selälteen. Pariin otteeseen ilmeisesti hieman tuntui ikävältä lihasjumin takia, niin innokas läähätys loppui ja pieni nykiminen alkoi.

Hienosti Cecil malttoi kuitenkin loppupeleissä, vastaavaan käsittelyyn kun ei ole tottunut, niin ei mitään priimakäytöstä oikein voitu odottaakaan. Tiukkuutta löytyi lantion seuduilta sekä olkapäissä. Hieronnan jälkeen tuntui jo paremmalta. Paras noiden jumien ennaltaehkäisyssä olisi ravilenkit, mikä vahvistaa selkää. Ceciliä myös venyteltiin ja testattiin liikeradat ja ne vaikuttivat oikein hyviltä!

Löysin kivan haasteen mihin ajattelin ottaa osaa. Aiheena on siis Mitä kaikkea oppisitkaan, jos koirasi olisi opettajasi. Haaste löytyy täältä

Kerro kuvin ja tekstein mitä kaikkea sinä olet oppinut tai mitä tahtoisit oppia koirasi elämästä?


Haluaisin oppia suksimaan heinikoissa pelkäämättä ötököitä.


Haluaisin oppia malttamaan, vaikka se vaikeaa onkin.


Haluaisin oppia sanomaan ei.


Haluaisin oppia synkronoimaan paremmin.


Haluaisin oppia sosiaalisemmaksi.


Haluaisin oppia olemaan mököttämättä.


Haluaisin oppia pitämään huolta minulle tärkeistä tavaroista.


Haluaisin oppia olemaan vanhanakin virkeä!


Haluaisin oppia röyhkeämmäksi.


Haluaisin oppia olemaan kaunis.


Haluaisin oppia olla välittämättä muiden mielipiteistä.


Haluaisin oppia tuntemaan koirani yhtä hyvin kuin se tuntee minut.