Saatiin Veeralta ja Eedlalta seuraavanlainen haaste :)

1. Laita kuvia koiran pentuajasta.
2. Kerro minkälainen koira oli suloisena pentuna, mitä hassuja tapoja sillä oli?
3. Haasta kolme koirablogia!

Minä haastan Bea the Shepherdin, Murun lauman ja Nanni & Fiiliksen

Sagurista ei valitettavasti ole yhtään pentumateriaalia, sillä koira tuli meille aikuisena enkä ole saanut käsiini keltään sen pentukuvia. Joten keskitytään noihin vähän nuorempiin.

Lisäsin myös joitain supersöpöjä videoita molempien junnujen pentuajoilta :)

William

On ollut aivan samanlainen pentuna mitä se on nykyäänkin. Hirveän utelias ja hömelö. Kaikki on järjettömän mielenkiintoista ja vaikka jokin asia jännittäisikin, niin uteliaisuus vie lopulta kyllä voiton. Wiltsu kans tykkäs hirveesti läheisyydestä ja sitähän se diggailee edelleenkin. Mitä lähempänä niin sen parempi. Wiltsu oli myös jo tuolloin aika kömpelö, mutta silti todella ketterä. Se on ihan rehellisesti leikkisin koira mitä olen koskaan nähnyt. Se provoaa hyvin lahjakkaasti muut hippaleikkiin ja saa jäyhemmätkin koirat painimaan. Ja tätä se on harrastanut ihan pikkupennusta asti ja sitähän se tekee edelleen.





Wiltsulla oli tapana hakata tassulla mua selkään jos se kaipas huomiota. Wipe myös piti pientä mölinää, muttei koskaan haukkunut ja W kans toi mulle kaikenlaisia tavaroita yhtenään. Ja mikään ei kyllä ole muuttunut noista ajoista.

Wipsu on kanssa ollut mun mielestä ihan rehellisesti söpöin pentu ikinä. Siis ihan rehellisesti en ole koskaan nähnyt niin suloista pentua. Ja helppohan tietenkin mun on sanoa, kun se on mun oma koira, mutta olen niin syvästi ja aidosti tätä mieltä, etten tule koskaan saamaan yhtä suloista, hömppää ja kaunista pentua.

Cecil

Ei ole loppupeleissä ulkonäöllisesti muuttunut paljonkaan. Hieman on tullut karvaa lisää, mutta samanlainen järkäle-tolppa se on edelleen. Cecil on kuitenkin onneksi kaunistunut tässä ajan mittaan, vaikka se onkin aina ollut mun silmissä ihana prinsessa. Luonteelta se oli vauhdikas ja menevä. Koko ajan suksimassa jonnekin, koko ajan hakemassa sälää mulle ja leikkimässä. Cecil muistutti paljon Williamia tuohon aikaan. Kaikki oli yhtä jeejeetä ja jokainen päivä oli uusi seikkailu.

Cecil oli pennusta asti myös hyvin läheisyyden haluinen, kuten Williamkin, mutta Cecil oli sitä samaa potenssiin ainakin 23. Pentuajoista on aika vähän kerrottavaa, sillä mikään ei ole oikein muuttunut. Se on kaiken lisäksi edelleen aika pennun näköinenkin.


Cecilistä ja Williamista tuli sellainen Dream Team. Molemmat yhtä kaistapäisiä ja koirarakkaita eli ne yhdessä tuumin sitten rallattelivat ympäriinsä ihan aina. Williamia ei koskaan ikinä häirinnyt Cecilin pentumaisuus ja Sössön loputon tarve saada Wiltsulta huomiota mm. repimällä tätä kauluksesta tai häiritsemällä jotenkin muuten. Cecil myös hyvin varhaisessa vaiheessa nousi niskan päälle, välillä myös ihan kirjaimellisesti ;). Tämä ei kuitenkaan Williamia häirinnyt, sillä se on aika tottunut tossuna olemiseen eikä koskaan ole ollut muutenkaan dominoiva.

Cecilin maneereja on rapsutusten kerjääminen, outoihin asentoihin vääntyminen ja pusuttelu. Cessu ei ole mikään pienin koira eikä erityisen kevytkään, se silti pienestä pitäen änki syliin ja tekee sitä edelleen. Penskana se toi aina ties mistä pusikoista mitä milloinkin ja rakasti tavaroiden kanniskelua. Ja kuten aijemmin mainitsin, niin mikään ei ole muuttunut. Cecil edelleen roudaa kamaa ja saattaa yhden lyhyen 15min lenkin aikana kantaa seitsemää eri keppiä samalla kun etsii entistä parempaa. Talvi olikin, ainakin aikoinaan vauva-Cecilille, raskasta aikaa, kun kaikki kävyt ja kepit ovat hautautuneet.