Kävimme tuuraamassa Cecilin kanssa tiistaina Agility Akatemialla Riitan vuoroa alkeisryhmässä. En ole itse kisannut tai treenannut oikeasti varmaan pariin vuoteen. Otettiin suht matalilla rimoilla. Kyseisellä kurssilla on tavallaan ympäri kenttää eri pisteitä, eli kaikki koirat tekevät samaan aikaan jotakin. Treenattiin pelkkiä kontaktipinnan ottoja, kärkyin ja "ampaisin" aina eteenpäin Cecilin jäädessä A:n kontaktille miettimään että tuliko vapautuskäsky vielä vai ei.
Teimme pätkää 20-27 ihan aluksi. Myönsin jo heti Oreniukselle, etten muista enää juurikaan mitään :D Agility on vähän kuin tanssi, ja näin rytmitajuttomalle oikeesti hankala juttu etenkin kun ei ole hetkeen tehnyt mitään kropanhallintaa vaativaa. Kyl se sit sieltä palautu mukaan! Ja Cecilhän oli aivan liekeissä. Kyl sen niin näkee et tää on sitä mitä se tykkää tehdä. Ongelma omassa ohjauksessa on, että mun juoksulinjat on aivan katastrofaaliset. Meinasin juosta siivekkeitä päin useammin kuin viidesti. Toistoja toistoja, kyllä se siitä sitten!
Muuten homma oli aika selkeä ja lähinnä piti keskittyä siihen, että juoksee hemmetin nopeasti jo ohjaamaan seuraavia esteitä. Esteellä 25 kokeilimme pakkovalssin lisäksi myös saksalaista. Tulen myös tulevaisuudessa pitämään pakkovalssin "heittävän" käden samana. Huomasi jotenkin välittömästi Juhan huomautuksen jälkeen, että jos otan koiran haltuun vasemmalla ja heitän sen myös vasemmalla yli, se menee huomattavasti tiukemmin kuin että ottaisin haltuun vasemmalla ja heittäisin oikealla. Saksalainen oli myös ihan kiva tehdä pitkästä aikaa. Ruosteessa kun olen, niin Cecil pari kertaa osui vähän kantapäilleni, kun en ollut tarpeeksi vikkelä, mutta parilla toistolla sekin oli ihan jees (Y).
Teimme myös pätkää 14-18 mikä oli meille helppo. Yritin näppäränä tyttönä ottaa lyhyttä videota, mutta lopputulos oli katastrofi. Ei vaan se, että radasta ei näy mitään, mutta myös se, että olin vahingossa painanut jotain nappulaa kun jätin puhelimen nojaamaan pulloon --> slowmotion video minkä näkee TÄSTÄ. Ihan hauska loppupeleissä!
Cecil oli niin liekeissä ja kyllä itsellekin tuli semmonen ryöppy hyvänolon tunnetta, ettei mitään rajaa. Mun on tosi vaikea edes kuvailla milloin olen viimeksi tuntenut noin hyvää oloa mistään. Matka Agility Akatemiaan on äärimmäisen pitkä. Se on joko pari bussia ja juna, sekä 3km kävelyä tai sitten kolme bussia ja juna. Etenkin näin talvisin reitti on hieman riski. Nopeimmillaan olen siellä 1,5h ja hitaimmillaan en edes halua kuvitella. Treenit olivat kyllä niin mielettömät, että eiköhän sitä ole pakko vaivautua vaikka sitten julkisilla.
Moira hallissa
Olin entiseltä treenikaverilta ostanut yhden vuoron HSKH:n hallille vapaavuoroon. Riitta osti toisen puolen siitä Gleen kanssa.Moiran kanssa agendana oli hauskanpito, leikkiminen ja lujaa meneminen! Välillä jäi leikki vähän kesken jos joku koira huusi kentän läheisyydessä oikein kunnolla. Superreipas kuitenkin ja jaksoi keskittyä siihen mitä tehdään!
Putket on nyt valloitettu tokaa kertaa pienen perkeleen elämässä, nyt sitä uskalsi mennä jo kierreputkia jopa ihan ilman että kukaan oli huutelemassa :) Putkiralleista löytyy videota ja siitä kiitos! Varoituksen sana, että videolla on niin korkeita ääniä, että varmasti vahingoittaa kuuloa :D
Puolenvaihdot oli myös homman nimi. Pyysin Riittaa pitelemään Moiraa aloillaan, kun olen kauempana selkä koiraa kohti, ojennan jomman kumman käden ja katson siihen suuntaan jomman kumman "olkani yli". Moira ei epäröinyt hetkeäkään kummalle puolelle se juoksee palkalle. Homma meni niin nappiin, että vaikeutin ottamalla siivekkeen siihen mukaan ja asettumalla ikään kuin siivekkeen taakse "pakkovalssiin".
Iiiihan loppuloppuun odotellessa teimme pari kiertoa, mistä videota. Se olikin huomattavasti hankalampi juttu :D
Kasvukuvia ja treeniä
15,5vk kasvukuva tuli myös otettua! On se kyllä tavattoman kaunis penikka <3 Ensi viikon alussa meillä onkin sitten taas rokotukset. Kohtapuoliin voidaankin alkaa katsomaan mätsäreitä sekä pentunäyttelyitä ensivuodelle!Moiran kanssa olen ottanut asiakseni antaa sen itse miettiä ja naksutella sen mukaisesti. Olen aina ollut todella huono opettamaan mitään naksuttimella ja joudunkin vähän väliä avaamaan jonkun sivun tai videon netistä miten pitäisi jatkaa. Olen joskus aikoinaan naksutellut jotain pientä ja vahvistellut, mutta nyt olen päättänyt käyttää sitä pääasiallisesti. Moira osaa nyt istu, maahan, seiso, sekä laittaa etutassut ympäri käännetyn kupin päälle. Samaten kapulanpito treeniä hiljalleen ihan vain niin, että toistaiseksi pelkkä kosketus riittää. Pieniä askelia, mutta eiköhän se tästä.
Olimme muutaman päivän Riitalla kyläilemässä. Perus lagaamisen lisäksi teimme muutaman pitkän lenkin ihanassa lumessa ja koitettiin nauttia kylmyydestä. Oli aikamoista mahduttaa niin monta koiraa yhteen kämppään, mutta onneksi kaikki tulevat juttuun keskenään! Yhteisen kaverin lk collie uros Peto oli Riitalla hoidossa ja olikin aivan ihanaa nähdä tuo lempeä jättiläinen ekaa kertaa puoleen vuoteen! Meiningeissä oli mukana siis urhea Petteri-Peto, Fiilis, Glee, Cecil ja Moira. Glee ihan viimeisenä päivänä lämpesi pennulle niin paljon, että paini tämän kanssa sisällä vaikka normaalisti tuon kaltaiset hömpötykset kuuluvat ulos. Taustalla urheat kommentaattorit team RR ja sitten vielä joku elokuva. Koittakaa kestää.
Höpötykset - oma uinti
Mun ehdottomasti heikon osa-alue missään on uiminen. Ala-asteella sitä tuli uitua hallissa ja välillä yläasteellakin kun pakotettiin. Lukiossa osasin jo hangata vastaan ja tässä sitä ollaan. Osaan kroolata, luulin osaavani uida rintaa ja no, luulin osaavani kaikenlaista. Kunnes supersprintti triathlonissa heinäkuun lopulla uidessani avovedessa tajusin siinä puoliksi hukkuessani, että en mä taida osatakaan :D Kävin treenaamassa itsenäisesti, mutta luulin huonoja tekniikkoja oikeiksi sen perusteella, mitä joskus on opetettu.Soitin suosituksesta huippu-uimarille, joka kouluttaa triathlonisteja ja on nyt ollut kolme kertaa takana. Aloitimme rintauinnin ihan alusta ja isoja keskittymisvaikeuksia muodostaa vasemman nilkan löysyys mikä vaikuttaa takapotkuun aika paljon. Nilkkoja saan pidettyä taittuneena ja jännittyneenä suht pitkään ja oikean nilkan loppuun asti, mutta jotenkin se vasen nilkka ojentuu aivan liian aikaisin. Musta on tullut varsinainen vesipeto ja olenin juossut lähihallilla nyt itsenäisesti 1-2x viikossa. Erinomainen liikuntamuodon vaihtoehto, etenkin kun kun juokseminen ei ole kiinnostanut tuolla höttölumessa yhtään.
Perjantaina siirryttiin vapaauinnin ihmeelliseen maailmaan, mikä oli mulle jotenkin kamalan vaikeaa. Nilkat pitäisi pysyä löysänä ja potkun pitäisi lähteä lonkasta asti, mikä tuntui mahdottomalta. Mulla nousi turhautuminen aika nopeasti, niin siirrytiin käsivetoihin ja keskityttiin hengitystekniikkaan. Kotiläksyksi pyrin ässäämään ne ja venyttelemään jalat (etenkin nilkat) erinomaisesti auki, mikä toivottavasti lisäisi liikkuvuutta ja auttaisi potkuissa :D
Tunnisteet: agility, kuvia, ratapiirroksia, triathlontreeni, uinti, videot
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)