Huonoja ideoita on monenlaisia. Tää aluks tuntu hyvin huonolta idealta, mutta päätinpä silti lähteä ja hyvä niin!

Rata oli täytetty aidoilla ja esteitä oli 23. Toki seassa oli kontakteista puomi ja A, kepit, sekä muutamia putkia, mutta siihen ne jäivätkin. Me tehtiin Cecilin kanssa ensimmäistä kymmentä estettä, siksi kuvassa näkyy vain ne. Orenius tarjosi kaksi vaihtoehtoa: joko voidaan hinkata puhtaammaksi ekaa kymmentä tai jatkaa eteenpäin.
Totesimme molemmat, että jo tossa ekan kymmenen esteen kohdalla tulee paljon erilaisia ohjauksia, mitä olis järkevintä hioa kivemmaksi. Että vaikka saatiinkin se puhtaana pariin otteeseen, niin olisi hyvä saada sitä rytmikkäämmäksi ja sujuvammaksi

Hyvinhän se lopulta meni alkuvaikeuksien jälkeen. Lähetin takaakiertoon liian aikaisin, jolloin koira kielsi (en osaa piirtää - kolmonen oli kauempana niin putkesta kuin kakkosestakin). Sitten tulikin ongelmia ehtimisessä tohon persjättöön. Oltais päästy paljon helpommalla, jos olisin osannut ajatella sitä mun omaa juoksulinjaani paremmin. Yritin liikaa leikata tai juoksin liian suoraan, koira oli tällöin vaikea ohjata siististi vitoselle.
Kasissa jarrutuksen ajoitus oli tärkeää. Mulle kävi yhdessä välissä niin, etten sanonu mitään. Koira luonnollisesti päätyi hyppäämään kauas :D

Nää treenit oli kyllä todella kivat ja myös todella antoisat! Ainahan noista treeneistä mä olen saanut jotain irti, mutta nyt keskityttiin todella yksityiskohtaisesti jokaiseen liikkeeseen. Usein on niin kova kiire eteenpäin, ettei keskity katsomaan onnistuneiden pätkien ohjausvirheitä. Agility on siitä hieno laji, että aina voi parantaa.