Käytiin eilen aamulla Riitan kanssa Firan kuopilla uimassa ja sitten poksuteltiin pienelle lenkille.



Ceciliin on kyllä iskenyt ihan maaninen uintihimo! Se tepasteli nopeasti veteen ja kelluskeli pitkiäkin matkoja. William on kyllä edelleen sitä mieltä, että uiminen on aivan luonnonlakien vastaista. Kyllä se taas kahlaamaan tuli, mutta oli täysin onnellinen juostessaan Cecilin ja Fiiliksen kanssa ympäri rantaa.
Välillä meitä kyllä hirvitti, kun trikkikaksikko ui meitä kohti hullunkiilto silmissä. Pari kertaa taidettiin koirista ottaa osumaa (tai no mä ainakin otin kahdesti), kun pitihän sitä luokse tulla. Lopulta meininki oli ihan kuin jossain Tappajahai-leffassa. Kaks likkaa kirkuu ja ui paniikissa pakoon, kun jokin hiippailee nopeasti kohti.



Facessa tuli yks kommentti, missä oli kerrottu kuvan tapahtumat oikein tyhjentävästi: "Cecil, William ja Nanni näyttää just siltä että ne repeilee jollekin salaiselle karvacollieiden sisäpiirivitsille jota Fiilis ei vaan tajuu tai sille ei oo kerrottu".

Oli meillä aksaakin eilen! Tehtiin ensimmäistä kertaa rataa ohjatuissa. Aluksi se näytti jotenkin niin mielettömän helpolta, mutta kyllä siinä huomasi että haastavahan se oli!

Kakkosella koira otetaan pakkovalssilla aidan yli putkeen. Kutosella sitten persjättö pitäis onnistua tekemään ja lähettämään koiran seiskalle samalla kun itse pinkoo kasille tekemään toista persjättöä. Kympillä sitten vielä takaakierto ja palkka.

Cecil ei meinannut ollenkaan tajuta tokan esteen pakkovalssia. Se ei ohjautunut mun käden luokse, vaan hyppäsi kakkosen yli mun selän takaa suoraan, vaikka tarkoituksena oli kiertää esteen vasen siiveke ennen hyppyä. Pari kertaa palkkasin sitten siitä, kun koira ohjautui oikein luokseni. Sitten rata jatkui pirtsakkaaksi renkaaseen asti.
Renkaaseen asti koska rengas olikin sitten jälleen kerran masentava puikkonokan mielestä. Pari kertaa vedin läpi namin kera ja sitten se luonnistui hyvin. Kutosen persjättö onnistui hyvin, mutta seuraavalle hypylle saattelin liian pitkälle, mikä johti nopeasti siihen, etten voinut mitenkään millään koskaan ehtiä tekemään kasiputkella persjättöä. Mun piti sitten merkata seiska siinä vaiheessa kun koiran naama näkyy jotenkin putkelta ja juosta huluna kasiputken ohi jotta persjättö onnistuisi. Ja onnistuihan se! En vaan osannut ohjata koiraa kakkosesteelle, vaan se juoksi mun vasemmalta puolelta ohi. Sitten vaan uudelleen ja takaakierto. Hienostihan se sitten lopulta meni, vaikkei putkeen otettukaan, mutta ihan mukavasti meni pätkissä.