Kyllä se on fakta, että ihmeiden aika ei ole ohi!
Petran Taika yritti melkein leikkiä mun koirien kanssa. Ja se suostui _istumaan_ mun ällöcollieiden kanssa! Tätä ei tosiaan joka päivä tapahdu!

Aluksihan meillä oli tarkoituksena lähtee Petran kanssa pitkälle lenkille. Et heitettäis semmonen reipas kävelylenkki. No tää kyl kuihtu kasaan aika nopeasti ja taidettiin kolmessa tunnissa edetä joku 200m kotiovelta. Koirat kyllä juoksivat suunnattomasti.
Cecilin kanssa pidättäydytään vielä tossa imuttamisessa. Tossa nyt vaan Cecilillä on usein semmoinen asenne, että kyllä hän tän handlaa, kakku pala tämä kyllä nyt sanoo Cecil. Se sit yhtäkkiä tosiaan alkaa seuraamaan ilman että pitää nokkaansa mun kädessä. Tää olis muuten iloista, mutta se edistää, vinottaa ja kävelee alle. Et vielä on lievää hiomista hehs. Ehkä me saadaan jonkinlainen seuraaminen kasaan ennen tota rallymölliä.




Cecilillä lievästi syyllinen ilme.
Sagurista otettiin piiiiitkästä aikaa rakennekuvaa. Kyllä herra on harmaantunut kun vertaa kesällä otettuun kuvaan. Tässä kuussa jätkä täyttääkin jo 8! Kyllä nää vuodet on vierinyt.


Cecil on nyt 5kk 1vk. Mätsäriin ollaan nyt sit menossa marraskuussa nuorison voimin, kun veteraaneja ei olekaan niin Sakari jää himaan. Esiintyminen on jo paremmalla mallilla! Pitäisi vielä treenata hampaiden katsomista. Ei se mitenkään pelkää tai muuta, mutta se vääntelehtii ja tekee hommasta varsin mahdottoman.
Paremmin ja paremmin tää pönöttäminenkin onnistuu.

Lempisheltti sylissä.

Ja sitten tämä todiste siitä, että Taika alkaa lämpenemään Williamille. Se on aina vihannut sitä, sietää kyllä, mut pitää äärettömän ärsyttävänä väärän värisenä ja rotuisena möykkynä. Hyvä katsoa vanhoja yhteiskuvia kun Taika näyttää niin hakatulta, kun ei yhdään viihdy collieporukan vieressä. Mut ehkä vielä joku kerta Taika uskaltais juoksemaankin noiden kanssa!


Lisää kuvia onkin sitten täällä