Päätettiin jälleen kerran suunnata Ojankoon Maijan ja Oonan kanssa. Mukaan tuli tällä kertaa omasta laumasta trikit. Kuumahan siellä oli, mutta onneksi siellä aukealla treenialueella tuuli aluksi ainakin vähän. Viisi tuntinen treenatessa vierähtikin, ei sitä edes tajunnut miten paljon kello oli kun oli niin hauskaa! Treenien päätteeksi koirat pääs kans leikkimään. Sagurista Nauru oli yli-ihana ja niin oli Kida ja Orakin, mutta vastarakkautta Sagur ei tytöiltä saanut. Paitsi vähän Naurulta.

Maijan taiteilema rata. Tuo putki numero 17 suoritetaan ennen puomia.
Tehtiin Cecilin kanssa 1-8. Alkupätkä oli jo sellainen kauhistuttava, mutta yllättävän hyvin se meni! Maija ohjasi minua tekemään vekin aitojen 1 ja 2 välissä, jolloin siirtyminen kolmoselle oli huomattavasti helpompaa. Ei sillä että olisin siinä mitenkään onnistunut, kun olin aina armottoman myöhässä. Aikamme sitä jankattiin ja otettiin sitten vain pätkää 2-3 ja putkea 17. Oli tosi voittajafiilis kun saimme sen lopulta toimimaan.


Puomi oli taas jotenkin ihan pirun kummallinen. Ihan sama juttu kuin eilen, eli se aluksi käyttäytyi aivan kuin ei kontakteilla olisi eläissäänsä koskaan ollutkaan ja kieltäytyi menemästä. Sitten kun sen sai kerran tai kaksi vedettyä, niin sit se taas haki sinne normaalisti ja veti sen hyvällä vauhdilla. En ymmärrä tota logiikkaa, että se on aluksi aivan karmea kummitus vaikka sitä ollaan jankattu tässä nyt jo monet treenit, niin sitä täytyy aina kauhistella ja sitten ollaankin ihan kuin puomilla tai A:lla kiipeily olisi maailman normaalein ja kivoin asia.


Puomilta sitten siirryttiin tekemään 5-8, taidettiin me ehkä kerran ottaa ysi ja kymppikin. Tää pätkä olikin mulle itselleni superjännä kun oppi niin paljon uutta, vaikka kyseessä onkin vain neljän esteen suorittaminen. Taisin vahingossa tehdä yhdessä vaiheessa päällejuoksun, mutta kyllä sit lopulta saatiin se tehtyä läpi. Mulle opetettiin sitten myös pakkovalssi esteellä 9. Sitä harjoitellaankin sitten lisää seuraavissa ohjatuissa, mutta oli mahtavaa saada pohjustusta jo nyt.

Harjoiteltiin sitten vielä niitä keppejä, kujakepeillä taa taitaa nyt sitten luonnistua. Maija autto palkkauksessa. Aluksi mä meinasin että palkaksi kävis hyvin pallo, mutta likka tuntui olevan jo niin väsynyt, että paras palkka tolla hetkellä oli namit. Cecil joka kerta veti alun hyvin, mutta sitten se oikaisi jostain kohdasta ja rynnisti Maijan luokse. Muutaman toiston jälkeen se jo älysi jälleen juosta sitä suoraan. Kyllä ne tästä lähtee!



Sagurin kanssa ei kyllä mitään tähtitieteellistä tehty. Päästin sen vapaaksi ja se riensi heti putkiin ja oli ihan jeejeejee. Sitten otettiin rakennekuvaa! Sagurilla nyt ikää se 8v 7kk, turkin ajelusta on vähän yli 5kk. Hyvin tavalliselta jo näyttää, normaalisti vähän pidemmät karvat "säärissä" ja sitten vatsan alueella, mutta kyllä se muuten näyttää jo aivan itseltään. Eiköhän se syyskuussa jalostustarkkiin ole jo pehkon näköinen, paitsi että siihen mennessä mun on viimeistään trimmattava noi tassut kunnollisiksi kun nyt ne on tommoset lumikengät + korvahapsuja + kinnerkarvoja. Toistaiseksi sillä ei ole mitään väliä, niin olkoon raihnaisen näköinen.
Kätevähän tää turkki on näillä keleillä, kun ei hirveän paksu ja pitkä ole. Sagurin turkillahan on toi järjetön logiikka että suuri pehkotukka kesällä ja talvella pudotetaan kaikki.
Otettiin Saken kanssa tota 5-8 pätkää pätkissä ja sit vaan lisää putkia ja siirryttiin suoralle putkelle ja sieltä suoraan putkelle 13 yms. Sellaista ihmeellistä heilumista, ei mitään systemaattista tai suunniteltua. Jotain esteitä ja pääasia että on kivaa. Ja kyllähän sillä olikin! Pieni collievanhus ei ole aikoihin näyttänyt noin onnelliselta!



Aika onneton.



Ora, Nauru ja Cecil veteli tosiaan hullua rallia. Nopeasti se väsymys ja uupumus unohtui kun pääsi rallattelemaan kavereiden kanssa. Ora oli sitä mieltä että kaksikko oli aivan varmasti pystyttänyt jonkun salaliiton, kun Nauru ja Cecil yksissä tuumin yritti viedä Oralta sen aarrekeppiä. Halukkaat pääsivät myös pulahtamaan ojassa. Cecil ei ihme kyllä pulahtanut innokkaasti mukaan, vaikka se selkeästikin harkitsi sitä. Se kahlasi ja oli kaulaansa myöten välillä vedessä, mutta jalat se halusi pitää tukevasti maassa. Sagurille nyt ei tullut mieleenkään upottautua yhtään mihinkään. Sinällään tosin ehkä ihan hyvä, ettei Cecil pulikoinut kunnolla, muuten bussissa olisi haissut... noh... märkä koira.

Huh millainen päivitystauko tässä on ollut :D Aluksi oli koeviikkoa ja olin kokonaisen viikon sairaana. Mulla oli ääni lähtenyt ja kaikkea muuta mahdollista, joten en pystynyt edes treenaamaan. Sit oli näitä vanhojen tansseja, treenit loppu joskus viideltä tai puoli kuudelta, ettei 8-17.30 päivän jälkeen hirveästi jaksanut mitään enää tekemään. Mutta nyt kaikki on ohi ja paluu arkeen on viimein koittanut!

Cecil on tosiaan ilmoitettu suojelukoiratestiin, mikä on tässä tänä lauantaina! Siitä olisi hyvin todennäköisesti luvassa ainakin videota ja sitten ehkä kuvia.

Sagur voi oikein hyvin! Ja sen karvakin on jo kivasti kasvanut :) Nyt se ei ole enää niin karmean näköinen, kun turkki on tasaisempi.
Kuvia mulla ei ole viimeisen kuukauden sisältä oikein nimeksikään, on ollut vaan niin pimeää. Tänään aamulla ennen töitä kävin kuvailemassa kolmikkoa pitkästä aikaa. Kummempaa asiaa mulla ei toistaiseksi ole, kun ei mitään jännää ole ehtinyt tapahtua.

Pian tulee varmaan jonkinlaista haastepostausta, kun niitä on tässä kuukauden aikana pari viskottu tänne!

Kolmikko on pesty ja ampullit laitettu. Sagurin erikoisshampoo eturaajoja varten on kyllä maaginen aine! Selkeästi auttoi kutinaan jo heti ensimmäisen pesukerran jälkeen.

Eipä tässä muuta, hirvittävän rankkaahan tää jatkuva peseminen on. Onneksi noita nuorempia ei tarvitse enää pestä, kuin vasta ensi viikolla. Wiltsu toki piti föönäta ja Ceciliä myös hieman, kun ei likka meinannut kunnolla kuivua. Kumpikaan ei ollut moksiskaan hassusta laitteesta ja hurinasta! Sagur nyt kuivuu ihan hetkessä tolla turkilla.

Yhtä ylimielisen näköinen kuin aina ennenkin :D Mikään ei ole muuttunut. Harmittaa vaan tää sää, koko ajan menee kylmemmäksi ja kylmemmäksi. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, mutta jos tää tästä vielä kylmenee, niin mun on pakko hankkia jonkinlainen kokopuku Sagurille.

Joo-o. Olipas jännä käydä Sagurin kanssa eläinlääkärissä ensimmäistä kertaa jossain muussa mielessä kuin rokotuksien vuoksi.

Sagur on hieman alle viikon ajan rapsuttanut itseään normaalia enemmän. En aluksi hoksannut kiinnittää tähän mitään sen suurempaa huomiota. Mutta sitten Sagur aloitti poikkeuksellisen järsimisen, sen huomasi nopeasti. Sagur järsi kuumeisesti eturaajojaansa. Tämä ei ole koskaan hyvä merkki ja aiheuttaa hallaa hyvin nopeasti. Tästä seurasi hirveä vahtiminen, jatkuva kyttääminen ja kieltäminen. En tiennyt mikä sillä oli hätänä, mitään vierasta en tuntenut tai nähnyt. Sagurilla ei ole ollut mitään muita oireita, se ei ole aristanut tassujaan, ei ole vaikuttanut sen kävelyyn tai mihinkään muuhun telmimiseen.

Viimeisimpinä päivinä Sagurin eturaajoissa on tuntunut jotain aivan järkyttävän epämääräistä, jotain mustaa, rakeista, hilseilevää, rupista. Mä leikkasin välittömästi siltä "säärikarvat" pois ja kävin hakemassa apteekista jotain rasvaa, mikä helpottaa koirilla ihon kutinaan ja sen lisäksi haisee, että maistuu niin kamalalta, ettei koira nuolisi/pureskelisi itseään. Tämä auttoi huomattaavsti ja mustuus katosi parissa päivässä.

Saatiin tälle päivälle eläinlääkäri aika. Ajattelin ettei siinä ehkä ole sen kummempia, raajat näyttivät huomattaavasti paremmilta. Iho oli edelleen todella hilseilevä kyllä, mutta mustuus oli poistunut ja iho palautti normaalin värinsä. Se oli nimittäin yhdessä vaiheessa ihmeellisen violetti.

Lääkäri oli hurjan mukava. Teki aluksi perustutkimuksen. Sydän kuulosti normaalilta, imusolmukkeissa ei vikaa, eikä vatsa tuntunut kummalliselta, mitään epänormaalia ei löytynyt. Otti sitten näytteitä ja totesi seuraavaa:

Sagurin ihon omat bakteerit, mitkä siis suojaavat, pitävät haitalliset bakteerit poissa yms. ovat räjähdysmäisessä kasvussa. Täten aiheuttanut tulehdusta eturaajoissa ja järkyttävää hilseilyä. Syytä ei tuohon tiedetä, pitäisi ottaa verikokeita ja näytteitä, että jos takana onkin jokin vajaatoiminta (suoritetaan hieman myöhemmin suosituksesta, eka kokeillaan tälleen oldschool ja jos se ei toimi niin sitten on oikeasti syytä huolestua).
Sagurille määrättiin sitten seuraavaa: reseptishamppoo, millä pestään kolmesti viikossa eturaajat. Sen pitää antaa vaikuttaa 10-15min ennen sen pois pesemistä.
Kerran viikossa hilseshamppoopesu. Tämä koskaa nyt aivan jokaista lemmikkiä mitä talosta löytyy, vaikkei hilsettä tai mitään oireita olisikaan. Ihan vaan varotoimenpiteenä pestään jokainen elikko kerran, Sagur sitten koko "kuurin" ajan joka viikko 1-3 kertaa (tekee varmaan hyvää turkille.... mutta noh ei voi mitään).
Sen lisäksi jokaiselle elikolle täytyy siunata yksi ampullipaketti. Ampulleja on kolme paketissa ja kaikki kolme käytetään yhdelle elukalle. Tämäkin ihan varotoimenpiteenä siltä varalta, että noi innostuneet bakteerit ja hilse leviäis noihin muihinkin. Ampulleja annetaan joka toinen viikko.

Toki sitten koko kämpän hullu imurointi, pölyjen pyyhkiminen joka nurkasta ja koirien nukkumapaikat on pakko pestä perusteellisesti.

Sagurin lääkkeet pääsen hakemaan apteekista huomenna. Tänään saavuttiin eläinlääkäristä niin myöhää kotiin, ettei se ollut enää auki. Samalla pitäisi käydä ostamassa uutta hoitoainetta, koirien hoitoaine loppui juuri ja tota tullaan tarvitsemaan, ettei iho kuivu noista pesuista tyysti.
Sagur on nyt pesty. Kyselin vähän kaikilta tutuilta, jotka opiskelevat eläinlääkäriksi ja parilta kaverilta, jotka opiskelevat biologiaa. Mitä mun kannattais tehdä? Järki sanoo minulle jo heti, että kannattaa vaan leikata turkki pois. Märällä turkilla ei vaan voi liikkua ulkona ja jos joudun pahimmassa tapauksessa sen kolmesti pesemään niin en mä todellakaan voi sitä joka kerta föönata. Sillähän menee turkki sekä iho rikki sellaisesta.
Niinpä kävi näin:


Yhtä komea ukko se on edelleen. Täytyy pukea sille lenkille takki päälle, että tarkenee. Enää ei ole karvoja pelastamassa sitä kylmältä.
Tässä vielä lähikuvaa siitä, miten rankan hilseilevä se turkki oli ennen pesua. Eihän se todellakaan yhdestä pesusta sen kummemmaksi muuttunut, mutta huomattavasti parempi.

Noi kaks muutakin pitäis pestä jossain vaiheessa... ja sitten se Spidi. Kukaan niistä ei hilseile tai ole näkynyt muutakaan epänormaalia, mutta lääkärin määräyksestä ja parempihan se on ottaa varman päälle! Näinä hetkinä sitä tajuaa, että kyllä neljässä lemmikissä on oikeasti suuri homma.

Kivaa on kuitenkin se, että Cecilin tilauspanta tuli tänään! Tilasin pinkin, nahkaisen MLP-pannan, mistä tulee sitten Cecilin tokopanta :) Erottaa paremmin millon tehdään duunia ja milloin sluibaillaan.