Oih ja voih. Ikuinen ongelma kaikessa nimeltään kepit. Oon jotenkin aina vannoutunut tekemään takaperin ketjuttamalla, sillä se oli se juttu millä oli järkevää tehdä. Saa super itsenäiset kepit. Ja ihan varmasti saa. Mun olisi vissiin kuitenkin pitänyt ottaa huomioon se, että kaikki tavat eivät sovi kaikille koirille vaikka sitä miten jaksaa hakata päätä seinään.

Moira on tavallaan osannut kepit vähän reilu puoli vuotta. Se menee tavallaan aina siihen, että se osaa 10 sit se osaa 12 sit se ei osaa ehkä kun neljä ja välillä ei meinaa mennä kolmeakaan. Sitten taas osataan 6 sitten ehkä 10 mutta sitten ei taaskaan osata kuin neljä. Moira on myös luonteeltaan sellainen, ettei se kestä kauaa epäonnistumista ja sitten se alkaa yliyrittämään. Tämä Moiran tapauksessa tarkoittaa sitä, että se rupee tarjoamaan ihan mitä mieleen juolahtaa eikä kuuntele tai meinaa rauhoittua.
Kun koira on päässyt tähän mielentilaan, on sen onnistumisen tarjoaminen todella hankalaa. Se koira on jo niin out tästä koko hommasta. Tämän vuoksi nämä kepit on ahdistanut minua joten minun ratkaisu on ollut se, etten vaan treenaa niitä :D Ei vissiin kuitenkaan tule kisavalmiiksi sillä tavalla.

Sama kauhu on pätenyt myös kontakteihin, mutta olen hiljalleen päässyt kammosta eroon. A-este on pakko ottaa juoksarina, kun kuluu olkapäät jos se rojahtaa siitä vauhdista niin jyrkästi pysäreille. Osumat alkaa olemaan aika hyvät ja annan mennä Moiran parhaimmalla katsomallaan laukalla. Mun kriteerit on A:ssa tosi matalat, koska haluan ettei se ole tarpeettoman kuormittavaa. Riittää siis yksikin tassu, mutta joku siihen täytyy osua. Harmittaa, ettei sen laukka ole niin siisti, koska jos se tulee neljällä, niin se hätinä osuu kontaktille, mutta viidellä taas se rytmi on vaikea.

Puomi taas on vieläkin kammotavampi kuin kepit ja sitä ei ollakaan hetkeen treenattu..

Keinu taas oli ihan sairaan hyvä! Voi hitsi se juoksi ihan siihen päähän ja jäi kauniiseen 2o2o :)! Ikävä juttu kyllä siinä, että Moirasta keinu oli niiiiin kiva, että se saattoi välillä karata keinulle ja paukuttaa sitä itsekseen. No sitten kävi jossain vaiheessa niin, että se paukautti omille varpailleen sen keinun ja sen jälkeen se onkin ollut aika jännä. Treenaamme superpalkalla ja muilla avuilla keinua ja menee jo paljon paremmin. Moira uskaltaa taas itse paukuttaa keinun päätä.

No joo. Kaikkea sitä pitäisi tehdä. Olen ladannut AgiNotesin muutama viikko sitten ja siitäkin on ollut jonkin verran apua. On ehkä huomannut sen, että monissa treeneissä on ollut onnistumisia ja mitkä teemat toistuu.

Mianen kanssa ollaan käyty kentällä varmaan kuusi kertaa. Hän osaa hienosti putken ja takaakierron, muuta ei oikeastaan olla tehty eikä varmaan hetkeen tehdäkään. Päästiin onnekkaasti tässä huhtikuussa pentukurssille, mikä tämän maailmantilanteen vuoksi on aika yksärimallisesti. Muut pennut ovat jo melkein vuoden ikäsiä ja meitä edellä, mutta meidän kanssa tehdään sitä mitä he tekivät talvella - eli leikitään, opetetaan superpalkkaa ja palkalle menoa. Näin saadaan vauhtia, itsevarmuutta ja fokusta. Mianella on vähän "paha tapa" lähteä lelu suussa rallattamaan ympäri kenttää.
Tässä päästään siihen, että sinänsä joo koira saa ns. päättää parhaimman tapansa leikkiä. Ei aina tarvitse repiä. Mutta sitten taas näin alussa ei ehkä ole ihan ok, että se pentu huitelee 50m päässä ja jää nyhtäämään karvalelusta karvoja irti eikä tule luokse vaikka miten heiluu :D Eli hän saa valita tämän tavan sitten myöhemmin, kunhan ensin on tottunut siihen että mamman kanssa parasta jee ja muutenkin yhdessä tekeminen. Eikä se sitä ole että olisin jotenkin tylsä, mutta lelu on niin kiva että sen kanssa ensin juostaan ympyrää ympri kenttää ennen kuin tullaan luokse.

Meillä on Mianen kanssa sunnuntaina taas treenit ja Moiran kanssa lauantaina Sanni Kariniemen treenit ekaa kertaa toooosi pitkään aikaan. Ei ehkä olla ihan kauheasti siitä edistytty mutta ehkä vähän! Tulee kiva viikonloppu :)!

Halusin vielä tännekin esitellä Linda Toivonen Photography ottamia kuvia Mianesta. Kuvat on napattu kolmisen viikkoa sitten. Oli mahtavaa saada pennusta vielä talvisia kuvia, kun pian kuvien ottamisen jälkeen kevät yritti saapua etelään ja niin saapui myös loskakelit. Onneksi nyt on jo aika kuivaa, vaikka aamulla hieman yrittikin sataa vielä lunta.






Loput kuvat nähtävissä täältä

Mitä ollaan tässä välissä tehty niin aika pitkälti opeteltu olemaan hyviä koirakansalaisia, mutta olen myös treenannut kaikille jonkin verran jumppaamista. Riemu-kaupasta olen hommannut pari puolipalloa, minkä päällä on hyvä tasapainotella. Mianella tosin mahtuu molemmat tassut yhteen palloon hyvin.. :D Cecilin kanssa nyt ollaan muutenkin jumppailtu paljon, mutta kyllä nuo puolipallot on kivat. Moirakin alkaa hiljalleen hiffaamaan jutun juonen. Sitten mitä näitä nyt perus pyöreän rahin päällä pyörimisiä ja muita.

Ehkä tällaisena minulle uutuutena tuli targetin koskemiset valitulla tassulla niin että se asetetaan suht korkealle joko koiran vasemmalle tai oikealle puolelle. Näin joutuu koira tasapainoilemaan, liikkumaan laajemmin, mutta myös käyttäään vähän corea. Toki ajatuksena olisi, että jossain vaiheessa targetti häivytetään pois ja koira oppisi antamaan läpsyjä laajemmalle alalle, mutta aloitellaan tästä :) Collieille sinänsä helppo rasti, kun on tuo läpsäisy sinällään tutumpaa, mutta Moiralla lähti taas vähän yliyrittämiseksi niin koitettiin sitten monesti maahanmenoa ja käden kosketuksia nenällä jne.
Aikansa siinä saa odottaa, että Moira lopulta keskittyy ja yrittää vähän katsoa ja kuunnella vihjeitä. Cecil sen sijaan oppi yllättävän nopeasti! Toki hänellä on high fivet hyvin jo hallussa, mutta hyvin hiffasi myös toisen tassun käyttämisen, kun ensisijaisesti tarjoaa oikeanpuoleista. Mianelle koitetaan samaa myöhemmin.

Mianen kanssa proggigsena meillä on laatikkoon meneminen. Tämä on meille molemmille pientä hakemista, kun en ole ennen opettanut koiraa laittamaan jalkoja laatikkoon ja etenkin noiden takajalkojen löytäminen on vähintäänkin eksoottista. Kyllä ne hiljalleen alkaa sieltä löytymään! Kiva nähdä mitä tästä tulee. Sitten kun ollaan saatu kaikki jalat laatikkoon niin harjoitellaan myös koottua istumista ja ylipäätään asennonvaihtoja pienemmällä alustalla. Katsotaan mitä tulee!

Pitkästä aikaa! Paljon on reilu kahden vuoden aikana tapahtunut ja tapahtumassa, mutta siitä lisää myöhemmin! Yhtenä isoimpana uutisena on, että meille tulee shiba pentu Venäjältä helmikuussa 2021!

Tämä postaus on yhteistyössä Kuono.fi kanssa! Tämä ensmmäinen postaus koskee peruskurssia, minkä olen heiltä saanut. Myöhemmin kun olen osaltani kurssin päättänyt, teen postauksen myös hajutyökurssista! Todennäköisesti aloitan sen ainakin Cecilin kanssa, kun hän on nykyisin muista harrastuksista eläkkeellä.

Koiran koulutuksen perusteet

Kuono.fi:n koiran koulutus kurssi on oiva kurssi sellaisille, jotka ovat kotiuttaneet ensimmäisen koiransa tai kokeneillekin, jotka kaipaavat apua erilaisissa arjen haasteissa.
Kouluttaja Noora Tihtonen kertoo rauhallisesti ja selkeästi ohjeita videon muodossa. Videot ovat laadukkaita ja niitä on helppo katsoa niin tietokoneella kuin mobiililaitteella. Osassa moduleissa oli myös kirjallisia ohjeita, mitkä pystyy näppärästi lataamaan. Tällöin ne voi tarvittaessa vaikka tulostaa itselleen.
Suuri plussa tulee sivustosta, mikä muovautuu matkapuhelimenkin näyttöön loistavasti. Kävinkin koko kurssin pitkälti puhelimella! Ainoa negatiivinen asia, on osan videoiden alkutunnuari, mikä soi reilusti kovempaa kuin muu ääni videolla. Joten jos käytät kuulokkeita, suosittelen laittamaan ääniä pienemmälle ennen kuin aloitat uuden videon.

Omaa edistymistään on helppo seurata kurssin aikana. Kun yksi kohta on hoidettu, voi sen merkata tehdyksi ja siirtyä seuraavaan. Ja mikäli käy niin, että haluaa palata johonkin jo hoidettuun kohtaan, voi sen kätevästi vaan avata uudelleen.

Ostetut kurssit myös näkyvät oston jälkeen niin kauan, kun kurssit ovat myynnissä. Olen itse sellainen ihminen, joka oppii parhaiten kirjoittamalla, niin olen tehnyt pääpointeista tiivistelmän itselleni paperille.

Mitä kurssilla oppii

Kurssilla oppii koiran käyttäytymisestä ja ajatusmaailmasta paljon. Tihtonen kumoaa laumajohtajuus -teorian ja tuo esille enemmän modernimpaa otetta kouluttamiseen. Tähän sisältyy myös kouluttaminen naksuttimen avulla ja koiran ohjaus niin, että se itse oivaltaa - apuja koiralle annetaan jos hommat junnaa, mutta muuten odotetaan että koira itse tajuaa. Nämä ovat itselleni tärkeitä tekijöitä, sillä omat arvoni koiran koulutuksessa ovat samat. Tokikaan en käytä naksutinta aivan joka asiaan, mutta koen sen äärimmäisen hyödylliseksi apuvälineeksi moneen.

Erityisen paljon pidin siitä, että videolla käytetyt esimerkkikoirat olivat nuoria ja yksi oli harvinaislaatuisempi rodultaan - basenji. Olisi ollut hieman epärehellistä, jos koirat olisivat olleet jo varttuneempia ja tottuneempia, jolloin tehtävät näyttäisivät naurettavan helpoilta. Nyt päästiin näkemään kun koiralle esitetään tehtävä ensimmäistä kertaa tai ensimmäisiä kertoja ja katsomaan koiran reaktiot. Myös ns. epäonnistumiset näytettiin, sillä näin sitä oppii omankin koiran kanssa ohjaamaan koiraa onnistumiseen.

Yhtiä tärkeimpinä osioina on mielestäni koiran perustarpeiden esittely. Tunnen tämän tiedon erityisen tarpeelliseksi uusille koiran omistajille, joita saattaa koirien erikoiset maneerit ärsyttää. Niitä on aluksi vaikea ymmärtää ja jos sitä ei osaa ohjata oikeaan tekemiseen, syntyy helpommin ongelmia.

Käyn todennäköisesti kurssin vielä uudelleen silmäillen läpi, kun pentu ensi vuonna meille kotiutuu. Tulee olemaan muutenkin shokki, kun on tottunut paimenien palvelualttiuteen ja riista- tai saalisvietittömyyteen - ainakin omien koirien kohdalla.
Olen sitä mieltä, että aina on tilaa oppia eikä koskaan omat taidot ole valmiita tai koira ole valmis. Mutta koiraharrastajalle, jolla on jo useampi koulutettu koira takana, ei ehkä kurssi ole sopivin. Moni läpikäydyistä asioista oli ainakin minulle itselleni todella selviä, sillä olen niin toiminut jo muutenkin. Minulle tuli kuitenkin jo aika nopeasti monta tuttua ja kaveria mieleen, joille kurssia voisin suositella :) Uskon että siitä on monelle hyötyä!

Tänään tuli kisakirje BAT:in agikisoihin! Mulla tutisee nyt jo puntit ja samalla vatsassa möllyää. Siitä on paria viikkoa vaille tasan kolme vuotta kun oon viimeks kisoissa ollut ja hyi kauhea millanen tunne :---D Olenkin työpäivän aikana jokaisella tauolla lukenut psyykkausartikkeleita ja oon nyt ehkä hieman koittanut kasata itseäni.
Me mennään tekemään omaa juttua meitä varten. Mun ainoa tavoite on nyt saada tsekattua mitkä kaikki (monet monet monet) asiat vaativat lisätreeniä. Kun ja jos virheitä tulee, mä silti haluan vaan tuntea sen meidän yhteistyön ja saada kiksit siitä. Ihan sama vaikka hyllyä pukkaa, kunhan rata tuntuu hyvältä! Tiedän että mun jalat painaa lauantaina satatonnia vähintäänkin ja tuun tekemään aivan käsittämättömän typeriä ratkaisuja kentällä. Todennäköisesti myös ohjaan normaalia heikommin, kun oon niin jähmeenä. Mut sitä mennään treenaamaan ja siihen tottuu.

Tartun koiranäyttely 4.-5.11

Elli otti perjantaina Moiran mukaan kohti Viroa. Moiraa kuurattiin Riitan kanssa torstaiyönä huolella ja kyllähän sitä karvaa vaan siis lähtee. Karvaa lähtee niin maan perkeleesti. Ja se näkyy molemmissa arvosteluissa.
4.11 Tuomarina Valentinas Stiklius
"Very good type, very good format, head by breed, very tight ears, good topline, good ribcage, needs more showtraining, needs more coat" - EH

Vähän vastatuulta. Kevyet korvat muuttuivat vielä pystymmäksi
5.11 Tuomarina Nikola Konrad
"Bitch with good body. Correct head and teeth. Correct deep but not wide chest for age. Good topline. Correct angulations. Little outside in the rear legs. In the lack of coat." - ERI JUK2
Tuomari oli vielä kehän jälkeen sanonut Elli the handlerille että "I am so sorry". Se selkeästikin tykkäsi Moirasta hurjasti, mutta hävisi lopulta. SA jäi myös saamatta, tuomari vippasi sen kaikille luokkavoittajille.

Olen supertyytyväinen siihen, miten Moira on käyttäytynyt reissussa. Hallin pohja oli käytännössä jotai kiveä tms. eikä likkaa haitannut se yhtään! Likka oli myös asiallinen niin automatkalla, hotellissa kuin laivallakin. On se niin hieno ja reipas pieni :) Tuo erinomainen oli jo enemmän mitä oletin. Myykyltä on oikeasti lähtenyt aivan kaikki ja loput on kirjaimellisesti karvan varassa kiinni. Täten nyt myös vähän 50/50 ajatuksena messari on myös ohi. Ajattelin että ehkä jos sittenkin, mutta päädyin nyt siihen, että Moira pääsee kehiin joskus ensi vuoden alkupuolella!

Moira patsastelee Ellin kanssa

Agiliitely

Kun kiikutin Moiran perjantaina Ellille, menin itse Cecilin kanssa treenaamaan aksaa. Sain ihan pientä videota otettua treeneistä. Lähinnä tehotreenattiin keinua ja keppejä. Etenkin kun kisat ovat ihan pian ja nuo ovat varmaan ne kompastuskivet. Niistä ei ole videota, tuli ihan hienoja onnistumisia! Videolla lähinnä pieni pätkä mitä hutastiin muutamaan otteeseen.


Ohjatuissa olikin sopivasti keinutehotreeniä :D Rataan kuului keinun vetäminen neljä tai viis kertaa. Koska Cecil veti sitä välillä rämisten keinua alas, se päätettiin palkata 2o2osta. Rata tuntui tosi hyvältä, vaikka saatiinkin onnistumisia lähinnä pätkissä! Cecil tuli tosi makeesti ohjauksiin ja tuntu et oltiin nopeita :) Kelasin että perjantaina ennen duunia käyn tekemässä jonkinasteisen kenraalitreenin ja sit se on siinä.
Videon ekassa pätkässä mulla oli ajatuksena tehdä takaaleikkaus, mutta lähinnä näyttää vaan siltä että ajan koiran päälle. Wanha khunnon valssi vedettiin sitten väliin ja sehän onnistu ihan kivasti! Huomasin nyt vasta myös, mitä ei treeneissä hokattu, että välillä likka ei osu ollenkaan keinun kontaktipinnalle ylöstullessa. Sille pitää katsoa joku rytmitys. Cecil vetää niin isolla laukalla, että nykäsee tommosesta näemmä yli.

Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden

Ja sinä toit minulle sen

__________________________________________

ARVONTA vielä käynnissä!

Cecil on nyt pari päivää ollut Riitalla hoidossa kun sillä on juoksut ja William sekosi niistä aika pahasti. Harmittaa kyllä niin vietävästi että likka pihtas niitä noin kauan :/ Mösil ei ole nyt kotona viettämässä joulua.
Mössö oli Riitan kanssa Mustissa ja Mirrissä. Oli kuulemma hyvin väsynyt sen jälkeen!


Poikien kanssa ollaan vaan lenkkeilty paljon! Unohdin jo miten rentouttavaa on taluttaa vain kahta koiraa... :D Erinomaisena uutisena on, että voitin töissä yhden kilpailun niin tuli sitten hankittua uusi objektiivi! Saan siis piiiiiiitkästä aikaa moneen kuukauteen otettua kuvia (olin myynyt kitin jo viime vuonna pois ja 70-200mm kesällä). En ole vielä kertaakaan päässyt kokeilemaan tuota uutta putkeloa, mutta viimeistään ensi viikolla. Saa tännekin vähän muita kuin puhelinkuvia.

... Sanottiin viisaasti Chic Choixin blogissa. Osuu ja uppoaa ainakin yhteen collieen paremmin kuin hyvin.

Syy pitkään päivitystaukoon on se, että tilanne on tämä kiitoksia Williamin

Ei sillä, kyllähän tuo on vielä melkein siedettävä, mutta nyt se vuotaa pinkkiä ja violettia, eli näkyvissä on enää 1/3 näytöstä.

Sagur täytti 10v 25.10! Herra on toki aina ollut täysi kymppi, mutta nyt on sitä ikänsäkin puolesta. Eipä ikä tuossa koirassa oikein näy. Se juoksee, temmeltää ja painii samalla tavalla kuin aina ennenkin. Toki Sakke on hieman painunut kasaan ja kuono on levinnyt. Jäbä näyttää välillä vähän siltä että sitä olis pistelty ampiaiskeolla turpaan.

Hengailin koirien kanssa Riitalla vähän reilu kuukauden. William piti päänsä kasassa kaikesta huolimatta, Sagur oppi nukkumaan epämukavasti nojatuolissa ja Cecil kävi töissä Mustissa ja Mirrissä missä se sai paljon rapsutuksia ja herkkuja! Ilme kyllä kertookin, että tais olla aika mukavaa :D

"Äiti kato mää meen töihin!!!! T. Mösöl

Treenaaminen on jäänyt varsin marginaalisen vähäiseksi. On hyvä lukea tuota aikaisempaa postausta, missä on hurjasti intoa ja varmuutta. Mehut on vaan menneet aivan kokonaan asumisjärjestelyihin ja töihin, ettei edes takapihatokoa ole jaksettu ottaa. Pääasia kuitenkin on, että koirat ovat päässeet nauttimaan päivittäin lähes 10km lenkeistä.

Agilityä ollaan tehty sentään edes aavistuksen verran. Päästin hollantilaisen tuomarin Ton van der Laarin koulutukseen. Tehtiin kolmenlaisia pieniä rataharjoituksia, missä keskityttiin hyvin paljon kahdella kädellä ohjaamiseen ja käännöksiin.

Huomasin että ohjaaminen oli ehkä vähän sekavaa ja epävarmaa. Olin kyllä erittäin tyytyväinen Cecilin A:han ja käännökset olivat useassa kohdassa huimasti paremmat, kun niihin nyt on oppinut kiinnittämään hurjasti enemmän huomiota.

Ensimmäistä pätkää treenattiin iäisyys siitä syystä, että Cecil hyppäsi putken jälkeisen hypyn aina keskeltä, eikä läheltä siivekettä. Yritin kaikintavoin niin suullisesti kuin kropallisestikin saada laskeutumispaikka toiseksi, mutten hanskannut sitä. Loppuakohti kyllä parani! van der Laar kysyi yhdessä vaiheessa että lähteekö Cecil hänen mukansa :D Vastaus oli "I think she will" eli aikalailla ehdoton ehkä. Ja kyllähän se menikin!

Kisakiikarit on laitettu päähän. Mennään vähän makustelemaan 16.11. Jännitys on taas aivan huipussaan kun kakkosluokka on taas niin uusi eikä sitä ole sinänsä tullut seurattua. Suurin osa kisaduuneista olen tehnyt ratahenkilönä joko 1. ta 3. luokille. En sinänsä oikein tiedä mitä kakkosluokasta pitäisi odottaa, mikä jännittää entisestään! Jossain välissä pitäs päästä kenraalitreenit tekemään ennen h-hetkeä.

SEY:llä (Savon sanomat) on ollut ehdotuksena positiivilista eläimille, missä kiellettäisiin heidän mukaansa "eksoottiset" eläimet, joiden ulkopuolelle jäisi ehkä juuri ja juuri parista hassusta ponista muutamaan hassuun kissaan ja koiraan. On kuitenkin edelleen hieman epäselvää, että mitkä kaikki lasketaan eksoottisiksi eläimiksi ja millä perusteilla. Positiivilista on toistaiseksi tarkoittanut tai keskittynyt tuotanto- ja turkiseläinten rehujen valvontaan. Tarkennuksena, että tässä tekstissä positiivilistalla tarkoitan sitä listaa, mikä on suunnitteilla uuden eläinsuojelulain tueksi.

Jokainen tätä blogia lukenut tietää, etten omista yhtäkään "eksoottista" eläintä, vaikka kiinnostusta käärmeisiin on muutaman vuoden ajan ollut. Olen kuitenkin ottanut asiasta selvää mielenkiinnon ja yleissivistyksen vuoksi. Mitä enemmän positiivilistasta luen, sitä enemmän hämmennystä tilanne aiheuttaa. Tuntuu nyt jo siltä, että minä olen enemmän perillä kuin päättäjät, sillä päättäjien teksteistä näkyy räikeästi se, ettei asioista tiedetä mitään ja mikä pahinta - asioista ei ole otettu selvää.

Kati Pulli maalailee kauhukuvaa siitä, miten joillakin olisi apinoita ja fenekkejä lemmikkieläimenä, että joillain muutamilla on hänen käsittääkseen jo haisunäätä, että miettikääpäs mihin se johtaa! Tämän varjolla positiivilista pitäisikin laatia mahdollisimman nopeasti. Varmasti joidenkin mielestä se johtaisia pian siihen, että Suomessa on niitä jääkarhuja lemmikkeinä takapihalla, niin kuin me aina ulkomailla läpällä heitetään tovereille. Pulli on selkeästikin sitä mieltä, että muutaman eksoottisen eläimen salliminen johtaisi lopulta siihen, että asunnosta löytyy marsujen ja koirien lisäksi kohta miekkavalas.
Olen samaa mieltä tietenkin siitä, että apinat, aavikkoketut, haisunäädät ja pesukarhut sietäisi jättää ihan takavasemmalle. Olen myös sinikettujen ottamista vastaan, vaikka tiedän niitä olevan yllättävän useallakin lemmikkinä. Minun mielestäni on tosin aivan absurdia rinnastaa neitokakadun omistaminen aavikkoketun omistamiseen.

"Minusta on käytävä kunnolla läpi, voidaanko tällaisten eläinten hyvinvointi taata." - Kati Pulli
Tämä oli surullisen huono heitto Pullilta. Eihän minkään eläimen hyvinvointia voida taata. Kissoja saa ilmaiseksi tyyliin säkissä eikä kukaan välitä missä tiloissa nekin ovat asuneet. Ihan jatkuvasti saa lehdistä lukea, miten on taas joku 50 kissaa löydetty surkeassa kunnossa kuolemansairaina jostain asunnosta ja miten yli puolet on pitänyt lopettaa siihen paikkaan. Sen lisäksi kuka tahansa pystyy hyväuskoiselle koirankasvattajalle selittämään maat ja taivaat siitä, miten koiralla on tilaa elää ja miten paljon sen kanssa lenkkeillään tai vaihtoehtoisesti kasvattaja selittää tuota koiraa haaveilevalle. Ja kas kummaa koira saattaakin löytyä nälkiintyneenä jostain takapihan nurkasta tai siitä tulee pelkopurija. Ensinäkin takaaminen on mahdotonta ja toiseksi jos kerran aletaan takaamaan eksoottisten eläinten hyvinvointi, niin miksei samaa takuuta saa vaikkapa hevosille? Miten takaaminen edes onnistuisi ja miksi takaaminen on ekvivalentti kieltolistan kanssa.

Samaan hengenvetoon todetaan, että "liiton mukaan uudessa laissa pitäisi hakea ratkaisuja myös koirien ja kissojen pimeään pentukauppaan sekä löytöeläinongelmaan." Miksi haukata näin monta isoa projektia kerralla, kun pimeä pentukauppa ja löytöeläinongelmat ovat olleet ainainen ongelma? Miksi tästä tiedoitetaan positiivilistan yhteydessä?
Nyt kaiken tämän lisäksi yritetään pitää jotain sallittujen eläinten listaa, mikä jättää väkisinkin "hyväksyttäviä" lemmikkejä ulkopuolelle. En esimerkiksi kaloista hirveästi tiedä, mutta sen tiedän, että lajikirjo on aivan älyttömän valtava. Pystyykö SEY takaamaan, että kaikki lajit käydään läpi? Tätä on todella vaikea uskoa.

Belgia otetaan kaikissa lehtikirjoituksissa esille (tässä kirjoituksessa mm. Belgian positiivilistasta enemmän), mutta vain yhdessä ilmoitetaan että Belgialla on nisäkkäiden positiivilista. "Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Belgiasta, jossa nisäkkäiden positiivilista on jo käytössä" - SEY:n tiedoite
Jos kerran Belgiassa on nisäkkäiden positiivilista ja se on levittäytymässä, niin miksi ihmeessä täällä oltaisiin kieltämässä useita kala-, lintu- ja herppilajeja? Ainakin viimeksi kun tarkistin niin mikään noista ei ole nisäkäs. Jonkun nisäkäspositiivilistan minä ehdottomasti ymmärtäisin (mutten ymmärrä miksi osa jyrsijöistä pitää kieltää) mikäli on aitoa pelkoa siitä, että joku nappaa "eksoottisen nisäkkään" takapihalleen, mille ei voi tarjota sen kaipaavaa elinympäristöä ja virikkeitä.

Surullisinta on se, että jos kielletään tietyt lajit mitä jo löytyy Suomesta lemmikkinä, niin miten käy lemmikin hoidolle? Uskaltaako sitä esimerkiksi tarpeen vaatiessa viedä eläinlääkärille? Tässä herppi.netin neuvottelukunnan vastaus tuo lohtua asiaan ja toivon syvästi (mikäli positiivilista on toteutumassa) että näin toimitaan.

Vaarallisinta mitä vaan voidaan tehdä on kieltäminen. Kiellot johtaa lopulta vain ja ainoastaan tiskin alta pyörittämiseen ja se jos mikä tekee hallaa eläimille.

SEY tietenkin on eläinten asialla ja huoli eläinten hyvinvoinnista on aina positiivista. Ikävä kyllä positiivilista ei aja hyvinvointia, vaikka sen laatijat ovat varmasti näin toivoneet. Fiksuinta olisikin, että SEY kuulisi harrastajia ja olisi yhteistyössä heidän kanssa. Vain tällöin hätiköidyt päätökset voitaisiin eliminoida ja tietoisuus saataisiin leviämään.

Kalojen, herppien ja lintujen pitäminen on itsessään jo niin kallista, hankkiminen vaikeaa ja ylläpito vielä kalliimpaa ja hankalempaa, ettei näistä kannata hirveästi huolestua. Valta osa on todella fiksua ja osaavaa porukkaa ja elävät tälle harrastukselleen. Toki mätiä omenoita löytyy joka puolelta, mutta suhteessa varmasti vähemmän.

Mikäli SEY on huolissaan lemmikkieläinten hyvinvoinnista, tulisi sen suuntaa katseensa niihin eläinkauppoihin, missä myydään eksoottisia eläimiä lemmikeiksi keskinkertaisista oloista. Olen nähnyt Faunattarissa hämähäkkejä pienissä terraarioissa, yli 10 gerbiiliä pienessä terraariossa ja undulaatteja surullisen pienissä häkeissä. Kun ei kissoja ja koiriakaan saa ostettua eläinkaupan hyllyiltä, niin miksi sitten näitä? Jos eksoottisten eläinten hyvinvoinnista ollaan oikeasti huolissaan, niin miksi jättiläistuhatjalkaisen saa ilman minkäänlaista kuulustelua kaupan hyllyltä? Niitä kun voisi saada kattavien hoito-ohjeiden ja elinikäisen tuen kera kasvattajalta.

Positiivilistalla on toistaiseksi liian yksipuolinen kuva. Juuri se kuva, mikä tuo stereotypiat kansan silmiin - otetaan eksoottinen eläin koska se on makean näköinen, laiminlyödään koska ei osata tai välitetä = eläimellä on surkein mahdollinen elämä. Tämä kauhuskenaario käy toteen vain murto-osassa harrastajista. Nämä harrastajat ovat yhteisöllisiä, avuliaita, tavattoman osaavia ja jakavat kaiken tietämyksensä myös internetissä mm. foorumeilla tai omilla sivuillaan. Jos eksoottisiin eläimiin on yhtään aitoa kiinnostusta, niin tuskin sen hoitoa laiminlyödään. Jos eläin tuntuu liian haastavalta, niin jättää ottamatta. Lajikirjo on aivan loputon eli eiköhän sieltä löydy joku muu yhtä mukava eksoottinen eläin, jolle pystyy tarjoamaan kaiken sen, mitä kyseinen eläin tarvitsee.

Päivitetty 21.2.2014 - ajatusvirhe korjattu kuudennesta kappaleesta.

Kyllä! Minäkin tunnen lusikkani soppaan. Mun puolelta koiraihmisen propagandaa aiheeseen!

Kaikki jotka vähääkään käyttävät internettiä, ovat varmasti huomanneet Ylen mahtavan propagandaohjelman MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä.

Tämä on sosiaalisessa mediassa räjähtänyt käsiin siitä asti, kun Yle julkaisi ensimmäisen aiheeseen liittyvän artikkelin. Enkä voisi olla yhtään tyytyväisempi! Kasvattajat ja harrastajat ovat ottaneet Yleen yhteyttä ja aihe on todella kuuma aihe tällä hetkellä. Toivon niin syvästi, että väärät kuvat ehditään oikaisemaan, ennen kuin typeriä säädöksiä keksitään tehdä.

Koirista tietämättömät ahdistuvat tuollaisesta lietsomisesta nyt luonnollisestikin ja tunnetut kukkahattutädit, joihin kaikki olemme törmänneet, menettävät varmaan viimeisimmätkin järjen rippeet isojen koirien pelosta. Mm. lehdissä juuri oli maininta siitä, että weimarinseisoja on lopetettu, sillä puraisi pienempää koiraa, joka yritti viedä weimarilta keppiä suusta. Mitä ihmettä ja miljoona kirosanaa? Pikkukoirien varjeleminen keinolla millä hyvänsä ja toisten syyttely on niin arkipäiväistä, että mua ottaa päähän. Mä nykyisin pelkään kuollakseni pienempien koirien kohtaamista, sillä niillä on usein suuri ego tai muuten vain heiveröisiä ja kun lopulta niitä joku näpäyttää tai vahingossa tönäisee niin että pienempi säikähtää, niin johan ovat omistajat huutamassa korvauksia ja vaatimassa koiran lopetusta. Tuokin tapaus oli aivan selvä: toinen koira yritti ottaa toiselta keppiä suusta. En aivan törkeän montaa koiraa tiedä, jotka eivät näpäyttäisi tuttua, saatika ihan oikeasti tuntematonta koiraa siitä, että lelua yritetään kaivaa suusta. Jos kyseessä olisi ollut kaksi isoa koiraa, tapaus olisi varmaan kädenpuristuksella hoidettu. Tosin pienelle koiralle tuli joku haaveri mikä piti tikata, niin tietenkin purijan omistaja on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuvat kulut. Sen sijaan lopettaminen on aika xtremeä.

Alussa nainen kertoo nyyhkytarinan siitä, miten koira oli käynyt kimppuun ja koiralla oli painoa 60kg. Kyllä joo, jos ton kokoinen koira kävisi kimppuun niin hirveästi kenelläkään olisi mitään saumaa semmoisen kanssa. Tapaus on surullinen, kyllä. Mutta yhden yksilön huonosta käytöksestä on täysin turha syyttää koko rotua tai kokonaista tyyppiä, että nyt kaikki dogot ja bullit ja mastiffit on karmeita tappahirviöitä, koska yks samantapaisesta rodusta on tehnyt jotain hörhöä. Sormen kuuluisi aina osoittaa ihmistä. Koira ei valitse ihmistään. Koira on sellainen millaiseksi ihminen sen tekee. Toki luonnehäiriöisiä syntyy ja niille nyt ei vaan voi mitään, mutta jos ääritapaukset poistetaan, niin ihminen on se tässä vastuussa, ei todellakaan koira.
Koko "dokumentissa" ei mainita kertaakaan kaikkia niitä hyviä puolia, mitä koirat ovat tuoneet Suomelle. Mm. etsijäkoirat ovat löytäneet eksyneitä tavattoman monia. Muistan ainakin jonkun metsään eksyneen ja jonkun pienen lapsen etsintäoperaation, tullissa koirat ovat tehokkaampia kuin yksikään ihminen, puhumattakaan poliisikoirista.
Ei keskitytä ollenkaan siihen, että yleisen hyödyn lisäksi koira tuo paljon iloa ihmisille iästä riippumatta. Etenkin nuorille lapsille ja vanhuksille. Tai mun mielestä ei ole mitään yhtä liikuttavaa, kuin iloinen lapsi, jonka kainalossa on yhtä iloinen koira.

Mä määräisin MOT:in tekijöille aimo annoksen elokuvaa Hachico ja Marley and Me. Johan niiltäkin tulisi varmaan jonkinlainen myötätunto sieltä kylmästä koiria vihaavasta ja pelkäävästä sydämestä.

Suhteellisen alussa todetaan sentään jotain fiksua. Todetaan, että kaikki eivät ole soveliaita koiran omistamiseen, etenkään jos koira on haastava. Olen siitä samaa mieltä, ettei kellä tahansa pitäisi olla oikeutta hankkia "munan jatkeeksi" koiraa. Mutta olen sitä mieltä, ettei tolla perusteella pidä hankkia yhtään mitään koiraa. Olen myös sitä mieltä, että kaikille ei pitäisi luovuttaa minkäänlaista koiraa, oli rotuna sitten mikä tahansa.

MOT:in ainoa tarkoitus oli saada tietämätön kansa kannattamaan tiettyjen rotujen kieltämistä, sillä mm. Tanskassa ja Saksassa on monet molossirodut kielletty. En tiedä hiertääkö näitä Ylen MOT:in ihmisiä se, ettei Suomessa ole kieltoja tietyille roduilla ja tällä tavalla toivotaan ihmisten tulevan tähän "sano ei kaikille" -projektiin.
Ensimmäisenä sätitään kanariandoggi maankoloon. Näytetään suojeluvideota siitä, mikä varmaan näyttää tietämättömän silmiin joltain tahalliselta taisteluun yllyttävältä provokaatiolta. "--Esitetään väkivaltaisia tilanteita" oli juontajan toteaminen siihen, kun koira puri juuttihihaa. Ihan oikeasti koko toi juttu on koiralle leikkiä.
Ei hohhoijaa.

Surullisinta ja suorastaan oksettavinta on se, että suurin osa Ylen sivuilla käytetyistä materiaaleista on jostain Messaritapahtumasta. Kuka ihan oikeasti tuntee olonsa mukavaksi sillä, että ottaa kuvia mukavista ja ystävällisistä koirista, jotta niiden naama pääsee komeilemaan jonkun "TAPPAJAKOIRA HYI KAUHIA VAROKAA!!" tekstin viereen.
Mot ei edes tajua sitä ironiaa minkä ne luo noissa videopätkissään! Myötähäpeä ihan tosissaan vallitsee mut. Ihan tosissaan näyttää videota siitä, kun "vaarallinen" dogo argentino vetelee jossain Koira 2013 tapahtumassa aivan kuten mikä tahansa muukin koira. Jos koira olisi kamala vaarallinen luonnevikainen ihmissurmaaja, niin tuskimpa se rennosti liitelisi tuolla monen kymmenen tuhannen ihmisen ja koiran tapahtumassa.

Mua kieltämättä jopa ahdistaa SKL:n puheenjohtajan asenne tohon. Ensinäkin hän aloittaa toteamalla, ettei tiedä aiheesta oikein mitään, eikä ole perehtynyt siihen. No miksi hitossa sinne ei hankittu jotain joka tietäisi? Ihan oikeasti tonne olis voinut yhtä hyvin hankkia lähi-Siwan Eskon puhumaan tuntemuksistaan kanariandoggeista.
Kaipa sillä on katsojille jotain arvoa, että ihan SKL:n pj on telkkarissa puhumassa jonkun ällösöpön kultsupennun kanssa. Mua lähinnä vaan hävetti ja suoraan sanottuna propsit tippu ku lehmän häntä pj:tä kohtaan.

Kysymykset "tarvitaaks niitä todella?" ja "miks niit pitää tuoda tänne?" on musta aivan naurettavia! Etenkin, kun lausahdukset tulevat SKL:n puheenjohtajan suusta. Murto-osa Suomen huimasta koiraluvusta on ns. mitään varten. Murto-osa on virkakoirina tai työkoirina, suurin osa on vain seuraksi. Mun mielestä on typerää kyseenalaistaa sitä, että miksi joku haluaa dogo argentinon. No miksi joku haluaa corgin? Tai villakoiran? Tai kettuterrierin? Jotkut haluavat harrastaa jotain ja jotkut eivät. Mä en ole perehtynyt molossityyppisten käyttötarkoituksiin sen enempää, kuin että vartioida varmasti osaavat ja iso osa pyörii kehissä.

Ja sitten rinnastetaan rikosrekisterin omaavat koiranomistajat jotenkin sekopäiksi. Ymmärrän kiellon silloin, jos henkilö on pidätetty jostain eläinrääkkäyksestä, tahallisesta tappeluttamisesta etc. Mutta jos on joku kännisekoilu tai rattijuopumus joskus ollut 10v sitten, niin siltä pitää evätä haastavien koirien omistaminen? Ihan tavattoman kapeakatseista.

Saksan mallin hypetystä vahvistetaan sillä, että saksalaisia haastatellaan. "Yllättävästi" asiaa käsitellään vain yhdeltä kantilta, nimenomaa siltä negatiiviselta. Kerrotaan mm. staffeista ja bulleista todella ilkeää settiä. Toki tapausesimerkki on surullinen, staffi oli tappanut lapsen. Sen sijaan ei ole mainittu sanallakaan että miksi. Ihan oikeasti yhdessäkin lehtiartikkelissa oli muutama vuosi sitten, että saksanpaimenkoira kävi lapsen kimppuun, kun se saamarin natiainen oli niitannut 15 niittiä koiran korvaan. Haloo vanhemmat, haloo vastuu!
Mutta koska en tunne staffitapausta ollenkaan, niin voihan toki olla, että staffi kävi lapsen kimppuun ilman että lapsi olisi eläintä jollain tasolla rääkännyt. En kyllä edelleenkään tajua, että miksei kukaan ollut pysäyttämässä: jos koira oli perheen, niin miksi vanhemmat jättävät pienen lapsen kahden kesken koiran kanssa, jos koira oli ulkopuolinen, niin missä omistaja?

Olen tavannut varmaankin 15 staffia ja muutaman bullin. Jos ne kaikki olisivat sekopäisiä, niin luulisi että olisin edes yhteen sekopäiseen koiraan törmännyt. Suurin osa noista on satuttanut mua vaan kovalla heiluvalla hännällä sääriin ja loput särkeneet mun sydämen söpöydellään. En kyllä kiellä sitä, etteikö noista kilipäisiä löydy. Mutta kilipäisiä löytyy oikeasti jokaisesta rodusta.

Inhottavinta on se, että luvut ovat vääristeltyjä. Se todettiin jopa jossain sellaisessa roskalehdessä kuin Iltalehti. Tilastot ja luvut on heitetty vaan ihan hatusta, täysin mututuntumalta.
En kiellä sitä, etteikö jonkinlaisia tappelutilanteita ole ollut. Joku staffin kaltainen oli mm. käynyt belgin kimppuun metrossa ja pistänyt tätä tosi roimasti pataan. Mutta samalla oon nähnyt lukuisia collietappeluita, sakemannitappeluita, russelitappeluita yms. Omieni kimppuun on eniten käyneet sakemannit, en mä silti leimaa jokaista sakemannia psykopaattitappajiksi. Vaikka useampi on käynyt antamassa mm. Sagurille turpiin 6-0 useamman kerran, niin ne nyt vaan oli mätiä omenoita isossa puutarhassa.
Mua ärsyttää eniten se, että nää taistelutilanteet on valikoitu. Muistan täysin elävästi kultaisennoutajan joka oli käynyt lapsen kimppuun. Miksi kukaan ei itke tossa "dokkarissa" että yhyy kultsut on ilkeitä ne pitäis lopettaa?

Stereotypiat heitellään faktoilla, nähdään mitä halutaan.

Ainoa fiksu ihminen tossa ohjelmassa edes jollain tasolla on Jonas Donner ja pisteet sille siitä. Puhuu käyttötarkoituksesta ja esittelee rodut sellaisena kuin ne on. Faktat pöytään: kerrotaan mitä niillä on tehty. Donner myös lisää, että koirasta voi tulla tosi kiva kumppani, mutta vaatii oikeat kädet.

MOT ottaa Kokoomuksen Hemmilän aiheeksi aluksi jonkinlaisena sankarina: Hemmilä haluaa kieltää tietyntyyliset rodut.
Tämä kääntyy nopeasti Hemmillää vastaan: Hemmilä on sen verta fiksu, että otti asioista selvää tutki mm. taustoja, kuunteli niitä jotka tietävät aiheesta jotain etc. niin perui lakialoitteensa.
MOT väittää, että Hemmilä perui lakialoitteensa painostuksen vuoksi. Painostus antaa todella todella todella ikävän mielikuvan. Hemmilän puheenvuoro myös luetaan todella sarkastiseen ja inhottavaan sävyyn. Niin käsittämättömän lapsellista.

Oma kantani on että mitään rotua ei pitäisi kieltää, mutta kasvattajilla on vastuu siitä, mihin ne koirat menevät. Toki kuka tahansa voi selittää ummet ja lammet roskaa, mutta kasvattajan pitäisi katsoa sitä, ettei vaikeaa koiraa luovuteta ensimmäiseksi koiraksi, eli tulevalla omistajalla pitäisi olla jotain näyttöä.
Tällä en viittaa edes puoliksi vitsillä molossityyppisiin, vaan ihan kaikkiin haastaviin rotuihin. Jokaisesta koirasta voi tulla ongelmakoira. Ikävä kyllä pienissä roduissa tätä harvoin huomataan ja isoihin rotuihin halutaan kiinnittää vähän turhankin paljon huomiota. Eniten huomiota tietenkin keräävät kaikki ne rodut, joita ulkopuoliset pitävät "taistelukoirina" ja pelkäävät jo valmiiksi, ilman että ovat perehtyneet rotuun, saatika yksilöön ollenkaan.

Kipastiin Cecilin kanssa osteopaatilla tänään. Osteopaatin polvistuessa lattialle Cecil meni heti tämän eteen ja yritti väkisin nuolla kasvoja. Kommenttina että "ai tää on näinkin sosiaalinen tapaus. Kiva nähdä tämmösiä, etenkin collieissa!" Jep sosiaalinen kyllä, välillä turhankin :D

Ceciliä aluksi tutkittiin lattialla. Katottiin miten se seisoo ja vastaavaa. Sen jälkeen likka heitettiin pöydälle. Se oli aluksi ihan typerää Sössön mielestä, mutta sitten se olikin ok, melkeen jopa kivaa! Tai oli niin kauan ok kun kukaan ei availlut jumeja.
Aluksi Cecil reagoi käsittelyyn samalla tavalla miten joku 4 vuotias lapsi reagoisi karkkikaupassa sen jälkeen kun äiti on ilmoittanut ettei saa sieltä mitään. Se välillä rimpuili ja oli sitä mieltä et hän haluaisi nousta ja jos se ei käy niin vähintäänkin haluaa olla selällään jotta Hänen Majestettinsa vatsaa voitais rapsutella. Kyllä se sitten jossain vaiheessa rauhoittui ja käsittely helpottui huomattavasti. Ihan pirteä likka loppujen lopuksi :) Jumit saatiin selvitettyä ja meno toivottavasti paranee!

Esittelyssä tavarat! Hirveesti on pantoja ja treenikamppeita kyselty, mutten ole saanut aikaiseksi kun ei huvita kuvata kännykällä miljoonaa turhaa tavaraa. Huomasin sitten erinomaisen idean Elsin blogissa, että nää tavarathan voi tosiaan esitellä vaikkapa videolla! Kiitoksia videoinnista Riitalle. Hauskaa oli ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen vaikka piti videoida kahteen otteeseen ja nauratti ihan koko ajan.

Alemmassa videossa on sitten pieleen menneitä kohtauksia jos niitä tykkää katsella. Ja niitä oli järjettömästi.
Toivottavasti videosta tuli mieluinen :) ja jos teillä on jotain ideoita muille videopostauksille niin kirjoittakaa kommenttia! Olisi kans kiva saada jonkinlaista kommenttia uudesta ulkoasusta.



ps. tuli totaalinen black out. Lampunvarjostin = kauluri.

Oon tän viikon aikana paljon heitellyt kamoja ympäriinsä. Parhaimmillaan, tai oikeastaan pahimmillaan mulla on ollut omaisuutta kolmessa eri paikassa. Oon pian jättämässä Vihdin ja Jasminen ja siirryn "uusiin" maisemiin Helsinkiin. En pääse tosin muuttamaan omilleni, mutta pääsen kuitenkin toiselle hyvälle kaverille Riitalle alivuokralaiseksi. Spidi ei ikävä kyllä pääse mukaan, vaan jää äidilleni. Kaikki colliepolliet kuitenkin roikkuvat mukana.

Cecilillä on juoksut ja siitä syystä Cecil on jo muuttanut tavallaan valmiiksi Riitalle. Siellä on kans Nannilla ollut juuri juoksut ja Fiiliksellä on tärpit. Cecil on leikkinyt paljon Nannin kanssa mikä on ihan ennenkuulumatonta, koska Nanni ei kauheesti fanita muita koiria.

Cecil on nyt sit lenkkeillyt ja leikkinyt. Onneksi pääsen usein sitä moikkaamaan eikä tarvitse olla hirveästi erossa niin kuin viimeksi :) Pojille nyt kuuluu oikeastaan sitä samaa. Wipetin nukkuu mun sängyssä ja Sakke sängyn vieressä.

Loppukevennykseksi terveisiä Riitalta. Cecilin kanssa eläminen ei aina ole yhtä juhlaa:
Pidin ne vapaana vielä ku tultii toho pihaan ku tultii metsästä leikkipuiston läpi ni en jaksanu missää vaihees ottaa hihnaan. no sit sen kummempii kattomatta kävelin ovelle ja tajusin et siin on vaan fiilis mun vieressä. sit kävelen vähä takaspäin ni hokaan et cecil on yhen talon oven takana KUONO POSTILUUKUSSA ja heiluttaa häntää :D:D:DD:Dd sähisin sen sit sielt silleen hyshys äkkiä pois ja onneks se sit tuliki. en yhtää tiiä kelle se heilutti sitä häntää tai miten se ees sai nenänsä sinne luukkuun, ehk se oli niil auki sitten.... en tosiaa yhtää kattonu ku ei mul käyny mielessäkää et toi marssii jonku oven taakse xd
(Y)

Kyllä Goleman tietää kirjassaan Tunneäly!

Blogi on ollut nyt aika hiljaa. Mulla on alkanut lukio ja työt, mulla menee hurjasti aikaa noihin. Koirien kanssa touhuaminen on nyt harmillisesti vähän vähentynyt, koska tän jakson lukujärjestys on hullua tappoa (niin täynnä kuin mahdollista), onneksi tulevat jaksot tulevat olemaan rennompia, että päivien jälkeen jaksaa jopa tehdä jotain.

Monet ovat udelleet mitä meille kuuluu, lyhyesti ja rehellisesti, ei oikeasti kummempaa :D. Oon ollut kamalan väsynyt koko ajan, kun viikonpäivät menee koulussa ja viikonloput töissä. Ollaan menty vähän lyhkäsempiä lenkkejä ja tekeminen on puolittunut, mitä Wil ei tunnu kestävän. Sen on pakko päästä tekemään jotain tai se hajoaa banaaneiksi. Sagur pysyy hyvin koossa, se nyt lähinnä on tylsistynyt tästä tekemättömyydestä ja kaivautuu viereeni löhöämään tuhahtelujen kera.
Wil ei pysy, pakko pakko pakko pakko pakko. Toi soi sen päässä, ihan pakko, nyt tehdä, jotakin, blaargh. Toki mä teen muutenkin, vaikka muistutankin zombieta, mut pienet jututkin ovat jotakin, mut ei riitä pienet jutut, pitää tehdä kunnolla. Oon sit silmät ristissä tehnyt sen kanssa jotakin, keksinyt sille aivojumppaa ja muuta vastaavaa. Hyvä puoli tos on se, et Wiltsua ei haittaa, vaikkei ohjaaja ole parhaimmassa vireessä. Mä en ite kannata sitä, että tekee jotain, jos itellä ei oo aktiivinen ja pirtee fiilis, mut menee toi tolleenkin ja mua itseäni nostattaa se, miten kovasti penska haluaa tehdä asioita mun kanssa. Et väsyneenkin ihmisen saa hereille, mikäli joku tartuttaa iloisuuttansa ja positiivista hyperauraansa muille. Elämän pieniä iloja, eilen illalla kun hiippailtiin ulkona lenkillä, Wiltsu heitti itteensä useampaan otteeseen sivulle, kun pysähdyttiin ja tarjos hirveesti kontaktia kun käveltiin. Pisti kyllä hymyn huuleen.

Wivin kanssa ollaan nyt otettu paljon eteentuloa, sivulle menoa ja paikkista. Se on kyllä mainio ollut tähän mennessä, se ei nouse, vaikka Sagur tulisikin säätämään siihen ympärille. Se kanssa malttaa, eikä ennakoi. En ole tehnyt sen kanssa samoja virheitä, mitä oon tehnyt Sagurin kanssa. Mut tosiaan ei sen kummempaa, ei varsinaisesti olla treenattu, satunnaisesti kesken lenkin jollain kadulla tehdään jotakin ja himassa. Wiltsun perän käyttöön mun pitäis alkaa kiinnittämään enemmän huomiota. Oon katsonut kamalasti opetusvideoita, mut meillä ei ole onnistunut minkään objektin päällä pyörimiset, koska se ei halua edes koskea siihen minkä päälle sen pitäis ns nousta, eikä mulla ole hajuakaan mitä mä siinä tilanteessa teen. Pitäis varmaan kokeilla plan B, eli joku namialusta ja sit sen päällä jotain pyörimistä tai steppaamista tai jotain.


Molemmat koirat on ilmoitettu näyttelyyn Porvooseen. Wiltsu menee kanssa Voittajaan, joten sieltä voi sitten bongata kanssa. Meidän piti mennä myös Hyvinkäälle ja Let's Go näyttelyyn Vantaalle, muttah, vipit vähän unohtu ja sit päivät menivätkin jo ohi ja oli liian myöhäistä ilmoa.
Mut tosiaan et Wil starttaa Porvoossa ja Sagur on todennäköisesti viimeistä kertaa AVO:ssa sitten siellä kanssa, ellei me ens vuonna mennä vielä johonkin kokeilemaan ennen kuin hypätään veteraaneihin.

Agin kanssa en nyt tiedä tarkkaan mitä tapahtuu. Kuten oon aikasemminkin sanonut, että järjestely on ollut aika jännä. Vika tunti siirrettiin ja siitä ilmoitetaan ehkä sit joskus. Saa sit nähdä et mihin kekseliääseen kohtaan ne on keksinyt sen, et pääsenkö edes. Ne tosiaan ilmottaa siitä sitten joskus facebook yhteisössä, että että.... mut jaa, multa on mennyt tohon kyseiseen paikkaan kokonaan maku muutenkin, et saa nähdä miten nyt käy.

Haku jatkuu meillä piakkoin jee \o/. Yks koira per ohjaaja, niin Wil pääsee sitten mukaan ja Sagur jää sit harmillisesti pois. Odottelen oikein innolla hakutreenejä, on ollut hirvee ikävä mettäsamoilua :D.
Sit kun tulee ensimmäinen palkka, niin vois yrittää alottaa jo vähän tottistreenailua yhdessä ryhmässä, kunhan saan kaikki koulukirja-asiat yms rasittavat jutut pois päiväjärjestyksestä ja kattoo sit paljon jää, niin tiedän kuinka usein pääsisin sinne.

Niin ja sit viimeisesksi voisin höpistä trikkinelikosta. Penskat voivat hyvin ja mainiosti. Pentutesteissä kävivät tuossa jokin aika sitten, oikein miellyttäviä tuloksia!
Penskat kävivät tuossa maanantaina muistaakseni silmätarkeissakin. Harmillisesti uroksella on coloboma ja lopuilla sitten crd.
Mettle Melody
Magic Mind
Mystique Moment
Magnificent Man