Halusin vielä tännekin esitellä Linda Toivonen Photography ottamia kuvia Mianesta. Kuvat on napattu kolmisen viikkoa sitten. Oli mahtavaa saada pennusta vielä talvisia kuvia, kun pian kuvien ottamisen jälkeen kevät yritti saapua etelään ja niin saapui myös loskakelit. Onneksi nyt on jo aika kuivaa, vaikka aamulla hieman yrittikin sataa vielä lunta.






Loput kuvat nähtävissä täältä

Mitä ollaan tässä välissä tehty niin aika pitkälti opeteltu olemaan hyviä koirakansalaisia, mutta olen myös treenannut kaikille jonkin verran jumppaamista. Riemu-kaupasta olen hommannut pari puolipalloa, minkä päällä on hyvä tasapainotella. Mianella tosin mahtuu molemmat tassut yhteen palloon hyvin.. :D Cecilin kanssa nyt ollaan muutenkin jumppailtu paljon, mutta kyllä nuo puolipallot on kivat. Moirakin alkaa hiljalleen hiffaamaan jutun juonen. Sitten mitä näitä nyt perus pyöreän rahin päällä pyörimisiä ja muita.

Ehkä tällaisena minulle uutuutena tuli targetin koskemiset valitulla tassulla niin että se asetetaan suht korkealle joko koiran vasemmalle tai oikealle puolelle. Näin joutuu koira tasapainoilemaan, liikkumaan laajemmin, mutta myös käyttäään vähän corea. Toki ajatuksena olisi, että jossain vaiheessa targetti häivytetään pois ja koira oppisi antamaan läpsyjä laajemmalle alalle, mutta aloitellaan tästä :) Collieille sinänsä helppo rasti, kun on tuo läpsäisy sinällään tutumpaa, mutta Moiralla lähti taas vähän yliyrittämiseksi niin koitettiin sitten monesti maahanmenoa ja käden kosketuksia nenällä jne.
Aikansa siinä saa odottaa, että Moira lopulta keskittyy ja yrittää vähän katsoa ja kuunnella vihjeitä. Cecil sen sijaan oppi yllättävän nopeasti! Toki hänellä on high fivet hyvin jo hallussa, mutta hyvin hiffasi myös toisen tassun käyttämisen, kun ensisijaisesti tarjoaa oikeanpuoleista. Mianelle koitetaan samaa myöhemmin.

Mianen kanssa proggigsena meillä on laatikkoon meneminen. Tämä on meille molemmille pientä hakemista, kun en ole ennen opettanut koiraa laittamaan jalkoja laatikkoon ja etenkin noiden takajalkojen löytäminen on vähintäänkin eksoottista. Kyllä ne hiljalleen alkaa sieltä löytymään! Kiva nähdä mitä tästä tulee. Sitten kun ollaan saatu kaikki jalat laatikkoon niin harjoitellaan myös koottua istumista ja ylipäätään asennonvaihtoja pienemmällä alustalla. Katsotaan mitä tulee!

Tässä toinen postaus koskien Kuono.fi verkkokurssia. Tämä on hajutyöhön keskittyvä kurssi. Kävin tätä läpi alkuun ennen pennun tuloa collielauman kanssa, mutta Moira ja Cecil kadottivat kiinnostuskiikarinsa aika pian - tai eteneminen oli to-del-la hidasta. Teen collieiden kanssa tätä edelleen hieman, mutta halusin tehdä hieman eteenpäin Mianen kanssa, jotta saan kokeiltua kurssia paremmin käytännössä. Cecil osaa tunnistaa avaimet kädestä ja Moira lattialta.

Hajuerottelun opettaminen koiralle

Kuono.fi Hajutyökurssi sopii loistavasti erilaisille koirakoille. Meillä lähdettiin vähän siltä pohjalta alunperin, että on kiva testailla ja kokeilla mitä tapahtuu, mutta nyt Mianen tullen tämä tuntuu erittäin hauskalta ja oleelliselta. Mianella on todella paljon energiaa ja se kaipaa aivotyöskentelyä. Kurssi sopii myös niille, jotka ovat kiinnostuneet ylipäätään hajutyöstä ja esimerkiksi sienestämisestä. Minua kieltämättä puraisi nyt Nosework kärpänen ja pistinkin tilaukseen Nosework starttipaketin eilen illalla. Katsotaan miten se menee.

Tässä ehkä hauskinta on ollut se, miten colliet ja Miane reagoivat. Sen huomasin myös, kun tarjosin koirille älypelejä. Miane jaksaa vääntää ja keksiä - se ei tukeudu samalla tavalla minuun tai puolisooni, vaan haluaa keksiä itse. Se jaksaa tarjota, se jaksaa yrittää.
Moira taas turhautuu aika nopeasti ja se rupee tarjoamaan kaikkea oheistoimintaa. Moiran kanssa edetäänkin hyvin hitaasti. Sama juttu älypeleissä - se tekee hetken hyvin ja sen jälkeen se alkaa kuonollaan työntämään peliä mm. sohvan alle.
Cecil taas kuormittuu. Se tarjoaa osaamiansa juttuja eikä oikein kuuntele mitä yritetään ohjata, mutta myös täysin rauhallinen zen -olotila ei saa Ceciliä kauheasti tarjoamaan mitään. Se menee nopeasti maahan nukkumaan. Cecilin kanssa ollaankin tehty hyvin hitaasti pienillä toistoilla ihan vaan sitä, että se aluksi ehkä vähän katsoo kohdetta ja siitäkin jo naksutetaan.



Kurssilla selitetään hajukuvan tärkeys auki. Tihtonen neuvoo miten hajukuvat yhdistetään palkkioihin. Tämän vuoksi käydäänkin läpi eri esineitä ja niiden opettamisen koiralle. Tällöin ei etsitä sitä samaa tiettyä avainnippua, vaan jo varhaisessa vaiheessa käydään läpi muita esineitä.

Mianen kanssa treenataan niin, että se saa yhden aterian päivässä aivotyöskentelynä, mihin tämä hajutyökurssi on ollut erityisen hyvä. Se ei oikein tunnu väsyvän liikunnasta ja sillä on kova draivi nenän käyttöön.

Mukana tälläkin kurssilla tulee loistavat kirjalliset ohjeet, mitkä voi vaikka tulostaa itselleen tai muuten tallentaa. Ohjeet ovat hyvin selkeät eivätkä rönsyile - on helppo katsoa mikä etappi tulee seuraavaksi.

Viimeisimpän isompana etappina kurssilla on hajuerottelurata, missä on erilaisia hajuja sekä laatikoita. Tihtonen käy selkeästi läpi mitä missäkin tilanteessa olisi hyvä tehdä ja miten koiran ohjaaminen luonnistuu parhaiten. Annetaan myös hyviä vinkkejä kamppeiden hommaamiseen. Nämä taidot esitetään kurssilla sitten, kun ns perusetsintäharjoitukset on tehty ulkona ja sisällä - mutta toki voi hajuerottelurataa tehdä sisälläkin.

Sään luonteen takia emme ole tehneet mitään etsintäharjoituksia ulkona. Aluksi oli pitkän aikaa aivan karseat pakkaset minkä vuoksi emme ole käyneet Moirankaan kanssa hallilla hetkeen. Ja nyt sitten on jo viikon ollut sellaiset pääkallokelit ettei tuolla uskalla kauheasti liikkua.
Meidän tavoite on, että Miane oppisi ilmaisemaan sisätiloissa erilaisia tavaroita onnistuneesti ja ehkä joskus innostumme tekemään ratoja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan tunnu omalta jatkaa ihan laatikoille asti - mutta eipä sitä koskaan tiedä. Voi olla että kiinnostaa enemmän tuo ulkonakin treenaaminen kun kelit lämpenee ja liukkaus hellittää!

Kuten alussa mainitsin, kurssista on apua monenlaiselle harrastajalle. Uskon että monille riittää se, että koiralle saadaan aivohiki päälle etsimällä avaimia ja lelunpaloja kämpästä, osalle taas olisi kiva että koira löytää vaikka metsästä sieniä ja joillain on kiinnostusta tehdä ihan rataa ja viedä sitä pidemmälle.

Pahoittelut taas hiljentyneestä päivitystahdista. Olin huhtikuun lopusta 3vk eteenpäin lähes kokonaan vuoteenomana ja täysin liikuntakiellossa kun polveni sisäsyrjä on turvonnut. Agitreenejä jäi välistä huolella, mikä harmitti. Tässä kooste hyvin kiireisestä parista kuukaudesta:

Moiran luustokuvat

Aina yhtä jännittävää! Moira oli nukutuksesta herättyään koko päivän ilmeisen sekaisin ja vaisu. Juuri ja juuri sai syötyä ja meni sitten takaisin nukkumaan. Onneksi oli jo seuraavana päivänä kondiksessa.
Isosti haluaisin kehua miten nopeasti tulokset nykyään tulevat! Taisi olla jo seuraavana vaiko sitä seuraavana päivänä koiranetissä. Täältä siis nähtävissä ja tulokset tosiaan A/A, 0/0 <3

Epäonnistunut rally-kisa

Kävimme HSKH:n järjestämissä rallykisoissa Cecilin kanssa. Treenit ovat menneet oikein mallikkaasti ja koira teki kehänauhojen ulkopuolella todella nätisti ja täpäkästi. Siis oikeasti mielettömän energisesti. Ihan niin kuin treeneissä. Mutta mun pääkopassa vääränlaisesti pyöri se ajatus, että jos me tää tehdään niin me saadaan koulari. Meillä on mahdollisuus koulariin. Apua apua apua.

No kuinka ollakaan, mentiin kehänauhojen sisäpuolelle ja mun flash backit meidän äärimmäisen epämiellyttäviin tokokokeisiin palasi neljän vai peräti viiden vuoden takaa suoraan päin naamaan. Koira paineistuu, mä yritän hirveästi kannustaa, mutta koska iskee paniikki niin se ei ole aitoa. Meinasin jättää kesken. Mulla oli todella paha mieli ja tuntui vaan niin yksinkertaisen kamalalta. Äsken me osattiin? 2min sitten se seurasi täpäkkänä vierellä niin kuin aina. Nyt se laahustaa ja tekee todella epävarmasti.

No eipä siitä tulosta tullut. Ainoa mikä tuli oli todella epävarma olo. Kun luokka oli ohi, kysyin että saanko mennä radalle tekemään. Heti kun päästiin kehänauhojen sisäpuolelle takaisin niin koira rupesi taas empimään. Mutta sitten hirvesti leikittiin, tehtiin muutamia pätkiä ja uudet bileet pystyyn. Pidin tätä hyvin merkillisenä. Mutta sain sitten kommenttia muutamalta, että nyt olin rento ja itsevarma. Kun menin radalle kisatilanteessa, olin aivan järjettömän jäykkä sekä kohmeinen. Cecil on kuitenkin ohjaajapehmeä koira. Se kestää sen vaikka pommi räjähtäisi vieressä ja palautuisi siitä nopeasti, mutta pienetkin muutokset mun käytöksessä saa sen mielistelemään ja varpailleen. Muussa kuin agissa, sillä siinä kierrokset ovat niin korkealla.

Jäädään siis treenaamaan ja katellaan kisoja joskus.

Agilityhommia

Tehotiimin leirit ovat olleet todella opettavaisia. Olimme kesäkuun alussa sellaisessa jälleen kerran. Päivä oli kyllä sinänsä todella haasteellinen. Oli mielettömän kuuma ja HSKH:n alueella on niin huonosti varjoa. Onneksi oli häkki ja laitoin sen lopulta semmoisen ison hiekkakasan ja metsän väliin. Siinä tuuli mukavasti ja oli pieni keinotekoinen varjo. Olin myös hankkinut toukokuussa molemmille koirille Hurtan viilennysvaljaat. Ne ovat oikeasti aivan parhaat! Ne viilentävät pääasiassa oleellisemmat alueet, eli rinnan ja osan vatsasta.

Leirit ovat opettaneet minua keskittymään huomattavasti enemmän koiran linjoihin. Olen aina ennen mennyt radalle sillä asenteella, että missä kohdassa teen mitäkin. Nyt minua on koulittu ja minua on vaadittu ajattelemaan kunnolla sitä, että missä koira menee ja liikkuu. Vauhtia löytyi muutamilta ensimmäisiltä seteiltä, mutta kun leiri kestää 10-18 niin eipä siinä koira (eikä ohjaajakaan) loputtomiin jaksa. Pidettiin rimat muistaakseni jossain 40-45cm, sillä päivä on tosiaan pitkä ja raskas kaikille.

Mites treeneissä?

Moira oli viime viikolla mukana. Sen kanssa ollaan treenattu lähinnä irtoamista palkalle. Nyt tehtiin 4-6 esteen pätkiä. Se menee jo 40-45cm rimoja vaivatta. Varmasti pian ollaan ihan 50cmkin. Hiljalleen nostetaan, kun ei noita treenikertoja ole oikeasti mielettömän montaa alla. Likka on varsin nopea ja näppärä!

Cecil on tehnyt todella upeasti ja keppeihin olen todella tyytyväinen. En enää edes ajattele, että se jättäisi ne kesken. Nyt päästään taas keskittymään enemmän niihin erilaisiin lähetyskulmiin ja ohjauksiin. Kontakteista keinu on paras. Muut ovat vielä hieman hitaita. Puomin nopeus on parantunut, mutta A on haaste.

Käytännön harjoittelu - kisat

Hetken mielenjohteesta päätin ilmoittaa meidät kisoihin. Meillä on treeneissä menneet kepit ja kontaktit niin hyvin ja minun oikeasti täytyy treenata jännittävissä tilanteissa pääkoppaani. Eikä tähän ihan hirvesti ole muita vaihtoehtoja kuin se, että menee niihin tilanteisiin.

Kyseessä olivat HAU:n kisat. Meillä oli ulkona ja epikset olivat sitten hallissa. Minulla oli tarkka suunitelma siitä, miten tutustun rataan, mitä teen ennen rataa ja sen jälkeen. Kaikki oli hyvin suunnitelmallista. Ja se toimi.
Ongelmanani on ollut marraskuun kisoissa ja talven treeneissä se, että mä en muista ratoja. Mä en yksinkertaisesti vaan muista. Nyt olen paljon katsonut ratapiirroksia, koittanut opetella niitä ja sitten ulkomuistista "piirtää" se mahdollisimman hyvin- Tämä on auttanut! Sillä näissä kärkeloissa ei tullut kertaakaan semmoista oloa, että olisin epävarma siitä minne pitääkään mennä.

Pidin kuulokkeita korvilla. Katsoin aluksi tutustuessani koiran linjoja pelkästään. Mitä se koira näkee missäkin, mihin se koira tippuu hypätessään, mitä vaihtoehtoja sille aukeaa. Sen jälkeen tutustuin rataan niin, että missä minun täytyy olla missäkin. Olin myös päättänyt, että menen joka kerta minun alkuperäisellä ohjaamisidealla enkä lähde muuttamaan niitä. Helposti sitä kokemattomana katsoo muita että "hei, toi on muuten hyvä idea - ehkä mä teen noin". Ja sitten kaikkein tärkein, mitä minulle hoetaan - luota koiraan. Kyllä se osaa. Se on mahtava.

Agiradalta 15vp. Olen eri mieltä keinun ylösmenosta, mutta eipä se tuossa konkurssissa haittaa. Rimapudotus oli omaa hölmöyttäni. Cecil ei koskaan pudota, mutta noh. 60cm rimat ja itse olen lähes paikallani. Koira ikään kuin ilmasta putosi riman päälle. Muuten aivan mielettömän törkeän kivan tuntuinen rata!


Hyppyrata. Oikeasti aivan fantastinen. Mieletn flow, oikeasti nopeaa ja hallittua tekemistä meiltä. Todella todella todella harmittava 5vp kielto omaa typeryyttäni, sillä en ohjannut loppuun asti vaan töksäytin. Näin se menee. Mutta fiilis oli radan jälkeen aivan katossa. Nostatti paljon itsetuntoa ja siitä sai kunnolla lisäboostia treenaamiseen.


Ikävä kyllä kesäkaudella ei oikein tunnu pk-seudulla olevan kisoja, niin keskitytään treenaamiseen ja katellaan sitten joskus uusiksi! Hyvä fiilis jäi ja nyt lähinnä oon ottanut projektiksi naksutella Moiralle ja aloittaa naksuttelu uudelleen myös Cecilille. Oon ollut todella laiska naksuttelemaan (mulla on ollut avaamaton Pro Dogin naksutin mun pöydällä ehkä joku pari kuukautta :D) mutta nyt täytyy vaan saada siitä jonkinlainen rutiini! Nyt kun on noutokapulakin hankittu, niin ehkä sitä tokoa jaksaa. Joskus. Ehkä vähän. Jos vähän kävis alokkaassa ihmettelemässä

Ihan alkuun tyrkkään pari treenivideota tylysti tähän Instasta, sillä en jaksa näitä muokkailla ja laittaa Youtubeen. Tässä Moiran viimeisin rallytreeni. Mimmiä vähän avustin kädellä, mutta voi kun se osaa taitavasti! Ja se keskittyy <3
Tässä pätkittynä ratojen parhaimmat palat. Instagram ei anna ladata noita reilu 1,5min videoita ja meiän ratasuoritukset korjauksineen päivineen kestivät about sen verran.

Asiaan. Vietettiin pääsiäinen aika lungeissa tunnelmissa. Lauantaina käytiin pitkällä lenkillä, sekä kipaistiin Ellin ja koirien luona. Sunnuntaina mietin että lähtiskö agiepiksiin molempien kanssa. Meillä on ollut Cecilin kanssa taas treenitaukoa aivan järjettömästi. Treenit ovat joka toinen tiistai ja onnistuin olemaan helmikuusta n. puolet influenssan kourissa, mikä verotti kolme viikkoa minulta. Aina kun luuli olevansa kunnossa, niin tuntuikin yhtäkkiä että keuhkot puristuvat kasaan. En voi suositella, 0/5 kokemus :D

Sain lopulta myö Riitan huijattua mukaan koiriensa kanssa, joten matka kohti Agria eläinvakuutus areenaa alkoi (ent. Racinel areena). Otin Moiralle 2x supermöllirataa ja Mösölle kilpailevien 2 starttia. Tuli hieman kiire, kun oli 6 koiraa ennen Cecilin starttia samaan aikaan kun Moiran supermölliradalla oli rataantutustuminen. Onneksi se oli helppo 13 esteen pyöritys. Mutta ei se kyllä meille ollut helppo. Moira ei ymmärrä pienen treenimääränsä vuoksi irtoamista ja roikkuikin aika visusti minussa kiinni. Ja kun ei estehakuisuuttakaan ole niin joudun aikalailla viemään sen joka esteelle. Mikä ei taas toimi, koska toi koira on niin nopea. Mutta hauskaa oli! Ja ne kohdat mitkä onnistuivat oli superkivoja <3 Odotan vaan että päästäis ulos treenaamaan niin ruvetaan leipomaan tosta agikoiraa. Hain toki sille ryhmäpaikkaa, mutta katsotaan riittääkö talkootunnit.

Moira oli Suuri Palkintokoira kun voitti maxien supermölliarvonnan :--D Kerrankin kävi tuuri! Saatiin kanakääreinen puruluu, narupallo ja paristoilla toimiva pantaan kiinnitettävä punkkikarkoitin. Luu on syöty ja narupallo odottaa seuraavia treenejä.

Cecil oli aika mieletön. Hyvä energia ja tehtiin koko ajan yhdessä. Ekalla radalla kontaktit kusivat aivan 100-0. Keinulla meinasin jatkaa, mutta palautinkin sen sille. Kolmas kerta toden sanoin ja jäi sitten 2o2o. Kepit oli aika hankalassa kulmassa MUTTA ME ONNISTUTTIIN! Ihan mieletön olo koska noi on niin semmoset et ei koskaan tiedä :D Juoksin kiljuen kolme vikaa estettä kun olin niin onnellinen.
Tokalla radalla kontaktit olivat hyvät! Keinu rasahti alas ja koira jäi 2o2o. Puomilla himmaili hirveästi. Lopulta valui 2o2o ja silittelin Cecilin päätä palkaksi. Sen sijaan nyt kepit kusivat ja meni vasta kolmannella. Tällä kertaa tuli semmoisesta välistä ulos mistä ei yleensä tule ja videolla näkyi jotain ihan ihme settiä. Mut tässäkin sama - toistoa toistoa toistoa.

Mielettömän hyvää treeniä meille kaikille! Koska vaikka oli epikset niin mun kädet tärisivät jännityksestä. Saa koirat tottua siihen, että kaikki on hyvin vaikka mutsi onkin vähän rikki :D

Maanantaina käytiin suipponokkien kanssa lenkillä. Pyysin Riittaa ottamaan kameran mukaan, sillä mun likoista ei ole kameralaatuisia kuvia otettu aaaaaikoihin. Nauttikaamme siis niistä!

Loistavaa joulua blogimme lukijoille! Olemme viimeisen kuukauden ajan hieman hiljentyneet joulukiireiden vuoksi. Jouluumme on liittynyt reipasta lenkkeilyä aurinkoisessa (mutta ei kovin lumisessa :() aamussa. Koirat ovat saaneet joululahjoja mm. Elliltä! Kanakääretikkuja ja muita herkkuja. Olen myös itse herkutellut olantakaa :D Huomenna joulupäivänä käymme äitilläni vierailemassa ja sieltä sitten Riitalle tervehtimään nahkalikkoja!

Lisää kuvia - joskaan ei jouluaiheisia - löytyy täältä! Kiitos Eläinten koulukuvaukselle :) Keltaisesta yhteiskuvasta teetin itselleni joululahjaksi canvastaulun! En ole vielä saanut sitä roikotettua seinälle, mutta siitä tulee kuvaa heti kun saan lainattua porakoneen jostain.

Lauantaina pakattiin Ellin autoon mun piskit ja lähettiin ajamaan kohti Kirsu-hallia! Moira oli lähtövuorossa toinen ja Cecil loppupäässä, joten oli erittäin helppoa lämppää molemmat! Tuomarina oli Heikki Palosaari.

Radalla oli hurjasti käännöksiä!
Moiran rata oli, noh, moiramainen. Eli täynnä ihan epämääräistä häseltämistä :D Olin lämpännyt sen hyvin ennen kehää, mutta ei sillä keskittymiskyky sit kuitenkaan riittänyt. Toki Myyris oli vasta kolmatta kertaa hallissa, siellä on vähän tiiviimpi tunnelma ja äänet kuuluvat helpommin. Siitä olen äärimmäisen onnellinen, ettei se haistellut tai mitään. Se vaan sääti! Se tökki kylttejä ja pujottelun tötteröitä. Kyllä mua radalla vähän harmitti, kun se pyörähteli turhia ja kun molemmat uusimiset oli käytetty, niin ylimääräisestä pyörähdyksestä otettiin -10p.


Kaikesta huolimatta ei tulos ollut kaukana kun kovimmat pudotukset pisteissä otettiin samasta asiasta! Moira molemmilla maahanmenoilla nousi jossain vaiheessa istumaan (en voinut enää uusia) ja sieltä tuli yhteensä -20p. Kehänauhan vieressä oli liikkeestä maahan sekä 360 astetta vasemmalle. Siinä Moira jäi sitten kesken seuruun tuijottamaan yleisöä ja heiluttamaan häntää ihmisille. Oli kyllä pienestä kiinni ettei se olisi valunut nauhojen ulkopuolelle :D Mut välillä menee näin. Kyllä mua sit jossain vaiheessa nauratti. Etenkin sitten kehän jälkeen, kun tiesin et nyt oli ihan liikaa virtaa lapsosella.

Tulos HYLÄTTY 58p./100p.



Ceciliä ehkä lämppäsin peräti liikaa. Koitin saada pahimmat virrat pois, kun se haukkui ja edisti+poikitti :D Se radalla toki saattoi reagoida myös mun mahdottomaan jännitykseen. Se ei ollu niin energistä, mihin olen Mösön kanssa tottunut, mutta tasaisen varmaa! Ja niin kuin Ellikin sanoi, että mielummin noin kuin niin, että Cecil huutaa ja säheltää koko ajan. Ollaan vielä niin uunoja näissä hommissa, et vähän joutuu kokeilemaan mikä tepsii minkäkin kanssa :D

Tyylipisteitä lähti vasemmalle käännöksissä ja vinosta liikkeestä maahanmenosta. Mutta vasemmalle käännökset on työnalla. Muuten oli tosi jees! Ja ens viikolla sitten taas

Tulos HYVÄKSYTTY 90p./100p.

Täten ensi viikolla Cecilillä on mahdollisuus koulariin!! Moirakin tulee mukaan muistelemaan, jospa silloin penska jaksais vähän keskittyä :D Välillä aina hienosti muisti et oltiin jotain hommiakin tekemässä.

ps. Cecilin kauan odotetun agitreenit peruuntuivat, koiralla oli hiertymä kainalossa. En halunnut että menee niin tiivistunnelmaisessa lajissa pahemmaksi! Koitetaan uusiksi parin viikon päästä.

Ojankotouhuja sunnuntaina. Olin hyvin 2/3 varma etten mene. Ei oikein huvittanut ja sen lisäksi sää on koko viikon ollut luokaton. Mut sit mietin, että William ei ole ollut kirjaimellisesti varmaan vuosiin missään hömpöttelemässä (Williamin tekemistä ei voi oikein kutsua treenaamiseksi tai tekemiseksi :--D) ja se lähtee viikon sisällä takas äidille. Joten pakkasin kimpsut ja kampsut ja sit lähettiin. Riitta oli aivan yhtä sekaisin ja lähti seuraksi. Kuvia säästä huolimatta saatiin jonkin verran. Täällä näkyy loput kuvat.

William. Noh. Leikittiin paljon ja hypeltiin tasajalkaa. Juostiin pari putkea ja tehtiin ehkä jollain 30cm rimoilla peräti takaakiertoa ja hyppy :D Se villitsi poikaa kovin. Tehtiin maailman lyhyimpiä seuraamispätkiä ja hypittiin tasajalkaa vähän lisää. Parasta.

Se pomppu-fiilis you know?


Moiran kanssa leikittiin paljon ja jatkettiin eteenlähetyksiä targetille, sekä hyppyjen kanssa pyörittelyä. Vauhtia tuli jotenkin aivan kamalasti lisää viime kerrasta! Se teki raivolla ja tunteella.


Vertaan tietenkin Moiraa paljon Ceciliin. Mikä on monellakin tapaa epäreilua. Epäreilummaksi tekee myös sen, etten kunnolla edes muista millaista oli treenata aivan alusta koiraa :D Hämmennyin jossain vaiheessa siihen, kun Myyris kielsi putkea jatkuvasti. Minulle hyvin huomautettiin että mun liike pysähtyy. Muistin että ai niin! En voi missään tapauksessa olettaa, että Moira olisi vielä kovin estehakuinen. Vaikka putket ja kaikki ovatkin parasta maailmassa, niin se tarvitsee silti tukea multa.
Agility tietysti jää Moiralta tauolle sitten kun ulkokentillä ei voi enää olla. Ehkä muutaman tuurausvuoron voisi Agility Akatemialle ottaa, missä treenataan aivan aaaaivan alkeisjuttuja kuten sitä mikä on este. Katotaan sitten ensi ulkokaudella, kun Moira on kuvattu ja muuta, jos aloittais treenaamaan sitten kunnolla. Vauhtia ja intoa ainakin löytyy - se on tärkeää.



Koska oli aika luokaton sää, niin Cecilin kanssa tehtiin muutamaan otteeseen lyhyitä pätkiä ja sitten sen lisäksi keppejä eri kulmista yksikseen ja normaalin hypyn jälkeen. Se ei stiplannut kertaakaan vikaa väliä mikä oli aika mieletöntä ja mieltä kohottavaa! Tämäkin saatiin aikaiseksi ihan sillä, että en puuttunut sen keppeihin. Mulla on ollut huonona tapana tulla jotain häräämään siihen vikoille väleille, kun takaraivossa pirut uskottelee mulle, että se tulee välistä pois niin kuin joskus on tullut.



Rata oli melko suoraviivainen. Pari päällejuoksua, takaakiertoa ja pakkovalssi. Pakkovalssi on sellainen, mitä ollaan nyt otettu tehotreeniin, sillä se olisi niin mahtava kisoissa. Kokeilin alkuun vauhtilähtöä useasti. Aluksi se päätyi siihen, että olin niin auttamattoman myöhässä päällejuoksussa. Se muuttui takaakierroksi ja liikkeen pysähtymiseksi. Cecil hakee esteitä hyvin, vaikkei ole mikään irtoavin koira, mutta renkaalle se ei kyllä hae kauhean kummoisesti. Lopulta päädyin ratkaisuun mikä näkyy videolla. Ei sillä, olisin voinut olla päällejuoksuissa enemmän edellä, mutta jään kai varmistelemaan liikaa. Saman näkee myös videolla putken vastakäännöksessä. Ei ole mitään syytä mennä niin pitkälle ja siitä syystä olin auttamattoman myöhässä toisessa putkessa :D

Tiistaina alkaa tosiaan meidän ohjatut agit! On kyllä ihana päästä jonkun silmän alle, joka voi huomauttaa huonoista ratkaisuista, ehdottaa parempia ja joka näkee virheet kentällä.

Oli hyvin kiireinen viikko, mutta onneksi viikonloppuna oli hyvin aikaa! Olimme sopineet Ellin kanssa, että menemme neljän hengen ryhmänä treenaamaan Espoon Agimestaan rally-tokoa ratatreeninä. Paikalla oli MES ja ALO koirakoita, joten laitoimme molemmat vaihtoehdot esille. Meille aloittelijoille oli myös muutama AVO-kyltti eksynyt - niin päästään hieman tutustumaan niihin jo!

Cecil suoritti kanssani radan kerran ja siitä löytyy videota alta. Perusasennoissa ja eteentuloissa on vinoutta mutta keskityn nyt vain aluksi siihen tekemisen meininkiin ja siihen että toi on ihan parasta tekemistä. Itseäni kun ei traagisesti häiritse. Oon kyllä superylpeä Mösöön, sen vasemmalle kääntyminen on parantunut huimasti!
Tehtiin myös sivussa muutaman kerran keppejä. Jätin targetin ja lähettelin koiraa keppien molemmilta puolilta. Oli kiva päästä treenaamaan pitkästä aikaa niitä irrallisena! Oikean välin hakeminen on parantunut huimasti ja löytää oikean kohdan vaikeistakin kulmista. Haasteeksi jää edelleen se viimeinen välikkö. Hirveästi kun tekisi mieli varastaa palkalle.



Moiran kanssa tehtiin rata kahdessa pätkässä ja vedin sen kanssa superbileet pätkien välissä (sekä pienen huilitauon). Kyllä se on reipas pieni likka! Videota ei ole, mutta ehkä jossain vaiheessa. Paljon vielä palkkausta ja hurjasti keskittymiskyvyssä on kesken. Mutta eipä tässä ole mikään kiire! Tosi kiva on huomata, että se ei ota enää niin järjettömästi häiriötä muista koirista ja ennen kaikkea se, että Moikku leikkii treenikentällä hurjan hienosti!

Kipastiin myös Riitalla kylässä koko köörillä. Mulla oli myös William mukana! Se ei olekaan nähnyt Riittaa saatika Fiilistä pitkään aikaan. Enkä ole aivan varma, että onko se nähnyt Gleetä sitten sen pentuaikojen. Riipastiin 2,5h metsälenkki ja kyllä koirilla oli mukavaa! Wiltsukin oikein muotitietoinen kurahaalarissaan. Katsoo jos ensi viikolla kerkeis kans vetää vähän pidempää rundia jollain kaveriporukalla, ennen kuin Wipetin menee ensi viikon jälkeen takaisin kotiinsa äidilleni.

Kipastiin Ellin kanssa Kirkkonummella rally-tokokisoissa. Olin ilmoittanut molemmat pikkuapinat mukaan. Cecil ei minua juurikaan jännittänyt, mutta tärisin jännityksestä Moiran vuoksi :D Olemme kuitenkin treenanneet todella vähän ja tyttelillä on vielä vauvakoiran aivot, mitkä ei kauhean kauaa jaksa keskittyä. Isompia odotuksia ei kummankaan kohdalla ollut - pidetään hauskaa ja nautitaan!

Vietettiin kisa-alueella oikeastaan koko kisapäivä, sillä Ellillä oli mestariluokassa koira, voittajassa nollakoira ja toimi vielä avoimessa sihteerinä. Onneksi oli kaksi isoa häkkiä minne sai koirat nukkumaan. Mäkin kerkesin jossain välissä kuvaamaan muita koirakoita ja käymään ratapiirustusta läpi päässäni. Moira aloitti ALO:n tokana ja Cecil numerolla 16. Jäi siis hyvin väliä koirien startteihin.
Koska tämä oli ensimmäinen kisa molemmilla likoilla, ennen luokkaa tapahtui sirun tarkastus ja mittaus. Mittakeppi laitettiin 50cm kohtaan ja todettiin että molemmat ovat selvästi yli sen, joten >50cm merkattiin kisakirjaan.

Sää oli kuin morsian, eli aivan hirveä ja katastrofaalinen satunnaisesti aurinko paistaen. Moiran radan kohdalla satoi aika rankasti vettä, mutta jo Cecilin radan aikana paistoi taas aurinko :D

Suurimpia jännitysten aiheuta oli Cecilin kohdalla eteenmeno. Ohjaan jotenkin tyhmästi käsillä sitä aika usein niin, että se kiertää mun selän oikealta puolelta, sen sijaan että se tulisi eteen. Moiran kohdalla toi on tyyliin yhtiä bravuureita, mutta "kierrä koiran ympäri" kaikissa muodoissa on hankala. Etenkin maahan ja kierrä koiran ympäri -kyltti on eeeerityisen vaikea pienelle sielulle. Se nousee melkein aina istumaan kun se menettää katsekontaktin muhun. Tätä nyt on oikein tehotreenattu, samaten Mösön kohdalla eteenmenoa. Sit piti vaan pitää sormet ristissä, että pikabriiffi on toiminut.

Ja niin se pikabriiffi toimi!! En voisi olla yhtään onnellisempi!




Moiran rataa en kunnolla edes muista kun taisin olla niin lukossa :---D Se teki superreippaasti, mutta ite sähelsin jotain ja pujottelussa ensinäkin menin aivan liian hitaasti ja sen lisäksi talloin Myyriksen varpaat vahingossa. Sen jälkeen se oli aika haluton kääntymään kunnolla vasemmalle. Uusin pariin otteeseen jotain liikkeitä. Vähän turhia uusimisia. Oltiin saatu jostain -1p. niin menin uusimaan sen niin siitä tuli sitten -1p. + (-3p.) :D Että fiksuja ratkaisuja minulta (Y).
Tulos: Hyväksytty - 71p. // Aika 1.56:43min
Tuomarin terveiset arvostelupaperiin "hyvin kannustettu. Jätä juoksussa tilaa koiralle" mikä oli äärimmäisen hyvä pointti koska meiltä lähti juurikin -10p. siitä että sekoilin sen pujottelun kanssa :D





Cecili kanssa ei sit niin jännittänytkään. Se on niin super ja osaa keskittyä, niin lähinnä vaan ite pitää olla mokailematta. Cecil oli aivan super! Teki nätisti ja reippaasti.
Tulos: Hyväksytty - 99p. // Aika 1.20:06
Tuomarin terveiset arvostelupaperiin "kaunista yhteistyötä! :)" Lämmitti mieltä suuresti! Yksi virhepiste läpi kyltillä 11. eli 270 astetta vasemmalle. Todennäköisesti piste lähti siitä, ettei se ollut kovin puhdas.

Loput kuvat löytyvät täältä! ja iso kiitos Ellille kuvista. Ihana saada muistoja talteen :)

Kävimme koirien kanssa kaverin vanhempien luona Klaukkalassa. Koirien kans vedettiin vähän rundia, mutta muuten vaan rentouduttiin ja nautittiin olostamme.

Väinö, Kita, Cecil, Moira, Glee ja Fiilis
Hienot likat rivissä

Viikolla kävin tyttöjen kanssa vetämässä aksaa. Koitin myös epätoivoisesti jotain treenivideota ottaa nojaamalla puhelinta tuolin jalkoihin :--D Kuvakulma on sen mukainen. Cecilillä on nyt lisenssikin ja kovasti koitetaan nyt vaan saada kontakteja varmaksi, kauheasti sitä joutuu varmistelemaan. A:lla pitäisi saada rytmitettyä niin että se ei loikkaisi juuri kontaktipinnan yläpuolelta. Pointtina oli saada sen kanssa vain tehtyä jotain hyvällä fiiliksellä! Tehtiin muutamia välistävetoja ja ohjauksiin tulemista, hinkkailtiin myös keppejä mutta siitä en saanut otettua mitään pätkää. Pidin nyt välistävedoissa rimat matalalla, hiljalleen niitä vois muutenkin alkaa hinaamaan taas korkeammalle, niin päästäis tän vuoden puolella vielä karkeloihin! Oma ohjaaminen tulee selkeästi vähän myöhässä, pitäisi lähteä aikaisemmin kääntämään niin ei tulisi tuollaisia turhia kaarroksia!


Moiran kanssa vaan lähinnä leikittiin. Pari hassua putkea tehtiin ja lähetystä hypylle. Myyris on hieman huonosti leikkinyt treenikentillä, mutta nyt tuolta Tuusulan mätsäristä ostin huippukivan narupallon niin sillä kyllä lähtee! Ei se oikeen sen pallon päälle ymmärrä, mutta vetämisestä se tykkää. Takaakierto oli se juttu, mitä otettiin molemmilta puolelta. Esteistä nyt myös A ja puomi on tullut tutuiksi.


Tällä viikolla kävimme myös ystäväni Ellin kanssa treenaamassa rally-tokoa! Kisathan ovat jo ensi vkl ja kyllä kuumottelee :D Treenaamisen puute näkyy ja itse taidan olla sekaisin kuin seinäkello, vaikka miten koitan päntätä niitä asioita mistä menee pisteitä ja mistä ei. Moira tekee hienosti silloin kun tekee, mutta attention span on kyllä nuorukaisella pieni. Ei tosin mikään ihmekään, kun ei treenikertoja turhan paljon ole. Ollaan nyt kuitenkin joka päivä tehty jotain pientä ja se näkyi ns. teknisessä osaamisessa. Eli osaa nyt kiertää seläntakaa, tulla eteen jne jne. Vasemmalle 360 ja ylipäätään vasen täysikäännös aiheuttaa harmaita hiuksia sekä Myyriksen ennakoiminen. Ihan kuin äitinsä :D Maahanmenoa on niin joskus aikoinaan hinkattu, että aina kun pyydetään istumaan niin siitä heittäydytään jo maahan häntä heiluen et eks me tehtäis mielummin tätä. Onneksi saa jotain uusia ja ALO-luokassa saa käsiavuista anteeksi. Plääninä on pitää käsi ylhäällä kun pyydän istumaan, jospa saisin telepaattisesti sitä pidettyä siinä asennossa.

Cecil oli kyllä taitava! Pieni pätkä saatiin videolle. Se tietty edistää ja keulii, jossain välissä se aloitti huutamisenkin mihin kyllä puutuin.

Niin kuin videolta huomaa niin hirveästi vaan jeejee hienoa hieno jes jee hieno täällä. Tehään pirteesti kerrankin kun saa niin tehdä! Ei oo niin haudanvakavaa.

Kipaistiin kaverini Ellin kanssa Tuusulassa mätsärissä. Moira on menossa Ellin mukaan Tartun näyttelyyn, joten tämä oli hyvää treeniä kaksikolle! Myyris on ainakin Ellin suurin fani ja näytti kyllä olevan hauskaa :D Mukana oli myös kultainennoutaja, kaksi stabya ja irlanninterrieri.


Tuomari ei monilta katsonut hampaita, eikä katsonut sitten Moiraltakaan. Se harmitti kovasti, koska treenaamaanhan sinne oltiin tultu! Onneksi Ellin sisko katsoi Myyriksen hampaat läpi eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Tuomari lähinnä silitteli likkaa, mutta tällä oli liian kova kiire tuijottaa ihanaa lihapullaa.




Parina meillä oli gordoninsetteri, molemmat esiintyivät hurjan hienosti. Lopputuloksena meille SIN ei sij.. Sinisten kehässä oli muutamakymmen koiraa ja kuusi valittiin jatkoon, sekä tuttuun tapaan neljä sijoitettiin. Moiraan en voisi olla tyytyväisempi! Pitää vaan toivoa, että karva ehtii vaihtumaan tässä muutaman kuukauden sisällä :)