Puolikuntoisena kävästiin Riitan kanssa Ojangossa. Mä otin Cecilin kanssa ALO liikkeitä, vaikkei mitenkään koemaista treeniä tehty. Riitta teki vieressä luoksaria Fiiliksen kanssa samalla kun Cecil teki paikkista. Välimatka koiraan oli lyhyt, jolloin onnistuin viskomaan koiralle pirtsakammin nameja. Rento paikkis vaikka vierestä lähtikin koira pinkomaan ohjaajansa luokse.

Ne jäävät ne jäävät ne jäävät! Nyt se meni sentään maahan kunnolla ja vaihdoin ihan kokonaan seiso-käskyn stopiin. Tuntuu toimivan paljon paremmin. Sitten se on alkanut ennakoimaan, jolloin tehtiin tiheäpalkkaista perusseuraamista, jotta se normi kiva seuraaminen tuntuu pikkucolliesta yhtä kannattavalta kuin ne jäävät! Kyllä mulla palasi usko näihinkin liikkeisiin.

Muut toimiikin sitten ihan kivasti! Olen päättänyt että annan itselleni luvan enää treenata kerran ennen ensiviikon koitosta ja sitten annan vaan olla.

Koska tokoilua oltiin otettu tarpeeksi ja aksa houkutteli, niin kokeiltiin me vähän sitäkin! Oli pieni ja mielettömän helppo rata, missä ei tarvinnut luojan kiitos kamalasti juosta kun en järkevän näköisesti siihen edes kykene. Cecil ei kyllä ihan vauhdikkaimmillaan ollut, mutta kivaa sillä tuntui olevan!

P.S. Muistakaapas kysellä!