Kolmikko on pesty ja ampullit laitettu. Sagurin erikoisshampoo eturaajoja varten on kyllä maaginen aine! Selkeästi auttoi kutinaan jo heti ensimmäisen pesukerran jälkeen.

Eipä tässä muuta, hirvittävän rankkaahan tää jatkuva peseminen on. Onneksi noita nuorempia ei tarvitse enää pestä, kuin vasta ensi viikolla. Wiltsu toki piti föönäta ja Ceciliä myös hieman, kun ei likka meinannut kunnolla kuivua. Kumpikaan ei ollut moksiskaan hassusta laitteesta ja hurinasta! Sagur nyt kuivuu ihan hetkessä tolla turkilla.

Yhtä ylimielisen näköinen kuin aina ennenkin :D Mikään ei ole muuttunut. Harmittaa vaan tää sää, koko ajan menee kylmemmäksi ja kylmemmäksi. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, mutta jos tää tästä vielä kylmenee, niin mun on pakko hankkia jonkinlainen kokopuku Sagurille.

Joo-o. Olipas jännä käydä Sagurin kanssa eläinlääkärissä ensimmäistä kertaa jossain muussa mielessä kuin rokotuksien vuoksi.

Sagur on hieman alle viikon ajan rapsuttanut itseään normaalia enemmän. En aluksi hoksannut kiinnittää tähän mitään sen suurempaa huomiota. Mutta sitten Sagur aloitti poikkeuksellisen järsimisen, sen huomasi nopeasti. Sagur järsi kuumeisesti eturaajojaansa. Tämä ei ole koskaan hyvä merkki ja aiheuttaa hallaa hyvin nopeasti. Tästä seurasi hirveä vahtiminen, jatkuva kyttääminen ja kieltäminen. En tiennyt mikä sillä oli hätänä, mitään vierasta en tuntenut tai nähnyt. Sagurilla ei ole ollut mitään muita oireita, se ei ole aristanut tassujaan, ei ole vaikuttanut sen kävelyyn tai mihinkään muuhun telmimiseen.

Viimeisimpinä päivinä Sagurin eturaajoissa on tuntunut jotain aivan järkyttävän epämääräistä, jotain mustaa, rakeista, hilseilevää, rupista. Mä leikkasin välittömästi siltä "säärikarvat" pois ja kävin hakemassa apteekista jotain rasvaa, mikä helpottaa koirilla ihon kutinaan ja sen lisäksi haisee, että maistuu niin kamalalta, ettei koira nuolisi/pureskelisi itseään. Tämä auttoi huomattaavsti ja mustuus katosi parissa päivässä.

Saatiin tälle päivälle eläinlääkäri aika. Ajattelin ettei siinä ehkä ole sen kummempia, raajat näyttivät huomattaavasti paremmilta. Iho oli edelleen todella hilseilevä kyllä, mutta mustuus oli poistunut ja iho palautti normaalin värinsä. Se oli nimittäin yhdessä vaiheessa ihmeellisen violetti.

Lääkäri oli hurjan mukava. Teki aluksi perustutkimuksen. Sydän kuulosti normaalilta, imusolmukkeissa ei vikaa, eikä vatsa tuntunut kummalliselta, mitään epänormaalia ei löytynyt. Otti sitten näytteitä ja totesi seuraavaa:

Sagurin ihon omat bakteerit, mitkä siis suojaavat, pitävät haitalliset bakteerit poissa yms. ovat räjähdysmäisessä kasvussa. Täten aiheuttanut tulehdusta eturaajoissa ja järkyttävää hilseilyä. Syytä ei tuohon tiedetä, pitäisi ottaa verikokeita ja näytteitä, että jos takana onkin jokin vajaatoiminta (suoritetaan hieman myöhemmin suosituksesta, eka kokeillaan tälleen oldschool ja jos se ei toimi niin sitten on oikeasti syytä huolestua).
Sagurille määrättiin sitten seuraavaa: reseptishamppoo, millä pestään kolmesti viikossa eturaajat. Sen pitää antaa vaikuttaa 10-15min ennen sen pois pesemistä.
Kerran viikossa hilseshamppoopesu. Tämä koskaa nyt aivan jokaista lemmikkiä mitä talosta löytyy, vaikkei hilsettä tai mitään oireita olisikaan. Ihan vaan varotoimenpiteenä pestään jokainen elikko kerran, Sagur sitten koko "kuurin" ajan joka viikko 1-3 kertaa (tekee varmaan hyvää turkille.... mutta noh ei voi mitään).
Sen lisäksi jokaiselle elikolle täytyy siunata yksi ampullipaketti. Ampulleja on kolme paketissa ja kaikki kolme käytetään yhdelle elukalle. Tämäkin ihan varotoimenpiteenä siltä varalta, että noi innostuneet bakteerit ja hilse leviäis noihin muihinkin. Ampulleja annetaan joka toinen viikko.

Toki sitten koko kämpän hullu imurointi, pölyjen pyyhkiminen joka nurkasta ja koirien nukkumapaikat on pakko pestä perusteellisesti.

Sagurin lääkkeet pääsen hakemaan apteekista huomenna. Tänään saavuttiin eläinlääkäristä niin myöhää kotiin, ettei se ollut enää auki. Samalla pitäisi käydä ostamassa uutta hoitoainetta, koirien hoitoaine loppui juuri ja tota tullaan tarvitsemaan, ettei iho kuivu noista pesuista tyysti.
Sagur on nyt pesty. Kyselin vähän kaikilta tutuilta, jotka opiskelevat eläinlääkäriksi ja parilta kaverilta, jotka opiskelevat biologiaa. Mitä mun kannattais tehdä? Järki sanoo minulle jo heti, että kannattaa vaan leikata turkki pois. Märällä turkilla ei vaan voi liikkua ulkona ja jos joudun pahimmassa tapauksessa sen kolmesti pesemään niin en mä todellakaan voi sitä joka kerta föönata. Sillähän menee turkki sekä iho rikki sellaisesta.
Niinpä kävi näin:


Yhtä komea ukko se on edelleen. Täytyy pukea sille lenkille takki päälle, että tarkenee. Enää ei ole karvoja pelastamassa sitä kylmältä.
Tässä vielä lähikuvaa siitä, miten rankan hilseilevä se turkki oli ennen pesua. Eihän se todellakaan yhdestä pesusta sen kummemmaksi muuttunut, mutta huomattavasti parempi.

Noi kaks muutakin pitäis pestä jossain vaiheessa... ja sitten se Spidi. Kukaan niistä ei hilseile tai ole näkynyt muutakaan epänormaalia, mutta lääkärin määräyksestä ja parempihan se on ottaa varman päälle! Näinä hetkinä sitä tajuaa, että kyllä neljässä lemmikissä on oikeasti suuri homma.

Kivaa on kuitenkin se, että Cecilin tilauspanta tuli tänään! Tilasin pinkin, nahkaisen MLP-pannan, mistä tulee sitten Cecilin tokopanta :) Erottaa paremmin millon tehdään duunia ja milloin sluibaillaan.

/(typo korjattu Cecilin arvostelusta, olin sen suoraan Facesta tänne laittanut ja sinne kirjoitin ennakoivalla tekstillä joten selkäänsä on nyt muuttunut selkälinjaksi)

Olimme tänään Cecilin kanssa Lahden RN:ssä, ensimmäistä kertaa isoissa pennuissa, viimeistä kertaa pentuluokassa.

Aamu ei kyllä lähtenyt hyvin käyntiin. Mä nukuin pommiin, olin jotenkin onnistunut unissani hakemaan pöydältä huutavan puhelimen sänkyyn ja jotenkin vierimään sen päälle. Iloisesti sitten nukuin liian pitkään, kunnes lopulta heräsin seitsemänteen soittoon. Kymmenessä minsassa nopeasti loput kamat kasaan, hampaiden pesu ja vaatteiden vaihto. Kovasta kiireestä huolimatta mitään ei unohtunut kotiin!

Pentuja oli 16, uroksia 9 ja narttuja 7. Tuomarina oli Eeva Resko.

Cecil kokoomakehässä pisti vähän leikiksi. Yleensä se on ravannut oikein rauhassa ja kauniisti, mutta nyt oli vaan liian kivaa ja edessä oli vielä rakas sisko Tata, niin kyllä sitä piti vähän hypehdellä kojoottimaisesti.
Yksilöarvostelussa normaaliin tapaan jännitti se, miten paljon Cecil tulee tuomaria rakastamaan, paljon, hyvin paljon, vai aivan hillittömästi. Resko ei onneksi ollut mitenkään poistyöntävä ja otti ihan avosylin vastaan Cecilin pusut. Tyttö ei aluksi meinannut millään pysyä paikoillaan kun tuomari kävi sitä läpi. Onneksi lihapullan voima on vahva, niillä sai Cecilin keskittymään vain siihen seisomiseen.

Ravailtiin edestakaisin ja sitten ympäri. Liikkui tosi mukavasti ja rauhallisesti. Palattiin sitten tuomarin eteen seisomaan, siinä sitten vierähtikin tovi.




Kuvista kiitoksia Emma T ja Nina H.

Meidät käteltiin ensimmäisten joukossa ulos. Kävin hakemassa arvostelun, yllätty kyllä positiivisesti! En voisi yhtään tyytyväisempi olla :) löysi koirasta juuri ne virheet mitä siinä on.

Hyvän tyyppinen, hyvät mittasuhteet omaava narttupentu. Hyvä pää, alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hieman pyöreät silmät. Melkoisen kevyet haja-asentoiset korvat. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hyvä runko ja selkälinja. Kaula voisi kiinnittyä kauniimmin lapoihin. Riittävät takakulmaukset. Kaunis vaivaton ravi. Oikeanlaatuinen karva. PEK-

Nyt sitten vuorossa onkin kehätauko, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Keskitytään nyt muihin juttuihin Cecilin kanssa, pääasiassa tokoon.
Loput Lahtikuvat löytyy täältä

Joo-o. Saatiin pari päivää sitten säpöä, että on tullut sen verran peruutuksia, että meille olisi paikka. Mä olin ihan jeejee! Saatiin just kivaan vaiheeseen toi Wiltsun hyppykin! Eilen treenattiin vielä pari kertaa sen verran että lautoja oli säkäkorkeuteen asti, eikä ollut mitään ongelmaa.

Heti kun päästiin Agimestaan odottelemaan, William aloitti kamalan ulinan ja haukunnan. Lukuisista häiriötreeneistämme huolimatta se ei vaan kestä täysin uusia treenipaikkoja. Oli kyseessä sitten näyttely, mätsäri tai toko. Mulle tuli heti sellainen olo, että haluaisin lähteä pois. William ei suostunut syömään eikä tekemään oikeastaan yhtään mitään muuta, kuin päästelemään ääniä. Ajattelin, että ehkä se siitä ehtii rauhoittumaan ajan kanssa.
No jaa, eipä se oikeastaan.

Tuomarina oli meillä Eija Voutilainen, vetänyt mulle hakutreenejä silloin aikoinaan kun vielä niihin pääsin (paikalle pääseminen rajoittunutta koska ei löydy autoa). Wiltsu käyttäytyi niin hermostuneesti, että päätin jättää ainakin paikkiksen välistä. En todellakaan halua mennä pilaamaan muiden suoritusta. Wiltsu oli niin kuppi nurin, että päätin vain antaa olla. Ollaan jo maksettu, mutta ihan sama. Menin sitten tuomarin puheille ja totesin, että me jäädään pois. Wiltsu käy sellaisilla kierroksilla, eikä keskity mihinkään etten mä millään uskalla tehdä sen kanssa mitään. Eija kivasti sitten sanoi, että otetaan kaikki sitten helpotettuna ja jankataan siihen asti että se tehdään oikein, ei luovuteta.

Semmoinen diili siis. Harmitti vaan niin mielettömästi, koska mä tiedän että Wiltsu osaa. Se osaa mielettömän hyvin! Mutta noi tilanteet tuntuu olevan sille vaan niin liikaa, kun se ottaa liikaa häiriötä ja reagoi siihen tolla tavalla. Rally-mölleissähän se reagoi sillä tavalla, että meni lukkoon ja lopetti tekemisen. Nyt se reagoi sillä tavalla että hauhahuahahuahauauauauuu.

Ofc tästä tuli sellainen nollarivi. Oon kuitenkin tyytyväinen siihen, että tuomarin ohjeiden avulla pystyin olemaan rauhallisesti. Lopulta ei jännittänyt yhtään.

Luoksepäästävyys 10 - Koira nousi seisomaan. Tuomari sanoi, että seuraavalla kerralla mun pitäis käskeä se takaisin istumaan.

Paikalla makuu 1min 0 - Otin hihnanmitan päässä. Wiltsu oli niin karmeassa mielentilassa, että en halunnut ottaa sitä riskiä että se nousisi. Hyvin pysyi, mutta ei se rauhallinen makaaminen ollut. Vastakkaisesta kehästä kuului vielä "tänne" käsky, jolloin yksi koirista juoksi omistajansa luokse. Wiltsu tosin oli niin kierroksilla, ettei se olis varmaan mistään noussut. Karmean levoton se kyllä oli.

Seuraaminen kytkettynä 0 - Montakohan miljoonaa käskyä jouduin antamaan siinä lopussa. Seuraaminen meni yllättävän kivasti kun miettii miten toi käyttäytyi. Ärsytti mielettömästi noi täykkärit, niiden takia menikin tuo nollaksi kun käskin Wiltsua monesti. Se osaa kääntyä hienosti ja käyttää peräpäätään kun teen täykkärin vasemmalle. Nyt se ei suostunut mitenkään keskittymään siihen ja teki järkyttävän uukkarin, eikä edes suostunut kunnolla väistämään, kun yritin kääntyä. Seuraamispätkä loppui täykkäriin. Mulle sanottiinkin, että jos en olisi yrittänyt korjata sitä vielä uudelleen, oltais saatu femma. Juoksukohdat meni tosi kivasti.

Seuraaminen taluttimetta 0 - Hyvin pitkälti samanlaista kun toi taluttimen kanssakin. Nolla tuli siitä, että se yritti kusta johonkin. Ainaisena ongelmana on ollut ton kanssa se, että kun se paineistuu se alkaa lorottelemaan ja vatsa menee sekaisin. Juoksinkin sen kanssa jatkuvasti ulkona. Onneksi ei ehtinyt, mutta yritys oli tarpeeksi ja siitä nolla.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 - Miljoona käskyä jälleen. Seuraaminen oli kamalaa, sillä se ei tullut mukana. Se jäi seisomaan hämmentyneen näköisenä heti aluksi. Wiltsu kävi sellaisilla kierroksilla, että se alkaa ennakoimaan aivan kamalalla tavalla. Se sit pysähtyi vielä uudelleen ja lopulta kun tuli käsky maahan, mikä on siis Williamin lempiliike se jäi sitten seisomaan. Mä käskytin vielä uudelleen sen maahan. Palasin vierelle, pysyi maassa ja otti perusasennon hyvin. Nollahan tosta olis pitänyt tulla, mutta kyllä mä säälifemman otan.

Luoksetulo 7 - Jee jotain sentään edes tyydyttävästi! Wiltsu tuli aivan mahtavalla vauhdilla sieltä. Laukkasi ihan loppuun asti. Siinä lopussa se vaan ikävä kyllä ei tullut sivulle, kuten ollaan harjoiteltu tuhat kertaa, että kun sanotaan tänne niin juostaan perusasentoon. Se jäi vinottain seisomaan ja annoin sitten käskyn sivulle. Se sit jäi istumaan suoraan mun eteen. Kyllähän se harmitti, että se keksi tommoisen tempauksen tehdä, mutta vauhdilla tuli kuitenkin, että jostain voin olla tyytyväinen!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Joo. Tää alko kutakuinkin samalla tavalla kuin jäävä maahanmenokin. Annoin sivu käskyn (meidän seuraa-käsky) ja Wiltsu jäi seisomaan aivan jähmeänä että mitähähtäh. Annoin uudelleen, tuli vierelle, mutta pysähtyi heti taas. Lopulta päätin, että ihan sama nyt, meno on jo nolla. Taputin sitten mun reittä ja kutsuin uudelleen. Pysähtyi taas heti. Sit lopulta sain sen liikkumaan, annoin seiso käskyn. Kävelin siihen asti että matka riittää, palasin koiran luokse ja perusasennon otti sitten tomerasti.

Estehyppy 0 - Estehyppy oli kyllä iso pettymys. Saatiin toi estehyppy kivaan vaiheeseen, että hyppäsi ilman targettia kauniisti oman säkäkorkeutensa korkuisen esteen ja jäi kauniisti seisomaan. Vaan ei käynyt tässä näi. Se kiersi sen esteen ja yritti etsiä selkeästikin targettia, sillä nuuhki maata hätääntyneenä. Otin sen kanssa uudelleen. Oli ponnistamassa mutta yhtäkkiä kiersikin taas. Tuomari sanoi että nyt ei anneta periksi ton kokeiluille vaan ota pannasta kiinni ja vedä se siitä yli. Wiltsu sitten hyppäsi yli ja sitten tuomari sanoi että vielä toiseen suuntaan. Tää oli mielenkiintoinen, sillä Wiltsu yritti edelleen väistää sitä hyppäämistä. Sain sen sitten yli ja otettiin vielä kerran ja se oli sitten siinä.

Kokonaisvaikutelma 6 - Liikkeiden selityksien perusteella ei varmaan ole vaikea ymmärtää miksi. Punainen lanka kadoksissa ihan tyysti.
Pisteet: 47/200p.

Aluksi mua tietenkin harmitti mielettömästi. Kisatilanteessa mulla kyllä loppui jännitys heti paikkiksen jälkeen. Tiesin, että tullaan hakemaan nollat kaikista. Mulla ei ollut mitään odotuksia. Halusin vain saada Williamin hermot kasaan ja yrittää ymmärtää sitä ja auttaa sitä siistimpään työskentelyyn.

Onneksi mä tiedän, että tästä pääsee vain ylöspäin. Treenikaveritkin ovat sanoneet, että ovat päässeet eteenpäin sellaistenkin koirien kanssa, jotka ovat pelänneet kaikkea ja kaikkia, menneet lukkoon ja seuranneet muutaman metrin ohjaajan takana. Kovalla työllä päässeet siihen pisteeseen, että virallisistakin on tullut tuloksia. Ei se helppoa tule olemaan ja se on fakta, mutta ei pidä luovuttaa. Minäkään en aijo luovuttaa.

Tuomarikin sanoi, että ainoa tapa miten ton saa tosta pois on, että käyn sen kanssa vaan useammin ja teen loppuun asti vaikka miten käy, vaikka se miten vuotaisi yli, niin yritän vaan rauhoitella sitä ja vaikka se miten menisi paniikkiin, yritän vaan innostuttaa sitä. Seuraavan kerran mennään varmaan maaliskuussa. Hotsittaisi tosin mennä Cecilin kanssa silloin, enkä tiedä kuinka fiksua olisi ilmoittautu kahden koiran kanssa. Sen näkee sitten kun maaliskuu on lähempänä.

Wiltsu pääsi tänään ensimmäistä kertaa vetämään kelkkaa. Hieman kyllä arvelutti pitäisikö se sitä kelkkaa pelottavana ja säikähtäisikö se niitä ääniä. Jätkä sen sijaan oli todella reipas, eikä edes välittänyt! Jenillä on kamat omasta takaa ja samaten vetovaljaat, meidän piti siis vain ilmaantua :D

Wiltsu sai todella nopeasti kiinni juonesta. Aluksi pidettiin liinoista kiinni ja juostiin vierellä, eipä mennyt kauaa kun Wiltsu vetää itekseen ihan täysiä.

Pari hyvää pätkää oli myös niin että joku oli kyydissä. Mä taisin kahdesti uskaltautua, mutta jättäydyin pois ja keskityin vain koiran kannustamiseen, sillä mua pelotti että teen jotain väärin ja aiheutan jotain karmeaa vahinkoa :D ensi kerralla kyllä varmaan jo itsekin uskallan! Suurin ongelma on se hallinta ja polkemisen muistaminen. Wiltsun kanssa sai polkea aika paljon ja lujaa
Potkukelkkailu koiran kanssa oli kyllä mielettömän siistiä! Laeka-husky veti ihan esimerkillisesti ja sitä oli kyllä ilo seurata! Mä itse lähinnä olin innostuttajana, juoksin vierellä tai edessä tai vähän kauempana ja päästin epämääräisiä lintuääniä.

En muistanut että videota edittaessa täytyy jokainen klippi hiljentää erikseen joten äänet on vain hiljennetti viimeisestä pätkästä :D pahoittelen kaikkien korvia.


Ensi kerralla sitten vaan lisää, sitten kun saadaan ihan omat vetovaljaat niin vois laittaa Laekan ja Wiltsun vetämään samalla. Sitten ei tarvis aivan järkyttävästi potkiakaan. Wiltsu kyllä nautti tosta ihan mielettömästi, näki ihan miten fiiliksissä se tosta oli. Joka pätkän jälkeen sille tuli yhä enemmän ja enemmän itseluottamusta ton kelkan kanssa ja sen seurauksena myös lisää vauhtia.

Oli kyllä mahtava päästä kokeilemaan tuollaista! Innolla odotan Cecilin kasvamista ja terveystuloksia sitten tulevaisuudessa, jos kaikki näyttää hyvältä niin eiköhän sekin pääse tota säätämään.

Wiltsun kanssa oli tarkoituksena mennä tänä lauantaina möllitokoon, mutta se todennäköisesti peruuntuu, sillä se ehtikin täyttyä. Olemme jonossa, mutta en usko että pääsemme sinne. Onneksi voitais ens kuussa sitten mennä. Ens kuussa voisi ottaa myös tuon pienen trikin mukaan.

Sain Annalta eilen tokohypyn lainaan (sitä varten että voitais ton lauantain mölliin harjoitella muttah) tänään oli vihdoin aikaa sitä testata. Testailimme ulkona aluksi, mutta siellä on joka puolella niin tavattoman liukasta enkä jaksanut lähteä kauemmaksi, niin palattiin sitten sisälle treenaamaan olohuoneeseen.

Käytin molemmilla namitargettia.

Williamista este oli varsin epämiellyttävä. Se ei millään olisi halunnut mennä yli. Kierteli ja kaarteli. Annoin mahdollisuuden tulla yli hyvällä tai pahalla, Wiltsu valitsi pahalla. Heitin sille lenkkikamat niskaan ja pakotteella pari kertaa koira esteen yli niin, että kävelin vieressä. Kyllä huoli haihtui nopeasti kun huomasi että kun menee esteen yli saa myös nakkia!

Myöhemmin nostan Wiltsulle kyllä isommaksi, sillä se ei nyt hyppää tuota kunnolla, vaan tallustelee sen yli laiskasti. Taidetaankin ehdä niin että korkeamman esteen, missä koira joutuu hyppäämään, yli mennään yhdessä muutaman kerran ennen kuin jättäydyn esteen taakse ja lähetän koiraa namille.

Cecilille taas ei tullut mieleenkään lähteä kiertämään. Hyppy käskynkin yhdisty hyvin nopeasti hommaan. Cecil myös ketteränä ja valppaana likkana heti syötyään kääntyy minua kohti. Ulkona pystyy ottamaan reilusti pidempiä välimatkoja ja tätä tulen vahvistamaan. Helpottaa huomattavasti ylempien luokkien estehypyn valmistelua. Korkeutta en viitsi tolla penskalla vielä nostamaan, sillä se hyppää kunnolla tuon matalammankin.


Olen unohtanut heitellä tänne pari pv vanhoja kuvia, mitä Petra on meistä ottanut erään lenkin päätteeksi. Kyllä Cecilillä oli vaikeaa, kun ihana Taika-kaveri oli melkein vieressä, pojat huusivat tolpissa kiinni ja Petra kivasti kyykki lumessa musta boksi naamansa edessä. Silti Cecil jaksoi keskittyä, ainakin jotenkin.

Käden häivytys saatu melkein kokonaan loppuun.
Maahanmeno, maailman tylsin liike terveisin Cecil.
Kiitoksen sanoja.

Iida tuli kuvailemaan mun kauhukolmikkoa. Mentiin sitten kentille. Sitä en kyllä tiennyt, että yön aikana lämpötila oli ilmeisesti noussut taas vaihteeksi sellaiseksi että koko kenttä oli yhtä loskakasaa. Onneksi se ei kyllä koirien menoa haitannut. Iida otti vielä kaikista koirista rakennekuvia, ne tulee myöhemmin.







Cecil; Dislike



Kiitoksia hurjasti! Lisää kuvia nähtävissä täällä.

Lähdettiin Cecilin voimin aamulla moikkaamaan Riittaa. Mukana Riitalla oli niin Fiilis kuin Nannikin.

Ikävä kyllä viimeiset pari päivää on satanut ihan vettä ja asteita on nolla, joten oli aika vetinen ja loskainen keli. Koiria ei kyllä märkyys haitannut ja kyllähän me silti tarvottiin kiitettävä määrä :D Tajusin vasta bussissa että miten pahasti mulla oli lunta kengissä ja millaisessa kunnossa mun sukat on.




Riitta otti Cecilistä kasvukuvaa, viimeksi kasvukuvaa otettiin joskus marraskuussa. Kyllä likka on muuttunut huimasti tämän pienen ajan sisällä!

Lisää kuvia täällä!

Uusi vuosi meni meillä oikein kivasti! Sinällään mua ei jännittänyt miten Cecil reagoisi raketteihin, se on ollut niin varma ja tasainen kaikissa tilanteissa eikä nytkään tuottanut pettymystä vaikka raketteja lenteli tiuhaan. Käväsin jokaisen koiran kanssa erikseen pyörimässä ulkona kun raketteja heiteltiin. Treenailtiin hieman, leikitin ja syötin. Eipä kolmikko ollut oikein moksiskaan! En voisi olla yhtään ylpeämpi noista, että ne kestivät tuon rakettimyrskyn.

Hyvää uutta vuotta jokaiselle lukijalle meiltä ja menestystä vuodelle 2013!




Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.