Paimennustaippari, niin lähellä mutta silti niin kaukana
0 kommenttia Lähettänyt Rebecca klo keskiviikkona, kesäkuuta 26, 2013Joo-oh, kaikkea jännää tässä parin päivän aikana on tapahtunut. Mulla oli inssi eilen ja pääsin läpi! Tänään kävin ostamassa auton joten on menopelikin vihdoin ja viimein alla. Sellainen hassunhauskan värinen Volkswagen Golf!
Eilen oltiin treenaamassa ihan vähän vain tokoa Riitan kanssa, kun pidettiin kenraalitreenit (uudelleen... edelliset olikin ilmeisesti kenraalitreenien kenraalit) Fiiliksen SM-kisoja varten. Otettiin Cecilin kanssa ihan vähän paikkista, palkkasin harvemmin tällä kertaa. Hyvin pysyi vaikka pyöriäkin veti edestä ja koiria läheltä. Sitten otettiin luoksaria, siinä sivulletulo on jo parempi, vauhti oli myös ihan kiitettävä, kun laukalla tuli. Joskin voisi olla vielä vauhdikkaampi.
Tänään lähdettiin paimennustaipumuskokeeseen. Eli tällä kertaa ei mikään paimennuspäivä ollut kokeessa. Matka oli pitkä ja aivan järisyttävän kuuma. Perille saapuessamme asteita taisi olla se 31,5 ainakin kun auton mittarista katsottiin. Eikä oikeastaan tuullutkaan.
Cecilin olisi kuulunut odottaa keskellä aluetta ja tulla mun kutsusta, muttei se vaan ottanut kuuleviin korviinsa käskyjä "istu/odota/paikka/paikka nyt oikeesti/hei mä sanoin ISTU". Siinä se vaan kyyläs lampaita, kai se hetken malttoi ja sain sitten luvan vapauttaa koiran. Cecil lähti aluksi hyvin ja keräsi lampaat hienosti ja toi ne mulle. Sit lähdettiin liikkeelle, mut aluks mun liikkuminen oli tosi jäistä, kun lampaat puski polviin ja meinasin kaatua koko ajan. Tyttö teki kuitenkin hyvin, Cecil tietenkin löysi taas nannaa, eli lampaan pasgaa. Olin menossa luokse, niin se väisti, sillä se tiesi että tulee jätösten syömisestä rumaa sanomista. Annoin sitten olla ja käytin käskyä "jätä", mikä olikin paljon järkevämpi tuohon tilanteeseen. Se katto aina kyllä mua vähän silleen et jos mä nyt vähän silti, mut tuli sieltä kyllä ja antoi niiden papanoiden olla. Sit päästiin taas hyvin liikkeelle, Cecil kiersi lampaita hyvin ja minä sain käskyn siirtyä kauas lampaista koiran kanssa ja lähettää koira lampaille. Tein sitten niin.
Aluksi lampaat meinasivat tulla messiin, mutta kun mulla olikin koira messissä niin ei lampaat sitten liikkuneetkaan mun matkassa. Lähetin koiran lampaille ja odotin. Cecilillä oli selkeä idea siinä, se kiersi vauhdikkaasti lampaat ja toi ne sitten mulle. Se on juuri se pointti, että lampaat kierretään, eikä niin että mennään lauman läpi keskeltä tai vastaavaa. Cecil ei myöskään yrittänyt hajottaa laumaa tai muutakaan, ja jos joku lammas oli jostain eksynyt, se kävi koukkaamassa sen takaisin laumaan. Yhdessä vaiheessa lampaat hajosivat pienempiin osiin, kun ilmeisesti lauman sisäinen yhteisymmärrys prakasi hetkittäi ja kolmentunut lauma riensi eri suuntiin, mutta mahtava paimentyttö haki ne samaan kasaan ja toi mulle.
Kaikesta huolimatta, kuten otsikkokin antoi ymmärtää, tulos oli hylätty. Juuri tuon takia, että silloin tehtiin upeasti duunia kun oli paljon liikettä, mutta Cecil ei itse liikuttanut tarpeeksi kovalla innolla, jos kaikki olivat pysähdyksissä. Se silloin jäi vaan lagaamaan, ellen sitten juuri lähettänyt sitä lampaille kauempaa (jolloin sekä minä seison paikoillani ja lampaat ovat laumassa kauempana paikoillaan). Se jonkinlainen oma-aloitteisuus jäi hieman uupumaan.
Saatiin kuitenkin hitosti kehuja tuomarilta ja kehoitettiin tulemaan uusintakokeeseen heinäkuussa samalla kun tuon Williamin lampaille. Ja totesin siihen, että voi olla että nyt oman auton johdosta tuon koko kolmikon. Olisi kiva nähdä miten tuo muumiokin niihin lampaisiin reagoi.
Tässä vielä tuomarin selostus ja kokonaisvaikutelma:
Kiinnostus lampaisiin 2 - Ajoittaista, kun enemmän liikettä kiinnostaa enemmän
Taipumus hallita lampaita 3 Kerää hyvin kun on kiinnostunut
Henkinen kestävyys 3 - Kestää koulutusta
Yhteistyökyky/ohjattavuus 3
"Hieno nuori koira, osaa kerätä lampaita. Kiinnostusta ja kokemusta lisää."
Keskiarvon pitäisi tosiaan olla 3 ≤. Tossahan se jäi se 2,75 eli läheltä piti. Tuossa ylempänä nyt tulikin syyt noihin, eli jos olisi kiinnostusta ollut vielä lisää (ja jaksamusta) niin olisi varmasti päässyt helposti läpi. Yhteistyökyky ja ohjattavuus oli ihme kyllä kolmonen, vaikka olin varma että tulee kakkonen, kun ei se pysynyt edes paikoillaan vaikka mä sitä edellytin siltä. Mutta juuri muu ohjaaminen ja se meidän yhteistyö nyt kuitenkin toimi ja ehkä siksi pysyi kolmosena, vaikka likka odottamisen suhteen olikin menettänyt korvansa kokonaan.
Tunnisteet: kaverit, kuvia, paimennus, paimennustaipumuskoe