Lauantaiaamuna suuntasimme Cecilin kanssa kohti Racinel-areenaa Ojankoon. Rata oli todella makea! Täynnä rytmitystä ja vauhtia. Vauhti oli etenkin päivän sana ja pääsin juoksemaan ihan täysiä. Tuntu ihan sellaiselta oikealta agilityltä, vaikkei saatu tehtyä mitään järin pitkiä pätkiä putkeen!

Teimme pätkissä alusta esteelle 17 asti
Murheenkryyniksi tuli este 5, jossa koitin epätoivoisesti tehdä jaakotusta, jolla saisin hieman etumatkaa ja käännettyä Ceciliä tiukemmin. Siinä vaan kävi aina niin että Cecil veti aina väärältä puolelta siivekettä. Sit alettiin saamaan sitä oikealta puolelta, mutta myöhästyin moooooneen kertaan :--D

Treenattiin vauhtilähtöä, eli käytännössä sitä, että olen itse liikkeessä ja kutsun sitten vasta koiran mukaan. Tällöin en lähde niin kylmillä jaloilla. Cecil pysyi loistavasti ja tuntu kyllä mielettömän hyvältä päästä juoksemaan täysiä :D Jotkut ohjausratkaisuistani olivat hieman hölmöjä, mun pääni sisällä valssi ennen putkea on erinomainen idea, mutta niin kuin huomaa niin persjättö on melkein joka kohdassa se juttu. Ja hienosti se tulikin niihin! Oon kyllä tosi ylpeä ja kisakuume tämän ansiosta taas nostaa rajusti päätään, etenkin kun menin lisenssinkin ostamaan kuukausi sitten.

Ps. mahtavia uutisia! Saatiin Mösöttimen kanssa agility ryhmäpaikka! HSKH:n Racinel-areenalla meidät tavoittaa parittomat tiistait :)
Pps. William on ollut hieman yli viikon meillä hoidossa! Se on tasapainottunut hurjasti ja sekin on nyt päässyt mukaan yhteislenkeille! Tytöt on vaan mahdottoman mustasukkaisia ja Jam taas sit niin vässykkä et joudun välillä itse tulemaan väliin ja kieltää noita narttuja piinaamasta tuota pientä sielua :D Hienosti muuten on kyllä mennyt! Etenkin Moiralla ja Williamilla on varsin samat sävelet - Wiltsu kun on aivan järisyttävät pentumainen, vaikka täyttää 7v parin kuukauden päästä.