Kipastiin Cecilin kanssa osteopaatilla tänään. Osteopaatin polvistuessa lattialle Cecil meni heti tämän eteen ja yritti väkisin nuolla kasvoja. Kommenttina että "ai tää on näinkin sosiaalinen tapaus. Kiva nähdä tämmösiä, etenkin collieissa!" Jep sosiaalinen kyllä, välillä turhankin :D

Ceciliä aluksi tutkittiin lattialla. Katottiin miten se seisoo ja vastaavaa. Sen jälkeen likka heitettiin pöydälle. Se oli aluksi ihan typerää Sössön mielestä, mutta sitten se olikin ok, melkeen jopa kivaa! Tai oli niin kauan ok kun kukaan ei availlut jumeja.
Aluksi Cecil reagoi käsittelyyn samalla tavalla miten joku 4 vuotias lapsi reagoisi karkkikaupassa sen jälkeen kun äiti on ilmoittanut ettei saa sieltä mitään. Se välillä rimpuili ja oli sitä mieltä et hän haluaisi nousta ja jos se ei käy niin vähintäänkin haluaa olla selällään jotta Hänen Majestettinsa vatsaa voitais rapsutella. Kyllä se sitten jossain vaiheessa rauhoittui ja käsittely helpottui huomattavasti. Ihan pirteä likka loppujen lopuksi :) Jumit saatiin selvitettyä ja meno toivottavasti paranee!